torstai 1. joulukuuta 2016

Parin viikon touhut

Viime viikon maanantaina oltiin Sannin kanssa rallyilemassa. Innostuttiin sen verran, että tehtiin kaksi rataa ja taidettiin tehdä molemmat radat kahteen kertaan. Edelleen on kylttejä, joiden suoritustapa ei ehkä ole ihan oikea tai sitten sen oikean tavan unohtaa siinä vaiheessa kun tulee kyltille. Mut hauskaa oli taas!

Sanni kuvas yhden ratasuorituksen:



Toinen treenaamamme rata näytti tältä:




Keskiviikkona käytiin uudella fyssarilla, kun vanha lopetti (yhyy!).  Vastaanotto oli eläinkaupan takaosaan kangassermeillä erotettu alue, johon kuului erittäin hyvin kaupan ovikello, kaikki mitä kaupassa tapahtui ja vielä lisäksi viereisen kahvilan puheensorina. Kaikesta tästä häiriöstä huolimatta Taavi antoi yllättävänkin hyvin sille uuden ihmisen käsitellä itsensä. Missään vaiheessa se ei ollu niin tolkku pois, kun on edellisellä fyssarilla ollut, mutta makasi kuitenkin rentona ja antoi hyvin hoitaa itseään. Pariin kertaan se pomppasi pystyyn, kun kaupan puolella siirreltiin ilmeisesti isoja ruokasäkkejä ja rullakon rämistellessä sermin takaa ohi Taavi ampaisi sermien läpi rullokon luo haukkumaan, mutta muuten meni ihan kivasti. Fyssari pääsi myös osalliseksi ranskalaisesta rakkaudesta Taavin nuollessa pariin otteeseen hänen naamansa.

Liikkeissä ei ollut sanottavaa ja rangan sekä muiden nivelten liikkuvuus oli oikein hyvät. Rinta- ja lannerangan liitoskohta oli selässä vähän jumissa ja jalat myös "hyppylihasten" osalta hieman kireät. Mitään isompaa ei kuitenkaan onneksi sen viimeviikkoisen estekolistelunkaan jäljiltä löytynyt ja jumit saatiin melkoisen hyvin hoidettua. Ällistyneenä taas seurasin sivusta miten koiraa väänneltiin ja miten se antoi väännellä mitä hurjemman näköisiin asentoihin. Tai ei ne kai niin hurjia olleet, mutta itse en koskaan uskaltaisin vääntää esimerkiksi jalkoja niin pitkälle ääriasentoihin. Onneksi ammattilaiset osaa!


Perjantaina pikainen tottistreeni kentällä. Alkuun paikkamakuu, jonka aikana kaksi 6 mm startin laukausta. Seuruuta kanssa ja siinä myös kaksi laukausta. Loppuun eteenmenoja kuusi, joista viidennellä ei ollut purkkia ja käskin maahan, muut purkille vapauttaen. Huippufiilis jäi tästä setistä!


Tällä viikolla tiistaina tokossa työstettiin vähän vinkumisongelmaa. Palataan pentutreeneihin perusasennon kanssa ja pidennetään palkkausaikaa. Palkkaan nykyään liian nopeasti ja jos en heti palkkaa tai ei tehdä jotain keskittymistä vaativaa, alkaa Taavi vinkua. Yritetään siis pidentää sen pinnaa...

Ohjattu nouto, ruutu, merkin kierto ja peruutus sekä tietty paikkis oli tänään aiheina. Ruutua tehtii  kaksi toistoa lätkälle, ihan sika hyvät! Ohjattua ensin kaksi toistoa liikkuroituna. Eka oli hyvä, mut tokalla sekos Tapsalta pasmat. Se ei vaan jotenkin osannu lähteä oikeaan suuntaan ja hädissään toi mulle sitten sen merkin, jolle jätin sen seisomaan. Yritti tuoda merkkiä toistamiseen kun yritettiin korjata, mut lopulta sit älys tuoda kapulankin. Pidettiin tauko ja tehtii  sit vielä yks toisti, joka oli hyvä. Lopuks pari kapulan tuontia lyhyestä matkasta eteen, kun noi ohjatut tehtiin ilman loppuasentoja.

Merkin kierrossa oli vähän haastetta, kun merkin takana oli aita, jonka takana oli koira. Vähän Tapsaa hirvitti, mutta pienellä rohkaisulla se uskalsi kiertää merkin. Sitten vielä kaksi toistoa, ne oli superit. Vikan otin ihan liikkenomaisesti.

Peruutukset meni yllättävän hyvin, vaikkei ollakaan paljoa harjoiteltu. Aika monessa jutussa olen huomannut, että kun hinkataan jotain ja siitä ei meinaa tulla mitään, niin pidemmän tauon jälkeen asia on selkeesti muhinut Taavin päässä ja yht'äkkiä homma onnistuu aivan kuin oltais treenattu enemmänkin. Vastapainoksi sitten tietty jotkut asiat tuntuu unohtuvan samalla taktiikalla :)


Keskiviikkoaamuna käytiin vähän rallittelemassa hallilla. Tehtii  rata kolmeen kertaan, mihin ihmeeseen on meidän perusasennot kadonneet?? Positiivista oli Taavin hiljaisuus! Ja menihän toi rata ihan kivasti.

Koira eteen, oikealta sivulle, istu (kyltti 22) tuotti meille tänään päänvaivaa, Taavi oli nimittäin päättänyt suorittaa liikeen tyyliin koira eteen, hyppää pussaamaan ohjaajaa, oikealta sivulle... mut ihan sama, kunhan se ei vinkunut. Mun on myös tosi vaikea kannustaa Tapsaa radan aikana, niin syvälle on tokon tosikkomaisuus juurtunut.



Lopuks harjoiteltiin vielä A-esteen ylitystä loivalla versiolla. Taas Taavi lensi ekan kerran esteen yli, tyyliin yks askel ylösmenoon ja toine alastuloon. Muutamalla seuraavalla toistolla sain sen pysäytettyä harjalle ja sitten se jo rupesi itse tarjoamaan sinne ylös jäämistä. On se kyllä semmoinen kiipeilijä, että pitäis olla silmät selässäkin sitä vahtimassa, sekun on jotenkin nyt innostunut tosta A:sta ja olis kapuamassa sitä milloin mitenkin ja hyppimässä sieltä omineen alas.


Torstaina hallilla vähän hyppynoutoa ja rallya. Ihan aluksi tehtiin hyppytekniikkaa ja se taannoinen kolaus on selkeesti jääny painamaan Tapsun mieltä. N. 80 cm rimaeste tuotti hankaluuksia, loppui pikkupyrriltä usko itseensä kesken. Pienellä kannustuksella sain kuitenkin rohkaistua Taavin hyppäämään siitä yli ja hienostihan se meni. Tehtiin sit pari toistoa tästä korkeudesta, että itsevarmuus kasvais taas.

Hyppynoudossa kokeiltiin metallikapulaa, hankalaa oli. Taavi sen kyllä hakee ja tuo, mutta selkeesti on vastahakoista ja tarvii lisäkäskyjä noukkuakseen kapulan suuhunsa. Puukapulalla treenattiin sitten semmoisia heittoja, jotka on selkeesti sivussa esteestä, ei ongelmia.

Rallyssa alla oleva rata pariin kertaan. Ja mikä parasta, mulla oli aikas hiljainen koira! Edelleen kaipaa tämä laji suoritusohjeiden lukemista. Voi kun sais jonkun osaavan kattomaan vähän perään!



Illalla käytiin vielä kentällä tekemässä muutama eteenmeno, joista yksi ilman purkkia maahan käskyllä. Kyllä oli vauhtia! Kiitos Lissu avusta!


sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Petotesti

Maanantaina käytiin töiden jälkeen iltapimeellä lumihankiesineruutuilemassa, meni yllättävän hyvin. Kapea ja syvä kaistale, jonne vein kolme esinettä. Kaksi ekaa oli superhyvät, kolmas ihan hanurista. Tapsa tais jäädä ketunjälkiin jumiin... Usealla uudella käskyllä sain sen kuitenkin takaisin hommiin ja hakemaan sen kolmannenkin esineen seiltä.  En halunnut lopettaa noin huonoon ja veinkin kaksi esinettä vielä ruutuun ja ne Taavi toi taas ihan hienosti mulle.


Tiistaina hallilla hyppimässä ja rallittelemassa. Hyppyjen osalta tekniikkatreeni meni hyvin, mutta korkeeseen umpiesteeseen Taavi kolautti takajalkansa oikein kunnolla ja kaatoi esteen samalla. Vähän säikähdin, mutta onneksi Tapsa ei vaikuttanut satuttaneensa itseään. Sen jälkeen ei ekaksi matalakaan umpieste meinannut onnistua, mutta pienellä kannustuksella onnistui pari matalampaa hyppyä.


Rallyn osalta treeni meni hyvin. Vitsi että on kyllä hauskan oloinen laji. Tuo ainakin jotain uutta meidän kaavoihin kangistuneisiin treeneihin! Mulla on aivot solmussa kylttien oikeaa suoritustapaa hahmottaessa, mutta väliäkö sillä. Pitäis jollain kummalla saada muihinkin treeneihin vaihtelua aikaiseksi. Nyt nimittäin Tapsa keskittyy näihin uusiin juttuihin niin täysillä!! Sen into ja yritys on mahtavaa, eikä se vingukaan yhtään.


Perjantaina tokotreeneissä. Alkuun paikkamakuu, meni tosi hyvin. Ruutua tehtiin lätkälle, sekin meni hyvin ja kaukot myös. Luoksetulossa Taavi tuli eteen hinoon. Vähän harjoiteltiin myös odottamista, siinä ei Taavilla hermo kestä. Taas olin kovin tyytyväinen sen rentouteen toisten koirien hilluessa omiaan.


Lauantaina pehatreeneissä kolme löytöä, viimeinen erityisen hyvä! Kolmas ukko oli syvällä, vajaa sata metriä, kivilohkareiden suojassa. Hyvin teki Tapsa töitä ja löysi tuon vaikeankin ukon nopsaan.


Sunnuntaina aamusta hakutreeneissä lumisessa räntäsademetsässä. Etukulmat valmiina, haamu, valmis umpipiilo, haamu ja valmis. Ekalle lähti hyvin, mutta ilmaisun aloitus kesti, oli joku haju kiinnostanut niin kovasti. Toinen ja haamu oli tosi hyviä, piiloole jouduin lähettämään pariin kertaan, kun Tapsa tuli pois ilman löytöä. Seuraava haamu taas hyvä ja vika ukko olikin sitten erikoinen. Ensin yks uusintalähetys, kun Taavi kääntyi liian aikaisin eteenpäin rataa. Ei siinä mitään, mutta käytös maalimiehellä oli vähintäänkin erikoista; Taavi oli vähän aikaa pyörinyt maalimiestä (fyssari, jolla Taavi on käynyt ja joka on juuri aloittanut meidän ryhmässä) ympäri ja ruvennut sitten asettelemaan itseään makuuasentoon! Kai se meinas, että nyt olis tarvetta pienelle käsittelylle... Saatiin sinne lopuksi vielä ihan kunnon ilmaisukin aikaiseksi.


Iltapäivällä Taavi kohtasi karhun petotestissä, testaajana Asko Sorvo. On mulla vaan rohkea pieni paimenpoika! Itseään se ei karhulle syöttäisi, mutta mua se ei puolustanut juurikaan. Testaajan mukaan aika harvoin koirat ovat tuossa tilanteessa kiinnostuneita ihmisen hyvinvoinnista.

Aluksi käveltiin karhun jätösten ohi ja ne kiinnostivat Taavia kovasti. Toisessa kohtaa oli suden jätökset, ne oli selkeesti arveluttavammat. Karhun huomattuaan Taavi alkoi haukkua ja aluksi jopa vähän murista. Se piti koko ajan hyvän etäisyyden karhuun ja pääasiassa pysyi mun sivulla tai etupuolella. Rohkeus kasvoi Taavilla testin edetessä ja se uskalsi tehdä jopa pari valehyökkäystä karhun ahteria kohti, vaikka puolessa välissä testiä ajattelin sen kohta livistävän paikalta. Palautuminen karhun kohtaamisesta oli nopea. Testaajan mukaan Taavi suoriutui testistä tosi hyvin ja sen testi loppui positiivesti, Taavi jäi ikään kuin niskan päälle. Toivottavasti ei kuitenkaan törmätä oikeaa karhuun, vaikka Tapsa rohkeasti ja fiksusti toimikin!

Arvostelulomakkeeseen oli merkytty seuraavat kohdat:
1. Koiran reaktio hajujälkeen: voimakas, lähtee jäljelle
2. Reaktio nähdessään pedon: käy omistajan takana, siirtyy uudelleen eteen
3. Haukkutyöskentely: aloittaa haukun heti, haukkuu hetkittäin kohti
4. Koiran toimintakyky pedon liikkuessa: keskitasoa
5. Rohkeus: keskitasoa (ajoittainen katsekontakti)
6. Etäisyys: sopiva turvaetäisyys
7. Taistelutahto: keskitasoa
8. Väistöliikkeet ja ketteryys: erittäin nopea
9. Työskentelykestävyys: keskitasoa
10. Palautuminen: palautuu välittömästi







Näinköhän Tapsa näkee ensu yönä unta karhusta :D

lauantai 12. marraskuuta 2016

Rallittelua ja haikeutta

Tiistaina käytiin hallilla leikkimässä noutokapulalla. Hiekkapohjalta tuo kapulan noukkiminen on kyllä selkeesti vastenmielistä Taaville. Ulkona hiekkakentällä kyllä onnistuu, mutta tuon hallin hiekka on jotenkin niin hötöä ja tarttuvaa, että Taavi inhoaa sitä. Tein pienen kuopan kapulan alle ja kun alaleualle oli enemmän tilaa, ei ollut kapulan poimimisessa mitään ongelmaa.

Merkin kierrossa oli häiriönä tavaralaatikko ja tuoli, heti oli vaikee homma. Kun näytin tötsän Tapsalle, onnistui sen kiertäminenkin hyvin.

Tunnari oli super! Hienosti haisteli palikat ja toi oman. Vähän peruuttamista ja seuruun käännöksiä. Hyvä pikatreeni!


Keskiviikkona käytiin omineen kokeilemassa noutoa loivan A:n yli. Meni aika hienosti ekaksi kerraksi, Tapsa älys tulla takaisinkin A:n yli. Merkkiä kierrettii  kanssa ja harjoiteltiin hypyn taakse istumaan jäämistä. Vähän myös seuruuta ja sitten leikittiin kovasti.


Perjantaina oli upea talvinen pakkaspäivä ja me tietysti Tapsan kanssa nautittiin siitä täysillä.







Iltapäivällä käytiin pienellä lenkillä Focan ja Femmen kanssa ja sitten vielä peruttujen tokotreenien sijaan sain onneksi Sannin seuraksi kokeilemaan rally-tokoa. Kaksi keltanokkaa kun treenas yhdessä, niin hauskaa ainakin oli! Ihan ei joka kyltin suoritustapa tai -paikka ollut täysin varmuudella hanskassa, mutta alla olevan kuvan mukainen ratatreeni me kuitenkin saatiin aikaiseksi.





Täytyy kyllä todeta, että aika monta uutta käskysanaa täytyy keksiä ja muistaa. Hihnan kanssa tekeminen on myös tosi hankalaa ja muutenkin tuossa lajissa on aika paljon uutta haastetta, ei todellakaan ole helposta lajista kyse.


Lauantaina käytiin pitkästä aikaa pehatreeneissä. Tapsalle kolme valmista ja väliin yksi tyhjä. Oikein oli innokas ja motivoitunut hakukoira mulla.


Illalla käytiin hallilla vielä rallyilemassa. Viikko sitten laitoin rally-tokon facesivuille kyselyn, josko jostain löytyisi videoita liikkeiden oikeasta suoritustavasta ja -paikasta kylttiin nähden. Ei mennyt aikaakaan kun ihana Hannele Mäkele laittoi viestiä ja tarjoitui neuvomaan ihan kädestä pitäen! Hän oli muissa merkeissä tänään käymässä täällä päin ja sovimmekin treffit. Ihanaa, että vielä on ihmisiä, jotka haluavat pyyteettömästä auttaa toista! Kiitos Hannele!

Kävimme läpi mun vaikeaksi kokemiani käännösliikkeitä, pujotteluja ja spiraaleja. Lisäksi Hannele antoi hyviä neuvoja vinkkejä treenamista ja kisojakin ajatellen. Edelleen täytyy todeta, että mistään ihan helposta lajista ei ole kyse, mutta meitä auttaa treenitausta, ei tarvi aloittaa kaikkea ihan alusta.


Joku päivä käytiin kimppalenkillä myös Oton kanssa.


Meidän sekalauma pieneni tällä viikolla, kun jouduin viemään Wiivi-kissa lopetettavaksi. Wiivi oli meidän kissoista se ikiliikkuja, aina sillä oli jokin puuha menossa ja aina se osallistui kaikkeen, välillä ihan liiaksi asti. Leevi -koirani kanssa ne olivat ylintä ystävää ja Tapsankin se otti hienosti vastaan. Lemmikin omistamisen varjopuolia on niistä luopuminen ja sen aiheuttama suunnaton suru. Yritän kuitenkin ajatella asiaa aina eläimen kantilta, sen hyvinvointi on kuitenkin mun vastuulla ja aina ei vain pysty tai kannata hoitaa enempää. Hyvää matkaa rakas Wilhelmiina.







sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Viimeiset tokokokeet

Viime viikko alkoi verikokeella. Taavi osallistuu Hannes Lohes metabolomiikkatutkimukseen ja se vaati verinäytteen lähettämistä, kun en joukkonäytteenottoihin pääse osallistumaan. Mua kiinnostaa kaikki tällaiset jutut ja itsekin olen ollut lääketieteen koekaniinina niin nyt Taavikin joutuu kokemaan saman kohtalon. Verinäytteen otto sujui hyvin, kiitos meidän loistavasti eläimiä käsittelevän kaupunginellin!


Perjantaina tokotunnilla ekaksi istumista ringissä. Nassut keskelle ei ongelmaa, mutta selkä ringin keskelle oli Tapsulle vaikea ja korvat kuunteli koko ajan mitä takana tapahtui. Hyvin Taavi kuitenkin pysyi paikallaan, eikä mulle missään vaiheessa tullut oloa, että se jonnekin lähtisi. Liikkeinä oli liikkenomaisesti liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo ja ruutua lätkälle.

Maahanmeno oli täydellinen! Ei lisättävää, ei postettavaa! Luoksetulossa Tapsu taas omatoimisesti siirtyi edestä sivulle, muuten hyvä. Pari pientä eteentuloa sitten muistutukseksi... Ruutu lätkälle oli kanssa ihan mallikas. Tai ehkä enempi ne toistot oli ihan vaan ruutua, kun ei Tapsa niin kovin paljoa siitä lätkästä välitä. Palkkasin kuitenkin aina lätkältä. Loppuun henkilö-koiraryhmärinki ja siinä pujotteluseuruuta. Ei menny ihan nappiin, kontakti tippui pariin kertaan.

Koska ulkona oli kaamea kurasadekeli ja koirat on aina putsattava halliin tullessa, niin ajan säästämiseksi oltiin kaikki koko tunti sisällä. Tuli hyvää odottelu- ja häiriötreeniä omaa vuoroa odotellessa. Taavi osasi ottaa tosi rennosti, köllötteli jopa selällään välillä. Kerran pari koiraa vähän haukkui ja ärisi toisilleen ja silti Tapsa pysyi rentona, mä olin niiiin tyytyväinen!! Omaa vuoroa odotellessa tehtiin myös pieniä seuruita ja kaukoja, Taavi oli niin ihanan kesittynyt meidän tekemiseen koko tunnin, etten vois olla enää tyytyväisempi!


Lauantaina käytiin Kouvolan Seudun Seurakoirakerhon tokokokeessa, tuomarina Jaana Tala. Mun jännitys alkoi vasta pari tuntia ennen koetta, mutta olikin sitten sen verran raju, että kävin ennen alon alkua oksentamassa hallin nurkan takana... miks ihmeessä kiusaan itteäni? Ja halliin mennessämme Taavi totesi erään tervunarun juoksuiseksi, toisen uroksen omistaja epäili oman koiransa käytöksestä vahvasti samaa. Meidän koe oli jo vähän kuin sinetöity siinä, ulina ja kaula pitkällään haistelu oli sen mukaista ja en saanut Tapsaan kunnolla kontaktia ja mitään kunnon perkeleitä tuolla nyt ei vaan kehdannut karjua. Ei ollut tietoakaan edellispäivän treenien rennosta ja kimpassa hommia tekevästä otuksesta.

Paikkamakuussa tuo narttu tietty meidän vieressä... alku oli ihan kamala, en millään meinannut saada Tapsaa perusasentoon kun se vaan punkes nartun luo. Jollain ihmeellä se sitten asettui lopulta sivulle ja liike oli muuten ok, mutta molempiin suuntiin vaati kaksi käskyä ja mun takaisin kävellessä vinkui vähän, tästä 6 pistettä.

Yksilövuorolle käytiin hakemassa uusi alku auton paksista ja nyt menikin selkeesti paremmin, Taavi piti kontaktia ja oli ihan kohtalaisen kivasti mun kanssa yhdessä tekemässä hommia. Isona miinuksena vinkuminen. Seuraaminen oli varmasti yks meidän parhaista kokeessa esitetyistä seuruista ja siinä ei edes ääntelyä ollut kuin jossain käännöksessä, pisteteitä kuitenkin vain 7,5. Liikkeestä maahan oli omasta mielestä oikein hyvä, pisteet 8,5. Luoksetulossa Taavi vähän törmäs ja tuli suoraan sivulle, 8 pistettä. Noutoesineen pidossa Taavi vinkui, muuten hyvä, pisteet surkea 6. Kaukot meni nollille kolmannesta istumaan käskystä, mut pääasia että sain sen nousemaan sieltä. Hyppy oli sit mun mielestä aika rajusti tuomittu nollille. Taavi jäi hyvin, hyppäsi hyvin käskystä, mutta alastulon jälkeen haisteli maata ja annoin uuden käskyn tulla sivulle. Kokonaisvaikutelmasta 6 pistettä, vinkuminen rokotti sitä kovasti. Kokonaispisteet 111,5 ja kolmostulos. Taavi teki suurimman osan liikkeistä paremmin kuin aikaisemmin kokeissa ja pisteet oli silti huonoimmat ikinä. Tokihan se vinkui, mutta silti. Eka koe, jossa tuomarista jäi negatiivinen kuva, enkä tarkoita tällä sitä että meidän olisi pitänyt saada paremmat pisteet. En vaan tykännyt hänestä.


Sunnuntaina pk-hakutreenit aloitettiin esineruudulla. Päätin, että jos Tapsa hakee ekan esineen hyvin, en haetuta enempää. ja se haki yhdellä lisäkäskyllä mulle pk-liivit päällä vieraan, just toisen koiran suussa olleen esineen ruudun takalaidasta! Ja mä maltoin pysyä suunnitelmassani!

Hakumetsästä sitten seitsemän haamua, vauhtia ja intoa piisasi, ilmaisut oli hyviä ja kaikin puolin hyvä treeni.


Sunnuntaina illalla käytiin vielä jälkiporukan tottistreeneissä tekemässä vähän oman vuoron odotteluharjoittelua. Kaukoja tehtiin selkä höpötteleviin ihmisiin päin, oli vähän vaikeaa. Seuruut meni kaikkinensa hienosti, henkilöryhmässä ja muuten. Hyppynoutoa kokeiltiin kerran onnistuneesti ja noutokapulalla hömppäiltiin muutenkin. Pari luoksetuloa ja liikkeistä pysäyttäviä, kivaa oli ja alun vinkuminenkin loppui, kun päästiin vauhtiin.


Torstaina hallilla omineen hyppyjä, hyppynoutoja, loivaa A:ta, seuruuta, tunnaria ja luoksetuloja. A:n harjalle sain Taavin pysähtymään, joka selkeesti rauhoitti myös alastulovauhtia. Ei tullut enää sillai lentämällä, kuten viimeksi. Seuruut ok, vinkumista käännöksissä, tunnari ihan hanurista. Selkeesti oli Tapsulla liikaa intoa ja se kanniskeli melkein kaikki kepulat mulle ennen sitä oikeaa... Ehkä sit ens kerralla paremmin!
Mutta hyppynouto!! Wuhuu! Ei olla tehty kuin muutaman kerran ja nyt kokeilin ihan liikkeenä ja Tapsu oli loistava! Sillä oli hurja into hypätä ja hakea kapula, ihan melkein varasti lähdössä. Este oli 60 cm korkea ja kapula 250 g. Onhan tuossa vielä matkaa metriseen ja 650 grammaaseen, mutta alussahan me vasta ollaan.





Sunnuntaina ajoin aamuvarhaisella Janakkalaan Kiharakerhon tokokokeeseen. Tuomarina Juha Kurtti, oikein mukanva tyyppi. Meillä oli Tapsan kanssa hyvä fiilis ja tehtiin hommia melko kivasti kimpassa. Vähän oli kuitenkin vinkumista ja muutamassa kohdassa meinas nenä käydä maassa. Pisteissähän tuo meidän hyvä fiilis ei näy, mutta tärkeintä oma tunne!

Paikkamakuussa Tapsa malin ja dopperin välissä ja näki, että sitä hirvitti. Vinkui mun tullessa takas, mutta muuten kaikkinensa loistava.

Luoksetulo meni ihan reisille, Taavi lähti heti mun perään kävelemään. Mä kyllä lähdin väärällä jalalla, että meni vähän mun omaan piikkiin. Harmi, kun sen kerroin on kuitenkin kolme... Seuruu koeseuruuks melko hyvää. Kerran piti antaa lisäkäsky, kun nenä meinas mennä maahan. Liikkeestä maahan oli hyvä. Hypyssä Tapsa lähti taas mun perään, mikä juttu tää nyt oikein on??! Eihän se koskaan tommosta tee. Kapulan pidossa Taavi istui rauhattomasti ja kaukoissa vaati taas kolme käskyä istumaannousussa.

Paikkamakuu 9
Luoksetulo 0
Seuruu 7
Liikkeestä maahan 9
Hyppy 0
Kapulan pito 8
Kauko-ohjaus 6
Kokonaisvaikutus 8
Kokonaispisteet 119 ja 3. tulos.

Kaikesta huolimatta hyvä fiilis tästä reissusta, oltiin kentällä yhdessä vaikka sitä kuplaa ei vielä saavutettu. Tätä ja edellistä koetta pisteytyksen osalta verratessa ei voi kuin ihmetellä, mut arvostelulaji on aina arvostelulaji.

Päätin ton edellisen kokeen jälkeen, että nyt on meinän tokokokeet käyty vähäksi aikaa. Tän kokeen jälkeen jäi fiilis, että pitäskö vielä kuitenkin mennä, kun jäi oikeesti vain niin pienestä kiinni. Mut pidetään nyt kuitenkin taukoa ja keksitään jotain muuta tän mun jännittämisen taltuttamiseksi.


Tämä viikko päätettii  jälkiryhmän tottistreeneihin. Tapsalle paikkamakuu toisen treeniessä, seuruun hiljaisia lähtöjä ja käännöksiä. Hiljaisuus saatiin aikaan antamalla nami juuri ennen lähtöä tai käännöstä. Hyppyä ilman mun perään lähtemistä ja ohjattu nouto tehtiin myös. Lopuksi paikkaistuminen rivissä. Kivastihan tuo meni!


Viime viikolla käytiin myös pari kertaa äijäkimppalenkillä, kun Taavi pääsi lenkeille Otto-labradorin ja toisena päivänä Manu-sakemannin kanssa. Olipas edellisestä kerrasta jo kovin pitkä aika. Toivottavasti päästään pian uudestaan, tekee nuo kimppalenkit Tapsulle niin hyvää.



sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Vähän metsäjuttuja ja vähän tottelemisjuttuja

Maanantaina aamupäivästä pistin käymään tulleet vanhempani metsään kuuden ukon verran palauttellemaan Taavia edellispäivän kokeesta. Kaks ekaa muistikuvina, haamu, peräänajo, haamu ja muistikuva. Ekaa ja vikaa Tapsu sai oikein etsiä tiheästä pikkukuusikosta. Eipä ollut vauhdista pulaa ja hienosti teki poika töitänoilla, missä piti ihan oikeasti vähän etsiäkin.


Illalla käytiin Focan ja Femmen kanssa pienellä metsälenkillä ja sen jälkeen osallistuttiin noudon ekstraoppitunnille ja taas törmättiin siihen, miten tönkkö ja kaavoihin kangistunut mä olen ja miten se aiheuttaa Taaville tylsistymistä. Ja sitten vielä se, kun Taavin mielestä kapulaa ei voi hiekasta ottaa suuhun, kun se on ällöä... Tapsan ote noutokapulasta on tosi hento ja sitä pitäis ruveta nyt parantamaan. Koitetaan sellaista, että mulla on toisessa kädessä nami ja toisella tökin vähän Taavin suussa olevaa kapulaa. Palkka pienestäkin otteen parantamisesta. Nami kädessä auttaa selkeesti Taavia keskittymään. Ja sitten paaaljon lisää höntsäilyä kapulalla, mun karkuun juoksemista, sellaista iloa peliin.


Tiistaina tokotunnilla tuli meille taas tosi paljon uutta. Aloitettiin kuitenkin Taavin leikittämisellä ja sillähän meinasi palaa käpy, kun heiteltiin lelua ohjaajan ja mun välillä. Ei se kyllä tuollaisessa tilanteessa leiki kunnolla, ei se siitä palkkaannu. Leikki sopii meille tilanteisiin, joissa Tapsu stressaantuu muista koirista ja pääsee näin purkamaan itseään tissikumiin.

Seuruuta tehtiin liikkuroituna pariin otteeseen, vähän oli ääntelyä, muuten aika kivan näköistä menoa. Erityisesti hitaassa kävelyssä käännökset oli hienot.

Ruutua targetille kahdesta suunnasta kolme toisto molemmista, ihan supereita kaikki. Merkin kiertoa myös useampi toisto ja Taavihan loikkaa sillai hassusti sen merkin takaa ja kerran se sitten osui siihen merkkiin kaataen sen. Perskeles, kun pyrri vähän kiehahti kun törppö kävi kimppuun, mutta heti jo seuraava meni taas hienosti. Oli ehkä hyväkin tuo osuma, jos sillä sais ihan edes hitusen etäisyyttä merkkiin.

Ihka uusina juttuina meille hyppynouto ja voi-luokan L-liike (vaimikäsenyton??). Hyppynoutoa ei olla tehty koskaan ikinä ja siihen nähden se meni aika kivasti. Ensin tehtiin yksi normi hyppy ja sitten kokeiltiin kapulan kanssa. Pari kertaa menin Tapsua esteelle vastaan ja ohjasin oikeaan suuntaan, mutta jo kolmas toisto meni hienosti. L:ssä ei periaatteessa ole uutta, kun jättäviä on treenitty, kunhan ne sais aina menemään oikein...


Perjantaina käytiin hallilla vähän tokoilemassa kaukoja, kapulan pitoa, liikkeestä maahan ja luoksetuloa. Kaikki meni aika lailla kivasti, luoksarissa hieno eteentulo, eikä mitään pomppuja omineen sivulle. Kapulan pito oli hyvä ja kaukot kanssa eikä maahanmenossakaan ollut valittamista. Kiva fiilis oli meillä!

Kaket:






Hallin jälkeen käytiin ajamassa n. 2 h vanha noin kilometrin mittainen jälki. Keli aika lailla tuuleton syyssää. Esineet ei ollu ihan suunnitelman mukaisissa paikoissa, kun tiputtelin taskuistani sinne vahingossa mitä sattuu...

Jana meni hyvin, vaikka sillä oli pituutta parikymmentä metriä. Kulmat onnistuivat myös kaikki aika hyvin, pientä rengastusta tarvittiin välillä. Alueella on useampi suunnistusrasti ja muutamaan otteeseen Taavi harhautuikin vieraille jäljille. Kun en sen antanut edetä, etsi lopulta omatoimisesti oikean jäljen. Mutta kyllä nuo harhat lähes poikkeuksetta vie sen mennessään :(. Esineistä metsään jäi kaksi, kaikkiaan siellä oli lopulta kuusi esinettä. Aikaa kului puolisen tuntia.





Sunnuntaina pk-treeneissä Tapsalle kuusi nostattavaa ukkoa haamuina ja peräänajoina. Ukot kuitenkin siten, että kaikki piti etsiä jonkinmoisesta piilosta. Vauhtia ja intoa oli reilusti, ilmaisut loistavat. Näitä nostatustreenejä olis nyt tarkoitus tehdä vielä muutamat.


Hakutreeneistä suoraan hallille jälkiryhmän tottistreeneihin. Porokoiran hallissa oloa piti taas vähän protestoida, mutta muuten meni hyvin. Seuruussa piti aluksi muistutella vähän henkilöryhmässä menoa. Vieraan kapulan pitäminen onnistui aika kivasti ja lopun tokopaikkis oli hyvä. Pientä vinkimista siellä täällä. Ihan kohtuulliset tottistreenit, vaikka olikin makuupäivä.

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Hakua ja hyvää onnea

Viikko sitten sunnuntaina päästiin pitkästä aikaa osallistumaan pk-hakutreeneihin. Pitkin syksyä työt ja muut menot ovat sotkeneet hauan harrastamista oikein urakalla ja taukoa on tullut aivan liikaa. Treeni oli todella haastavassa maastossa; oli paljon nousuja ja laskuja, sekä monenmoista kallionkoloa ja kivikkoa. Tapsalle oli tarkoitus tehdä seitsemän löydön treeni, kestävyyttä ja motivaatiota. Kolme ekaa ja kolme vikaa valmiina, neljäs peräänajona, kaksi valmista umpipiiloissa.

Alku meni hyvin ja Taavi löysi ja haukkui hienosti, mutta sitten ilmeisesti maaston haasteellisuus teki tehtävänsä ja muutamalla ukolla Taavi ei mennyt tarpeeksi syvälle tai ei vain muuten löytänyt ukkoja. Tyhjiä pistoja tuli siis useampi. Selkeästi vaikeita olivat kohdat, joissa maasto ensin nousi, sitten laski ja tämän jälkeen olisi vielä pitänyt kiivetä mäki ylös. Myös kivikko/kallionkolot tuotti vaikeutta ja aikansa etsittyään antoi Tapsu periksi. Lopulta kuitenkin uusillä vähän syvemmältä tehdyillä lähetyksillä löytyivät kaikki ukot. Ihan loppuun tehtiin vielä peräänajo.

Jotenkin ei ollut ihan tyypillistä Taavia antaa periksi, vaikka kyllähän tuo maasto oli vaikea. Mietinkin voiko Karhunkierros vielä painaa jaloissa, vaikka ei sen meno kyllä siltä vauhdin puolesta vaikuttanut.


Keskiviikkona käytiin hallilla tekemässä vähän hyppytekniikkatreeniä. Kesän treenasin tekniikkaa ahkerasti, mutta sitten kesäloma ja muut kiireet saivat tekniikkatreenit jäämään ja niissä on nyt ollut reilu pari kuukautta taukoa. Nyt ryhdistäydytään ja yritetään kerran, pari viikossa päästä tätäkin tekemään.



Tehtiin myös pari noutoa ja vauhtia riitti, kaikkinensa oikein hyvät noudot! Merkin kiertoa myös muutama toisto, taas Taavi jää seisomaan sinne merkille ja menovauhti on selkeesti paluuta hitaampi.

Loivaa A-estettä tehtiin myös, mutta Taavilla oli siinä ihan liikaa vauhtia ja se oikein lensi sen yli. Yritin jarrutella sitä olemalla alastulopuolella vastassa, mutta vähän hurjalta tuntui sen meno silti. Miten koskaan uskallan yrittää jyrkkää A:ta??


Kotosalla tein pihalla tarkkuusruutua kolmen esineen verran. Taavi osaa homman ainakin nurmikolla. En kyllästy tuohon nuuskutukseen varmaan koskaan! On vain niin hienoa seurata ihan vierestä koiran nenätyöskentelyä, varsinkin sitä, kun se saa vainun ja sitten tarkentaa kohteeseen. Ihan täysikokoinen ei meidän ruutu tänään ollut, mutta ei siitä paljoa puuttunut.

Tämän kerran tarkkuusesineet, tulitikku kokoverrokkina.


Perjantaina oltiin ekaa kertaa tänä syksynä kotikylän tokotreeneissä. Nää on ne treenit, mitkä siirty tiistailta lauantaille ja ne on nyt kerenny siirtyä jo perjantaille. Tiiä sit milloin siirtävät taas johonkin... Ärsyttää koko venkslaaminen, mä ainakin joudun suunnittelemaan aika paljon muitakin menoja ja jos ei ole pysyvyyttä, niin vaikeeks menee. Ryhmässä oli ainakin tällä kertaa kuusi koirakkoa mukana, minä ja yks toinen treenataan lähinnä avojuttuja ja muut sit aloliikkeitä. Tietty sovelletusti niin, että kaikki pääsee tekemään treeninsä fiksusti.

Ihan kivat treenit oli, vaikka vähän olin epäileväisellä kannalla. Alkuun tehtiin paikkamakuu ja - istuminen. Meni molemmat tosi hyvin. Makuussa ei vieraat käskyt haitanneet Taavia, vaan nätisti totteli vain mua, makasi rauhassa ja paluu tehtiin taakaa kiertäen. Istumisessa en menny kuin n. 5 m päähän, kun ei olla sitä tehty kuin vissiin kerran aiemmin, paluu myös takakautta.

Tehtiin myös häiriörinkiä ekaks nassut keskelle ja sit nassut poispäin. Aika kivasti Taavi keskitty meidän omaan tekemiseen, vaikka ringissä oli sille ihan vieraita koiria. Hyvä me! Muutenkin Taavi oli hirmu rento ja teki mun kanssa, se oli vapaana koko tunnin. Mä olen oppinut ehkä vähän luottamaan siihen :).

Luoksetuloa tehtiin toisen koiran häiriköidessä. Lähtö maasta. Eka toisto oli superhyvä, toinen tehtiin siten, että häiriökoira oli aika lähellä mua riekkumassa. Sitä Taavi selkeesti väisti voimakkaasti ja tuli suoraan mun sivulle. Tehtiin useampia toistoja eri suuntiin ja eri matkalle ja aina vaan Taavi pyrki joko suoraan mun sivulle tai sitten tuli eteen ja pomppas siitä omineen sivulle. En siis kertaakaan pyytänyt sitä tänään sivulle, enkä ole juurikaan muutenkaan pyytänyt. Täytyy vissiin lopettaa kokonaan sen sivulle pyytäminen, kyllä se siihen osaa tulla.

Lopuksi höntsäiltiin koirien kanssa ja Taavi oli niin ihana, kun se keskitty vaan muhun ( ja mun nameihin). Tehtiin merkin kiertoa ja liikkeestä pysähtymisiä ja vähän seuruuta ja sit kaikkee hömppää. Meille ihan sika iso juttu: pystyin lähettämään Taavin kiertämään merkkiä, vaikka merkin takapuolella oli koiria riekkumassa!!


Lauantaina käytiin hallilla pikatokoilemassa merkin kiertoa, ruutua ja peruuttamista. Merkin kierto oli super, koitin pitkästä matkasta ja hienosti kiers Taavi vauhdilla. Pari toistoa vähän eri suunnista ja etäisyyksiltä hömppäalulla.

Ruutu meni ekan kerran hyvin, mutta toisella toistolla Taavi kiersi oikeaa etukulman tötsää... Vaihdoin lähetussuuntaa ruudun toiselle sivulle ja mitä tekee Tapsa? Lähtee musta katsottuna suoraan vasemmalle kiertämään sillä suunnalla ollutta tötsää... ja ruudussa oli joka kerta targetti. Lyhensin matkaa siten, että tötsä jäi takaviistoon ja näin saatiin pari onnistunutta toistoa. Kaikissa ruutuun osuneissa lähetyksissä käskin vain pysähtymään ja palkkasin seisomisesta.


Loppu lauantai menikin sitten ajellessa Kokkolaan. Kyllä ei voi muuta sanoa kuin että koiraharrastus saa ihmisen tekemään ihan älyttömiä. Ei ole mitään järkeä ajaa viittäsataa kilsaa kokeeseen. Tai on siinä se järki, että pelastuspuolen kokeita ei juurikaan järjestetä (Virkusta löytyi tuloksia ja tulevia kokeita hausta 25 koetta ja jäljeltä 17 koetta koko Suomesta tälle vuodelle. Vrt. pkhaku 115 ja pk-jälki 140 koetta) ja vuorotyö vie paljon viikonloppuja jakun tälle vuodelle on tottis suoritettuna, niin pakko oli lähteä yrittämään. Mä kuitenkin tarvin selkeesti aina pari harjoituskertaa kokeissa ennen kuin homma rupeaa sujumaan.

Perinteisesti en juurikaan nukkunut edellesenä yönä ja aamupalaa oli turha kuvitellakaan syövänsä. Aamu valkeni tihkusateisen tuulettomana, ehkä pahin keli hakukokeeseen...

Kokeen järjesti Keski-Pohjanmaan Palveluskoirat ry ja seoli yhdistettu peha ja ipor koe. Kokeessa ylituomarina ja ipor tuomarina toimi Allan Aula, peha tuomarina oli pitkän linjan pk-tuomari ensimmäisessä pelastuspuolen kokeessaan, Mikael Kallio. Hän oli kovin pelottavan näköinen mies, mutta osoittautui oikein kivaksi tyypiksi.

 Ensin katseltiin tottikset ja en voi edelleenkään olla kuin ylpeä meidän taannoisesta tottissuorituksesta!

Taavi oli A-kokeen kolmas ja viimeinen koira maastossa. Eilen aamulla kotona vähän harjoittelin kompassin ja kartan käyttöä ja hyvä että muistelin vanhoja. Kartta ja kompassi on tuolla metsässä ihan hirveän paljon näppärämmät kuin kännykän karttaohjelma, gpssää mulla ei olekaan. Metsään saavuttuni sain siis kartan, johon alue oli merkitty ja tein etsintäsuunnitelman. Päädyin kahden keskilinjan taktiikkaan siten, että olematon tuuli kävi sivulta.

Aikaa suoritukseen oli 20 min ja Taavi aloitti surkeasti. Se ei lähtenyt oikeastaan mihinkään ja totteli luoksetulokutsujakin vähintäänkin rauhallisesti. Tää varmaan johtui mun jännittämisestä. Koko koe oli aika huonoa tekemistä Taavilta; vastaiseen ei lähtenyt juuri ollenkaan. Sehän ei vastatuuleen mene koskaan kunnolla, jos ei sieltä tule hajua. Ja myötäinen nyt aina on se vaikeampi, mutta ei meillä viime treenit pois sulkien ole tuollaisia erkanemisongelmia ollut. Laitan mun jännityksen ja hirveen ajomatkan piikkiin.

Koko ekalla keskilinjalla ei saatu siis juuri mitään aikaiseksi ja aikaakin kului vähän reilu puolet. Toiselle keskilinjalle siirrytään alueen ulkopuolelta koira hallinnassa, joten siihenkin meni oma aikansa. Toisen keskilinjan alussa kompassisuunta ja tässä vaiheessa tuntui aika epätoivoiselta. Edelleen Taavi erkani aika huonosti, mutta aika pian löysi kuitenkin ekan ukon. Ukko oli ison kiven juurella siten, että jos en olisi juuri tarkastanut kompassisuuntaani, olisin saattanut nähdä sen itsekin. Onneksi en nähnyt ja onneksi Taavi ilmaisi sen hienosti. Vähän oli poika kummissaan, kun ei palkkaa tullutkaan. Piti vielä kerran käydä jo pois lähdettyämme tarkistamassa josko sillä kuitenkin olis jotain herkkua.

Taas muutama huono lähetys ja sitten Taavi jäi jonkin matkan päähän minusta, vaikka käskin sitä luokse. Ajattelin aikaa olevan vielä yhteen epätoivoiseen lähetykseen, mutta Taavi vaan seisoi paikallaan. Annoin sille hetken aikaa ja niinhän se meni kaatuneen kuusen luo haukkumaan. Taavi aloitti ilmaisun n. 15 sekuntia ennen ajan loppumista, mutta sehän riittää!

Taavin työskentely oli kyllä kaikkinensa surkeaa ja tuomarikin arvioi mun jännityksen vaikuttaneen. Keli oli myös tosi vaikea, mutta ei sen olisi noin paljoa pitänyt vaikuttaa. Arvosana taisi painua puutteelliseksi. Tuomari kuitenkin nauroi, että ilman tuota tottelemattomuutta olisi toinen ukko jäänyt nostamatta. Tuomari kehuikin Taavia kaikesta huolimatta taitavaksi. lmaisut on onneksi kaikin puolin kunnossa ja niistä erinomainen tai erittäin hyvä, en muista. Mun työskentelystä taisi tulla erinomainen ja täten koe hyväksytysti läpi tyydyttävällä arvosanalla.

En voi sanoa olevani tuossa tyytyväinen muuhun kuin siihen, miten rauhallisesti ja järkevästi pystyin toimimaan. Taavin tekeminen oli niin kaukana treenimeiningistä, mutta kai se katsoi mun tarvitsevan tukea, ettei parane kovin kauas mennä... On kyllä siistiä, etten retuuttanut Tapsaa turhaan maan ääriin, mutta kyllä siinä koko viikonloppu meni ja kotiin päästyämme olin aivan kuollut.


Alla kuva kartasta, jossa etsintäalue on merkitty punaisella ja johon tärisevin käsin koitin piirtää kaksi keskilinjaani lammen molemmille puolin. Maalimiehet merkitty numeroin. Tuulenvire kävi ensimmäisen keskilinjan oikealta puolelta.


perjantai 7. lokakuuta 2016

Karhunkierros

Perjantaina köröteltiin Kuusamoon, huh kun matka oli pitkä! Lauantaina aamusta hurautettiin taksilla Hautajärvelle Sallaan, josta alkoi pieni vaelluksemme Karhunkierroksella. Taitoimme matkaa kolmen ja puolen päivän aikana noin 65 km ja päädyimme tiistaina puolilta päivin Juumaan. Ensimmäisen yön nukuimme teltassa Runsulammen telttapaikalla, toisen yön olimme Jussinkämpän kodassa ja viimeinen yö nukuttiin Harrisuvannon laavulla. Tiistaina kiersimme vielä pientä karhunkierrosta, jotta näimme kaiken näkemisen arvoisen.

Maastot ovat kovin vaihtelevia Karhunkierroksella ja päivämatkat vaihtelivat maaston ja vaellusporukan kunnon mukaan 25 - 15 km välillä. Oma jalka alkoi jo hieman iltaa kohden aina painaa, mutta koirien kulussa ei väsymystä huomannut. Iltaisin turret kuitenkin malttoivat makoilla rauhallisesti ja yöt nukkuivat selkeästi kotioloja sikeämmin. Aamulla virtaa oli taas kuin ei mitään pidempää lenkkiä olisi käveltykään.

Taaville oli reissussa mukana ruoaksi kahdenlaista kuivalihaa. Yhdelläkin olisi varmasti pärjännyt, mutta halusin nyt kuitenkin monipuolista ravintoa reissussakin sille tarjota. Kuivalihaa olen syöttänyt Taaville tasaisesti viimeisen vuoden ajan reissuja silmällä pitäen, mutta nyt oli ensimmäinen kerta, kun se söi vain ja ainoastaan kuivattua lihaa useamman päivän. Energiaa tuntui riittävän ja vatsakin toimi hyvin =D. Ruokamäärä oli koiran painon mukainen annosmäärä plus vähän ekstraa. Toppaloimi taukoja ja yötä varten oli todella tarpeen, koska kaksi viimeistä yötä oli pakkasella ja taukojenkin aikana koiran lämpimänä pysyminen esti varmasti lihasjäykkyyksiä. Myös oman makuupussin hommasin Tapsalle (lasten makuupussi, sillä koirille tarkoitetut tuntuivat tolkuttoman kalliilta halpaan lastenpussiin verrattuna) ja Taavi jopa nukkui siinä kylmimmän illan ja alkuyön. Muuten se nukkui makuualustansa ja makuupussinsa päällä eikä tuntunut olevan kylmissään. Myös sadeloimen hommasin siltä varalta, ettei sateen sattuessa tarvitse nukkua samassa teltassa märän koiran kanssa. Onneksi säät kuitenkin suosivat ja vettä satoi vain hetken aikaa ensimäisenä iltapäivänä. Mukana oli myös kevyet tossut, mutta niitä emme tarvinneet, sillä maasto oli pääasiassa melko pehmeää. Iltaisin tassut tuntuivat kuitenkin aika kuumilta, mutta mitään kulumisen merkkejä tai aristuksia ei koko reissulla tullut. Oikein onnistunut reissu siis Taavinkin osalta!


Kuvat kännykuvia sieltä täältä sen mitä akku kesti jaksoi kuvata... 

Tässä Taavin eväät reissua varten, nappulaa jäi puoli pussia ja yksi isompi kuivaliha-annos oli ylimääräisenä varalta mukana.





Rupakivi






Välihali






Puolimatka


Yö kodassa




Nuttu tauolla



Kuukkelit

Kylmä yö laavulla


Taksissa matkalla hotellille

Taaville oli pedattu oma peti hotellihuoneeseen


Kotiinlähtöpäivänä oltiin hotellin aamiaisella, kun puhelin soi ja respa ilmoitti Taavin karanneen huoneesta... Kyllähän tuo niin kova on mun perään ja sellainen Houdini on aina ollut, mutta aikaisemmin olen mustekalojen ja huonekalujen avulla saanut ovet teljettyä siten, ettei se ole ihan kokonaan omille reissuilleen päässyt. Nytkin huoneen oven edessä oli kahdesta nojatuolista ja avatusta vessan ovesta rakenneltu pieni esterata, mutta niin vain sai tuo sinnikäs otus tiensä sen läpi tungettua ja kovasti oli ulos läheisestä ovesta yrtittänyt vaikka lähtiessämme jäi nätisti nukkumaan. (Oltiin koirakäytävällä ja välillä haukuntakonsertti yltyi muissa huoneissa kovastikin, jos olisi ollut hiljaista, niin tuskin tuo olisi uniaan lopettanut...). Joku avulias kanssamajoittuja oli saanut Taavin takaisin huoneeseen jo ennen kuin ehdin juosta paikalle, kiitos tästä! Onneksi kukaan ei päästänyt sitä ulos!!! Ja onneksi se ei karannut silloin kuin olimme kylpylässä lillumassa =P!!


Torstai-iltana oltiin tokon toisella tunnariekstralla. Tehtiin neljä toistoa siten, että kaikkien välissä oli kunnon tauko. Eka alkoi hyvin, mutta sitten Taavin haistelu herpaantui ja se vaan rupesi kantamaan keppejä mulle ja sitten alkoi taas haukkuminen, kun tyyppi ei oikein tiennyt pitä tehdä. Kotona ollaan tässä parin viikon aikana harjoiteltu useampi kerta ja ensimmäisiä yrityksiä lukuun ottamatta on Taavi aina tuonut muutaman pikaisen maistelun jälkeen sen oikean kepin mulle. Nyt selkeesti oli tuohon hommaan ihan liikaa häiriötä, kun samalla alueella oli toinen koira ja hallin toisella laidalla haukkua ja rämisteli aksaporukka.

Toinen toisto meni sitten jo paremmin ja kolmas oli taas vähän epävarma. Kolmella ekalla toistolla kepit oli sellaisessa epämääräisessä sekamuodossa sikin sokin noin ympyränmuotoisella alueella. Viimeinen toisto tehtiin kepit rivissä ja oma keppi siellä jossain puolen välin hujakoilla. Tässä kaikki koirat suoriutuivat paremmin, malttoivat jotenkin järjestelmällisemmin haistella ja Taavikin toi hienon nenätyöskentelyn jälkeen sen oikean kepin mulle ilman muiden keppien suurempaa maistelua.

Jatkossa erilaisia muotoja ja vähemmän hajustettuja keppejä, nyt oma keppi oli koko ajan kauluksen alla kaulalla hajustumassa. Ja kun liike on varma, lisätään häiriöitä ja toivottavasti saadaan aina joskus joku liikkuriksi tähänkin.


Tässä vielä Taavin Mh-kuvauksen tulosten vertailu muihin maailmalla (Ruotsissa ja Suomessa kai lähinnä) testettuihin pyrreihin nähden. Tilastoinnin on tehnyt Raija Johansson.