Jälkeä, tottista ja vähän hakuakin

Uintivideo:

Maanantaina aloitettiin viikko omatoimitottistreenillä. Aluksi vietiin eteenmenopurkki nurmikentän laidalle ja sieltä tultiin erilaisin kiemurakuvioin seurauttaen takaisin. Nurmikentästä huolimatta tänään kontakti oli kohtuu hyvää. Maan haistelua ei ollut tänään ollenkaan! Matkalla tehtiin myös liikkeestä maahan ja liikkeestä istumaan. Tuo istuminen ei nyt meinaa onnistua vaan paljon hinkattu maahan meno vie voiton. Avuilla sitten yritin korjata asiaa, tätä täytyy työstää jatkossa.

Tehtiin myös harjoitusA-estettä. Jätin Taavin istumaan ja menin itse esteen toiselle puolelle ja kapusin sitä vastaan. Tapsu kiipeää ja tulee alas ihan nätisti. Alastulossa ohjasin sitä namikädellä tulemaan rauhallisesti alas asti. Toimi hyvin ja tehtiin muutama toisto. Sitten tehtiin vielä pieni pätkä seuruuta ja sitten eteen lähetys. Ei ollut purkki unohtunut, vauhti oli kova! Vapautus ennen purkille ehtimistä.


Aina kun jälkiryhmämme on ollut pellolla treenaamassa, olen minä ollut töissä tai muuten estynyt. Peltojälki kuiten kiinnostaa kovasti, siitä saisi varmasti tarkkuuta metsäänkin. Tein sitten illalla omineni lähipellolle lähes ohjeiden mukaan jäljen. Jälki oli suora ja osittain namitettu. Alussa namia joka askeleella, välillä ei namia ollenkaan ja sitten välillä joka kolmannella askeleella. Näitä namituksia vaihdellen tein noin 50 m jäljen, joka oli tallottu vähän hinkkaavin lyhyin askelin. Jälki vanheni puolisen tuntia ja Taavi ajoi sen pannassa niin, että liina meni sen jälkojen välistä ja mä olin liinassa kiinni heti perstuntumassa.

Taavi jäljesti muistaakseni ehkä ekan tai maksimissaan toisen peltojälkensä minusta oikein hyvin. Nuuskutus oli ainakin todella kova ja se myös malttoi pienen jarruttelun avustuksella haistaa lähes joka askeleen. Näitä teemme varmasti lisää tämän kesän aikana!

Superhieno jälkipaalu!!

Tiistaina pelastushakutreeneissä neljä valmista ukko. Kaksi vierasta mm, yhdelle ukolle tien ylitys. Kaikki ukot syvällä, n. 70 metrissä. Keli tuulinen ja vähän sateinen.

Molemmilta etukulmilta jouduin kutsumaan Taavin kerran takaisin liian nopean kääntymisen vuoksi. Uusilla lähetyksillä meni hyvin. Ilmaisut olivat hyvät, toinen mm haukutti Tapsaa oikein urakalla ja sehän paukutti suu vaahdossa. Tien ylityskään ei tuottanut mitään ongelmia. Kaksi viimeistä ukkoa mentiin hyvillä suorilla pistoilla eikä edes näitä vieraita käyty pussailemassa. Oikein hyvä treeni ja hallintakin oli tänään aika hyvää.


Keskiviikkona oltiin jälkiporukalla treenimässä. Taaville koemainen pelastusjälki; pituutta vajaa kilometri, neljä esinettä, kolme keppiä ja lopussa maalimies! Jälki vanheni puolitoista tuntia, keli oli tuuleton sadekeli ja janalla oli mittaa vajaa kymmenen metriä.

Jana meni hyvin, Taavi lähti suoraan oikeaan suntaan ja siitä alkoi koko jäljen mittainen junamaisen tasainen eteneminen. Jäljellä oli kaksi leveän polun/kapean tien ylitystä, jotka oli merkitty maahan ja kyllä mentiin niin jäljen päällä kuin olla ja voi. Jarruttelin taas aika kovasti koko matkan, se selvästi parantaa tarkkuutta.

Kaikki kepit ja esineet löytyivät myös ja niiden ilmaisut olivat hyvät ja selkeät. Maalimies jäljen lopussa oli vähän jännä juttu, mutta yhden epävarman haukahduksen jälkeen Tapsa otti muutaman varovaisen askeleen ja sitten se jo lipokin maalimiehen naaman. Kyllä oli poika palkkansa ansainnut!!

Jälkien vanhetessa tehtiin vähän tottista. Tapsulle paikkamakuuta liinassa, häiriönä dopperi ja tanskandoggi. Doggi tuotti vähän ääntelyä ja pienen haukahduksen, mutta hievahtamatta Tapsu pysyi maassa. Välipalkkasin ja muistutelin välillä maassa olosta käskyllä. Tänään häiriökoirat eivät olleet kovin lähellä. Seurattiin myös vähän ja Tapsu oli oikein inkokas seuraaja, mutta tuosta paikkiksesta ei jostain syystä jäänyt kovin hyvä maku.


Torstaina oli meidän ekat tokotreenit meidän uudella tohoryhmällä, jee! Ei meitä ollu kyllä kun kaksi kolmella koiralla, kun yhellä koiralla on yskä ja toinen ei muuten vaan päässy. Mut se ei menoa haitannu, hyvät treenit saatiin aikaiseksi.

Ensin paikkamakuu, jossa meillä oli kaverina kaksi belgiä. Taavi oli reunassa ja sidoin sen tolppaan. Pitäis kohta oikeesti uskaltaa pitää sitä vapaana paikkiksessa... Kyllä se kattelee muita ja nuuhkii ilmaa, mut ei sillä tälläkään kertaa ollut elettäkään lähteä mihinkään.

Sitten seurattiin porukalla. Millan kepo seuruutti niiden toista koiraa, niin saatiin häiriöö enempi. Belgeillä oli vielä vinkupallotkin ja kaikkea =)! Alku oli Taaville tosi vaikea ja kun kentän laidassa oli trektorikin metsätöissä. Pyrrin pää pyöri aluksi niin kovin, mutta hetken päästä se jo malttoi keskittyä minuunkin. Tehtiin ihan hyviä pätkiä. Tätä lisää!

Sitten käytiin koeliikkeet alokasluokasta uusin säännöin läpi. Miljoona pikkukysymystä uusista säännöistä nousi heti pintaan... Seuraamisen mä tein kuitenkin hihnassa, jotta pääsin korjaamaan mahdollista haahuilia. Seuruuta täytyy treeniä tosi paljon. Liikkestä maahan menossa Tapsa jäi seisomaan?! Meillä on enempi ollu ongelmana se, että oli käsky mikä tahansa, Taavi menee aina maahan. No toisella käskyllä se sit painui alas.

Kuvat Milla Ristola

Luoksetulo oli hyvä, vauhtia vois kai aina olla vähän enempi. Tehtiin yks luoksari sit vielä niin, että juoksin karkuun, jos se vaikka tois vauhtia.

Kapulan pidossa ei ongelmia. Tapsu tarttuu kapulaan hanakasti, irrottamista pitää vielä varmistella, ettei se irrota liian aikaisin. Nyt ei irrottanut. Kaukoja ollaan vähän tehty kotona, ne onnistuu tai sit ei... Olen käyttäny niissä englanninkielisiä käskyjä ja käsimerkkejä, mut ne ei ole vielä niin selkärangassa, että olisin tällä kertaa muistanu. Meni siis suomeksi ja käsimerkkikin unohtui maahan menossa... treeniä siis lisää mulle.

Estettä meillä ei nyt ollut, niin ei päästy sitä kokeilemaan, mut eiköhön se pienellä hionnalla tule onnistumaan. Bomuksena kokeiltiin merkin kiertoa, idea siitäkin on jo kylvetty pyrrin päähän!

lopuksi kepon halit

Perjantaina innostuin vielä tallomaan viikon toisen peltojäljen. Pituutta tuplasti alkuviikon jälkeen nähden eli ehkä semmoinen sata metriä ja siinä oli yksi loiva kulma. Namitusta välillä joka askeleella ja välillä ei ollenkaan. (Neuvottiin namittamaan joka askel, mut en vaan halua semmosia määriä kuivaruokaa Taaville, kun siitä tulis. Joo tiedän, olen vähän skitso ruokajuttujen kanssa...). Jälki vanheni puolitoista tuntia.

Taavi jäljesti tosi hyvin. Se oli tarkka ja innokas, aika lailla sai välillä jarrutella. Tää tekee varmasti hyvää meidän jäljestystarkkuudelle.


Lauantaina alkoi sitten se tokokurssi. Toivottavasti ei jää montaa kertaa välistä. Aluksi meille näytettiin mallisuoritus alo-luokan liikkeistä. Eihän ne mitään vaikeita ole ja kunhan saan paikkamakuuseen varmuutta, ollaan ihan valmiita kisaamaan. 

Ensin tehtiin paikkamakuuta rivissä. Taavi reunassa ja vieressä pyreneittenkoira (!). Tosi hyvin Taavi oli. Se oli muutenkin koko kaksi tuntia kestäneiden treenien ajan hirveän rento ja rauhallinen muista koirista huolimatta (lopussa tuli pieni rähäkkä aussiuroksen kanssa, mutta aussi oli koko kaksituntisen haastanut Taavia ja vähän jo alkoi olla väsykin pitkän kentällä olon jälkeen), joten meidän sivistystreenit on kai tuottaneet jonkinlaista tulosta ja olen aikas tyytyväinen Tapsuun noin niinkuin yleisesti.

Maahanmenoja tehtiin sitten eri variaatioilla useampi ja sitten vielä paikkis rivissä. Nyt Taavi oli keskellä niin, että sen vierellä oli iso valkoinen ja collie. Kurssi lähtee aika perusteista ja meillä moni asia on jo hanskassa, mutta ei se harjoittelutauon jälkeen tee yhtään huonoa tehä asioita ihan pikkupätkissä ja tosi helposti. Maahanmenon ja sieltä perusasentoon tulon lisäksi treenittiin seuruuta erilaisin kuvioin; lähtöjä, kontaktin pysymistä, kaikkia käännöksiä, eri vauhteja...

Nyt loppu lorvailu!

Nyt on lorvailtu ihan urakalla, joten pikku hiljaa pitäisi taas aktivoitua johonkin järkevään toimintaan. Uimassa on tietysti käyty ahkeraan ja pitkillä metsälenkeillä. Edes sinne ihmisten ilmoille ei olla jaksettu lähteä....

Tuumasta toimeen siis! Viime viikon torstaina käytiin esineruutuilemassa yhen kaverin kanssa. Tapsa oli loistava! Onhan tuossa vielä matkaa kisasuoritukseen, mutta se ei ole koskaan aiemmin tehnyt ruudussa noin hyvin töitä!

Kaveri vähän hetsas ensin lelulla ja meni sitten huudellen ja lelua heikutellen metsään. Kun kaveri ehti pois alueelta, lähetin Taavin ruutuun. Ja se etsi, haki ihan selvästi nenällään. Tehtiin kaksi toistoa. Toivottavasti Tapsun päässä alkaisi pikku hiljaa lamppu syttymään tämänkin homman suhteen. En ole ruututreenien jälkeen koskaan ollut näin tyytyväinen!


Sunnuntaina tein lähimetsään jäljen. Pituutta puolisen kilometriä, vanheni 2 h, janan pituus kymmenen metriä, kuusi esinettä/keppiä. Jälki sisälsi metsää ja kalliota sekä yhden hullunkierron kivikasan ympäri, lisäksi useita kulmia ja muita kiemuroita. Keli lämmin kuiva vienotuulinen kesäsää.

Jana meni aikas hyvin, pieni tarkistus takajäljen suuntaan, mutta hyvin Taavi vaihtoi suunnan oikeaksi. Tänään vauhti ei ollut hirveän kova (olisko lämmin keli jo vaikuttanut?), joten suurempaan jarrutteluun ei ollut tarvetta. En myöskään ollut merkannut jälkeä, joten mun alitajuinen ohjaava vaikutus oli toivottavasti pienempi. Jatkossa täytyy tehdä vain näitä merkkaamattomia jälkiä.

Hyvin Taavi jäljesti, kiersi jopa hulkunkierron, vaikka en olis uskonut sen onnistuvan. Luota siis koiraasi!! Yksi esine jäi löytymättä, sen verran kallio-osuus metsän keskellä hämäsi. Metsästä kalliolle siirtyminen meni vielä ihan ok, mutta takaisin metsään meno kallion jälkeen pisti sitten vähän hakemaan jälkeä ja  tuossa se esinekin sitten jäi nostamatta. Kokonaisuutena kuitenkin hyvä suoritus!


Tiistaina pelastuhakutreeneissä neljä valmista ukkoa. Eka oikein hyvä, toiselle olivat tehneet killerin. Mm. oli muutaman metrin päässä keskilinjalta. Ekalta ukolta tullessa Taavi jo vähän yritti varastaa lähtöä, mutta totteli kuitenkin hyvin. Eikä se mennyt halpaan, vaan poimi ukon heti siitä keskilinjan kupeesta! Tehtiin myös yksi tahaton tyhjä, vaikkakin Taavi meni vähän takaisinpäin radalla. Kaksi löytöä loppuun hyvillä ilmaisuilla. Oikein kiva treeni.

Kotiin päästyämme tein vielä esineruututreenin: vein kolme esinettä pistomaisesti metsään ja jokaisen viennin jälkeen lähetys. Taas Tapsu lähtii tosi hyvin ja etsi kaikki kolme esinettä hyvin. Meidän esineruututreeniksi tosi hyvä suoritus!


Keskiviikkona aamusella käytiin minitottistelemassa sakemanniuroksen kanssa. Lähinnä me keskityttiin paikkamakuuseen. Onnistuttiin siinä. Vähan seuraamistakin tehtiin ihan kivalla vireellä ja jättävinä maahan meno ja istuminen. Istumissa meni maahan, yritin korjata asiaa tekemällä uudestaa pysähdyksellä. Näin jäi istumaan.

Video tämänkertaisesta häiriöpaikkiksesta, koska kukaan ei kuitenkaan usko (en edes minä) että Taavi pysyy hienosti paikallaan:

Tottistelun jälkeen käytiin vielä metsässä vähän lenkillä poikien kanssa.

Iltapäivällä saatiin yllätysvieraita, kun vanhat ystävät Äijä ja Hippu piipahtivat kylään. Ihan selvästi koirat tunsivat toisensa, vaikka aikaa edellisestä leikkihetkestä onkin jo vierähtänyt. Kolmikolla oli kovin kivaa!

Keskiviikkona iltasella mentiin vielä pk-hakutreeneihin. Taavilla ohjelmassa kolme ukko ja yksi tyhjä. Ei olla noita tyhjiä juurikaan vielä treenattu, ainakaan tarkoituksella, joten kai sekin homma on aloitettava. 

Ensin molempiin etukulmiin ukot muistikuvina, joista toinen mm oli umpipiilossa. Molemmat maalimiehet olivat meille myös uusia tuttavuuksia, joten riski naamanlipomiselle oli suuri. Pidettiin siis avoukoilla purkki näkyvissä, jotta haukku kohdistuisi siihen. Ensimmäinen etukulman muistikuvalla tehty avoukko oli hyvä; vauhdikas suora pisto ilman lipomisia. Lähellä Taavi oli kyllä käynyt haistamassa, mutta oli nopeasti ottanut loikan taakse ja aloittanut ilmaisun. 

Toisen etukulman ukko oli myös näytetty muistikuvana aikaisemmin ja se oli umpparissa. Todella hyvin lähti Taavi tällekin ukkelille. Ilmaisun aloitus kesti hetken, kun piiloa piti vähän haistella. Hyvä ilmaisu sieltä kuitenkin tuli ja päästyäni paikalle otin Taavin hallintaan. Sitten oli vuorossa se suunniteltu tyhjä. Taavi lähti hyvin, mutta noin 20 m päässä se kääntyi radan suuntaisesti. Korjasi kuitenkin suunnan ennen kuin ehdin puuttua asiaan. Taavi taisi lopulta mennä aika lailla takaviistoon, mutta tulikuitenkin keskilinjalle takaisin hyvän matkaa edessäpäin pienen huutelun avustamana. Rata oli niin pusikkoinen, ettei sen etenemistä oikein nähnyt.

Tyhjän jälkeen Taavin lähetettiin viimeiselle ukolle. Sinne se ei uponnut ihan niin kovalla vauhdilla kuin aikaisemmille ukoille ja jouduin ottamaan sen pari kertaa takaisin, kun se kääntyi niin lähellä keskilinjaa rataa eteenpäin. Lähetin uudestaan syvemmältä. Ensi kerralla täytyy muistaa, että tyhjän jälkeen on jokin nostattava ukko, jotta saadaan suunta ja vauhti oikeaski.

Lauantaina käytiin heti aamutuimaan tekemässä jäljet Taaville ja Focalle. Jälkien vanhetessa käytiin vähän käpsyttelemässä. 

Taavin jälki vanheni tunnin verran, pituutta sillä oli puolisen kilometriä, esineitä seitsemän, pari kulmjaa ja yksi piikki. Jana oli reilun viisi metriä ja keli lähes helteinen keäspäivä.

Jana meni hyvin, Taavi lähti suoraan oikeaan suuntaan. Alkupätkä jäljestystä oli vähän haahuilevaa ja ensimmäinen esinekin jäi nostamatta, mutta kun päästiin vaikeasta metsäkoneurasta metsän puolelle, löytyi jäljestykseen rytmi. Mentiin hyvin piikille asti, jossa Taavin piti tehdä useampi tarkistuslenkki ennen oikean suunnan löytymistä. Tämän jalkeen taas jatkettiin määrätietoisesti. Kulmat meni hyvin ja jarrutella sain taas jonkin verran. Olisikohan alkujälkikin mennyt paremmin, jos olisin himmaillut enemmän? Hyvä suoritus lähes helteisenä päivänä koirakaverilenkin jälkeen!

Focakin löysi oman palkkapurkkinsa jälkensä päästä

Sen lisäksi, että hommasin vähän tokokamoja itselleni, ilmoittauduin myös tokokurssille, jonka olisi tarkoitus toteutua tässä heinä - elokuun aikana jos vain osanottajia saadaan tarpeeksi. Myös parin kaverin kanssa, jotka myöskään eivät ole saaneet tokoryhmäpaikkaa, olemme suunnitelleet kimppatreenaamisen aloittamista. Toivottavasti saadaan homma toimimaan, tarvisin nimittäin aika lailla jeesiä kuitenkin, eikä ehkä tarvisi sitten niin paljon korjailla, kun olis joku edes vähän kokeneempi perään katsomassa.

Tämmöistä sälää tuli hommattua. Kun meitä ei kerran huolita mihinkään tokoryhmään treenaamaan, niin kai se on jotain yritettävä ittekseen saada aikaan...

Loppukevennyksenä video siitä, miten "ahne" pyrri syö. Meillähän on tuo syöminen aina ollut vähän niin ja näin. Paastopäiviä tulee Taavin omasta tahdosta vähän enemmän kuin mitä itse sillä haluaisin olevan ja kuppiin jää usein osa ruoasta syömättä. Mutta en tästä jaksa murehtia, kun koira on kuitenkin terve, karva kiiltää ja se jaksaa touhuta. Hieman taitaa olla myös sukuvika tuo huono syöminen.

Ylipitkä postaus (sis. mm. paimennusta, uintia...) ja ihan liikaa kuvia

Viikko sitten tiistain pehatreeneissä neljä ukkelia, kaksi muistikuvana ja kaksi valmiina. Paikkana kaatiskukkula, tuulta kohtuullisesti.

Muistikuvat aivan loistavat vauhdikkaat suorat pistot, hyvät ilmaisut ilman pussailuja. Palkkaus taas muutamien haukkujen jälkeen. Ekalle valmiille Taavi lähti hyvin, mutta hetken päästä maalimies kiljuu; kyy, kyy, huuda koira pois!! No minähän huudan minkä kurkusta saan irti ja Tapsu pelastuu kyyn puremalta. Maalimies oli melkein istunut sen päälle. Onneksi ei kenellekään käynyt mitään.

Jatkettiin toiselle puolelle rataa. Kaksi ukkoa otettiin valmiina ja ne oli kyllä hyviä kaikin puolin. Näissä myös palkkaus vajaan kymmenen haukun jälkeen. Päivän treeniin olen tosi tyytyväinen, myös hallinta maalimieheltä keskilinjalle oli mun mielestä hyvää. Loistotreenit siis!

Kuvat Sari Nieminen

Toissa keskiviikkona Paavo kävi taas hieromassa Taavia. Taavi käyttäytyi todella oudosti Paavon saapuessa. Kun mentiin huoneeseen, jossa Taavi hierotaan, kävi Taavi matolle kyljelleen. Se ei siis ikinä käy pötköttelemään kun meille tulee vieraita. Nousihan se sieltä ylös ja nuuskutteli Paavoa, mutta kuitenkin sen käytös oli erikoista. Kai sen mielestä hierominen oli viimeksi ihan kivaa?

Ensimmäisen puolen hieronta meni takareittä lukuun ottamatta hyvin. Paavon mielestä siellä ei kuitenkaan mitään erikoista tuntunut, mutta Taavi kuitenkin nousi pari kertaa pystyyn kesken kaiken ja piti erikoista ääntä, ininän kaltaista. Saatiin kuitenkin hieronta suoritettua onnistuneesti tältä puolelta loppuun ja toinen puoli meni niin hyvin, ettei mun edes tarvinnut koskea koiraan. Ensimmäisellä kerralla ja tällä kerralla toisen puolen hieronnassa pidin kättä Taavin kaulalla/pään päällä, jotta se olisi rauhallinen ja palautin sen tarvittaessa takaisin kyljelleen. Nyt meni toinen puoli ilman, että pidin ollenkaan kiinni ja Taavi oli vaan ihan lötköpötkö ja nautti hieronnosta ja venyttelyistä. Paavo saa tulla vielä uudestaankin!


Perjantaina köröteltiin Kuopioon ja treffittiin Hanna ja Maisa. Koirat tunnistavat toisensa jo äänestä, hassuja pieniä pyrriäisiä. Taavi oli tällä kertaa kohtuu rauhallista lenkkiseuraa, pitkä automatka vie väkisinkin terävimmän kärjen enrgiasta, varsinkin kun tällä kertaa matkasimme pitkän kaavan mukaan. Mutta kyllä tuo kaksikko osasi silti ilon ottaa irti jälleennäkemisestä. Maisa yritti myös näyttää Taaville uimisen mallia, mut ei Taavi vaan innostunut.

Maisa näytti taas uimisen mallia, mut ei mennyt oppi perille.

päätöntä menoa!

Illan päätteeksi käytiin vielä katsomassa Seijaa, Aunea, Tuulia ja Siriusta. Koirien kimppalenkkikin meni yllättävän hyvin! Kyllähän nuo uroksetkin tulee toimeen, kun on tilaa väistää eikä hihnat haittaa menoa.


Lauantaina suunnistimme Koiranotkoon Tottakai -paimennuspäiville. Päivän aikana käytiin kolme kertaa lampailla, kaikki pyörössä mun toivomuksesta. Pyörössä on niin paljon helpompi keskittyä omaan tekemiseen. Ensimmäisellä kerralla Taavi oli liinassa ja sitä taisi lampaat vähän jänskättää, kun se söi heinää aika paljon. Kyllä sieltä kuitenkin virisi kiinnostus lampaisiin ja päästiin tekemään muutamia ihan onnistuneita juttuja. Aika pian Tapsa päästettiin ensiksi liina perässä ja sitten kokonaan irti. Taavilla on vahva vaikutus lampaisiin, mikä tekee mulle hommasta aika vaikeaa, kun lampaat eivät päästä Taavia lähelle vaan reagoivat siihen jo pitkän matkan päästä.

Ylipäätään paimennuksessa on niin monta liikkuvaa osaa ja kun lampaille pääsee vain kerran pari vuodessa, ei voi kovinkaan huippusuorituksia edes odottaa. Mutta saatiin päivän aikan monta onnistunutta kuljetuksen pätkää ja lauman kääntöä. Nuo käännökset oli meille vaikein paikka tällä erää. Niissä Taavi meinasi innostua liikaa. Onneksi meillä on hallinta parantunut paljon viime vuodesta. Jopa niin paljon, että Terhi siitä pariin kertaan mainitsi =). Edelleen tuo oma liikkuminen on vaikeaa; takaperin kävellessä olen koko ajan vähän etukenossa, muuten tuntuu että lennän selälleni. Heti kun olen enemmän pystyssä ja rennomman oloinen, menee Taavi paremmin. Mutta se on niin vaikeaa ja sitten on vielä se sauva ja miettiminen siitä mihinpäin oikein pitäisi mennä ja kummassa kädessä pitää sauvaa ja ne lampaatkin vie osansa mun huomiosta... Mutta ei sille minkään voi, kivaa puuhaa tuo on ja tykkään tosi paljon Terhin ja Hannun tavasta opettaa. Lopuksi käytiin vielä Runon kanssa vähän kävelyllä, Tapsa olis ehkä halunnut leikkiä enemmän, Runo ei niinkään.

Illalla majapaikassa oli kovin väsynyt koiruus.

Sunnuntaina paimennettiin päivän kaikki kolme kertaa pyörössä Taavi vapaana. Ensimmäisellä kerralla Terhi paimensi Taavin kanssa. Taavi ei nimittäin ole koira ihan sieltä helpoimmasta päästä, taisi Terhi jopa sanoa ettei ole kukaan koira vähään aikaan haastanut häntä niin kovin kuin Tapsa nyt. Toisella kerralla olin Hannan kanssa yhdessä pöyrössä, mutta sauva Hannulla ja kolmannella kerralla paimensi itse Hannun tuella.

Taavi oli kovin äänekkäällä päällä tällä kertaa. Hakkui siis kovasti aina siinä välissä kun ei syönyt ruohoa. Ruohoa syödessäänkin se kuitenkin seurasi koko ajan lampaita. Sauvan luoma paine ei tuntunut vaikuttavan juurikaan Taaviin ja se pääsikin pari kertaa tulemaan läpi sauvan puolelta. Haukkuminen on mitä ilmeisemmin epävarmuutta, lampaat on vähän jänniä, mutta se myös väsyttää Taavia ihan turhaan. Toisaalta vähän väsähtäneenä sille meni homma paremmin perille ja saatiin onnistuneita pätkiä kuljetusta ja Taavia kovasti kiihdyttäviä käännöksiä tehtyä onnistuneesti.

Erityisen tyytyväinen olen viimeiseen kertaan pyörössä, jolloin paimensin itse. Sain Taaville sauvapaineen läpi (napautin sauvalla muutaman kerran maahan ja sillä tuntui olevan toivottu vaikutus). Hokasin myös itse omasta liikkumisestani aika paljon ja kun maltoin olla (ja osasin liikkua oikein) peräänantamaton ja vein homman loppuun asti, niin saatiin oikein kivan näköistä paimennusta aikaiseksi. Taavikin malttoi olla haukkumatta (oli jo varmasti aika väsynytkin) ja teki hienosti ja rauhallisesti töitä. Olen niin tyytyväinen, että saatiin loppuun tuollainen hyvä onnistuminen, jossa kuljeteltiin ja käänneltiin suuntaa useampaan kertaan.

Terhin ja Hannun kommetit Taavista taisivat olla jotain tämän suuntaista: vaativa koulutettava, kova, periksiantamaton, sitkeä. Koira josta hyvällä koulutuksella saisi työkoiran, jolla ei kantti loppuisi kesken edes niissä vaikeissakaan paikoissa. Rajat sille on asetettava tarkkaan ja oltava ohjauksessa hyvin selkeä ja vietävä asiat loppuun asti. Tunnistan kyllä koirani näistä!

Ihan superiso kiitos vielä Terhille ja Hannulle ja muille mukana olleille todella kivasta viikonlopusta! Erityisesti tykkään Terhin ja Hannun tavasta opettaa asiat ihan kädestä pitäen. He kertovat koko ajan mitä pitää tehdä ja miksi koira tai lampaan käyttäytyvät, kuten käyttäytyvät. Myös se, että jokainen koira saa paimennukseen tarvitsemansa ajan, on erityisen hienoa. Koirien paimennusaikaa ei kytätä munakellolla, jokainen paimentaa itselleen sopivan ajan ja homma ei jää ikävästi kesken. Suosittelen siis lämpimästi Koiranotkoa kaikille paimennuksesta kiinnostuneille!

Alkuviikko vietettiin mökillä ja lenkkeiltiin paljon. Käytiin myös pienen lammen rannalla heittelemässä keppiä ja kas kummaa, tiistaina Taavi meni uimaan! Se innoistui oikein toden teolla hakemaan keppejä vedestä. Ihan kamalasti en sitä näin ekalla oikealla uintikerralla uskaltanut uittaa, kun vesikin oli niin kylmää. Kyllä siltä olisi intoa ollut uida vaikka kuinka paljon, mutta parempi aloittaa vähän kerrassaan.

Keskiviikkona ajettiin noin 18 h vanha verijälki. Jäljen teon aikaan ja useampi tunti sen jälkeen satoi vettä. Mittaa jäljellä oli noin 950 m, makauksia kaksi kulmissa ja lähdössä yksi. Verta jälkeen käytin n. 3 dl.

Alkumakauksen Taavi merkitsi tarkasti, nuoleskeli sammalia ja nuuhki tarkkaan. Liikkeelle lähtö vei jonkin aikaa, sen verran tarkasti tutkittiin alkumakausta. Etenemisvauhti oli verijäljellä huomattavasti rauhallisempi kuin mihin ihmisjäljellä olen tottunut ja ensimmäisen n. 150 m matkalla pari reilua poikkeamista jäljeltä, joilta sain palauttaa Taavin takaisiin oikeaan paikkaan. Tämän jälkeen eteneminen onnistui hyvin jälkeä pitkin ja kulmamakaukset Taavi merkkasi todella hyvin. Viimeiset parikymmentä metriä mentiin selvästi ilmavainulla, sorkka taisi haista nenään niin voimakkaasti. Sorkka haisteltiin läpikotaisin ja se kannettiin ylpeänä mökille asti ja lopuksi haudattiin. Aikaa tällä kerralla jälkeen meni noin 37 min eli viime kesästä on vauhti parantunut.

välillä vähän haastavampaa maastoa

Makuu tutkitaan tarkkaan.

Sorkka kannetaan ylpeänä kotiin!

Saalis tietysti haudataan asianmukaisesti.

Jäljen jälkeen käytiin taas uimassa. Taavi on ihana rauhallinen uimari ja aina kun se on tuonut kepin rantaan, menee se vesirajaan odottamaan uutta heittoa. Sillä olisi ollut intoa uida vaikka kuinka paljon, mutten kovin montaa kertaa arvannut sille tälläkään kertaa keppiä heittää.  Mä olen niin tyytyväinen , että tuo koira hokasi luonnonvesissä uimisen! Se on niin hyvää liikuntaa. Harmi vaan kun kotona ei ole mitään virallisia koiranuittopaikkoja. Pitää vaan itse etsiskellä sopiva rauhallinen paikka.

Torstaina vielä ennen kotiin lähtöä käytiin uimassa, se on niin kivaa!!!

Mökillä myös soudeltiin ja harjoiteltiin metalliesineen pitoa. Molemmat sujuivat hyvin!

Hyvää Juhannusta kaikille! Älkää paleltuko =)

P.S. Edellisen postauksen Anonyymin kommettiin viitaten; kiitos kommenteista, otan niitä kovin mielelläni vastaan, mutta olisi kiva, jos niissä olisi jotain rakentavaa palautetta. Se että kommentoidaan vaan tylysti, ettei homma noin toimi, ei juurikaan auta eteenpäin. Tiedän olevani monessa asiassa kovin avuton koiranohjaajan ja olen jo aikaisemmin pahoitellut Taavin puolesta sitä, että noin hieno koira on saanut ohjaajakseen näin onnettoman ja kokemattoman omistajan. Sille nyt vaan ei voi mitään, että jonkun koiran on oltava se ensimmäinen harrastekoira, jonka kanssa moni asia opetellaan varmasti enemmän tai vähemmän kantapään kautta. Ilman omaa näkemystä asiasta, sitä nyt on vaan helpompi mennä toisten neuvojen mukaan ja ainakin kerran tai pari kokeilla saamiaan neuvoja, ennen kuin täysin tyrmää ne toimimattomiksi. Hankalaa tietysti on se, että neuvoja on niin kovin monenlaisia ja täysin toisistaan poikkeavia.

Olisi kuitenkin kiva, että kommenteissa olisi jokin pointti ja ehkä jotain vinkkiä tulevan varalle tai vertaistukea tmv.. Se, että kommentoidaan vaan homman menevän päin persettä, ei juurikaan auta ketään. Tämän blogin tarkoitus kun olisi omana muistikirjana toimimisen lisäksi olla mahdollisesti apuna myös muille koiraharrastajille.