Jotain pientä

Taavi vietti eilen isänpäivää Pakki-isukin kanssa vauhdikkaalla ja erittäin kuraisella metsälenkillä. Koirilla näytti olevan oikein hauskaa ja lopuksi vielä jaksoivat painia pitkään pihassa. Ihania!

Eilen illalla kävimme myös tutustumassa Nala-sakemanniin tarkoituksena Tapsan jännityksen poistaminen ja uusien koirien tapaaminen. Nala oli komennettu maahan ja Taavi päästettiin tekemään tuttavuutta ilman apuja. Kymmenisen minuuttia Tapsa räkytti, välillä jotain pieniä sijaistoimintoja tehden. Muutaman kerran se kävi myös hakemassa mun tai jonkun muun luota apua, mutta ei sitä saanut. Taavi ei kuitenkaan poistunut paikalta, vaikka siihenkin olisi ollut mahdollisuus. Myöskään karvat eivät olleet pystyssä. Pienet aivot varmasti raksuttivat kovasti, että mitä nyt pitäis tehdä ja miten tohon isoon tummaan koiraan pitäisi suhtautua, kun vähän pelottaa, mutta kuitenkin kiinnostaa.

Räksytys vain oli aivan kamala ja Nala jo katteli vähän siihen malliin, että onko pakko jaksaa kuunnella :) Lopuksi Taavi kuitenkin uskaltautui haistamaan ja hiljeni. Nala sai luvan nousta ja sitten vähän pyörittiin ympyrää ja haisteltii ja tutkittiin ja töpökin taisi vähän heilahtaa. Lopuksi Tapsa yritti astua Nalaa :\ rupeaa vissiin hormonit hyrräämään pienellä vai yrittikö vain isotella? Sovittiin, että kun Nala on seuraavan kerran täällä käymässä, niin otetaan homma uusiksi ja jos Taavilla menee hyvin, niin tutustutaan Onni-holskuunkin.

Tänä iltana kävin kentällä vähän tekemässä jotain pientä... Seuraaminen meni hyvin ja luoksetulot myös. Joku oli jättänyt esteen keskelle kenttää, niin kokeilin Taavin hypyttämistä ja sehän oli ihan luonnonlahjakkuus! En tiedä menikö se ihan vahingossa vai hokasiko se jutun oikeasti, mutta hyppy-käskyllä se hyppäsi aina esteen yli, vaikka ei edes ollut ihan siinä edessä jo valmiiksi menossa... Oisko siitä ollut apua, että metsälenkeillä olen aina kun ajoitus on sattunut, sanonut "hyppy" silloin, kun Tapsa hyppää jonkin kaatuneen puun tms. yli?!

MaassaTaavi ei tänään malttanut juurikaan pysyä ja paikallaan istuminenkin teetti vähän enemmän töitä... Taavi oli tänään myös melko häiriöherkkä kaikenmaailman äänille. Armeijan pojilla kuului olevan jotkut huutoharjoitukset ja kovan kaasujalan omaavia autokuskejakin oli liikenteessä useampia.

Olisin halunnut tänään harjoitella lelun palauttamista mulle, mutta unohdin sen lelun kotiin... Ehkä sitten ensi kerralla!? Taavi oli tänään kuitenkin oikein reipas ja innokas tekemään hommia, mun muru <3

Seija on ilmoittanut Taavin sinne tammikuun näyttelyyn!

Hakua ja tokoa

Tänään olimme ensimmäistä kertaa pk-hakutreeneissä.

Alueen tallauksen ajan Taavi oli vapaana ja muut kolme mukana ollutta syöttelivät sille nameja. Taavi sai kehuja, että on oikein reipas pentu!

Varsinaisena harjoituksena Taaville tehtiin viimeisenä koirana muutama viistokävely ja pari haamua. Hyvin Tape irtosi minusta, vaikka sitä aluksi vähän epäilin, kun lenkillä ei kovin kauaksi mene.  Tosin ei ne maalimiehet nyt niin kamalan kaukana olleet, ehkä parikymmentä metriä... Keskilinjalla meinasi muiden koirien jättämät hajut kiinnostaa enemmän, mutta ukolle mentäessä ei epäröinyt ollenkaan. Yhdeltä ukolta meinasi tulla mua vastaan, mutta maalimies sai hyvin houkuteltua Tapsan takaisin.

Todella mukavan tuntuista porukkaa! Katsotaan milloin päästään seuraaviin treeneihin.

Eilen olimme alkeistokossa ja niistä tulikin melkoiset häiriöharjoitustreenit, kun mukana oli pari lähes tauotta haukkuvaa koiraa. Aluksi ohjaaja kävi kopeloimassa koirat. Taavi ei antanut katsoa hampaita :/  Oli kyllä eka kerta kun niitä kentällä joku yrittää katsoa, vähän jäi harmittamaan...

Seuraavaksi olimme piirissä ja kukin vuorollaan pujotteli piirin ympäri. Taavi seuraa imuttamalla hyvin ja ohittavistakin koirista selvittiin lähes joka kerta hyvin, Taavi tapittaa tiukasti silmiin ja odottaa namia ;).

Teimme myös vastaantulijan kanssa ohituksia niin, että keskellä pysähdyimme juttelemaan, ei mennyt niin hyvin, mutta aina ei voi onnistua. Maahanmenojakin harjoittelimme ja Taavi pysyy jo paremmin maassa,  eikä pomppaa sieltä enää heti samantien ylös. Istuen teimme myös paikallaan pysymisiä ja lopuksi luoksetuloja. Ihan hyvä treeni, vaikka paikalla oli muutama tyyppi, joilla ei ollut hajuakaan miten koiran kanssa toimitaan ja he aiheuttivat vähän hämminkiä omalla toiminnallaan.

Itsekseen kentällä

Eilen illalla käytiin kentällä omineen vähän harjoittelemassa. Oikeasti kentällä oli ratsastajien vuoro ja jouduimmekin hieman odottamaan hevosten pois lähtöä. Hevosten haju kentällä ei kuitenkaan Taavia haitannut (olen kuullut osan koiraporukasta valittavan, etteivät heidän koiransa voi keskittyä kun hevosten hajut haittaavat ;D) vaan se jaksoi keskittyä tekemiseen tosi hyvin.

Aluksi otimme vähän seuraamista. Imuttamalla mennään edelleen ja nyt otettiin vain askel tai kaksi ja hienosti tulee heti perusasento pysähdyttäessä. Perusasentoa yritän vähän pitkittää ennen palkkaa. Muutaman kerran mentiin seuraamista ristiaskelein etuviistoon sivuttain ja sekin meni hyvin! Mutta heti jos yrittää ottaa kättä pois kuonon edestä, Taavi karkaa kauemmas ja perä kääntyy poikittain… Täytyy siis kai vain malttaa vielä.

Muutamia maahan menoja tehtiin myös. Nyt Taavi jaksaa jo pysyä maassa hieman pidempään kuin sadasosasekunnin, jee! Sillä ei kyllä ole vielä mitään hajua mitä eri käskysanat tarkoittavat, kaikki pitää kädellä näyttää, mutta sekin kai on ihan normaalia noin nuorella ja kuitenkin aika vähän treenatulla koiralla?

Pari paikalla oloa istuen tehtiin myös: Taavi istumaan ja ”paikka”, sitten otin muutaman askeleen taaksepäin tai sivulle, muutaman sekunnin odotus ja rauhallinen palaaminen Taavin eteen. Vielä hetken odotus hyvällä katsekontaktilla ja palkka. Loistavasti meni!

Lopuksi muutama luokse tulo. Kaikkinensa treeni kesti 15 – 20 minuuttia useammalla tauolla, joiden aikana Taavi sai mennä miten halusi ja haistella kaikessa rauhassa.

Jossain vaiheessa treeniä kuului kauempaa mopon tai jonkun muun vempeleen ääni, joka saattoi hivenen muistuttaa kiljaisua tai vinkaisua tai ulahdusta. Taavi reagoi tähän ääneen jäykistymällä ja jäämällä tuijottamaan äänen suuntaan voimatta keskittyä mihinkään muuhun. Taas meni hetki, ennen kuin sain sen ajatukset pois tuosta pelottavasta äänestä ja pääsimme jatkamaan harjoituksia. Kauankohan tuo koiruus pelkää noita rähinä- ja muita koiramaisia ääniä?

Lopuksi vielä hevosjuttuja: enne kentälle menoa kävin hakemassa Sannan hevoset tarhasta talliin ja Veeran riimunnaru pääsi irti (huono lukko) riimusta. Tästähän Veera innostui ja otti pari kierrosta ravia ympäri pihaa ;). Taavi kuitenkin kunnon paimenkoiran elkein auttoi Veeran talliin saamisessa. Ihan vahinkohan se oli, mutta Taavi toimi kuin paremminkin koulutettu paimenkoira! Mun oma ihana <3

Lomailua Katinkullassa

Kohta viikko on vierähtänyt Vuokatin ihanissa maisemissa! Täällä on otettu rennosti ja lenkkeilty paljon Vuokatinvaaran upeissa maastoissa. Taavi on ollut pääasiassa vapaana 'erämaapoluilla' käveltäessä. Ensilumenladun hiihtäjät herättivät kovasti mielenkiintoa ja heitä olisi ehdottomasti pitänyt päästä jahtaamaan ladulle. Tätä ei kuitenkaan pienelle pyrrille sallittu ja välillä se jaksoi keskittyä jopa aivan mallikkaasti taluttajaan :) Suksia kantavat ihmiset olivatkin sitten kovin epäilyttäviä...

Emme ole viikon aikana varsinaisesti harjoitelleet mitään. Lenkkien yhteydessä luoksetuloja vähän harrastettu ja nekin on mennyt oikein mallikkaasti yhtä kertaa lukuunottamatta. Olimme taas kerran lenkillä ja aikaisemmat luoksetulot olivat sujuneet hyvin jopa muista lenkkeilijöistä huolimatta. Sitten Taavi ei vaan kerran tullut millään ja oli kuin ei kuulisi eikä näkisi mitään. No, koira hihnaan ja muutama luoksetulo hihnassa ja sitten onnistuttiin taas vapaanakin. En tiedä mikä mahtava haju siellä polun varressa oli, mutta aluksi se vei kyllä musta voiton kuusi - nolla!

Tänään siskoni teki namijäljen Katinkulla mökkialueen keskellä sijaitsevaan metsikköön. En tiedä kuinka paljon siinä kulkee porukkaa, luulen, että näin sesongin ulkopuoleella ei kovinkaan paljoa, koska täällä on aika rauhallista. Namit joka kolmannella askeleella, muutama ysikymppi, kaarroksia, kaatuneiden puiden ja pienen ojan ylityksiä. Pituutta jäljellä oli ehkä vähän reilu sata metriä. Yritin pysytellä uuden jälkiliinamme päässä eli noin viiden metrin päässä Taavista. Hyvin keskittyi jälkeen ja minustakin tuntui välillä, että osaan jo hieman lukea koiraani silloinkin, kun en itse tiedä missä jälki menee. Ensimmäisten metrien aikana vähän hakemista, päästin jäljelle kyllä jo hieman ennen jäljen alkua, joten joutui ekaa kertaa hakemaan jäljen itse. Kuitenkin siis ihan muutaman metrin päästä. Kun jälki löytyi, oli eteneminen rauhallista ja varmaa.

Kerran siskoni väitti kiven kovaan Taavin olevan ihan hakoteillä, noin viisi metriä sivussa jäljestä menossa ihan väärään suuntaa. Pysähdyin, en päästänyt Taavia etenemään ja odotin, että Tape palaisi takaisin jäljelle, koska on tähän asti aina palannut nopeasti jäljelle, eikä ole edes noin kauaksi mennyt harhaan. Taavi kuitenkin pyrki tarmokkaasti 'väärään' suuntaan ja lopulta annoin periksi ja kas, siellähän se jälki oikeasti meni ja jäljentekijä olikin itse ihan hukassa ;) Taavi ei siis ihan vähällä anna periksi, hyvä niin! Ja onneksi luotin koiraani ja annoin sen jatkaa sinne minne oli menossa!

Loppu jälki meni yhtä varmasti kuin tähänkin asti. Opin kuitenkin sen, että jos jäljentekijä ei ole konkari hommassaan, on jälki ehdottomasti merkittävä! Hyvä harjoitus ja Taavi oli taas ihan innoissaan, ihana pentu!

                                                      Väsynyt reissaaja

Pentutokoa

Eilen illalla olimme pentukoulussa. Muut koirat vähän jännittivät aluksi, mutta pienen haistelun jälkeen piti päästä leikkimään :)

Tunnilla Taavin kontakti minuun oli hyvällä tasolla, ollaan petrattu siinä aika hyvin! Tunnun aiheena oli ohitukset, seuraaminen ja luoksetulo. Muuten kaikki meni hyvin, mutta yhden seuraamisharjoituksen aikana kaksi muuta pentua vähän rähähtivät keskenään rivin toisessa päässä. Taavi meni tästä ihan lukkoon, eikä pystynyt keskittymään muuhun, kuin tuijottamaan rähähdysäänen suuntaan. Palautuminen tilanteesta kesti minusta melko kauan ja onnistuneen seuraamisen aikaansaaminen teetti vähän työtä, onneksi saimme sen kuitenkin onnistumasn! Kenttää Tapsa ei onneksi arastele, mutta nuo rähinä-äänet tuntuvat saavan sen aivan lukkoon :(

Seuraaminen menee vielä ihan imuttamalla, perusasennossa malttaa jo istua kauemmin ilman palkkaa. Seuratessa jos yritän ottaa namia kuonon edestä pois poikittaa heti...
Luoksetulossa meillä on ollut hieno loppuasento ilman opettamista, Taavi on alusta asti tullut luonnostaan eteen istumaan. Siinä hiotaan asennon suoruutta ja etäisyyttä minuun, mutta yleensä siihen ei tarvitse puuttua.

Äsken tuli viesti, että tämän vuoden viimeiset jälkitreenit ovat ensi viikolla ja minä en pääse niihin :( Täytyy siis harjoitella omineen. Hakuporukkaan kun vielä pääsisi, niin saisin otetta siihenkin lajiin!

Vieras nakkijälki pellolla

Tänään kävimme metsälenkillä Seijan koirien kanssa. Ennen lenkille lähtöä Seija oli tehnyt pellolle jäljen ja se sai vanheta lenkin ajan. Kiitos Seija!. Lenkin jälkeen Taaville valjaat päälle ja pellolle, sain Seijalta 5 m jälkiliinankin ja olin sen kanssa ihan hukassa =). Jälki oli n 1,5 - 2 h vanha nakkijälki, jossa kaarroksia ja yksi ysikympin kulma, pituutta ehkä noin 60 - 70 m. Nakkeja välillä tiheämmin ja välillä harvemmin, askelpituus reilusti pidempi kuin mitä olen itse tehnyt. Ensimmäinen kerta, kun Taavi jäljestää jonkun muun kuin mun tekemää jälkeä. Sitä en sitten tiedä onko sillä mitään merkitystä... Heinä pellolla oli myös aika pitkää.

Taavi aloitti omalla rauhallisella lähes joka askeleen haistelevalla tyylillään. Heti oli vaikeampi seurata jäljestystä ja lukea koiraa, kun ei itse tiennyt tarkalleen, missä jälki menee. Taavista kyllä aika hyvin huomaa, kun se hukkaa jäljen. Muutaman kerran Taavi meni jäljestä sivuun enemmän kuin aikaisemmilla kerroilla, olisikohan kova tuuli vienyt hajua mukanaan?. Pari kertaa myös palasi muutaman askeleen verran jälkeä takaisin päin, mutta vaihtoi itse suunnan oikeaksi.

Kovasta tuulesta, vieraasta jäljentekijästä, uudesta jälkiliinasta, jonka kanssa sekoilin, ja vauhdikkaasta koiralaumalenkistä ennen jälkeä huolimatta Taavi selvitti jäljen hienosti loppuun asti.

Jäljen jälkeen vähän kahviteltiin ja Osku kertoi mulle esineruudusta ja hausta. Vieläkin on pieni pää ihan pyörällä, mutta enköhän mä joskus pääse näihin kaikkiin uusiin lajeihin sisälle. Hakua kun pääsisi johonkin porukkaan treenaamaan, niin pääsisi siinäkin lajissa vähän alkuun. Onneksi meillä ei ole mikään kiire.

 Seija vielä houkutteli osallistumaan tammikuussa Lahden pentunäyttelyyn, mutta siitäkään hommasta en mitään ymmärrä. Ja mulla näyttäisi olevan työpäivä silloin, joten itse en ainakaan näillä näkymin pääse paikalla. Jos sitä saisi miehen houkuteltua koirakuskiksi ja jonkun konkarin sitten hoitamaan kaikki käytännön asiat, niin voisi harkitakin tuon pennelin sinne laittoa. Ans kattoo nyt sitten kuin käy!

Tähänastiset treenailut

Kun Taavi oli saanut ensimmäiset rokotukset, aloitimme pentukoulussa. Sen lisäksi on tietysti opeteltu käytöstapoja alusta asti kotona ja kylillä. Kuulumme paikalliseen seurakoirakerhoon ja käyttökoirayhdistykseen, joiden mukana treenaamme nykyisin tokoa töistä ja muista menoista riippuen 1 - 2 kertaa viikossa. Jälkiporukassa aloitimme Taavin ollessa 5 kk ja jälkitreenit on ohjatusti kerran viikossa, joihin en työni vuoksi aina pääse osallistumaan.

Omatoimisesti olen kokeillut muutaman kerran mejää nettiopintojen jälkeen, joka on mennyt todella hyvin näin lajista mitäänymmärtämättömän silmin. Jälkeä olemme myös tehneet ominemme niin pelloille kuin metsiin. Aluksi jälki oli niin (ensimmäiset 4 jälkeä), että nami oli joka askeleella, mutta viimeksi kokeilin joka kolmannelle askeleelle ja sekin meni hyvin! Alussa oli muutaman askeleen verran joka askeleella ja ennen ensimmäistä kertaa kokeilemaani 90 -kulmaa oli myös joka askeleella. Taavi selvitti tämänkin jäljen hyvin ja kulmakin meni loistavasti!

Ensimmäisen jäljen pituus oli muutaman kymmenen metriä ja siitä olemme pikkuhiljaa pidentäneet jälkeä useamman kymmenen metrin pituiseksi. Olen todella huono arvioimaan matkoja... Verijälkeä olemme tehneet kaksi kertaa ja ensimmisellä kerralla jälki oli ehkä noin 30 m ja 8 h vanha. Se loppui Taaville aivan kesken. Seuraavan kerran tein verijäljen illalla pimeässä otsalampun valossa harhaillen ja pituutta sille tuli ehkä noin sata metriä. Jälki vanheni 18 tuntia ja siinä välillä satoi rankasti. Tämänkin jäljen Taavi veti läpi hienosti. En tiedä miten sade vaikuttaa tuohon jälkeen, pelkäsin ettei Taavi löydä sitä ollenkaan, mutta turha huoli.

Taavin tyyli jäljestää on tarkka ja rauhallinen, nenä maassa nuuskuttaen. Jälkiryhmämme vetäjä oli aluksi kiinnostunut siitä miten Taavia luetaan, kun sillä ei ole häntää joka kertoisi. Mutta Taavista huomaa kyllä heti kun se on jäljellä ja kun se hukkaa jäljen. Tarkan jäljestyksensä ansiosta emme ole tähän mennessä menneet montaakaan kymmentä senttiä harhaan, kun on jo palattu taikaisin oikeille urille.

Lenkkeilen samoissa maastoissa mihin jälkiäkin teen ja on uskomatonta miten tuo koira muistaa ne. Vielä monen viikonkin päästä se käy tarkistamassa vanhan jäljen josko sinne olisi jokunen nami jäänyt. Ja ensimmäisen verijäljen se löysi vielä vajaan viikon päästä.

Esineruutu ja muut lajeihin liittyvät jutut on mulla vielä ihan hakusessa, mutta opetellaan pikkuhiljaa.