Keskiviikkona yövuorokrapula karistettiin kimppalenkillä Taren kanssa.
Illalla tokotreeneissä peruutuksen alkeita, ruutua ja tietysti seuruuta. Alkuun paikkis, jossa Sinni meni maahan naapurin käskystä. Itse paikkis onnistui hyvin, vaikka häntä huiski taas niin paljon, että olin varma sen kohta lähtevän lentoon.
Ruutua targetille. Ruutu on kaukojen lisäksi liike, jota en jostain syystä saa ainaiseksi harjoitella. Sinni juoksi kivasti targetille, mut haluas mennä aina istumaan.
Peruutustreeniin olin tyytyväinen. Tää oli oikeestaan vasta toinen kerta, kun harjoitellaan asiaa ja Sinni sai hyvin juonenpäästä kiinni. Mitä nyt pari kertaa meinasin mennä nurin sen taipuessa liikaa mun taakse.
Torstaina kävin tyhjentämässä tilin eläinlääkäriin Sinnin sterkan ja Taavin sydänultran muodossa, en saanut edes mitään paljousalennusta 🤣. Sinnille tehtiin tähystysleikkaus, joka meni hyvin. Nyt pitäisi saada se olemaan rauhaksiin pari viikkoa. Sillä on ihan tolkuton vimma nuolla leikkauskohtia, mutta onneksi tötterö ei ole sen mielestä niin kamala, etteikö sen kanssa voisi liikkua. Myös haavapuku on käytössä valvotusti (pieni riski, että Sinni repii puvun...), niin ei tarvi koko kahta viikkoa kulkea tötteröpäänä.
Taavilla havaittiin loppuvuonna 2021 hammaskiven poiston yhteydessä sydämessä sivuääni nukutuksessa ja sydän ultrattiin viime vuoden kesällä. Nyt siis kontrollikäynti, jossa todettiin lievä sivuääni ja pientä vuotoa läpissä, joka johtunee niiden rappeutumisesta(?). Sydämen supistuvuus ja aortan sekä keuhkovaltimon virtaukset kuitenkin normaalit. Vanhoilla koirilla tämä on kuulemma suhteellisen yleinen, iän tuoma vaiva. Liikuntaa tai muuta tekemistä ei tarvitse edelleenkään rajoittaa. Jos rupeaa väsymään liikkuessa tai hengitystiheys nousee levossa, niin sitten mentävä uudestaa tutkimuksiin, muuten kontrolli taas vuoden päästä.
Sunnuntaina Tapsu hakuili pari ukkoa ja illalla kokeiltiin sen kanssa hoopersia hömppölajina vanhuuspäiville.
Mia kuvasi:
Palkkapalloon jäi verisiä jälkiä ja etutassusta löytyikin anturasta haava. Nyt on sitten kaksi saikkulaista talossa. Toivottavasti Taavin tassuhaava lähtee paranemaan hyvin! Nyt sit saikutellaan toistaiseksi.
Viime viikon keskiviikkona päivä aloitettiin uintihommilla. Tällä kertaa oli jotenkin epämääräinen sähläysfiilis päällä, mutta hyvät uinnit me saatiin silti. Molemmille pitkiä vetoja, mutta enempi mentiin tämä kerta vaan hauskanpidolla ja lyhyillä pulahduksilla.
Perjantaina yövuoron jälkeen ajeltiin Liesjärven kansallispuiston kupeeseen yöksi ja siitä sitten lauantaina aamusta Usvanummen tilalle Suomen Pyreneläisten paimennuspäivään, jossa Sinnillä oli vastuu edustaa lyhytkarvoja pitkävillojen seassa.
Ensin opiskeltiin hieman teoriaa ja sitten päästiin kaksi kertaa lampaille. Eka kerta oltiin pyörössä ja se oli aivan liian ahdas tila Sinnille. Sitä vähän varmaan jännitti ja se yhdistettynä hieman liialliseen intoon sai Sintturan vähän keulimaan.
Toinen kierros mentiin pellolla ja siellä se oli huomattavasti parempi. Malttoi mennä paljon rauhallisemmin.
Yö oltiin taas Liesjärvellä ja ehdittiin illalla käydä kiertämässä kunnon lenkki kansallispuiston reiteillä valoisan aikaan.
Sunnuntaina oli vuorossa paimennustaipumustesti. Testi alkaa sosiaalisuusosuudella, jossa kaikki testiin osallistuvat koirat hengailee kimpassa ja tuomari toteaa, että koirat sietävät toisiaan.
Sosiaalisuusosuuden jälkeen on sirunluku ja "temppurata", jossa koiran pitää ylittää jonkinlainen este, katsotaan sen reaktio häiriöääneen, koira jätetään tuomarille ja poistutaan itse paikalta ja lopuksi koira kutsutaan luokse.
Sinni suoriutui kaikista näistä tehtävistä oikein mallikkaasti. Tuomari mainitsi jopa, että on erityisen sosiaalinen pyrriksi.
Päästiin siis lampaille ja siellä aluksi liinassa kuljettiin pyörön ympäri. Sinni kiinnostui heti lampaista ja ja kun kuljettiin poispäin lampaista ja palatessa laskettiin liina irti, palasi Sinni pyörölle. Tuomari vei Sinnin vielä pyörön sisään, jossa Sinni osoitti vahvaa mielenkiintoa lampaisiin hieman hetkittäin kiihtyen.
Arvostelu kuului näin:
Sosoaalisuus ihmisiä kohtaan: avoin
Sosiaalisuus koiria kohtaan: ok
Ääniherkkyys: ok
Suhde ohjaajaan: hyvä
Este: ok
Ohjaajan poissaolo: rauhallinen, iloinen
Luoksetulo: vauhdikas
Lauman lähestyminen: innostuu heti
Kontakti laumaan: pitää melko hyvin silmällä laumaa, hieman jännittää
Kiinnostus ja aloitekyky: hyvin innokas, mutta pyrkii pysäyttämään laumaa
Hyväksytty suoritus siis ja Sinni sai tittelin PAIM-T.
Nyt on kisailtu ja kokeiltu ja testailtu tälle vuodella tarpeeksi ja loppuvuosi vedetään lonkkaa ja opetellaan uusia juttua.
Sunnuntaina paikalla oli myös rotuuntutustuja ja Taavikin pääsi esittäytymään. Kiva kun rotua harkitsevat käyvät tutustumassa koiriin, vaikkakin mahdollisuus nähdä monta pyrriä samalla kertaa onkin aika harvinainen.
Kiitos Teija ja muut koko viikonlopusta, taas kerran oli vallan hauska ja välitön tunnelma. Oli myös kiva saada talkoilla taipparissa ja nähdä paljon ihania ja uusiakin pyrrejä 😍.
Keskiviikon tokotreeneissä Sinni aloitti peruuttamisen harjoittelun. Kovasti se on lähdössä vinoon, mutta ehkä saatiin jonkinlainen idea, miten jatkaa.
Seuruuta tehtiin ja se meni suuren häiriömäärän huomioiden hyvin. Vähän piti vilkuilla, kun oli uusi koira mukana menossa ja muutenkin tapahtui kaikenlaista.
Pitoa tehtiin liikkuroituna, onnistui hyvin, kuten myös paikkamakuu porukassa.
Torstaina aamu-uinnit. Sopivassa suhteessa rellestystä ja pitki vetoja.
Illalla hakuiltiin. Pimeän treeniksi menee jo väkisin. Sinnille neljä ukkoa läheltä. Sillä oli hullua päässä ihan kamalasti ja vaihtia ihan hirmusti, mut kyllä se kaikki neljä mulle ilmaisi.
Perjantaina yritettiin Sinnin kanssa jälkeillä, mutta sitä kiinnosti vain riista. Ei tulllu jälkihommista mitään. Plaah, työsarkaa riittää, kun vaan tietäs mitä tekis.
Tuolla haisee kauris!
Minä menen tänne ihan muiden hajujen perään, ei kiinnosta sun jälkes yhtään.
Edellisenä perjantaina käytiin uimassa. Tälle kuulle otinkin neljä uimakertaa. Suosittelen lämpimästi uintia kaikille muillekin!
Sunnuntaina iltapäivällä hakuhommia. Sinnille kolme valmista maalimiestä parin hehtaarin elueella.
Se on kyllä semmoinen onnellinen hömpöttelijä, ettei tosikaan. Rullaa se kantoi taas välillä, mut ehkä vähemmin kuin ennen. Yhden valeilmaisun teki, ei ole kuulunu sen tapoihin... toi rullan ja lähti näytölle, mut sit siltä hukkui ihan ajatus mihin on menossa ja homma tyssäsi siihen. Paha sanoa mikä oli taustalla.
Illalla käytiin vielä taas talveksi alkaneissa sunnuntaitottiksissa. Meitä on siis epämääräinen porukka, jotka treenaa enempi tai vähempi kimpassa toisiaan jeesien.
Sinni harjoitteli rallyn ja bh:n juttuja. BH meillä ois aika lailla kasassa, mut kaupunkiosuuden toisen koiran ohitusta ja yksin jäämistä pitäisi päästä harjoittelemaan joskus.
Rallysta tehtiin sivulta eteen ja edestä sivulle siirtymisiä kaikenlaisilla variaatioille. Ne on edistyneet selvästi. Sivulla seisomaan nousu on edelleen haasteellinen, Sinni nousee aika vinoon, eikä aina pysy paikoillaan mun kiertäessä sitä.
Paikkista tehdessä kaverin koira lähti hanskasta hallin toisella laidalla ja mulle tuli kiire kutsua Sinni pois, ettei käy mitään. Sinni ei aluksi meinannut liikahtaakaan, mut onneksi sit vähän hämillään tuli. Uusinta heti perään meni hyvin.
Maanantaina Taaville jälki. 1,3 km, 10 tuntia, paluuperä ja isomman vetisen ojan ylitys. Normi syyssää. Paljon riistaa sekä tehdessä että ajaessa.
Nostettiin jälki tietä pitkin kulkien ja se meni kyllä hyvin. Samoin myös tien ylitys oli varma. Paluuperä vei Taavin mukanaan, kuten aina, mutta sitkeällä yrittämisellä löytyi lopulta suunta mihin jatkaa. Sitkeyden puutteesta ei Taavia ainakaan voi syyttää!
Ojasta Taavi selvisi hyvin, vaikka vähän näytti että virtaava vesi olisi siirtänyt hajua jonkin verran.
Kokonaisuutena oikein hyvä suoritus!
Tiistaina Sinni hakuili kokeenomaisen kolmella ukolla. Taas vale tai oikeastaan vanhan piilon ilmaisu. Perhana sentään ja sunnuntaina ois koe... ei kovin varmalla pohjalla. Muuten meni ihan kohtalaisesti.
Keskiviikkona tokotreenit. Sinni teki tötsien kiertoa, hyppyä ja seuruuhommia. Hirvee into ja ilo sillä on tehdä, mut välillä vähän suurpiirteistä tekemistä. Vieraiden ihmisten läsnäollessa sillä on ihan hirvee tekeminen pystyä olemaan nahoissaan.
Lauantaina ajeltiin HintunTintun kanssa Lahteen tuplarally-kisoihin. Ekan kisan tuomari Jenni Susi piti mun rallyhistorian hauskimman rataantutustumisen, naurettiin enempi tai vähempi kippurassa, kun Jenni esitteli miten ei kannata toimia ja antoi hyviä vinkkejä siitä miten on hyvä toimia.
Rata oli kiva, Sinnille vaan tuotti taas vaikeuksia sekä radan vieressä olleet katsojat että ratahenkilökunta. Tuomari ja sihteeri seisoivat punaisen rastin kohdalla kuvassa.
Eka tehtävältä -1 puutteellinen yhteistyö ja -1 tvä. Sinni oli tässä vaiheessa ihan kiinni katsojissa, jotka seisoivat aidan takana ekalla suoralla. Saatiin kasattua itsemme kuitenkin ja matka jatkui kojtuullisen hyvin. Kyltiltä 6 (istu, maahan, istu) -3 uusimisesta. Sinni teki tosi hyvin, mutta kun jäin tihrustamaan seuraavaa kylttiä paikalleni, Sinni päätti mennä maahan ja nousta istumaan uudestaan. Uusinnassa olin sut nopsa jatkamaan matkaa. Houkutuksesta -3 tvä, kun Sinni väisti tuomaria ja sihteeriä melkein mun väärälle puolelle alussa. Loppu huokutuksesta meni hyvin.
Istu, täyskäännös vasempaan, istu kyltiltä lisäkommenttina HIENO! Se kyl oli!
Tuomarikommentti " Todella ihanaa ja kaunista yhteistyötä!". Pisteitä jäi 92 ja jäätiin pisteen päähän kolmossijasta. Mut sijoilla ei niin väliä, tulos on pääasia. Saatiin myös RTK2 ja sitä myöten päivän toinen kisa jäi pois meiltä.
Nyt pitäis sit ruveta treenaamaan tätä lajia, kun tähän asti ollaan menty melko lailla mitään tekemättä. Oikean puolen seuruu tulee varmasti tuottamaan pari harmaata hiusta, on itelle jotenkin hankala. Siinä sitä onkin ensi talveksi työsarkaa.
Sunnuntaina kellon soidessa viiden jälkeen huonosti nukutun yön jälkeen, mietin ettei tässä koiraharrastamisessa ole mitään järkeä. Edessä oli haun peruskoe Raaseporissa. Keli oli myrskyisän yön jälkeen kostea ja puuskaista tuulta oli edelleen.
Koe alkoi sosiaalisuudella, mikä meni ihan kohtuullisen hyvin. Rotikka oli Sinnistä vähän pelottava ja pitkän rivissä istuttamisen jälkeen Sinni vähän haukkui. Miestestaajaa tervehti iloisesti.
Arpaonni suosi meitä ja oltiin toisena suoritusvuorossa seitsemän koiran kokeessa. Kiitos tästä arpojalle ja muutenkin hyvin järjestetystä kokeesta järjestävälle taholle.
Alue peruskokeessa on noin 2 ha, maaleja on eri asennoissa kolme, osa ainakin osittain peitettyinä ja aikaa on puoli tuntia. Ennen maastoon menoa seuruu ja 3 min. paikallaolo. Ne meni hyvin mun mielestä.
Tein etsintäsuunnitelman ja lähdettiin maastoon. Aika pian Sinni ilmaisi ekan maalimiehen. Unohdin ilmoittaa hyväksyneeni ilmaisun ja tästä vähän noottia. Hyvä näyttö ja ja homma jatkui.
Toinen maalimies löytyi myös hyvin ja olin tyytyväinen Sinniin. Kolmatta ei sitten meinannut löytyä ja oltiin kuljettu alue kertaalleen läpi noin viidessätoista minuutissa. Päätin palata alkuun ja partioida alueen uudestaan hieman eri kohdista. Lopulta hieman kuumottavasti juuri ennen ajan loppumista Sinni löysi viimeisen maalin. Maalimies oli tosi lähellä meitä ja nää lähiukot on vaikeita. Sinni kävi ukolla, pööpöili vähän siinä ja sitten otti rullan ja toi sen mulle. Mä olin tietty nähnyt maalin ja jatkoin vain matkaani kaartaen maalimiehen ohi ja ympäri. Näyttö meni hyvin.
Kokeen testaaja ei ollut oikein tyytyväinen mihinkään meidän tekemiseen. Sinni hyytyi kuulemma liikaa sen jälkeen, kun alue oli käyty kertaalleen läpi. Ilmaisut oli hänen mielestään huonoja. Ei ole riittävää, että koira käy maalimiehen lähellä poimimassa rullan, vaan sen pitäisi käydä maalimiehellä. En ymmärrä tätä. Jos koira käy maalimiehen vieressä parin metrin päässä ja osaa viedä mut takaisin sinne, niin mikä vika? Onko pakko käydä koskemassa? Ite kun olen yrittänyt välttää tuota maalimiehen härkkimistä. Onneksi Sinni oli ekalla käynyt koskemassa, niin saatiin homma läpi. Tätä siis käytiin oikein kysymässä maalissa olleelta henkilöltä, kun oli maastossa ollut sen verran kaukana meistä ettei testaaja tai minäkään nähnyt missä Sinni kävi ennen rullan tuontia.
Vika ilmaisu oli huono, sen myönnän. Siinä Sinni poimi rullan vasta matkalla mun luo hetken häröiltyään.
Mun ratkaisu partioida alue uudestaan oli myös huono. Mut mistä mä voin tietää missä maali on, jos sitä ei ole ekalla kiekalla löytynyt, kai mä nyt haluan tarkistaa koko alueen uudestaan. Enkä edes osannut raportoida meidän suoritusta kunnolla. Tässäkään en tiedä mitä ois pitänyt tehdä toisin, jos kartasta näytetty kuljettu reitti ja perustelut omille toimintatavoilleni eivät ole hyviä, niin en tiedä miten eri tavalla ois pitänyt raportoida. Eli kaikki osa-alueet (toimintakyky, suunnitelma ja etsintätaktiikka, hallittavuus ja luoksepäästävyys, työskentely ja yhteistyö, ilmaisut sekä raportointi) olivat vain riittävällä tasolla. Täytyy vähän pureskella tätä, kun haukkuvan kanssa suht samalla omalla toiminnallani on aina tullut kiitettävät arviot, jopa hallinnasta ja sosiaalisuudesta, vaikka Sinni on niissä huomattavasti Taavia parempi.
Mut koe oli kuitenkin hyväksytysti suoritettu ja sehän riittää. Sinnin kanssa on vielä paaaljon harjoiteltavaa, mut ei me mun mielestä ihan noin huonoja olla, kuin mitä testaajan mielestä oltiin. Tuli taas vähän sellainen olo, että väärin löydetty ja kesän leirin koutsin sanat rullakoirien huonommasta kohtelusta kokeissa muistuivat mieleeni. Mut me jatketaan omalla tavalla, katotaan mihin se riittää.
Reissua pukkasi, tällä kertaa oikein pitkän kaavan mukaan. Pääsin aamulla töistä ja siitä aamulenkin, eläinlääkärikäynnin ja viimeisen kauppareissun myötä suoraan matkaan. Ehdittiin Vuosaaren satamaan kohtuullisen hyvissä ajoin ja laivaan pääsimme kahden maissa. Laivan piti lähteä kolmelta, mutta huoltotöiden vuoksi lähtö viivästyi ja lopulta pääsimme matkaan vasta seitsemän jälkeen. Pitkä laivassa olo piteni siis entisestään.
Laivamatka meni koirien osalta hyvin. Etukäteen jännitin pitkää laivassa oloa, mutta tyypit osasivat ottaa rennosti.
Kannen pissatusalue ei koskaan ole kovin houkutteleva, mutta Finnlinesille plussaa siitä, että kansilla oli vesiletkut pissojen huuhteluun ja aulassa siivousvälinekaappi sisälle sattuneiden vahinkojen varalle.
Taavin pissatus ei ole ongelma, mutta Sinnin suoritusta jännitin etukäteen. Ja eihän se kannelle suostunut mitään tekemään. Ekat pissat se teki aamulla viiden jälkeen hissiaulan matolle. Mahtavaa!! Melkein 18 pissaamattoman tunnin jälkeen pissat matolla on parasta!
Sen jälkeen ei sitten enää tullutkaan mitään ennen kuin päästiin reilu tunti aikataulusta myöhässä rantaan ja lenkille.
Keskiviikkoaamuna kunnon lenkki ennen päivän ajorupeamaa, joka oli reilu 500 km ja alkuillasta olimme Antwerpenin kupeessa rauhallisella leirialueella.
Torstain aamulenkillä auringonnousun ihailua.
Aamupäivällä reissukaveri Hilden Belgiassa asuva sisko Medli tuli meitä moikkaamaan ja käytiin tyttöporukalla lenkillä. Hildellä on juoksut, niin Taavi jäi autolle.
Illaksi ajeltiin viinitilavierailun kautta Ranskan puolelle. Pienen leirialueen koira taisi haistaa Hilden juoksut, kun parkkeerasi itsensä illaksi meidän luo...
Perjantaina siirryttiin Normandian rannikolle pieneen Fécampin rantakylään. Täällä oli paljon muitakin ja alunperin suunniteltu yöpaikka oli tupaten täynnä, joten suunnitelmat muuttuivat hieman ja yö vietettiin monen muun kanssa venesataman parkissa. Oli yllättäen tosi rauhallinen paikka.
Koko ekan viikon oli yli 30 astetta lämmintä, joten koirien lenkitykset on ollut hyvin aamu- ja iltapainotteisia. Perjantaina kuitenkin oli yksi lenkki heitettävä alkuillasta kylillä komeita rantoja ihaillen. Teki meidän sesseille tosi hyvää nähdä paaaljon muita koiria.
Lauantaina aamulenkki upeille rantakallioille. Lämpötila tosin oli taas varjossa 32, joten aika limiteillä mentiin koirien kanssa. Mutta ei niitä autoonkaan voinut tienvarteen jättää. Vajaa kahdeksan kilsaa oli rankka rupeama, mutta maisemat oli hienoja ja onneksi loppulenkistä turret pääsi pulahtamaan mereen.
Sinni on reissussa (ja kotonakin jo ennen reissua, mutta täällä tilanteita vaan tulee enempi) ottanut kierroksia muista koirista ainakin hihnassa ollessaan, Taavi on ihan mahtavan ihanan leppoisa.
Täällä mahtuu koirat ja ihmiset samoille rannoille ilman ongelmia. Taas olisi Suomella opittavaa.
Sunnuntaina päivä aloitettiin rannalla riekkuen auringonnousua ihaillen. Leirialueilla on koirien pesupaikat, mikä on mahtavaa, voi huoletta juoksennella hiekkarannalla.
Aamun uintireissun jälkeen löysin Taavin ahterista alkavan hotspotin. Jatkuva kostean tukahduttava helle yhdistettynä uintihommiin ei näköjään ollut hyvä idea. Ei auttanut kuin leikellä karvoja persuksista, hoitaa ihoa laserilla ja hölvätä pihkasalvaa. Onneksi ei kerennyt päästä pahaksi ja hoito tehosi nopsaan.
Maanantaina käytiin tutustumassa Mont Saint-Michelin linnaan. Koirat olisi voinut ottaa mukaan, mutta koska ilma ei ollut kamalan kuuma, niin päädyttiin jättämään ne autoon. Oli ihan hyvä vaihtoehto, sillä linnasaari oli varsin ahdas ja tungoksinen.
Tiistaina ajeltiin lounais-Ranskan dyyneille, jossa vietimme pari päivää. Koirat pääsivät rellestemään vapaana dyyneillä. Hilden juoksut vaan meinasivat ottaa Taaville vähän koville ja se joutui välillä hihnaan...
Leijatyyppien seuraaminen oli tarkkaa puuhaa
Tapsu raukka. Hormonit meinaa viedä, muttei pääse raasu toteuttamaan itseään:
Torstaina ajeltiin Argelés-Gazostiin, majapaikkana tämän viikonlopun toimi Seijan vuokraaman talon piha. Iltalenkki heitettiin Casinon puistossa. Kovasti oli jo porukkaa paikalla Ranskan rotujärjestön 100-vuotisjuhlaviikonloppua varten.
Perjantaina käytiin aamupäivällä eläinlääkärillä hakemassa ekinokokkilääkkeet, niin ei tarvi sitten enää stressata niistä kotimatkalla. Vallan sujuvaa toimintaa oli.
Iltapäivällä Sinnillä oli käyttäytymiskoe, josta 19/20 pistettä. Yks miinus siitä, kun testaaja ei saanut katsoa hampaita. Superhieno Sinni!
Tavattiin myös Sinnin kasvattaja ja äiti Imogine.
Lauantaina oli näyttelypäivä. Taavi vetskuissa ja Sinni avoimessa luokassa. Taavilla tuomarina Michel Thebault. En ole tykänny miehestä ennen, enkä tykkää vieläkään, kovakourainen ja muutenkaan ei kiva. Taavi sai hyvän arvostelun, mutta korvat olivat kuulemma 'very bad'. Tapsu tuli toiseksi.
Sinnillä tuomarina Norbert Gainche ja Sinni oli viides. Ois kuulemma sijoittunu paremmin, jos ei ois niin läski ja runko ois lyhyempi. Hyvä arvostelu Sinnillekin. Jenni vei Sinnin kehään, kun molempien koirien kehät oli samaan aikaan.
Iltapäivällä osallistuttiin Sinnin kanssa ulkomaalaisten näytteilleasettajien paraatiin ja esiinnyttiin myös voitokkaasti kasvattajakesässä.
Illalla paraati kylän läpi ja sinne pääsi Taavi mukaan.
Hirveen rankka, pitkä ja kuuma päivä. Oltiin kaikki ihan poikki illalla.
Sunnuntaina näyteltiin myös. Nyt Taavilla vetskuissa tuomarina Boris Cavillac ja Sinnillä avoimissa Michel Thebault. Jenni vei taas Sinnin, kun kehät oli samaan aikaan.
Tapsu papsu voitti tänään ja sai sertinkin.
Sinni jäi kolmen parhaan ulkopuolelle. Ja jostain syystä se oli mennyt sekaisin kehästä kesken poistuneen koiran kanssa, eikä saanut arvostelua, kun sitä ei muka esitetty. Kyllä esitettiin ja hienosti esitettiinkin, kyllä harmittaa. Sinnin ranskalainen kasvattaja lupasi selvitellä asiaa, katsotaan saadaanko koskaan mitään palautetta tästä kehäkäynnistä. Jennille superisot kiitokset Sinnin mallikkaasta esittämisestä ja onnea Hilden menestyksen johdosta!
Taavi jatkoi vielä kehissä ja sijoittui lopulta rotunsa vastakkaisen sukupuolen parhaaksi koiraksi. Huikeeta!! Pappakoira se vaan jaksaa yllättää. Mahtavaa menestyä rodun kotimaan kaikkien aikojen isoimmassa erikoisnäyttelyssä!!
Tässä vielä muutamia Maria Louise Ramsbacherilta kopioituja upeita kuvia näyttelyn muista koirista:
Argeles-Gazotsista jatkettiin matkaa Andorraan. Matkalla käytiin vähän käppäilemässä vuorilla, upeita maisemia!
Andorra oli hieno paikka, mutta koirien kannalta tosi vaikea. Kaikki paikat oli asfaltoitu, kivetty ja aidattu. Löydettiin pienenpieni nurmialue, johon Sinni sai tehtyä pissat. Haastavaa lenkkeilyä, mutta upeat miasemat.
Pari päivää Andorrassa ja matka jatkui pienen Espanjakoukkauksen kautta takaisin Ranskaan Avignonin viinialueelle. Yövyimme siellä eräällä viinitilalla ja nyt oli hulppeat lenkkimaastot. Oli ihana päästä tekemään koirien kanssa kunnon lenkit parin päivän olemattoman liikkumisen jälkeen. Kelikin suosi ollen vähän viileämpi.
Matka jatkui Cannesiin, jossa puistot tarjosivat mahtavat lenkkimaastot
Koirat pyörähtivät myös Monacossa, joka ei ole hyvä paikka ihmisille eikä koirille. Kiva siellä oli käydä, muttei ole mitään tarvetta mennä uudestaan =)
Italiassa vietimme useamman päivän majoittuen viinitiloilla. Ne olivat ihanan rauhallisia paikkoja, vaikka ensimmäiselle ajaessamme auton piiritti neljä koiraa ja mietimme, että mitähän tästä tulee. Tilan emäntä sanoi, että ystävälliset koirat pidetään vapaana ja kehotti meitäkin pitämään omat koiramme vapaina. Oli kyllä mahtavaa seurata miten koirat kommunikoivat keskenään ja kuinka pian saivat selville kuka väistää ketäkin ilman mitään suurempia pokkurointeja. Sinni kävi välillä hämmentämässä vieraita uroksia ja sitten sille iski pupu pöksyyn, kun pojat siitä kiinnostuivat. Oli kyllä mahtavat päivät tuolla!
omat ja vieraat koirat samalla lenkillä
Yksi kamala kokemus sattui Italiassa, kun olimme Comon pohjoispuolella leirialueen vieressä illalla lenkillä. Kuljimme kävelytietä ja yht'äkkiä Sinni rupeaa huutamaan kuin syötävä. Se huuto oli jotain ihan hirveää ja leirialueellakin oli ihmetelty, että nyt kävi jollekin pahasti. Kävelytien vieressä oli verkko, jossa kulki sähkö ja Sinni oli törmännyt tähän verkkoon. Käytiin seuraava päivänä valoisalla katsomassa, että mitä siellä oikein oli. Huh, kun säikähdin, mutta onneksi ei käynyt sen pahemmin. Sinninkin huudosta suurin osa oli varmaan pelästystä eikä se itse tajunnut hommaa ollenkaan, kun ei seuraavana päivänä väistänyt aluetta ollenkaan. Mut olipa ilkeästi asennettu lampaiden sähköaita ihan kävelytiehen kiinni ilman mitään varoituksia...
Italian jälkeen jatkoimme matkaa Sveitsiin, jossa patikointireittejä olisi vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Aivan valtavan upea maa upeine maisemineen!
Yksi päivä koukattiin myös Liechtensteiniin. Se kuuluu Monacon kanssa samaan sarjaan; kiva oli käydä, mutta ei tarvi mennä uudestaan.
Pari päivää meni vielä Saksan läpi ajamiseen ja sieltä sitten Travemundesta lautalla kotiin. Tällä lauttamatkalla sitten konkretisoitui se narttukoiran pissittämisen vaikeus. Sinni pissasi perjantaina illalla yhdeksän maissa maihin ja sitten seuraavan kerran sunnuntaina aamupäivällä yhdentoista jälkee, kun pääsimme Suomessa maihin. Ihan käsittämätöntä ja mahdotonta, mutta useamman tunnin kävelytykset kansilla ja aulatilassa eivät tuottaneet mitään tulosta ja Sinni ei vain suostunut pissaamaan laivaan. Pelkäsin jo kaiken maailman pissatulehduksia ja munuaisvaurioita ja muuta, mutta ei sille kai mitään kummempaa tuosta seurannut. Ei silti ollut kivaa. Muuten laivamatka meni oikein hyvin.
Kuukausi vierähti hirmuista vauhtia. Nähtiin ja koettiin paljon, mutta hirveästi olisi maailmassa vielä nähtävää. Koirien kanssa kotiautolla reissaaminen on kohtuullisen vaivatonta ja molemmat on oikein mukavia reissukavereita. Mihinkähän sitä lähtisi seuraavaksi...?
-01.jpeg)
.jpg)
