Viime viikon tiistai oli uimapäivä. Toinen tykkää kuin hulllu puurosta.
Kotona treenattiin vähän rallyn tekniikoita. Mun pitäis jotenkin saada meidän vauhtia hidastettua tosi paljon. Taavi on niin sähäkkä, että mun on ite oltava aika nopea, ettei se ehdi tarjota sataa asiaa, mutta toisaalta jos saisin hommaa hidastettua reilusti, niin vois kaikki onnistua paljon paremmin. Hankalaa, mutta täytyy yrittää.
Perjantaina vietettiin iltaa rakennusetsinnän merkeissä. Taaville oli piilossa kaksi maalia ja ne löytyivät kovin nopeasti. Oltiin tällä kertaa rakennuksen kellarikerroksessa ja siellä ilmavirtaukset oli selkeästi vähemmän koiraa sekoittavat kuin edellisellä kerralla yläkerrassa. Tämän huomasi myös muiden koirien kohdalla.
Lauantaina tein Taaville 500 m jäljen ja ajettiin se 10 h vanhana. Jäljen nostossa ja ajossa ei ollut ongelmia ja tien ylityskin meni hyvin, mutta tien toisella puolen Taavi sai ilmavainulla kovasta tuulesta johtuen hajun viimeisestä esineestä. Haki myös sen tokavikan esineen ilmavainulla oma-aloiteisesti. Meni siis jäljen loppu vähän plörinäksi, mutta paljon hyvääkin siinä oli.
Sunnuntaina oltiin hallilla tekemässä oikeen puolen seuruutreeniä malamuutin toimiessa häiriönä. Ihan hirmu ihanasti keskittyi Taavi tekemiseen ja saatiin ihan onnistuneita suorituksia.
Maanantaina hallilla rallya kaverin kanssa ja tehtiin nettikurssin ratatreeni. Taavi oli aika hyvä, vaikka noi sivuaskeleet oikealla on vielä aika hankalia.
Illalla jälkitreeni, jossa Taaville pari tuntia vanha jälki vähän pidemmällä jäljen nostolla. Hienosti nousi jälki ja muutenkin meni hyvin, tosin taas jäi esine nousematta.
Jälkitreenien aikana Suomen hallitus julisti poikkeustilan koronaviruspandemian vuoksi. Rajat menee kiinni ja valmiuslaki otetaan käyttöön ja ihmisten kokoontumista julkisesti rajoitetaan maksimissaan 10 henkeen. Edellisellä viikolla oli jo kaikki koiratapahtumat peruttu toukokuun loppuun, mutta nyt meni sitten treenihallitkin kiinni jopa yksin tapahtuvalta omatoimiselta treeniltä. Meidänkin pelastuskoirakoesuunnitelmat menee koronan vuoksi uusiksi ja ilmeisesti kevään leirit perutaan. Kokeiden osalta täytyy toivoa, että syksyllä saadaan paikka kokeeseen ja onnistutaan, muuten meidän hälyvalmius lakkaa. Onneksi pienimuotoisia metsätreenejä voi vielä jatkaa.
Edellisen viikon maanantaina käytiin taas uimassa, kyllä oli kivaa! Taavin mielestä olen vain aina ihan liian hidas...
Iltapäivällä Suvi kävi meillä kotona fyssaamassa Taavin. Jonkin verran oli jumeja, mutta kaikki saatiin hyvin auki. Vyötärön seudulta löytyi ihan uusi jumipaikka, mutta se on saattanut aiheutua märällä nurmikolla kaatumisesta, kun Taavi jokin aika sitten veti oikein kunnot lipat kotipihalla kovassa vauhdissa äkkikäännöstä tehdessään. Vaikka osa tämän kerran käsitellyistä jumeista oli selvästi vähän kipeitä, niin Taavi kyllä ihailtavasti rentoutuu käsiteltäväksi. Lopussa taisi ihan nukahtaa.
Edelliskerralla kuivalta tuntuneet varvasnivelet eivät enää olleet kuivan oloiset ja reiden ja pakaran jumit oli myös kadonneet kokonaan. Ollaan kyllä tehty vähän kotivenyttelyitä ja hierontaa ohjeiden mukaan, joten selvästi niistä on ollut apua.
Torstaina aamusta hallilla uuden treenituttavuuden kanssa rallya. Tehtiin oma rata, jossa molempien koirille vaikeita juttuja. Taavi oli aluksi niin into pinkeenä, ettei meinannut pysyä nahoissaa ja ääni oli sen mukainen... Mutta kun saatiin päästeltyä alkuhöyryt, niin tekeminenkin parani kummasti. Kovasti pitäisi jaksaa tuota oikealla puolella tekemistä treenata, kun ei se vaan millään meinaa taipua sillä puolella niin nätisti kuin vasemmalla menee. Ihan mahtavan huomion teki treeniseura; mä teen liikkeet ihan liian lähellä kylttiä! Mun täytyy opetella ottamaan vähän etäisyyttä kyltteihin ja niin meillä jää paremmin tilaa ja moni liike varmasti helpottuu!
Sunnuntaina aamusta käytiin Taavin kanssa hakutreeneissä tekemässä vähän hallintaa. Taavi on nyt parin viikon metsätreenitauolla, mutta tottishommia tehdään ja hyvin Tapsu tekikin. Ennen treeniä käytiin myös lenkillä rottisnartun kanssa. Tyypit meinasvat ruveta ihan leikkimään...
Illalla vielä hallilla hinkkaamassa oikean puolen seuruuta. Ihan hitokseen töitä siinä vielä on. Harmi kun on pitänyt lepsuilla sen kanssa.
Tiistaina Muru ja Taavi tulivat hakemaan mua töistä ja ajeltiin illaksi Turkuun. Yövyttiin Ruissalossa, jossa lehtopöllöt huuteli ja kauriita oli paljon. Kesällä tuo paikka on varmasti upea!
Keskiviikkona aamusta lähti lautta kohti Tukholmaa ja Taavin pentuja. Matka oli karmea kovan merenkäynnin takia, iski oikein kunnon merisairaus. Onneksi keikutus ei haitannut Taavia. Illalla ajeltiin Githan luo ja ilta meni pentuja nunnuttaessa. Hirmu reippaita ja toimekkaita pentuja! Parilla uroksella tuntuu olevan luonnetta sen verran, että oman kodin on parasta olla tarkkana tai niitä viedään kuin litran mittaa.
Torstaina käytiin Githan koirien kanssa kimppalekillä ja lähikylässä kaupunkikävelyllä ihastuttavassa vanhassa kaupungissa sekä eläinlääkärillä hakemassa ekinokokkilääkitys. Unohettiin sitten kaikessa tohinassa maksaa se lääkäri... onneksi sama tyyppi tulee viikonloppuna tarkistamaan pennut, niin maksu hoituu silloin. Loppupäivä tietysti nunnuteltiin pentuja ihan hirmu paljon. Kaikki pennut ovat tosi reippaita ja rohkeita, eivät säiky ääniä tai muutakaan. Temperamenttia löytyy ja vauhtia riittää, pienet naskalit ovat koko ajan kiinni jossain. Ihan mahtavan ihana pentue.
Menossa mukana katalonianpaimenkoirat Erina ja Ester sekä tietysti Ecco ja pennut:
Perjantaina vielä metsälenkki ja pentujen nunnutusta ja sitten kotimatkalle. Käytiin taas sataman lähellä olevassa isossa puistossa lenkillä ennen laivaan menoa ja koska ilma oli kaunis, oli siellä paljon muitakin. Koirat kaikilla vapaana ja Tapsunkin päästin sitten vapaaksi. Reilu tunti käppäiltiin ympäri puistoa ja kolme koiraa meitä kävi sinä aikana "moikkaamassa". Taavin ollessa vapaana ei syntynyt mitään rähinöitä. En kyllä päästänyt luokse tulleita koiria tulemaan Taavin luo, vaan pysyin itse siinä välissä. Oli kiva nähdä miten rennosti Taavi otti tilanteet ja luotti muhun, että pidän muut pois sen iholta. Kaikki olivat ihan ystävällisiä koiria, mutta Taaville olis varmaan ollut vähän liikaa, jos oisvat iholle tulleet enkä periaatteestakaan halua ventovieraita koiria päästää ihan liki. Jos Taavi olis olli hihnassa, se olisi varmasti alkanut haukkumaan, mut nyt se oli niin kiltti! Hienosti piti etäisyyttä luokse tulleisiin ja kauempana juoksevia tai haukkuvia koiria se aina vain vilkaisi ja jatkoi sitten omia puuhiaan. Teki niin hyvää Taaville tämä, harmi kun Suomessa ei ole vastaavaan mahdollisuutta.
Lautantaina käytiin raunioilla. Aloitettiin treeni pienellä hallintaosuudella ja sen jälkeen Taaville oli kolme ukkoa piilossa raunioilla. Hyvin se ne sieltä löysi, vaikka viimeinen tuotti hieman vaikeuksia. Se oli ihan alueen laidalla ja tuuli kävi poispäin alueelta, joten hajun saanti oli vaikea. Itsenäisesti Tapsa kuitenkin teki töitä.
