kokeita ja testejä

Menneeksi kesäksi oli kovat suunnitelmat treenata molempien koirien kanssa vaikka ja mitä. Mitä vielä! Helteet pilasivat koko kesän ja treenitaukoa tuli reilusti yli kuukausi ellei jopa melkein kaksi. Onneksi helteet on nyt tältä kesältä ohi ja kesälomakin on lusittu, niin voidaan pikku hiljaa palata takaisin normaaliin arkeen.


Viillo sitten perjantaina kävin Taavin kanssa tekemässä pienen hallintatreenin toisen koiran toimiessa häiriönä. Meni ihan ok, mutta kyllä treenaamattomuus näkyi epätarkkana työskentelynä. Illan tokotreenit jätin molemmilta väliin, kun tuntui reissu painavan vielä molempien jaksamista ja itsekin olin tosi väsynyt.


Saatiin Taavin kanssa paikka sunnuntaiseen pelastusjälkikokeeseen varasijalta, kyseessä meillä jäljen peruskoe. Kesän pari muuta koetta onkin mennyt ohi suun, kun ei olla saatu paikkaa kokeessa, mutta nyt onneksi tärppäsi! Jännitin jostain syystä ihan hirveästi ja iltapäivä meni pönttöä halaillessa, mutta onneksi ihana Liisa lähti mulle kokeeseen kartturiksi ja sai pidettyä jutustelullaan mun hermot jotenkin kasassa. Kartturi on nyt ilmeisesti tulossa pakolliseksi jälkikokeisiin ihan turvallisuussyistä ja samalla sillä halutaan testata koirakon työskentelykykyä ylimääräisen ihmisen kulkiessa perässä. Taavihan ei hetkahda, vaikka perässä seuraisi isompikin lössi, on onneksi tullut treenattua sitä ihan alusta asti.

Kokeen tarkastajana toimi Hanna Hakulinen ja kokeessa oli myös tarkastajaoppilas, joka todellisuudessa hoiti homman, nimeä en nyt muista, mutta oikein miellyttävä naishenkilö oli hän. Koe alkoi luoksepäästävyystestillä ja toisien koirien siedon testaamisella. Olin Taavin kanssa jo ennen tätä vähän käpsytellyt siinä alueella, kun muillakin oli koirat siinä ja Taavi taisi vähän rakastua bc-narttuun. Luoksepäästävyys ja koirien sieto meni hyvin, mitä nyt Taavi vähän piippasi sen nartun perään. Sitten odoteltiin ja lopulta siirryttiin maastoon ja sitten taas odoteltiin. Tässä vaiheessa Taavi nukkui ihan pystyyn auton paksissa ja mä jo ajattelin, että näinköhän se jaksaa mitään enää lähteä tekemään... Onneksi oli Liisa höpöttelykaverina, niin pysyin aika rentona jo tässä vaiheessa.

Luoksepäästävyys ja koiriensieto-osuudesta tämä kuva Liisan kuvaamana

Seuraavaksi hallintaosuus, jossa seuruuta n. 50 m, jonka jälkeen koiran paikallaolo 3 minuuttia mun ollessa noin 10 m päässä saamassa ohjeita kokeeseen. Seuruu meni hyvin ja paikkiskin muuten, muutta ihan lopussa Taavi nousi maasta istumaan ja rapsutteli itseään kaulasta. Oli kyllä paljon jotain ötököitäkin. Istumaan nousu ei haitannut, koska koira ei liikkunut paikaltaan, mutta kyllä se mua silti vähän ärsytti, kun Taavi kuitenkin osaa olla maassa pidempäänkin. Ehkä treenaamattomuus tässäkin nyt näkyi.

Sitten päästiin itse varsinaiselle jäljelle, joka alkoi tietenkin jäljen nostolla noin 100 m janalta. Taavi lähti hyvin ja jälki nousi todella mallikkaasti janan viimeisen kolmanneksen alueelta. Ihan pieni muutaman askeleen tarkistus takajäljen suuntaan ja sitten vahva veto jäljelle. Tässä vaiheessa ilmoitin jäljen löytyneen ja kartturi ja tarkastaja lähtivät matkaan mukaan. Kun jäljestystä oli takana noin 50 m, pyysi tarkastaja pysäyttämään koiran. Tätä mä en oikein ymmärrä, kun koira on kuitenkin liinassa, mutta ei auttanut kuin stopata ja sitten jo melkein heti saatiin lupa jatkaa matkaa. Tarkastaja jäi pois matkasta tässä vaiheessa.

Maasto oli aamun sateen jäljiltä kivan kostea, vaikka lämpötila olikin mun makuun vähän liian lämmin koekeliksi (+ 22 °C). Metsä oli sammalikkoinen ja pientä maastonvaihtelua tuli heinikko/saniasalueista ja pienestä kallion ylityksestä. Taavi jäljesti hyvin ja mä maltoin sen antaa jäljestää hyvin ja lähes koko jäljen ajan osasin myös lukea sitä. Kaikki neljä esinettä nousi hienosti ja muutenkin jäljestys oli varmaa, vain muutamia pieniä tarkistuksia parissa kohtaa. Pituutta jäljellä oli 800 metriä ja se oli pari tuntia vanha ja aikaa meillä meni parikymmentä minuuttia. Taavi suoritti siis pelastuskoirien jäljen peruskokeen hyväksytysti läpi! Oli kyllä huikee tunne! Taavi oli niin hyvä!

Jälki ja esineiden löytöpaikat

Maanataina sateinen kimppalenkki Milli-käppänän kanssa. Aika täpäkkä tyttö!

Tiistaitokossa Taavin kanssa pikkutreeni vain, koska taukoa on ollut niin kauan. Aluksi pari ruutua lätkälle, meni hienosti. Seuruut oli ok, paitsi peruutuksessa Taavi haukkui (taas). Noutoja pari toistoa onnistuneesti ja merkin kiertoa myös muutama toisto vähän laiskasti, mut kuitenkin ihan onnistuneesti. Kokonaisuutena hyvä syyskauden aloitus. Loppuun vielä paikkaistuminen. Jotenkin se on liikkeenä Taaville ahdistava. Lopuksi Taavi painui maahan, tästä palautus istumaan ja sitten vielä treenattiin mun paluuta Taavin viereen.

Iltalenkki Fionan kanssa.

Torstaina oltiin Kostin kanssa hakutreeneissä. Suunnitelmana oli haamu ja kolme valmista ukkoa, mutta kun ekalle mennessä Kosti jäi haistelemaan matkalle hajuja, niin suunnitelmaan tehtiin muutos. Toinenkin ukko otettiin haamuna, mutta sielläkin pientä haistelua. Kolmas valmiina, lähti innoissaan, mutta kaartoi hieman liian aikaisin rataa eteenpäin, mutta löysi maalimiehen kuitenkin pienen haeskelun jälkeen. Kolmas ukko niin, että lähetin ja saman tien tuli ääniapu.

Hajut tulee kyllä olemaan meille suuri haaste riistan lisäksi. Kosti on todella maavainuinen ja lisäksi ehkä vielä aavistuksen epävarma maalimiehelle menemisestä. Iän ja kokemuksen karttuessa varmasti itsevarmuus kasvaa mennä reippaasi loppuun asti. Siksi ei vielä oteta pitkään aikaan ilmaisuja metsässä ja toisaalta mietin myös, josko se rulla olisi sittenkin enempi Kostin juttu...


Perjantaina pyöräytettiin käyntiin molempien osalta tokotreenit. Muutosta viime vuoteen sen verran, että Kostin tunti on ensin ja Taavin heti perään ja molempien ryhmät vetäjiä myöten on vaihtuneet. Treenikausi alkoi jo pari viikkoa sitten, mutta me päästiin mukaan vasta nyt.

Kostin porukka treenas tunnarin alkeita ja liikkeestä istumista. Tunnarin alkeissa harjoiteltiin tunnarikapulan pitoa (melkoiseksi pureskeluksi meni) ja kapulan etsimistä ruutunauhakasasta. Kyllä Kosti palikan löysi, vaikka kentän muut hajut meinas viedä sen koko treenien ajan enemmän tai vähemmän mennessään.

Liikkeestä istumista tehtiin mulle ihan uudella tavalla "niiamalla". Toimi tosi hyvin niin kauan, kunnes siirryttiin vaiheeseen, jossa mun olis pitänyt pyörähtää Kostin eteen liikettä jatkaen. Kostin seuruun paikka näyttäisi olevan niin vahva, että piti paikkansa koko ajan ja pyörähti mukana. Täytyy hieman pohtia miten jatketaan.

Loppuun vielä paikkamakuu. Kosti makoili ihan rauhassa, mutta oli hihnassa ja minä vain hihnan mitan päässä.


Taavin porukka aloitti paikkaistumisella. Taavi meinaa vähän haistella maata sijaistoimintona, kun se ei tuosta liikkeestä tykkää... Muuten istui nätisti. Tehtiin yksi pidempi ja sen jälkeen muutamia lyhyitä, lähinnä koiran luo palaamisen treeniä.

Aiheena oli merkin kierto, joka meille on ollut enemmän tai vähemmän haastava. Tehtiin samasta lähetyspisteestä kahteen eri suuntaan ensin 10 m ja sitten 25 m matkalta. Molempiin suuntiin ensimmäinen yritys oli Taavilta vähän epävarma ja haparoiva, mutta toinen hyvä. Taavi tarvii vaan lisää itsevarmuutta tuohon, että mitä sen oikeesti halutaan tekevän.

Koska en halunnu hinkata kiertoa enempää, tehtiin seuraavaksi ruudun kävelyt ja luokse kutsuminen. Taavi osas hienosti tulla seuraamaan sivulle kutsuttaessa sitä.


Lauantaina ajeltiin illaksi Kostin kanssa Kuopioon. Oltiin keskustassa hotellissa yötä ja käytiin illalla pitkällä citykävelyllä. On se jännä, kun on vain yksi koira mukana, niin hihnassa ei kiskota ollenkaan, mutta silloin kun mulla on molemmat koirat, niin veto on melkoinen... Mut hei, se osaa kulkea nätisti vetämättä! Sunnuntaina aamusta hurautettiin Vehmersalmelle Kuttukuun tilalle paimennustaipumustestiin Sinikka Kumpusalmen tuomaroitavaksi. Arpaonni ei suosinut ja saatiin Kostin kanssa paikka viimeisestä ryhmästä, jonka testi alkoi puoli kolmen maissa iltapäivällä.

Hissihommia

Testin alussa testataan koiran ihmis- ja koirasosiaalisuus sekä tottelevaisuus. Nämä osiot ovat hyvi läpäistävissä myös koiralla, joka on varautunut ihmisiä tai koiria kohtaan, sillä hyvältä paimenelta ei edellytetä sosiaalisuutta. Aggressio on sitten asia erikseen. Tottelevaisuudessakin riittää, että saa irti päästetyn koiran kutsuttua luokseen ja kytkettyä uudestaan hihnaan. Varsin simppeliä siis.

Kosti oli kovin sosiaalinen kaikkia kohtaan ja irti päästämisenkin jälkeen kulki aika lähellä mua ja tuli kutsusta heti luokse. Lampaille mennessä Kosti oli todella rauhallinen ja jätti hyvän välin lampaisiin. Tuomarin sanoi sen olevan tosi vahva koira eli sen vaikutus lampaisiin oli suuri. Pyörö oli Kostin kaltaiselle koiralle liian pieni, koska se ei päässyt ottamaan tarvittavaa etäisyyttä lampaisiin. Tuomari kertoin Kostin pidättelevän itseään voimakkaasti, ettei aiheuttaisi lampaille pakoreaktiota. Kosti oli todella herkästi ohjattavissa ja siitä saisi helposti koiran, joka ohjautuu hyvin pienin kehonliikkein. Se oli kovin nöyrä ja käännöksissä käänsi päänsä hienosti pois lampaista, jotta pääsi liikkumaan rauhassa. Tuloksena oli suositus testata koira uudestaan, mutta meillä tulee ikä vastaan, joten se jää tekemättä. Paikalla oli myös hollantilainen paimennustuomari, joka kertoi, että heillä tämän kaltainen koira laskettaisiin isompaan tilaan tekemään testi, mutta säännöt on kai Suomessa erilaiset. Joka tapauksessa oli kyllä hieno päivä ja Kosti oli ihan mahtava herrasmies. Huvittavaa, kun kotona se on vähän semmonen kovis olevinaan välillä ja sitten tuolla lampailla se oli niin hienovarainen.

Arvostelu oli seuraavanlainen:

Luontaiset ominaisuudet:
-sosiaalisuus ihmisiä kohtaan: erittäin hyvä, luoksepäästävä, avoin
-sosiaalisuus muita koiria kohtaan: erittäin hyvä, sosiaalinen
-fyysinen olemus: erittäin hyvä, havainnoiva, valpas
-tottelevaisuus: erittäin hyvä, valpas, tottelevainen
-asenne: erittäin hyvä, rauhallinen, varma
Paimennustaipumukset:
-kiinnostus laumaan: hyvä, hieman kiinnostunut
-lauman lähestyminen: erittäin hyvä, rauhallinen
-lauman kohtaaminen: hyvä, huomioiva
Tyyli
-käyttää silmää lauman hallitsemiseen vähän
-osoittaa pyrkimystä tasapainottaa laumaa ohjaajalleen vähän
-sopeuttaa voimankäyttöä laumaa kohtaan paljon
-työskentelee haukkuen ei lainkaan
-pyrkii kasaamaan laumaa kokonaisuutena vähän
- työskentelee keskilinjalla paljon
-työskentelee liikkeen kautta paljon/vähän

Tuomarin saatesanat arvostelulomakkeessa kuuluivat seuraavasti: "Erittäin mielenkiintoinen, voimakkaasti itseään herramiehenä pidättelevä, ohjausherkkä uros, jonka tämä testi ounastelee hienoa työpäätä". 


Kamerani takana Jukka Kaijansinkko:

Taavin pentu Milli oli samassa taipparissa ja suoritti testin hyväksytysti läpi =).

Matka maailmanvoittajaan - WDS2018 Amsterdam

Meillä piti olla Kostin paimennustaippari lauantaina 4.8., mutta se jouduttiin perumaan helteen ja luvattujen kovien ukkoskuurojen vuoksi. Harmittaa, mutta aikataulullisesti se oli kuitenkin hyvä asia, koska lähdimme illalla Murun päästyä hieman etuajassa töistä ajelemaan kohti Turkua ja seuraavan aamun lauttaa Tukholmaan.

Matka meinasi tosin tyssätä jo Porvoon motarille, kun rattijuoppokaahari meinasi kiilata meidät tieltä. Hirveällä onnenkantamoisella saimme väistettyä, mutta rattijuoppo menetti autonsa hallinnan ja veti varmaan kahtasataa kaiteeseen parin piruetin kautta. Siinä sitten tuhraantui tovi jos toinenkin ja Turussa olimme vasta kolmen maissa aamuyöllä ja satamassa piti olla seitsemältä... muutaman tunnin unien jälkeen koirien lenkitys ja vähemmän virkeänä laivaan.

Lisäksi kotoa lähtiessä Taavin kävely näytti tältä varpaanväliin pesiytyneen punkin vuoksi... pientä teatteria taitaa vetää, kun vähän tutkin miksi nuolee jalkaansa... Onneksi punkin poiston jälkeen Tapsa pystyi taas kävelemään normaalisti. Mut melkein Oskarin arvoinen suoritus, eikö?

Ja puottihan Taavi ilmeisesti koko kesän jatkuneiden helteiden seurauksena lähes kaikki karvansakin häntäsiippaa myöten. Kynityn ravunsyötin näköinen koirahan onkin niin kiva viedä kehään, varsinkin tämmöisissä vähän isommissa karkeloissa.


Mutta... Laivamatka meni hyvin ja saatiin vähän nukutuksikin, illalla ajelimme Nyköpingiin venesataman matkaparkkiin yöksi. Kaunis kaupunki ja kivat lenkkireitit löydettiin koirien kanssa. Maanantaina ajoimme Ruotsin halki Malmöseen.

Kerrossänkymeininki

Iltalenkillä Nyköpingissä

Aamulenkillä

Malmössä yövyimme leirialueella. Yö oli kuuma, mutta kun autosta avasi kaikki räppänät ja kaksi pöytätuuletinta kierrätti ilmaa, oli nukkumaolosuhteet ihan hyvät. Tiistaina aamulenkki heitettiin Malmön upeissa puistoissa, jotka tosin olivat helteiden jäljiltä palaneet aivan karrelle. Lenkin jälkeen suuntasimme satamaan ja Finnlinesin laivalla yli Travemündeen. Päivä oli todella tukahduttavan kuuma ja oli ihan hyvä, että koirat saivat viettää sen tilavassa ilmastoidussa hytissä. Itsekin tuli naitittua viileydestä kunnon päikkäreiden verran.

Laiva oli tunnin verran myöhässä eli maissa olimme kahdeksalta paikallista aikaa. Alunperin oli suunnitelma jäädä Travemündeen yöksi, mutta koska lämpömittari näytti vielä yli kolmeakymmentä astetta, päätettiin ajaa jonkin matkaa. Päädyimme hieman Hampurin eteläpuolelle matkailuautoalueelle yöksi.

Jos edellinen yö oli lämmin, niin nyt oli kuuma. Itsellemme kastelimme lakanat ja niiden avulla sai hyvin nukutuksi, meinasi jopa tulla viileä jossain vaiheessa. Koirille oli tarjolla märkää pyyhettä häkeissä ja niiden päällä ja muutama kylmäkallekin, mutta ne nukkuivat mieluummin ihan lattialla. Läähätyskin loppui aika pian, joten eiköhän niilläkin ollut ihan hyvä olla.

Aamulenkki heitettiin aikaisin ja silti oli reilusti yli 20 astetta ja lenkkin aikana lämpötila nousi reilusti. Lenkistä tuli suunniteltua pidempi, koska erään talon pihasta juoksi ponin kokoinen hoffi tarkastamaan ketä täällä oikein liikkuu. Sain sen kuitenkin karistettua kannoiltamme, kun pari kertaa karjaisin kunnolla, mutta samaa reittiä en arvannut palata takaisin, joten oli kierrettävä vähän kauempaa. Tulipahan kunnon lenkki ja koiratkin jaksoi ihan hyvin kuumuudesta huolimatta.

Keskiviikkona ajelimme Hampurista Amsterdamiin. Liikenne oli kyllä melkoista kotikylän kolmen auton ruuhkaan verrattuna. Alkuillasta saavuimme Gaasper Campingiin, josta olin varannut meille paikan etukäteen. Leirialueella leiriytyi paljon muitakin koiraporukoita ja kyllä täytyy todeta (taas kerran), että ollaan ihan amatööriharrastelijoita näissä näyttelyjutuissa, kun vertaa sitä varustelun (ja koirien) määrää, mitä muilla on. Keli onneksi vähän viileni ja loppureissun saimme viettää siedettävissä lämpötiloissa.


Torstaina aamusta Benelux Winner näyttely, jossa tuomarina ranskalainen Dupas Jean-Jaques. Kovin nopea ja ylimalkainen tuomarointi ja systeemi erosi jonkin verran suomalaisesta näyttelytavasta, kehässä ei esim. kerrottu minkä laatuarvosanan koira sai. Lopputuloksena Taavi oli ERI PU2.

Päästiin siis ajoissa pois ja ehdittiin käydä tutustumassa kaupunkiin. Ei jäänyt sellaista tunnetta, että pitäis tulla uudestaan.

Perjantaina Maailmanvoittaja, tuomarina espanjalainen Malo Alcrudo Rafael. Hän liikutti koiria paljon, muttei muuten juuri katsonut tai kopeloinut. Tällä kertaa meille ERI PU2 VARA CAC VARA CACIB.

Taas siis ajoissa kotiin ja teimme pitkän lenkin ihanassa lähipuistossa. Onneksi, sillä messuhallissa oli todella ahdasta ja kaoottista.

Lauantaina oli vuorossa Specialties, tuomarina hollantilainen Timmermans-Kadenko Nadjia. Hän oli kovin tarkka ja käytti paljon aikaa jokaiseen koiraan mittaillen kallon piirteitä ja tutkien tarkasti koko koiran kannuksiin asti. Taavi oli tällä kertaa ROP. Oli  muuten eka kerta, kun tuomari halusi kehäsihteerin ottavan itselleen kuvan voittajakoirien kanssa poseeraamisesta.

Ryhmäkehää sai odotella useamman tunnin.

Maailmanvoittajassa oli nollatoleranssi koirille autossa. Jos koira löydettiin autosta, oli tiedossa tuntuvat sakot ja kaikki mahdolliset saavutukset kyseisen viikonlopun ajalta mitätöitiin. Ihan hieno juttu varsinkin lämpimällä säällä, mutta olisin toivonut tähän sen verran järkeä, että asuntoautoissa olisi voinut pitää koiria, kun niissähän koirat asuu muutenkin koko reissun. Olen sata varma siitä, että Kostin olisi ollut parempi olla rauhallisessa tutussa autossa, kuin tuolla kamalassa hulinassa ja kaaoksessa.

Kyllä se osas kaaoksesta huolimatta ottaa rennosti =)

Lisäksi hallia ja koirien ulkoilutusalueita ei ilmeisesti siivottu koko näyttelyn aikana ja jo toisena päivänä haju oli melkoinen ja lauantaina meinas yrjö lentään koiria pissattaessa kusesta märän keinonurmen lilluessa jalkojen alla... Myöskään koirien rokotuksista tai Kostin turistikoiralipusta kukaan ei ollut koko aikana kiinnostunut, vaan koirien kanssa pystyi kulkemaan messuhalliin ihan noin vaan.

Parkkipaikkasysteemi sen sijaan toimi hyvin ennakkoon ostetuilla parkkipaikoilla, tosin siinäkin oli melkoinen rahastuksen maku.


Mistään näyttelystä ei saanut kirjallista arvostelua. Harmittavasti jäimme yhtä sertiä vaille Alankomaiden muotovalion arvosta.


Sunnuntaina aloitimme kotimatkamme kohti illan Travemünde - Malmö lauttaa. Matkalla pyörähdimme hieman tutustumassa Hampuriin. Lauttamatka meni taas hyvin, ainut että Finnlines avaa pääsyn autokannelle vain n. 5 min ennen rantautumista, joten siinä vaiheessa meinaa olla hieman ruuhkaa...

Hirvee takaisku, kun tässä hytissä ei päässyt kummankaan sängyn alle.

Maanantain ja tiistain käytimme ajamiseen Ruotsin itärannikkoa Tukholmaan. Ystad oli erittäin viehättävä kaupunki ja Kalmarissarin olisi ollut paljon nähtävää, mutta satoi sen verran paljon, että siellä ei jaksettu olla kovin kauaa. Sinänsä ihan hyvä, sillä Tukholman kupeessa oli tapahtunut kolari ja liikenne oli sen mukaista. Ehdimme kuitenkin ajoissa laivalle tiistaina illalla ja kotimatkan viimeinen etappi saattoi alkaa. Pientä lisähaastetta hyttiin pääsyyn toi suuri aasialainen matkaseurue, joka liikkui matkalaukkuineen kuin suuri kollektiivinen parvi tukkien tehokkaasti muutenkin ahtaat hyttikäytävät. Lisäksi koiria oli aika paljon ja hytteihin pääsyä joutui odottamaan aika kauan siivouksen ollessa kesken. Selvittiin kuitenkin kaikki ehjin nahoin ja nyt, niin kuin koko reissun, pojat olivat vallan mainioita matkakumppaneita. Erityisen iloinen olen siitä, että kumpikaan ei reagoi auton tai hytin ulkopuolelta kuuluviin ääniin, vaan olla köllöttelevät rauhassa, vaikka vieressä joku vähän haukkuisikin.

Öölannin silta

Hyttiin pääsyn odottelua.

Olipahan taas reissu! Kilsoja kertyi vähän reilu 3000. Kyllä on kiva nähdä maailmaa, mutta ihan huippua kyllä palata aina kotiinkin! Kiitos kotijoukoille lopun elukkalauman hengissä pitämisestä, ei tulis mitään näistä reissuista ilman teitä! Koirat oli tälläkin reissulla ihan mahtavia ja nyt jo vähän kutkuttaa seuraava reissu =).