Tottelemista rallatellen ja perinteisesti sekä hakujuttuja

Viikko sitten sunnuntaina käytiin aamusta tekemässä pienet raksatreenit tai niin oli suunnitelmissa. Valitettavasti tämä vanha koulu, jonne oli tarkoitus mennä, on tuhottu sisältä sen verran perusteellisesti etten halunnut ottaa tossuista huolimatta riskiä tassuhaavoista, kun lattiat oli aika kattavasti lasinsirujen peitossa.

Koitettiin sitten tehdä ulkona pieni treeni, mutta sielläkin oli lasinsiruja melko paljon, joten nää treenit jäi kyllä tosi tyngiksi. Kelikin oli varsin persiistä ja joka paikassa on niin liukasta, että taajamatreenikään ei oikein turvallisesti onnistu.

Sinnille oli kuitenkin pihassa kolme maalia, joiden luo se meni innolla. Ekalle mennessä otti rullan suuhun hajusta, mutta kävi hyvin maalilla ja toi rullan sieltä mulle. Toinen meni kaikin puolin mallikkaasti ja sitten ennen kolmatta ukkoa se hillui rulla suussa pitkin pihaa ja useamman kerran pyysin irrottamaan rullasta, mutta kohta taas sillä oli rulla suussa. Kolmannelle maalille meni sitten myös niin, että poimi rulla hyvissa ajoin ja jäi sitten rulla suussa istumaan maalin viereen kuin palkkaa odottaen. Uusittiin tää ja meni hyvin. Näytöt kaikilla hyviä.

Sitten joskus kun päästään taas kelien puolesta kunnolla treenaamaan, niin täytyy tehdä muutama irturullatreeni. Vaikka toisaalta eihän se mulle tuo tuota rullaa ennen kuin on käynyt maalilla, mutta silti ois hyvä selkiyttää toimintatapaa.

Tiistain rallytreeneissä aiheena seisomistehtävät ja koiran kierrot. Keskityttiin Sinnin kanssa kyltin 25 ensimmäiseen osaan eli perusasennosta mun aakeleella seisomaan nousua. Tätä tehtiin korokkeen avulla ja Sinni hokas jutun juonen hyvin, vaikka välillä tarjoili vaikka minkälaisia tassukombinaatioita lootalle. Lopputunnista tehtiin liikettä jo vain pienelle tassutargetille.

Koiran kierrot istuen ja maaten meni hyvin, seisten ei vielä kokeiltu, kun seisominen on selkeästi epävarmin liike.

Keskiviikkona tokossa leviteltiin hallinlattialle vähän tötsiä häiriöksi ja tehtiin seuruu, liikkeestä maahan, luoksetulo ja hyppy liikkuroituina. Meni yllättävän hyvin! Eikä tötsät haitanneet yhtään. 

Loppuun paikkis ja jostain syystä Sinni naulitsi kesken liikkeen katseensa vieruskaverin ohjaajaan ja häntä rupes pyörimään kuin helikopterin lapa ja niinhän se vain nousi sieltä. Ei ottanut mun kieltoja kuuleviin korviinsa, kun juoksi rakastamaan viereistä ohjaajaa! Melkoinen epeli! Siitä sit pannasta ohjaten Sinni takaisin paikalleen ja loppu meni hyvin.

Tehtiin sitten vielä paikkis, jossa toinen koira teki luoksetuloja pysäytyksellä. Tää meni hyvin.

Torstain uintivuoro sattui taas nappiin kelien puolesta ja puolituntinen oli varsin hauska koirien mielestä. Sinnikin meni loppupuoliskon jo ilman liinaa ja uskaltautui useamman kerran menemään uimaan ihan ilman apuja.

Perjantaina aamista hallilla. Sintulle hyppytekniikkaa ja Taaville tottista. Teki Sinnikin paikkiksen ja vähän seuruuta.

Sinni on hyppyjutuissa ylen rauhallinen, vähän sais olla draivia enempi, mut ehkä sitä tulee varmuuden kasvaessa. Tänään tehtiin perus- ja kasvavaa sarjaa sekä etäisyyden arviointia. Kasvava sarja näistä ehkä Sinnille vaikein. Perussarjaa tehtiin myös kapula suussa, siinä ei ongelmia.

Paikkis tehtiin mun häiriköiden ja editytään hyvin. Seuruissa Sinni oli reipas.

Taavin kanssa haettiin seuruuseen vähän parempaa mielentilaa, kun tällä kertaa sillä keuli enempi kuin normaalisti. Saatiin ihan ok onnistumisia. Paikkista sillekin kaikenlaisilla häiriöillä ja hyvin Taavi osasi. Lisäksi hömpöteltiin noutoa ja liikkeestä maahan menoa. 

Illalla Sinnin kanssa taajamatreeneissä kolmella ukolla suorapalkalla. Hyvin meni ja mun muistin mukaan ihka eka ukko ylhäältäkin tuli löydettyä, kun puussa oli yksi tyyppi.

Lauantai olikin sitten melkoinen päivä. Ensin aamusta Taavin kanssa Kotkaan hälyharkkaan, jossa testattiin koirajuttujen lisäksi myös ihmisosapuolten ensiaputaitoja. Täytyy myöntää, että aivan yllättäin eteen osuvassa "onnettomuudessa" toimiminen on ihan erilaista kuin luokkahuonekoulutuksissa on opittu.

Ensiavusta selvittyämme etsintään, joka alkoi tuloksettomalla tienvarsipartioinnilla ja siitä maastoon. Melkein 10 pakkasta ja paljon lunta, niin realisoitui hyvin talvietsintöjen haastavuus etenkin maastossa, jossa kulkee jonkin verran polkuja ja lisäksi toisin paikoin hankikanto niin hyvä, ettei siihen jää mitään jälkiä, tuskin juuri hajuakaan ja toisin paikoin taas upotti puoleen reitee. Vaatii hyvää kuntoa myös muilta kuin koiralta... 😅 Myös kartan ja todellisen maaston vastaavuuden erot voivat toisinaan olla suuriakin. 

Kaikkiaan kolmisen tuntia vierähti näissä merkeissä ja kohtuullisen hyvinvoiva maali löytyi lopulta. Paljon tuli hyviä huomioita toiminnasta ja siitä mikä on järkevää ja mikä ei. 

Hälyharkasta nilkka suorana kotiin ja noin 30 sekunnin koiran vaihto ja ehdin kuin ehdinkin ajoissa hallille möllitokotreeniin. Oman kapulan tosin  unohdin kotiin, mutta onneksi hallilla oli kapuloita lainattavksi.

Sinnin eka palkaton treeni ja meni kyllä siihen nähden hyvin, vaikka ihan aluksi jäikin vähän kiinni johonkin alueen laidassa olleeseen juttuun ja tarvi kaksi käskyä maahan menoon ja seuruut oli vähän laiskoja ja vinoja eteentuloja ja perusasentoja Ja kun mentiin ilman palkkaa, niin keskityin sosiaaliseen palkkaan, kuten videoilta näkyy... Hohhoijaa, että on meikäläiselle vaikea juttu. Kaukot jätettiin tekemättä, koska niitä en ole ollenkaan osannut opettaa Sinnille.

Luoksepäästävyys ja paikkis, video Sari Honkanen:

Möllitreeni, video Heli Kuoppamäki:

Sunnuntain tottiksessa Sinnille seuruuta hlöryhmää, paikkista. Oli oikein iloinen ja reipas seuraaja ja vain kerran piti vähän käydä nuuhkimassa henkilöryhmäläistä. Paikkiksetkin meni hyvin toisen koiran häiriköidessä.

Tiistaina rallyssa tehtiin paria pientä radan pätkää ja harjoitusmääriin nähden Sinni oli varsin pätevä. Kovasti se tarjoaa maahan menemistä monessa paikassa ja kyltti 22 oli  meille kovin haastava. Sinni ei meinannut millään pystyä kiertämään mua. Luulen, että hihna oli yksi iso häiriötekijä ja muutenkin oli aluksi tosi hankala liike, mutta saatiin sekin lopulta onnistumaan.

Illalla käytiin vielä pitkällä lenkillä Viljamin ja Lunan kanssa. Aluksi Viljami oli taas Sinnin mielestä vähän jännä, mutta nopeasti jännä unohtui.

Treenivuosi käyntiin

Vuoden treenit aloitetiin omatoimiaamutreenillä hallilla. Sinnille hyppytekniikkaa ja tottista ja Taaville tottista.

Sinni teki ekaksi hyppytekniikan perussarjaa ja set pointia aina noin 55 cm asti. Meni musta ihan kivasti.

Tottisteltiin seuruun ja luoksetulon loppuasennon sekä paikkamakuun merkeissä. Yritin tehdä seuruusta jotain muuta kuin tylsää ja monotonista, mutta en kyllä tiiä miten osaankin olla niin epävirikkeellinen. Sinni seuraa ihan ok, mut jotenkin haluaisin siihen jotain lisää. Mut en osaa sitä tehdä. Paikkakin on vähän takana...

Luoksetulon loppuasennot on vaikeita, kuten kaikki missä Sinnin pitäisi tulla mun lähelle. Jää aina aika kauas ja sen lisäksi vielä vinoon. Paikkamakuuta tein niin, että heittelin namipalloja häiriöksi. Kerran lähti pallon perään, josta kielsin. Uudet toistot meni hyvin.

Taavi teki saman lailla häirittyä paikkaistumista ja oli varma. Eteenlähetyksiä tehtiin pallolle niin, että koitin ajoittaa lähetyksen mahdollisimman nättiin seuraamiseen, kun into pallolle on aika kova.

Tiistaina yövuorokrapula karistettiin kimppalenkillä Taren kanssa. Ihan liian vähän on nähty koirakavereita! Teki hyvää tämä lenkki ihmisten ilmoilla, Sinnille monta hienoa ohitusta ja oma pöhnäolokin haihtui.

Keskiviikkona molemmille fyssari ja olihan siellä vähän jumeja molemmilla. Taavilla toinen etureisi erityisesti juntturissa ja vähän se selän kohta joka on aina vähän jumissa. Sinnillä selän keskikohta oli vähän enemmänkin jumissa. Molempien kaikki jumit kuitenkin saatiin hyvin auki ja Sinnin käsittelykin rupeaa jo sujumaan, vaikka välillä piti vähän vängätä. Sinni sai kehuja hyvästä lihaksistosta!

Illalla käytiin Sintun kanssa kevyesti tokoilemassa. Liikkuroituna kapulan pitoa ja paikkista.

Kapulan pito meni yllättävän hyvin, mut mun tarvii olla tosi tarkka, etten kapulan irrotuksessa noja yhtään eteenpäin, mieluusti vähän taaksepäin, jottei Sinni pakita.

Paikkiksissa harjoiteltiin lähinnä maahan menoa, joka on Sinnille vaikea. Jos liikkuri oli lähellä, niin homma ei onnistunut ollenkaan. Liikkurin ollessa kauempana sujui paremmin.

Torstaina mentiin mökille pitkäksi viikonlopuksi, oli ihanan rento viikonloppu ja kiva kun jää kantoi, niin lenkkeiltiin lähinnä jäällä.  

Sunnuntain hallivuorolla Sinnin kanssa henkilöryhmää ja paikkista toisen koiran treenatessa. En tiedä miten, mut Sinni oli käsittämättömän hyvä. Mentiin halliin niin, ettei se päässyt tervehtimään ihmisiä, joten ne oli henkilöryhmässä ns. uusia. Kovasti ois mieli tehnyt mennä tutustumaan, mutta hyvin hillitsi itsensä ja teki ehkä parhaan seuruun ikinä. 

Myös paikkis meni hyvin. En ollu kovin kaukana ja palkkasin aina välillä, mutta kaikkinensa aika pitkä paikkis ja ei elettäkään nousemisesta. 

Maanantain uintukerta sattui kyllä enemmän kuin nappiin. Ulkona oli kamala lumimyräkkä, niin oli ihan parasta väsyttää koirat uittamalla. 

Taavi kävi tuttuun tapaan hieman kierroksilla ja kerran mulla jäi sormet väliin, kun se tavoitteli innoissaan patukkaa, auts! Lopuksi patukat laitettiin seinälle telineeseen roikkumaan ja siellä roikkui sitten Taavikin joukon jatkona. Tästä ois pitänyt saada kuva tai video 🤣🤣🤣

Sinni ui tosi hyvin, ekaa kertaa meni uimaan täysin omaehtoisesti. Uusi rampin matto on kyllä hyvä ja varmasti helpotti Sinniä. Puoli tuntia meni taas hujauksessa ja koirilla oli hauskaa.

Tiistaina Sinni täytti kaksi vuotta. On se melkoinen pakkaus, ihana hassunhauska pikkuneiti ❤️

"Synttärilahjana" alkoi rally-kurssi. Meitä on kurssilla neljä koirakkoa ja ainakin nyt ekalla kerralla oltiin kaksi koiraa yhtä aikaa koulutustilassa, joka ei ole suuren suuri, mutta jossa mahtuu ainakin jonkinlaisia rataharjoituksia tekemään. 

Tehtiin kaksi kierrosta ja ekalla kierroksella me tehtiin Sinnin kanssa erilaisia eteentulemisia ja siitä sivulle tuloja oikean ja vasemman kautta istumisella ja ilman. 

Toisella kiekalla oli kolme erilaista täyskäännöstä ja askeltehtävät.

Käännökset oikealle ja vasemmalle menee hyvin ja saksalaisessa käännöksessä Sinni ehkä hokas jotain. Se kun aluksu yritti vähän joka kyltillä kiertää kynttiä ja joihonkin tarjos tassutargettiakin innokkaasti. Hihnan kanssa olin ite koko ajan solmussa.

Kiva päästä pitkästä aikaa johonkin ohjaattuun juttuun, kun kaikki meidän treenit on enemmän tai vähemmän omatoimisia, eikä missään ole valmentajaa tai kouluttajaa.

Keskiviikkona tokoiltiin jättävien ja hypyn tiimoilta. Jättävissä keskityttiin erotteluun ja ihan kamalan hankalaa oli, mut loppua kohti Sinni paransi. Seisomista pitää harjoitella vielä tosi paljon.

Hyppyä tehtiin umpiesteellä ja se olikin vaikeampi kuin mitä avoeste on ollut. Hyvin meni kuitenkin tämä liikkeenä.

Tehtiin myös pari kiertoa ja paikkis. Paikkiksessa Sinni meni vieruskaverin käskystä maahan. Pysyi hyvin paikallaan siihen asti, kunnes huomautin nuuskimisesta. Silloin hipsi mun luo. Lyhyt uusinta meni hyvin.

Torstaina molempien kanssa itekseen hallilla. Sinni teki rallyrataa vapaana ja hyppytekniikkaa. Rataa kokeilin ihan mielenkiinnosta ja se meni paremmin kuin osasin odottaa. Täytyy kaivella rallyjutut esiin ja käydä aloluoka liikkeet Sinnin kanssa läpi ihan ajatuksella, aika paljon se jo osaakin. Ja se hihna pitäisi ottaa mukaan tekemiseen...

Hyppytekniikassa perussarjaa, etäisyyden arviointia ja kasvavaa sarjaa.

Taavi teki myös tuon rallyradan ja lisäksi pitkän seuruun ja pitkän paikkaistumisen mun korjaillessa rataa ja hyppyjä pois. 

Hinnustiina 2 vuotta!

Kuonot kohti vuotta 2023

Tälle vuodelle asetetut vaatimattomat tavoitteet toteutuivat paimennustaipparia lukuun ottamatta oikeastaan kaikki. Paimennustaippariinkin yritettiin saada paikkaa, mutta kun oman rodun taippari osui työpäivälle, niin vääränrotuisten päiviin ei ollut mitään mahdollisuutta mahtua mukaan. Ensi kesänä sitten uusi yritys, onneksi ikäraja on poistunut, niin on mahdollisuus vielä yrittää.

Lampailla Sinni kävi useamman kerran ollen varsin hyvä paimenkoiran alku. Kivaa puuhaa katsoa koiran luontaista toimintaa.

Kuvat Teija Sonni-Kautto:

Sinnin rullailmaisu oli tavoite saada toimimaan ja se on hyvällä mallilla, mutta vaatii vielä paljon vahvistusta ja harjoittelua, että se on oikeasti varma. Toisaalta ei se ole valeita tehnyt vielä yhtään, vaikka rullaa poimiikin suuhunsa välillä vähän liian aikaisin.

Jälki on Sinnin kanssa ollut haastavaa. Tai ehkä se on Taavin kanssa nykyisin niin ihanaa ja varmaa, että aloittelevan koiran jälkitreenit tuntuvat tervassa tarpomiselta. Ollaan kyllä varmasti menty jälkihommissa eteenpäin, mutta lisätreeniä tarvitaan todella paljon.

Näyttelyissä Sinni kävi muistaakseni neljä kertaa ollen kaksi kertaa EH ja kaksi kertaa ROP.

Taavin kanssa suoritettiin niin Pelastuskoiraliiton haun taidontarkastus ja jäljen peruskoe kuin Palveluskoiraliiton peko-T -koekin. Kaikista näistä kokeista arvosanat olivat todella hyviä. Tapsuli on edelleen loistoiskussa! Taavi on treenannut harvakseltaan, mutta tasaisesti koko vuoden ja sen motivaatio on edelleen huippuluokkaa. Toivotaan terveyttä jatkossakin, jotta ura pelastuskoirana voi vielä jatkua jokusen vuoden.

Nosehommat on olleet aika vähällä, mutta ei niitä ihan kokonaan ole unohdettu. 

Reissuhommia koirien kanssa tälle vuodelle oli muutama kotiautoreissu niin kotimaahan kuin Norjaan ja Ruotsiinkin. 

Katse kohti ensi vuotta ja toiveita sen suhteen:

Terveys tietysti on se ykköstoive ja siinä ensi vuonna erityisesti Sinnin luustokuvat. Toivottavasti tyttönen on luustoltaan kunnossa. Taavi ikääntyy vääjäämättä, mutta tällä hetkellä ikä näkyy onneksi vain raskaampana unena, josta kuitenkin pompataan vikkelästi hereille esimerkiksi mun ulko-ovea kohti suuntautuvan liikkeen myötä tai Murun avatessa juustopaketin. Toivottavasti Taavi pysyy vetreänä veteraanina vielä pitkään!

Taavin kanssa haluaisin osallistua ensi vuonna pelastuskoirakokeisiin, vaikka tänä vuonna taisin jo sanoa, ettei enää kokeita sille. Jos kuitenkin kerta kiellon päälle. Nosehommia voisi myös vähän harrastella silloin tällöin, siinä ei kuitenkaan ole kokeet tavoitteena.

Sinnin tavoitteet on vahvasti pelastuskoira- ja tottelemisjutuissa. Peko-hommissa kaikkeen tekemiseen varmuutta, vaihtelevuutta ja haastetta lisää. Toiveissa olisi myös BH-koe ja toko-kokeiden korkkaus. Oma motivaatio vaan tottelemisjuttujen opettamisessa ei ole se paras mahdollinen, ainakaan tokon vaatiman pikkutarkkuuden suhteen. Mutta siitä huolimatta tavoitellaan kuitenkin sellaista osaamista, että koetta voisi lähteä yrittämään.

Sinnille myös paimennusta ja taipparit. Vuorokalenteri näyttää, että pyrriyhdistyksen taipparipäivä olisi mulla vapaan, joten toivottavasti mahdutaan mukaan. Paimennuspäivien osalta sitten ei ihan niin hyvää tuuria ole, mutta pariin päivään jos päästäisiin mukaan kuitenkin.

Näyttelyiden suhteen olisi tavoite saada Sinnistä Suomen muotovalio ja ehkä joku ulkomaan näyttelyreissu, vaikkei se kyllä varsinaisesti ole mikään näyttelymenestyjätyyppi. Mut näyttely on aina hyvä tekosyy reissulle...

Maastoleirit ois kivoja, Tottakai-päivät jää väliin töiden takia. Roturaceen osallistutaan, jos työt sallii. Uimahommia jatketaan, nyt kun meillä on noin huippuhieno uimala kylillä ja koirakavereita pitäis nähdä enemmän kuin mitä tänä vuonna ehdittiin.

Joulukuu oli ja meni, lähinnä uidessa

Päivitykset laahaa nyt tosi pahasti, mut ei ole vaan jotenkin jaksanut, liikaa töitä ja sit on taas niin väsy, ettei jaksa. Eikä olla hirveesti tehtykään mitään. Tässä nyt kuitenkin joulukuun touhuja.

Messarin jälkeen otettiin vähän aikaa ihan levon kannalta, eikä viikkoon treenailtu mitään. Ei edes mitään kotihömppäjuttuja.

Sen viikon torstaina Taavi pääsi kuitenkin uimaan, Sinnin juoksut esti sen osallistumisen. Taavi oli yhtä innokas uimari kuin aina ennenkin ja ui koko puolituntisen innolla, eikä olisi halunnut lähteä kotiin aikamme loputtua. Ihan parasta puuhaa!

Yhdeksäs joulukuuta käytiin Sinnin kanssa joulunavajaistapahtumassa ja osallistuttiin Koirakeskuksen järjestämään dogventures-kisaan. Vihjeiden perusteella piti etsiä ympäri kaupunkia piilotettuja joulupalloja ja niihin liitettyjä jouluisia lauseita. Kaikkiaan kuusi palloa oli etsittävänä ja me löydettiin niistä viisi. Harmittavasti unohdin puhelimen kotiin, niin reissusta ei ole kuvia. Sinni oli kuitenkin iloinen etsijä ja tykkäsi koirakeskuslaisten rapsutuksista ja nameista.

Sunnuntaina aamupäivällä taajamaetsintäharjoitus Taaville. Kovasti kamut yritti taas jekuttaa Tapsua, mutta eipä se tälläkään kertaa mennyt halpaan. 

Alkuun pieni tottis.

Eka ukko löytyi rakennuksen syvennyksessä olleiden rappusten alla. Tässä näki hienosti, että koira tosiaan etsii nenällään! Rappujen alla oli iso lumikasa ja maali sen takana lakanan alla. Hienosti Taavi tarkisti, että kumpi näistä kummuista haisee ja ilmaisi hyvin oikean paikan.

Seuraavaksi rakennuksen ulkolaidalla olleen rappukäytävän luona Taavi reagoi ja osasi hienosti kiertää rappujen taakse betoniseinän takana olleen maalimiehen luokse. Jekuksi oli laitettu toinen maali tämän maantasossa olleen maalin yläpuolelle rapputasanteelle, mutta ei mennyt Taavi halpaan vaan ensimmäisen ilmaisun jälkeen työsti heti toista hajua ja kapusi nopeasti ritiläraput ylös ja löysi viimeisenkin piilossa olleen.

Illalla hallilla joulurallykisa. Sinni on juoksulomalla, niin Taavi treenasi tämänkin homman ja meillä oli aloluokan rata. Halliin tulo ei ollut meillä ihan hallittu, kun Taavi pääsi yllättymään jo hallissa olleesta koirasta ja se ei ainakaan auttanut sen hiljaa oloa. Rata tehtiin hienosti, vaikkakin kovin äänekkäästi. Ja kommunikoinnista huolimatta voitettiin! Kiitos!

Video Tiisa S.

Toinen setti tehtiin kaikenmoisia tottelevaisuusjuttuja ja Taavi oli kyllä hyvä! Sillä on niin ihana into tehdä, että ei haittaa vaikka välillä vähän keulii.

Ennen joulua käytiin vielä rakennusetsintätreeneissä Taavin kanssa, mut kuvia ei siitäkään ole, kun puhelin oli taas hukassa. Taavi oli kuitenkin oma innokas itsensä ja ohjaaja ihan hukassa. Rakennuksissa hajun käyttäytyminen on niin erilaista kuin maastossa, että siellä työskentely on koiralle hyvin erilaista ja haastavaa. Hyvää vaihtelua siis. Ite en tajunnu ollenkaan, kun Taavi yritti moneen kertaan ilmaista mulle maalia kellarikomeroissa, mutta en vaan tajunnu. Lopulta sit kuitenkin osasin olla Taavin arvoinen ohjaaja ja kaikki maalit löytyi.

Jouluviikolla Taavi pääsi taas uimaan, Sinni olikin jo silloin juoksuhoidossa. Taavi oli koko Sinnin hoidossa olon ajan tosi levoton, eikä oikein edes syönyt koko aikana mitään. Odotti reppana vaan Sinniä kotiin ja joka kerta kun tulin kotiin, niin kävi nuuhkimassa auton paksin, josko siellä olis Sinttura.

Joulupäivänä sitten hain Sinnin kotiin vajaan parin viikon hoidon jälkeen. Eka päivä kotona meni vähän kyräillessä, kun Taavi rakasti niin paljon ja Sinni ei ois millään jaksanut. Illaksi tilanne rauhoittui ja sitten onkin taas ollut kaikki ihan normaalisti.

Joulupäivänä Sinni kävi tutustumassa siskoni puolivuotiaaseen dreeverin pentuun, Muskaan. Molemmat oli aluksi vähän juroja, mutta kyllä se vauhti ja leikki sieltä löytyi.

Nyt keskiviikkona käytiin koirien kanssa hallilla tottistelemassa. Meidän tokoryhmäläisiä ei ollut muita ja sain kuokkia Sinnin kanssa edeltävän ryhmän paikkamakuussa. Ei onnistunut sitten oikein mitenkään. Tais vieraat koirat olla jänniä tai sit muuten vaan Sinni oli niin iloisella päällä, ettei aluksi meinannut jäädä maahan ollenkaan, vaan lähti joko heti mun perään tai sitten hetken makoiltuaan. Muillakin oli kyllä haasteita ja liikettä ja ääntä oli aika paljon.

Toinen yritys meni sitten jo huomattavasti paremmin.

Sinnin kanssa tehtiin kapulan pitoa, seuruuta, merkkien kiertoa ja luoksetuloa. Kaukojakin yritettiin, mutta ne ei ota edistyäkseen vaikka kotona on niitä jumppailtu koko syksy enemmän tai vähemmän.

Taavi teki seuruuta ja pitkän paikkaistumisen. Merkkejäkin se pääsi kiertämään. Intoa siinä on vaikka muille jakaa, mutta sen kanssa en jaksa enää nipottaa ja se saa tehdä hommia vähän sinne päin. Eli keulia seuruussa, mutta paikkis on oltava varma.

Eilen käytiin taas uimassa, nyt Sinnikin pääsi mukaan ja oli jo paljon reippaampi uimari kuin aiemmilla kerroilla. Rampin uusi parempi matto oli varmaan osasyynä tähän.  Liina sillä on oltava, kun käy niin kierroksilla ja juoksisi muuten holtittomasti allasalueella. Liinan kanssa homma toimii hyvin. Muru oli mukana ottamassa kuvia.

Toisille uiminen on pikkusen enemmän vakavaa hommaa.

Tänään käytiin Sinnin kanssa rakennusetsintähommissa. Pidettiin vähän pidempi treenisessio ja kaikki pääsivät tekemään kaksi kierrosta. Täytyy kyllä myöntää, että tuollaisessa sisäilmaongelmaisessa rakennuksessa rupeaa oma ajattelukyky jo hieman heittämään useamman tunnin oleskelun jälkeen ja naurettiinkin sitä kuinka pehmeitä puhuttiin loppuajasta =).

Sinni oli reipas etsijä ja yllätti oikein mallikkaalla maahan menolla maalimiehillä, näkyy videollakin. Tehtiin siis kaksi kierrosta rakennuksen eri osissa ja molemmilla kierroksilla oli kolme maalimiestä. Suorapalkka ja teemana pienimuotoinen tunkeutuminen. Maalit oli siis kaapeissa tai ovien takana niin, että Sinnin piti vähän avata ovea päästäkseen maalin luo. Kaikille koirille tällainen treeni ei todellakaan sovi ja toisten kohdalla treenataan sitä, että ei tunkeuduta. Mutta Sinni tarvii vähän rönttiä hakuhommiin ja tämä on musta yksi hyvä tapa sitä sille opettaa, kun ei kuitenkaan ole maalimiehelle röyhkeä koira. 

Sinni oli varsin itsenäinen työskentelijä, mutta sillekin rakennuksen hajumaailma aiheutti päänvaivaa ja osalla ukoista se sai tehdä oikeasti töitä löytääkseen ne. Loistava treeni, mutta ihan hirveästi en jaksaisi rakennuksilla treenata. Seuraavaksi taajamaa, jos ei lumet sula niin että päästäisiin metsään.

Messariviikonloppu

Heti kun ei kirjoita kaikkea muistiin saman tien, niin muisti rupeaa temppuilemaan, mutta eiköhän tämä suurin piirtein näin ole mennyt...

Torstaina lounastottista Tiinan ja Taren kanssa. Sinnille aluksi hyppytekniikkaa ja taidettiin tehdä vähän seuruutakin ja paikkis Taren kanssa. Myös Taavi kävi treenaamassa seuruuta ja pitkää häirittyä paikkaistumista.

Sinnillä on juoksut tuloillaan ja näissä treeneissä oli selvästi nähtävissä semmoinen vähän haahuileva ja ei niin innolla mukana oleva Sinttunen. Se haisteli aika paljon maata ja oli muutenkin jotenkin vähän turhan rauhallinen. Hyppytekniikkaa saatiin kuitenkin tehtyä ihan hyvin ja alla Tiinan ottamia videoita. Tarvis vaan miettiä, että miten noita tekniikkaharjoituksia olisi järkevä jatkaa? Tässä lähellä kun ei ole ketään hyppytekniikkakouluttajaa, jonka oppiin ois helppo ja nopsa mennä. Todennäköisesti me vaan hyvipään silloin tällöin omaksi huviksi, kun niin kauan kuin pk-este pysyy metrisenä, en ole viemässä koiriani sen puolen kokeisiin ja muualla ne eivät hyppytekniikka tarvitse kovin kummoisesti.

Taren kanssa yhtä aikaa treenattiin seuruuta ja merkkien kiertoa ja vähän oli Sinni herkillä Tarenkin touhuihin ja vaikka teki ihan hyvin, niin oli aika paljon keskittynyt siihen, missä Tare on. Paikkis meni muuten hyvin, mutta ihan lopuksi Sinni nousi ja hiippaili mua kohti. Kuvastakin näkee, että tällä kertaa Tare oli jotenkin jännä ja piti vähän nojata sivuun. Ei siis tottelemistreenejä meille juuri ennen juoksuja.

Taavin osuus meni hyvin. Se on nykyisin niin innokas seuraaja, että vähän vähempikin riittäisi, mut parempi näin päin. Ääntä siltä tulee vähän, mutta ei tälläkään kertaa mitenkään pahasti ja edistämistä on jonkin verran, mutta se tulee vain siitä innokkuudesta ja se vanhukselle sallittakoon. Täytyy talven aikana kuitenkin vähän yrittää parantaa tuota paikkaa. Lopuksi vielä häiriköity paikkaistumnen, reilu kolme minuuttia meni hyvin, mitä nyt piti jossain välissä vähän nuolla munia, mut sekin voi olla Sinnin tulevien juoksujen syytä, kun sen takapuoli on ollut jo muutaman päivän kovin kiinnostava... Hyvät treenit siis molemmille!

Illalla oltiin hakuilemassa ja Sinnillä oli teemana hommien jatkuminen kolmannenkin ukon jälkeen. Viisi ukkoa siis metsään ja me lähdettiin Sinnin kanssa etsimään ne. Tarkoituksella alue oli aika pieni, jotta toistoja tulisi nopeassa tahdissa. Kolmannen ukon jälkeen ei ollut havaittavissa minkäänlaista hyytymistä vaan ihan yhtä suurella innolla Sinni haki kaikki viisi ukkoa.

Se, mistä sain taas uutta pään vaivaa, niin Sinni noukkii nyt rullan suuhunsa hajun saadessaan. Juoksee sitten kyllä hyvin maalimiehen luokse asti ja tuo sieltä mulle rullan ja sitten mennään hyvin näyttölle. Että kuinka iso virhe tuo rullan hajusta poimiminen nyt sitten on, jos koira kuitenkin käy sen jälkeen myös maalimiehellä...? Sinni jää nyt todennäköisesti ihan pian juoksutauolle, joten ajattelin tauon jälkeen tehdä samantyyppisen treenin kuin nyt ja jos edelleen poimii rullaa jo pelkästä hajusta, niin sitten on kai palattava hetkeksi taas irtorulliin. 

Lauantai ja sunnuntai kului Sinnin kanssa messarissa. Lauantaina meitä oli muitakin, kaikkiaan neljä lyhytkarvaa oli  näytillä ja miten kiva oli nähdä tuttuja. Itse näyttely olikin sitten melkoinen yllätys, kun kukaan ei oikein saanut mitään. Meille oli sattunut harmittava tuomarimuutos rotua vähän paremmin tuntevasta vähemmän tuntevaan tuomariin, mutta näillehän ei voi mitään. Kaikki nämä koirat ovat kuitenkin selvästi erin arvoisia ja erityisesti superhyperupea Riemu, joka ei voisi olla enempää rotumääritelmän mukainen, sai sekin vain EH:n. Ihana Hilde oli ainut tällä kertaa erin arvoinen, mutta sekään ei saanut mitään muuta. Ihan käsittämätöntä näin hienolla koiraporukalla! Ja hassua tässä on se, että Sinnin edellisessä näyttelyssä oli sama tuomari ja silloin Sinni oli ROP... Mut onneksi nää näyttelyhommat ei ole meille kenellekään kovin vakava harrastus ja tällaisella kohtelulla ei kyllä jatkossakaan muuksi muutu. Harvinaisen rodun kanssa on se haittapuoli, että usein tuomareilla ei ole mitään hajua rodusta, osa ei ole edes nähnyt niitä livenä juuri koskaan.

Lauantaina tuomarina oli Maija Mäkinen ja Sinnin arvostelu kuului näin:

Melkein 2 v, feminiininen narttu, joka saisi olla lyhyempi rungoltaan. Hyvä pää, sivulle höröttävät korvat. Hyvä kaula, hyvä pitkä rintakehä, mutta myös lantiossa pituutta. Hyvä raajaluusto ja käpälät. Tasapainoiset kulmaukset. Hyvä häntä ja karva. Hieman painuneet ranteet. Seistessä takakorkea, liikkeessä hyvä ylälinja. Liikkuu hyvin, sivusta kapeasti mennen tullen. Yksinkertaiset kannukset.

Tuloksena siis EH

Videot ja kuvat Teemu Heikkilä

Riemu, Ilo, Sinni ja Hilde

Sunnuntaina olimme Gunnar Nymannin arvioitavana ainoana lyhytkarvana ja hän oli Sinnistä tätä mieltä: 

23 moths. A little heavy in head. Nose to skall is ok lenght. Good pigmentation. Scissors bite. Ok eye shape. Could have better ears. Strong toplines, ok tailset. Normal angulation. ok bone, would like a tighter foot. Correctly coated, a little sort in coat. Too close coming and going, needs a better tail carriage.

Ja sama käännöspalvelun suomentamana:

23 kk. Hieman raskas pää, kuono verrattuna kalloon on ok mittainen. Hyvä pigmentti. Saksipurenta. Silmien muoto ok. Korvat voisi olla paremmat. Vahva ylälinja, hännän kiinnitys ok. Normaalit kulmaukset. Luusto ok. Toivoisin tiiviimmät jalat. Oikea turkki, hieman pehmeä. Ahtaat edestakaisin liikkeet. Hännän kanto saisi olla parempi. 

Tästä myös EH 

Sivuhuomautuksena haluan mainita, että älkää viekö koirianne tälle Gunnarille arvioitavaksi. En tiedä pelkäsikö hän koiria niin kovasti vai mitä oli syynä hänen erikoiseen käytökseensä. Koirien mielestä se oli erittäin epäilyttävää ja pitkäkarvakehää oli lähes tuskaista seurata ennen omaa vuoroamme. Sinnikin meni kehään aluksi iloisesti tuomaria tervehtien, mutta äkkiä Sinninkin käsitys tästä tyypistä muuttui ja Sinni suhtautui häneen lopuksi vähän epäluuloisesti. 

Toinen mitä jäin miettimään, on nuo kapeat/ahtaat liikkeet, että onko ne mainittu hyvällä vai pahalla, kun rotumääritelmä kuitenkin mainitsee ahtaiden liikkeiden olevat rodulle tyypillisiä...

Mutta arvostelusta viis, olen niin tyytyväinen ja iloinen lauantaina juoksunsa aloittaneen Sinnin käytökseen. Juoksut tekee sen selvästi vähän herkemmäksi ja ei niin reippaaksi kuin normaalisti ja silti se meni tuolla kaaoksessa kuin se olisi ihan normaalia sille. Muutama vähän äkäisempikin koira sattui kohdalle, mutta ne ei Sinniä hetkauttaneet suuntaan eikä toiseen.

Lisäksi pääsimme esittelemään rotua muutamalle siitä kiinnostuneelle molempina päivinä. Ihana, kun ihmiset ottavat rodusta selvää ja haluavat tutustua siihen ennen hankintapäätöstä! Sinni ei ainakaan huonontanut rodun mainetta olemalla iloinen rapsuteltava, näyttäen kuitenkin sitä rodulle tyypillistä varautuneempaakin puolta alun rauhallisuudellaan (mikä varmasti johtui pitkälti juoksuista). Se ei siis suoraan tunkenut kenenkään syliin, mutta kun sai ensin vähän haistelle siitä kiinnostuneita, niin pian jo oli sylissä. Myös lapsiin se osasi suhtautua hienosti. Muutama satunnainen vastaantulijakin tuli kyselemään Sinnin rodusta, kun se on niin hirmu kaunis. Ite en vieläkään osaa pitää Sinniä kauniina, mutta ehkä se sitten on, kun niin usein sitä kuulen sanottavan kauniiksi.

Omaa vuoroa odotellessa ehti hyvin leikki Mytyn kanssa.

Myös Koyn kanssa ois ollut kiva painia enemmänkin

 

Muutenkin oli jotenkin köyhät messut. Myyjiä tuntui olevan tosi vähän, eikä mitään kunnollisia messutarjouksia ollut. Alkukankeutta koronan jälkeen vai missä vika?