Viime viikon keskiviikkona loppui työkierto ja lähdettiin kevätretkelle länsirannikolle, Sinnin eka kotiautoreissu. Ensin ajettiin Porin Reposaareen. Oikein kiva paikka, keli vaan ei suosinut.
Seuraavana päivänä käytiin Kaskisissa ja Närpiössä, yöksi Suomen läntisimpään autolla saavutettavaan kohtaan Vaasan Mustasaaressa. Edelleen keli oli melko kurja, nollan tietämillä ja räntää todella kovan tuulen saattelemana.
Henkilöautossa matkustaessa Sinnillä on ollut toisinaan pientä pahoinvointia, mutta kotiautossa matkustaminen sujui rentoakin rennommin.
Perjantaina aamulla Sinnille jälki parkkiksella, 70 askelta. Namit edelleen jokaisella askeleella. Melkein loppuun asti meni hyvin, mutta lopussa lokit vei Sinnin huomion. Myös edelleen kovin voimakas tuuli teki hommasta varmasti kovalla alustalla aika vaikean.
Taavi teki vähän tottista työvaatteet päällä. Nyt meni aika hyvin, seuruussa huomattavasti vähemmän herpaantumisia kuin yleensä ja paikkis oli hyvä ja rauhallinen.
Lauantaina oltiin Uusikaarlepyyssä ja Sinnille aamulla jälki, n. 70 askelta loivasti siksakaten, namit joka askeleella. Ihana nuuskutus sillä käy, mutta osa nameista jää. Ohjeen mukaan koiran olisi syötävä joka nami, mut mä jotenkin en osaa/pysty pakottamaan siihen. Musta se innokas nuuskutus ja eteneminen on tärkeämpää. Ehkä tästä just sit tulee se epätarkkuus, mut en halua konflikteja jäljelle näin alkuvaiheessa. Ekat 60 askelta meni hyvin, viimeisten askelten kohdalla Sinni vähän herpaantui ja rupesi kuuntelemaan lokkeja tai jotain muuta. Pienen tuumaustauon jälkeen päästiin jälki loppuun. Lopulla aamuruualla vielä vähän tottiksen alkeita.
Taavi teki peko-t tottiksen ja heti perään Murun tekemän jäljen. Tottis meni seuruuta lukuun ottamatta hyvin. Eteenlähetyksissä ei ollut namipalloa ja vauhti oli nyt kohtalainen. Pysähtymisen vaativat pari käskyä.
Jälki oli n. tunnin vanha ja kuutisensataa metriä pitkä. Nostomatka viitisenkymmentä metriä pitkä. Nosto oli kyllä luokattoman huono, mutta silti jälki nousi oikeaan suuntaan. Jäljen kolmesta esineestä nousi kaksi ensimmäistä. Kolmas esine jäi jostain syystä, vaikka ihan jälkeä pitkin mentiin. Koska vimpo esine ei noussut ja mä en sitä edes nähnyt, niin mehän jatkettiin vielä. Kokonaisuuten jälki meni hyvin ja lopetin sen, ku tajusin, että meidän on ollut pakko ohittaa viimeinen esine.
Uusikaarlepyyn rannat olivat kyllä mahtavan hienot ja kelikin rupesi suosimaan!
täysii on parasta!
💓💓
Laama vai koira?
On se komee!
rento karavaanari
Me
Maanantaina Sinnin tähänastisista jäljiltä paras Ähtärin leirialueen nurtsilla. 65 askelta, joista kolme yksittäistä askelta ilman kannan namia. Kivan keskittynyt jälki ja ohiajavat traktorit ja muut saivat vain hetken katseen ja sitten nuuskuttelu jatkui.
Eläinpuistossakin käytiin
Maanantaina käytiin katsomassa myös Kostia. Siirsin sen Tiinan nimiin, kun siellähän sen koti nyt on. En voi sille mitään, että edelleen tule itku vähintään viikoittain Kostia miettiessä. Olen niin onnellinen sen nykyisistä oloista, ikävä on vain niin kova ❤
Kosti ja Iisi
Sinni pääsi vähän leikkimään Kostin Iisin kanssa. Sinni niin polleana otti mallia Iisistä.
Oli tarkoitus ajaa kotiin tiistaina, mutta saatiinkin päähänpisto ajaa vielä maanantaina illalla Turkuun ja siitä aamulla Ahvenanmaalle. Sinnille uusia kokemuksia laivamatkan muodossa. Laivalla ei hetkauttanut mikään, mutta ihmiset ovat pikkuhiljaa muuttumassa vähän jänniksi. Häntä heiluen se katselee vieraiden perään, mutta aina ei kuitenkaan uskalla mennä haistelemaan. Parhaita on ihmiset, jotka ei kiinnitä siihen huomiota ja ne jännittää, jotka yrittävät kovasti houkutella sitä luokseen. Ja kai niissä ihmisissäkin on eroja, kun toisten luo se menee ihan innoissaan ja toisten luo ei millään.
Kokolattiamatto lemmikkihytissä on vähän erikoinen ratkaisu
Mitäs täältä näkyy?
Reippaasti mentiin joka paikassa
Matkustaminen on rankkaa
Taavista oli parasta, kun löytyi vielä jostain luntakin
Sinni Crazylandin Eiffel-tornilla
Kivoja lenkkimaastoja oli paljon
Tätä videota on katseltu julkaisun ensimmäisenä päivänä melkein 800 kertaa, en tiedä mihin se on jaettu, kun tuollaisiin lukemiin on yltänyt...? Ja joku on kommentoinut videota itkumeemein, joka on kyllä aika erikoista, kun itse olen iloinen näin sopuisasta nujuamisesta 😊
Sinni on nuuskutellut ruokansa pariin otteeseen suorakaiteesta ja kolmiosta. Se on tosi rauhallinen nuuskuttaja ja pysyy hyvin tallatulta alueella. Nenäänsä se käyttää muutenkin paljon ja löytää metsässäkin kaikki herkulliset paskat... Kun vain löytäisi jonkun hyvän nurmialueen tai pellon, jolle sais mennä nuuskuttelemaan ihan niitä jälkiäkin, kun ne ei tähän omaan pihaan enää sitten pidetessään mahdu.
Olen siis päättänyt rakentaa Sinnin jäljen pohjat tämän kesän aikana pellolla/nurmella. Sen sanotaan tuovan jälkeen rauhallisuutta ja tarkkuutta, mut tietty pohjatkin pitää osata tehdä oikein. Mulla ei ole ketään neuvomassa, mut olen yrittänyt opiskella asiaa ja pakko luottaa vähän omaankin osaamiseen. Vaikka nyt päätin ryhtyä pohjien tekoon namin kautta nurmella, niin kyllä on jo ehtinyt mietityttää, josko ilman namia ois kuitenkin parempi...? Mut mennään nyt tällä valitulla tiellä, syteen tai saveen.
Edellisen viikon perjantaina Taaville jäljennostotreeni kahdella lyhyellä vieraalla jäljellä. Eka varsinkin oli ihan super. Pieni tarkastus takajäljen suuntaan ja sitten oikeaan suuntaan tasainen puksutus esineelle, vaikka tuuli kävi takajäljen suunnalta. Toinen nosto heti perään ja sekin nousi hienosti, esine siinä jäi nousematta, vaikka jälki menikin hyvin. Jatkossa ei enempää kuin yks nosto kerrallaan. Vähintään oltava pieni tauko nostojen välissä.
Lauantaina Sinnillä oli yksäri. Ostin viiden kerran kortin kouluttajalle, jotta saadaan vähän joku kattomaan meidän perään välillä 😊. Aiheena oli aktiivisuus ja tarjoaminen. Koutsi sanoi Sinnin olevan kovin itsenäinen. Yritti kai kiltisti sanoa, etten kiinnosta sitä tippaakaan... mut joo, itsenäinen se on ja siihen nyt kaipasinkin apuja. Tehtiin tarjoamisen alkeita ja jatkossa treenitään vain aktiivisia juttuja ja unohdetaan luopumisen harjoittelu ja kaunis maltillinen käytös. Lisäksi ei olis haitaksi, jos saatais ahneutta vähän lisää. Seuraavaan yksäriin meneekin sitten aikaa, kun melkein koko toukokuun olen töissä tai muuten pois kotikulmilta.
Olen myös kuunteluoppilaana Sporttirakin harrastuskoiran perustaidot -kurssilla, jossa käydään läpi ainakin osittain näitä samoja asioita. Nyt kun vaan sais järkevästi toteutettua kaikki kivat treenit!
Taavi teki illalla esineruutua ja oli melkoisen super. Näki kyllä esineiden viennin, mut silti tykkäsin vauhdista ja innosta.
Sunnuntaina Sinni oli hakutreeneissä ja nähtiin paljon kivoja ihmisiä ja muiden tottistellessa käveltiin kentän laidalla ja kaikki koirat ois kiinnostanut kovasti ja yhden kanssa Sinni pääsi vähän nuuskimaankin. Varsinaisena treeninä oli kuusi ukkoa peräänajoina ja haamuina. Sinni tykkäs!
Nyt maanantaina aamupala Sinnin ekalta jäljeltä. Jälki oli n. 60 askelta ja askelletty siksakkiin, nami joka askeleen kannassa ja varpaissa. Idea ois, että jokainen nami on syötävä, mut en mä kyllä osaa tota niin tehdä. Ei sinne kyllä hirveesti jääny syömättäkään, mut osa kuitenkin. Ekan kymmenen askeleen aikana Sinni oli ihan hukassa siitä, mistä on kyse, mutta ihan mukavasti meni siitä sitten loppuun.
Video on vähän kömö, mut pakko laittaa itselle muistiin pätkä ekasta jäljestä.
Illalla Taavi kävi Veelan kanssa lenkillä.
Tiistaina Taavi kävi etsimässä kokeenomaisesti kolme maalimiestä. Kahdelta pitkät haukut. Palkkasin itse ja kahdelta ekalta otin hallintaan maalimieheltä ja lähdettiin liikkeelle ennen palkkaa. Hyvin kesti maalimiehen nousemisen sivulla istuen. Reilun kolmen hehtaarin myötätuulietsimiseen meni aikaa vartti.
Sinni söi tiistainakin aamupalan jäljeltä, 60 askelta pari namia joka askeleella, siksakkia mentiin edelleen. Meni paremmin kuin eka jälki, mut silti jäi joitain nameja syömättä.
Keskiviikkona Sinnin tokotreenit. Ihmiset on niin ihania, että niiden luo pitäis ihan väkisin päästä, joten olin tyytyväinen kun Sinni muutaman kerran jopa tuli luokse kutsuttaessa. Tehtiin semmoista lätkän läpäytystä. Mä vedin semmosta pientä levyä maata pitkin, palkan kriteerinä etutassulla läpsäisy lätkään. Äkkiä hokasi jutun juonen. Ollaan nyt muutenkin tehty ruokailujen yhteydessä noita tarjoamisharjoituksia ja kyllä se oppii koko ajan jotain lisää. Luoksetulo vaan on ihan surkea, kun Sinni inhoaa pantaa ja valjaita ja autoilua, niin se ei halua tulla luokse, kun aina joskus joutuu hihnaan. Suurimman osan luoksekutsukerroista ei tietenkään ota sitä kiinni tai mitään, mutta kun on muutaman kerran joutunut hihnaan tai autoon, niin riski on aina olemassa ja pieni koira ei sitä halua ottaa.Tähänkin auttaisi varmaan se ahneus, joka veisi yli tuon epäluulon.
Torstaina Sinni nuuski aamuruokansa 65 askeleen siksak-askelletulta jäljeltä. Hieman jo loivensin askeleiden kulmaa. Namit kaikilla askeleilla. Edelleen sinne jää joitan nameja syömättä, mutta hyvä nuuskutus käy koko ajan.
Illalla Sinnille hakutreeneissä neljä maalimiestä, kaksi peräänajona, yksi ääniavulla ja yksi haamuna. Kaikille meni reippaasti ja iloisesti. Haamu oli ehkä paras, kun korkean varvikon vuoksi jouduin vähän nostamaan Sinniä, että se näki haamun. Ja kun laskin etutassut takaisin maahan, niin vähän sen keskittyminen herpaantui näköyhteyden katketessa, mutta pienen tuumaushetken jälkeen se kuitenkin juoksi suoraan maalimiehelle. Etäisyydet tällä hetkellä n. 20 - 30 m.
Taavi teki peko-tottiksen. Seuruun tein hihnassa, jotta pääsin puuttumaan haahuiluun. Nyt ei kyllä juurikaan haahuillut, kun näki namipallon viennin ennen tottista, oli enemmänkin yli-innokasta menoa. Eteenlähetys meni sit ihan reisille, kun ekalla käskyllä Taavi painui täyttä laukkaa palkalle. Tehtiin sitten lähetykset uudestaan ja silloin ne onnistui hyvin. Lopuksi paikkis häirittynä ja se oli ok.
Perjantaina aamusta Taaville peko hallintaosuus ja lyhyt vieraan tekemä jälki. Kun Taavilla on työvaljaat päällä, niin tottis on ihan mitä sattuu. Kyllä se nyt seuraa jotenkuten, mutta ihan tosi huonosti. Se ois vaan lähdössä metsään hommiin ja tottisjutut ei silloin kiinnosta. Lisäksi se odottaa eteenlähetystä ja sekin heikentää seuruun tasoa. Lisäksi se lähti tällä kertaa paikkamakuusta nostamaan koipea tien reunaan, perkele! Mut eteenmenot oli hyvät.
Jäljen nosto meni upeasti ja oikea suunta löytyi hienosti. Jälki oli noin kolmesataa metriä ja esineitä oli kolme. Kaikki esineet löytyivät hyvin, mutta ekalta esineeltä jäljen jatkaminen oli vähän epätarkka, silti meni loppuun asti hyvin.
Treenin jälkeen mentiin fyssarille. Taavin keväällä loukkaantunut jalka on parantunut, ei mitään reaktioita mihinkään taivutuksiin tai muihin. Pitkät selkälihakset sen sijaan olivat hieman jumissa, mikä todennäköisesti johtuu Sinnin kanssa painimisesta. Mutta kokonaisuutena tosi hyvässä kunnossa oleva koiruus.
Sinni kävi myös tutustumassa fyssarin tiloihin ja koska se oli niin luottavainen, niin vähän fyssari kopeloi sitäkin =). Käytiin vielä kopeloinnin jälkeen katsomassa hevosia ja ne oli kyllä aika jänniä.
Viime viikolla perjantaina aamusta hallilla molempien kanssa. Taavi oli superkivalla moodilla. Tehtiin rallyn liikkeitä kylttitelineradalla. Olin siis kylvänyt hallin täyteen kylttitelineitä ja tehtiin meille hankalia liikkeitä. Olen nyt muutaman kerran treenannut Taavin kanssa naksuttimella ja se tuntuu olevan tosi hyvä juttu nyt meille. Rallyn lisäksi tehtiin myös tokon merkkiryppään kiertoa ja paikkista häirittynä (heittelin namipalloja ja korjailin kylttitelineitä pois).
Sinnin kanssa harjoiteltiin luopunmista ja se vaan pööpöili hallilla muuten.
Maanantaina Sinni teki ensimmäisen harjoituksensa jälkeä silmällä pitäen eli söi aamuruokansa n. 1 m x 1 m tallatusta ruudusta. Hienosti pysyi ruudussa ja palasi hyvin alueen rajalta takaisin ruutuun sen ylittäessään.
Taavi kävi korkkaamassa myös oman jälkikautensa n. 13 tuntia vanhalla kilometrin jäljellä. Tuulta oli 6 m/s ja pari astetta plussalla. Maastossa oli paikoin vielä reilustikin lunta ja toisissa paikoissa sitten vettä enempi. Ihan hyvä jälki. Nostomatka oli sadan metrin luokkaa ja jälki löytyi hienosti, suuntaa tarkasteltiin useaan otteeseen ja lopulta löytyi oikea suunta.
Jälki meni tosi hyvin n. 700 metriä, mutta sitten kävi jotain. Tuliko neljänneltä esineeltä haju (kova tuuli, aukea maasto ja isohko esine) vai oliko tuoretta riistan jälkeä?? Vähän hairahduttiin jäljestä. Tehtiin uusi nosto ja siitä loppumatka hyvin. Kaikki esineet löytyivät. Edelleen pitäisi kiinnittää huomiota tuohon esineeltä lähtemiseen, meinaa olla vähän liian innokasta ja epätarkkaa.
Tiistaina Taaville rakennusetsintää vanhassa rintamamiestalossa. Vauhtia ja intoa oli taas vaikka muille jakaa. Tuollainen täynnä roinaa oleva talo on hyvä paikka treenata, mutta Taavi voisi olla hieman rauhallisempi. Edelleen en jaksa suhtautua rakennusetsintöihin ihan satasella, kun ei niitä oikeissa etsinnöissä tulla kuitenkaan tekemään. Enemmän ne on semmoisia huvipuistoja Taaville, vaikka hyviätreenejä ovatkin. Taavilla oli kolme maalimiestä talossa ja kaikki löytyivät, vaikka viimeinen teetti vähän töitä. Pienellä maltilla sekin olis löytynyt sukkelammin.
Sinnin iltaruoka ruudusta.
Keskiviikkona Sinnin tokotreenit. Ennen treeniä käytiin pienellä kävelyllä Laru-aussin kanssa. Ensin vähän jännitti ja sitten jo leikitytti.
Varsinaisena treeninä meillä oli leikki ja kontakti. Leikkiminen on mulle ihan tosi vaikeaa, en vain osaa. Hetkittäin sain Sinnin kiinnostumaan lelusta, mutta enemmän sitä kiinnosti hallin lattian hajut ja ikävästi se myös vahvisteeksi löysi sieltä muutamia nameja, joita joku edellinen treenaaja oli sinne kylvänyt. Namilla tehtiin kontaktiharjoitusta ja se onnistui paljon paremmin kuin leikki. Toisten koirien haukkuminen on Sinnin mielestä aika pelottavaa vielä.
Torstaina korkattiin veneilykausi ja Sinni oli kuin vanha tekijä. Sitä ei ainakaan toistaiseksi tunnu hetkauttavan juuri mikään muu kuin tuo vieraiden koirien haukkuminen. Keikkuva laituri, veneen pörisevä moottori ja pompottaa venekyyti oli kaikki ihan ok. Muutama tunti oltiin saaressa ja kotimatkalla sitten jo väsytti kovasti.
Perjantaina aamusta Taaville peko-t tottis, vieraan tekemä tuore lyhyt jälki ja Sinnille ruokaa kolmiosta.
Tottis meni ihan ok, seuraaminen vois olla parempaa, mut työvaatteet päällä meinaa aina vähän mennä hakumoodi tottismoodin sijaan päälle. Paikkis oli hieno ja eteenmenoja tehtiin vain yksi. En tiedä yhtään millaisia eteenlähetyksiä sääntömuutoksen jälkeen halutaan, mut parempaan me ei pystytä...
Jälki nousi hienosti, tultiin viistosti päin. Jäljellä oli kolme esinettä, joista hiuslenkki jäi, kaksi muuta löytyi. Muutenkin oikein hyvä jälki ja hyvää koiranlukuharjoitusta mulle.
Violetti viiva kuvaa jäljen alkua
Sinnille tallattu kolmio. Treenin tarkoitus ei toteutunut eli Sinni ei poistunut tallatulta alueelta kolmion kärjestä, mutta muuten nuuskutteli hyvin. Ensi kerralla uusi yritys.
Iltapäivällä Sinnillä oli leikkitreffi Viima-bortsun kanssa. On se kyllä tavattoman reipas pentu, ajoittain jopa vähän liian rohkea.
Lauantaina hakutreenit. Alkuun Taaville peko-t hallintaosuuden harjoiyus. Seuruu sinne päin, eteenlähetykset kohtalaisen hyviä ja paikkis hyvä häirittynä.
Sinnille neljä peräänajoa, kivaa oli!
Taavi etsi kolme maalimiestä ja koska tuulta oli taas tarjolla reilusti, niin sehän nosti maalin kahdestasadasta metristä. Taavi on jo välillä vähän liian itsenäinen, seuraavaks ehkä haetaan tyhjä alue tai jotain, ettei ihan noin kauheesti sais juosta. Mut motivaatiossa ei ainakaan ole mitään vikaan! Tänään treenattiin myös palkatta maalimieheltä pois lähtemistä. Onnistui kohtalaisen hyvin.
Kuvat Heli Roimola, video Maria Suurnäkki:
Jutustelutuokio metsäpötköttelijän kanssa 😊
Itsehillinnän harjoittelua maalimiehen noustessa ylös
Pitkässä ilmaisussa suukin vaahtoontuu
Treenin lopuksi vielä vähän tottisteltiin kimpassa, tekee niin hyvää kaikille koirille!
Jaana rallykurssista tulikin vielä yksi bonustehtävä ja käytiin se heti alkuviikosta rykäsemassä. Oli ainakin ohjaajalle vaikea ja jouduinkin oman ja vähän Taavin sössimisen vuoksi ottamaan pari kertaa alusta uudestaan. Taavi ei tykkään saman asian useaan kertaan hinkkaamisesta ja se kyllä näkyi vireessä. Etenkin toi tuplasaksalainen meni ihan mönkään.
Jaanan kommentit meidän radasta: Alussa tosiaan huomaa, että on epävarmuutta koiralla esim verrattuna lopun liikkeestä jääviin jotka ovat selkeät toki ohjaajankin osalta
Tämmönen alku mulla on joskus ollut kisaradallakin ja siinä tosiaan oli tuo tuplasaksalainen se ongelmallisin kohta. Edessä peruutuksessa kannattaa niitä luoksetuloja vahvistaa sopivassa suhteessa poispäin menon kanssa niin pysyy osaset tasapainossa, siinä nyt eniten ääntä. Kiva kun oot tykänny
Keskiviikkona aamulla Taavilla oli fyssari ja muuten ei erikoista, mutta loukkaantuneen jalan kyynärpää reagoi hieman yhden taivutusliikkeen loppuvaiheessa. Kuukauden päästä mennään uudestaan ja siihen asti ei lenkkeillä juosten ja pidetään lenkit edelleen kohtuullisen lyhyinä. Saatiin kuitenkin lupa jatkaa hakuhommia ja muuten normaalia elämää. Jos Taavi alkaa ontumaan, niin sitten tietysti pitää hakeutua ortopedille.
Sinni kävi illalla hallilla tokotreeneissä. Pihalla ensin oltiin muutaman ihmisen rapsuteltavana ja hallissa sitten ekaksi omineen. Yritettiin vähän leikkiä, mutta olen siinä kyllä niin surkea... Myös muut hallissa olijat kiinnostivat kovasti, mutta ihan hyvin ja vauhdilla Sinni tuli luokse. Lopuksi seuraksi tuli nuori aussineiti ja se oli tosi kiinnostava vaikka vähän jännä.
Tuli kyllä taas semmoinen olo, että olen ihan hukassa pennun opettamisen kanssa. Miten ihmeessä olen osannut joskus opettaa yhtään mitään, kun nyt tuntuu, etten tiedä yhtään mistä aloittaa tai miten tehdä juttuja. Me ollaan toistaiseksi keskitytty ihan tavallisiin arjen juttuihin, niin tuntuu hassulta kun toisten pennut osaa jo seurata kaksitoistaviikkoisina... Me ei osata vielä pitkään aikaan.
Torstaina ennen hakutreenejä Taavi pääsi vähän lenkille Ronjan kanssa. Treeneissä ekaks Sinnille neljä peräänajoa.
Taaville kaksi ukkoa ja hetken kuljettuamme Taavi sai hajun jäljestä melko kaukaa. Siitä sitten vajaa sata metriä jälkeä pitkin. Tänään teemana oli maalilta pois lähteminen ilman palkkausta. Ekalla maalilla oli vaikeuksia jättää maalimies, mutta toiselta lähti hyvin. Palkka siis viivästetysti. Toisesta maalista Taavi myös sai hajun hyvin ja sinne meni ilmavainulla.
Perjantaina Taavi kimppalenkillä Veelan kanssa ja Sinnikin pääsi tutustumaan taas vieraaseen koiraan.
Lauantaina hakutreenit, joissa Sinnille neljä lyhyttä pistoa ja Taaville kaksi maalimiestä. Ekan maalin Taavi löysi jäljen kautta ja toinen oli puussa, sekin löytyi hienosti. Hyvät pikkutreenit.
Treenien jälkeen ajeltiin Porvooseen käymään ja Sinni näki siellä seisojan pennun. Nää kaks ei kyllä oikein tykänneet toisistaan.
Sunnuntaina Sinnillä oli aamusta pentutreffit koirapuistossa. Vähän pääsivät pennut alkujännityksen jälkeen leikin syrjästä kiinni, mutta sitten valitettavasti puistoon tuli kaksi aikuista beaglea ja niiden meno oli semmoista, etten pentua halunnut niiden kanssa samaan aikaa antaa olla puistossa. Ehkä vielä joskus saadaan uudet pentutreffit aikaiseksi.
Taavi pääsi Fionan kanssa pitkälle lenkille.
Illalla vielä kävi Sinnillä Toto perheineen kylässä.
Maanantaina hakutreenit Taaville. Koska keli oli hieman myrskyinen, tuulta n. 12 m/s ja vähän sadetta, niin päätin tehdä treenin myötätuuleen, jottei Taavi poimisi maaleja heti. Mutta Kuinkas kävikään... päästin sen autosta pissalle ja sehän poimi heti ekan maalimiehen jäljen ja paineli siitä sitten maalimiehelle asti, vaikka koitin huutaa sen takaisin. Käskin maalimiehen olla palkkaamatta, ja Taavi siitä sitten saikin hajun toisesta maalista ja paineli sinne... tämä maali käski Taavia kuunnella, kun huudin sitä ja Taavi tuli niin tyytyväisenä takaisin. Maalimiehet uusiin piiloihin ja lähdettiin suunnitelman mukaan myötätuuleen. Ei siinä mennyt kuin vartti, niin oli molemmat maalit uudestaan ylhäällä. Ei menny sinnepäinkään mitä oli suunniteltu, mut tulipahan treenattua!
Sinni 3 kk
Välillä Taavilla menee hullua päähän ja se melkein tykkää Sinnistä, tiedä sitten kun jatkossa käy kun välillä tuntuu, että Tapsu on ihan hätää kärsimässä Sinnin kanssa.
Tämä postaus nyt vähän venyi ja on melkoisen rallypainotteinen..
Täyssaikku kesti vähän reilun viikon. Yllättävän hyvin meni, vaikkakin melkoisesti kertyi energiaa, jota oli pakko purkaa erilaisiin hajutyöskentelyjuttuihin sisällä. Mutta kyllä Taavi osaa hienosti myös rauhoittua, vanhan koiran parhaita puolia. Itelle oli vaikeeta olla lenkkeilemättä. Toissa viikonloppuna käytiin sitten jo hallilla tekemässä rallykurssin kaksi rataharjoitusta.
Ekalla radalla sivuaskeleet oli ihan mahdottomia, vaikka yksittäisinä liikkeinä ne kyllä onnistuvat. Radan osana ne on vaan liian vaikeita. Kysyin Jaanalta myös merkille lähetyksen epäonnistumisesta, että jos koira vaikka juoksisi ohi tai muuta, niin miten lisäkäskyt tuomitaan vai onko viisaampaa uusia?
Jaanan vastaus:Jos kerran pysäytät merkille mennessä ja siitä ohjaat uudelleen niin se on vain -1tvä. Kaksi pysähdystä on -3tvä ja muistaakseni sitten useampi pysähdys on vasta tuon -10tvä. Eli kannattaa ohjata uudelleen jos koira menee suoraan eteen tai ohi merkistä! Vasemman sivuaskel oli sujuvampi kuin oikean eli siinä jäi ihmettelemään ja se meni eriaikaiseksi (-10tvä). Pyörähdys, kukkanen ja peruutus hyvät, samoin tuo merkki! Monesti sivuaskelissa (ja muissakin liikkeissä) ohjaajan liikettä muuttaa tuo kyltti ja sen suorituspaikka, jolloin ohjaus ei ole koiran silmään samanlaista kuin ilman kylttiä. Eli kun sujuu yksittäisenä tehtävänä niin kannattaa treenailla yksittäin kyltillä ja sitten radalle.
Toisella radalla tein itse virheen kyltilla kolme, siinä olisi koiran pitänyt ensin istua viereen ja sitten vasta siirtyä eteen. Myös edessä peruuttaminen on ihan mahdoton liike, vaikka nyt se meni yllättävänkin hyvin. Yleensä ei onnistu oikein mitenkään ja Taavi pysähtelee paljon ja haukkuu hirveästi.
Koutsin kommentit: Juu, toisesta eteentulosta jää eka istuminen pois eli tässä oli erottelutehtävää ohjaajallekin Ratakokonaisuus oli hyvä eli ainoastaan nuo mitä mainitsit oli virheellisiä, muutoin sujuvaa tekemistä! Miten olet edessä peruutuksen opettanut? Tuossa voi vielä palkata koiraa tuonne kauemmas eli kun peruuttaa niin kehu siihen liikkeeseen ja palkan nakkaus perään. Siirrät siis palkkapisteen kauemmas itsestäsi niin motivaatio peruutella poispäin kasvaa
Seuraavan viikon radat näytti tältä:
Kerroin Jaanalle, että tämä rata oli meille jotenkin tosi hankala. Periaatteessa siinä ei ollut mitään, mitä me ei muka osattaisi, mutta tällä kertaa ei vaan meinannut homma luistaa ollenkaan. Keskittyminen oli ihan jossain muualla... jouduin ottamaan radan monta kertaa alusta, että sain edes jotain videolle.
Kommentit radasta:
Mikä tässä oli hankalaa? Tämä näytti ainakin hyvältä! Asennonvaihdot on napakat. oikealla meinaa hiukan jätättää eli sitä kannattaa vielä palkkailla. Hyppy oli vauhdikas, mutta hyvin teiltä löytyi myös jarru. Hypyn jälkeisessä käännöksessä pieni erätarkkuus. Samoin tulpasaksan jälkimmäisessä käännöksessä. Liikkeestä seinominen hyvä! Samoin kukka ja maahanmeno. Sarjaestettä ulkokaaressa voi tehdä vielä niin että siinä on se kolmaskin este ja kokeilla miten jarrut sitten toimii.
Tämän radan teinkin kahteen kertaan, kun ensimmäiseltä kerralta unohdin johonkin tuon kyltin 7. Tehdessäni vähän mietinkin miten on mes-rata, jossa ei ole puolen vaihtoa, mutta oma moka. Kiva koutsi sitten jaksoi arvostella myös toisen eli sen oikean version tästä radasta.
Tässä ensin tuo 'väärä' rata. Yksin kun tekee, niin kuvaaminen ei aina mene ihan nappiin ja lähdöt ainakin jää melkein aina kuvan ulkopuolelle, mutta nyt jäi myös tuo liikkeestä istuminen. Se meni kuitenkin ihan hyvin.
Jaana kommentoi videota näin:
Vaikka istuminen ei näy, niin kutsuminen näkyy ja ilmeisesti istuminenkin onnistui!. Peruutus ja vasen käännös sujuu hyvin, samoin hypyt sujuvat. Puolenvaihto kyltti tästä puuttuukin, se muuttaa rataa hiukan eli kokeile sekin versio joskus =). 270 oikealle tulee aivastus ja siitä vähän haistelua. Edessä peruutus lähtee suoraan, matkaa on tästä vaikea arvioida. Putki ja maahan meno on hienot!
Tein sitten radan sillä puolenvaihdollakin ja siihen sattui juuri tuohon muutenkin hankalaan edessä peruutukseen tuuli avaamaan hallin oven ja siitä pieni häiriö. Mun askellus siinä johtuu siitä, että pienellä oman kropan liikkeellä halusin saada Taavin uudestaan liikkeelle. En halunnut kuitenkaan uusia, koska liike on meidän inhokki. Treenaillaan sitä jossain muualla kuin radalla.
Jaanan kommentit tähän rataan:
Oliko vaikeampi tuo edessä peruutus oikealta? Siinä taisi tulla joku häiriökin ja siitä sitten epävarmuus ja istuminen. Tässä tulee myös enemmän sulla tepastelua. Oikean käännös on ihan super, samoin maahan meno!
Tällä viikolla oli tuon kurssin vikat treenit, oli kyllä kiva kurssi ja tuli tehtyä hyviä treenejä ja jotain uutta oppii aina. Tämmöinen säännöllinen tekeminen on selvästi parantanut meidän ratasuorituksia.
Toisella radalla ei ole yhtään pysäyttävää liikettä ja toisella niitä sitten on enemmän. Meille ehdottomasti vaikeampaa on tehdä rataa ilman pysäyttäviä liikkeitä, mutta musta molemmat radat meni ihan hyvin. Lisäksi mä olen ihan hukassa noiden kylttien asettelusta suhteessa esteisiin, joten kysyin niihin neuvoa. Eihän se ihan oikein mulla noilla radoilla mennyt, mutta onneksi kisoissa on rataantutustuminen, niin ei tule tuollaisia virheitä.
Jaanan kommentit:
Yleensä näitä kylttien sijoitteluja ei tosiaan tuosta piirroksesta nää, mutta ajatus on että radalla eteneminen on sujuvaa eikä tarvitse kiemurrella eli mihin edellinen tehtävä päättyy niin siitä suora linja seuraavalle. Hyppyjen kanssa teen aina niin että jo on radalla tilaa niin kyltti on irti hypystä, jotta ohjaaajalla on enemmän tilaa ohjata ja myös mahdollisus juosta. Kyltti kiinni esteeseen jos tilaa on vähän. Spiraaleissa kyltin laittaminen kiinni kartioon voi muuttaa sitä suoritystapaa eli kartion suoritys voittaa kyltin suorituksen.
Eli nyt juuri näissä sun spiraalessä täytyy tuo kyltti "suorittaa" ensin eli se jää ohjaajan oikealle puolelle kulkien siitä suorituspaikan kautta. Nyt me jää sulla vasemmalle. Eli kyltti täytyy kiertää ja sitten suorittaamaan kartioita. Nämä ois ollu ok suoritukset jo kyltti oik kiinni ekassa kartiossa!
Hypyt on hyvät, samoin putki ja pyörähdys. Puolenvaihdossa koira pysähtyy ennen vaihtoa, se on -10 tvä. Oikealla peruutus myös aukeaa.
Koutsin kommentit:
Alun käännökset hyvät! Merkille meno myös. Vuokossa tulee pieni eriaikaisuus -1tvä. Liikkeestä istuminen on tosi hieno! Houkutuksessa teette yhden ylimääräisen keskellä käymisen, mutta se voi nyt johtua tästä houkutuksen asettelusta. Istu-seiso -kyltillä jää ohjaajan pysähtyminen kierron jälkeen tekemättä, siinä tulee pieni painonsiirto, mutta ei selkeää pysähdystä (-10tvä). Ympärikierto on hyvä!
Viime viikonloppuna Taavi kävi ekan kerran hakuilemassa sairasloman jälkeen ja parilla ukolla mentiin. Nyt kyllä lyö niin tyhjää, että en muista yhtään miten meni... Hyvin kai.
Vajaa pari viikkoa sitten meille muutti yllätyspentu. Alunperin sen ei pitänyt muuttaa meille. Muru siihen sitten ihastui sen verran, että täällä se nyt asuu... ei voi valittaa.
Olin suunnitellut niin, että vasta vuoden päästä taloon tulisi uusi pentu ja se olisi mahdollisesti noutaja. Kasvattajiinkin olin jo käynyt tutustumassa. Mutta eihän asiat koskaan mene niin kuin suunnittelee.
Tammikuussa kuulin tästä pennusta ja siitä, että se muuttaa Suomeen. Ajattelin tuolloin ja vielä pitkään sen jälkeen, että en halua sikaa säkissä, vaikka se kuinka suloinen olisikin. Ulkolainen pentu, jonka vanhemmista en tiedä mitään. Tässä tapauksessa vielä ehkä aavistuksen enemmän possu pussissa, kun pyrrien Ranskassa avoimen rotukirjan mahdollistamana pennun isä on rotuun otettu, mikä tietysti voi olla moneltakin kannalta myös hyvä asia. (Meillä Suomessa kotimaisista roduista suomenlapinkoiralla ja lapinporokoiralla on avoin rotukirja). Suomen ulkopuolella koiria ei terveystarkasteta niin laajasti kuin Suomessa, joten esimerkiksi vanhempien selän terveydestä ei ole mitään hajua. Ja pentu olisi jo kymmenviikkoinen meille muuttaessaan, parasta sosiaalistamiskautta jäljellä vain muutama viikko ja korona, joka estää kaiken normaalin.
Mutta toisaalta pyrrit on vieneet mun sydämen, meillä tulee varmasti aina olemaan pyrri, vaikka joskus joku muukin tulisi. Pyrripentuja on harvoin tarjolla. Ja kun ainut vaihtoehto on narttu, niin mahdollisuus pennun saantiin on aina vähän huono. Ja vaikka ne vanhemmat ois tutut ja kivat ja tutkitut, niin eihän sitä kukaan tiedä mitä pennuista tulee. Voihan tää possu olla vaikka palkintosika, kuka sitä tietää, aika näyttää.
Pentu on viralliselta nimeltään Saana de la Porte des Touim's, kasvattajina Alain ja Patricia Saclier. Koska alusta asti oli tiedossa, että pentu on tulossa Suomeen, halusi ranskalainen kasvattaja nimeen jotain suomalaista ja siitä syystä tuo Saana. Saana ei kuitenkaan sovi mun suuhun, joten meille muutettuaan pentua on ruvettu kutsumaan Sinniksi. Sinni on reipas, varovaisen rohkea pentu, joka on ainakin vielä menossa jokaisen vastaantulijan syliin. En tiedä miten näin korona-aikana saa pennun kunnolla sosiaalistettua, mutta ihmisiä me ollaan onneksi nähty jonkin verran.
Taavin sydämen sulattamisessa Sinnillä on työsarkaa, mutta ei siltä ainakaan yritystä puutu. Toistaiseksi kaikki on menny hyvin. Ihana pikku riiviö.
Sinni on käynyt parit makkararingit tekemässä hakutreeneissä ja hallilla pariin kertaan pööpöilemässä. Kerran oli vieras koirakin siellä ja sehän ois ollut vallan kiinnostava. Leikkimässä ollaan käyty nuoren mittelin kanssa kertaalleen ja muuten on vain oltu ja opeteltu tuntemaan toisiamme.
Koronaa on takana jo reilu vuosi ja edelleen kalenteri vain jatkaa tyhjentymistään... pikkasen jo puuduttaa, kun mitään ei voi suunnitella ja tavoitteet vaan liukuu käsistä, kun mitään ei pääse toteuttamaan.
