Kevätretki Ruotsiin katsomaan Taavin pentuja - mahoton määrä kuvia

Edellisen viikon maanantaina käytiin taas uimassa, kyllä oli kivaa! Taavin mielestä olen vain aina ihan liian hidas...

Iltapäivällä Suvi kävi meillä kotona fyssaamassa Taavin. Jonkin verran oli jumeja, mutta kaikki saatiin hyvin auki. Vyötärön seudulta löytyi ihan uusi jumipaikka, mutta se on saattanut aiheutua märällä nurmikolla kaatumisesta, kun Taavi jokin aika sitten veti oikein kunnot lipat kotipihalla kovassa vauhdissa äkkikäännöstä tehdessään. Vaikka osa tämän kerran käsitellyistä jumeista oli selvästi vähän kipeitä, niin Taavi kyllä ihailtavasti rentoutuu käsiteltäväksi. Lopussa taisi ihan nukahtaa.

Edelliskerralla kuivalta tuntuneet varvasnivelet eivät enää olleet kuivan oloiset ja reiden ja pakaran jumit oli myös kadonneet kokonaan. Ollaan kyllä tehty vähän kotivenyttelyitä ja hierontaa ohjeiden mukaan, joten selvästi niistä on ollut apua.


Torstaina aamusta hallilla uuden treenituttavuuden kanssa rallya. Tehtiin oma rata, jossa molempien koirille vaikeita juttuja. Taavi oli aluksi niin into pinkeenä, ettei meinannut pysyä nahoissaa ja ääni oli sen mukainen... Mutta kun saatiin päästeltyä alkuhöyryt, niin tekeminenkin parani kummasti. Kovasti pitäisi jaksaa tuota oikealla puolella tekemistä treenata, kun ei se vaan millään meinaa taipua sillä puolella niin nätisti kuin vasemmalla menee. Ihan mahtavan huomion teki treeniseura; mä teen liikkeet ihan liian lähellä kylttiä! Mun täytyy opetella ottamaan vähän etäisyyttä kyltteihin ja niin meillä jää paremmin tilaa ja moni liike varmasti helpottuu!


Sunnuntaina aamusta käytiin Taavin kanssa hakutreeneissä tekemässä vähän hallintaa. Taavi on nyt parin viikon metsätreenitauolla, mutta tottishommia tehdään ja hyvin Tapsu tekikin. Ennen treeniä käytiin myös lenkillä rottisnartun kanssa. Tyypit meinasvat ruveta ihan leikkimään...

Illalla vielä hallilla hinkkaamassa oikean puolen seuruuta. Ihan hitokseen töitä siinä vielä on. Harmi kun on pitänyt lepsuilla sen kanssa.


Tiistaina Muru ja Taavi tulivat hakemaan mua töistä ja ajeltiin illaksi Turkuun. Yövyttiin Ruissalossa, jossa lehtopöllöt huuteli ja kauriita oli paljon. Kesällä tuo paikka on varmasti upea!

Keskiviikkona aamusta lähti lautta kohti Tukholmaa ja Taavin pentuja. Matka oli karmea kovan merenkäynnin takia, iski oikein kunnon merisairaus. Onneksi keikutus ei haitannut Taavia. Illalla ajeltiin Githan luo ja ilta meni pentuja nunnuttaessa. Hirmu reippaita ja toimekkaita pentuja! Parilla uroksella tuntuu olevan luonnetta sen verran, että oman kodin on parasta olla tarkkana tai niitä viedään kuin litran mittaa.

Torstaina käytiin Githan koirien kanssa kimppalekillä ja lähikylässä kaupunkikävelyllä ihastuttavassa vanhassa kaupungissa sekä eläinlääkärillä hakemassa ekinokokkilääkitys. Unohettiin sitten kaikessa tohinassa maksaa se lääkäri... onneksi sama tyyppi tulee viikonloppuna tarkistamaan pennut, niin maksu hoituu silloin. Loppupäivä tietysti nunnuteltiin pentuja ihan hirmu paljon. Kaikki pennut ovat tosi reippaita ja rohkeita, eivät säiky ääniä tai muutakaan. Temperamenttia löytyy ja vauhtia riittää, pienet naskalit ovat koko ajan kiinni jossain. Ihan mahtavan ihana pentue.



Menossa mukana katalonianpaimenkoirat Erina ja Ester sekä tietysti Ecco ja pennut: 

Perjantaina vielä metsälenkki ja pentujen nunnutusta ja sitten kotimatkalle. Käytiin taas sataman lähellä olevassa isossa puistossa lenkillä ennen laivaan menoa ja koska ilma oli kaunis, oli siellä paljon muitakin. Koirat kaikilla vapaana ja Tapsunkin päästin sitten vapaaksi. Reilu tunti käppäiltiin ympäri puistoa ja kolme koiraa meitä kävi sinä aikana "moikkaamassa". Taavin ollessa vapaana ei syntynyt mitään rähinöitä. En kyllä päästänyt luokse tulleita koiria tulemaan Taavin luo, vaan pysyin itse siinä välissä. Oli kiva nähdä miten rennosti Taavi otti tilanteet ja luotti muhun, että pidän muut pois sen iholta. Kaikki olivat ihan ystävällisiä koiria, mutta Taaville olis varmaan ollut vähän liikaa, jos oisvat iholle tulleet enkä periaatteestakaan halua ventovieraita koiria päästää ihan liki. Jos Taavi olis olli hihnassa, se olisi varmasti alkanut haukkumaan, mut nyt se oli niin kiltti! Hienosti piti etäisyyttä luokse tulleisiin ja kauempana juoksevia tai haukkuvia koiria se aina vain vilkaisi ja jatkoi sitten omia puuhiaan. Teki niin hyvää Taaville tämä, harmi kun Suomessa ei ole vastaavaan mahdollisuutta.


Lautantaina käytiin raunioilla. Aloitettiin treeni pienellä hallintaosuudella ja sen jälkeen Taaville oli kolme ukkoa piilossa raunioilla. Hyvin se ne sieltä löysi, vaikka viimeinen tuotti hieman vaikeuksia. Se oli ihan alueen laidalla ja tuuli kävi poispäin alueelta, joten hajun saanti oli vaikea. Itsenäisesti Tapsa kuitenkin teki töitä.

Avautumista ja metsäpuuhailua myrskyistä huolimatta

Pakko jakaa tämä kirjoitus huomioimisesta. Vaikken agia harrastakaan, niin tähän on tullut törmättyä juurikin tuolla rallyn parissa. Vaikka Taavi pystyy hyvin keskittymään ja se jopa tekee töitä paremmin pienessä häiriössä, niin varmasti sen päällekäyntitaustasta johtuen kohti juoksevat tai lähellä selän takana kovasti touhuavat koirat ovat sen mielestä kovin epäilyttäviä ja niihin suhtaudutaan isolla varauksella ja ensisijaisesti uhkana. Se, että esimerkiksi vapaana olevalle koiralle heitellään palloa rallykehän ulkopuollella vuoroaan odottovien koirien seassa tai lähtökyltillä istuvan koiran takana haukutetaan ja hetsataan koiraan, eivät ole minusta hyvän tavan mukaista käytöstä. Lasken samaan sakkiin lenkillä fleksi pitkänä vastaantulevat koirat, joiden omistajilla ei ole pienintäkään ajatusta ottaa koiraansa edes jonkinlaiseen hallintaan ohitustilanteessa.

Jos katsontakantaa hieman laajentaa, niin koiraharrastuspiireissä tuollainen itsekeskeinen omaan napaan tuijottaminen on varmasti vuosien aikana lisääntynyt. Oma kehittyminen ja tavoitteiden saavuttaminen vaatii tietynlaista itsekkyyttä, mutta ei silti tarvitse olla muita kohtaan välinpitämätön tai piittaamaton. Yleensä ne parhaat tulokset syntyy kuitenkin yhdessä tekemällä hyvässä hengessä, vaikka pitäisikin oman tavoitteen selkeänä ja pitäisi huolen, että saa juuri tarvitsemiaan asioita ja haluamiaan treenejä.

Toisten huomioon ottamisen lisäksi sen oman koiran huomioiminen olisi kovin tärkeää niin treeneissä kuin siellä lenkeilläkin. Ei kännykän somemaailma tai treeneissä kaverit karkaa, vaikka hoitaakin koiransa palkkaamisen suorituksen jälkeen hyvin tai muuten käyttää aikaa koiransa kanssa. Ne on kuitenkin eläviä olentoja, jotka eivät toimi kuin koneet ja joille meidän omistajien huomio on hirvittävän tärkeää.

Lajista riippumatta koiran häiriönsieto- ja keskittymiskyvyn treenaaminen ovat tärkeitä asioita ja niihin tulisi kiinnittää huomiota. Se, että oma koira on kaikkien kaveri, ei tarkoita sitä että kaikki muut olisivat tai jostain muista syystä haluaisivat tehdä tuttavuutta tai muuten olla tekemissä muiden kanssa. Annetaan siis toisille rauha niin kisakentillä kuin lenkkireiteilläkin!

Voisin kai jatkaa tästä aiheesta vielä vaikka kuinka pitkään, mutta riittäköön tämä tällä kertaa...



Alkuviikko oltiin mökillä ja nautittiin keväisen kauniista päivistä metsässä.

Etsi kuvasta koira

Keskiviikkona ajeltiin illaksi kotiin ja tokotreeneihin. Ruutua tehtiin ja se meni ihan hyvin valmiina liikkeenä. Aavistuksen eteen Taavi jää, mutta on kuitenkin ruudussa. Seurattiin liikkuroituna, epätarkkuutta tekemisessä on. Tokalla setillä noutoa, liikkeestä seisomista, kaukoja ja peruutusta. Kaikki tuo elukka osaa, ohjaajan pitäis vaan jaksaa pitää kriteerit aina samoina ja tarpeeksi korkeina.


Torstaina käytiin jäljestämässä viisi tuntia vanha vieraan tekemä jälki. Keli oli mahtava aurinkoinen -1 °C ja lähes tyyntä.

Taavi nosti jäljen kapealta metsäautotieltä tarkistaen ensin takajäljen, mutta vaihtoi itse oikeaan suuntaan. Jälki oli reilut puoli kilsaa ja yhtä hukkaa lukuun ottamatta Taavi jäljesti sen hyvin. Neljästä esineestä nousi tosin vain viimeinen... jäljen tekijä kyllä epäili jonkun vieneen esineet, kun ei hänkään niitä löytänyt etsimisestä huolimatta. Tiedä sitten mikä oli syy, mutta seuraavilla jäljillä panostetaan kyllä esineilmaisuun.


Perjantai-ilta vietettiin sateisessa, melkein myrskytuulisessa ja pimeässä hakumetsässä. Taaville kokeenomainen kolmen hehtaarin treeni. Kartturi välillä vähän hukkasi meidän sijainnin tai tulkitsi karttaa väärin, joten treenistä tuli vähän suunniteltua pidempi. Lisäksi huomasi hyvin, että kun viime aikoina on tehty paljon puhtaan alueen treeniä ja vähän jälkiäkin, niin nyt hyvin tallatulla alueella meinasi jäljet viedä voiton. Mietin myös sitä, kuinka paljon kova puuskittainen tuuli hajottaa hajua ja vaikeuttaa koiran työskentelyä?

Kun saatiin askelmerkit kartturin kanssa kohdalleen, niin löytyi maalimiehetkin. Taas kerran tuli todistetuksi kartturin työn tärkeys ja se, miten vaikea pimeässä metsässä on suunnistaa. Tai ainakin kännykän karttaohjelmien kanssa liikkuminen ei ole aina niin yksiselittäistä...


Lauantaina uhmattiin myrskyä raunioilla. Treenit aloiettiin sosiaalisuus- ja luoksepäästävyystreenillä. Kovasti Taavi olis halunnu vaan haistella maata ja vaikka se on aina ihan hyvin sietänyt kaikki kopeloinnit, niin nyt ihan yllätyin kuinka oikein kiskoi vieraan miehen luo siliteltäväksi. En tiedä mikä mielenhäiriö sillä on nyt muutenkin menossa, kevättä vissiin rinnassa vähän liikaa, kun korvat on hukkunu ja ruoka ei maistu..

Taaville oli kolme ukkoa piilossa. Kaikki löytyi, mutta täytyy jatkossa kiinnittää huomiota tarkempaan tarkennukseen. Nyt tuli yksi virheilmaisu kaivolta, jonka viereisessä piilossa maalimies oikeasti oli.



Sunnuntaina aamusta jälkitreeniä. Tehtiin peko-t-kokeen hallintaosuutta jälkien vanhetessa. Seuruu meni ihan ok ja 3 minuutin paikkis auton torvihäiriöllä meni hyvin, mutta se eteenlähetys... Taavi kyllä lähtee, mut sit aika pian houkuttaa tienvarren puskat kuseskelemaan.


Jälki oli kaksi tuntia vanha ja sillä oli kolme esinettä, pituutta puolisen kilometriä. Jana oli viitisenkymmentä metriä, tuulta vähän liikaa, muuten keli oikein kiva pari astetta plussalla eikä satanut!

Jäljen noston Taavi teki tosi hyvin, mut mä taas epäröin, että ollaanko jo menty yli... on se vaan vaikeeta. Mut kun päästiin alkuun, niin sitten homma sujui. Parissa kohtaa Taavi vähän teki tarkastuslenkkiä, mutta muuten puksutti kuin juna ja nosti kaikki kolme esinettä. Jäi tosi hyvä fiilis.

Illalla vielä hallilla tottista. Tehtiin henkilöryhmää istuvilla henkilöillä ja noutoa. Kiva vire ja Taavi oli hiljaa, tykkäsin.

Tokalla setillä paikkis todella nopean malikan tehdessä A-esteen ylitystä. Kyllä oli Taavi skarppina! Ja pysyi hienosti paikallaan, vaikka palkkapatukan saatuaa mali teki melko laajaa juoksukaarta aika läheltä Taavia.


Taavi valittiin Suomen Pyreneläiset ry:n vuoden 2019 rally-tokokoiraksi ja pelastuskoiraksi sekä Haminan seurakoirakerhon toiseksi parhaaksi rally-tokokoiraksi. Kiitämme ja kumarramme!