Oppia ikä kaikki!

Viikko aloitettiin koirallisen henkilöryhmän treenaamisella. Taavin kanssa siis kentällä ja aiheena yllättäen tuo henkilöryhmä. Tällä kertaa häirikkömä beuceronuros. Meni aika hienosti! Taavi vähän jännitti aluksi, mutta seuras kuitenkin koko ajan hienosti. Sai palkkaa paljon ja rentoutui koko ajan enempi ja enempi.

Tehtiin myös esteitä, hyppyä 70 - 80 - 70 cm ja A:ta. Mentiin kerran jopa se ihan oikea kisa-A:kin!!! Jatketaan kyllä treenejä loivemmalla, mutta Taavi menee aika kevyesti tuon ihan oikeankin, jei!

Kosti kävi tekemässä kontaktitreeniä ja oli vieraiden ihmisten rapsuteltavana, reipas pentu oli.


Illalla pk-hakutreeneissä Taaville tyhjä, piilo, tyhjä, tyhjä, valmis, tyhjä, haamu. Eka tyhjä oli myötätuuleen ja se oli niin hieno!! Myös piilo meni hienosti. Molemmille seuraaville tyhjille jouduin vähän ajamaan Taavia. Olen ollut ihan liian lepsu näissä tyhjissä (ihan niin kuin kaikessa muussakin) ja nyt päätin viimein tehdä asialle jotain. Taavi siis jatkossa ajetaan tyhjillä suoralla pistolla viiteenkymmeneen metriin. Jos se kääntyy liian aikaisin, kutsutaan se takaisin ja tehdään uusi lähetys siitä, mistä se on kääntynyt. Toivottavasti lamppu syttyy pian. Valmis meni hyvin ja sen jälkeinen tyhjäkin ihan kohtuullisesti. Haamu loppuun oli tietty hyvä ja vauhdikas.

Ihanat treenikamut järkkäsivät mulle treenien loputtua vielä häiriökoirahenkilöryhmän. Koirana tällä kertaa nahkacollienarttu. Tää oli kaikin puolin ihan superhyvä, Taavi seuras tosi nätisti ja tehtiin sitten useita kiemuroita ympäri ämpäri ryhmää. Jäi hyvä mieli ja luotto koiraan.


Tiistaina uuden päiväryhmäporukan kanssa treeneissä. Kosti teki kolme hienoa peräänajoa ja oli ahne pikku possu. Hienosti juoksi vähän vaikeassa maastossa ihan vieraiden luokse herkuttelemaan.

Taavi teki esineruutua. Kolme esinettä vietiin näyttäen molempiin takakulmiin ja keskelle lähemmäs. Eka lähetys ekaksi näytetyn esineen kohdalta. Taavi haki kuitenkin tällä lähetyksellä sen viimeiseksi näytetyn. Toisella lähetyksellä hienosti lähiesine. En lähettänyt enää kolmatta kertaa, vaan olin tyytyväinen tähän suoritukseen. Tapsa on aika rauhallinen ruudussa, mutta kyllä se hyvin tekee töitä ja tietää mikä on jutun juoni. Olemme siis tässäkin edistyneet.

Kosti kävi hakemassa toiset rokotukset ja oli taas reipas poika. Sirun luennassa meinas Kostin hermo mennä, kun eka lukija ei toiminut ja homma kesti tosi kauan ja niskasta kuuluva piippailu oli selkeesti häiritsevä. Mut lopulta löyty sirukin. Kosti ei reagoinut tähän eikä edelliseen rokotteeseen millään tavalla. Painoa pikkupojalla on jo lähes kymmenen kiloa!

Illan tiistaitokot oli meille henkilöryhmätreeniä. Häiriökoiraksi saatiin bouviernarttu. Taavi suoriutui aika hienosti, vaikka selkeesti tommonen iso karvaturjake oli jännä. Kierrettiin ryhmää taas monen monta kertaa ja Taavi oli koko ajan vaan hyvä ja paransi loppua kohden.

Ihan lopuksi paikkamakuu, jossa Tapsa meni hienosti ekalla alas. Vieruskavereiden liikehdintä sai korvat heilumaan ropelin lailla, mutta muuten hyvä. Lopussa Taavi aina vinkuu, kun odotetaan omaa vuoroa nousta ylös...


Keskiviikko vietettiin Helsingissä. Molemmat pojat pääsivät omalle sivistyslenkille keskustaan ja Töölönlahden rantaan. Hienosti meni molemmilla, ei näkynyt metsäläisenä eläminen kummankaan käytöksessä, vaan kaikki vastaantulevat jutut raitiovaunusta, Koffin hevosista ja aivan liian lujaa läheltä ajavista polkupyöristä kerjäläisiin, tietyömaahan koneineen ja parkkihalliin kumisevine rautalevylattioineen ja hisseineen olivat ihan peruskauraa. Hyvähän tuolla isossa maailmassa on välillä käydä, mutta kyllä olen niin kovin tyytyväinen tähän metsässä elämiseen! Käytiin myös koirapuistossa ja tuli tosi surku olo keskustakoiria kohtaan. Toivottavasti nekin pääsevät edes joskus vapaaksi myös jonnekin muualle kuin tuollaiselle onnettomalle hiekkapläntille...

"mikä tää nakuttava juttu tässä tolpassa on?"

Hissimatkalla

Käytiin koirapuistossakin. Ei ollu meidän paikka.

Torstaina Kosti kävi melkein tunnin vanhalla jäljellä, joka oli tehty juuri sateen kastelemaan hiekkamaahan ja jossa oli pääosin nami joka kolmannella ja keskellä pätkä, jossa namit harvemmassa. Keppejä oli kuusi, pituutta jäljellä kuutisenkymmentä metriä.

Alku oli jotenkin tosi vaikea ja ekat parikymmentä metriä oli aikamoista hapuilua. Kun jutun juoni taas löytyi, loppumatka oli oikein mallikasta toimintaa. Tällä kertaa vain viimeinen keppi sai huomiota Kostilta ja siitä olikin hyvä palkata ruhtinaallisen paljon.

Illalla Tapsa kävi vähän tottistelemassa jättäviä, seuruuta, käyttöesineen noutoa ja eteenmenoa. Juuri loppunut sade ja nurmikenttä oli vähän huono yhdistelmä ja selkeesti hajuja olis ollu kiva haistella hirveesti. Saatiin kuitenkin tehtyä hyvä treeni, vaikka tässä viime aikoina ollut superhyvä fiilis jäikin nyt saavuttamatta. Eteenmeno purkille, jonka olemassa olosta Tapsa ei tiennyt ja eihän se ihan hirveän hyvin lähtenyt... Lisää siis pitää tätä(kin) treenata vielä ihan hirmu paljon.

Kosti kävi moikkaamassa uusia ihmisiä ja puolivuotiasta puolanpaimenkoiran pentua. Se ei kyllä aristele vieraita ihmisä yhtään, (vielä)!


Lauantaina lähdettiin aamuvarhaisella Mikkeliin pelastusjälkikokeeseen. Sairaan kylmä keli, kova tuuli ja välillä vähän vettäkin oli ilmassa sekä rakeita. Ilmoittauduin kokeeseen pehan jälkeisenä maanantaina ajatuksella, että on oltava jokin tavoitepäivä. Voin kyllä sanoa jännityksen vallanneen mut kokonaan. Tällainen kokovartalojäykkäpaskajännitys mulla on viimeksi ollut bh-kokeessa, eikä sekään ehkä ollut näin paha. Ei tietoakaan rennosta suorituksesta ja yrjö lensi taas aamulla useaan kertaan. Mutta uskalsin kuitenkin mennä ja luottaa koiraan!

Tuomarina kokeessa oli Jouko Peuhkuri. Meidän tottis alkoi paikkamakuulla, jonka Taavi suoritti arvosanalla erinomainen,vaikka ohi ajaneet hälytysajoneuvot ja kaikenlainen muu häiriö saikin pään ja korvat vähän pyörimään. Sitten odotimme yhden tottiksen ajan ja sen jälkeen oli meidän vuoro suorittaa. Voi luoja kun olin jännittynyt. Useaan kertaan huomasin hartijoiden olevan korvissa ja höpöttelin Taaville ihan omiani. Oltiin todella kaukana mukavuusalueelta, mutta me suoriuduttiin siitä! Ei ylletty lähellekään omaa tasoamme, mutta hyväksytty tulos riittää näissä karkeloissa. Liikkeestä istuminen meni puutteelliseksi Taavin noustessa haistelemaan maata. Noudossa ja luoksetuloissa Taavin olis pitänyt olla ripeämpi ja noudossa se jäi myös aika kauas. Osa seuruista oli tosi hyvää ja osa laamailua, henkilöryhmässä se ei kyennyt istumaan, mutta muuten selvitettiin sekin kohtalaisesti. Liikkeestä maahan tais olla erittäin hyvä ja loput vissiin hyvää. Eteenmeno saattoi myös mennä puutteelliseksi, kun Taavi oli vähän epävarma. Laitan kaiken Taavin laamailun ja mun karttamisen oman jännittämiseni ja jäykkäilyni piikkiin.

Tälle kokeelle asetettu tavoite oli siis saavutettu, kunnes tajusin maaston olevan vielä edessä. Olisin ollut ihan valmis lähtemään jo kotiin. Varsinkin siinä vaiheessa kun mulle selvisi jäljen noston tapahtuvan ruudusta, olin valmis lyömään hanskat tiskiin. Ruutu on asia, josta olen kuullut vain kauhutarinoita, eikä kukaan ole osannut sen suoritusta oikein selittää. Koepaikalla selvisi, että ruutulähetys oli muillekin kokeeseen osallistujille melko epäselvä käsite. No mentiin Tapsan kanssa ruutuun, joka oli kyllä melkoisen hankalassa maastossa, kaaduin jopa kaksi kertaa jyrkässä ylämäessä ja liina oli useampaan kertaan sotkeutuneena ryteikköön. Mä hoidin homman ryssimisen siis mallikkaasti, mutta mitäpä sitä voi muuta olettaa, kun ei yhtään tiedä mitä on tekemässä. Tuomaripalautteessa sanottiin hienosti, että nelijalkainen osallistuja olisi homman selvittänyt, mutta kaksijalkainen sössi sen. Ei siis päästy jäljelle, mutta hylsyn jälkeen sain tuomarilta ruutuohjeita ja nyt ehkä tiedän mistä on kyse ja miten toimia. Ei siis hukkareissu maastonkaan suhteen.

Nyt Tapsalla alkaa viikon loma!

Jäljen nosto ruudusta - näin se kai menee teoriassa

Kokeen jälkeen sain pikaoppitunnin tuomari Jouko Peuhkurilta ja tässä tiivistelmä aiheesta, toivottavasti en nyt kirjoita ihan puuta heinä =).


Jäljen nosto tapahtuu 50 m x 50 m ruudusta, joka on kuvitteellisesti jaettu neljään osaan ja jäljen on kuljettava vähintään kahden neljänneksen kautta. Lähetyssivu osoitetaan kokeeseen osallistujalle ja jälki ei voi kulkea tämän sivun kautta. Jälki ei myöskään voi tulla ja poistua ruudusta saman sivun kautta.

Eli jäljet vois mennä vaikka jotenkin näin ja sitten vielä hirveän monella muullakin tapaa...

Koira kannattaisi lähettää lähetyssivun jommasta kummasta laidasta ja jos jälki ei ole noussut takarajalle saavuttaessa, käännytään kohti toista sivurajaa ja toivotaan jäljen nousevan sieltä. Jos tälläkään lähetyksellä ei jälki nouse, on mahdollista lähettää vielä kolmannen kerran toista sivurajaa pitkin kohti lähetyssivua. Ruudussa voi ilmeisesti kulkea myös vapaammin, mutta tämä Peuhkurin mukaan järkevin ja tuloksellisin tapa.

Eli nyt vaan treenaamaan vaikeampia jäljennostoja hyvinkin erilaisista kulmista ja eri etäisyyksiltä (Hormila painotti tätä samaa!). Taavi ainakin häiriintyy kovasti, jos rupean sen kulkusuuntaa muuttamaan, joten siihenkin pitäisi se jollain totuttaa...












Tuleva pelastuskoira?

Taavin luonnetesti

Taavi kävi Lahden seudun mäyräkoirakerhon järjestämässä luonnetestissä Hollolassa, tuomareina Mia Möller ja Lea Yli-Suvanto. Suuri kiitos Anulle mukaan tulosta ja testin videoinnista!!

Kennelliiton sivuilla luonnetestistä:

Luonnetestin tarkoitus on arvioida ja kirjata koiran käyttäytyminen tilanteessa, joissa sen hermosto joutuu rasitetuksi. Testitulosta voidaan hyödyntää koiran luonnekuvan määrittämiseen ja koulutuskelpoisuuden arviointiin. Testitulos antaa myös viitteitä koiran jalostuskelpoisuudesta rotujärjestöille ja kasvattajílle.
Mitä on luonnetesti?
Luonnetesti on koiran luonteen virallinen testaus ja siten se on ainutkertainen ja vain tietyin edellytyksin uusittavissa.Se ei ole koe eikä kilpailu. Vaikka lopputulos on pisteytetty, on tärkeämpää katsoa lomakkeesta se, mitä koirasta kerrotaan. Testin loppupistemäärä on merkitsevä vain, jos testi on rodulle valionarvon edellytys tai jos se on vähemmän kuin +75 pistettä, jolloin testin saa uusia.
Testi mittaa toimintakykyä uhan alla (kelkka, puolustushyökkäys ja terävyys) ja hämärässä huoneessa ilman uhkaa. Sillä saadaan myös arvokasta tietoa temperamentista ja keskittymiskyvystä, hermorakenteesta, luoksepäästävyydestä ja kovuudesta/pehmeydestä sekä laukauksien sietämisestä. Myös koiran taipumuksesta reagoida asioihin aggressiolla saadaan informaatiota. Luonnetta voidaan ajatella joukkona erilaisia ominaisuuksia ja pistelaskusysteemissä on ajateltu, että jos koiralla jollain osa-alueella on puutteita (esim. pehmeys), sitä voi kompensoida jollain toisella puolella (esim. hyvällä taistelutahdolla), mikä auttaa koiraa eteenpäin hankaluuksista huolimatta.
Liiallinen temperamentti tekee koirasta säheltäjän, joka kuormittaa hermostoa ja hidastaa oppimista, ideaali käyttökoira on vilkas eli havainnoi asioita nopeasti, keskittyy oleelliseen ja sopeutuu tilanteisiin helposti. Seurakoiralle on tärkeää, että koira on tasapainoinen ominaisuuksiltaan. Tasapainoinen, pienellä määrällä kaikkia ominaisuuksia varustettu seurakoira on iloinen ystävä, joka turvaa mielellään laumaansa ja viihtyy sen parissa. Harrastuskoiralta voidaan kuitenkin odottaa enemmän luonteen vahvuutta ja silloin tärkeimpiä ominaisuuksia ovat hyvät hermot, toimintakyky ja tasapainossa oleva vilkkausaste eli temperamentti.
Luonnetestin taustaa
Luonnetesti on aikanaan Suomessa kehitetty Ruotsin armeijan sotakoiratestistä palveluskoirien käyttöominaisuuksien arviointimenetelmäksi. Se on käyttökelpoinen luonteen arviointiin muillakin roduilla, etenkin kun halutaan tietoa koiran reaktioista tilanteessa, jossa sen hermostoa kuormitetaan. Testin arviointiasteikko on rakennettu hyvää suojeluun soveltuvaa koiraa ajatellen ja siksi arvosanoja ja pisteitä muihin käyttötarkoituksiin kehitetyille roduille tulee soveltaa niiden käyttötarkoitusta vastaavaksi.
Millä roduilla on osallistumisoikeus?
Osallistumisoikeus on Kennelliiton tai sen hyväksymään koirarekisteriin merkityillä puhdasrotuisilla koirilla, jotka ovat vähintään kahden ja alle seitsemän vuoden ikäisiä sekä Kennelliiton määräysten mukaisesti rokotettuja ja tunnistusmerkittyjä. Kivesvikainen uros saa osallistua testiin.
Mikä on testin tarkoitus?
Luonnetestin tarkoitus on arvioida ja kirjata koiran käyttäytyminen tilantessa, joissa sen hermosto joutuu rasitetuksi. Testitulosta voidaan hyödyntää koiran luonnekuvan määrittämiseen ja koulutuskelpoisuuden arviointiin. Testitulos antaa myös viitteitä koiran jalostuskelpoisuudesta rotujärjestöille ja kasvattajílle.
Luonne on koiran keskeisin ominaisuus. Hyväluonteinen, kaikin tavoin rodunomainen koira on jokaisen kasvattajan tavoite – tai ainakin pitäisi olla. Hyväluonteisen koiran kanssa voi harrastaa, tehdä töitä tai muuten vaan elellä ja elämä on mallillaan. Jos koiran luonne kuitenkin sisältää epämiellyttäviä ominaisuuksia, esimerkiksi liikaa aggressiivista reagointia ympäristöön päin, ei elämä sellaisen koiran kanssa ole hauskaa eikä tyydyttävää.
Luonnetestissä saadaan tietoa koirayksilön käyttäytymisestä sille suoritettujen erikoiskokeiden kautta. Saatua tietoa voi hyödyntää koiran koulutukseen, tietoa voi verrata rodun omaan luonneprofiiliin ja tietoa voi käyttää jalostusyhdistelmiä suunniteltaessa. Rotuyhdistyksillä on paljon tehtävää luonnetestitulosten arvioinnissa ja luonneprofiilien laatimisessa, mutta työ kannattaa, jos halutaan saada tietoa suomalaisen koirapopulaation luonnekuvasta ja sen mahdollisista muutoksista.
Testitulosten tulkinta luonnetestisääntöjen mukaan
Toimintakyky: Toimintakykynä pidetään luonteen ominaisuutta, joka saa koiran ilman ulkopuolista pakotetta pitämään puolensa todellista tai kuviteltua vaaraa vastaan. Voidaan hyvin ajatella, että se, mitä pidetään toimintakykynä, on monen ominaisuuden yhdessä muodostama reaktio. Lähin vastaava inhimillinen vastine toimintakyvylle on rohkeus. Toimintakyky on koiran kyky hallita tekojaan huolimatta siitä, että se on joutunut pelon valtaan. Toisin sanoen koira pystyy pelostaan huolimatta toimimaan oikealla tavalla ja tarvittaessa voittamaan pelkonsa päästäkseen päämääräänsä. Koiran käsitys tilanteesta perustuu perimään ja kokemuksiin. Toimintakyky ei ole mikään muuttumaton ominaisuus, joka pysyisi samana kaikissa tilanteissa huolimatta siitä, että laukaisijoina toimivat ärsykkeet olisivat samat. Kiihkeys vaihtelee eri yksilöiden välillä ja samallakin yksilöllä eri tilanteissa. Kaikilla reviirikäyttäytymisen omaavilla eläimillä oman alueen ja ennen kaikkea sen keskuksen läheisyys vaikuttaa käytökseen. Huolimatta yksilön normaalista toimintakyvystä koirat ovat toimintakykyisempiä lähellä kotiaan. Myös perheenjäsentensä seurassa koira on vähemmän peloissaan, tai on ainakin halukkaampi voittamaan pelkonsa, mikä perustuu koirien laumaviettiin.
Terävyys: Terävyys on ominaisuus, joka saa koiran reagoimaan aggressiivisesti sen tuntiessa itsensä uhatuksi. Terävyysaste on kääntäen verrannollinen ärsytyskynnyksen korkeuteen. Mitä pienempi ärsyke tarvitaan herättämään aggression, sitä korkeampi on terävyysaste.
Puolustushalu: Puolustushalulla tarkoitetaan koiran synnynnäistä taipumusta hyökkäyksen tai hyökkäysyrityksen avulla aktiivisesti puolustaa itseään, laumaansa (ohjaaja) tai reviiriään. Puolustushalu vaihtelee tilanteiden, ympäristön ja koiran mielialojen mukaan. Testissä tarkkaillaan koiran käyttäytymistä tilanteissa, joissa uhan aiheuttaa tuntematon henkilö tai koiran kuvittelema ärsyke.
Taisteluhalu: Taisteluhaluksi kutsutaan koiran synnynnäistä taipumusta nauttia taistelusta itsestään ilman, että se perustuisi aggressioon. Käytöstä voidaan kutsua tietynlaiseksi leikkihaluksi – leikiksi, jonka olennaisin osa on taistelu. Taisteluhalu on koiralle moottori, liikkeelle paneva voima.
Hermorakenne: Hermorakenteella tarkoitetaan koiran synnynnäistä heikko- tai vahvahermoisuutta sen joutuessa voimakkaisiin ja vaihteleviin sisäisiin jännitystiloihin. Hyvällä hermorakenteella tarkoitetaan kykyä hallita jännitystiloja ilman luonnotonta uupumusta, hysteriaa tai muita merkkejä sisäisen tasapainon järkkymisestä. Hermostuneisuuden oireita koiralla ovat mm. voimakas rauhattomuus, kehon värinä, kohonnut pulssi, joka ei johdu ruumiillisesta rasituksesta, lisääntynyt nieleskely, aiheettomat ja epätarkoituksenmukaiset liikkeet, turvan etsiminen (pyrkiminen ohjaajan luo), ripuli tai oksentelu.
Temperamentti: Temperamentilla tarkoitetaan käyttäytymisen vilkkautta, huomiokyvyn nopeutta (tarkkaavaisuutta) sekä kykyä sopeutua uusiin tilanteisiin ja ympäristöihin. Suurin osa hyvin sopeutumiskykyisistä koirista on vilkkaita. Vilkas koira on tarkkaavainen ja se vastaanottaa nopeasti uusia ympäristön ärsykkeitä ja tottuu niihin ja niiden merkitykseen. Erittäin vilkkaat koirat vastaanottavat suuren määrän vaikutteita ympäristöstään, ja seurauksena on liian suuri hajaannus ja pitempi sopeutumisaika. Tämä on vielä korostuneempaa häiritsevän vilkkaissa koirissa, sillä ne ovat lähes kykenemättömiä keskittymään ja olemaan paikallaan. Näillä koirilla sopeutuminen vaikeutuu myös fyysisestä väsymyksestä, jonka ne aiheuttavat itselleen olemalla koko ajan liikkeellä.
Kovuus: Kovuudella tarkoitetaan koiran taipumusta muistaa tai olla muistamatta epämiellyttäviä kokemuksia.
Luoksepäästävyys: Luoksepäästävyydellä tarkoitetaan koiran suhtautumista vieraisiin henkilöihin. Koira on luoksepäästävä, kun se mielellään ja oma-aloitteisesti hakeutuu muidenkin tapaamiensa ihmisten seuraan kuin ohjaajansa. Koiraa, joka selvästi välttää tutustumista tai joka osoittaa selvää vastenmielisyyttä joutuessaan kosketukseen vieraiden kanssa, kutsutaan pidättyväksi. Hyväntahtoinen on koira, joka osoittaa hyökkäävyyttä vain uhkaavissa tilanteissa. Hyväntahtoisuus riippuu paljon koiran terävyydestä. Terävän koiran tarkkaavaisuus pieniäkin uhkaärsykkeitä kohtaan aiheuttaa sen, että se tekee virhearvioinnin helpommin kuin vähemmän terävät koirat. Avoimuus tarkoittaa sitä, että koiran todellinen mieliala selvästi ilmenee sen käyttäytymisestä riippumatta siitä, onko tuo käyttäytyminen ihmisen kannalta myönteistä vai kielteistä. Luoksepäästävyyden arviointiin ei tarvita mitään erikoiskoetta, vaan arviointi perustuu täysin testituomareiden havaintoihin koiran käyttäytymisestä sen kohdatessa ihmisiä.
Laukauspelottomuus: Laukausvarmaksi nimitetään koiraa, joka käyttäytyy täysin välinpitämättömästi laukauksiin tai joka on niistä vain normaalilla tavalla kiinnostunut. Koirat, jotka ensimmäisen laukauksen jälkeen käyttäytyvät rauhattomasti, mutta jotka selviävät nopeasti levottomuudestaan ja joille toistetut laukaukset saavat aikaan yhä pienemmän reaktion, luokitellaan laukauskokemattomiksi, ei laukausaroiksi. Koiraa, joka reagoi laukauksiin epänormaalin kiihkeästi esim. haukkumalla, hyökkäämällä kohti ampujan suuntaa tai on muuten kiihkeän innostunut ympäristön tapahtumista ja haukkuu, mutta joka ei osoita hermostuneisuutta, kutsutaan paukkuärtyisäksi. Laukausalttiiksi luokitellaan koira, joka reagoi selvästi, suunnilleen samalla tavalla jokaiseen laukaukseen rauhoittumatta tai hermostumatta enempää ja jonka sisäinen jännite ei nouse sellaiseen asteeseen, että selviä hermostuneisuuden oireita näkyisi. Laukausaraksi nimitetään koiraa, joka laukauksen jälkeen reagoi selvän hermostuneesti ja jolla on vaikeuksia mielentasapainonsa palauttamisessa ja joka ammunnan toistuessa osoittaa yhtä suurta tai suurempaa hermostuneisuutta.
+++ Laukausvarma: Koira, joka käyttäytyy täysin välinpitämättömästi laukauksiin tai joka on niistä kiinnostunut vain luonnollisella tavalla.
++   Laukauskokematon: Koira, joka reagoi ensimmäisiin laukauksiin, mutta kuultuaan useamman laukauksen levottomuus pienenee.
+     Paukkuärtyisä: Koira, jolle ampuminen aiheuttaa selviä aggressiivisia reaktioita äänen suuntaan.
–     Laukausaltis: Koira, joka osoittaa melko selvästi epänormaalia, mutta ei hermostunutta käyttäytymistä. Reagoi suunnilleen samalla tavalla jokaiseen laukaukseen.
– –  Laukausarka: Koira, joka jokaisen laukauksen jälkeen reagoi hermostuneesti osoittaen yhtä suurta tai suurempaa hermostuneisuutta. Koiralla on vaikeuksia mielen tasapainonsa palauttamisessa.

********************************************************************************************************************************

Yritin vähän kaivella testattujen koirien määrää ja löysin koiranetistä 2013 vuoden jälkeen neljä ennen Taavia testattua lyhytkarvapyrriä, vuosina 1997-2011 lyhytkarvoja on ilmeisesti testattu 10 kappaletta. Eli ihan hirveitä määriä ei tätäkään testiä ole tälle rodulle tehty. Pyreneittenpaimenkoiran jalostuksen tavoiteohjelman mukaan seuraavat tulokset ovat rodunomaisia:

• Toimintakyky (kerroin 15):  +1 on varsin rodunomainen tulos. Paimenkoiralla kuuluisi olla tietty määrä rohkeutta ratkaista tilanteita.

• Terävyys (kerroin 1):  +1 ja +3 ovat rodunomaisia tuloksia. Paimenella ei kuuluisi olla tarvetta käyttäytyä aggressiivisesti uhattuna, myös nopea palautuminen on suotavaa. 

• Puolustushalu (kerroin 1): +1 on varsin rodunomainen tulos. 

• Taisteluhalu (kerroin 10): (Taisteluhalu, tai paremminkin sen puute kerää rodulla eniten miinustuloksia luonnetestissä. Tulokseen voi vaikuttaa jossain määrin rodun varautuneisuus vieraisiin ihmisiin, mikä ilmenee vieraan kanssa leikkimisessä. Toisaalta vaikka pyreneittenpaimenkoira on leikkisä koira, ei esineestä taistelu itsessään välttämättä ole se koiran suosikki leikki.) Toivottava tulos olisi +2 kohtuullinen. 

• Hermorakenne (kerroin 30):  +1 on rodunomainen tulos. Paimenen on kyettävä hallitsemaan itsensä myös paineen alla. 

• Temperamentti (kerroin 15): +1 ja +3 ovat erittäin rodunomaiset tulokset. 

• Kovuus (kerroin 8):  +1 ja +3 ovat toivotuimmat tulokset. Liika pehmeys näkyy pelokkuutena, joka ei ole suotavaa paimenelle. 

• Luoksepäästävyys:  +3 ja +2 ovat erittäin rodunomaiset tulokset. 

• Laukauspelottomuus: Paimenen toivotaan säilyttävän toimintakykynsä äkillisistä, kovista äänistä huolimatta. +++ laukausvarma ja ++ laukauskokematon toivottavimmat tulokset.

Taavin luonnetesti, kuvaajana toimi Anu Nevanoja:

Aavistuksen ehkä Tapsassa näkyi Kostin tulon aiheuttama väsymys, mutta ei nyt mitään isoja yllätyksiä ollut kuitenkaan. Ehkä suurin yllätys mulle oli, että kelkkaan kesti aika kauan tottua ja pimeässä huoneessa Tapsu ei käyttänyt nenää kunnolla. Videolla näkyy myös kuinka surkea olen leikkimään =). Seinään teljettynä Taavi näyttää ihan siltä, kuin joku öttiäinen kiusais sitä...

Taavin aika lailla rodunomaiset tulokset:

Toimintakyky: -1 pieni
Terävyys: +1a pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu: +1 pieni
Taisteluhalu: +2b kohtuullisen pieni
Hermorakenne: +1b hermostunein pyrkimyksin
Temperamentti: +2 kohtuullisen vilkas
Kovuus: +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys: +2a luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen

Laukauspelottomuus: +++ laukausvarma

Loppupisteet 110

Hyvä fiilis palaa

Sunnuntaina kokeessa Kosti kävi sulattamassa kaikkien sydämet, kerjäämässä rapsutuksia, tutustumassa iiiisooon lempeään valkkariurokseen ja melkein syömässä buffan sämpylät. Kotiin ajelin Hyvinkään kautta. Kosti pääsi tutustumaan Nuttuun ja Taavi tietysti moikkaamaan rakasta tätiään. Nuttu ei hirveesti lämmennyt Kostille, mutta lenkillä käydessämme kävi kuitenkin nuuskimassa pentua. Kosti osasi käyttäytyä hienosti.


Maanantaina Kosti kävi kaupunkilenkillä katselemassa kaivinkoneita, niitä oli tällä kertaa kaksi eikä ne olleet enää yhtään jänniä. Tainnu pienessä päässä taas loksahtaa jotain kohdalleen ja viimeksi jännä juttu ei enää ollut mitään. Kaupungissa oli rauhallisempaa kuin viimeksi, mutta hyviä häiriöitä saatiin silti. Kotiin ajettiin kentän kautta, vähän perusasennon alkeita ja leikkiä.

Taavin kanssa otettiin heti härkää sarvista ja käytiin illalla kentällä. Alkuun estetreeniä loivalla A:lla ja hyppyä 70 - 80 -70 cm. Molemmat meni hyvin. Seuruuta, joka sekin oli taas ihan kivan oloista, paljon palkkaa ja käännöksiä. Sain avukseni kahden hengen henkilöryhmän ja leonbergiuroksen. Oli muuten aika karmee Taavin mielestä ja ohi seuratessamme se taas väisti paljon ja jäykisteli, mutta oli kuitenkin ihan hiljaa. Otin namit avuksi ja sitten mentiinkin tosi hienosti. Kuljin henkilöparin läpi useaan kertaan ja välillä pysähdyin istumaan. Kun mulla oli nami kädessä, ei ollut mitään ongelmaa.

Kosti kävi illalla vielä jäljellä. N. 150 askelta metsätiellä ja nami joka kolmannella. Laitoin jäljelle myös kuusi keppiä, ensimmaisen alkuun. Kosti on hirmu innokas jäljestäjä ja kahteen keppiin se reagoi, vahingossa varmaan. Hormilan oppien mukaan koitan nyt edetä, vaikken vierasta jäljentekijää saakaan. Mutta mennään nää alkujäljet nyt kovalla alustalla ja vähennetään nameja nopeaan tahtiin ja pidetään esineet/kepit mukana alusta asti.

Kosti muuten kävi tekemässä viime perjantaina asfaltilla Murun tekemän hajuvedellä tehostetun jäljen. Tai oikeastaan kolme jälkeä, jotka kaikki olivat noin 20 m pitkiä. Jokaisella jäljellä oli kolme rikkaa, alussa, keskellä ja lopussa. Kostilla ei ollut aluksi hajuakaan mistä on kyse, mutta viimeisen jäljen viimeinen pätkä näytti ihan jäljestykseltä.




Tässä näkyy yksi hajuvedellä tehostettu jälki. Jäljestettiin vasta kun vesi oli haihtunut. Mylpyröissä rikat. (Koiran kehittyessä hajuveden käyttöä vähennetään asteittain.

Keskiviikkona Tiina uhrautui mulle ihanasti koiratreenikamuksi ja saatiin illalla töiden jälkeen vielä Tapsan kanssa koirahäiriötreeniä Kuisma-parsonista. Kentälle mennessä Taavi haukkui kovasti ja selkeesti otti Kuismasta painetta. Seurattiin sitten moneen kertaan ees taas ja ympäri Kuidea sen välillä kävellen ja välillä istuen. Kokonaisuutena meni tosi hyvin ja Taavi teki heinosti töitä. Kerran se pääs vähän rähähtämään, mutta sekin oli sekunnissa ohi ja taas homma jatkui, täytyy ite pysyä skarppina! Kiitos Tiina!!

Kostikin pääsi kentälle Kuismaa kattomaan ja leikkimään. Kuisma oli ekaks vähän jännä, mutta kyllä sieltä leikkiä olis irronnu lopulta enempikin. Leikittiin Kostin kanssa myös ja taas on kädet verillä. Kovin ovat teräviä nuo naskalihampaat kun osuvat välillä vahingossa lelun ohi käteen...

Mun ei ehkä kannata enää koskaan sanoa, etten enää tee jotain. Joudun kuitenkin syömään sanani. Torstaina oltiin Taavin kanssa tokokokeessa Elimäella, tuomarina Kaarina Pirilä, hän oli yhtä mukava kuin edellisessäkin kokeessa. Jännityksen kanssa edistytään edelleen; mä nukuin yön, enkä oksentanut kertaakaan! Viime sunnuntain jälkeen vähän kyllä hirvitti, mutta päätin etten voi laittaa päätä pensaaseen. Koe alkoi pari tuntia myöhässä yksilöliikkeillä. Liikkurina oli mies, joka oli useaan kertaan aika lähellä ja tuuli heilutteli kehänauhoja melkoisesti, hyppy aivan toimitsijateltan edessä, joten kaikenlaisia häiriintymismahdollisuuksia oli tarjolla.

Seuraaminen oli todella pitkä, hidasta kävelyäkin oli varmaan kolmekymmentä askelta... Lähdössä Taavilla pieni vinkaisu, muuten se oli ihan hiljaa. Yhdessä pysähdyksessä Tapsa keksi kiertää mut ympäri ennen istumista. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä muuten hyvä, mutta pieni vinkaisu siinäkin liikkeelle lähdössä. Luoksetulo oli super! Saatiin palautteessa kehuja suorasta eteentulosta ja näyttävästä sivulletulosta. Noutoesineen pidossa Taavi hyppäs mua vasten sen jälkeen, kun oli luovuttanut kapulan (olen palkannu sitä liian nopeasti kapulan luovutuksen jälkeen). Kaket vaati ekassa maahanmenossa kaksi käskyä, mutta istumaan Taavi nousi ekalla!!! Estehypyssä Taavi tuli suoraan sivulle, mutta tuomarihan ei tiedä, että sen olis pitänyt tulla ekaks eteen. Viimeisenä liikkeenä paikkamakuu, joka harmittavasti nollattiin kolmella käskyllä... se siitä ykköstuloksesta, mutta mikä fiilis meillä oli kehässä!! Wuhuu!! Tätä lisää, me oltiin niin kimpassa kehänauhojen sisällä, ettei ole tosikaan. Makee fiilis, josta vois vaikka ruveta tykkäämään.

Paikalla makaaminen ryhmässä 1 min  0

Seuraaminen  9

Maahan meno seuraamisen yhteydessä  9,5

Luoksetulo  10

Noutoesineen pitäminen  8

Kauko-ohjaus  8

Estehyppy  10

Kokonaisvaikutus  9

146 pistettä ja kakkostulos. Päästiin palkinnoille, oltiin kolmansia.

Kosti toimitti taas maskotin virkaa ollen reipas rapsuteltava. Vieraat koiratkin kiinnosti kovasti, mutta ei menty katsomaan kuin yhtä kilttiä tervua. Kovasti sitten piti mielistellä ja kellistellä, kun jännitti vaikka kiinnosti.

Lauantaina samaan aikaan kun mä nukuin yövuoroväsymystäni pois, oli Taavi päiväretkellä Viipurissa Oskun kanssa. Tuliaisina tältä reissulta Venäjän muotovalion titteli. Kiitos Osku!! Vaikka tällaiset näyttelyreissut on huippuhelppoja, kun ei itse tarvi olla mukana, niin kyllä silti mieluusti olisin ollut.

Tuomatina Evgeny Kuplyauskas ja tässä arvostelu, jos siitä joku saa jotain selvää:

Kosti oli pari päivää Haru-siskon painikaverina, kiitosta vaan Seijalle!

Sunnuntaina aamusella Kosti kävi jäljellä. Kuusi keppiä, nami joka viidennellä, jälki vanheni 35 min ja pituutta oli n 40 metriä. Ens kerralla saa namit olla kyllä taas joka kolmannella, mut ompahan kokeiltu. Neljään keppiin Kosti reagoi ja muutenkin oli taas innokasta menoa.

Taavin sunnuntai kului luonnetestissä ja kotimatkalla pojat pääsivät pitkälle metsälenkille Pihkan kanssa.

Ongelmien paluu

Maanantai-ilta vietettiin pk-hakutreeneissä. Kosti oli tallomassa rataa ja oli jo ihan sinut muiden metsässäliikkujien kanssa. Kosti teki myös yhden peräänajon ja yhden ukkelin, joka oli 'valmiina' n. 20 m päässä ja huuteli sieltä Kostia. Hirmu reipas se oli taas.

Taaville tyhjä, piilo, kaksi tyhjää, valmis, kaksi tyhjää ja valmis. Rata meni ihan kohtuullisen hyvin, mutta kyllä useampi tyhjä selkeesti vähän hyydyttää. Ilmaisut tosi hyviä ja yhdellä ukolla otin hallintaan. Taavi oli tosi hienosti kuulolla ukkojen välit ja muutenkin.


Tiistaina saatiin kaveriporukalla kivat aamupäivätreenit aikaiseksi, kiitos mukana olleille! Kosti kävi tutustumassa ihmisiin ja sitten tehtiin kontaktiharjoituksia ja luoksetulo! Kosti myös leikki, jopa vieraan kanssa. Nami oli tällä kertaa kuitenkin selkeesti kovempi juttu kuin lelu.

Taaville paikkamakuu toisen koiran treenatessa, hyvin meni. Henkilöryhmää koiralla, vähän se taas aiheutti väistämistä, mutta noin niin kuin muuten seuras aikas kivasti. Käyttöesineen noutoa tein kerran vauhtinoutotyyppisesti ja taas onnistuttiin noukkimaan esine hienosti hiekalta, jee! Paikkamakuussa kaksi laukausta 9 mm startilla ja seuruussa kaksi laukausta 6 mm startilla. Eka 6 mm laikaus aiheutti säpsähdyksen, toiseen ei Taavi enää reagoinut mitenkään. Loppuun eteenmeni palkkapurkille. Taavi ei ollut nähnyt palkan vientiä, joten lähetys oli ns. tyhjään. Taavi lähti hyvin, mutta vähän vauhti hyytyi matkan edetessä. Kyllä se silti purkille asti kentän toiseen laitaan juoksi. Olin tyytyväinen, että ylipäätään lähti noinkin hyvin. Täytyy vaan treenata lisää ja luoda uskoa palkkapurkin löytymiseen aina sieltä, minne se lähetetään.


Keskiviikkona Tapsa kävi vähän kentällä kiertämässä seuruun merkeissä Runtu-sakemannia, tekemässä onnistuneet jättävät, luoksetulon maasta ja lopuksi juoksemassa eteenmenopurkille. Tosi hyvällä fiiliksellä oltiin taas. Tuntuu, kuin oltais molemmat ruvettu tykkäämään tottiksesta ihan tosissaan. Ainut miinus on perusasennosta maahan meno, jostain syystä vaatii nykyään aina useamman käskyn...

Kentällä pyörimisen jäljeen käytiin vielä Runtun kanssa kaupunkilenkillä. Edellisestä sivistyslenkistä olikin jo ihan liian kauan.

Kosti harjoitteli tän aikaa kotona yksin oloa ja palatessani ikkunasta vaklatessani totesin pennun nukkuvan. Lähtiessäkin se jäi tyytyväisenä syömään herkkuja.

Kosti pääsi myös omalle kaupunkilenkille. Pitäis oikeesti käydä enempi, eihän sillä raasulla ole ollu edes pantaa kaulassa pitkiin aikoihin ja muutenkin on pyöritty vaan metsissä. Kosti on olevinaan niin kovin reipas ja hötkymätön, että senkään takia en ole viitsinyt raahautua ihmisten ilmoille ja treeneissä se on kuitenkin nähnyt vieraita. Pitää nyt vähän yrittää ryhdistäytyä tän suhteen.

Lenkki meni muuten tosi hyvin ja kaikki mitä vastaan tuli, oli Kostista ihan jees paitsi torilla hyörivä kaivinkone. Traktori, pari rakennustyömaata, autot, pyörät, lapset, koira, rapsuttelijat, lastenvaunut, puistotyöntekijät haravoineen ja lapioineen, tuulessa lepattavat huomionauhat, kuorma-auto yms. ei mitään, mut kaivinkone oli kaamee (namit kyllä kelpas, vaikka hirvitti). Kierrettiin sitten tori ja hetki istuskeltiin ihmetelemään kaivuria. Vähän se jäi jännäksi vielä, pitää mennä ens viikolla uudestaan.


Torstaina olin kuuntelemassa Hormilaa käytännön jäljestyksestä kovalla alustalla. Tähän liityvöt muistiinpanot päivitän Hormilan luennon jatkoksi, kunhan kerkiän.

Perjantain tokoiluissa Taavi oli taas vallan ihana ja pätevä. Se on selkeesti löytänyt rentouden muiden koirien läsnä ollessa. Tehtiin kaukoja ja jättäviä. Loppuun paikkista pari toistoa ja tokalla häiriökoira teki luoksetulon paikkiksessa olevien edestä. Hienosti meni meiltä koko treeni.

Lauantaina oltiin Konttisen Antin hakuopissa. Taavi teki haamun, kaksi valmista ja metsään jäävän riekun. Hyvin meni kaikki ukot. Tyhjien opetusta käytiin teoriassa. Taavilta on vaadittava tarpeeksi syvät tyhjät pistot uusilla lähetyksillä. Aluksi palkka yliheitolla lähellä olevalta maalimieheltä.

Kosti teki neljä hienoa haamua noin 25 - 35 metriin. Jatkossa tehdään paljon näitä suoria pistoja ja pidennetään matkaan. Mm haamuilee pitkään ja kun Kosti on jo tulossa, putoaa piiloon.

Lauantaina ajelin illalla Lohjalle sunnuntaista pehakoetta varten. Jännitti taas kovasti. Tottiksen suhteen olin luottavainen, mutta maasto olisi varmasti meille haastava, kun ei olla paljoa nyt treenattu ja potkiä rtoja varsinkin on alla aika vähän.

Mutta niinhän vain kävi, ettei päästy edes sinne metsään testaamaan osaamista. Tottis meni meiltä tosi hyvin, kunnes tokavikana liikkeenä oli seuruu. Sekin meni hyvin henkilöryhmään asti, mutta henkilöryhmän koira oli Taaville liikaa ja se nosti karvat pystyyn ja alkoi haukkua eikä kyennyt enää seuraamaan. Se oli sitten siinä...

Näin niinkuin omasta mielestä leikkaamaton bortsu-utos ei ehkä täytä niitä kaikista neutraaleimman koiran vaatimuksia, mutta minkäs teet...

Taavin käytös tuli kyllä isona yllätyksenä, kun se viime aikoina on ollut niin rentoreiska muiden seurassa ja lenkeillä ohitukset on onnistuneet hyvin. Mut niin vain on Taavin traumat niin syvällä, ettei niistä taideta päästä koskaan eroon. Nyt mietin jätänkö pelastuskoirahaaveet täjän, vaihdanko pelastuskoiraliiton puolelle vai odotanko sääntömuutosta ja tottiksen poistumista myös palveluskoiraliiton pelastuskokeista... mut oli päätös mikä tahansa, räyhänhallintatreenit on taas aloitettava aktiivisesti. Mistähän sais uroskoiria treenikamuiksi??

Hakua, jälkeä ja tottelemistakin

Sunnuntaina molemmat koirat turistina mukana mätsärissä, hirmu vähän oli porukkaa liikkeellä. Kosti kävi myös käppäilemässä kaupan parkkihallissa, ajelemassa hissillä ja ihmettelemässä liukuovia.


Maanantaina aamusta Taaville kentällä paikkamakuu 9 mm laukauksin. Nousi ekalla seisomaan (?), uudella käskyllä maahan ja ammuttiin sitten vielä kaksi laukausta, nämä menivät hyvin. Seuruussa kaksi laukausta, ei juurikaan reagointia. Käyttöesineen (puinen puurokauha) noutoa kokeiltiin kerran ja nyt se nousi hiekalta ihan mukavasti, vauhtia olis saanu kyllä olla enempi. Lopuksi kolme eteenmenoa, joista keskimmäinen ilman purkkia maahanmenolla. Vauhti oli hyvä ja yritän ruveta ajamaan tohon vähän ennakoivaa merkkiä mukaan, josko onnistuis sitten kylmiltäänkin joskus.

Kostikin kävi tekemässä treenin! Kontaktiharjoituksia ja mahaanmenoja. Voi, millä tuon aktiivisuuden mua kohtaan saisi pidettyä yllä!?!? Maahanmenot onnistu tietenkin loistavasti!


Illalla tän vuoden ekat pk-hakutreenit. Kosti oli tallomassa rataa ja syömässä namia ihmisiltä. Vähän se oli ihmeissään, kun metsässä oli niin paljon porukkaa, kun eihän me kotikulmilla koskaan nähdä ketään. Namit maistui tietenkin loistavasti.

Taaville valmis, valmis umpipiilo, haamu, haamu, taputus ja muistikuva, joka meni umpipiiloon. Ekalle lähti tosi hyvin, mutta ukon löytyminen olisi vaatinut jyrkähkön kallion laskeutumisen aavistuksen takaviistoon ja tästä tuli tyhjä. Lähetin kuitenkin uudestaan ja löytö tuli. Piilolla Taavi oli mennyt piiloon, aloittanut haukun ja sitten oli iskenyt ihmetys "missäs mä oikein olen?". Äkkiä ulos piilosta ja ilmaisu jatkui tän jälkeen hyvin.

Molemmat haamut, taputus ja viimeinen muistikuvapiilo menivät odotetun mukaisesti hyvin ja hyvällä vauhdilla, ilmaisut Taavilla on tosi hyvät ja hallinta radalla ihan ok. Mä en jotenkin ehkä osaa vaatia siltä tarpeeksi, mulle riittää muutaman metrin säteellä kulkeminen...


Tiistaina hakutreenit uudessa porukassa. Mukavaa oli, toivottavasti pääsen usein mukaan. Porukassa on myös Kostia kaksi viikkoa nuorempi aussipentu. Pennut ja vanhempi aussitäti olivat tallomassa aluetta.

Kostille ensin makkararinki, ihan pikkusen ahne tuo rääpäle! Ringin jälkeen vielä kaksi peräänajoa, korvat lepattaen Kosti painui ahmimaan namit.

Taaville kokeenomainen treeni, mä en tienny missä ukot oli. Eka lähetys oli multa tosi huono, ihan vinoon ja sinne se Taavi tietty lähti. Ekasta tuli siis tyhjä. Toinen oikeeseen suuntaan etukulmaa kohti ja pienen etenemän jälkeen löytö. Toisesta etukulmasta myös löytö. Neljäs lähetys tyhjä ja viidennellä Taavi teki laajan laatikon. Näin sen tulevan takalinjaa pitkin keskilinjalle sen näköisenä että haju on ja oletin sen jatkavan keskilinjan yli toiseen takakulmaan. Vaan eipä se jatkanut, jäi kurottelemaan keskilinjalla olevaan kuoppaa, juomaan ajattelin. Mutta siellähän oli ukko ja Taavi ilmaisi hienosti. Kivat treenit!


Keskiviikkona Tapsalle pieni tokotreeni; ruutua, merkin kiertoa, kaket ja seuruuta. Seuruu oli hyvää, kakeissa pikkasen liikaa intoa ja peppu meinas vähän liikkua, mut olin kyl tyytyväinen tuohon innokkuuteen, viis pepusta. Eka ruutu lätkälle, eikä menny kauheen hyvin... jotenkin innoton meno. Toinen näyttöruutuna ja se oli hyvä.

Merkkiä kierrettäessä jätin Taavin ylipitkän matkan päähän, menin itse puoleen väliin koiran ja tötsän väliin ja siitä lähetys. Laukka pysyi mennessä useamman toiston ajan, hienoa!

Kosti kävi kentällä leikkimässä. Ehkä mä vähän olen edistynyt tossa leikkihommassa.

Kentältä kurvattiin vielä kuokkimaan BH-kurssin treeneihin, jossa saimme koirallisen henkilöryhmän, kiitos tästä mahdollisuudesta! Taavi on ollu viime aikoina melkoisen hiljainen, mutta nyt kyllä tuli ääntä enempi kuin tarpeeksi... Seuruuseen en ollu täysin tyytyväinen, mutta kyllä me henkilöryhmä ihan hyvin silti selvitettiin. Narttulansua Taavi kuitenkin vähän väisti. Näitä tarttis taas lisää.


Kosti oli yhtenä päivänä Murun mukana joella kalassa. Taukopaikalla oli rapsuttelijoita riittänyt ja muutama olisi halunnut kuulemma viedä pennun mukanaan, niin suloinen ja vieraskorea se osaa olla =P. Reippaasti oli Kosti kuulemma ollut kalassa. Mua vähän hirvitti, että Kosti putoaa jokeen ja huuhtoutuu mereen... onneksi ei.


Lauantaina Kostille tunnin vanha 200 askeleen suora jälki metsätiellä, nami joka askeleella. Nyt meni homma jo alusta asti paljon määrätietoisemmin, mutta homma parani silti loppua kohti. Kosti vetää mukavasti eikä häiriinny valjaiden kiristymisestä. Nuuskutus on jäljellä kova!


Taaville janaharjoitus puolitoista tuntia vanhoilla jäljillä:

En tiedä menikö se tosta enempi sekaisin vai oliko tästä treenistä hyötyä. Kyllä se jokaisella lähetyksellä löysi jäljen ja pääsääntöisesti lähti oikeaan suuntaakin, vaikka ekalta kepiltä kun lähdettiin takaisin tielle, oli Tapsu kovin hölmistynyt ja toka lähetys janalle oli tosi surkee. Loput se sitten taas tajus.

Pyllykuva ♥

Lahjattomat harjottelee vai miten se nyt menikään...

Toukokuu aloitettiin Kostin aamupalan syönnillä jäljeltä. Taas hiekkapohjalla n. 150 askelta ja jokaisella pieni pala kanansydäntä. Jälki vanheni n. 35 min. Kosti lähti hyvin, alussa oli namia vähän enemmän. Seuraavalla kerralla jälki saa olla selkeesti pidempi, sillä nyt alku oli välillä pientä pyörimistä ja tuumailua ja loppua kohden jutun juoni selvis Kostille selkeesti. Jarruttelin vähän menoa, että tulis kaikki namit syötyä, mutta jostain syystä vasemman jalan askeleella olleet namit tuli tarkemmin syötyä kuin oikean, nuuski kuitenkin aika hyvin molemmat askeleet.

Taavin kanssa tehtiin hyvänmielen seuruusulkeiset. Paljon lähtöjä, käännöksiä ja pitkiä suoria ja superpaljon palkkaa, Lärppä oli niin messissä kuin olla ja voi. Yritin olla vähän yllätyksellinen ja ennalta-arvaamaton, mutta tiiä sitten onnistuinko... Käytiin myös esteillä; hyppyä Arin opien 60 - 70 - 60 cm ja monta juoksua loivasta ja keskiloivasta A:sta. Tuolle A:lle Taavi jo hinkus ja juoksi sinne omineen ilman mitään kehotuksia, jei!! Tuo jyrkempi noista harjoitusesteistä oli ihan helppo nakki Tapsalle, ei pienintäkään haparointia tms. Myös alastulot oli hyviä, selkeesti talven harjoittelu tuottanut tulosta ja tuo otus ei enää halua suoraan hypätä sieltä harjalta alas, vaan tulee nätisti. Näitä lisää!


Kostin kanssa käytiin ihmettelemässä mätsäriä. Reippaasti pikkuinen liikkui ihmis- ja koiravilinässä vaikkakin välillä piti hetkeksi istua tuumailemaan. Innokkaiden koirien en antanut tulla lähelle, vaan keskityttiin välinpitämättömään oleiluun toisten seurassa. Parit rapsutukset kuitenkin Kosti otti mielellään vastaan.


Keskiviikkona Tapsa kävi fyssarilla. Rinta- ja lannerangan liitoskohta taas vähän jumissa ja lapojen seutu. Taitaa olla Kostin kanssa peuhaaminen pistänyt paikkoja vähän normia enempi jumiin, mut mitään isompaa ei kuitenkaan onneksi löytynyt. Eläinkaupan äänetkään ei enää jaksaneet Taavia hetkautta, se makas ihan lötkönä koko ajan, mut kipeissä kohdissa piti vähän öristä ja muutaman kerran yrittää pystyyn. Pitäs oikeesti taas yrittää vähän hieroa sitä joskus kotonakin...

Sanni yllätti mut illalla lenkkikutsulla ja koska Taavi oli just fyssattu, lenkille pääsi vaan Kosti. Teki kyllä hyvää yövuorokrapulaan käydä vähän kävelemässä hyvässä seurassa ja Kostinkin on hyvä oppia olemaan välillä ilman Taavin tukea. Reipas pentu se oli ja hyvin meni Sannin tyttöjen kanssa. Kiitos Sanni ja ihanat suipponokat!

Kuvat on huonoja, kun en osaa käyttää uutta puhelinta ollenkaan...

Leikkitäti Sisko ❤

Torstaina Kosti kävi ellillä, ekat rokotukset on nyt saatu. Reipas poika se oli eikä edes huomannut , kun piikki pistettiin niskaan. Molemmat pallit löytyy, sydän kuulostaa hyvältä, purenta on ok ja muutenkin terveen oloinen tapaus.

Loppupäivän suunnitelmat menivätkin uusiksi, kun lähdin kaverin tueksi lopettamaan sen koiraa ja sen jälkeen terapialenkille. Ei ole helppoja juttuja nuo koskaan, mutta välillä päätös on erityisen vaikea. Aina mikään apu ei riitä ja mikään koiran eteen tehty työ ei ole tarpeeksi. Ihminen on loppupelissä aika voimaton ja kykenemätön kun luonto on toista mieltä. Illan nunnuttelin Taavia ja Kostia ja pohdin elämää koirien kanssa. Toivottavasti elämä olisi meille hyvä ja selvittäisimme kaikki tiellemme tulevat vastoinkäymiset ja haasteet. Ja kun aika tulee, toivon olevani tarpeeksi rohkea ja oikeudenmukainen tehdäkseni koiran kannalta oikean päätöksen.


Perjantaina tokotreenit aloitettiin ruudulla. Kokeilin Taaville näyttöruutua, mutta kentällä olleet hajut vei voiton ja Taavi juoksi ruudun yli haistelemaan. Uusinta tehtiin kuitenkin samalla tavalla ja se onnistui huisin hienosti. Koko loppuajan oltiin kaikki koirat yhtä aikaa kentällä ja Taavi oli ihan superhyvin keskittynyt minuun. Tehtiin paikkamakuuta ringissä kaksi toisto. Tapsa oli niin hieno, vaikka molemmin puolin vieressä oli melkoiset inhokkikoirat. Loppuun kaikkia jättäviä useita toistoja höntsäten. Alkaiskohan taas pikkuhiljaa sujua tuo erottelukin! Näiden treenien jälkeen olin taas niin tyytyväinen, Taavi oli vapaana vaikka kentällä oli kolme sen suurta inhokkikoiraa ja niiden lisäksi vielä pari muutakin ja silti se oli todella rento ja keskittyi meidän omaan tekemiseen ja väliajoilla köllötteli rauhassa seläntakana puuhastelevista koirista huolimatta. Ollaan me vaan tultu melkoinen matka niistä pahimmista ajoista!


Lauantaina aamusta tokokokeeseen, jonka meinasin alkuviikolla perua. Ei olla ehitty tehä palkatonta treeniä eikä harjoitella liikeiden välejä ollenkaan. Menin sit kuitenkin vaikka olin superhuonosti valmistautunut ja taas oli maha sekaisin ja oksetti ja hyi hitto miten kamalaa tuo jännittäminen on!! Nyt kuitenkin jännitys oikeastaan loppui kisapaikalla ja koe meni ihan mukavasti. Kapulan pidossa mun kädet kyllä täris sen verran, etten meinnu saada pidettyä kapulaa. Tuomarina mukava Kaarina Pirilä.

Paikkamakuussa vieruskavereina mali ja bc, vähän sellaset Tapsan inhokkirodut, mut rento jätkä oli taas kentällä. Alasmeno vaati kaksi käskyä ja kun odotettiin lopussa lupaa nostaa koira, Taavi vähän vinkui. Mut kesken paikkiksen yks koira läks litomaan, onneksi omistajansa luo.

Seuruussa yhessä käännöksessä olen aivan varma että liikkuri sanoi vasen, mutta voi olla että itekin sekoilin. Joka tapauksessa käännös tuli tosi tyhmään paikkaan ja vähän sekosin jaloissani ja tää näky Taavissa, mut kun taas sain rytmistä kiinni, niin meni hyvin.

Kaket meni huonosti, mut osasyyn laitan kentän vieressä rähinöinneille koirille. Tuomari pyysi liikkuria hetken jopa odottamaan, josko rähinä rauhoittuisi, mutta näin ei käynyt. Epävarmin liike toi on meille joka tapauksessa, mutta ei se nyt välttämättä tota lisähäiriöö olis tarvinnu. Kaksi käskyä alun maahanmenoon ja kaksi vai jopa kolme istumiseen...

Liikkeestä maahan ja hyppy hyvät, luoksetulossa olis saanu olla vähän enempi vauhtia ja siinä annoin yhen turhan lisäkäskyn sivulle. Kapulan Taavi otti tyylilleen uskollisesti aika rauhallisesti, mutta se myös pitää sitä tosi nätisti.

Liikkeiden välit meni hyvin! Taavi oli koko ajan hiljaa! Oli kyllä niin voittajafiilis tän kokeen jälkeen. Tuomarilta saatiin paljon kehuja ja muutama vinkki. Tää oli nyt varmaankin meidän vika koe alossa, ollaan niin tylsistymiseen asti hinkattu noita liikkeitä. Heti on jo enempi intoo panostaa avon liikkeisiin.

Pisteet:
Paikkis 7,5
Seuruu 8,5
Liikkeestä maahan 10
Luoksetulo 9,5
Kaket 5
Hyppy 10
Kokonaisvaikutus 9

Yhteensä 169,5 ALO1

Kosti oli kokeessa maskottina ja liikku siellä milloin kenenkin käsipuolessa ja oli niin reipas poika! Tuomarikin kävi sitä moikkaassa ja oli nähnyt siskolikkaa Hyvinkäällä edelisellä viikolla, maailma on pieni.


Kostin unikuvia, melkoinen pallien tuulettelija! Nukkuu jopa autossa selällään =). Tyyppi myös nostaa nykyään tosi reteesti koipee, melkoista Taavin matkimista.