Taavi vietti viikko sitten viikonloppuna hieman vajaan vuorokauden koirahoitolassa. Kävin katsomassa paikkaa aikaisemmin ja kyselin kokemuksia muilta. Paikka näytti siistiltä, omistaja oli mukava ja kavereilla oli hyviä kokemuksia, mutta silti Taavin sinne vieminen ei ollut helppoa. Kyllä kotihoito olisi aina parempi vaihtoehto, mutta aina se ei vain ole mahdollista...
Laiton Murun viemään Taavin aamulla hoitoon, kun en itse olisi kuitenkaan selvinnyt ilman kyyneliä, niin herkkis olen. Hoitolassa koirat asuvat "huoneissa", joista jokaisesta on pääsy omaan pieneen ulkotarhaan ja jokainen pääsee neljä kertaa päivässä juoksutarhaan. Tämän lisäksi ostin Taaville lisäpalveluna saatavan metsälenkin, jotta se pääsisi hetkeksi pois hoitolan melusta.
Ruoka ei illalla ollut Taaville maistunut, mutta se nyt ei ollut mitenkään yllättävää. Aamuruoka oli sitten maistunut hyvin.
Aamulla Taavia kotiin hakiessani oli pieni mies revetä liitoksistaan, kun näki mut <3 Voi kamala miten kova ikävä mullakin jo sitä oli! Tais hoitoreissu kuitenkin olla aika rankka, kun mun nukkuessa päivällä ennen yövuoroa, makasi Taavi repo rankana sängyn alla ja mä sain nukutuksi kunnolla.
Maanantaina käytiin katsomassa Nappia, jonka kanssa meno oli hulvatonta!
Tiistaina oli vuorossa ukkosen säestämät pelastushakutreenit. Taavi on ukkosella vähän levoton ja siitä kyllä huomasi, ettei se ollut aivan oma itsensä. Kaatosateen ja jytinän johdosta vedettiin lyhennetyt treenit kahdella maalimiehellä. Ekalle ukolle sain lähettää Taavin kahdesti, toisella lähti hyvin ja haukkuikin ihan mallikkaasti. Toiselle ukolle teki ekalla kerralla pitkän lenkin ja haki kovasti, muttei löytänyt. Uusi lähetys ja nyt meni paremmin. Maalimiesten sadeasutkaan eivät hämänneet.
Ke aamuna Pakki kävi lenkittämässä Taavia. Ei ne leikkiin riehaantuneet, mutta ihan hyvin lenkki sujui kimpassa. Takas meidän pihaan tultaessa tuli pieni rähäkkä, mutta Jussi oli onneksi ihan vieressä ja otti tilanteen haltuun. Sen jälkeen nuuskittiin taas pihaa yhteisymmärryksessä.
Keskiviikkona tehtiin pk-porukan kanssa esineruutua ja ilmaisua. Esineruutu on ollut meille jotenkin tosi vaikea ja päädyttiinkin Taavin kanssa tekemään sienestysharjoitus. Ruutuun laitettiin seitsemän esinettä ja lähdimme Taavin kanssa vain kävelemään alueelle. Taavi oli aluksi pitkässä liinassa. Ensimmäistä esinettä se ei meinannut löytää millään. Käveltiin parista ihan ylikin, muttei mitään reaktiota... Sitten se hokas hansikkaan ja heti palkkaus ja kova kehuminen. Toinen meni vähän samaan tyyliin ja sitten päästinkin sen irti. Taavi löysi vielä kolme esinettä ja sitten lopetettiin siihen. Oli kiva nähä, kun se tajus mitä siltä halutaan, niin nenä kävi niin kovasti sen etsiessä. Viimeiset se jo toikin mulle vähän matkan päästä. Jos tää nyt helpottais sen esineruutuhitauteen?
Sitten tehtiin ilmaisuja viiden ukkelin verran. Lähetys ihan läheltä ja hyvät haukut siihen. Haukut parana koko ajan ja muutaman kerran sieltä tuli jo tosi miehekkäitäkin haukkusarjoja! Hienosti Taavi on tässäkin kehittynyt, vaikka paljon on vielä treenittävää.
To aamu aloitettii pitkästä aikaa tottiksella. Mun tottismotivaatio on ihan hukassa... Aamun aiheena seuraaminen ja paikkamakuu häiriökoiran läsnä ollessa. Seuraamiset meni kuulemma hyvin, vaikka mun mielestä Taavi jätättää ja on liian kaukana sivussa. Ihan siis parin askeleen pätkiä otettiin. Toi on vaan niin vaikeeta! Taavi oli kyllä tosi intoa piukassa, huomaa ettei olla vähään aikaan tehty mitään.
Paikkamakuuta tein Taavi hihnassa, niin että mentiin aina vähän lähemmäs toista koiraa. Hyvin se pysyi maassa, välillä vilkuili kaveria. Näitä täytyy treenata lisää! Kun ei me nyt niin kovin lähellä sitä toista kuitenkaan oltu, viimesellä kerralla ehkä vajaan kymmenen metrin päässä ja makuulla olo ajatkin oli aika lyhyitä kerrallaan...
Illalla oli vuorossa jälkitreenit pitkästä aikaa ohjatusti. Taavilla oli ajettavanaan noin 400 m pitkä vieraan tekemä jälki kahdella kulmalla ja kuudella kepillä. Jälki vanheni himpun yli tunnin ja keli oli hyvin hentotuulinen syyskostea, maastona kangasmetsä.
Jäljen vanhenemisen aikana kokeiltiin vähän esineruutua, mutta kyllä se niin vaikealta vain tuntuu. Vetäjä lupasi hommata meille kokeneen esineruutuihmisen joskus opettamaan tuota hommaa! Taavi kyllä hakee ne esineet, mutta ei se ole siitä hommasta mitenkään hirmu innoissaan. Musta tuntuu, että se on lähössä ettimään ihmistä ja pettyy kovasti kun sieltä löytyykin vain joku tyhmä lelu... Lelut kun ei muutenkaan ole sen juttu =/
Jäljellä taas oli vauhtia niin, että sain jarrutella. Tarkkuus kärsii selvästi tosta vauhdista ja taidankin seuraavaksi tehdä ihan perinteisen namijäljen, jotta saataisiin vähän tuota tarkkuutta lisää... Kulmat meni Taavi -tyyliin kaarroksen kautta ja kepeistä löytyi 5/6.
Huomioina ainakin se, että kuopan kautta kulkeva jälki oli vaikea, Taavi kiersi kuopan reunaa pitkin ja palasi jäljelle montun toisella puolella. Tapsuli kulki myös melko sivussa jäljestä, joka tietenkin voi johtua tuulesta. Kepit se kyllä merkkasi hienosti sitä yhtä lukuun ottamatta, vaikka senkin kohdalla se "vähän merkkasi", mutta mä en sitä tarpeeksi hokannu. Toiset olivat myös sitä mieltä, että namipalkka kepeillä ei Taavia juurikaan palkkaa, vaan se palkkaantuu enemmän siitä, että pääsee jatkamaan hommia. Hyvä niin ja ensi kerralla kun kokeillaan keppejä, niin jätän namit niiltä pois ja kehun vaan.
Kovasti tuli taas mietittävää ja uusia ideoita. Lähitulevaisuudessa kokeillaan sen namijäljen lisäksi ainakin linnanharja- ja hullunkiertojälkiä.
Sunnuntaina oli sitten sen namijäljen vuoro. Tein sen pellolle, missä oli kyllä vähän turhan pitkä heinä. Namitin epätasaisin välein ja tein kulmia ja kaarroksia. Taavi jäljesti tosi rauhallisesti, mutta keskittyi mun mielestä jälkeen huonommin kuin ilman namia tehtyihin jälkiin. Namittomilla jäljillä se etenee vauhdilla, ei niin tarkasti, mutta se tekee töitä aika keskittyneesti ja tasaisesti koko jäljen ajan. Nyt nuuhki kyllä hyvin ja rauhallisesti, mutta nosti aina välillä päätään ja jäi katselemaan taivaanrantaan tuumaillen jotain... Seuraava namijälki tuleekin sitten metsään, katotaan kuin sitten käy!
