Viikko ennen joulua perjantaina aamusta hallilla Taavin kanssa kokeilemassa ekaa kertaa rally-tokon avoluokan rataa. Rakensin alla olevan radan, joka tosin ei meinannut kunnolla mahtua piskuiseen halliin. Hyppy ja houkutus osoittautuivat radan haastaviksi kohdiksi. Taavi pitää sen verran hyvää kontaktia seuruussa, että se ei näe hypyn tulevan eteen. Ekalla yrityksellä se kävelikin siitä ohi tiukasti mun reidessä kiinni. Toisella yrittämällä onnistuttiin paremmin. Houkutus vei myös pyrriäisen mennessään ekalla kerralla ja näitä kahta kohtaa sitten hinkattiin pari kertaa. Hyppy onnistuu yksittäisenä liikkeenä hyvin, mutta osana rataa se on heti huomattavasti haastavampi. Houkutuskin on vaikea radalla, vaikka omana harjoitteenaan se toimii hyvin.
Kosti treenas rallykylttien toimiessa häiriönä seuruuta. Kovasti on virtaa tuossa epelissä ja se ehtii ja kerkiää sata asiaa sekunnissa... Perusasento rupeaa olemaan hanskassa ja liikkeelle lähdöissä pääasiassa pysyy kontakti hyvin. Yksi ja kaksi askelta menee hyvin, mutta pidemmillä pätkillä tulee väljyyttä. Edetään siis jatkossakin hissukseen. Käännöksiä kokeiltiin myös ja oikea on kohtuullinen, vasen ei onnistu vaan Kosti käy istumaan.
Kapulalla leikittiin myös ja sen pito onnistuu jo istuen ja mälväämättä. Innokkaasti tuo myös hakee kapulaa, mutta luovutusta ei olla vielä harjoiteltu. Hyppyä pari toistoa ja luoksetulo, pitäis tuota eteen tulemista ruveta nyt tehotreenaamaan, kun siitä ei ole Kostilla selkeestikään hajua. Tietysti myös vähän leikittiin.
Lopuksi Taavin kanssa vielä ruudun ja merkin kierron erottelua. Väärälle ei mennyt kertaakaan, mutta kovin oli epävarma siitä mihin pitää mennä. Pienellä kannustuksella suoritti ihan kohtalaisesti. Näitä nyt vaan lisää, että saadaan itsevarmuus kohdilleen!
Tiistaina pikatreeni hallilla. Häiriönä toimi seuraavat treenaajat, jotka jo odottelivat tuntinsa alkua. Taavi teki pientä rallypätkää, hyppyä, pyörähdystä yms. Yksittäin nuo liikkeet onnostuu ilman ongelmia, mutta radan osana ovat vaikeita.
Tehtiin myös ruudun ja merkinkierron erottelua. Vielä vaatii hiomista, mutta suunta on hyvä.
Kosti teki seuruuta, hypyn, luoksetulon ja merkinkiertoa. Kierrosta se ei vielä tajua mitään, mutta muut mene tasoon nähden hyvin. Erityisen tyytyväinen olen sen malttiin jäädä paikalleen ja nyt varsinkin keskittyi hienosti, vaikka ovensuussa oli porukkaa hälisemässä.
Keskiviikkona vähän hakuilua. Taaville jäljennoston kautta, mut taas se meni kyl enempi ilmavainulla kuin jälkeä pitkin. Tai se ei mene jäljelle asti, kun lähtee jo maalimiehelle, vaikka kuin olis tuulet mistä. Tokan ukon se meni jälkeä pitkin viimeisen kymmenen metriä, mut kun en nähnyt sitä (jäljet vain) niin tiedä sit oliko maa vai ilmavainu. Hieno ysikympin kulma kuitenkin jäljen kohdalla jäljen suuntaan. Myös ekaa kertaa ikinä tai ainakin ikuisuuksiin maalimies korkealla. Ei tuottanut ongelmia tämä.
Kostille ilmaisuharkkaa. Vähän maalimiehestä riippuen aloitti haukun ilman apuja tai pienellä avulla ja toisilla haukku hienosti. Välipalkattiin haukuista. Kosti peruuttaa ja kaapii maata haukkuessaan, vähän näyttää erikoiselta.
Joulunalusviikolla perjantaina halliharkkaa aamusta. Kosti treenas seuruun käännöksiä ja ne on ihan hirmu vaikeita. Yks hyppy tehtiin ja merkin kiertoa naksuttelemalla. Kosti luulee, että merkki on jotain syötävää...
Taavi treenas merkin kiertoa ja edelleen se toimii. Tehtiin avorallyn rataharkkaa vaikeiden liikkeiden; hyppy, pyörähdys ja houkus, tiimoilta. Nyt houkutus ei vienyt mukanaa, mutta Taavi luopui siitä niin tehokkaasti, että seuruu kärsi jo kaksi kylttiä ennen houkutusta. Useampi toisto tehtiin ja saatii homma vähän toimimaan. Hypyltä Tapsa meinas aina karata johonkin, en vaan pysy sen perässä. Tarvii käskyttää se heti takas seuraamaan, kun eturassut osuu maaha. Pyörähdys onnistui ihan ok ja radalla olleet käännökset myös.
Joulun koirat lepäilivät ja pyhien jälkeen käytiin kimppalenkillä Runtun kanssa.
Taavin tytär Milli (Salokannel Hermione) esiintyi joulun alla hienosti Liettuan näyttelykehissä saaden Liettuan juniorimuotovalion arvon. Kuva Jukka Kaijansinkko/Riitta Seppänen-Kaijansinkko.
Edellinen fyssarikäynti jätti takaraivoon muhimaan kommentin Kostin epäpuhtaista takaliikkeistä ja kaiken maailman kauhukuvat kehittelin päässäni ja reilun viikon tuijottelin silmät killissä Kostin liikkumista enkä enää tiennyt mihin suuntaan sen jalat on milloinkin menossa ja näinkö jotain häikkää vai en... Seijan kanssa puhuttuani päätin viedä Kostin välikuviin saadakseni jonkinlaisen mielenrauhan; joko kaikki olisi ihan hyvin tai sitten ainakin tietäisin mitä vikaa on ja voisin ottaa sen jatkossa huomioon tai voisiko sille mahdollisesti tehdä jotain. Kuvausaikaa piti venyttää messarin yli nukutuksesta tulevan karenssin vuoksi.
Maanataina sitten ajeltiin Anjalan eläinlääkäriasemalle Hannu Pajulahden tutkittavaksi. Kostin liikkumista katsoessaan Hannu totesi Kostin olevan jonkin verran jäykkä takapäästään. Polvet tutkittiin ennen nukutusta ja ne ovat kunnossa. Tyypillisesti pyrrit eivät meinaa nukahtaa ja nukkuvat huonosti ja niin teki Kostikin. Sinnikkäästi yritti pysyä hereillä ja vielä kuvauspöydälläkin heilutteli jalkojaan ja sai varuiksi kuonokopankin.
Kun koira kerran nukutettiin niin päätin kuvauttaa Kostilta koko selän, lonkat ja kyynärät. Kuvista löytyi oikea määrä oikeanlaisia selkänikamia, terveet kyynärät ja A/B lonkat. Ei siis mitään vikaa luustossa. Lantio on ehkä aavistuksen vinossa, mutta lääkärin mukaan sillä ei ole koiralle merkitystä ja se voi siitä kasvun myötä vielä oietakin, eikä se rajoita koiran kanssa harrastamista. Jatko-ohjeiksi saimme lihaskunnon ylläpitämisen ja kehittämisen vapaana metsässä juoksemalla.
Oikea kyynärä
Vasen kyynärä
Lonkat
Kaularanka
Rintaranka
Lanneranka
Huh, nyt voin lopettaa takajalkojen tuijottamisen ja alkaa taas nauttia lenkkeilystä!
Loppupäivä meni Kostin heräillessä. Useamman tunnin se itkeskeli ja oli aika rauhaton, vaikkakin ihan väsy ja tokkurainen.
Tiistaina pimeää hakua. Kostille ilmaisutreeniä kaksi ukkoa ja kaksi maalimiestä oli piilossa rakennuskompleksin laitamilla. Ilmaisut meni hyvin, kovin pitkiä haukkusarjoja ei vaadittu. Kosti on vähän rauhaton haukkuja vielä, vaihtelee asentoa paljon. Hienoa kuitenkin, että se pyrkii enempi ottamaan askelia taakse kuin eteen haukkuessaan. Rakennukselta etsittäessä vauhtia oli enemmän kuin järjeä, mutta niin vain löytyivät ukkelit. Eihän Kostilla vielä ole oikein ideaa siitä, mitä ollaan tekemässä, mutta pikku hiljaa edistytään.
Taaville metsässä pintahakutreeni, jossa toivoimme sen nostavan jäljen, kaksi maalimiestä piilossa. Alkuun Taavi nosti todennäköisesti ekan maalimiehen takajäljen. Tutki jonkin aikaa, mutta sai sitten hajun siitä toisesta maalista. Tän ei olis pitänyt edes olla mahdollista, kun matkaa oli yli sata metriä, tuulta ei ollenkaan ja maalimies kallionkielekkeen alla. Mutta niin vai häipyi pyrri määrätietoisesti haukkumaan kaukaista maalia.
Tältä maalimieheltä palattiin edellisille jäljille vähän syvemmällä alueella ja sieltä nousi jälki ja maalimies löytyi.
Keskiviikkona juhlimme Suomen 100-vuotisitsenäisyyspäivää raunioilla. Taavi teki töitä motivoituneesti ja itsenäisesti ollen kuitenkin alun lapasesta lähdön jälkeen ohjattavissakin. Kolme maalia löytyi, vaikka viimeinen teettikin töitä.
Kosti oli ekaa kertaa raunioilla ja vauhtia sillä oli taas enemmän kuin ajatusta tekemisestä. Mentiin ukko kerrallaan siten, että Kosti näki maalin katoavan raunioille. Kolme ukkoa löytyivät ja pari haukkuakin irtosi. Ukot avonaisissa piiloissa.
Torstaina saatiin vieraita kaukaa Norjan Hammerfestista, kun messariin osallistuva Elisabeth tuli Easyn kanssa käymään. Pidettiin pienet treenit raunioilla ja lopuksi Kosti pääsi rellestämään Easyn kanssa. Harmi, kun puhelin on niin paska, että hyytyi näillä nollakeleillä ja kuvat jäi ottamatta...
Taavi haki hienosti kolme ukkoa. Se oli tosi hyvässä mielentilassa tekemään hommia; vauhtia oli, mutta ei liikaa. Raunioilla työskenteli keskittynyt ja hyvä koira, tykkään!
Kostille kolme ukkoa samaan tyyliin kuin edellisenäkin päivänä. Kyllä se kaikki löysi ja haukkuakin se osasi, viimeisellä ei tarvinnut edes apua haukkumiseen. Pätevä siitäkin tulee!
Perjantain tokoiluissa Taavin porukka aloitti paikkamakuulla, joka meni hyvin. Sit treenattiin jättäviä ja niissä lähinnä koiran luo paluuta ja sen kiertämistä. Istumisesta Taavi toisinaan vähän siirtää etujalkaansa, mutta seisominen on edelleen se vaikein. Tehtiin väliin paikkaistuminen ja sekin meni hyvin. Sit treenattiin perusasentoon tuloja eri kulmista, Taavi on aika hyvä mut kyllä korjattavaakin löytyy.
Kostin tunnilla harjoiteltiin seuruun käännöksiä. Just kun me ollaan opittu perusasento ja yks askel seuruuta, niin pitäis jo käännöksiäkin tehdä. Mä haluisin vaan leijialla tässä perusasennon osaamishuumassa. Tehtiin kuitenkin käännöksiä oikealle ja vasemmalle neliötä kävellen. Imuttamalla mentiin, kun en halunnu pilata hyvää seuruufiilistä ja hienosti onnistuttiin. Odotellessa tehtiin liikkeestä maahan menoa ja Kosti pystyy jo menemään seuruusta maahan. Palkkaan heti siihen, mut pitäis kai kohta kokeilla vähän edetäkin siitä. Täyskäännöksiä tehtiin kanssa molempiin suuntiin, vasen täyskäännös oletetusti paljon vaikeampi. Ja koko tunti treenattiin tietty mun kanssa oloa, kun ainakin aluksi muut koirat kiinnostaa ihan liikaa...
Lauantaina Kosti korkkasi viralliset näyttelykehät Messukeskuksen Pohjoismaiden Voittaja 2017 näyttelyn junioriluokassa. Tuomarina Luis Pinto Teixeira Portugalista, joka oli kyllä melkoinen tapaus. Pitkäkarvojen ollessa kehässä, meinasin jo jättää omieni, varsinkin Kostin kanssa, menemättä. Meninpä sitten kuitenkin ja onneksi menin. Otin Kostin suurinpiirtein suoraan häkistä kehään, jotenkin ajattelin sille sopivan paremmin niin, ja se oli ihan, että "jahas, tämmöiset bileet, no minäpä tässä ravailen ja pönötän ja annan kattoa hampaani hienosti, ei paljon hetkauta tuomarin oudot liikkeet ja hälinä ympärillä!". Joten Kosti käyttäytyi varsin mallikkaasti ja oli todella helppo esitettävä, vaikkakin ainut junnu-uros.
Kostin arvostelu kuului näin :
Good proportions, correct mouth, quite good colour of eyes. Good lenght of muzzle. Stil bit narrow on front. A little bit more angulations behind. Guide good topline. Moves well.
Hyvät mittasuhteet. Oiekanlainen suu. Melko hyvänväriset silmät. Hyvä kuono-osan pituus. Vielä melko kapea etuosa. Takaa saisi olla enemmän kulmautunut. Melko hyvä ylälinja. Liikkuu hyvin.
Kostille laatuarvosana erinomainen ja Pohjoismaiden Juniorivoittaja 2017 -titteli.
Kaikki kuvat Tommi Hautamäki. Valitettavasti meidän kuvauskalustolle Messukeskus on aivan liian pimeä paikka kuvata...
Taavin kanssa valiouroksissa oli mukana Förde. Taavi juoksi ihan hienosti, vain muutama haukku siellä täällä. Myös Taavi antoi tutkia itsensä hyvin ja oli muutenkin ihan mallikas.
Taavin arvostelu:
good proportions, correct mouth, good lenght of muzzle. Good colour of eyes. Quite good front, good topline. Moves well in front, a bit narrow behind.
Hyvät mittasuhteet, hyvä/oikeanlainen suu. Hyvä kuonon pituus. Silmät hyvän väriset. Melko hyvä etuosa. Hyvä ylälinja. Liikkuu hyvin edestä, takaa hieman ahdas.
Taavi oli näissä karkeloissa ainut SA:n arvoinen koira (kymmenen lyhytkarvaa) ja vaikka tuomarin arvostelu varsinkin narttujen kohdalla oli hieman arveluttavaa, en voi olla muuta kuin tyytyväinen tuohon koiraan. Tasainen ERI -sarja sai jatkoa ja Taavista tuli rop ja cacibin kera Pohjoismaiden Voittaja 2017!!
Itselleni muistiin: älä koskaan vie koiria enää kyseiselle tuomarille.
Ison kehän jouduin jättämään välistä, kun piti käydä juhlimassa yhdet ylioppilasjuhlat.
Sunnuntaina jatkettiin Messukeskuksessa Voittaja 2017 näyttelyn merkeissä. Kehä olikin tällä kertaa vasta iltapäivällä ja niin ahtaassa paikassa, että aluksi emme saaneet häkkejä lähimaillekaan ja kun lopulta saimme ne survottua lähemmäs kehää, niin ajattelin sen kaiken hälinän ja vilskeen ja mun stressin siirtyvän koiriin...
Tuolla jossain keskellä on meidän häkit
Tuomarina meillä oli Elina Haapaniemi, rodun erittäin hyvin tunteva tuomari, joka suorittaa myös rotumme jalostustarkastuksia ja on ollut perustamassa rotuyhdistystä. Ihan pikkasen jännitin, mutta selvisin kuitenkin =).
Kosti aloitti ja meni ekaksi ihan reippaasti katsomaan tuomaria, mutta jostain syystä väisti tätä jatkossa. Kosti ei ole aiemmin väistänyt ihmisiä, päinvastoin se on mennyt suurin piirtein suoraan syliin. Jokin sai sen nyt kuitenkin käyttäytymään näin, mutta onneksi se oli kuitenkin vielä ihan hyvin käsiteltävissä, varsinkin kun tuomari halusi mitata sen... Vähän se venkoili, mutta tulokseksi saatiin "sillä hilkulla", en saanut kuulla mittauksen tulosta, mutta rajojen sisällä selkeesti ollaan. Hampaat se antoi kuitenkin katsoa hyvin. Edelliseen päivään verrattuna Kosti juoksi musta vähän huonommin, mutta oli kuitenkin varsin mallikelpoinen penikka ja ihan reippaaksi kehui tuomarikin.
Arvostelu kuului näin:
10 kk vanha, sopiva koko, kohtuullisesti käsiteltävissä. Hyvä pään muoto ja korvat, keskiruskeat silmät. Hyvä purenta ja pigmentti. Oikeat mittasuhteet, sopiva luusto. Etuosa ja liikkeet tarvitsevat paljon aikaa. Hyvä ryhti ja ylälinja. Hieman pitkä lanne. Hieman niukat takakulmaukset, yksinkertaiset kannukset. Hontelot liikkeet takaa. Tarvitsee enemmän harjoitusta.
Laatuarvosana EH
Kiireellä koiran vaihto, kun välissä oli vain yksi koira, mutta melkein kerkesin kuitenkin ajoissa... Taavin kanssa kehässä taas Förde ja tänään Taavi esiintyin superhienosti. Antoi tuomarin tutkia ja kopeloida, hampaiden katsomisesta se ei tykännyt, mutta sekin onnistui.
Arvostelu:
4,5 v hyvin oikean tyyppinen, sopivan neliömäinen. Mukava luonne. Hyvä pään muoto, sopivan tummat silmät. Hyvä purenta ja hampaat. Erittäin hyvä ilme. Hieman raskaat korvat. Hyvä luusto, runko ja takaosa. Tällä hetkellä hieman pehmeä turkki. Erittäin hyvä liikkuja.
ROP, CACIB ja V-17!
Ryhmäkehän esiarvostelu meni hyvin ja varsinaisessa kehässä Taavi esiintyi hienosti, ei sijoituksia.
Viikonlopun aikana näimme kaksi Taavin pennuista, Hillan ja Millin. Molemmista neideistä on kasvanut varsin kauniita ja kohtuullisen avoimia rotunsa edustajia! Viikonlopun aikana Millille Helsinki Junior Winner 2017-titteli ja Hillalle Juniori Voittaja 2017 -titteli, onnea!
Oli myös kiva nähdä muita pyrriporukoita, vaikka noissa karkeloissa mun keskittyminen menee aina enempi tai vähempi omiin koiriin, varsinkin kun nykyään saan jännittää ja panikoida kahden edestä. Mäkin rupean pikkuhiljaa tuntemaan jo sen verran pyrriporukkaa, että kaikkien kanssa ei meinaa tuolla hulinassa edes ehtiä jutella. Varsinaiset messut multa jäi tänä vuonna oikeastaan kokonaan välistä, kun en vaan ehtinyt lähteä kiertämään osastoja.
Tiistaina iltapäivällä jäljestettiin hiekalla. Molemmille kaksi n. 70 m suoraa jälkeä useammalla kolikolla. Jäljet vanheni puolisen tuntia. Kosti jäljesti ekaksi, alku vähän haparoivaa, mutta hienosti osasi poimia kolikot. Toinen jälki näytti jo vähän jäljestämiseltä.
Taavi aloitti hyvin omat jälkensä, mutta toisen jäljen puolenvälin jälkeen se hairahtui johonkin muuhun hajuun tai jotain ja loppujälki jäi ajamatta.
Tiistaitokossa Taavi teki ohjattua noutoa laiskasti, mutta teki kuitenkin, hiekkapohja nyt on vaan niin ällöttävän vastenmielinen. Merkin kierto oli ihan superhieno ja seuruuta tehtiin liikkuroituna pitkät pätkät peruutuksilla ja askelsiirtymillä ja hienosti meni. Odotellessa tehtiin kaukoja ja paikkaistuminen omineen toisen koiran treenatessa.
Ennen tunnin alkua treenattiin Kostin kanssa perusasentoja, joissa on selkeesti tapahtunut jonkinmoinen läpimurto. Kosti yrittää hakeutua ilman apua oikealle paikalle. Hallissa treenasi samaan aikaan mali ja alun keskittymishankaluuden jälkeen Kosti teki hyvin hommia mun kanssa ja leikki hienosti. Luoksetuloa tehtiin pari toistoa ja ihan superia miten tuo istuu paikallaan varmaan vaikka maailman tappiin asti, ei häirinny mali eikä hallin toisen pään aksaajat ja uskaltauduin menemään ihan hallin toiseen reunaan asti! Hyppyä yksi toisto ja sekin onnistui hienosti. Pitää yrittää jatkossakin ehtiä ennen Taavin treenejä päästä tekemään halliin jotain Kostinkin kanssa. Uusi paikka ja yleensä tarjolla oleva häiriö tekee vain hyvää.
Keskiviikkona käytyyn testaamassa lähin koirauimala, matkaa sinnekin tosin 55 km suuntaansa, että ihan lähellä ei ole tuokaan ja tie on varsin paska ja ruuhkainen, puolen tunnin uinti vaatii kolmen tunnin reissun 😀. Mutta Hyvinkäälle ei nyt ole muuta menoa tiedossa ja sinne ei viitsi pelkän uinnin takia ajaa, vaikka uimala siellä onkin paljon enempi mun makuun.
Ei tämä paikka silti huono ollut ja varmasti käymme uudestaankin. Vähän hirvitti, miten selviän yksin näiden kahden kanssa, mutta onneksi ennen meitä eikä meidän jälkeen ollut ketään, joten saimme olla rauhassa hieman ahtaissa tiloissa.
Ensin koirat pestiin, tätä varten oli ihan kätevä pesuallas. Sitten Kosti pääsi ensin yksikseen uittajan kanssa altaaseen, kun olihan tämä sen eka uintikerta. Eka kierros oli melkoista räpiköintiä, mutta pian homma alkoi sujumaan. Sellaista paloa, mikä Taavilla on uintiin, ei Kostille vielä syntynyt. Loppuajasta se kuitenkin meni itse uimarampille odottamaan uittajan auttamaan sen veteen ja nouti leluakin. Vähän epävarma se oli, mutta ui kuitenkin pääasiassa rauhallisesti. Kostilla liivit päällä, että oli tarttumakahva selässä.
Taavi ui yhtä innokkaasti kuin aina, vähän se tuntui välillä olevan huolissaan Kostista ja toisinaan taas meinas viedä molempien lelut vedestä.
pesulla
Torstaina käytiin tekemässä pieni esineruututreeni. Taavi haki ruudusta yhden valmiin esineen ja ihan mallikkaasti sen tekikin. Kostille kaksi esinettä yksi kerrallaan näytettynä. Hyvin meni nekin.
Torstaina kokeiltiin myös juosta koirien kanssa. Muru on jonkin verran käynyt Taavin kanssa juoksemassa, mutta Kosti pääsi kokeilemaan nyt ekaa kertaa. Mähän en siis juokse, mutta testattiin nyt kuitenkin pieni pätkä. Hyvä juoksukaveri tulisi Kostistakin kunhan vielä kasvaa vähän!
Illalla oli molemmille pojille fyssaria tarjolla. Ekaks käsiteltiin Taavi ja se osasi jo olla tosi rennosti, kaupan ovikello tai muut äänet eivät häirinneet. Lanneselästä löytyi vähän jumia, mutta ne saatiin auki. Liikeradat sillä on ihan huippuhyvät ja muutenkin karvaturri on kunnossa.
Kostia ei haluttu väkisin laittaa kyljelleen, kun ei siihen ollut itse oikein halukas. Haluttiin jättää paikasta ja fyssarista hyvä mielikuva, varsinkin kun käynnin tarkoituskin oli enemmän käsittelyyn totuttaminen kuin varsinainen hoito. Fyssari kävi koiran kuitenkin läpi sen seistessä tai istuessa. Kosti istuikin fyssarin sylissä ja nuoli sen naaman ja yritti syödä korvikset sen korvasta... Niskasta löytyi pientä jumitusta, joka todennäköisesti johtuu ahkerasta purukaluston käytöstä ja ehkä vähän huolestuttavana havaintona oli aavistuksen epäpuhdas liike takajaloissa. Suurin osa kävelytyksistä/ravauksista oli liikkeeltään puhdasta, mutta aina välillä fyssari huomasi pientä poikkeamaa. Myös selkäranka lantion etupuolelta tuntui olevan jumissa. Mitään kunnon käsittelyä ei tietenkään saatu aikaiseksi, kun Kosti ei kyljelleen suostunut, mutta venyttelyohjeita saatiin selälle ja tietty jatketaan noita kyljelleenmenoharjoituksia ja muuta kotihierontaa. On tuo kyllä sellainen koheltaja, etten yhtään ihmettelen paikkojen olevan vähän jumissa...
Sunnuntaina taas vähän esineruutua. Kyllä tuokin laji on apparin kanssa niin paljon helpompaa kuin yksin. Kostille kolme esinettä sillai, että se oli puuhun sidottu ja vein huudellen esineen yksitellen ruudun takarajalle. Kaikki se sieltä mulle toi, osan kanssa joutui tekemään vähän töitäkin. Taavi haki yhden valmiin esineen, tarvi siihen kolme lähetystä, kun kahdella ekalla meni kauempana puuhun kytkettynä odottavan Kostin luo.
Tiistaina pikainen käynti hallilla. Kosti treenas seuruuta ja luoksetuloa, Taavi ruutua, merkin kiertoa ja tunnaria. Kostia meinas hajut vähän viedä, mutta ihan kiva treeni kuitenkin sille vieraammassa paikassa. Taavi ei meinannut osua ruutuun, kun oli joko liian edessä tai takana... Merkin kierto sujuu hyvin ja tunnarissa oma löytyi toisella yrittämällä.
Kosti tarkkana
Perjantaina aamutreeni hallilla. Taavin ohjelmassa oli tunnari, ruutu, merkin kierto ja rallyn avon uudet käännöstehtävät.
Tunnariin laitoin parikymmentä kalikkaa ja Taavi toi ekalla oman! Haisteli hyvin ja tiesi minkä tuo. Lisää itsevarmuutta tähän tehtävään, niin eiköhän se oma ala tulla sieltä useammin ekalla kerralla eikä vasta tokalla.
Merkin kierto onnistui hyvin ja ruutukin kohtalaisesti. Ruutuun mennessä Taavi lähti ihan jonnekin muualle, mutta korjasi kuitenkin matkalla suunnan ruutuun, kun ilmeisesti huomasi sen vasta matkalla. Tehtiin pari toistoa ja kyllä se sinne nauhojen sisälle enempi tai vähempi hyvin osuu. Tääkin vaatii vielä paljon toistoja, jotta tulee varmuus tekemiseen.
Rallyn käännösliikkeet meni oikeastaan kaikki hyvin. Sivulta eteentuloja täytyy treenata varmasti eniten, koska apuaskelta ei saa enää käyttää ja kovin helposti Taavi jää hirmu vinoon. Käsiavun tarvii vielä ja vahvalla käsiavulla tulee kyllä aika lailla suoraankin.
Kosti harjoitteli seuruuta ja saatiin aikaiseksi useampi onnistunut liikkeellelähtö. Sivulle Kosti ei osaa vielä tulla ilman käsiapua. Merkin kiertoa tehtiin muutama kerta. Ekaksi ihan vierestä ja sitten jätin Kostin istumaan vähän kauemmaksi ja menin itse merkin viereen ja siitä sitten kierto. Kapulan pidossa onnistuttiin saamaan mälväämättömiä pitohetkiäkin ja loppuun vielä vauhdikas luoksetulo istumisesta.
Lauantaina osallistuin Kostin kanssa Tarja Martinpuron tokovalmennukseen. Puoli tuntia useamman tunnin autossa odottelun jälkeen oli vähän liian pitkä aika pennulle, mutta se mitä tehtiin, niin tehtiin hienosti. Kosti keskittyi ja rauhoittui hyvin treenaamaan ja leikki myös hyvin.
Suurin ongelma yllätys yllätys olen minä ja mun kädet, jotka ei ole koskaan oikeassa paikassa. Mun pitäisi oppia ajattelemaan palkan suunta paremmin, perusasennossa esimerkiksi enemmän ylhäältä kuin edestä. Perusasentoa tehtiin ja siinä mun pitäis pystyä jo pikkuhiljaa häivyttämään käsi ja saada Kostille tolkku oikeasta paikasta. Perusasentoa tulisi myös treenata eri paikoissa ja saada Kosti tottumaan erilaisiin häiriöihin. Lisäksi olisi hyvä käydä erilaisissa paikoissa ja häiriöissä leikkimässä. Tällä pitäisi koiralle saada ajatus siitä, että vaikka on häiriöita ja kaikkee mielenkiintoista, niin ohjaajan luota saa palkkaa ja siellä on kivaa. Jos koira kuitenkin lähtee tutkimaan ympäristöä, on itsestään tehtävä mielenkiintoisempi kuin koiran keskittymisen vienyt häiriö. Leikkiminen muutenkin treenin välissä on suotavaa, nostaa virettä ja katkaisee treenin hyvin eri liikkeiden opettelun välillä. Leikkiessään koira pääsee myös purkamaan itseään hyvin.
Muuta koulutuksessa ylös kirjattua:
Merkille lähetys, toimii myös ruudussa
ensin palkka merkin taakse koiran nähden. Kun palkalle meno onnistuu, palkka salaa pois ja lähetys.
paikka varmaksi ja sitten lähetyksiä eri suunnista
jos koira menee ruutuun, mutta väärään paikkaan, kehutaan ja siirretään oikeaan paikkaan
jos koira haukkuu lähetyksissä, "jumppa" ennen lähetystä voi auttaa
anna koiran ratkoa pulmia itse!
liikkeiden opetus ja motivaation kasvatus ovat kaksi eri asiaa
opeta ruudussa oikea paikka!!
Sunnuntaille pukkas taas vähän liikaa treenejä, kun perjantain tokotunnit oli siirretty sunnuntaille jonkun jonninjoutavan aksakoulutuksen tieltä. Päivä aloitettiin kuitenkin Taavin kanssa näyttelytreeneissä, joissa tällä kertaa juostiin tosi paljon. Ja hyvä niin, koska se on se meille vaikea juttu. Aluksi haukututti enempi, mutta loppua kohti parannettiin ja juostiin hurjan hyvin lopputunnin juoksut. Eikä ollu väliä juostiinko rinkiä vai parijuoksua, kaikki onnistui hyvin.
Kostikin kävi hallissa pyörähtämässä ja juoksemassa muutaman kierroksen. Se tuntuu Taavin jälkeen aina ihan kuin ponia juoksuttaisi, vähän sellaista vikuroivaa. Se juoksee hirmu nätisti, mutta aina ei suunta ole ihan sama kuin mulla...
Iltapäivällä sitten ne poikien tokotunnit. Taavin porukka aloitti jumppaamalla erilaisia koiran taivutuksia ja venytyksiä. Jättäviä tehtiin ilman seuruuta ja Taavi oli näissä hyvä, osas erotella liikkeet toisistaan. Zetaa tehtiin myös ja siinä maahan meno onnistui, mutta muut meni väärin ekalla kierroksella. Kesti kuitenkin hyvin paikallaan mun kiertäessä. Tokalla kerralla autoin vähän ja nyt kaikki liikkeet oikein. Seisomisessa on kyllä vähän hankaluuksia pysyä paikallaan. Perusasentoon tuloja tehtiin lelun ohi. Taavia kun ei lelut kiinnosta, niin se käveli suoraan lelun yli sivulle. Kun vaihdoin lelun tilalle namikupin, niin kovin tuli haastetta ja kuppi oli varmuudeksi hyvä kiertää pitkän kaaren kautta =). Loppuun paikkaistuminen ja taas Taavi oli superhieno, ei mitään parannettavaa ja silti mun on vaikea luottaa... Matkaa oli tällä kertaa vajaa kymmenen metriä.
Kostin porukka teki alkuun samat jumppajutut. Huh, kun en kerkiä Kostin liikkeisiin mukaan ollenkaan. Perusasentoja treenattiin ringissä ja ilman rinkiä. Nää meni ihan hyvin auttamalla, mutta ilman käsiapua ei hommasta tule mitään. Maahanmenoja tehtiin myös ja niissä on malttia tullut lisää, Kosti malttaa odottaa palkkaa maassa. Paikkamakuu hihnanmitan päässä isoilla väleilä muihin, rauhallisesti sujui. Loppuun vielä vähän merkin kiertoa, kovasti on penneli namissa kiinni.
Iltasella vielä jälkiporukan treenivuoro. Taavi yritti tehdä ruutua, seuruuta liikkuroituna ja tunnaria, mutta taisi poika olla jo niin väsy, että kaikki meni vähän sinne päin. Ruutu oli nurkassa, josta Kosti aiemmin päivällä löysi hirveän määrän syötävää ja nenä vei siellä Taaviakin. Seuruu olis saanu olla vähän intensiivisempää, mutta hyvin selvittiin häiriöihmisistä ja liikkuroinnissa tulee aina itellekin uusia askelkuvioita eikä aina sitä samaa vanhaa kaavaa. Tunnarissa haisteli kauan, mutta ei osunut kertaakaan oman kalikan kohdalle. Toi ekaks väärän ja tokalla yrittämällä sit sen oman aavistuksen epävarman oloisena. Kotitreeniin pitää tämä selkeästi ottaa ja saada varmuutta. Lopun paikkikseen en unista kaveria enää ottanut.
Tulipahan testattua, että kolme pitkää keskittymistä vaativaa treeniä on vähän liikaa. Jos aamulla olis ollu vaikka hakua tai jotain sellaista, niin ei olis varmasti haitannut niin kovin, mutta näyttelytreenit oli Tapsan pääkopalle tosi vaativat ja omat tokotreenitkin ihan tarpeeks keskittymistä vaativat.
Niin on pimeät kelit, että lumesta huolimatta värikuvat näyttää ihan mustavalkokuvilta:
