Edellisen viikon keskiviikkona käytiin hakuilemassa meille uudessa ja todella mielenkiintoisessa maastossa. Oli kalliota ja korkeuseroa ja koloa ja sopukkaa vaikka muille jakaa. Ilma oli tyyni ja painostava. Alue oli kooltaan noin viisi hehtaaria ja Taaville oli piilossa kaksi maalia. Ensimmäinen löytyi nopeasti, toista etsittiin hieman kauemmin, mutta hyvin löytyi sekin, kokonaisuudessaan aikaa meni noin vartti. Mahtavan haastava maasto!
Maanantaina käytiin Taavin kanssa Langinkoskella nuuskuttelukävelyllä, kun piti tappaa aikaa Kotkassa. Irti ollut Inkeri-labbispentu tuli melko vauhdikkaasti tekemään tuttavuutta turhia kyselemättä haluaako Taavi vai ei. Hienosti Taavi hoiti tilanteen, vaikka selkeästi ärstytti ihan hirveästi. Äiti-Auneakin käytiin moikkaamassa.
Langinkoski
Todella ihana tunnelma oli hiljaisessa metsässä
Taavi ja Aune-äiti
Maanantaina Muru lähti Taavin kanssa mökille pariksi päiväksi.
Hyvä pitää vähän vahtia Murun poimiessa puolukoita
Pihassakin on hyvä vahtipaikka
Keskiviikkona makuupäiväpöhnä karkotettiin ensin kimppalenkillä Viiman kanssa. Ullan kanssa on monesti ollut puhetta, että pitäis kokeilla kuin kimppalenkki onnistuu ja hyvinhän se onnistui. Koirat intoutuivat jopa leikkimään vauhdikkaan juoksentelun lisäksi!
Lenkiltä suoraan kentälle vähän tottistelemaan. En makuupäivinä yleensä tykkää hirveesti tehä tottista, mut nyt oli hyvä fiilis ja Taavikin oli ihan mahtava. Superia seuruuta ja häiriön sietoa muiden koirien treenatessa samaan aikaan ympärillä sekä paikkamakuu ryhmässä, kiva fiilis jäi.
Perjantaina aamupäivällä vieraan tekemä hellejälki. Meidän jäljethän ei ole mitään kovin hyviä tässä kesän aikana olleet ja jossain vaiheessa huomasin Taavin välillä ryystävän. Haettiin varoiksi nenäpunkkilääkkeet ja edellisenä päivänä Taavi sai toisen lääkkeen.
Jälki oli 1,5 h vanha, 700 m, neljä esinettä ja yksi tien ylitys, lämpömittari näytti + 25 °C ja tuulta oli vähän. Vaikka näin elokuussa on aamulla kastetta, on maa ihan rutikuiva pitkän sateettoman ja kuuman jakson jäljiltä.
Taavi nosti jäljen ja valitsi oikean suunnankin. Koko jälki mentiin tasaisesti kuin juna ja kaikki esineet nousi. Olisinkohan saanut mun jälkikoiran takaisin?!
Viikonloppu vierähti järjestäjän roolissa pelastuskoirien apuohjaajakoulutuksessa. Lauantai oli teoriaa ja sunnuntainan harjoiteltiin käytännössä. Sunnuntaina Taavikin oli harjoituskoirakkona ja tehtiin kaksi etsintää, molemmat noin seitsemän hehtaarin alueella. Apuohjaajakoulutettavat tekivät etsintäsuunnitelmat ja pitivät koirakon maastossa tässä suunnitelmassa. Keli oli aurinkoinen ja puuskatuulinen.
Ensimmäinen suunnitelma eteni myötätuuleen ja hyvin huomasi Taavista, että se ei ole koiralle optimaalisin tapa toimia. Muutaman kerran se hieman teki lenkkiä ikään kuin puuska olisi sille jotain hajua tuonut ja se yritti saada siitä kiinni, mutta ei ne johtaneet mihinkään. Lopulta löytö tuli tosi läheltä, kuten myötätuulessa usein käy.
Toinen etsintä mentiin sitten enemmän mun maun mukaisesti eli lähestulkoon poikkituulessa, jolloin koiralla on maksimaaliset mahdollisuudet saada haju. Maasto oli paikoitellen hyvin tiheää nuorta metsää tai pientä kuusikkoa, siis aluetta jossa hajut liikkuu huonosti. Taavi merkkasi muutaman kerran maalin jo kauempaa ja lopulta reilusta sadasta metristä sitten nosti sen. Oikein hyvä treeni tämä viimeinen. Ja ihan hyvä noita myötätuuliakin on joskus treenata, mutta kyllä siinä koiran toiminta on melko hankalaa.
Maanantaina hakuiltiin aamupäivällä tuulisessa ja sateisessa säässä. Alue oli nelisen hehtaaria ja kaksi maalia. Ennen Taavia alueella treenasi juoksuinen narttu. Kyllä nartun hajut kiinnosti, mutta työmotivaatio vei silti voiton. Eka ukko nousi n. 70 metristä ja toinen vähän lähempää, aikaa meni 12 min. Hyvät ilmaisut ja intoa kuin pienessä kylässä vaikka eilenkin oli rankat treenit. Hyvä Tapsu!
Taavin kanssa käytiin syksyn aikana SporttiRakin rally-tokon valmennusrinkiä kuuntelupaikalla. Tykkäsin, vaikka aina tietysti on parantamisenkin varaa. Koirakkopaikalla olisi varmasti saanut paljon enemmän, mutta rahat ja aikataulu ei siihen riittäneet, joten kuunteluhomma toimi meille hyvin. Kun tällälailla omineni lajia treenailen, niin on ihan hyvä saada jostain vähän vinkkejä ja niitä sääntökoukeroita selkeämmäksi. Kurssihan loppui jo tammikuun alussa, mutta nyt vasta ehdin tehdä viimeisiä tehtäviä. Paljon on vielä treenattavaa ennen kuin kisoihin on asiaa, mutta kiire ei meillä nyt tämän kanssa ole. Ja koska treenien on jatkuttava, niin päätin jatkaa seuraavallakin nettikurssilla kuunteluoppilaana eli kesäkuun loppuun olisi nyt tiedossa jotain ryhtiä meidän harjoitteluun. Ehkä sitten jo niitä kisojakin voisi katsella...
Viime maanantaina oltiin omineen hallilla ja tein pienen radantyngän, johon laitoin niitä meille vaikeita juttuja. Lisäksi pari putkea radan viereen kiusaukseksi. Kiusaa niistä olikin, niin kovasti tekis Taavin mieli mennä niihin. Taavi oli myös vähän liian täpinöissään tekemisestä, liian pitkä tauko vissiin ollut, kun ei se meinannut millään pysyä nahoissaan.
Radalla oli puolen vaihto edessä lähellä putkea ja se oli taas tosi vaikea. Edessä peruutus ja oikealla puolella peruuttaminen myös olivat tosi vaikeita. Oikealla peruuttaessa Taavi lähtee tosi voimakkaasti kaartamaan oikealla. Samoin edessä peruuttaessa kaartaa jompaan kumpaan suuntaan ja lisäksi haukkuu. Näitä sitten molempia tehtiin ihan omana juttunaan apurimojen tai seinän kanssa, jotta saatiin vähän suoruutta.
Kaaressa oleva sarjahyppy oikealla puolella seuratessa meni tosi hyvin, kuten myös molemmilta puolin ohjaajan ympäri menot. Tuplasaksalainen oikealta onnistui myös ihan hienosti ja oikean puolen seuruu spiraali oikealle tehtävässä oli superhienoa, Taavi on vähän oppinut käyttämään takapäätään myös oikealla seuratessa! Noista tuplasaksalaisista ja muista selän takana tapahtuvista jutuista pitäis kyllä ottaa useammin videoita, kun Taavi on niin turkasen nopea, etten tiedä mitä kuvioita se ehtii tehdä mun selän takana.
Treenin yks kohokohta oli kyllä se, kun Taavi oli pötköttelemässä rennosti keskellä hallia mun siivotessa kaikkea rekvisiittaa pois. En tiennyt, että hallille oli tulossa porukkaa ja niin kaksi mulle vierasta ihmistä tuli sisään ja rupes siinä jotain juttelemaan keskenään ja mulle huutelivat moikat. Ja mitä tekee Taavi!? Makaa siinä vaan rennosti, eikä reagoi oikeastaan mitenkään. Vähän pidensi kaulaa ja huuhki oven suuntaan, mutta ei muuta, ei edes vaihtanut pois kylkiasennosta. Ihana kun koira ei ole juurikaan kiinnostunut ihmisistä!
Keskiviikkona uhmasin yövuorokrapulaa ja käytiin tokotreeneissä tekemässä kokeenomainen harjoitus. Liikkeiksi valitsin meille kierron, kaukot, noudon ja liikkeestä seisomisen. Mikään näistä ei ole satavarma, mut ei myöskään ihan mahdoton.
Vähän Taavi varasteli ja ennakoi muutamassa paikassa, mutta kokonaisuuteen olin oikeinkin tyytyväinen, kun ottaa huomioon, että ollaan treenattu tokoa edellisen kerran marraskuussa. Ääntäkin tuli tosi vähän, vain nouto oli kovin äänekäs. Seisomisen paluu pitää ottaa tehotreeniin, kun se näyttää ihan hukkuneen. Kaukoihin olen erityisen tyytyväinen, kun hallin lattialle jonkun edellisen treenaajan kylvämät namit selkeesti haisi, mut silti Tapsu teki vaihdot hyvin. Ja merkki oli pienistä kiemuroista matkalla huolimatta hyvä.
Torstaina käytiin uimassa ja perjantaina Fionan kanssa lenkillä.
Saimme siis hälytyksen tehtävälle ja saavuimme johtopaikalle saamaan lisäohjeita. Kadoksissa oli useampia henkilöitä, koirakoita paikalla viisi.
Taavin kanssa saatiin ensimmäiseksi tarkastettavaksi taajamatyyppisen alueen. Oli tosi hankala tehdä suunnitelmaa tuolle alueelle. Aloitettiin tienvarsitarkastuksella ja siitä jatkoimme alueen rajaamista. Alue merkitty kuvaan vihreällä värillä, meidän kulkema reitti sinisellä. Yhdessä kohtaa kartturivirheen vuoksi hieman erkaannuttiin alueesta, kun paperikartta, gps-kartta ja todellisuus eivät aivan kohdanneet. Alueella olleet metsäalueet oli tarkoitus käydä partioiden, mutta ensimmäisen metsäalueen ollessa työn alla ilmoitti johto, että meidän pitäisi palata takaisin johtopaikalle saamaan uusia ohjeita. Autolle palatessamme tarkistimme vielä ison tien toisen laidan.
Saimme uuden alueen ja siellä kerrottiin olleen näköhavainto aamulta yhdestä kadonneesta. Näköhavaintopaikalla ei kuitenkaan ollut mitään, joten lähdimme etsimään. Taavi nosti jäljen tai itse asiassa jälkiä oli kaksi. Lumi hieman helpotti tulkitsemaan koiran toimintaa... Taavi jäljesti alueen rajalle ja sieltä otettiin yhteys johtoon, josta saimme luvan jatkaa jälkeä alueemme ulkopuolelle. Vähän ennen maalimiesten löytymistä Taavi vaihtoi ilmavainulle ja löysi kadonneet isän ja pojan.
Tienvarsitarkastusta
Kadonneet löytyivät
Tehtävän läpikäyntiä
En tiedä näkyykö video, mutta Niina Soisalo koosti päivästä tällaisen kuvakimaravideon.
Huomioita päivästä omasta treenistä ja purkutilaisuudesta poimittuna:
- kartturi on kullan arvoinen, ilman kartturia koirakon on melko mahdoton suoriutua tehtävästä
- vieraan kartturin kanssa kommunikaatio saatava pelamaan, jotta homma toimii. On hyvä, jos kartturi tuntee koiria ja tietää pelastuskoiratoiminnan perusteet
- kartanlukutaito!! Ilmansuunnat osattava!
- puhelimet epäluotettavia, vähintäänkin varavirtalähde oltava mukana!
- etsintäsuunnitelman teko on välillä hankalaa
- etsintäsuunnitelmaa on osattava muuttaa tarpeen vaatiessa
- silmät auki myös siirtymillä
- johtoon hyvä ilmoittaa vähän liikaa asioita kuin liian vähän
- myös koirakoiden hyvä pitää yhteyttä keskenään etsinnän edetessä
- koira opetettava odottamaan/pitämään taukoja jäljellä (onnistui Taavilta kohtalaisen hyvin)
- lumi helpotti tulkitsemaan koiran reaktioita, joten sen kannalta omalla tavallaan opettavainen päivä.
- kaksi rinnan kulkevaa jälkeä, joista Taavi aluksi jäljesti vuorotellen vähän molempia ja valitsi sitten toisen, jota jäljesti loppuun.
- kadonneet olivat istuskelleet matkalla kivillä ja Taavi kävi tarkasti tutkimassa nämä pyllynpainaumat. Ilman lunta tämä olisi voinut olla hieman vaikea tulkita ja opetti nyt paljon taas lisää koiran lukua
- lumesta huolimatta koira käyttää nenäänsä silmien sijaan
Sunnuntaina aamupäivällä hakutreenit, joissa Taaville palauttava hömppätreeni. Taavi vetikin treenin tosi hömpän kannalta ja otti hieman erivapauksia itselleen.
Kaksi ekaa muistikuvina, joista ekan kävi haukkumassa hienosti. Toiselle lähti hyvin, mutta välissä piti käydä paskalla. Kolmas oli valmiina ja sinne Taavi lähti hyvin, mutta matkalla oli hyvä haju, joka piti käydä tutkimassa ja merkkaamassa. Tässä hajulla ollessaan Taavi jo tiesi, missä maali oli, mutta se nyt vaan hoiteli nää hajuhommat ensin... viimenen meni sit jo taas ihan mallikkaasti. Vauhdikasta menoa oli!
Illalla vielä pientä tottelua hallilla. Ruutua ja seuruuta. Ruutu meni yllättävän hyvin, vaikka ekaks kiersikin etutötsän. Seuruussa henkilöryhmää toimitti ihminen ja koira, hyvin meni. Me oltiin sit vuorostaan henkilöryhmä toiselle koirakolle, hyvä treeni. Liikkeestä seisominenkin saatiin nyt onnistumaan hienosti.
Vähän huijasin taannoin, ei ollu vuoden vikat treenit silloin, vaan käytiin 28.12. Kouvolassa KoPeKon vieraina treenaamassa rakennusetsintää. Ei olla Taavin kanssa päästy kuin muutaman kerran kokeilemaan rakennushommia ja kyllähän ne on kovin erilaisia kuin metsä tai rauniot.
Ihan eri laji periaatteessa tuo rakennusetsintä kuin maasto. Hajujen kulku, säilyminen ja kerääntyminen eivät noudata ollenkaan samoja sääntöjä kuin maastossa ja Taavista huomasi, kuinka paljon rankempaa tämä homma oli sille. Taaville oli kyllä selvää mitä oltiin tekemässä, mutta selkeästi se oli ymmällään siitä, mistä hajut tulee. Muutama edelliselle koiralle käytetty kuuma piilo sai sen myös hämilleen ja hieman epävarmaksi. Ihan mahtavan hienosti sen motivaatio kuitenkin kesti ja sinnikkäästi se etsi, vaikka olikin vaikeaa ja lopulta löytyi kaikki kadonneet.
Kuvat Niina Soisalo ja Suvi Lahtinen:
Uusi vuosi aloitettiin uimareissulla. Taavi vaan niin rakastaa uimista! Harmi, että tämä lähiuimala lopettaa keväällä liian vähäisen kävijämäärän vuoksi =( =( =(
Hakutreeneissä oltiin viime lauantaina ja Taavilla oli pintahakutreeni viiden hehtaarin alueella. Tuuli oli aika kova. Taavi irtoaa kyllä niin hyvin, että mun on jo ruvettava miettimään, että josko sitä pitäisi vähän rajoittaa. Taavi etsii todella itsenäisesti ja hajun saatuaan se kaikkoaa oikeasti ihan hirmu kauaskin ja kun näkyvyys ei aina ole kovin hyvä, niin voisi olla joskus parempi edetä vähän lyhyemmällä etäisyydellä. Kellotkaan ei sen valjaista kuulu kovalla tuulella hirmu kauas... Eli ehkä treenataan ainakin pari seuraavaa kertaa vähän hallitumpaa liikkumista. Etsimisessä ja löytämisessä kun ei ole mitään ongelmia.
Sunnuntaina käytiin hallilla tottelemassa. Alku oli taas vähän äänekäs, intoa on liikaa. Tehtiin henkilöryhmää, äänihäirittyä paikkista ja eteenmenoa palkalle. Kaikki meni hyvin. Seuruussa Taavi edistää ja on vähän liian innoissaan, muuten aika mahtavaa. Kerran meinas lähdeä toiselle koiralle heitetyn lelun perään, mut kielto ja pysähty heti. Pakko kehua myös tässä parin viikon sisällä tapahtuneita näkölähtöjä jänikseen perään. Napakka ei ja matka tyssää siihen, ihan mahtavaa.
Loppiaismaanantaina käytiin Jaana Pohjolan aito motivaatio koulutuksessa. En oikein osannut odottaa tuolta koulutukselta mitään ihmeempiä ja siksi varmaan en myöskään saanut mitään kovin paljoa. Aihe kuitenkin kiinnosti ja halusin siksi mennä kuuntelemaan. Seurasin muutaman muunkin koirakon koulutusta
Yhden koiran kanssa Jaana teki 'kysytään koiralta' harjoitusta siitä, mikä palkka on koiran mielestä paras. Ihan mielenkiintoista vaikka jotenkin suhtaudun vähän skeptisesti näihin koiran omavalintajuttuihin. Yksi esimerkki oli, että esim. treeneihin mennessä koira saisi päättä milloin se on valmis aloittamaan treenamisen. Ei ehkä tulis treeneistä ja kisoista ja kokeista mitään, jos osallistujat aina odottelis, että koskahan mun koira olis halukas tekemään jotain.... Arkisissa jutuissa ja esim. hoitotoimenpiteissä mä ymmärrän noi paremmin. Meilläkin on vähän saman tyylinen juttu Taavin kanssa käytössä hammaskiven rapsutuksen yhteydessä. Silloin kun Taavi laskee kyljellään maaten pään lattiaan, saan raapia hammaskiveä pois. Raavin hetken ja vapautan ja taas jatkan, kun Taavi laskee päänsä. Tässä ainakin toiminut meillä hyvin, kun on kuitenkin hieman ehkä epämukava toimenpide ja näin toimien ei tarvi yhtään tehdä mitään väkisin.
Meidän aiheiksi ilmoitin haisteluongelman ja ääntelyn. Taavi tietysti oli hiiren hiljaa koko puolituntisen ja teki hommia intensiivisesti käskyn alla ollessaan. Heti vapautuksen jälkeen vieraan hallin keinonurmi houkutti tietysti paljon haistelemaan ja Jaana ehdotti, josko haistelusta tekisi Taaville palkan. Hankalaa tästä tietysti tekee se, etten mä tiedä missä haisee Taavin mielestä parhaalle ja mihin mun se pitäisi vapauttaa. Noh, ehkä me mennään vanhoilla jutuilla ja jätetään nää ajatukset hautumaan ja katsotaan saisiko niistä joskus jalostettua jotain käyttökelpoista.
Perjantaina aamusella tein omineni esineruututreenin. Ei ollut ihan kisakokoinen ruutu, mutta semmonen puolikas kaistale ehkä. Taavi oli mukana tallomassa, mutta muuten mentiin valmiilla ruudulla. Se ei siis nähnyt kun vein esineet, vaan oli sen aikaa paikkaistumisessa alueen ulkopuolella. Vein neljä esinettä ja niistä Taavi haki mulle kolme. Aikaa meni ehkä nelisen minuuttia eli ei mikään nopee suoritus, mutta ei mitään laamailuakaan. Nyt vaan tarvittais vieraiden tekemiä esineruutuja, jotta päästäis testaamaan onnistuuko silloin ollenkaan.
Kotipihassa on vähän treenattu rallyn mes-luokan liikkeitä. Osa sujuu, osa ei. Edessä peruuttaminen on yksi hankalimmista.
Lenkillä käytiin Oton ja Taren sekä Ninnin kanssa.
Edellisen viikon lauantaina tuplatreenipäivä edelliseltä illalta kokeiden tieltä siirtyneiden tokotreenien johdosta. Aamu aloitettiin siis tokoilemalla merkinkiertohässäkkäliikkeen tiimoilta. Koska kierto ei ole meillä mitenkään varmoilla kantimilla, niin tehtiin ensin pelkkää kiertoa lähempää. Muutaman kierron jälkeen jätin Taavin lähelle tötsää ja siitä sitten paluu hypyn kautta mun luo. Olin ensimmäisillä toistoilla suoraan hypyn takana ja kun Taavi hokas jutun juonen, niin siirryin esteiden väliin. Ekalla yrityksellä Taavi hyppäs, mut ei ottanu kapulaa ja tokalla toi kapulan hypyn ohi, mut kolmannen jälkeen toi aina kapulan hypyn kautta. Välillä aina kiertoa lähempää tötsää ja sit taas kapulan palautusta. Vallan hyvin meni ekaksi kerraksi tuota hässäkkähommaa.
Tehtiin myös muutama luoksetulo pysäytyksellä ja ilman. Kivan hiljainen Tapsu oli tällä kertaa.
Tokosta kurvattiin sitten suoraan hakutreeneihin pitkästä aikaa. Lumitilanne estää edelleen metsään menon, joten oltiin palotalolla. Taaville oli neljä maalimiestä, joista yksi pihan katoksessa, kaksi palotalossa sisällä ja neljäs pihassa olevassa suljetussa kontissa.
Alueen reunaan tullessamme sai Taavi jo hajun ekasta ukosta melko voimakkaan tuulen avustamana ja se pinkoi ihan suoraan katoksen sisälle haukkumaan. Palotaloon Taavi meni reippaasti vauhdilla ja mä jo vähän ehdin hukata sen, kun sen liikkeet oli niin liukkaita. Olipa muuten hankala liikkua pimeässä nokisessa sokkelossa, kun silmät jäi ulos kirkkaaseen auringonpaisteeseen! Ääntä kohti siis vaan ja siellä Taavi haukkui maalia. Palkan jälkeen ilmavirtauksiltaan hankalassa paikassa ollut kolmas maali löytyi yllättävän hyvin. Edellisellä kerralla tammikuussa oli maalimies melkein samassa paikassa ja silloin se teetti töitä paljon, joten olisiko siitä jäänyt jotain oppia Tapsulin päähän. Viimeinen ukko oli nyt se haastavin ja aika kauan Taavi haki hajulähdettä. Suljettu umpinainen kontti on kyllä varmasti vaikea, kun hajua ei ehkä ihan kamalasti seltä tule pihalle. Mutta kyllä monen nuuskimisen jälkeen Taavi varmistui maalimiehen kontissa olosta ja haukkui senkin. Hyvä treeni, Taavi ihan intona ja haastetta oli tarjolla hyvin.
Maanantaina aamulla käytiin ihan liian pitkästä aikaa fyssarilla. Melkein vuosi vierähti edellisestä käynnistä, kyllä olen huono koiranomistaja. Mutta viime vuonna oli stressiä ja huolta ja murhetta niin paljon, että ei vain energiat riittäneet tällaisiin juttuihin.
Olen itse hieroskellut Taavia kotona ja todennut sen olevan aika jumissa ja niinhän se olikin. En osaa aukoa mitään isompia lihasjumeja ja varmaan viime vuoden stressi ja tappelut ovat olleet osasyylliisiä noiden jumien aiheutumiseen. Nyt kuitenkin on Tapsu käsitelty kauttaaltaan ja saatu pahimmat jumit selästä ja pakaroista auki. Ei tainnut olla ihan hirmu nautinnollista, kun läähätteli aika paljon ja pomppi pystyyn muutamaan otteeseen. Otetaan vielä uusintakäsittely lähiaikoina.
Tiistain tokotreeneissä Taavi oli aluksi taas vähän haukkuvalla päällä, mutta toinen setti mentiin hiljaa. Jostain se oli myös kehittänyt itselleen vauhtia, jota en ole aiemmin nähnyt. Sekä merkin kierto että ruutu olivat aiempaa vauhdikkaammat. Merkin kierto onnistui myös pitkästä matkasta. Sen jälkeen tehdyssä ruudussa Tapsa meinas kyl ensin mennä merkille, mut sitten onnistu ruutukin.
Tehtiin myös seuruuta, jossa Taavi keuli, oli väljä, auki ja meni mun edelle, ihan liikaa intoa. Luoksetuloa tehtiin pysäytyksillä ja ilman. Pysäytykset ihan ok seisten ja maahan, vaikkei se ihan seinään pysähdy.
Perjantain tokotreenit aloitettiin paikkaistumisella. Jäin lähelle tukeakseni Taavia. Kerran painui maahan, mutta muuten ihan ok, ei vaikuttanut ahdistuneelta.
Harjoiteltiin taas kiertohässäkkähommaa ja nyt kiertoa hyppyjen takaa ja se onnistui. Haukkumista oli kyllä aika paljon. Tehtiin kiertoa myös niin, että kapulat oli häiritsemässä ja taisi ekaksi vähän kapulat houkuttaa, mutta kyllä onnistui kierto silti.
Omineen treenattiin seuruuta ja jättäviä. Seisomisessa en meinaa taas päästä kiertämään Taavia, mutta muuten oma setti oli hyvä ja hiljainen. Tuolle haukkumiselle olisi kyllä jotain keksittävä tai voin heittää pyyhkeen lopullisesti tokon suhteen kehään.
Lauantaina osallistuttiin koirafysioterapeutin vetämään fysiotreeniin, jossa treenattiin koiran syviä lihaksia ja tasapainoa, kehon hahmotusta ja hallintaa. Oli ihan sika kivaa! Liikkeinä oli erilaisia pujotteluja, tasapainoiluja, kiipeilyjä, ryömimisiä ja tassujen hahmotusjuttuja. Tuli rutkasti lisää vinkkejä kotiharjoitteluunkin.
Vuoristokoira oli pallon päällä kuin vanha tekijä! Tällainen on saatava kotiin. Kuva Suvi Lahtinen
ryömimishommia
namin etsintää tikapuista
pientä kiipeilyä laatikkoradalla
Maanantaina käytiin 2,5 tuntia vanhalla jäljellä. Osa maastosta oli vielä lumen peitossa, mutta kyllä oli jo ihan kivasti sulaakin maata ja sain tallattua noin kilometrin jäljen. Jälki kulki vähän isomman tien yli ja siinä oli myös paluuperä. Keppejä oli neljä. Jana oli lyhyt, vain muutama kymmenen metriä. Hirveällä vimmalla Taavi pyrki takajäljelle. En tiedä mikä siellä oikein haisi, kun ei se noin kovasti ole koskaan pyrkinyt jälkeä kumpaankaan suuntaan. Jatkoin sitten matkaa jäljen yli ja palattiin vähän sivummasta uudestaan jäljelle ja siitä Taavi sitten nappasi jäljen hienosti oikeaan suuntaan.
Haastaviksi paikoiksi osoittautui kulma, joka oli metsästä tultaessa vettä virtaavalle traktoriuralle. En tallatessani edes ajatellut asiaa, mutta kyllähän tuo vesi on hajuja melkoisesti kuljettava ja sitova elementti, joten tuollainen pieni virta sai Taavissa aikaan tarkkaa tutkimista ja hakemista. Oikea suunta löytyi kyllä kohtuullisen helposti. Isomman tien ylitys meni oikein mallikkaasti, mutta paluuperä oli haastava. Moneen kertaa Taavi palasi kohtaan, jossa jälki loppuu ja teki lenkkiä, jolla yleensä selvittää kulman, jos harhautuu siinä jäljeltä. Nyt ei vain mihinkään suuntaan lähtenyt jälkeä ja aina oli palattava siihen, missä jälki haisi. Lopulta Taavi rupesi isontamaan lenkkiää ja en tiedä kuinka paljon oli tuuria ja kuinka paljon ihan oikeaa osaamista, mutta niin vain se lähti oikeaan suuntaan ja löysi taas jäljen. Loppu menikin sitten taas hyvin
Viime viikon keskiviikkona käytiin Sannan, Pupin ja Redin kanssa hallilla tokottamassa. Taavi yritti suoriutua ruutuun ja näytetylle lätkälle se onnistuikin vallan mainiosti. Lisäksi leikittiin kapulan kanssa vähän hyppynoutoa. Sen se osaa ja ilmeisesti tuo hyppy tuo liikkeeseen vauhtia, vaikka kyllä se tasamaallakin meni omaan tyyliinsä laukkaillen molempiin suuntiin. Mä unohdan aina, että sen palautus olisi tarkoitus vaihtaa edestä sivulle ja varmasti sotken koiran ajatusmaailmaa tämän suhteen omalla sekoilullani. Ajan kanssa ja hiljaa hyvä tulee =). Kokeiltiin jättävien seisomisen paikallaan pysymiseen etupalkkaa ja sehän toimi!
Kosti sai häiriökseen Puppanan ja eihän me olla vielä jouksevaa koiraa häiriönä kokeiltu ja se olikin vähän liikaa pienelle. Leikkimään olisi pitänyt päästä, mutta yhden erehdyksen jälkeen Kosti pysyi hienosti mun luona, vaikka tarkkailla kyllä piti kovasti hallin toisen laidan tapahtumia. Kosti treenas perusasentoa ja kontaktia sekä jättäviä. Myös Kostin kanssa kokeilin etupalkkaa ja se toimi silläkin. Pystyin kiertämään seisovan koiran ilman, että se hievahtikaan paikaltaan.
Lauantaina Taavi kävi etsimässä muutaman kadonneen. Yritettiin tehdä sille haastavia piiloja niin sisälle rakennukseen kuin uloskin, mutta kyllä se vaan kaikista paikoista löysi maalimiehen. Sillä on kyllä niin hyvä draivi noissa pintahaulla suoritettavissa treeneissä, että on vain ilo katsella sen tekemistä!
Sunnuntaina käytiin Kostin kanssa Lahdessa SSKY:n 95-vuotis juhlanäyttelyssä. Lyhytkarvoja oli vain kaksi, Kostin lisäksi Taavin tytär Milli. Tuomarina Paula Heikkinen-Lehkonen, joka oli koon suhteen hyvin tarkka ja mittasi useamman pienikokoisen koiran seuraamistani roduista. No meillä ei onneksi tuota ongelmaa ole ja onneksi Kostia ei mitattu ison kokonsa vuoksi, Kosti kuitenkin menee selkeästi rotumääritelmän rajoihin.
Kehässä juniori käyttäytyi oikein mallikkaasti ja antoi hienosti katsoa hampaat, eikä ollut moksiskaan, vaikka töpöhäntä sai kovasti mielenkiintoa ja tunnustelua osakseen. Kostihan ei noin niinkuin yleensä ihan hirveästi tuosta koskettelusta tykkää ja häntä on yks herkimmistä paikoista. Kosti myös juoksi hienosti, vaikka kehä olikin ihan tolkuttoman pieni. Seisotuksetkin onnistuin muuten hyvin, mutta en saanut sitä seisomaan siihen kulmaan tuomariin nähden kuin olisin halunnut. Tämä ongelma on ollut joka kerta myös harjoituksissa. Mut hei, se ei istunut koko aikaa!!
Arvostelu kuului näin:
Erittäin hyvin kehittynyt nuori uros, jolla hyvät mittasuhteet. Erittäin hyvä rakenne. Reipas käytös. Oikea karvan laatu. Hyvä pään muoto. Kiinteä suora selkä. Hyvä rintakehän syvyys ja tilavuus. Aivan lyhyt luonnontöpö. Liikkuu hyvin. Esiintyy iloisesti.
Kostin laatuarvosana erinomainen ja eka serti! Lopulta myös ROP!
Jäätiin isoihin kehiin, joita näissä karkeloissa olikin meille tarjolla kaksi; ROP-juniori ja varsinainen ROP -kehä. Molemmissa Kosti esiintyi tosi hienosti, mutta sijoitusta ei tullut. Päivä oli taas pitkä ja hyvin jaksoi pieni koko päivän, sekin on oppinut rauhoittumaan häkkiin.
Kuvat Jukka Kaijansinkko:
Torstaina käytiin hallilla Taavin kanssa rallyilemassa ja Kostin kanssa tokoilemassa. Taavi teki alla olevan radan ensin kisamaisesti ja sitten mentiin muutaman kyltin saljoissa läpi hyvällä palkalla. Houkutusta treenattiin vielä lopuksi useampi kerta, kun se vie keskittymisen.
Tuohon rataan oli saatu mahdutetuksi kaikki avon hankalat liikkeet, jotka nyt kuitenkin onnistuivat hyvin. Voin kyllä sanoa, että juosten suoritetun spiraalin jälkeen oli pää pyörällä vielä monen kyltin ajan!
Kostin kanssa seurattiin ja se on oikeesti löytänyt takapäänsä! Vasemmalle käännökset tuntuu hienoilta, pitäis kuvata että näkis näyttääkö ne myös. Vielähän tuo herpaantuu välillä ja suorat seuruut ei voi olla kovin pitkiä, mutta suunta on hyvä! Luoksetuloja tehtiin pari ja ne oli supervauhdikkaita, toisella jopa törmäs minuun kovasti. Eteen tuleminen rupeaa myös pikkuhiljaa onnistumaan. Kapulan pitoa harjoiteltiin ja se vaatii kyllä vielä paljon lisätreeniä. Mälvääminen on kyllä vähentynyt, mutta muuten on vähän sinnepäin tekemistä. Yksi hyppykin otettiin ja onnistui sekin hyvin.
Perjantain tokotunneilla Tapsan ryhmä aloitti paikkiksella. Taavi haisteli pariin kertaan maata ja nousi seisomaan mun kiertäessä sen takaa, muuten ok. Varsinaisina aiheina liikkeestä seisominen, joka meni lähes joka kerta istumiseksi. Syy oli varmaan mun käskyssä... tai sit jossain ihan muussa. Etupalkalla koiran kiertäminen onnistui hyvin. Toisena liikkeenä meidän murheenkryyni, merkin kierto. Mutta kas, jokainen toisto oli hyvä! Tehtiin läheltä ja kaukaa, yhdellä tötsällä ja kasikkoa kahdella tötsällä. Välillä olin koiran luona lähettämässä, välillä lähellä tötsää ja aina Taavi laukkas molempiin suuntiin.
Omatoimiajalla kaukojen seiso - maahan vaihtoja läheltä, luoksetulo ja seuruuta, hienosti meni.
Kostin tunnilla treenattiin aluksi kehääntuloja. Näyttelyistä varmaan ollu apua tähän ja Kosti oli rauhallinen ja antoi kopeloida itsensä hyvin. Tunnin varsinainen aihe oli luopuminen ja perusasennot sekä kaukojen maahan - seiso vaihdot ja paikkiksen alku ja loppu.
Luopumiset meni hyvin, onhan niitä treenattu. Vaikeaa oli olla perusasennossa, kun koutsi kulki ohi ja mennessään kävi laittamassa meidän edessä olevalle targetille lisää namia. Ihminen varmasti se suurempi häiriö kuin namit. Me tarvitaan ihan älyttömän paljon lisää häiriötreeniä, vaikka olenkin tässä tosi tyytyväinen Kostin keskittymiseen.
Kaukojen vaihdot menee nenä namissa ja hallilla kohtuullisen kovassa häiriössä en edes vielä muuta halua yrittääkään. Seisomisesta tapahtuvat vaihdot on kyllä haastavat ja tarvitaan miljoona treeniä ennen niiden varmaa suoritusta. Tähänkin vois ehkä kokeilla etu- tai takapalkkaa.
Paikkistreenissä treenattiin siis sivulta maahan menoa ja siitä istumaan nousua. Kosti menee hyvin, tosin aika rauhallisesti maahan ja pysyy siellä hyvin. Joskus saattaa vähän ennakoida ja liikkuri hieman häiritsi myös. Istumaan nousuun tarvii käsiavun ja silti meinaa jumittaa maahan. Kosti vaihtaa myös helposti lonkalle ja sieltä istumaannousu on tietty vielä vaikeampi. Jatkossa täytyy ehkä korjata tuota lonkka-asentoa. Istumaan nousuja ollaan kyllä treenattu hirmu vähän, kun pelkään Kostin rupeavan ennakoimaan sitä.
Lauantaina oltiin Kostin kanssa Riikka Pulliaisen tokovalmennuksessa. Perusasentoa katsottiin läpi ja kapulan pitoa. Perusasentoon tulo on Kostilla tosi hidas ja siihen saatiin neuvoksi tehdä 180 asteen käännöksiä ilman mitään käskyjä. Koiran on tarkoitus vaan koko ajan pyrkiä pitämään paikka. Nami avuksi ainakin alkuun. Paikka ei tässä treenissä niin tarkka, keskitytään nopeudesta palkkaamiseen.
Kontaktin pitoon häiriössä vinkkinä naksun, käskyn ja namin kombinaatio; namikäsi ylhäällä ja kontakti, tästä käsky ja naksu, sitten nami ja käsi ylös ja samalla käsky ja naksu ja taas nami. Naksu tietty vaan jos kontakti pysyy. Moooonta toistoa.
Kapulan pitoon mulle lisää rauhallisuutta. Mä hätäilen kapulan pois ottamista ja se häiritsee Kostia. Treenattiin kapulan antamista tarpeeksi alhaalta, ettei taevi kurottaa ylöspäin. Näin kapulan saa parempaan paikkaan suuhun ja mälvääminen loppuu. Kapulan pois ottoa treenattiin niin, että vein käsiä kapulalle, otin pois ja vein taas takaisin. Pidin myös rauhallisesti kapulasta pitkään kiinni ennen irrotuskäskyä. Tuntui toimivan. Häiriötreeniä paljon lisää, sen jo tiesinkin. Vaikka ihan superhienosti Kosti teki!
Kamerani takana taisi olla Heli Roimola:
Kontaktia häiriöihmisillä
Oisko täällä namia?
Peruutuksen treenaamiseen tuli päivän aikana ihan uusi idea! Koira peruuttaa oikealla puolella itse kävellessä suoraan. Kun se onnistuu, siirretään liike vasemmalle puolelle.
Peruutustreeni
Käännösten tiiviimmäksi saantiin Riikka neuvoi 360 -käännöksiä kesken suoran seuruun ja noudon nopeuttamiseen hypyn lisäämistä matkalle.
Foca oli meillä hoidossa keskiviikkoillasta maanantaiaamuun. Pojat oli ihan tohkeissaan, mut pian löytyi paikka laumasta ja meillä oli oikein mukavaa. Päästiin jäällekin nauttimaan ihanista talvikeleistä muutamaan otteeseen.
Taavi tienas itselleen kuukauden ilmaiset treenit, kun se palkittiin viime vuonna vahvistetun C.I.E:n johdosta.
