Monenlaista treeniä mahtui viime viikkoon

Mulla meni juhannus töissä, joten lähdettiin maanantaina saareen. Tai Taavi ja Muru olivat menneet jo viikonloppuna ja tulivat nyt hakemaan mua.

Taavi on ruvennut omatoimisesti kahlailemaan, kohta se varmaan jo uikin milloin huvittaa. Eihän se näin levättömänä aikana haittaa, mutta sinilevän tultua ei sitä varmaan uskalla saareen viedä ollenkaan.

Kotona kovin reviiritietoinen Tapsu on saaressa aika erilainen. Naapurimökin, joka on mun makuun ihan liian lähellä, elämöinti ja siellä mellastavan kolmen koiran koplan touhut ei Taavia kiinnosta ja molempien mökkien koirat voivat olla vapaana. Aika ihanaa.

Maanataina Muru talloi Taaville pienen jäljen (800 m) saaren ryteiköihin. Lämmin kuiva kesäkeli ja reilu pari tuntia vanha jälki, jossa muutama ei juuri yhtään hajustunut keppi

Me lähdettiin nostamaan jälke sokkona vähän sivusta, kun ei tuolla ole oikein tilaa millekään pitkille janoilla. Taavi nosti jäljen hyvin ja jäljesti vapaana tarkan oloisesti löytäen kepinkin. Kalliolle tullessamme hukkui jälki ja kallion halki metsään kulkeva polku vei mennessään. Tajusin Taavin kuitenkin pudonneen jäljeltä, joten pyysin sen takaisin kalliolle etsimään jälkeä ja sieltä se löytyi ja loppumatka meni hienosti, tosin keppejä ei löytynyt. Otin Taavin myös liinaan loppumatkaksi. Ihan lopussa, missä varmaan oli vika keppikin, jälki meni aika lähellä naapurimökkejä, joissa oli porukkaa, joten sieltä varmaan tuli vahvat hajut ja ne veti vähän Taavia puoleensa. Hyvä pikkutreeni makuupäivän treeniksi.

Tässä ollaan vielä jäljellä

Tiistain tokotreeneihinkin päästiin pitkästä aikaa ja Taavi oli oikein kiva siihen asti, kun treenikamu otti kentän laidalla oman koiransa autosta ja sen toinen koira jäi paksiin haukkumaan. Taavi ei sen jälkeen pystyny keskittymään yhtään ja se pääsikin sitten takaisin autoon. Uusi yritys myöhemmin ja se meni hyvin. Lopuksi vielä seuruuta koko porukka kerralla kentällä ja paikkaistuminen. Hienosti meni, vaikkakin jonossa seuratessa Taaville oli vähän vaikeaa mennä jonon viimeisenä.


Keskiviikkona aamusta extemporee jälki- ja esineruututreenit. Taavi jäljesti hyvin ja kaikki kepit nousi, mutta otti taas takajäljen. Oli vapaana ekalle kepille ja vauhtia oli niin paljon, etten pysyny perässä, joten siitä liinaan ja loppu liinassa hienosti.

Kuva Tiina Suuronen

Esineruudussa Taavi sitten yllätti hakemalla kaksi esinettä oikein mallikkaasti. Se näki kolmen esineen viennin ja eka ja kolmas lähetys olivat hyviä. Toisella lähetyksellä se ampaisi ihan jonnekin muualle jonkin hajun perässä, eikä edes meinannut tulla takaisin... mut hyvin palautui työmoodiin kolmannelle lähetykselle. Ja oli vieraat esineetkin!

Hyvin lähtee! Kuva Tiina Suuronen

Illalla osallistuin möllitokokokeeseen. Mennessä oli kyllä semmonen fiilis, että jätänkö väliin, mut menin kuitenkin. Paikkiksen jätin kuitenkin väliin, kun olin jotenkin niin ahdistunut, enkä halunnu siirtää sitä tunnetta Tapsaan, kun paikkaistuminen ei ole sen lemppariliike.

Liikkeet oli jaettu kahteen osaan, kun kenttä on niin pieni, ettei kaikki härpäkkeet mahtunu sinne kerralla. Taavi haukkuin taas aika paljon ja ruutu ja nouto meni nollille, kun se ei niitä suorittanut. Parissa kohtaa vähän hajut haittasi, mutta muuten jäi kyllä tosi hyvä fiilis. Ei olla tehty palkattomia treenejä ja nyt oltiin kuitenkin yhdessä kentällä tekemässä hommia. Meille vaikeat liikkeiden välit onnistuivat myös hyvin. Kaukot ja hyppy ihan täydellisiä ja muutkin onnistuneet liikkeet pientä hienosäätöä vaille aikas hyvät. Mut niin kauan kuin Taavi haukkuu, ei ole mitään asiaa kokeeseen. Oltiin tuomarin suosikki Taavin täpäköiden liikkeiden ja ääntä lukuun ottamatta kivan yhdessä tekemisen vuoksi.


Torstai-ilta vietettiin hakutreeneissä itikoiden syöttinä. Taaville kaksi maalimiestä radalla. Jostain syystä nyt lyö niin tyhjää, etten ihan tarkkaan muista miten ukot oli, mut muistaakseni eka lähetys oli tyhjä, toisesta etukulmasta ukko, sit en muista oliko toinen tyhjä vai suoraan toinen ukko, joka oli aika lähellä keskilinjaa. Joka tapauksessa Taavi työskenteli taas hienosti. Nää mettähommat on niin meidän juttuja, kun koiran on itse ratkottava tilanteita.


Perjantaina oltiin raunioilla ja Taavi löysi kolme maalimiestä. Kahden ekan osalta se ei ollut mitenkään kehuttavasti ohjattavissa, vaan ukko-käskyn saatuaan lähti kuin Naton ohjus. Intoa siis ainakin oli. Kolmannella jo kuunteli vähän muakin.

Kukkuu!

Kotona iltaruoka tienattiin vielä tarkkuusruudusta mutterin ja kolikon etsimisellä. Hienosti pysyi ruudussa ja löysi esineet. Vähän ällötti ottaa niitä suuhun, mutta urheasti Taavi ne toi mulle.

Lauantaina rallateltiin vähän kotipihalla alla olevaa rataa. Oikea seuruu onnistuu välillä paremmin, välillä huonommin.. Heti ekana oleva ohjaajan kierto liike, muuttui Taavilla seuraavan kyltin kierroksi. Vissiin vähän vaikuttaa tokon merkin kierron treenit =) =), vaikka käskysana on eri ja rallyssa myös käsimerkki apuna. Oikealla seuratessa Taavi ei myöskään osaa käyttää peräpäätään, käännökset on tosi kankeita. Lisää jumppaa siis!

Jälkihommia ja Kostin tutustumista elämään

Mulla työjaksot vie elämästä aina neljästä viiteen päivää, jolloin en käy kotona kuin nukkumassa, tai no ennen ekaa yötä yritän jotain aina puuhastella koirien kanssa, mutta enimmäkseen vaan yritän nukkua kotona. Nämä päivät kaatuvat koiranhoidollisesti Murun niskaan ja yhden päivän joutuvat koirat aina olemaan hoidossakin. Muru on kyllä hyvin ottanut tämän homman haltuun! Tälläkin viikolla Kosti on oppinut uusia temppuja ja päässyt mm. kävelylle Helsingin keskustaan ja yhdeksi illaksi autokorjaamolle maskotiksi! On mulla vaan mahtava kepo!!

Suuren maailman hajuja

Keksiviikkona käytiin Kostin kanssa tutustumassa rauniorataan ja Kosti ajoi myös ekan jälkensä. Jälki oli hiekkatielle tehty n. 150 askelta pitkä namijälki, joka vanheni vain parikymmentä minuuttia. Kyllä se koiran nuuskutus on vaan ihanaa kuunneltavaa! Kaikkia nameja ei Kosti jäljeltä syönyt (oli jo kyllä saanut aamuruuan ja namina oli "vain" pentunappulaa...), vaikka aika tarkasti kävi lähes joka askeleen läpi. Muutaman kerran vähän ajatus katkesi, mutta uudella "lähettämisellä" homma taas jatkui ja lopussa odottanut namikasa meni parempiin suihin. Käytiin myös nuuskimassa taas uutta ihmistä.

Kostin eka jälki

Taavi teki tottista. Liikkeestä seisomaan jääminen on edelleen tosi hankala, tarvii apuja. Mulla varmaan ääni aina siinä jotenkin erilainen, kun on niin hankala. Istu on korkea ja maahan on matala käsky, mutta tuo seiso on sit aina jotain siltä väliltä... Seuruuta myös ja luoksetuloa tehtiin hyvin. Lopuksi eteenmenoa apparin kanssa; viisi toistoa, joista neljäs ilmaa lätkää maahan-käskyllä. Kyllä nyt oli vauhtia, kun oli apuri jelppimässä.


Taavi kävi myös jäljellä, joka oli reilun kolme tuntia vanha ja noin kilometrin mittainen. Kuiva vähätuulinen keli ja maastonvaihteluita kosteasta sammalmetsästä kuivaan heinikkoiseen kankaaseen ja sattui sinne vähän ryteikköäkin. Janalla oli mittaa parikymmentä metriä ja se meni aika hyvin, pieni tarkistuslenkki ja sitten oikeaan suuntaan. Jäljellä oli viisi tien ja kaksi ojan ylitystä sekä kaksi kivimuurin yli menoa, jotka menivät hyvin. Esineet ei tällä kertaa oikein nousseet, vain kolme kuudesta löytyi. Muutenkin tuntui tällainen vanhempi jälki olevan selkeesti vaikeampi jäljestettävä tuoreempiin verrattuna; hitaampi vauhti ja enemmän tarkistuksia. Vähän meinasin taas itsekin ruveta jäljestämään, hyi mua!

Perjantaina Pieta kävi tyttöjen kanssa meillä. Ensin Kosti pääsi tutustumaan rauhalliseen Focaan ja sen jälkeen myös vähän vauhdikkaampaan Femmeen. Käytiin koko sakin kanssa myös lenkillä ja hienosti meni Kosti letkan jatkeena.

Kuvia Pietan kamerasta:

Kosti, Taavi, Foca ja Femme

Ja sit mun kamerasta (jossa vanha sisäkuvauksessa toimiva putki...):

Sainpas kaikki neljä samaan kuvaan! 😀

Lauantaina Kostin ohjelmistossa oli veneilyyn tutustuminen ja Piki-pomeranianin ja tämän perheen kanssa leikkiminen. Reippaasti Kosti kävi tyttöjen kädestä syömässä namia ja alkujännityksen jälkeen rupesi leikkimään melkoisen Pikin kanssa. Piki on kovin suuri koira pienessä paketissa ja aluksi se kävikin melko voimallisesti vaikkakin ystävällisesti Kostiin tutustumassa. Kosti osasi kuitenkin pitää puolensa ja tämä teki hyvää myös Pikille, kun ei voinutkaan mennä naamalla suin päin hyppimään. Samalla reissulla nähtiin myös hevonen ja se oli kyllä aika jännä, kun kapealla hiekkatiellä käveli meistä ohi.

pihavahdit

Rakas ihana murmelini Taavi Tapetsu Lärppä tänään jo neljä vuotta. Onnea karvahirmuni!!! ❤❤

Aika menee hurjaa vauhtia, toivottavasti meillä on vielä monen monta huisia vuotta yhdessä edessä. Taavi on opettanut mulle niin paljon koirista, itsestäni ja ihmisistä, sen kanssa on mahtavaa elää!



Tavoitteet haltuun

Lauantaina lunastettiin ensimmäinen tälle vuodelle asetetuista tavoitteista ja osallistuttiin Vantaan Racinel Areenalla Hakunilan Seudun Koiraharrastajien rally-tokokilpailuihin, tuomarina Tiia Hämäläinen. Perinteiseen tapaan annoin aamupalan ylen, mutta noin niin kuin muuten jännittäminen ei ollut lähestkään niin pahaa kuin se olisi voinut olla. Edistystä? Aloluokkaan osallistui 43 koirakkoa, joten päivä oli pitkä.

Kisarata oli paljon käännöksiä sisältävä, mutta aika helppo. Mukana oli kuitenkin se meidän kompastuskivi "koira eteen, oikealta sivulle". Rataan tutustumisessa kävin radan muutamaan kertaan läpi ja muutaman kohdan tarkistin tuomarilta. Omaa vuoroa saikin sitten odottaa jonkin aikaa, vaikka alo porukka oli jaettu kahteen ryhmään. Vähän kipristeli mahan pohjassa kun astuttiin Taavin kanssa kehänauhojen sisään, mutta Taavi oli kivasti kuulolla. Se oli muutenkin tosi rauhallinen odotellessamme vuoroamme, vaikka koiria oli kovasti joka puolella.

Olin päättänyt keskittyä tekemään radan reippaasti mutta rauhallisesti. Hitsi kun se rata meni sit sikanopeesti, enkä jotenkin pysynyt yhtään mukana mitä teen. Lisäksi Taavi kuulosti ihan possulta. Olin kuitenkin tosi tyytyväinen meidän tekemiseen, Taavi oli niin messissä! Jännä kun radan jälkeen oli ihan sellainen oli, etten ollut ollenkaan varma olinko suorittanut oikeat liikkeet oikeilla kylteillä. Mulla on vaikeuksia erottaa oikea ja vasen toisistaan, niin sekin tuottaa lisävaikeutta tuon jännittämisen lisäksi.

Oman hyvän fiiliksen lisäksi myös tuomari oli sitä mieltä, että meillä meni ihan hyvin. Saatiin 98/100 pistettä. -2 tuli kokonaisvaikutelmaan ääntelystä. Lisäkommenttina oli "osaava koirakko". Onnistuttiin siis siinä meille hankalassa liikkeessä! Oltiin lopun pelin sitten koko kisan kolmosia!! Huikeen hieno aloitus tällä saralla =)

kisarata

palkintopoika

Sunnuntaina pääsin vierailemaan HePeKon raunioradalla, kiitos tästä mahdollisuudesta! Tehtiin kaksi treeniä ja molemmilla kerroilla Taaville oli kolme ukkoa piilossa. Kyllä se nenäänsä osaa käyttää ja työskentelee kivan itsenäisesti. Tokalla kierroksella oli kaksi vaikeaa ukkoa. Ensimmäinen maanalaisessa sokkelossa, jonne pääsi sisään vain yhdestä kohtaa, mutta haju pääsi ulos useamman reitin kautta. Taavi ilmaisikin ensin yhden ilma-aukon kohdalla, sinänsä siis aivan oikein, mutta 'uhrin' luo ei sieltä päässyt. Taavi ei meinannut antaa periksi, kun kutsuin sen sisääntulon luokse. Sisään piti mennä pitkää viemäriputkea pitkin ja etsiä maalimies sieltä jostain, onnistui.

Toinen haaste oli ylhäällä oleva maalimies. Taavi kierteli kauan laajaa ympyrää selvästi jotain haistaen, mutta hajulähteen tarkennus vei aikaa. Taavillehan ei noita ylhäällä olevia maalimiehiä ole juurikaan ollut. Lopulta tämäkin paikallistui ylös ja hieman hölmistyneenä Taavi sen ilmaisi.


Kameran takana olivat ainakin Henriikka Hovi, Henri Utriainen ja Aino Ahlfors

Kukkuu!

Tiistaina superhyperhieno esineruutu. Muru oli jelppimässä, niin saatiin Tapsulle muistikuvina vietyä kolme esinettä, ruutu oli 50 m syvä ja 30 m leveä. Muru vei siis kolme esinettä aivan takarajalle ja me Taavin kanssa seurattiin tarkasti mitä tapahtuu. Ekalla lähetyksellä Taavi haki ekaksi viedyn esineen hyvin. Ekassa esineessähän ei ongelmia viime aikoina juurikaan ole ollut. 

Toka lähetys ja Tapsa jäi hetkeksi siihen muutaman metrin päähän nuusaamaan, mutta sitten sillä syttyi joku lamppu ja se juoksi, siis oikeesti juoksi toiseen takanurkkaan ja toi sieltä viimeisenä viedyn esineen.

Kolmas lähetys onnistui alusta asti hyvin, töitä Taavi joutui vähän tekemään esineen löytämiseksi, mutta nyt tuntui motivaatio olevan kohdallaan! Tänään vaadin kunnon luovutuksetkin. Jokohan tää rupeis pikku hiljaa sujumaan, vastahan tätä on kolme vuotta harjoiteltu...

Kyllä Taavi luovutuksenkin osaa, kunhan se siltä vaaditaan.

Mulle palkka nyt heti äkkiä!

Keskiviikon rallytreeneissä kaksi pientä radanpätkää. Harjoiteltiin lähinnä lähtöjä ja uusimista. Ja mitäpä muuta me uusittais kun niitä koira eteen.... -tehtäviä. Taavi on vaan ihan liian nopea 😃😃.

Lähdöt oli meillä hyvin hanskassa ja uusimisen periaateki  on omaksuttu. Tarvitaan ripeää rauhallisuutta tekemiseen, niin hyvä tulee. Ei taas näiden treeniä perusteella olis uskonut, että ollaan muutama päivä sitten suoritettu lähes täydellinen kisarata!

Treenin jälkeen käytiin lenkillä Oton ja Helgan kanssa, kiitos!


Torstaina aamulenkki Runtu-sakemannin kanssa. Niin loistavia nää kimppalenkit!

Ilta vietettiin Lahdessa ulkomuototuomareiden koulutustilaisuudessa esimerkkinä erinomaisen laatuarvosanan koirasta. Kiva kun tällainen järjestettiin, ymmärtääkseni ensimmäistä kertaa oli pyrrit mukana. Lyhytkarvat on kuitenkin harvinainen rotu ja aika harva tuomari niitä on paljoa nähnyt ja kun ne voivat olla niin kovin monen näköisiä ja kokoisia ja silti yhtä erinomaisia. Ei meitä lyhytkarvoja nytkään ollut paikalla kuin kaksi, mutta Suomen populaatiosta tuokin on kai aika hyvin ottaen huomioon, että koulutus oli keskellä viikkoa melko myöhään illalla. 


Perjantain tokotreeneihin mennessäni jo tiesin, ettei ole meidän paras päivä. Mä olen ollut vähän flunssainen ja kunnon lenkki oli tältä päivältä jäänyt tekemättä. Siihen nähden ihan kivasti meni. Alkuun paikkamakuu ja -istuminen kokeenomaisesti. Paikkiksesta Taavi nousi seisomaan mun palatessa. Mikä kumma sitä vaivaa? Vieruskaveri kyllä jumppas koko paikkiksen ajan, mut onhan se tuollaisen kestänyt ennen. Tietää mitä treenata... Istuminen meni sitten kovin hienosti. Molemmissa tosin vähän vinkumista. 

Ruutua tehtiin ekaa kertaa ilman lätkää. Ohjaaja kävi näyttämässä ruudun ja Taavi lähti hyvin, mutta etsi selkeesti lätkää. Kutsuin sen pois ja uusi yritys ilman mitään apuja, hieno suoritus. Tarvii vaan muistaa tarpeeksi jämäkkä seis käsky!

Seisomista treenittiin lopuksi, Taavi ei kestä mun paluuta. Tää on nyt mein kotiläksy, jos parin viikon päästä pystyis palaamaan koiran vierelle sen seistessä hyvin, ilman mitään steppailuja.

Treeniä ja Nuttu kylässä

Tiistaitokossa ekalla tunnilla ensin paikkamakuu. Oltiin kahdessa rivissä hallin molemmin puolin naamat vastatusten. Taavi oli hihnassa, mutta hihna maassa ja minä parin metrin päässä. Mistä kummasta saisin sitä luottoa tuohon paikkikseen... Taavi pötkötti hienosti, oli ihan hiljaa ja kesti kaikki häiröt, mitä eteen tuli.

Liikkeestä maahan menoa tehtiin ensin peruuttaen ja sitten liikkeenä. Viime aikoina on vähän hinkattu sitä istumista, kun on helposti mennyt siinä maahan. Nyt sitten jäi muutaman kerran istumaan. Mun äänensävy on oltava just oikea, että Tapsa tekee oikean liikkeen. Muutama luoksetulo tehtiin myös, edelleen eteen tuloa vahvistaen. Ja sitten seuruuta käskytettynä. Juoksuosuuksilla kontakti tippuu.

Kapulan pitoa hinkattiin ja tehtiin muutama noutokin. Edelleen sain noottia Taavin paikasta. Tehtiin sellaista harjoitusta, jossa Taavi istuu ja minä menen sen eteen tarpeeksi lähelle. Muutaman kerran Tapsa hivuttautui vähän vaaksepäin. Palkattiin siitä, kun pysyy lähellä mua. Myös kapulan irrotusta treenattiin. Mä olen aikaisemmin tehnyt sen niin, että Taavi ikään kuin pudottaa kapulan mun käteen käskystä. Nyt tehtiin niin, että otan kapulasta kevyesti kiinni ja sitten Taavi saa luvan irroittaa. Selvästi fiksumpi tapa tehdä tuo irroitus, eipä vain ole tullut itselle mieleen.

Lopuksi vielä hyppytekniikkaa. Taaville oli kuusi rimaa maassa ja seitsemäntenä matala rimaeste. Rimojen väli oli neljä jalkaa ja se ei toiminut ollenkaan, Tapsu hyppäsi hyvin kahden ensimmäisen riman yli, mutta sitten loikkasi kaksi rimaa kerrallaan. Muutaman epäonnistuneen yrityksen jälkeen pidennettiin rimojen väli viiteen jalkaan. Tällä rimavälillä homma toimi hienosti ja tehtiin näinkin muutama toisto. Tätä pitäisi kyllä päästä treenimään enemmän.


Tokalla tunnilla Taavin kanssa tehtiin liikkuroitua seuruuta. On kyllä niin siistiä päästä treenimään näin säännöllisesti. Sen lisäksi, että Tapsalle tekee hyvää nämä liikkurin häiriöt niin mun itteni on hyvä saada harjoitusta ohjeiden kuuntelusta, ei nimittäin ole mun vahvin puoli. Taaksepäin kääntymistä harjoiteltiin myös ja tällä kertaa mä pysyin jopa pystyssä.

Pari ruutua tehtiin niin, että Taavi ei nähnyt purkin vientiä. Ekalla lähetyksellä Tapsa harhautui haistelemaan häirönä olleita tötsiä ruudusta sivuun, mutta löysi lopulta ruutuun. Toinen lähetys meni sitten hyvin. Aloitettiin myös ohjatun noudon harjoittelu. Purkit meistä molempiin suuntiin, Taavi selin purkkeihin ja siitä lähetys namipurkille, onnistui. Merkkiäkin kierrettiin muutaman kerran hienosti, vauhti molempiin suuntiin mennessä sama. Lopuksi paikkamakuu, Tapsan vieressa aussinarttu ja voi kun oli hurjan hyvä paikkis. Taavi oli ilman mitään hihnoja ja se oli hiljaa ja rauhallisesti. Oltiin ekalla kerralla minuutti ja sitten tehtiin vielä toinen lyhyempi paikkis. Myös maahan menot ja istumaannousut meni hyvin.


Perjantaina pikaisesti omineen hallilla, tehtiin onnistunut ruutu purkille, hyviä seuruun lähtöjä ja hyppytekniikkaa. Lopuksi kokeilin Sarilta ja Purnulta saamani rohkaisun kannostamana 80 cm korkeaa umpiestettä ja sehän meni loistavan lennokkaasti.

Noutokapulan pitoa treenittiin myös ja miten mulle tuli jotenkin sellainen olo, että Tapsaa ahdistaa ihan oikeesti se mun niin lähellä olo. Kun Taavi istuu ja menen sen eteen lähelle, se siirtyy taaksepäin tai nousee seisomaan. Kapulaa pitäessä Tapsu kääntää päänsä herkästi pois minusta. Eikä tarttuminen ja pitokaan ole musta niin hyviä kuin ne olivat silloin, kun Taavi sai olla hiukan kauempana. Meneekö tää niin, että jos jossain liikkeessä ei ole ollut ongelmaa, niin kyllä se ongelma saadaan tehtyä? Apuva!

Tehtiin päivällä myös  vähän esineruutua: kapea ja syvä kaistale, jonka perälle ripottelin kymmenen esinettä. Taavi haki mulle kuusi, mutta hitaasti. Tein vielä lopuksi niin, että levittelin esineet siihen lähelle ja haetutin ne siitä. Tässä vauhtia ihan kivasti.


Lauantaina Nuttu taustajoukkoineen saapui viihdyttämään meitä viikonlopuksi. Sisällä kaksikko oli hillityn rauhallinen, mutta ulkona vauhtia ja välillä ääntäkin riitti.

Jälkihommia tehtiin janapuu -harjoituksen merkeissä. (Idean olen poiminut joltain keskustelupalstalta tai vastaavalta aikaa sitten, mutta toteutus on jäänyt vaiheeseen). Tapsalle kuvan mukainen treeni, jossa koira lähetetään janalle ja pian oikeaan suuntaan lähdettäessä tulee esine ja palkka. Tämän jälkeen pois jäljeltä ja uusi lähetys seuraavalle janalle.

Tapsa oli vähän hölmistynyt aluksi, kun ei jälkeä esineen jälkeen saanutkaan jatkaa. Pienessä päässä raksutti kovasti, että mikäs tän homman nimi nyt oikein onkaan. Hienosti Taavi kuitenkin keskittyi tekemiseen ja yritti.

Seuraavalla kerralla pitää muistaa tehdä jälkien väli tarpeeksi pitkäksi ja viedä esine aavistuksen kauemmaksi, jotta vähän vino lähtö ei vie suoraan esineelle ja että koiralla on tilaa varmistaa jäljen oikea suunta.


Sunnuntaina hakua raunio-kukkula -yhdistelmänä. Yksi ukko kaatiskukkulalla pintahakutyylillä ja sieltä raunioille kahden ukon verran. Tapsa oli pätevä ja kaikki kadonneet löytyivät. Raunioilla jopa tunki uskomattoman pienestä kolosta itsensä piiloon sisälle haukkumaan.

Nuttukin pääsi näyttämään taitonsa raunioilla ja oikein reipas neito se oli.

Illalla vielä jälkiryhmän tottis. Taavi teki alkuun superhyvän paikkamakuun labbiksen tehdessä omia seuruuharjoituksiaan. Tapsa oli ihan hiljaa ja rauhallisesti koko ajan ja kaiken lisäksi ilman liinaa.

Luoksetulon loppuasentoja tein eri kulmista. Taavi kääntyy oikealta paremmin eteen kuin vasemmalta. Taisi kuitenkin olla vähän liian vaikea harjoirus meille. Seuruuta tehtiin henkilöryhmässä ja ilman, vähän meni laamailun puolelle.

Vauhtiluoksaria muutaman kerran ja sitten höntsäten jättäviä. Jättävät meni paremmin kuin pitkään aikaan. Tehtiin luoksetulon loppuasentoa vielä uudemman kerran ihan suorassa linjassa ja vedin namilla Taavin ihan lähelle.



Tällä viikolla on taas äijälenkkeilty sekä Remun että Oton kanssa. Molempien kanssa kovin rennon oloista menoa aiempaan verrattuna, ei voi olla tekemättä hyvää muista vähän epävarmalle koiranpoikaselle!

Kuva Tiina Suuronen