Tylsä postaus

Maanantaina käytiin pitkästä pitkästä aikaa lenkillä Runtun kanssa,  Mukana oli vain Sinni ja  hyvä niin, koska keskellä pimeää tietä meitä vastaan tuli kiiluvat silmät, jotka osoittautuivat irtokoiraksi. Suomenpystykorvauros oli kovin kiinnostunut meistä, mutta onneksi sain kaapattua Sinnin kainaloon ennen irtolaisen meidän luokse ehtimistä. Vaikka Sinni on pieni ja kevyt, niin kyllä kädet väsyivät, kun jouduin kantamaan sitä pitkän aikaa ennen kuin saatiin karkoitettua irtolainen meidän kimpusta. Onneksi nuo metsästyskoirat ovat pääsääntöisesti vähemmän aggressiivisia, mutta jos mukana olisi ollut myö Taavi, niin soppa olisi varmasti ollut valmis kolmen hihnassa olevan koiran hyöriessä itsensä sumppuun tai sitten olisi pitänyt Taavi laskea vain irti. Onneksi ei käynyt mitään ja Sinni vaikutti enemmän ihmettelevän tilannetta kuin pelkäävän. Mut hitto, että huonot koirakokemukset on syöpyny syvälle muhun. 

Tiistaina Sinni teki kiintorullailmaisutreeniä neljän ukon verran. Oli vähän vaisu. Kahelta ekalta joutu hakemaan rullan kahdesti, kun ei oikein edes ottanut sitä ukolla suuhunsa. Kaks vikaa teki sitten paremmin. Matka edelleen lyhyt.

Keskiviikkona tokoiltiin vauhdikkaasti. Ohjelmassa oli ruutua ja lisäksi tehtiin myös noutoa, kapulan pitoa ja jättäviä. Ihan alkuun kuitenkin Sinni sai vain läpsiä alustaa, mikä on sen mielestä hurjan hauska leikki. Läpsyleikin jälkeen vietiin alusta ruutuun ja sit Sinni sai juosta sinne. Juoksi myös useamman kerran namipallolle. Hyvällä laukalla meni. Noutoon sillä on kova halu ja tekee sen vauhdikkaasti. Jättävissäkin on menty taas eteenpäin. Kapulaakin Sinni piti pääsääntöisesti hyvin, vaikka välillä se tippui kyllä suusta. Meidän kanssa yhtä aikaa treenas hoffiuros ja sen touhut aina välilä vei Sinnin huomiota ja hoffin touhoju piti hetki tarkkailla. Tästä huolimatta Sinni kuitenkin teki ihan kivasti hommia, onhan se ihan luonnollista, että toisen tömistellessä lelun kanssa tai sitä kovasti kehuttaessa pitää vähän tsekata tilanne.

Perjantaina taajamaetsintää ja voitteko uskoa, että meiltä pöllittiin muoviloota, jossa säilytetään radiopuhelimia. Nyt puhelimet oli tietysti käytössä, mutta lootan mukana meni laturit ja paljon muuta pikku sälää. Vorolle kelpasi myös vanha likainen lakana, jota käytimme lumeen naamioitumiseen... Olimme siis keskustassa koulun pihalla treenaamassa. Oltiin koko ajan lähellä autoja ja melkein koko ajan joku oli myös autoilla hakemassa tai tuomassa koiraa... Todella ärsyttävää!!

Mutta ne harkat meni Sinniltä hyvin. Neljä maalia suorapalkalla ja kaikki löytyivät pylly keikkuen. Erityisesti tykkäsin taas Sinnin nenänkäytöstä, osaa jo hienosti tarkentaa ja motivaatio maalille on kova. Ritilärappuja meidän pitää kyllä treenata paljon lisää.

Sunnuntaina Sinni kävi näyttelytreeneissä. Sen kanssa on kyllä niin kiva olla tuollaisissa jutuissa, kun se on niin lunki ja tykkää kaikista. Ja jos joku vähän jänskättää, niin silti se on rauhallinen ja vain painautuu mun jalkaa vasten. Nyt oli iso saksmanni Örmy ja joku iso karvaturri Jörö vähän jänniä, mutta treenien edetessä jännäkin haihtui.

Tehtiin paljon porukassa juoksemista ja ohituksia ja kopelointeja. Kaikki meni Sinniltä hyvin. Välillä pitää juostessa vähän ravistella, kun panta on niin ällö, mutta muuten juoksu sujuu hyvin. Seisominen meillä on vielä vähän hakusessa, jalat harittaa milloin minnekin ja etujalkoja en saa ikinä hyvin samalla tasolle. Mut ei kaikkee voi osata =). Kopeloinnitkin on vähän sinne päin, kun Sinni pyrkii kopeloijan syliin ja hampaiden katsominen ei ole kivaa. Kokeiltiin myös pöydällä tutkimista ja siinä Sinni on vähän jännittynyt ja mä ihan pihalla siitä, miten se siihen pitäisi asetella. Loistotreenit jo ihan tuon koiramäärän puolesta, eipä Sinnillä ole ollut montaakaan mahdollisuutta päästä harjoittelemaan tuollaista.

Illalla vielä käytiin hallilla molempien kanssa. Sinni teki ekan kerran vähän hyppytekniikkatreeniä ja sit vähän hömpöteltiin seuruuta ja jättäviä. Tehtiin myös paikkis, josta Sinni lähti hiippailemaan pari kertaa mun luokse. Mä luulen, että sille ei ole vielä oikein selvää, että sieltä saa nousta vasta luvalla... Hallilla ollut häiriölapsi oli Sinnistä aika ihana, mut karkas vain kerran pussailemaan tätä. 

Taavikin hömppätreenaili seuruuta, luoksetuloa pysäytyksellä, kaukoja ja rallyn puolenvaihtoja. Vähän se keuli ja kaukoissa tuli eteenpäin ihan kamalasti. Pyörivät liikkeet haukututti rallyjutuissa. Mut on se jotenkin niin ihana, kun suhtautuu hommiin niin vakavasti ja pienellä kiihkolla.

Syysretki ja Sinnin pentunäyttely

Tiistaina pienet hakutreenit. Sinnille neljä ukkoa. Kaks ekaa muistikuvina, kolmannelta taputus ja vika valmiina. Hienosti meni kaikki. 

Taaville kaksi ukkoa parin hehtaarin alueelta. Ei sillä kauaa nokka tuhissut, vaikka meinasi käydä ajamassa myös kaverin jäljen siinä sivussa.

Keskiviikkona aamusta Taavin fyssari. Nyt oli hoidettavana rento ja rauhallinen koira ilman sen kummempia jumeja. 

Fyssarin jälkeen ajeltiin Turkuun ja siitä yölaivalla Tukholmaan.

Aamulla lenkki Tukholmassa sataman läheisessä isossa puistossa. Satuttiin just koirien aamulenkitysaikaan paikalle ja puistossa oli paljon koiria, paikalliseen tapaan vapaana. Taavikin oli vapaana, koska on silloin paljon rennompi kuin hihnassa. Sinniä en uskaltanut laskea irti, kun se ei välttämättä anna aina kiinni... ja niinhän siinä kävi, että neljän koiran laumasta kaksi juoksi meidän luokse, dalmis ja joku iso karvaturri. Mulla oli täysi luotto Taaviin ja niin se vain hoiti homman hienosti. Asettui kohti tulevien koirien ja Sinnin väliin ja antoi luokse tulleiden haistaa itseään ja haisteli itse niitä nätisti. Sanoi kerran wuff ja oli koko ajan rauhallinen. Vieraat lähtivät pois.

Hyvä kokemus vieraista koirista niin Tapsulle ja Sinnille kuin koiria pelkäävälle Murullekin. Harmi kun en älynnyt siinä tilanteessa kaivaa puhelinta esiin ja kuvata tuota kohtaamista.

Ollaan aina Tukholmassa käydessä käyty tuolla lenkillä ja on ihana seurata vapaana juoksentelevia koiria. Taavikin on siellä rento, kun kukaan ei räyhää missään ja se saa omaan tahtiin haistella puskia just niin kauan kuin tahtoo. Ihana paikka!

Torataina ajeltiin hissukseen Slottsbroniin yöksi. Matkalla käytiin käpsyttelemässä Örebron keskustassa ja Sinni pääsi mukaan sivistymään.

Perjantaina aamusta pitkä lenkki jo edellisiltä reissuilta tutuilla mahtavilla poluilla. Hauska, kun kaikki kanssakulkijat toivottavat hyvää huomenta.

Perjantaina ajeltiin Osloon ja käytiin Holmenkollenilla ja Rosesslottissa, yöksi leirialueelle.

Lauantaina rauhallisen aamun jälkeen ajeltiin Oslon eteläpuolelle Norjan pyrriyhdistyksen 30 vuotis juhlaerikoisnäyttelyyn. Tuomarina oli Maija Heinilä. Kehät oli ihan älyttömästi myöhässä ja koirat jo ihan väsyjä odottamiseen. Kolme tuntia ilmoitetun alkamisajan jälkeen Sinni pääsi vihdoin pentukehään depytoimaan näyttelyuransa. 

Koska myös näyttelypanta on Sinnin mielestä karmee, niin piti vähän väliä ravistella ja juostessa ois ollu kiva haistella maata. Seisotukset meni pääsääntöisesti ok ja kopelointi pöydällä(!) meni hyvin. Lyhytkarvojahan ei nosteta pöydälle, mut tää tuomari nostatti aikuisetkin sinne...

Arvostelu

8 mnd valp, litt lang i prop, snutepartiet kunne vært kortere, bra hals, velvinklet, tilstrekkelig benstamme, rasetyp poter, enda noe uferdig i lendepartiet som må stabilisere seg, beveger seg med litt for lange steg for rasen, fortsatt i valpepels, vennlig og tilgjengelig temp

Suomeksi jotakuinkin näin

8 kuukauden ikäinen pentu, hieman pitkä, kuono olisi voinut olla lyhyempi, hyvä kaula, hyvin kulmautunut, riittävä luusto, rotutyypilliset tassut, vielä hieman keskeneräinen lannerangan alueelta, jonka on stabiloiduttava, hieman liian pitkä liike tälle rodulle, edelleen pentuturkissa, ystävällinen ja avoin luonne.

Taavikin oli imoitettu mukaan, mutta syksyn näyttelytreenit osoitti sen, että Taavi ei näyttelyhommista juurikaan tykkää, enkä sitä siksi halunnut viedä kehään kiusattavaksi.

Olipa kiva nähdä norjalaisia tuttuja pitkästä aikaa ja pääsinpä tutustumaan myös Kostin poikaan Louieen (Boreas Mu Olmmái), joka vaikutti vallan mahtavalta tapaukselta!

Louie ja Sinni, kuva Joakim Goa

Taavi pääsi nauttimaan veteraaniseurasta, Gnizt on jo 10,5 vuotias!

 

Sunnuntaina käytiin Oslon keskustassa ja vierailimme mm. Viking Planetissa. Iltapäivällä kotimatkalle ja yöksi Ruotsin puolelle.

Maanantaina ajoissa Tukholmaan ja siellä käytiin Sinnin kanssa keskustassa käppäilemässä. Se menee tosi nätisti ihmisvilinässä, eikä mikään pelota sitä. Perässä vedettävät matkalaukut on vähän jänniä, mut muuten kaikki junista, rekoista, katusoittajista, työmaista, muista koirista ja kaikesta muusta vaikuttaa sen mielestä olevan ihan ok. 

Molempien kanssa käytiin Skanssenilla tai oltais menty, jos se ois ollu auki... mut käveltiin sit pitkin poikin siellä minne pääsi menemään. Taavia vanhana konkarina ei jaksanut mikään hetkauttaa, mutta Sinni jaksoi tutkia kaikki patsaat ja muut ja jahdata pikkulintuja...

Illalla laivaan ja yötä myöten kotiin. Kiva reissu taas kerran! On mulla mahtavat reissukoirat, joiden kanssa on helppo mennä minne vaan.

Hyttiin pääsyn odottelua.

Iltaherkut

Taavin kilpparikokeidenkin tulokset tuli, eikä Taavilla todettu edelleenkään kilpirauhasen vajaatoimintaa. Joten supermahtavat verikoetulokset kaiken kaikkiaan! Toivottavasti terveyttä jatkuu vielä pitkälle tulevaan.

Tottakai-päivät

Keskiviikkona Sinnin hallintaa metsässä. Vain kolme kertaa piti karata häiriöihmisen luo ennen kuin kykeni keskittymään omaan tekemiseen.

Torstaina molemmat hallilla, Sinni oli hyvä, tällä kertaa antoi jopa kiinni. Kokeiltiin merkin kiertoa tarjoamisen kautta. Saatiin muutama onnistuminut yritys ja sit paljon hampaita ja tassuja tötsään. Seurattiin myös ja tehtiin muutama toisto kaukojen liikeratoja. Kivalla fiiliksellä koko treeni.

Taaville rallyjuttuja, sekin oli hyvä. Tehtiin sivuaskelia ja peruutuksia. Sivuaskeleet onnistuu hyvin paikaltaan, mutta liikkeeseen yhdistettynä ne on kovin vaikeita. Miten saada omat askeleet osumaan kylttiin nähden niin, että homma onnistuu. Vaikea juttu, mut hinkataan. 

Peruutuksista yllättäen vasemmalla peruuttaminen oli hankalampaa kuin oikealla. Edessä peruutus jää vajaaksi, mut nyt Taavi ei juurikaan haukkunut. Edessä peruutuksesta oikealle palatessa Taavi kiertää herkästi kylttitelineen. En tiedä kuin iso virhe se on, vai -10... Pitää itse jäädä vaan huomattavan paljon kauemmaksi kyltistä, että Taavilla on paremmin tilaa palata sivulle.

Illalla Taavin näyttelytreenit, kovasti huutoa, mut pallien tarkastus meni hyvin.

Sinnille jälki vielä Taavin näyttelytreenien jälkeen. Vähän reilu 100 metriä, kolme kulmaa, neljä esinettä. Nameja vain vähän, ei vanhentunut juuri lainkaan, tuuli oli aika kova.

Nosto meni hyvin, vauhtia oli kyllä tosi paljon ja sain jarrutella kovasti. Kulmat meni ihan hyvin, mutta esineet jäi. Esineet meni kyllä mun piikkiin, olivat liian vaikeita. 

Perjantaina aamusta Taaville Murun tekemä jälki. Pituutta oli kuutisensataa metriä, kolme esinettä, ikää reilu pari tuntia, nostomatka sata metriä.

Nostossa Taavi tarkisteli hetken ja lähti sitten oikeaan suuntaan. Mustikat maistui Taaville varsinkin alkumatkasta mun makuun vähän liikaa, mutta silti jälki sujui ihan hyvin vaikkakin aika hitaasti, aikaa meni vartti. Kaikki esineet löytyivät.

Iltapäivällä ajeltiin Lintukotoon Tottakai-päiville. Miten mahtavan ihanaa oli nähdä pitkästä aikaa kaikkia tuttuja! Sinni oli koko viikonlopun kuin elo pellossa ja se sai puuhata muiden koirien kanssa just sitä mitä halusi. Uimassa se kävi ainakin sata kertaa. Nose workkia käytiin vähän sen kanssa kokeilemassa ja sillä oli hyvä tyyli työntää melkein koko naama sinne alkuhajupurkkiin. 

Taavi oli vähän valikoidummin muiden kanssa ja se kävi narttukoirien kanssa omilla kimppalenkeillään. Kyllä sekin olis varmaan menny tuossa koiralaumassa, mutta en halunnu sitä stressata hirveesti ja se sai nukkua rauhassa kotiautossa.

Taavin viikonlopun aktiviteetteihin kuului paikkamakuutreeni häirittynä, BH-harjoituksissa mallikoirana toimiminen ja pyrrirotumestiksiin osallistuminen. 

Sisarusparvea; Cina, Siru, Kosti ja Piko

Kiitos taas Seija kaikista järjestelyistä, oli mahtava viikonloppu!! 

Tiina ja Kosti tuli meille vielä kylään yhdeksi yöksi. Kosti on nykyään palliton ja oli kyllä ilo nähdä miten paljon se on rentouttanut sitä! 

Otsikon keksimisen vaikeus...

Viime perjantaina aamulla Sinnille jälki ja Taaville rallya. Sinnin jäljessä oli kaksi kulmaa ja kolme keppiä. Nameja oli siellä täällä ja pituutta kolmisensataa askelta. 

Mukana oli taas häiriöihminen ja jäljen nosto meni vähän plörinäksi sen takia, mutta muuten loppujäljen aikana Sinni ei häiriintynyt ihmisestä. Kulmat meni hyvin ja kepeistä kaksi ekaa se myös merkkari selkeähkösti. Viimeinen keppi jäi kunnolla merkkaamatta, onneksi lopussa oli namikasa, eikä jälki loppunut tohon vikaan keppiin, vaikka niin ekaks suunnittelin. Hyvä Sinni!

Taaville mukaelma kuvan radasta. Taavillekin oli häiriötä ruohonleikkurihärvelistä ja kentän laidalla olleesta ihmisestä koiran kanssa. Huomasi kyllä ettei olla häiriössä treenattu... mut meni kuitenkin paria haukkua lukuun ottamatta oikein kivasti tämäkin rata. 

Sunnuntaina Taavi kävi näyttelytreeneissä. Osan aikaa satoi ihan kaatamalla ja Taavi näytti siltä, että vituttaa kuin pientä oravaa kun silmät on täynnä vettä.

Porukassa juoksu on vaikeaa ja välillä tuli ääntä, mut mieluummin juoksutan kontaktissa ja pää vinossa kuin niin että Taavi huutaa muille koko ajan,, kun joka tapauksessa huutaa jonkin verran. Kopeloinnit meni hyvin.

Tehtiin myös monenlaisia pujottelu yms. harjoituksia ja ne meni Taavilta hyvin. Yksinjuoksut ja seisotukset menee Taavilta loistavasti. Muiden juoksu on vain Taaville liikaa ja ahdistaa sitä. Onneksi kontaktin avulla siitä telvitään kohtuullisesti. Eikä se tällä kertaa edes ollut ainut haukkuja.

Illalla Sinnillä oli hakutreenit, neljä ukkoa siten, että kaksi kerrallaan meni muistikuvia piiloon. Hyvin säilyi Sinnillä ajatus kadonneista ja kaikille lähti innolla ja suoraan ja teki hyvin töitä löytääkseen perille. 

Meillä tulee kyllä tuon maalimieskäytöksen kanssa varmaan joskus ongelmia, kun Sinni on niin innoissaan löydöistään. Mut otan tän positiivisena ongelmana ja ehkä sit kun saadaan rakenneltua jokin ilmaisu aikaiseksi, niin tuokin ongelma helpottaa. Toistaiseksi Sinni saa rakastaa maalimiehiä just niin paljon kuin haluaa. 

Maanantaina illansuussa Sinnille jälki, Taaville tottelemista.

Sinnin jälki vanheni hetken ja sillä oli aika paljon vähemmän namia kuin edellisellä jäljellä. Kulmia oli neljä, keppejä kolme ja lopussa pieni esine. Taas oltiin saatu perässäkävelijä ja taas se sotki vähän Sinnin hommia alussa, niin ois ollu ihana ihminen. Nyt oli muutenkin häiriötä aika paljon, kun porukkaa käveli ohi pari kertaa ja melko lähellä pari pikkupoikaa pelas jalkapalloa. Näitä häiriöitä Sinni jäi muutaman kerran hetkeksi seuraamaan, mutta jatkoi kuitenkin jälkeä oma-aloitteisesti.

Kolme kulmista meni hyvin, yhdestä Sinni meni vähän yli, mutta löysi oikean suunnan kuitenkin. Tähän kohtaan osui myös yksi häiriöohikulkija.

Kepit Sinni ilmaisi hätäisesti ja sitten olisi jo ollut kova kiire jatkaa jälkeä. Palkkasin kuitenkin reilusti kepeiltä ja Sinni niitä mulle sitten näyttikin useampaan kertaan. Lopun esineelle selkeämpi merkkaus.

Taavilla oli toinen koira häiriönä tottistelussa ja kyllä huomaa, että ollaan metsitytty, semmoista haistelua ja kuikuilua. Mut Tapsu oli hiljaa koko ajan! Tapsulla ei enää ole mitään ryhmäpaikkaa, joten häiriössä ei tule treenattua mitenkään säännöllisesti. Täytyy vissiin aina välillä kuitenkin saada sillekin aikaiseksi näitä kimppatreenejä.

Seurattiin molemmin puolin ja tehtiin rallyn erilaisia temppuja. Oli meillä taas kivaa!

Tiistaina aamupäivällä käytiin kentällä vähän tottelemassa. Sinni yllätti olemalla melkein messissä ja vain kerran joku haju vei sen mennessään. Muuten teki varsin mallikkaasti seuruun alkeita ja noutokapulajuttuja sekä jättävien alkeita. Maahan menosta pitäisi jotenkin saada hirmu paljon nopeampi.

Taavi totteli kanssa ja hyvin tottelikin. Tehtiin merkin kieroa, noutoa ja seuruuta molemmilla puolin. Kuumasta hiostavasta kelista huolimatta kiva nopea treeni molemmille.

Tiistaina illalla oli Sinnin tokotreenit. Isolla kentällä oli meidän lisäksi kolme muuta koiraa ja ekaa kertaa Sinni kykeni tekemään hommia kunnolla mun kanssa. Tai siis enimmän osan treeniajasta. Kyllä se välillä ois halunnu mennä muitakin kattomaan, mut saatiin tehtyä hyviä pätkiä seuruuta ja käsikosketuksia ja maahan menoja. Jei, miten kiva fiilis! 

Keskiviikkona aamulla hallilla. Taavin kanssa kivaa rallya ja Sinnistä rukkaset.

Taavin kanssa tehtiin siis rallya, kuvan mukainen rata pariin kertaan. Tapsa teki aika kivasti, pari haukkua tuli kylläkin. Mulle tuli sit virheitä enempi, on se vaan vaikea laji.

Sinnin kanssa tehtiin tottisjuttuja ja hajut vei sitä hallissa jonkin verran. Saatiin kuitenkin tehtyä ihan järkevästi seuruuta ja kaukojen liikeratoja. Mut sit se taas päätti, ettei anna kiinni, kun piti lähteä seuraavan treenaaja alta pois. Ei ole mitään niin ärsyttää kuin tuo.

Illalla Taaville hakua kovassa tuulessa, puuskissa oli yli 15 m/s ja sen kyllä huomasi. Mut ei haitannu Taavia. Eka ukko löytyi puusta ja toinen montusta. Niin oli taas Tapsulla kivaa!

Perjantaina Sinni kävi hakemassa metsästä muutamat muistikuvaukkoa. Samanlainen treeni kuin edellisellä kerralla. Tuuli oli hyvä ja Sinni sai siitä myös hyvät avut. Varsin pätevä pikkupyrri oli näissä treeneissä. Etäisyys ukoille oli viitisenkymmentä metriä. Sinnin lähetys on vaan aina vähän hassua, kun se ei ole ollenkaan fokusoitunut sinne päin mihin sitä on ajatellut lähettää ja silti se sitten kuitenkin menee sinne minne on ajateltu... ihme väkkärä.

Kuva Heli Roimola

Jonain iltana viljelin iltalenkillä esineitä metsään ja kyllä Sinni niiden hajuun reagoi ja löysi ne hienosti. Pitää kai vähän esineruutuakin ruveta treenaamaan.

Sinni kävi yks päivä kimppalenkillä Oton ja Taren kanssa.