Rentoa kesämeininkiä

Tiistaina karkotettiin yövuorokrapula kimppalenkillä pyreneittenkoira Fionan kanssa. Kostikin pääsi mukaan, vaikka vähän jänskätti miten pärjään kahden hihnan kanssa. Ennen tätä olin käynyt vain kerran hihnalenkillä yhtäaikaa molempien kanssa. Mutta lenkkihän meni todella upeasti! Pojat kulki niin nätisti ❤

Kuva Piret Byckling

Keskiviikkona aamusella päiväryhmän esineruututreeni. Kostille heiteltiin lelua ja se kävi ekaks vaan tökkäämässä niitä nenällään, kuten on tehnyt jäljellä kepeille. Mutta muutaman kerran jälkeen se rupes ottamaan pehmon suuhunsa ja tuomaan sitä mulle. Alkeet siis hallussa!

Taavi näki kun kolme esinettä vietiin yhtä aikaa ruutuun. Kaksi tai kolme lähetystä meni niin, ettei mitään löytynyt, mutta se kuitenkin lähti reippaasti ruutuun yhä uudestaan. Selkeetä edistystä siis. Sitten löytyi se esinekin ja olin tähän tyytyväinen, eikä otettu enempää.


Illalla hakutreenit. Kostille kolme haamua ja kolmannelta palatessamme keskilinjalle se näki, kun neljäs ukko meni metsään. Haamut superhyvät ja vikakin tosi loistava. Pieni mies on niin reipas pinkoessaan metsän siimekseen etsimään herkkuja syöttäviä tyyppejä. Vikan ukon jälkeen Kosti vielä kuikuili, josko metsässä olis lisää tyyppejä.


Taaville kolme haamua ja mitenkäs muuten ne olis voinu mennä kuin hyvin.

Kesken treenien radalle ilmestyi kaksi kultsua, onneksi Taavi ei ollut silloin radalla!! Mutta valitettavasti koiratappeluhan siitä tuli toisen tunkeilijan juostessa suoraan kohti treenaavaa koiraa. Hyvä muistutus siitä, ettei koskaan voi olla liian valppaana ja vaikka kuinka yrittäisi ennakoida tilanteet, voi silti käydä huonosti. Nyt onneksi tappelupurakit taisivat selvitä karvojen pöllyttelyllä, mutta eihän tuollaista haluaisi koskaan sattuvan.


Torstaina molemmat koirat söivät aamupalansa asfalttijäljellä. Molemmille kolme lyhyttä hajustettua jälkeä, jotka vanhenivat reilun puoli tuntia.

Kosti oli  vähän vähemmän ulalla kuin Taavi, jolle tämä oli eka kerta asfaltilla. Pitäis jostain vain löytää joku rauhallinen tarpeeksi iso asfalttikenttä, jossa sais jäljet jotenkin paremmin ja ulkopuoliset häiriöt ja hajut olisi minimissä näin alkuvaiheen treeneissä. Nyt oltiin koulun pihalla, mutta kesälomasta huolimatta sielläkin tuntui olevan melkoinen trafiikki...


Illalla olin vetämässä tokotreenejä ja kun koiria oli vähän, joutui Taavi paikkisriviin. Ei olla tehty mitään, varsinkaan paikkista, ikuisuuksiin ja vähän jänskätti urosten kanssa tuo... Mutta pienestä jäykistelystä huolimatta Tapsa oli taas ihan mahtava.

Treenien lopuksi Kostille pienet pentutreffit kahden belgin kanssa. On tuo pentu vaan hirmu reipas, kaikkien halukkaiden naama nuoltiin ja ihan vähän vaan kerättiin nameja ❤

Kuvat Jonna Marimaa:

Taavi lähti torstaina illalla viikoksi porukoitten kanssa mökille, kun ei hoitosysteemit muuten onnistuneet. Tekee kyllä Kostille ihan hyvää välillä olla ainut koira talossa. Perjantaina Kosti kävi citylenkillä ja vierailtiin molemmissa lemmikkieläinliikkeissä. Molemmissa paikoissa sai rapsutuksia ja toisessa syötettiin jopa herkkuja, kyllä Kosti tykkäs! Vaikka ollaan käyty mun mielestä ihan liian vähän ihmisten ilmoilla, on Kosti hirmu reipas. Se ei välitä juuri mistään tai sitten on kiinnostunut, toiset koirat vähän jänskättää ja niille se alistuu, hetken päästä irtois jo leikkikin. Iltasella myös ukkonen jyrisi ekaa kertaa kunnolla Kostin kuullen. Vähän se katteli kummissaan taivaalle, mutta eipä juuri muuta. Sisällä veteli sikeitä ulkona jyristessä tai katseli vakavana ikkunasta pihalle.

Sunnuntaina käytiin Kostin kanssa mätsärissä. Eka kerta näyttelyjuttuja pentuselle ja voi miten ihana sen kanssa oli päivä viettää aurinkoisessa koiria vilisevässä puistossa. Taavin kanssa kun on tottunut siihen, että aina pitää olla skarppina ja valmiina muistuttamaa ettei muille haukuta, niin oli kyllä outoa olla noin rennon ja reippaan tyypin kanssa liikkeellä. Kyllä Kostikin haukahteli, jos jossain koirat vähän rähisi keskenään, mutta se oli silti rento. Kosti on nyt sen ikäinen, kun Taavi oli saadessaan ekaa kertaa koiran kimppuunsa ja kyllä mietin mätsärireissulla sitä, miten paska säkä meillä on Taavin kanssa ollut ja miten paljon se on joutunut kärsimään henkisesti noista päällekäynneistä. Kun nyt saisin Kostin suojeltua vastaavilta tapahtumilta, niin olisin jo onnistunut paljossa.

Olin reissussa yksin, niin kuvia on vain hengailusta:

Kehässä Kosti juoksi ja pönötti sikahienosti, mutta hampaita se ei suostunut näyttämään. Tuomarikin oli vähän aran oloinen ja kun Kosti vähän rimpuili, niin tuomari ei uskaltanut koskea siihen ollenkaan... Näytin sitten hampaat itse. Tuota hampaiden näyttöä pitäis kyllä treenata hirmu paljon enempi vieraiden kanssa. Se mikä harmittaa, niin tuomari ei juoksuttanut koiria yhtäaikaa, vaan juostiin yksistään. Olis ollu kiva nähdä, miten homma toimii isommassa porukassa. Emme sijoittuneet, mutta päivä oli hyvää totuttelua koira- ja ihmisvilinään sekä odotteluun. 

Valiomuru

Työt ovat vähän haitanneet harjoituksia ja niinpä pehaharkatkin jäivät taas tältäkin viikolta väliin. Tein sitten iltalenkillä pari eskaruutuharjoitusta, jottei heittäydytä ihan tekemättömiksi. Ensimmäisen tein aika alkulenkistä, talloin kaistaleen ja sinne kolme esinettä. Näytin esineet Taaville ennen niiden vientiä. Lähetin Taaviksen alueelle kaksi kertaa ja molemmilla kerroilla se toi mulle esineen, hitaasti, mutta toi kuitenkin. Vauhti on kyllä niin kadoksissa tuosta hommasta ettei mitään rajaa, mutta positiivisena puolena Tapsu ettii ne esineet, tekee oikeesti töitä ja tuo ne innolla mulle.

Toisen harjoituksen tein vähän myöhemmin, nyt vanhalle traktoriuralle vain edestakainen kävely ja sinne eri etäisyyksille kolme esinettä. Ensimmäiselle Taavi lähti hyvin ja eka esine tuli nopsaan mun luo. Toinen ja vielä kolmaskin esineen haku olivat hyviä. Vauhtia oli huomattavasti enemmän kuin kaistaleharjoituksissa olen tottunut näkemään. Jos tällaisilla polkutyyppisillä harjoitteilla sais sitä vauhtiakin lisää.


Tokoa on vähän treenattu kotipihalla, kun kauemmaksi ei olla ehditty. Kokeilin hankkimaani tokohäirikkö -levyä ja meille se toimi, ainakin näin ekalla kerralla. Levyltä tulee erilaisia häiriöääniä puheesta ja käskyistä haukuntaan ja puhelimen sointiin. Aluksi Tapsu kuunteli ääniä tarkastikin, mutta sain sen vaadittua keskittymään tekemiseen ja se oikein pinnisteli välillä, ettei kääntäisi päätään äänien suuntaan =).

Kaikkia aloliikkeitä on tehty ja niiden lisäksi merkin kiertoa ja ruutua. Hypyssä joudun antamaan useamman käskyn, Taavi on nyt jumittanut siinä istuma-asennossa niin vakaasti, ettei sieltä meinaa lähteä ollenkaan liikkeelle. Hypystä sivulle tuloa hiotaan edelleen ja ehkä vähän mietitäänkin, koska kerran luoksetulossa Taavi tuli suoraan sivulle. Merkin kierrossa Taavi jää jostain kumman syystä merkille jököttämään. Mistä kummasta se on sellaista saanut päähänsä? Myös merkille menosuuntaan saisi tulla lisää vauhtia.

Ruutu on edelleen alkeissa, namille mennään. Kapulan pitoa on tehty sekä puisella että metallisella kapulalla, molemmat menee ihan hyvin, metallisessa vähän vielä puista hennompi ote. Ja sitten on se seuraaminen. Perusasennossa on vähän petrattu kontaktia, mutta liikkelle ei vielä päästä. Tai jos liikutaan, niin ensimmäisillä askeleille katse putoaa ja sitten vähän matkan päästä taas palautuu. Kaukojakin pitäisi jaksaa hinkata vielä rutkasti, vaikka 95 % alokaukoista menee superisti. Ja me on opittu vähän leikkimäänkin ja pystyn ajoittain joistain liikkeistä palkkaamaan lelulla. Leluksi tosin kelpaa vain lypsykoneen tissikumi...


Pk-hakutreenien Taavin harjoitus: vasen etukulma muistikuvana, oikea valmis, tyhjä oikealle, vasemmalle läpsy ja viimeinen valmiina vasemmassa takakulmassa. Keli +18 C ja kevyt vesisade, ehkä pieni tuulenvire.

Ekalle lähti hyvin, mutta oli maalimiehellä häärinyt hetken omiaan ja kusaissutkin ennen haukun aloitusta. Haukkukin oli vähän huono. Toinen lähetys alkoi hyvin, mutta matkalla Tapsu jäi nuuskimaan edellisen koiran(narttu) pissapaikkaa. Löysi se kuitenkin maaliin asti ja nyt haukku oli hyvä. Tyhjälle Taavi lähti hyvin ja teki tosi laajan piston tullen takaisin melko kaukaa edestäpäin rataa. Olin tyytyväinen, se ei kääntynyt heti lähetyksen jälkeen mihinkään ja oli kovin innokas. Ei tuo mikään mallillaatikkopisto ollut, mutta Tapsu ainakin työskenteli eteenpäin ja kävi tarpeeksi syvällä.

Tyhjän jälkeiselle läpsylle loistava suora pisto ja tosi hyvä ilmaisu. Ja viimeinenkin ukko oli oppikirjasuoritus. Kaikilla ukoilla otin Tahvon hallintaan ja se oli kyllä kuuliainen. Malttoi myös lähetyksissä odottaa käskyä läpsyukkoa lukuun ottamatta, jolla pidin pannasta kiinni. Kahen ekan lähetyksen jälkeen oli vähän olo, että tuleeko tästä mitään, mutta onneksi loppu meni hienosti ja tuo tyhjä onnistui.


Torstaina käytiin pönöttämässä mätsärissä ja hyvin Taavi pönöttikin, vaikkei me mitenkään sijoituttukaan. Saatiin seisominen onnistumaan  mun mielestä hyvin, harajalka oli vähän vähemmän harajalka. Ja juoksutukset meni myös hyvin, ei maan haistelua oikeastaan ollenkaan.

Rähjäämättäkin jaksettiin olla siihen asti, kunnes rupes väsy painamaan ja kun mä juttelin tuttujen kanssa, niin en koko aikaa keskittynyt Taavin olemuksen seuraamiseen ja siihen ajoissa puuttumiseen.


Lauantaina suuntasin Kotkan Ruusu näyttelyyn. Päivä oli aurinkoinen ja lämmin, suorastaan kuuma. Onneksi kehät olivat aivan meren rannassa ja tuuli pääsi vähän vilvoittamaan oloa.

Olimme taas hyvissä ajoin paikalla ja onneksemme saimme ison puun alta varjopaikan odotella. Odotellessani kiinnitin hiomiota venäläisten tapaan pitää koiriaan vapaana! Ei ollut ihan yksi tai kaksi itänaapurin edustaa kun kulki alueella koiransa vapaana.

Tuomarina oli Marianne Holm ja kehässä peräti kaksi pyrriä, molemmat avoimen luokat uroksia. Taavin mielestä toinen oli karmee ja sille piti vähän haukkua ja yhteisjuoksu olisi voinut mennä paremminkin pienemmällä volyymilla ja vähemmillä laukkaamisilla. Pönötysosuudet ja yksin juoksemiset menikin sitten lähes loistavasti.

Arvostelu:

Erinomainen tyyppi. Neliö. Erinomainen pää. Leveä kallo. Hyvä ilme. Hyvä kaula. Tilava runko. Erinomaiset raajat. Hyvä takaosa. Oikeat, avoimet kulmaukset. Liikkuu rodulle tyypillisesti. Oikea karva.

Tuloksena ROP, SERT ja CACIB sekä se tavoitteena ollut FI MVA! Pikkumuruhöpöliini on nyt Suomen muotovalia erittäin hienolla kehäesiintymisellä!





Ruusukkeita ja pokaaleja on niin paljon, ettei kaikki edes mahdu kuvaan =)
 

 

Ryhmäkehää jouduimme jokusen tunnin odottamaan ja näyttelyalueen ollessa tuskaisen kuuma, piipahdin kasvattava-Seijan luona. Taavi pääsi pihalle tyttöjen kanssa rentoutumaan ja mä pääsin pois hulinasta. Kiitos Seija varikkokäynnistä!



Ryhmäkehän esiarvostelussa pyrrinpoika käyttäytyi erittäin mallikkaasti, harmi kun tuomaria ei loppupään pikkupaimenet kiinnostaneet sen vertaa, että olis edes esittänyt kiinnostusta kopeloimalla ne läpi. Eipä me mitään menestystä tuosta kehästä kyllä odotettukaan. Kiva oli kuitenkin juosta isoon kehään muiden kanssa ja Taavi esiintyi hienosti!

Lähes suoraan kehästä lähdimmekin viettämään loppua pidennetystä viikonlopusta Nuttulandiaan, Tapsan taivaaseen. Taavi ja Nuttu tykkäävät toisistaan niin kovin paljon ja lenkeillä ja pihassa riittää vauhtia! Sisällä kaksikko osaa ottaa rauhallisesti. Kyllä oli kiva viikonloppu, kiitos isäntäväelle!

Tänään pikatottisteltiin paikkamakuun, seuruun ja kaukojen merkeissä. Paikkisessa kaverina belgiuros, Tahvo vapaana ja minä 10 m päässä. Hyvin meni, Taavi on jotenkin rentoutuneemman oloinen nykyisin noissa paikkiksissa, jos kaverina ei ole tuijottelijaa. Kyllä se katteli taas kaikkien äänien suuntaan, mutta hyvin pysyi paikallaan.

Seuraamisessa keskityttiin kontaktiin ja lähtöihin. Aluksi oli vähän hankalaa, mutta kun yritettiin tehdä treenistä mielenkiintoisempaa yllättävillä liikesuunnilla ja erilaisilla kiemuroilla, saatiin aikaiseksi ehkä tän kesän parasta seuruuta älyttömän hyvällä kontaktilla. Henkilön kiertojakin tehtiin ja niin se vain Tahvo tapitti tiukasti mua! Usko seuraamisen onnistumiseen saattaa palautua, jos saadaan lisää tällaisia treenejä.

Kaukoja kun on viimeaikoina jonkin verran hinkattu, on Tapsu ne oppinutkin tosi hyvin, siis maahan-istu-maahan vaihdot. Se on oppinut ne jopa niin hyvin, ettei tarvi niihin käskyjä vaan vaihtaa asennot ihan omatoimisesti... Nyt sitten tehtiin vain maahan-istu vaihtoa ja istumisesta palkka ennen Taavin ennakointia ja pikkuhiljaa pidennettiin istumisaikaa ja se onnistuikin muutaman kerran ilman Taavin maahan menoa.

 

 

 

Kaiken muun touhun lisäksi Tapsu on uinut kovasti ja tykkää siitä hirveästi! Lisäksi on useampi viritelmä talven tokotreenejä silmällä pitäen, toivottavasti edes jokin niistä onnistuisi ja saisimme säännöllistä ohjattua treeniä.

 



Lampaita, leikkiä, siedätystä, treenejä ja kamalasti kuvia ja videoita

Viikko sitten lauantaina oltiin Woollandiassa Somerolla paimentamassa pyrriyhdistyksen paimennuspäivillä. Oli ihan kivaa, vaikka tuuli olikin niin kova, että meinas viedä mut mennessään ja melko hyvästä vaatevarautumisesta huolimatta meinasi tulla välillä vilu. Tuuli sai myös Tapsan silmät rähmimään, kai hiekkapölyä oli ilmassa niin paljon, että sen silmät ei tykänny. Taavi pääsi päivän aikana kolme kertaa lampaille.

Ensimmäinen kerta käveltiin vain liinassa lampaiden perässä. Taavia vähän häiritsi viereisessä pyörössä ja sen ympärillä olleet beussit ja meidän pyörön ympärillä vuoroaan odottavat pyrrit. Se ei oikein pystynyt keskittymään lampaisiin, homma meni enemmänkin toisten koirien tuijotteluksi.

Toisella kerralla lampaat kiinnosti jo enemmän ja tehtiin perässä kävellen pysäytyksiä ja kuljeteltiin lampaita sinne tänne. Taavi oli hyvin kuulolla ja totteli hienosti "odota"-käskyä.

Kolmannella kerralla Taavi oli jo vapaana (liina roikkui kyllä varoiksi perässä) ja minä lampaiden edessa sauvan kanssa. Voi luoja kun tuo liikkuminen voi olla vaikeaa. Heti kun pitää kulkea takaperin ja miettiä omaa ja koiran liikkumista, niin ei meinaa millään onnistua. Mutta ihan hienosti Tahvo teki hommia. Huomaa viime vuoteen eroa, ikä on tuonut selvää malttia ja hallittavuutta.

Väliaikoina hengattiin aina välillä muiden koirien seassa ja lähes koko ajan Taavi oli oikein rennon oloinen. Beauceronit saivat kulkea ohi ihan rauhassa ja tilan omat koirat kävivät välillä nuuhkimassa. Tyttöpyrreistä Taavi olis tykänny tosi paljon, pojat ei sitten olleet ihan niin kivoja, mutta ei siinäkään mitään suurempaa. Masiakin käytiin vähän nuuhkimassa. Ihan suoraan vastaan tulevat koirat olivat ne vaikeimmat ja niiden kohdalla saattoi vähän karvat nousta niskassa pystyyn ja vähän piti haukkuakin, mutta tilanne meni ehkä nopeammin ohi kuin aikaisemmin.


Kuvat Claudia Ottka

Tiistaina olin pehatreeneissä taas siedättämässä Taavia toisiin koiriin. Kolme eri urosta nähtiin ja kaikkien kohdalla Taavi oli ihan rento ja välinpitämätön tai sitten enemmänkin iloisesti menossa katsomaan niitä kuin rähjäämässä. Tyrnistä se meni ihan sekaisin,vaikkei sitä edes oikein nähnyt. Ei paljon jauhelihaherkku kiinnostanut, kun olis kieli pitkällä pitänyt päästä Tyrniä haistelemaan. Kaupunkilenkit on myös menneet hyvin niiden muutamien koirien kohdalla, joihin olemme törmänneet.

Oli mulle taas neljä ukkoa ripoteltu raunioihin, vaikka omat ajatukset on nyt enemmän tuon käytöksen muokkaamisessa kuin missään muussa. Ehkä ihan kiva Taavin tehä kuitenkin muitakin juttuja.

Edelleen se liikkuminen siellä raunioilla on mulle se haastavin juttu. En jotenkin osaa hahmottaa aluetta ja suunnitella miten se olisi paras kiertää. Joka kerta on erilainen tuuli ja niitä piiloja on sillä alueella aika helvetisti. Tänään yritin kuitenkin lähetellä Taavia vähän tarkemmin eri kohteisiin, viimeksihän se teki töitä aika itsenäisesti. Aika hyvin Tapsu meni sinne minne mä sen halusin menevän ja hienosti kävi kaikenlaisissa putkissa ja onkaloissa tarkistamassa.

Pari ukkoa löytyi aika helposti, muutamaa edelliselle koiralle käytössä ollutta piiloa Taavi haisteli tosi tarkasti ja mä jo hämäännyin ja ihmettelin, miksei se ilmaise. Ajattelin sitten palata siihen kohtaan myöhemmin uudestaan. Taavi kuitenkin tiesi ettei siellä ketään ole ja uudella kiekalla ei enää ollut niistä piiloista/alueista kiinnostunut. Kyllä tuo koiranluku on haastavaa!

Yksi ukko oli piilossa isossa pystyssä olevassa viemäriputkessa. Taavi ilmaisi ensin vaakaputken pystyputken alapuolella, mutta vaihtoi kesken kaiken pystyputkeen. Oliko ukko molemmissa putkissa vai kulkeutuiko vain haju hämäävästi?. Nostettiin ensin pystyputken ukko ja sitten tarkistettiin tyhjä vaakaputki.

Viimeinen ukko oli killeri mulle. Se oli roskiksessa, jonka viereisestä roskiksesta Taavi löysi tokan ukon. Eihän mulle tullu mieleen haistattaa kaikkia viereisiä roskiksia löydön jälkeen vaan matka jatkui. Ja kyllähän Taavi sille ekalle roskisukolle haukkui sillälailla hassussa paikassa roskisten välissä, että olis pitäny siitä jo älytä tarkistuttaa muutkin pöntöt... Uudella yrittämällä Taavi sitten ilmaisi sen viereisenkin roskiksen.

Osa rauniorataa (kuva Satu Polukselta)

Torstaina olimme Tiina Bångin vetämässä tottissemmassa. Oli todella mukavan tuntuinen kouluttaja, menisin uudestaankin.

Aluksi otettiin paikkamakuut, Taavi liinassa. Hyvä niin, sillä rivissä yksi koira vähän häröili ja Tapsa oli ampaisemassa sinne. Liinan päässä oli Milla, jolla loistava tilannetaju ja ajoitus. Taavi sai pienen nypyn liinasta sivulle ja oli ihan kiltisti maassa loppuajan. Näitä tarvittaisiin varmasti todella paljon lisää. Harmi kun tuon treeniseuran saaminen on niin kiven alla varsinkin nyt kun ei ole ryhmäpaikkaa tokoon. (Motivaatio edelleen toko suhteen olematon, että ehkä ihan hyvä ettei ole sitä ryhmäpaikkaa... tai sit motivaatio vois nousta, jos olis porukka, missä treenata...)

Yksilövuoroilla käytiin ensin läpi seuraamista. Siinä lähinnä ensimmäisellä askeleella putoavaa katsekontaktia. Taavi siis aina pudottaa kontaktin ekalla askeleella, mutta kontakti palaa sen jälkeen. Tosin vilkuileehan se pidemmilläkin matkoilla... Tähän auttavana reseptinä saimme ohjeen harjoitella niin, että ensin tehdään paikaltaan käännös oikealle, kaksi askelta, pysähdys ja sitten taas liikkeelle. Hurjan hyvin paransi Tapsa tuota ekan askeleen kontaktia jo tuon pienen harjoitusajan puitteissa. Tuohon matkalla vilkuiluun onkin sitten vaikeampi puuttua, kun Taavi on niiiin älyttömän nopea, että mä en ehdi reagoida siihen. Sen katse on jo taikaisin mussa, ennen kuin ehdin edes ajatella asiasta huomauttamista. Ehkä tämäkin paranee ajan kanssa tekemällä vain pieniä onnistuneita pätkiä...

Toisella sessiolla käytiin läpi sitä, miten kaukot opetetaan. Ensin pitäisi päättää onko etu- vai takapää paikoillaan ja sitten oli vielä joku pompun kautta tekeminen, mikä ei kyllä ihan auennut mulle. Mutta siis tosi pienissä erissä ja hirveän pitkään niin, että ei mene kauaksi koirasta. Tämä aihe vaatisi kyllä multa lisää perehtymistä erilaisiin tapoihin opettaa asia...

Taavi sai kovasti kehuja erittäin hyvästä peräpään käytöstä ja nopeudesta, mikä on kyllä jossain asioissa mulle haastavaa =)

Kuvat Milla Ristola:

Kaukojen opettelua

Kaukojen opettelua

Tässäkin opetellaan kaukoja, ehkä ;)

Aika rankkaa oli tokoilla

Kerkesin myös käydä katsomassa tällä viikolla ällösöpöjä pyrripalleroita Seijalla <3

Viikon päätteeksi käytiin vielä sunnuntaina mätsäilemässä eli siedättymässä muihin. Muuten meni tosi hyvin, mutta sitten siellä oli yksi venhäterrieri. Mä en tiedä mikä niissä on, kun ei olla nähty niitä kuin muutamassa mätsärissä ja näyttelyssä koko Taavin ikänä ja niiden kanssa ei ole ollut mitään ongelmaa. Tai siis Taavin mielestä ne on ihan kauheita ja niille pitää huutaa. Ja tietenkin me saatiin se vehnis pariksi sinne kehään =/. Tähän nähden kehä meni tosi hyvin, vain yksi pieni rähähdys. Saatiin sininen nauha, kun tuomarin mielestä Taavi liikkuu niin kamalan rumasti ja on hirveän ahdas takaa. Sijoituttiin lopulta sinisten neljänneksi.

Oikein mieluinen palkintolelu

Kotimatkalla käytiin vielä leikkimässä Focan ja Hugon kanssa:

Kuvat Pieta Luukkonen:

Sekalaista settiä

BH -kurssilla 20.4. henkilöryhmää oikein mallikkaasti, jättävät ja luoksari myös oikein hienosti. Paikkamakuuta tehtiin myös, olin ihan vieressä ja palkkasin tiuhaan, kivasti meni sekin. Kaupunkiosuuttakin vähän käytiin läpi; yksinjättö ei tuota mitään ongelmaa ja tänään koirien ohituksetkin meni oikein kivasti. Sirukin luettiin ja ilmoittauduttiin, niissä vähän piti haistella ihmistä, mut kai sekin oli ihan ok.


Viiko sitten perjantaina kävin koirakoulun aikana tekemässä Taavin kanssa kentän laidalla meidän omia rähjäharjoituksia, välillä jopa onnistuttiin. Ongelmakoirakouluttajan mukaan Taavi on todellinen salama, joten sinun refleksit ovat koetuksella. Tämä on niin totta! Lenkit on nyt myös ainakin osittain siirretty ihmisten ilmoille, mutta eihän tässä tuppukylässä paljon ketään liiku. Parin tunnin lenkillä asuinalueilla saldona kaksi vastaan tullutta koiraa... Siihen tuhanteen onnistuneeseen ohitukseen voi mennä yhden koiran ikä.


Viime lauantaina oltiin Päivi Päxä Aholan tottissemmassa. Meillä oli aiheena nouto ja paikkamakuu. Nouto hyvällä mallilla, vaikka kyllä mun tekemisessä on siinäkin paljon korjattavaa. Paikkista sitten ihan mulle uudesta näkökulmasta. Tähän asti kaikki on neuvonu rauhoittamaan koiran, jotta se malttaa olla siellä maassa. Ja palkka aina koiran jalkojen väliin maahan, ettei se vaan nouse sieltä ennakoiden palkan saantia. Tää on tuntunu musta ihan järkeen käyvältä ajatukselta, mutta Päxä lähti ihan toisesta ääripäästä. Ensin hetsataan koira korkeaan viettiin ja vireeseen, sitten käsky, vapautus ja palkka. Tätä sitten niin, että koira joka kerta hetsataan, sitten paikkamakuuseen ja palkkaus niin, että vapautan Taavin ja se "ryntää" hakemaan palkaa multa. Tämän pitäis varmistaa se, että Taavi keskittyy vain minuun odottaen vapautusta ja jos Tapsu nousee omineen, se tulee suoraan mun luokse. Täytyy kyllä sanoa, että vaikka meidän treenihetki oli aika lyhyt, oli Taavi tänään sata kertaa keskittyneempi minuun sen paikkiksen aikana kuin koskaan aikaisemmin!

Päxän kommentoimat videot semmasta: Noutovideo ja paikkisvideo

ja pari kuvaa Marika Kosken kamerasta:

Ensin hetsataan

sitten intensiivinen paikkis

Nyt on kyllä ton tottiksen kanssa ihan älytön motivaatiopula. Kisaura tuntuu täysin mahdottomalta ajatukselta, joten syytä tottiksen treenaamiseen ei oikein ole... Jo ennalta sovitut ja maksetut jutut käyn, mutta sitten en kyllä tiiä jaksanko panostaa aiheeseen?


Sunnuntaina sadepäivän iloksi tein Taaville jäljen. Keli siis tasaisen sateinen koko päivä, tuulta puuskissa. Jälki vanheni reilun tunnin, maastona metsä, hakkuuaukea ja pieni pätkä jäkäläkalliota. Mittaa jäljellä oli noin 650 m ja sillä oli kahdeksan keppiä.

Janatyöskentely oli ihan perseestä, Taavi rynni jäljestä reilusti yli ja kun sain sen takaisin jäljen paikkeille, lähti se takajäljelle. Tämän alkuhärdellin jälkeen saatiin oikea suunta ja jäljelstys oli tänään vähän ailahtelevaa. Välillä mentiin oikein hienosti nenä maassa jäljen päällä ja välillä oltiin sitten jonkin verran sivussa. En tiedä miten tuo sade vaikuttaa hajujen kulkeutumiseen. Kepit kuitenkin löytyivät hyvin yhtä lukuun ottamatta, vaikka Taavi olisikin ollut kepin kohdalla aika sivussa jäljestä. Kulmat meni myös hyvin, niiden kohdalla se sattui olemaan hienosti jäljen päällä, joten mitään isoja oikomisia ei tänään tullut. Hyvin jaksoi pitkän jäljen loppuun asti. Hakkuuaukealla oli erityisen tarkkaa työskentelyä!


Maanantaina BH-kurssilla otetiin alkuun kaikilta koirilta sirun luenta, ei ongelmia siinä, eikä muissa koirissa, oikein rento Taavi. Ilmoittautuminen toisen koiran kanssa meni myös hyvin, toista jopa palkattiin pallolla siinä meidän vieressä ja Taavi istu kiltisti perusasennossa... Varsinaisessa harjoituksessa tehtiin kaavion eka puolikas eli se hihnaosuus. Taavi seuraa oikein mallikkaasti hyvällä ilmeellä, pitkä palkaton tekeminen ei ole ongelma. Myös henkilöryhmä meni hienosti.Paikkamakuuta tehtiin toisen koiran treenin ajan. Mulla ei nyt ole luottoa yhtään tuohon paikkikseen, joten olin lähellä ja palkkasin melko tiuhaan.

Eniten ehkä harmittaa se, että kurssin vetäjän mielestä hän ei näe estettä suorittaa BH:ta. Toki ymmärrystä mun ajatuksille on ja eihän kokeeseen voi mennä, jos ei luota koiraan. Ja taitavat muutkin kurssilaiset pitää mua vähän höhlänä, kun eiväthän he näe mitään rähjäämistä, Tapsa on oikein mallikas oppilas. Harmi, että yksi paikkamakuu voi huuhtoa kokonaisen kisa/pelastuskoirauran mukanaan. Hakupuolella tuo pelastuskoirakkohaaveista luopuminen on ehkä kamalinta, koska metsässähän Taavi on niin omassa elementissään ja siitä voisi ihan oikeasti olla apua kadonneiden etsinässä. Mutta ilman BH:ta ja tottisosuuden paikkista siitäkään ei tule mitään.


Tiistaina oltiin pelastushakutreeneissä tekemässä koirien vaihdoissa meidän omia rähjätreenejä. Jännä, miten paljon se toinen koira vaikuttaa; osaa pitäis päästä iloisesti nuuhkimaan ja osa sit on taas tosi epäilyttäviä. Onnistuttiin kuitenkin olemaan rähjäämättä. Autossa ollessaan Taavi sit rähjääkin kaiken rähjäämättömyyden edestä. Eihän se hyvä ole, mut en tiiä mitä sille tekisin... Vai onko sillä vain oltava oikeus puolustaa omaa aluettaan?

Oli meille ukkojakin piilotettu metsään, mut mun oma keskittyminen ei kyllä ollu tänään kohillaan. Eli siis neljä ukkoa, joista Taavi tietenkin noukki ekaks molemmat takakulmat. Ekana ukkona se löysi päättämän sadetakkihemmon. Jos tollanen tulis oikeesti mua vastaan metsässä, niin mä kyllä pelästyisin sitä. Tokana todella kaukana maakuopassa oleva mm ihan loistavalla ilmaisulla! Sitten eka etukulma uusiks ja se oli oikein näppärä. Viimeisenä oli toisessa etukulmassa oleva risuilla peitetty roskis. Se oli vaikea. Ihan kuin Taavi olisi jotenkin vältellyt sinne menoa ja kun viimein meni roskikselle, ei se meinannut millään alkaa ilmaista. Kaapi ja nuuskutteli vain kantta, lopulta kuitenkin alkoi hyvä haukku.


Tänään oltiin mätsärissä lähinnä siedättymässä toisiin koiriin. Keli oli sateinen ja kylmä, joten koiria oli aika vähän. Tämä sopi meille oikein hyvin. Taavi olikin oikein rauhallinen ja rento melkein koko ajan. Yhden kerran pääsi rähjäämään ja toisella vähän urahti, mutta muuten oli oikein hienosti. Se jopa oli kiinnostuneen utelias muita kohtaan. Kaikkinensa mätsärissä meni kolmisen tuntia aikaa ja taisi väsy ruveta tulemaan loppuvaiheessa, kun se rentous vähän katosi ja meinasi rähjäys tulla tilalle.

Parikehästä sininen nauha, sinisten ykkönen ja BIS seiska. Toi BIS-kehä meni ihan harakoille, oli jo sen verran väsy koira, että juoksuosuudet ei onnistunut vaan piti haukkua sekä edessä menevälle että takana tulevalle. Luulen kuitenkin, että tämä oli ihan hyvää harjoitusta.

Pieniä ja isoja kehiä... WDS 2014

Sunnuntai-illan helteessä käytiin vähän mätsäilemässä. Taavi esiintyi ihan hienosti ja antoi kopeloida ittensä hyvin. Meno oli kyllä helteen vuoksi vähän laiskanpuoleista. Tuloksena punaisten viides sija!

Mätsärireissulta koukattiin Seijalle kattomaan pentuetta. Seitsemän minikoiraa olivat Taavin mielestä aluksi vähän epäilyttäviä, pienen varovaisen haistelun jälkeen alkoi kuitenkin leikki. Pennut tosin eivät vielä oikein osanneet leikkiä Taavin kanssa. Pentujen emonkin kanssa Taavi tuli myös ihan hyvin juttuun.


Viikko tästä ja kyllä oli mulla ja varmaan myös Taavilla pää pyörällä. Olimmehan sentään Maailman Voittaja 2014 -näyttelyssä Helsingin Messukeskuksessa. Tuomarina meillä oli aivan ihastuttava italialainen Guido Perosino ja lyhytkarvapyrrejä kilpasilla yhteensä kaksitoista.

Taavi oli kehän ensimmäinen koira, joten en sitten loppupelissä ehtinytkään jännittää niin paljoa kuin luulin. Kehään meno koitti yllättävän äkkiä ja aamun harjoittelun maata innokkaasti nuuhkiva koira oli poissa ja tilalla ihan kivasti käyttäytyvä Tahvis. Vähän kopelointia, meni ihan ok, juoksemista ja pönöttämistä. Pikainen tuomarointi kaikkinensa ja tuloksena Juniori Maailman Voittajan titteli!

Arvostelu kuului näin:

15 months. Lovely, nice type. Just a bit east-west in pasterns. In movement still a bit close at hocks. Nice walk on the side. Good coat.

Ja sama suomennettuna (käännöspalvelu):

15 kk. Ihana, kiva tyyppi. Käpälät hieman idästä länteen. Liikkeissä vielä hieman kinnerahdas. Hyvä sivuliike. Hyvä turkki.

Sitten en ihan tarkkaan muista mitä tapahtui ja missä järjestyksessä, mutta kävimme kehässä vielä kahdesti ja näistä pyörähdyksistä pokkasimme SERTin ja VSP!

Lopuksi vielä kasvattajakehän esiintyminen ja sieltä Seijalle ROP - kasvattaja palkinto. Tästä seurasi tietysti usean tunnin odottelu ja viimein esiintyminen paras kasvattaja -kehässä. Ennen arvostelua treenasimme vähän ja tulimme tulokseen, että katastrofin ainekset ovat ilmassa; Selmalla juoksut alkamassa, Pakki tästä syystä vähän kierroksilla ja Taavi muuten vaan tai näistä syistä nenä maassa tai haukkuen vikasuuntaan menossa... Päätimme kuitenkin ottaa riskin ja mennä nolaamaan itsemme. Ja taas kerran pyrrit osoittivat loistavan tilannetajunsa ja esiintyivät esiarvostelussa todella hienosti!

Sitten taas odoteltiin vähän lisää ja lopulta pääsimme sinne todella isoon kehään. Täytyy sanoa, että WAU! Kyllä oli hienoa päästä osallistumaan tuollaiseen, vaikkei sijoitusta tullutkaan. Olo oli vähän kuin rokkitähdellä siellä orkesterin, spottivalojen, ison yleisön ja tv-kameroiden edessä. Ja kaiken lisäksi Tottakai-koirat esiintyivät oikein mallikelpoisesti! Harmi, ettei tuolta ole kuvia...

Päivä oli todella pitkä ja rankka, mutta hieno kokemus ja vieläpä näin hienoilla tuloksilla! Erityiskiitos Sanna -ketylle, ilman en olisi pärjännyt!

Tässä vielä lyhytkarvapyrrien tulokset


Kuvasatoa

Kuvat Sanna Metsämuuronen


Ensin vähän harjoiteltiin

Tottakai Kaunis Veera on todella kaunis koira

Hampaiden tutkimista ja kopelointia

Meistä tuli Juniori Maailman Voittaja 2014!

Isukkikin esiintyi

Tottakai Se On Severi Suhonen "Roikki"

Jossain välissä saimme SERTin

Bikinikuntoinen Maisa-sisko

Tottakai Voin Olla Valoisa pokkasi myös JMV 14 -tittelin!

Veteraani Maailman Voittaja 2014 Tottakai Kaunis Veera

Tuomarin selän takana maan haisteluhan ei haittaa ollenkaan =)

VSP! (hienosti junnulta <3)

ROP Bila Du Pic D'espade ja VSP Tottkai Uskomaton Olen

ROP kasvattaja Tottakai (sattuipa kaikki töpöjä)

Vähän poseerausta