Perjantaina ajelin todella ahdistuneissa tunnelmissa Tottakai-päiville, Kosti oli tulossa sinne myös. Tänä vuonna ei ole mennyt vielä päivääkään, etten olisi itkenyt ikävää ja omaa surkeuttani, mutta mennyt viikko oli pitkästä aikaa erityisen vaikea ja mietin pystynkö menemään paikalle ollenkaan.
Kostin saavuttua käytiin heti lenkillä uuden omistajan kanssa. Voi miten ihana oli nähdä Kosti, se ei ollut edes unohtanut mua. Oli niin hyväksi mulle päästä näkemään kuinka hyvä suhde Kostille on muodostunut uuteen omistajaan ja ihanaan koirakaveriin, se on niin rento nykyään kun ei tarvitse koko ajan pelätä. Mulla ei olisi voinut käydä parempaa tuuria uuden kodin kanssa. Viikonlopun aikana käytiin pari kertaa lenkillä ja muutenkin päästiin puhumaan paljon ja vaikka itku ei varmaan koskaan lakkaa, niin nyt mun surun kyyneleiden sekaan mahtuu jo paljon onnen kyyneleitä siitä, miten hyvä Kostilla on olla.
Cina, Piko, Kosti, Neva ja Siru, Ihan Oon sisarukset ❤. Tico ja Haru eivät osallistuneet leirille.
Taavikin oli mukana leirillä ja pääsi metsälenkeille tyttöseurassa sekä esittelemään pelastushakua. Kuumana päivänä se etsi varmasti ja motivoituneesti kolme maalimiestä noin neljän hehtaarin alueelta. Kaksi maaleista oli umpipiiloissa ja yksi kaatuneen puun juurakon muodostamassa onkalossa. Kaikki ilmaisut hyviä ja muutenkin tasaisen varmaa tekemistä. Toivottavasti sain istutettua pelastushakukärpäsen johonkin leiriläiseen.
Tutustuttiin myös doboon ja aika paljon samanlaisia juttuja ollaankin jo tehty omissa jumppajutuissamme, mutta kivoja uusiakin vinkkejä tuli.
Kuva Pieta. Ollaan vähän kaukana piilosta, mutta oli niin karmee risukko tuossa. Samalla hyvää treeniä Taaville maalimiehestä luopumisesta.
T
Naku-Ronja ja Tapsa
Raina ihastui Taaviin
Windy ja Taavi
Femme, Foca, Elli ja Tahvo
Taavi "setämies" ja Elli, kuva Pieta Luukkonen
Paras leikkiosuus jäi tietenkin kuvaamatta, mutta Raina ja Taavi, Aida vie lopulta voiton:
Kiitos kaikille mukavasta viikonlopusta! Erityiskiitos Tiinalle kaikesta ❤❤
Torstaina käytiin omineen tokoilemassa kentällä. Taavi teki ruudun liikkeenomaisesti ja onnistui hyvin. Tai olisi se vähän keskemmälle ruutua saanut mennä, mutta oli kuitenkin nauhojen sisäpuolella. Siitä oli jopa aistittavissa pieni innostus mennä ruutuun! Vastapainoksi merkin kierto olikin sitten taas tällä kertaa hankala, mutta kyllä sekin onnistui. Lisäksi tehtiin seuruuta ja siihen niitä vasempia käännöksiä. Jättävät tehtiin kaikki ja ne Taavi osasi hienosti. Lopuksi vielä noutoa ja siinäkin Taavi oli tosi innokas.
Kosti teki seuruuta ja kapulan pitoa, joka rupeaa jo pikku hiljaa onnistumaan. Merkin kiertoa kokeiltiin myös eri etäisyyksiltä ja kaukaa on vielä liian vaikea. Luoksetulo tehtiin myös ja Kosti malttoi hyvin istua paikallaan ja se juoksee mukavan vauhdikkaasti kohti ja pienellä avulla löytää melkein suorksi eteen. Sivulle siirtymistä pitäisi harjoitella paljon, kun on siinä niin hidas ja laajaliikkeinen. Ulkona oli tarjolla pientä häiriötä erilaisten äänten ja hajujen muodossa, mutta ihan kohtalaisesti Kosti niistä tällä kertaa selviytyi.
Onhan se vähän kaukana ja vinossakin, mutta nyt vielä pääpaino siinä, että kapula ei ole purulelu.
Perjantaina ajeltiin töiden jälkeen Taavin kanssa Tikkakoskelle Immolan varuskunta-alueelle pelastuskoiraleirille. Meidät jaettiin pareiksi ajatuksella kokemusta ja vähemmän kokemusta. Minä sain parikseni pitkään hälykoiran ohjaajana ja pelastuskoirakoetuomarina toimineen miehen. Oli siis oiva mahdollisuus imeä koko viikonloppu loistavaa oppia. Illalla lähdimme vielä etsintäharjoitukseen ja Taavi sai toimia etsivänä koirana.
Puolustusvoimat tarjosi maalimiehet tälle leirille, joten maastossa oli varusmiehiä, jotka eivät koskaan olleet olleet mukana koiratoiminnassa ja joille ei ollut annettu minkäänlaisia ohjeita, miten koirien kanssa tulisi toimia. Harjoitukset vastasivat siis hyvin todellisia tilanteita ja koirakoille tulikin vastaan mitä erilaisemmin koiran paikalle tuloon reagoivia maaleja, joka vaikutti monen koiran ilmaisuun.
Perjantaina illalla siis lähdimme johtokeskuksen meille antamalle alueelle ja tein etsintäsuunnitelman lähteä "vastatuuleen" (aukeilla paikoilla ihan vieno tuuli). Keli oli talvinen, lunta reilu viisi senttiä ja lämpötila asteen pakkasella. Lähdimme haravoimaan aluetta ja muutaman kerran aluetta edes takaisin käveltyämme Taavi sai hajun ja me lähdettiin sen perään. Kovasti Taavi teki töitä ja lähellä maalimiestä kiersi isoa rinkiä kiville kiiveten ja haistellen. Lopulta maalimies löytyi kuusen juurelta montusta kokonaan makuupussista. Siinä vaiheessa mekin olimme jo päässen ihan maalimiehen lähelle ja kun Taavi meni nuuskimaan maalia, alkoi makuupussissa ollut mies höpötellä jotain ja kaivautua ulos pussista. Taavi ei tätä ukkoa oikein ilmaissut, mutta saattoi johtua siitä kun seisottii jo valmiiksi siinä ihan vieressä. Täytyy kuitenkin jatkossa ottaa treeneihin mukaan liikkuvia ja puhuvia maaleja.
Aikaa maalimeihen löytymiseen meni parikymmentä minuuttia ja ehdittii kävellä vain reilu kilometri. Saatiin johdolta vielä toinen alue etsittäväksi ja siirryimme sinne. Tämä alue oli pienempi, koska harjoitusaika oli päättymässä.
Lähdimme metsäautotieuraa, jossa oli muutamat jalanjäljet. Taavi rupesikin jäljestämään niitä ja jatkoimme uraa pitkin sen kiertäessä hyvin aluetta. Ei ehditty kovin pitlälle, kun Taavi vaihtoi ilmavainulle, painui metsään ja aloitti ilmaisun. Minä pingoin perään ja kun pääsin paikalle, niin maalimkes oli jo jalkeilla ja Taavi haukkui sitä. Tästä iso palkka.
Lauantaina johto jakoi aamulla uudet tehtävät ja me lähdettiin Taavin kanssa ekaksi töihin. Aloitettiin haravointi ja aina Taavin reagoidessa johonkin, mentiin tietysti Taavin perässä. Jälkiä löytyi useammat, mutta ne kulki kaikki alueelta ulos. Yhtä saatiin lupa jatkaa pois omalta alueelta, mutta sekin palasi lenkin jälkeen takaisin.
Me tehtiin töitä kolme tuntia ja vartti!! Aivan uskomatonta, että tuo pieni otus jaksaa painaa hommia! Kahden tunnin kohdalla tuli pieni uuvahdus ja pidettiin siinä kohtaa hetken tauko ja laitettiin nostattava maalimies metsään. Taavi lähti sille innolla ja haukkui hyvin. Jatkettiin hommia ja kun saatiin alue tarkastettua, niin johto pyysi palaamaan johtopaikalle huoltotauolle. Ennen metsästä pois tuloa Taaville vielä yksi ukko, jotta päästiin palkkaamaan.
Kun ei alueelta löytynyt ketään, niin täytyy myöntää, että jäi vähän hölmö olo, mutta koska jos siellä olis ollu joku, niin kyllä Taavi sen olis löytänyt. Eikä siellä siis ollu ketään, oltiin tyhjällä alueella, jonne oli vain tallattu paljon jälkiä. Jälkiä, jotka on mulle niin vaikeita.
Melkein kymmenen kilsaa tuli talsittua
Kuvat Martti Koponen:
Taavi pääsi loppupäiväksi ansaitulle levolle ja minä jatkoin toisen koirakon kartturina. Päivälle kertyi mittaa parikymmentä kilometriä ja kaiken puolin opettavainen päivä. Etsintojen lisäksi suoritimme EA-rasteja, hyvää kertausta sekin.
Illalla uni maistui
Sunnuntaina päästiin aamulla kokeilemaan lentoetsintää. Varmasti tehokas tapa varsinkin vesistöjen, peltojen ja hakkuiden tarkastuksiin. Kiitos lentopelastusseuralle tästä huikeasta kokemuksesta!
Mä olen niin vahva, että jaksan työntää lentokonetta!
Lennon jälkeen vielä pieni treeni armeijan paloharjoittelualueella, jossa Taaville oli kaksi varusmiestä piilossa. Toinen oli ison kuorma-auton ohjaamossa ja toinen merikontissa. Taavi oli nopea ja tehokas ja löysi molemmat maalit nopeasti ja ilmaisi ne hyvin. Loistava pieni palauttava treeni edellispäivän pitkän etsinnän jälkeen.
Kuvat Aki Kyyrö
Päivän päätteeksi opiskelimme vielä koiran ensiapua sekä teoriassa että käytännössä.
Tassuside
Paineside vuotavaan korvanlehteen
Pietalle suurkiitos Kostin viikonloppuhoidosta! Kosti taisi viihtyä tyttöjen kanssa hyvin, kuvat Pieta.
Pari viikkoa sitten tiistaina Taaville pitkä jäjennostotreeni vapaana. Aluksi Taavi oli melkoisen vallaton, mutta rauhoittui sitten tekemään hommia. Ensimmäinen jälki nousi vajaasta 400 metristä ja toinen sata metriä tämän jälkeen. Olin tyytyväinen siihen, että osasin lukea koiraa ja näin sen olevan jäljellä silloin kun se oli jäljellä. Taavi nosti molemmat jäljet hienosti, vaikkakin oli melko vallaton. En tiedä mitä olisi jatkossa järkevintä; tehdä alueen sulkemiset vapaana vai liinassa? Seuraava pitkä jäljennostotreeni tehdään liinassa ja sitten olen taas varmaan hieman viisaampi tämän suhteen, tai sitten en.
Kostille 350 metriä pitkä kaksi tuntia vanha jälki esineillä ja kepeillä. Oltiin maastossa, jossa oli ilmeisen paljon häiriöjälkiä ja vähän mun mokan takia jouduin tekemään jäljen osittain kulkemaan aika lähellä tietä. Joko näistä syistä tai jostain muusta johtuen Kostin jäljestys oli tällä kertaa melko heikko esitys. Kyllä se ajoittain jäljesti ihan kohtuullisesti, mutta paljon vei kaikki muu mennessään. Esineet ja kepit kuitenkin löytyivät.
Torstaina treenattiin Kostin kanssa esineruutua. Tallasin 10 m leveän ja n. 50 m syvän kaistaleen. Kosti oli puussa kiinni, kun vein kaistaleelle viisi esinettä. Kosti haki niistä neljä ilman, että kävin esineiden välissä näyttämässä niitä uudestaan. Mikään supernopea se ei ole, mutta tekee musta kivasti töitä.
Taavin kanssa tehtiin pitkä jäljennostotreeni, mutta se meni ihan reisille. Jäljen nostomatka oli noin 350 metriä ja Taavi oli mulla liinassa. Meni tosi hyvän näköisesti, mutta kun tultiin jäljen kohdille, oli siitä juuri mennyt hirvi ja jättänyt terveiset höyryävän paskakasan muodossa. Taavi vaihtoi hyvissä ajoin ennen paskakasaa ilmavainulle ja oli tosi voimallisesti menossa hirven perään. Ei noussu jälki.
Sunnuntaina aamutuimaan molemmille takapihatottista, kun ei taas päästy perjantaina treeneihin. Kosti teki seuruuta vaihtelevalla menestyksellä, liikkeestä maahan ihan ok. Luoksetulo sillä on vauhdikas, mutta loppuasennon ja edestä sivulle tulon kanssa on vielä paljon tehtävää. Vähän kokeiltiin merkin kiertoakin, eikä se meinannut syödä tötsää ainakaan joka kerta.
Taaville jättäviä, jotka onnistui muuten hienosti, mutta maahan meno on hukkunut jonnekin. Merkin kierto pitskästä matkasta onnistui kohtuullisesti ja seuruu meinas vähän keulia. Luoksetulo pysäytyksellä onnistui hyvin.
Muuten vietinkin koko viikonlopun luonnetestissä talkoilemassa tuomarien sihteerinä. Kovin mielenkiintoinen viikonloppu ja se ainakin kävi selväksi, että luonnetestin loppupisteet yksinään eivät kerro koirasta juuri mitään.
Maanataina yllättäen peruttujen hakutreenien tilalle sain Murun houkuteltua hetkeksi metsään Kostille maalimieheksi. Tehtiin neljä ukkoa, ekan Kosti näki kävelevän metsään, kaksi seuraavaa taputuksella ja viimeinen valmiina. Kosti lähti kaikille vauhdikkaasti ja kohtalaisen suoraan. Kahdella ekalla palkka haukun aloituksesta ja kahdella vikalla muutama haukku enempi. Hyvä pieni pikatreeni!
Tiistaitokossa Taavi oli aluksi kovin äänekkäällä päällä, mutta hiljeni onneksi loppua kohden. Alkuun tehtiin ruutua pitkästä matkasta ja kyllä se sinne loikki ihan hyvin useammankin kerran. Lätkä oli ruudussa odottamassa. Hyppyä tehtiin myös onnistuneesti, mutta tunnari ei sitten ottanut sujuakseen. Taavi ei käyttänyt nenää ollenkaan, vaan kantoi vaan palikoita mulle yks toisensa perään. Pitäis taas kotona vähän treenata tätä(kin)...
Treenien jälkeen Kosti pääsi myös halliin tekemään vähän seuruuta, luoksetuloa ja hyppyä. Seuruu oli taas ajoittain tosi hyvää ja välillä sitten vähän väljää. Luoksetulossa Kosti tulee lujaa, mut ihan suoraan se ei eteen osu, kuten ei myöskään hypyssä. Tuo eteen tuleminen on varmaan meidän iänkaikkinen ongelmä, kun en saa sitä yhtään paranemaan, vaikka treenattaisiin kuinka. En saa edes kunnolla ohjattua sitä suoraksi, kun aina sen peppu on johonkin suuntaa vinossa. Loistava mielentila oli näissä treeneissä!
Perjantain tokotreeneissä Kostin porukka teki omatoimisesti hyppyä ja merkin kiertoa ja ohjatusti luoksetuloa. Aloitettiin kuitenkin paikkamakuulla, Kosti oli reunimmaisena ja hihna maassa. Hyvin pysyi ja nousi istumaankin vasta käskystä. Kosti jatkoi muutenkin eilistä hyvää fiilistä ja pystyin pitämään sen kentällä irti. Merkin kiertoa tehtiin lyhyeltä matkalta ihan onnistuneesti ja hyppy on aika valmis liike loppuasennon vinoutta lukuun ottamatta.
Ohjatusti katsottiin luoksetuloa ja siinä lähinnä tuota eteen tuloa, kun Kosti hakeutuu tosi mielellään vinoon ja mä en saa sitä korjatuksi suoraksi. Jalat levällää, polvet vähän koukussa saatiin se sitten tulemaan parempaan asentoon. Koutsin mukaan sillä on niin vahva perusasento, että se vetää sitä vasemmalle vinoon. Mitäs menin opettamaan sen sille jo ihan pienenä tosi vahvaksi, nih!
Taavin porukka aloitti paikkiksella, jossa Taavi istui ja ihan hienosti istuikin. Ensin tehtiin minuutin istuminen ja sitten tehtiin lyhyitä pätkiä lähinnä koiran luo paluun harjoittelua. Kyllä Taavilla saattaa etujalat vähän liikkua, kun kierrän sen taa, mutta yleensä vain toinen ihan vähän.
Varsinaisena aiheena oli ruutu ja hajut vei Taavia kuus nolla. Pongasi ruudun hyvin ja lähti ihan hyvin, mutta vähän ennen ruutua painui nenä maahan ja piti tarkkaan haistella, ketä kentällä on käynyt ennen meitä. Uusi lähetys ja homma onnistui hienosti. Tehtiin vielä pari toistoa toisesta suunnasta ja niissäkin toinen oli ensimmäistä parempi. Lopuksi vielä ruudusta sivulle kutsuja molemmille puolille.
Lauantaina ajelin aamusta Lintukotoon Tottakai-päiville. Aamupäivä jäljestettiin ja iltapäivä hakuiltiin. Kostille parisataa metriä kuudella esineellä ja ihan ok se meni. Esineilmaisu on jo melko varmaa, mutta jälki vaatisi vielä paljon varmuutta. Harkitsen nameja takaisin jäljelle joksikin aikaa tai ainakin osaan jäljestä.
Taaville jäljennosto pidemmästä matkasta liinassa. Tarvisin tähän jonkun kokeneemman katsomaan vähän perään, että miten tuota pitkän matkan nostoa olisi hyvä treenata. Täytyy kai vaan tehdä paljon eri mittaisia nostoja?
Haussa Kostille neljä ukkelia ja tais kaikilla tulla pari haukkuakin. Suorat pistotkin onnistui kohtuullisesti ja hajut kiusasi vain vähän ekalla lähetyksellä. Kaksi ekaa oli haamuja ja kaksi vikaa valmiita.
Taaville valmis rata. Ei ollakaan taas toviin tehty ratatyyppistä hakua ja siihen nähden homma sujui kovin hienosti!
Viikonlopun aikana käytiin poikien kanssa lenkillä useammalla eri kokoonpanolla. Voi miten kivaa oli, kun oli paljon kavereita! Uimassakin pojat kävivät pariin otteeseen, kun viikonloppu oli melkoisen lämmin. Pari päivää tuossa porukassa oli aivan liian lyhyt aika, juteltavaa kaikkien kanssa olis ollut niin paljon enemmän!
Viime maanantaina tokoiltiin melkoisen lämpimässä kesäkelissä. Taavi oli taas kerran ihan superkiva treenikamu. Alun paikkaistumisessa huomautin kerran, kun melkein alkoi nuuskia, mutta muuten istui kuin tatti paikoillaan. Avo- ja umpieste meni useamman toiston ihan täydellisesti ja kaukotkin pelas pitkästä matkasta, istumaannousut olivat jopa melkein liian terhakoita. Seuruukin onnistui ihan kohtalaisen hienosti, vaikka vasen käännös tuottaa aina vaan hankaluuksia.
Kosti olikin sitten ihan koomassa. Tietty lomareissu ja Taavin tokotreenien ajan odottelu kuumassa autossa eivät varmasti ainakaan parantaneet sen virettä, mutta jotenkin oli tosi tahmeaa menoa... Jotkut pörriäisetkin kiusas niin kovasti, ettei Kosti meinannut millään voida keskittyä tekemiseen. Paikkaistumista tehtiin ringissä, jäin ihan Kostin eteen ja keskityttiin kontaktiin, joka oli hieman hapuilevaa. Myös jättäviä tehtiin ja pirun hidas se on ja seisominen on hankala. Mun pitäis nyt jostain kaivaa tottismotivaatiota Kostin kanssa, kun tuolla tokotreeneissä se tuntuu aina niin kamalan hankalalta.
Keskiviikkona metsäjälkeä molemmille ja näistä jäljistä ei juuri ole kerrottavaa. Kosti ei omaa jälkeään juuri päässyt alkua pidemmälle, kun ratsujoukko saapui häiritsemään pienen miehen hommia. Ei siitä sitten enää mitään tullut.
Taavi nosti jäljen hyvin noin 100 m janalta ja alku näytti ihan hyvältä, mutta sitten Taavi hukkasi jäljen, varmaan sekaantui hirven jälkiin tai jotain, ja uudestaan jälkeä ei sitten löytynyt millään.
Jäljet oli yli kolme tuntia vanhoja ja keli oli helteinen, maastona kuiva kangasmetsä.
Illalla Taavi kävi fyssattavana ja sai lähes puhtaat paperit. Selän jumit ovat poissa (näkyy myös koiran käytöksessä, ei olle niin ärrimurri enää) ja Taavi taisi taas nauttia käsittelystä, kun ihan taisi torkahtaa jossain välissä. Toinen takareisi ja pohje olivat hieman jumissa, ehkä Norjan reissun kiipeilyjen johdosta, mutta ei onneksi mitään pahempaa.
Iltalenkillä oltiin Kostin kanssa kahdestaan ja kokeiltiin vähän esineruudun alkeita ja vein sen nähden neljä esinettä metsään noin 30 m päähän. Kaksi se mulle haki hienosti ja toi jopa käteen asti. Kahta viimeistä en edes pyytänyt tuomaan, mutta niitä pois hakiessa Kosti toi vielä toisen niistä.
Torstaina Muru lähti Taavin kanssa saareen ja Kosti jäi mun kanssa kotiin.
Käytiin Kostin kanssa illalla vähän tottistelemassa ja tehtiin A-estettä loivalla harjoitusesteellä. Tyypillä ei ole mitään estoja tuon suhteen ja täytyykin vähän varmistella, että tulisi edes jotenkin järkevästi alas. Seuruuta tehtiin myös ja se on erityisen kiva liike Kostin kanssa, jotain olen osannu opettaa. Käännöksiä tarvii tietty hioa vielä paljon ja kestoa muutenkin, mutta sen tapa seurata on jotenkin tosi mieluinen mulle. Jättäviä vähän tehtiin ja luoksetuloa myös. Luoksetulossa sillä on loistava vauhti, mutta jättävät on melkoisen hitaita. Pitäis tehä ihan joku suunnitelma ja treenata kunnolla vähän aikaa Kostin kanssa tottisjuttuja, niin saatais varmaan niitä menemään vähän eteenpäin. Nyt vaan vähän vasurilla tehty näitä hommia ja eihän ne näin etene mihinkään...
Viikonloppu hujahti Kostin kanssa metsäjälkileirillä, oppejaan meille jakoi Ari Koskela. Kostin kohdalla viikonlopun agendana oli jäljestämisen aloitus metsässä. Olemme siis jäljestäneet oikeastaan vain kovilla alustoilla ja nyt olisi tarkoitus aloittaa myös metsässä jäljestys. Arin ajatukset metsään siirtymisestä oli hyvin samanlaiset kuin itsellänikin eli namijälkiä alkuun ja melko nopealla aikataululla lisätään jäljille namittämia pätkiä. Namittomia pätkiä voidaan lisätä niin kauan kuin nenä pysyy tarpeeksi alhaalla. Mikäli jäljestys huononee, lisätään nameja taas jäljelle. Kun nameista päästään eroon, tulee jäljelle kepit/esineet.
Muutamia perusasioita jäljestä:
jäljestys aloitetaan namijäljillä. Kun jäljellä on namia, ei siellä ole esineitä
namijälki päättyy namirasiaan, jossa samaa namia kuin jäljellä
jäljeltä vähennetään nameja asteittain; alkuun 15 namiaskelta - 5 namitonta - 15 namilla jne. koirakohtainen juttu ja selviää vain kokeilemalla.
Namituksen määrä määräytyy koiran jäljestyksestä; liian kova vauhti/pää liian ylhäällä -> lisää namia, rauhallinen vauhti ja pää alhaalla -> vähemmän namia. (pää alhaalle ei tarkoita nenä maassa menoa, vaan kullekin koiralle sopivaa luontaista jäljenajotapaa, ei kuitenkaan ilmavainulla etenemistä)
Jäljen alussa voidaan pitää namit mukana pitkäänkin, vaikka sinne lisättäisiin esineetkin. Alun namit vain vahvistavat koiran oikeaa mielentilaa jäljellä
Kepeillä/esineillä vietetään aikaa ja palkataan paljon. Ilman hyvää esinemotivaatiota ei koira jaksa jäljestää. On toki koiria, jotka palkkaantuvat itse jäljestämisestä, mutta suurimmalle osalle koirista on motivaatiota rakennettava esineiden kautta.
Namijälki ajetaan melko tuoreeltaan. Muurahaiset usein haittana namijäljillä.
ohjaaja määrittää jäljestysnopeuden. Tarvittaessa koiraa jarrutetaan, jottei se pääse rynnimään.
Jälkien pituus on pidettävä tarpeeksi kauan tarpeeksi lyhyenä, ettei syödä koiran motivaatiota
janaa ja jäljen nostoa on harjoiteltava erikseen.
Lähetyksen jäljelle on oltava rauhallinen, odotetaan koiran rauhoittuminen ja oikeaan suuntaan fokusoituminen
Jäljellä koiralle annetaan rauha työskennellä, ei neuvota. Nuorta/aloittelevaa koiraa voidaan ohjata kiinnostumaan jäljestä näyttämällä maata, mikäli keskittyminen jostain syystä herpaantuu.
Esineeltä koira jatkaa jälkeä itsenäisesti, käsky annetaan vasta kun nenä on jo maassa. Myös esineiltä lähdön on oltava rauhallinen.
Jälkikovuutta treenataan pitkillä jäljillä. Näitä treenejä vasta osaavalle ja motivoituneelle koiralle.
Motivaatiota treenataan useilla esineillä (paljon palkkaa jäljeltä)
Jokaisessa treenissä olisi oltava jokin pääasiallinen harjoituksen kohde (jana, kulmat, harhat, esineet...)
Harhat otetaan harjoittelussa mukaan heti nuorella/aloittelevalla koiralla, näin niistä ei tule myöhemmin ongelmaa.
Osaavakin koira tarvitseen välillä helppoja jälkiä
Motivaatiosta pidettävä huoli!! Loppuunajettu koira on lähes mahdoton saada uudestaan jäljestämään hyvällä motivaatiolla.
Mielikuvitusta jäljille: ketunlenkkejä, paluuperiä, erilaisia maastoja, eri-ikäisiä jälkiä, koiraa on haastettava!
Janaharjoitus:
voidaan tehdä tallatulla, jopa namitetulla uralla namipurkille.
Kun eteneminen purkille on määrätietoista, ruvetaan purkkia siirtämään jäljen suuntaan
janan tallauksen ikää vanhennetaan, lopulta jana tallataan edellisenä päivänä ja jälki seuraavana
lopputuloksena määrätietoisesti nenä maassa etenevä koira, joka nostaa jäljen itsevarmasti
Lauantaina Kostille tehtiin kaksi jälkeä. Ensimmäisellä jäljellä oli nami jokaisella askeleella ja pituutta jäljellä oli 120 m. Keli oli todella haastava, kuuma, kuiva maa, paljon siitepölyä ja sitten oli vielä ne muurahaiset, joiden mielestä Kostin namit oli tosi hyviä.
Päivän toinen jälki oli namitettu miltei kokonaan, välissä muutaman askeleen namittomia pätkiä, pituutta noin 60 m. Molemmat päivän jäljet olivat maastoa myötäileviä pieniä kurveja sisältävät jäljet.
Kosti jäljesti molemmat jäljet hyvin, mutta ikävää oli muurahaiset, jotka hieman häiritsivät hommaa. Ei ole kiva, että koira saa suuhunsa murkkuja, kun pitäisi saada herkkuja. Mutta ei nyt voinut mitään, murkut ehti iskeä, vaikka jälki ajettiin heti sen tekemisen jälkeen...
Sunnuntaina eka jälki oli noin 160 m namirytmillä 15 namia - 5 tyhjää - 15 namia... Murkkuja oli onneksi vähän edellistä päivää vähemmän, mutta kyllä ne silti kiusasivat tälläkin jäljellä.
Vika jälki oli lyhyt kokonaan namitettu ns. palauttava jälki.
Kosti ajoi kaikki jäljet hyvin. Pysyi jäljellä hienosti, vaikka suurin osa nameista jäikin syömättä. Syömättömiin namiehin ei tarvitse kiinnittää huomiota, koska ei koiraa voi niitä pakottaa syömään. Namitetut osuudet kuitenkin oli etenemiseltään rauhallisempia kuin namittomat. Namittomat pätkät Kosti eteni huomattavasti nopeammin kuin namilliset ja niissä mun tarvitsee jarruttaa sen vauhtia.
Jatkossa jatketaan sitten eläinkokeita erimittaisilla namijäljillä ja vaihdellaan namittomien pätkien pituuksia. Edellinen treeni määrittää aina seuraavan.
Lisäksi Kosti ui ekaa kertaa luonnonvesissä ihan ite ja sai osakseen jälkiryhmän rapsutukset ja halailut, joista se näytti nauttivan suuresti.
Kuvat ja video Tuija Kajasranta:
Illalla Taavi sai vielä oman jälkensä kotona. Jälki oli noin kaksi tuntia vanha, jana oli vain parikymmentä metriä, pituutta jäljellä oli vajaa 400 m ja jäljen lopussa oli tien ja ojan ylitys ja maasto vaihtui metsästä nurmipeltoon.
Janan Taavi hoiti mallikkaasti (leirillä opittu janaharjoitus otetaan kyllä Taavillekin käyttöön määrätietoisemman jäljennoston aikaansaamiseksi) ja jäljesti koko jäljen hyvin. Kaksi ekaa keppiä jäi nousematta, mutta loput kolme löytyivät hyvin. Tien jälkeen piti hetki hakea jäljen suuntaa ja nurmelle vaihto oli haastava, mutta siitäkin Taavi suoriutui. Kuiva maasto on vaikea, mutta nyt jäljestys oli varman oloista keksiviikkoon verrattuna.
Viime torstaina pojat saivat kraniosakraalikäsittelyt. Kosti yllätti täysin alkuvilleyden jälkeen rauhoittumalla kyljelleen silmät kiinni saamaan hoitoa. Vasemman puolen SI-nivel oli todella jumissa ja on mahdollisesti aiheuttanut Kostin röntgenkuvissa näkyneen pienen lantion vinouden ja epäpuhtaudet sen takaliikkeisiin. Ihanaa, kun Kosti tykkäsi hoidosta ja saatiin jumeja vähän auki.
Taavin selkä oli edelleen jumissa, siis tosi jumissa, eikä se oikein antanut edes käsitellä itseään. Täytyy varata sille aika fyssarille, kun se saa kuitenkin tai ainakin viimeksi sai, selän käsiteltyä tosi hyvin. Ja itse on nyt ruvettava hieromaan sitä säännöllisemmin.
Illan pojat olivat bot-loimet päällä ja en tiedä johtuiko loimista en kyllä tiedä onko noi loimet oikeesti toimivat vai ihan vaan rahastusta vai käsittelystä, mutta molemmat oli tosi rauhattomia, joivat paljon ja läähättelivät ja ramppasivat ulkona.
Lauantaina mentiin Kostin kanssa viikonlopun hakuleirille Elina Niemen oppiin. Päivät olivat pitkiä, mutta antoisia. Ollaan Kostin kanssa ehkä vähän jumiuduttu apujen käyttöön ja nyt niistä pitäisi pikku hiljaa päästä eroon. Tai ainakin joka treeniin yksi tai kaksi valmista ukkoa. Elinan tapa treenata poikkesi aika paljon siitä, mihin olen omissa treeniporukoissa tottunut, mutta ajatuksia heräsi ja se kai on leirien parasta antia.
Kostilla on hyvät suorat pistot, toki avut vielä mukana. Sen tyyli on aika rauhallinen, mutta Elinan mukaan oikein hyvä hakuun. Valmiskin pisto kokeiltiin ja se onnistui hyvin. Muutamalla pistolla Kosti ei juossut suoraan ukon syliin, vaan joutui tekemään töitä maalimiehen löytymiseksi. Näissä oli ilo huomata, että se ei antanut periksi, vaan etsi sitkeästi kunnes maalimies löytyi. Vieraille maalimiehille se oli kuulemma mennyt hieman varovasti, mutta namit maistuivat kuitenkin loistavasti ja muutama maalimies taisi saada pusunkin. Namien loputtua Kostilla ei tosin ole mitään mielenkiintoa jäädä maalimiehen luokse... Ilmaisua mun pitää vielä miettiä, josko sittenkin se rulla...?
Sunnuntai-iltana kävin vielä Taavin kanssa jäljellä. Jälki oli kaksi tuntia vanha ja pituutta sillä oli 500 m. Keli oli lämmin ja tuulinen ja jäljellä oli maastonvaihdoksia metsästä kalliolle ja takaisin metsään ja sieltä hakkuuaukolle ja takaisin. Haastetta siis oli.
Taavi nosti jäljen ihan ok, vähän olisi voinut ollu varmempi, mutta suunta oli kuitenkin heti oikea. Jäljestys meni hyvin siihen asti, kunnes tultiin kalliolle. Kalliolla oli keppi ja luulen tuulen vieneen hajua niin paljon mukanaa, että Taavi pyöri ja hyöri jonkun tovin melkoisen isoa lenkkiä ennen kuin löysi kepin ja jäljen taas uudestaan. Tässä kohtaa olisin kyllä pari kertaa harhautunut luulemaan Taavin olemaan jäljellä, vaikkei se ollut lähelläkään. Tai toisaalta, kyllähän se haju saattoi hyvinkin olla useamman metrin sivussa jäljestä ja varsinkin kun kepistä varmaan lähti tuulen mukana voimakas haju... Joka tapauksessa homma jatkui hyvin kepin löytymisen jälkeen, paitsi hakkuuaukealla piti hieman huomauttaa tuoreen heinän syönnistä. Vaikea jälki, jonka Taavi taas selvitti. Mun pitää vaan oppia antamaan sille rauha työskennellä.
Maanantaina tokoilemaan pääsi vain Taavi, kun Kosti huilasi leirin jälkeen. Perjantaitokot ovat siis siirtyneet maanantaille ja ulos. Ryhmän kokoonpano myös muuttui samalla hiukan ja meille ainakin tuli haastetta roppakaupalla lisää mukaan tulleen bortsun myötä. Koira tuli kentälle muristen ja jatkoi samaa murinaa ja tuijottelua koko paikkisriviin järjestäytymisen ajan. Taaviahan tuo ahdisti ihan hirmuisesti ja jäinkin ihan sen eteen. Toivottavasti tulokas tottuu porukkaan, ettei joka kerta tarvi murista ja äristä muille.
Liikkeinä oli ruutu, joka meni ekaks hyvin, mutta kun vaihdettiin suuntaa, niin Taavi jäikin ihan etunauhalle juuri ja juuri ruudun puolelle. Korjausyrityksistä se tuntui vaan hermostuvan, mutta saatiin onnistuminen loppuun. Tehtiin myös kaukoja ja ne meni lähes loistavasti.
Kevättalven ajan olin mukana kuunteluoppilaana SporttiRakin alo/avo-nettitokokurssilla. Voin kyllä sanoa rahojen menneen lähes täysin hukkaan. Kurssi sisälsi luokkien liikkeistä opetusvideot, joiden pituudet olivat noin 1 - 3 minuuttia per liike sekä muutaman keskustelutunnin kuunteluoikeuden. Keskustelutunneista olisi saanut kovin paljon enemmän irti, jos olisi nähnyt kurssilaisten videot ja niihin annetut kommentit/ohjeet/neuvot. Olisin siis kovasti kaivannut koirakoiden videoiden katseluoikeutta ja mahdollisuutta päästä näkemään valmentajien videoiden perusteella antamat vinkit ja kommentit. Tämä mahdollisuus on ilmeisesti kuitenkin tulossa jatkossa kyseisen firman järjestämiin nettikurssien kuuntelupaikkoihin.
Edellisenä sunnuntaina oltiin Kostin kanssa hakutreeneissä, Taavi jäi kotiin lepäämää palattuaan Ranskan reissulta iltapäivällä kotiin.
Neljä ekaa ukkoa haamuina viiteenkymppiin, ei ongelmia. Viides valmiina haamuna eli ukko nousi hetkeksi ylös Kostin jo ollessa matkalla ja viimeinen koitettiin valmiina. Molemmat meni hyvin!
Maanantaina Kostille 150 m jälki pellolle. Jälki vanheni reilu 2 h, keppejä laitoin kahdeksan ja nameja suurinpiirtein joka viidennelletoista askeleelle. Yks keppi jäi ja namit tuntuivat vähän häiritsevän ja katkaisevan hommaa. Pari pientä mutkantyhkääkin kävelin ja hyvin Kosti ne selvitti.
Taaville jäljennostotreeninä yksi lyhyt jälki kahdella kepillä. Hyvin haki jälkeä noin kolmenkymmenen metrin janalta ja nosti sen, kepit tietty ilmaisi hienosti.
Keskiviikkona käytiin tekemässä Taaville pimeä hakutreeni. Parin hehtaarin alue ja sinne tyyppi piiloon. Huh, kylläpä on pimeällä itse hankala hahmottaa aluetta. Taavi häipyi jossain vaiheessa ja ajattelin sen saaneen hajun, mutta se tuli kuitenkin takaisin. Hetken päästä häipyi taas ja nyt alkoikin ilmaisu varmaan jossain sadan metrin päässä.
Hyvin jaksoi Taavi haukkua, vaikka mun saapuminen kesti tovin. Taavi oli ekalla häipymisellään käyny lähellä maalimiestä ja pyörinyt tovin lähistöllä, mutta ei ilmeisesti ollut kuitenkaan osannut tarkentaa maalimieheen. Uudemmalla kerralla Taavi oli sitten löytänyt perille asti.
Pimeellä treenaaminen auttaisi varmasti nenänkäyttöön paljon, kun silmistä ei ole apua. Täytyy nyt pitkän pimeän syksyn ja talven aikana yrittää päästä treenimään pimeällä enempi Tahvon kanssa.
Torstaina aamusta ajatuksia ja mietteitä herättävä hakutreenit Kostille. Suoria pistoja treenatan paljon haamuilla, mutta silloin on vaarana silmillä etsiminen ja nenä unohtuu. Ääniavuilla koira joutuu käyttämään enempi nenää, mutta pistot ei välttämättä ole ihan suoria ja kun koira etsii ukkoa, niin se äkkiä reupeaa pyörimään ja hyörimään....
Tiedä sitten mikä olis oikeesti hyvä tapa tai eri tapojen yhdistelmä. Nyt kuitenkin mentiin ääniavuilla. Kyllä Kosti hirmu hienosti etenee rajoille asti, mutta pyörimiseksi meni loppu useammalla ukolla. Kokeiltiin vikaksi ukkoa, jolle lähetin kuin valmiille, mutta ääniapu tuli vähän lähetyksen jälkeen. Meni kyllä paremmin näin.
Iltapäivällä Kosti pääsi vihdoin ja viimein kunnon venereissulle ja saareen! Lähtiessä Kosti piti nostaa veneeseen, mutta saaressa se jo hyppäsi itse pois ja kyytiin, useampaankin kertaan. Myös itse veneily sujui hyvin. Ja kosta Kosti on päättänyt kasvaa jättiläispyrriksi, on keväällä kasvunvaralla ostetut pelastusliivit vaihdettava ensi kesää varten isompiin.
Perjantaina mulla onkin jatkossa tuplatokot, kun poikien tunnit on peräkkäin. Ekalla tunnilla Taavi ja tokalla sitten Kosti. Tapsan treeni alkoi kokeenomaisella paikkaistumisella. Rutiini tähän vielä puuttuu ja jätin sille hihnan kaulaan ja jäin reilun viiden metrin päähän. Hirveen hienosti se istuu ja ehkä mun pitäis ruveta luottamaan enempi ja pikkuhiljaa pidentää matkaa.
Tunnin aiheena oli seuruu. Ensimmäinen treeni tehtiin ilman käskyä. Lähdin siis vain kävelemään ja Taavi aika heti lähti tarjoamaan seuruuta. Ollaan kyllä harjoiteltu seuruuta aika paljon ja välillä jopa tuntuu, että Taavi tykkäisi siitä =). Ideana tässä treenissä se, että aluksi koira palkataan pelkästä kontaktista ja sitten pikku hiljaa ruvetaan nostamaan palkan kriteeriä paikan suhteen. Mut Tapsa siis seuras ihan samalla tavalla kuin olisi saanut käskyn.
Käännöksiä oikealle ja vasemmalle harjoiteltiin seuruuttamalla pientä neliötä. Mä taidan jo melkein osata kävellä oikein! Taavilla käännökset aika hyvin hanskassa, vasemmalle kääntyessä se vähän viskaa päätään, kun on mun mielestä aina lähdössä tekemään täyskäännöstä.
Täyskäännöksiä tehtiin oikeaan. Sitä ei olla juurikaan harjoiteltu ja se näkyi heti väljyytenä. Hienosti Tapsa kuitenkin paransi nopeasti.
Kostin tokokurssi alkoi jo kuun alussa, mutta nyt oli eka kerta kun me päästiin osallistumaan. Ryhmä tuntuu melko monenkirjavalta niin osaamisen kuin iänkin suhteen. Yritetään Kostin kanssa lunastaa paikkamme tuossa ryhmässä, vaikkei me vielä oikein mitään osatakaan.
Aluksi treenattiin perusasentoa. Siinä mun pitää muistaa, ettei Kostin peräpään käyttö ole vielä ihan hallinnassa ja sille pitää antaa tilaa kunnon käännökseen perusasentoon tullessa. Nyt ainakin yritän opettaa sen sivulletulon samanlaiseksi kuin Taavilla eli suoraan sivulle vasemmalta. Paikasta Kostilla ei vielä ole mitään hajua, mutta hinkataan sitäkin aina kun ehditään.
Jumpattiin myös kaukojen asennonvaihtoja. Kostille aion opettaa vaihdot takatassut paikallaan. Ihan nami nenässä mentiin ja pohdittiin erilaisia mahdollisia apukeinoja paikallaan pysymisen opettamiseksi. Targeteissa yms. on kuitenkin aina sitten niiden poishäivyttäminen...
Loppuun vielä paikkamakuuta ringissä kuonot kohti keskustaa. Kosti pysyi yllättävän hyvin! Palkkasin tietty tiuhaan ja olin ihan sen edessä.
Kaikkinensa eka kerta meni hirmu hienosti. Hallissa oli koko tunnin ajan seitsemän koiraa ja silti Kosti teki hyvin mun kanssa hommia, vaikka välillä toisetkin vähän kiinnosti. Se myös leikki mun kanssa väliajoilla hyvin. Nyt vaan ahkerasti tekemään kotiläksyjä ja innolla odotamme talven treenejä!
Tokotuntien jälkeen hurautin Lintukotoon Tottakai-päiville. Illalla koirat sai vain lenkin ja riekkumista Kostin siskojen kanssa, kun oltiin niin myöhään perillä.
Lauantaina aamupäivä kului hakutreeneissä. Taaville ykkösluokan kokeenomainen treeni ja mitenkäs muuten se olisi mennyt kuin hirveen hienosti! Kyllä se harjoituksissa irtoaa ja uppoaa ja tekee heinosti töissä, kokeet onkin sitten ihan eri juttu.
En tiennyt missä ukot on ja onnistuin omasta mielestäni ihan kohtalaisesti lähettelemään Taavia järkevistä paikoista ja hurjan hyviä tyhjiä pistoja se teki muutaman ja ukotkin löytyi hyvin. Ekalla ilmaisu oli vähän katkonainen, muut normaalin hyviä. Yhdelle tyhjälle lähetin uudestaan. Hirmu pätevä hakukoira tuo Taavi on.
Kostille kolme ukkoa ääniavuilla ja sinne paineli penneli metsään ukoille mahottoman hienosti. Maalimiehet toivat sen syötellen pois. Olen nyt kovasti kallistumassa Kostin kohdalla rullailmaisuun, vaikka en kyllä osaa ollenkaan opettaa sitä.
Iltapäivällä ohjelmassa oli näyttelytreeniä. Taavi pääsi juoksemaan. Kun juostiin yksin tai toisia ympäri, Taavi juoksi hirveän hienosti, mutta muiden kanssa yhdessä juokseminen on vaan niin vaikeaa. Menee haukkumiseksi ja loikkimiseksi. Kun juostiin tarpeeksi kauan, rupesi Taavikin käyttäytymään nätisti.
Kosti pääsi kopeloitavaksi ja ilman mitään ongelmia antoi käpälöidä itsensä ja katsoa hampaat. Vähän myös juostiin ja haettiin oikeaa vauhtia.
Illalla vielä penturiekkumista Nevan ja Pikon kanssa. Sen verran oli hämärää, että kuvat ei ole ihan tarkkoja...
Neva (Tottakai Ihan Oon Oikee Sinkku)
Ollako pystykorva vai ei, kas siinä pulma
Tän parempaa ryhmäkuvaa ei sisaruskatraasta saatu aikaiseksi, sen verran vauhdikasta oli meno:
Pyreneittenpystykorvat Neva, Siru, Piko ja Cina sekä keskellä Kosti, kuva Johanna Koskela
Sunnuntaina ajeltiin Lintukodosta suoraan Loviisaan pentunäyttelyyn, jonne osallistui myös yksi Taavin pennuista, Salokannel Hermione aka Milli. Tuomarina Maija Lehtonen.
Kosti esiintyi kehässä ihan superhienosti!! Juoksi niin nätisti ja antoi koplata itsensä. ROP-kehässä esiintyminen oli myös mainiota ja tuloksena ROP Millin ollessa VSP hieman pomppivammalla esiintymisellä.
Arvostelu kuului näin:
Lähes 8 kk. Erinomainen tyyppi ja rungon mittasuhteet. Hyvä luusto. Lupaava pään malli, ilmeikkäät korvat. Oikea purenta. Hyvä kaula ja ylälinja. Rintakehä saa tilavoitua iän myötä. Tyypilliset kulmaukset. Kevyet liikkeet. Lupaava karvan laatu. Miellyttävä käytös.
Olimme ilmoittaneet pennut myös parikilpailuun ja tajusimme vasta juuri ennen parikehän alkua, että seillähän pitäisi yhden ihmisen esittää molemmat pennut. Pikainen harjoittelu ja todettiin, että aivan mahdoton tehtävä.
Videot on kuvannut Riitta Seppänen-Kaijansinkko
Kuva Jukka Kaijansinkko
Parikehässä pennut kuitenkin yllättivät ja esiintyivät harjoitukseen nähden loistavasti.
Kuva Jukka Kaijansinkko
Emme kuitenkaan sijoittuneet kuten ei Kosti ryhmäkehässäkään, vaikka esiintyi sielläkin tosi hienosti.
