Rallya ja metsähommia

Toissa sunnuntaina ajeltiin mökille. Sunnuntai ja maanantai meni Taavin osalta lenkkeillen ja puuhommia vahtien.

Tiistaina tehtiin pitkä etsintätreeni. Eka tunti tyhjää sisältäen sekä tienvarsietsintää että ihan metsässä rämpimistä. Reilun tunnin päästä törmättiin yli vuorokauden vanhaan jälkeen, jonka Taavi nosti vähän haparoiden. Paljon oli kyllä hirvenjälkiäkin. Jäljestettiin noin puoli kilometriä, Taavi vapaana. Tämän jälkeen otin Taavin pois jäljeltä ja pienen tauon jälkeen jatkoimme partiointietsintää törmäten myöhemmin jälkeen uudestaan. Tuntui kuin jälki olisi ollut nyt todella paljon helpompi Taaville ja se suorastaan juoksi loppujäljen loppuesineelle asti. Pienen lenkin se oikaisi, mutta oli kyllä koko ajan kovin määrätietoinen mennessään ja tuuli kävi niin, että sillä oli mahdollisuus saada haju jäljestä lenkin toiselta puolelta avoimessa maastossa.

Esineen ilmaisun jälkeen jatkettiin taas partiointia ja jonkin ajan kuluttua Taavi sai hajun noin 170 metrin päästä ja pinkoi haukkumaan maalimiehen. Ei painanut vanhuksen jalka yhtään vaativassa maastossa suoritetun noin kahden ja puolen tunnin ja yli kuuden kilometrin etsinnän jälkeen.

Sinni on ollut Seijalla juoksuhoidossa. Aunen lisäksi myös Elli sekä Nuppu ovat olleet Sinnin seurana ja nuoriso onkin ollut ilmeisesti aivan mahtavia kaveruksia keskenään.

Kuvat Seija

Sinni ja Elli

Sinni, Aune ja Elli

Edellisen viikon perjantai iltana hain Sinnin kotiin eli se oli ollut viikon hoidossa ja juoksujen alusta oli kulunut kaksi viikkoa. VIRHE! Taavi kävi ihan kierroksilla ja Sinni ei halunnut sitä ollenkaan lähelleen, joten lauantaina vein Sinnin takaisin hoitoon. Matkalla käytiin vähän treenailemassa raunioilla,. Sinni haki raunioilta kaksi ukkoa ja oli kyllä reipas ja taitava, toiseen piiloon tunki itsensä ihan sisään maalimiehen seuraksi =). 

Tiistaina aamupäivällä Strömforsissä treenaamassa Tapsan kanssa rallya. Tyyppi keuli ihan huolella. Pihalla jo sinkoili minne sattuu ja hallissa sama meno jatkui. Tein kaksi rataa ja samalla myös harjoiteltiin hieman odottamista.

Molemmat radat oli Anna Klingenbergin käsialaa.

Ekaka tämä:

Yritin mennä rauhallisesti, mutta kyllä oli pyrrissä virtaa vaikka muille jakaa ja kaiken maailman omia kiekuroita tuli taas vaikka kuin paljon. Ja sitä haukkua myös... mut houkutuksen superherkku ei kiinnostanut yhtään! 

Tokana ratana tämä ja ei kyllä ollu ainakaan yhtään vähempää häröilyä. Mistä se taas keksii noita ylimääräisiä kiekuroita, kun pitkään meni hyvin ilman niitä?!

Illalla oltiin hakuilemassa. Taavi näki, kun maalimiehet katosi alueelle ja ne vielä mennessään vähän huuteli Taavia. Todella hankala maasto tuotti vähän vaikeuksia liikkua. Taavi jäi pari kertaa vähän kiinni raivattuihin sikin sokin oleviin rankoihin, mut ei se sitä haitannu yhtään, kunnon riuhtasulla matka taas jatkui, mut hidasta oli. Kaks ukkoa nousi hyvin.

Mietittiin taas, että oikea etsintä tuollaisella alueella varsinkin näin pimeään aikaan olisi kyllä todella haastava. Pysykäähän ihmiset tallessa!

Keskiviikkona Taavi paikkas Sinniä tokotreeneissä. Harjoiteltiin odottelua ja liikkeellelähtöjä sekä jättäviä ja kaikenmoisia rallyn liikkeitä.

Torstaina käytiin taas Strömforsin hallilla treenaamassa. Täytyy kyllä vähän kritisoida paikkaa, tosi sekaista ja likaista ja kentän matto täys tahroja ja roskaa. Eikä ole kiva aloittaa omaa vuoroaan agiradan purkamisella, että saa oman treenin mahtumaan... mut valitus sikseen, saatiin hyvä treeni kuitenkin tehtyä.

Vähän samalla ajatuksella kuin edellisellä kerralla, mut nyt ei jääny aikaa odottelun treenaamiseen, kun ekan radan aikaansaanti vei sen verran aikaa. Radan kuva alla. Joku haju kiusasi Taavia ja pari kertaa piti käskeä vähän kovemmin, kun nenä pitkällään oli nuuskimassa jonnekin hallin takaosan suuntaan. 

Toisena ratana tämä:

Ihan ok meni meikäläisiksi...

Lauantaina oltiin Taavin kanssa Stömforsissa rallykisoissa, tuomarina Anna Klingerberg. Rata oli ihan kiva, vaikka siellä meidän inhokki edessä peruutus olikin mukana. 

Tuomarin erikoisena tällä radalla houkutus aivan lähdön vieressä. Jos koira olisi radalle mennessään tai lähtöön valmistautuessaan haistanut houkutusta, olisi koko rata hylätty radalle karkaamisena.

Kuudes tehtävä eli nurkassa ollut valkovuokko ei meiltä onnistunut, vaikka on yleensä aika varma. Uusin sen ja silti eriaikaisuudesta vielä - 10 pistettä. Jotain erikoista tuolla oli, koska ehdin seurata kymmenkunta koiraa ja kukaan ei suorittanut tuota puhtaasti. Häiritsikö kyltin takana ollut aksaputki, oliko nurkassa jotain muuta ahdistavaa tai mielenkiintoista, en tiedä, mutta vaikeaa tuntui olevan siellä kaikilla.

Kauimmaisena näkyvä käännöskyltti oli lähes kaikille hankala tässä kisassa. Mikä lie syynä...?

Ja sitten tuo edessä peruutus... se ei tietenkään onnistunut ja vaikka olin muka kuinka tarpeeksi kaukana kyltistä, niin Taavi vielä kaiken lisäksi osui kylttitelineeseen siirtyessään oikealta sivulta eteeni. Tältä tehtävältä myös yhteensä -13 pistettä uusimisesta ja kylttiin osumisesta. Parilta alun kyltiltä -1 nuuskimisesta ja tehtävältä 14 eli tuplasaksalainen vasemmalta -1 tehtävävirhe eli jotain epätarkkuutta siinä on ollut. Haukkumisesta vielä -3 kokonaisvaikutuksesta ja kasaan jäi 65 pistettä. Niin lähellä mutta kuitenkin niin kaukana. Jäi kuitenkin hyvä fiilis, tehtiin lähes omalla tasolla. Onnetar ei tällä kertaa kuitenkaan suosinut, kun oli tuo edessä peruutus ja siitä aina varma -10 radalla. Täytyy ens kerralla muistaa olla yrittämättä uusia sitä, niin ei tule uusimisen -3 pistettä tuon kympin lisäksi, joka siitä varmasti aina tulee. Harmittavan vähän hyväksyttyjä tuloksia tästäkin kisasta osallistujille, joten on tuo MES kyllä niin uskomattoman haastava.

Kotimatkalla haettiin Sinni kotiin ja nyt se oli kuin ei olisi pois ollutkaan. Kyllä ehti tulla kamala ikävä pikku riiviötä 💓💓

Sunnuntaina Sinni kävi aamulla harjoittelemassa irtorullan hakua vierailta ihmisiltä ja yllätti positiivisesti. Aiemmin ollaan muutaman kerran kokeilta Murun kanssa kotipihassa. Ei tehty kovin pitkältä matkalta. Eka yritys epäonnistui, kun piti vaan pussailla maalimiestä, mutta kolme seuraavaa meni oikein hyvin näin ekaksi yritykseksi. Vähän se pussailu olis kiinnostanut jokaisella ukolla, mutta hienosti toi kuitenkin rullan. Ihan käteen asti ei kaikilla tuonut, vaan pudotti metri ennen mua, mutta ei nillitetä vielä näin alkuvaideessa.

Ilmaisutreenin jälkeen kaksi ukkoa muistikuvina ja ne meni tietenkin hyvin!

Illalla Sinni harjoitteli hallitreeneissä hallintaa ja oli ihan superhyvä! Hallissa oli meidän lisäksi kaksi muuta koiraa ja viisi ihmistä ja Sinni ei mennyt muiden luokse vaan teki hommia mun kanssa. Oli aika mahtifiilis ja motivaatio tottishommiin taas kasvoi. Miten tottikseen onkin aina niin vaikea kaivaa innostusta 😅. Kaveria lainatakseni Sinnillä oli kokovartaloiloista menoa.

Videot Tiina Suuronen

Maanantaina aamusta Sinnille jäljen kulmaharjoitus. Viimeks meni kulmat vähän laajoilla kaarilla, niin keskityttiin nyt niihin. Tuulta oli taas paljon ja jälki vanheni vain vajaan tunnin. Esineitä oli kolme ja kulmia seitsemän, kulmat olin merkannut. Merkkauksesta huolimatta yhden kulman kohdalla sössin, mutta Sinnipä hoiti homman kotiin! Muutenkin meni varsin mallikkaasti kaikki lyhyestä jäljen nostosta esineisiin ja niihin kulmiin. Hyvä Hinttu!

Illalla Taavi kävi hakutreeneissä etsimässä kaksi ukkoa melkein myrkytuulisesta metsästä. Alue on nelisen hehtaaria ja maalimiehet menivät hyvin piiloon. Meren rannassa kun oltiin, niin tuulta riitti ja ukot nousikin melko nopeasti. Teemana oli pitkät ilmaisut ja niissä ei kyllä ole mitään vikaa.

Jälkiä ja MEStariluokan korkkaus

Sinnillä alkoi kuin alkoikin juoksut edellisen viikon torstaina, tai miten tosta päivästä voi olla varma? Melko tarkkaan yhdeksän kuukauden iässä siis. Keskiviikkona ei vielä paperiin jäänyt mitään, mut torstaina illalla asia oli selvä. Toivottavasti hormonimyrsky ei pistä pikkukoiraa kovasti sekaisin ja jos saa esittää vielä muita toiveita, niin piiitkä juoksuväli ja ei valeraskautta. Katotaan kuin käy...

Taavi otti tilanteen kovin rauhallisesti ja Sinni on ollut aika siisti tyttö. Housujen käyttöä on kuitenkin vähän harjoiteltu.

Viime viikon lauantaina aamupäivällä kovassa tuulessa jäljet molemmille. Sinnille pari tuntia vanha 300 metrinen jälki, jossa kaksi esinettä ja yksi kulma juuri ennen tietä ja myös tien ylitys. 

Lyhyt jana, jonne Sinni suorastaan karkasi ja poimi jäljen suoraan oikeaan suuntaan. Hyvää jäljestystä ekalle esineelle, jonka merkkasi hyvin huolettomasti. Esineeltä hyvin tienvarteen, josta kulman yli tielle ja tien yli. Hyvin kyllä haki jälkeä ja löysi sen aika nopeasti. Tämän jälkeen palkkasin jäljen päältä.

Joku haju vähän kiusasi matkalla, mutta siitä kun päästiin, niin matka jatkui hyvin aina tien reunaan. Ylitys ei mennyt ihan siitä kohtaa mistä olin kulkenut, mutta hyvin Sinni selvitti tilanteen ja löysi loppuesineen, jonka merkkaus oli taas melko huono.

Taaville paluuperäharjoitus. Ei olla koskaan tehty mitään tuon kaltaista ja oli kyllä vaikea. Kolme ekaa paluuperää Taavi kävi tutkimassa, kaksi seuraavaa suoritti kulmana ja viimeinen käytiin taas tutkimassa. Kyllä oli pähkinää konkarille.

Sunnuntain hallivuorolla treenasi tällä kertaa Taavi. Tehtiin rallyjuttuja ja vähän muitakin tottelemisjuttuja. Muuten meni ihan ok, mut se kuulosti ihan possulta röhkiessään innosta ja palkan odotuksesta ja lähdössä on aina pakko kiekaista.

Siihen olin kovin tyytyväinen, että uusi paikka ja Taaville vieraat ihmiset eivät hetkauttaneet yhtään vaan se teki omat hommansa omalla tasollaan hyvin.

Maanantaina molempien kanssa pikatreenit kentällä, Sinnille perusasentoa ja seuruuta ja ihan vähän kokeiltiin paikkaistumiseen kestoa. Pysyi kolmannella yrittämällä jo ehkä kaks sekuntia. Tästä tulee niin pitkä tie =) =)

Tapsulle rallyn tekniikoita, kääntymisiä ja puolen vaihtoja yms. sekä molemmin puolin pidemmät seuruupätkät.

Torstaina Sinni kävi juoksentelemassa Ellin kanssa. Tytöt pisti heti leikiksi ja hauskaa oli!

Torstaina myös jälkitreenit Taaville teemalla harhat. Tehtiin kuvan mukainen treeni, jossa n. 200 m suora jälki, jonka ylittää kaksitoista hyvin merkattua harhaa melko tiuhoin välein. Aikataulupaineen vuoksi harhojen ja jäljen ikäero oli n. puoli tuntia harhojen ollen vanhempia. Jälki ehti vanheta reilun tunnin.

Ei mitään jäljen nostoja tai muuta, koira vaan jäljen päähän ja hommiin. Vauhti oli kova ja Taavi ihan innoissaan. Se yllätti mut totaalisesti menemällä koko jäljen kuin juna. Ei juuri minkäänlaista reaktiota yhteenkään harhaan. Jos en olisi tiennyt harhojen olevan siinä, niin en olisi mitenkään Taavista osannut lukea, että on jotain erikoista. Ihan täydellinen suoritus!

Perjantaina vein Sinnin Seijalle hoitoon, reilu viikko juoksujen alusta, ja Taavin kanssa ajeltiin Lietoon, jossa lauantaina aamulla tuplarallykisat. Uskaltauduin ilmoittautumaan yli kahden vuoden, kiitos koronan, kisatauon jälkeen rallykisoihin ja nyt oli vuorossa tuo vaativista vaativimman mestariluokan korkkaus.

Mestariluokassa arvostelu on jo tosi tiukkaa ja radat pitkiä. Mulla kun ei ole mitään ryhmää tai muuta tukea treenaamiseen, niin aika hankalaa on ollut tuon luokan kanssa ja kisapäivän aikana mulle valkenikin, että esimerkiksi sääntöihin on tullut mun tauon aikana uusia tarkennuksia. 

Ensimmäisen kisan tuomarina oli Taru Leskinen ja alla rata. Tää rata pyöritti koirakkoa niin, että välillä en ollut varma mihin mennä ja kummalla puolella koira on milloinkin 🤣🤣. Mut ei ollut radan vika, ettei saatu tästä tulosta. Mutta ei saanut kyllä moni muukaan eli oli ilmeisen vaikea rata. Taavi laamaili ja olisi halunnut haistella maata aivan liikaa. Ja kyllähän se haukkuikin taas ihan liikaa. 

Toisen radan tuomarina oli Pia Heikkinen ja rata alla. Tää oli paperilla aika meidän näköinen rata, mutta uusinnat loppui kesken, jotta oltais saatu tulos. Taavi oli parempi tällä radalla kuin edellisellä, mutta se oli ehkä aavistuksen ylivireinen, kun keksi kaikkia omia lisäkiekuroita liikkeisiin ja niistähän tulee aina se -10 pistettä. Myös ääntelyä liikaa.

Mutta vaikka tuloksia ei tullut, niin olen tyytyväinen että kykenin nykyisin aivan kamalalta kisa/koejännitykseltäni osallistumaan ja vaikka tekeminen ei ollut lähelläkään meidän osaamisen parasta tasoa, niin oli kiva kisata pitkästä aikaa ja korkata tuo kuninkuusluokka. Toivottavasti saadaan joskus palikat kasaan myös kisatilanteessa. Tosin mielessä kävi myös se, että näin yksin treenaavalle tuo mestariluokka voi olla liian vaativa. Koutsin ja ryhmän tuki olisi tässä tarpeen. Tää talvi varmaan yritetään tätä lajia ja jos ei tuloksia tule, niin homma saa sitten jäädä. 

Koeviikonloppu

Viime viikon tiistaina Taaville peko-hallintaa ja Sinnille lyhyt jälki. Taavin hallinta meni ihan hyvin, mitä nyt eteenmenossa piti taas kerran käydä kusella ja seuruu on väljää. Paikkiskin häiriintyi retkeilijöiden saapuessa paikalle ja jouduin ottamaan Tapsun ylös melkein heti väistääksemme kulkijoita.

Sinnin jälki oli ihan hanurista. En tiedä oliko maassa kusiaisia vai mistä johtui, mutta se jotenkin oudosti rynni ja jälki ei oikein kiinnostanut ollenkaan, vaikka nyt ei ollut edes mitään erityistä häiriötä.

Perjantaina armottomassa helteessä Sinnille jälki. 120 askelta, kaksi kulmaa ja nameja ja namittomia askeleita tasaisen epätasaisesti koko jälki. Jotenkin ei ollu nyt hyvä. Sinni oli jotenkin vaisu, oisko lämpöä ollu liikaa. Kulmatkin meni vähän niin ja näin. Jäljen jälkeen kaupunkilenkillä oli kyllä tosi iloinen ja reipas.

Illalla edelleen hellekeilissä Taaville peko-hallintaosuus ja surku, kun oli taas huono. En ymmärrä miten paikkamakuustakin on tullu noin epävarma, kun ennen pystyin olemaan satavarma ettei nouse. Nyt siis seuruu ihan hanurista, paikkiksesta nousi kerran ja eteenmenoissakin kävi kerran kusella. En kyl tiiä kehtaanko lähtee ton kanssa kokeeseen ollenkaan, ärsyttävää! Miks homma menee koko ajan vaan huonompaan suuntaan, treenaamisesta ei ole mitään apua.

Lauantaina ajeltiin Tahvon kanssa Pyhtään perukoille Pelastuskoiraliiton haun taidontarkastukseen. Koe alkoi 9.30 koirien sosiaalisuuden testauksella. Tapsu oli aika kiva, vaikka vieruskaveri vähän epäilytti. Eipä olla pitkään aikaan nähty ketään vieraita, joten olin tyytyväinen. Sitten odoteltiin hellekelissä vajaa neljä tuntia, kun arpaonni ei meitä suosinut ja oltiin viimeinen suorittava koirakko ja kauhunsekaisin tuntein seurasin kaikkien edeltävien koirakoiden käyttävän täyden ajan, joka sekään ei riittänyt kaikille.

Kuvat KPK:

Joo, joo, ollaan nätisti.

Onks pakko olla sosiaalinen?!

Suoritus alkoi hallinnalla, jossa n. 50 m seuruuta ja kolmen minuutin paikalla olo. Paikka kauhistutti, heinää mua vyötärölle, mut siinä se seuruu piti tehdä. Yllätyksekseni seuruu meni oikeastaan melkoisen hyvin. Paikkiksessa porotti aurinko ja pari pimpiäistäkin pörräsi, niitä Taavi ei voi sietää. Se vaihtoi pari kertaa asentoa maasta seisomaan ja istumaan, mutta ei liikkunut senttiäkään. Yhden lisäkäskyn annoin. Hallinta siis läpi, vaikken siihen niin tyytyväinen ollutkaan. 

Kuva KPK:

Hallinta oli oikeesti tuollaisessa maastossa.

Hakualue on loppukokeessa kolme hehtaaria ja päivällä suoritettavassa kokeessa on aikaa 30 minuuttia. Nyt täytyy sanoa, että maasto oli  t o d e l l a haastava! Korkeuseroa, ryteikköä ja louhikkoa, eteneminen oli tosi hidasta. Lisäksi kuumuus ja tuulen puute tekivät olosuhteet hyvin haastavaksi. Taavi kuitenkin selvitti homman ja kaikki kolme maalimiestä olivat ylhäällä noin parissakymmenessä minuutissa. Ehdottomasti meidän hitain koe koskaan. Ja aluetta jäi vielä melkein puolet käymättä. Iso osa onnistunutta suoritusta oli siis onnistunut etsintäsuunnitelma ja ehkä myös koiranlukutaidosta oli jotain apua, sillä puolessa tunnissa tuota aluetta ei olisi ehtinyt käydä kelin ja alueen ominaisuuksien vaatimalla tavalla läpi.

Kokeen jälkeen oli kiva kuulla eräältä metsässä suoritusta mukana seuranneelta pitkän linjan pelastuskoiraihmiseltä kehuja. Hän sanoi, että harvaa koiraa voi oikeasti sanoa todella hyväksi, mutta Taavia voi. Olen täysin samaa mieltä, Taavi on loistava tuossa hommassa!

Pelastushaun taidontarkastus siis arvosanalla erittäin hyvä hyväksytysti läpi ja sen osalta taas kaksi vuotta työlupaa taskussa. Jäljen taidontarkastus pitäis päästä myös jossain vaiheessa suorittamaan, mutta koekalenteri näyttää tosi huonolta...

Kokeen jälkeen käytiin Veelan kanssa uimassa, jotta koirat vähän saivat viilenneltyä itseään.

Sunnuntaina oli vuorossa peko-t -koe. Koe alkaa hallintaosuudella ja siihen se myös meillä tällä kertaa loppui. Kuten olen kertonut, niin viime aikoina meidän hallintatreenit ei ole olleet ihan priimaa ja siihen päälle vielä mun jännityksestä johtuva Taavin laamailu, niin seuruu oli luokattoman huonoa.

Kuvat Tiina Suuronen:

Mutta se, mihin koe kosahti, oli paikkamakuu. Paikkiksessa koiran ohi kulkee häiriöihminen, tällä kertaa pitkä mies pitkässä sadetakissa hiippailu metsästä koiran luo ja ohi. Taavi taisi sitä vähän pelätä, kun korvat luimussa nousi ensin ylös ja sitten epävarmasti hiippaili mua kohti. Yleensä häiriö nimittäin parantaa Taavin suoritusta, mutta nyt se näytti tosi epävarmalta, eikä se koskaan ole tuollai hiippaillut mun luo, ennemminkin lähtenyt kuselle tai jotain muuta omaa kivaa. Mut oli syy tämä tai joku muu, niin paikkis on ollu tosi huono viime aikoina, joten sinänsä ei ollut yllätys, että osuus ei onnistunut ja tässä kohtaa luovutin, koska pisteet ei olisi enää kuitenkaan riittäneet maastoon pääsyyn.

Ärsyttäähän toi ihan sikana, kun ennen niin varma liike on muuttunut todella epävarmaksi ilman, että tiedän miksi näin on käynyt. 

Nyt pidetään vähän tuumaustaukoa ja katsotaan yritetäänkö syksyllä uudestaan vai annetaanko tämän lajin olla. 

Maanantaina aamupäivällä Sinnille jälki. Heinä oli vähän turhan pitkää, mut ei voi mitään. 150 askelta, J-muoto, nameja siellä täällä, lopussa ekaa kertaa keppi testiksi, että onko keppitreeni kotona tuottanut yhtään tulosta. Liina ekaa kertaa selän päältä.

Lähetys jäljelle viistossa kulmassa ihan läheltä, hienosti nousi. Muutenkin jäljesti kivasti, namittomilla osuuksilla saan kyllä jarruttaa ihan tosissani. Namit poimii melko hyvin. Lopun keppiin vain pieni reaktio ja jo ois ollu kiire jatkamaan. Lisää treeniä siis kepin suhteen. Liina selän päältä toimi hyvin.

Illalla hakutreeneissä Sinnille kolme haamua, joille se juoksi innoissaan häntä heiluen.

Tiistaina aamulla Sinni kävi Aino bortsun kanssa metsäkävelyllä. Oikein kivalta parivaljakolta vaikuttivat.

Taavilla oli fyssari tiistaina ja vasemmasta kyynärästä löytyi jonkinlainen hermopinne ja jännekin muljahteli ilkeästi jonkin luunreunan yli jalkaa taivutellessa jopa niin, että mä kuulin sen. Muutenkin koko vasen puoli oli aivan jumissa. Tuo kyynärän ongelma ei ainakaan ole edesauttanut paikkamakuussa pysymistä, koska on varmasti ollut ilkeän tuntuinen. Saatiin jumeja aika hyvin auki, kyynärä jäi vielä vähän vaivaamaan ja siihen kotihoito-ohjeet sekä muutaman viikon päästä uusi käynti. 

Illalla Sinnin tokotreenit. Tällä kertaa keskittyminen oli tosi vaikeaa. Ois vaan pitänyt päästä toisten luo. Saatiin me muutama onnistunut kontakti perusasennossa ja vähän käsikosketuksi. Aika hankala, kun Sinni ei ole kovin ahne, niin namit ei oikein kelpaa, jos on vähänkään jotain mielenkiintoisempaa. Leikkimään en sitä myöskään ole vielä kentällä saanut, vaikka kotipihassa se jo vähän yrittää.

Sinnin kanssa on harjoiteltu luoksetuloa entistäkin ahkerammin sekä Taavin kanssa kimppalenkeillä että soololenkeillä. Eniten ärsyttää kotona karkuun juokseminen, kun huomaa, että ollaan johonkin lähdössä...

Vuoden tavoitteet saavutettu

Otsikko valehtelee sen verran, että ennen koronaa oli tarkoitus korkata myös rallyn MES-luokka tänä vuonna, mutta kevään kisakiellon vuoksi se siirtyy ainakin ensi vuoteen.

Viime keskiviikkona käytiin lenkillä Femmen kanssa ja perjantaina Viiman. Kelit on olleet ihanan aurinkoisia, joten pitkät metsälenkit kavereiden kanssa on ihan parasta.

Lauantai-iltana osallistuttiin haun taidostarkastuskokeeseen. Koska edellinen taidontarkastus suoritettiin valoisassa, oli nyt vuorossa pimeässä suoritettava koe. Koe vastaa täysin Pelastuskoiraliiton haun loppukoetta, alue on kolme hehtaaria. 

Aloitettiin siis sosiaalisuus- ja luoksepäästävyysosuudella. Kokeeseen osallistui viisi koirakkoa, joten rivissä seisottiin hieman pidempään kuin tämän kesän muissa kokeissa. Taavi oli nätisti ja ison tumman miestuomarin kopelointikin meni hyvin, eikä muut koirat kiinnostaneet liikaa. Sitten odoteltiin pimeän tuloa.

Kuvat Kotkan Pelastuskoirayhdistys

Taaville arpoutui neljäs suoritusvuoro, joten pimeän tulon jälkeen odoteltiin kolmen muun koirakon suoritukset, joista kaksi käytti täyden ajan eli 45 minuuttia. Mutta kiva oli odotella mukavassa seurassa ja oma jännityskin vähän hälveni jutustellessä mukavia.

Suoritus alkaa hallintaosuudella ja se oli meiltä kyllä tällä kertaa tosi huono. Seuruu oli väljää ja hajut kiinnosti tienreunoissa. Myös paikkiksesta Taavi nousi ennen vapautusta haistelemaan tienvierustaa. Todella ärsyttävää. Jälkikokeissa hallinta on mennyt tosi hyvin, ilmeisesti siksi kun se tehdään ns. puhtaalla tieosuudella. Nyt tuossa samassa paikassa oli ollut jo kolme peruskokeen koiraa ja kolme loppukokeen koiraa, joista ainakin osa on varmasti kuseksinut puskia ainakin radalta palatessaan. Täytyy siis treenata enemmän kusipuskien luona, kun ei treeneissäkään ole näitä nousemisia tapahtunut.

Päästiin kuitenkin maastoon ja sain alueen kartan. En tiedä mistä se oli tulostettu, mutta maastokarttaan verrattuna siinä oli todella vähän tietoa. Tieura ja pari korkeuskäyrää oli merkitty, ei muuta. Hetken pyöriteltyäni karttaa ja tutkittuani tuulen suuntaa, tein etsintäsuunnitelmani ja sen esiteltyäni tuomarille ja tuomarikokelaalle aloitimme etsinnän. Tuulta oli ihan kivasti yöolosuhteisiin nähden, joten toiveet hyvästä suorituksesta oli korkealla. 

Ensimmäinen ukko löytyi melko nopeasti, hyvä ilmaisu ja hieno sivulle tulo. Taavilla on välillä ollut vaikeuksia jättää maalimies mun käskiessä sitä pois, mutta se on kyllä saatu tosi hyvin koulutettua nyt pois ja se tulee hyvin sivulle. Kun maalimies oli saanut kerättyä alustansa ja peitteensä mukaan, jatkoimme matkaa ja alueen toiselle raunalle päästyämme sai Taavi hajun toisesta ukosta ja pian se haukkui kallion päällä ison siirtolohkareen alla ollutta maalia. Taas jatkoimme matkaa maalimiehen saatua tavarat mukaansa ja sitten Taavi irtosi pari kertaa kauemmas, mutta tuli kuitenkin aina takaisin. En päässyt etenemään  kovinkaan paljoa, kun se taas lähti ja itse yritin malttaa antaa sille aikaa. Tässä vaiheessa oli mennyt vartti ja mietin, että muutanko etsintäsuunnitelmaani ja lähden Taavi pyrkimään suuntaan vai pysynkö suunnitelmassani partioida alue laidasta laitaan. Päätin, että odotan Taavin palaavan ja sitten pysytään suunnitelmassa. Taavi kuitenkin aloitti haukun aika kaukana (130 m) ja sinnehän se oli sitten lähdettävä. Tästä sain palautetta, että etenin liian kovaa koiran luokse, vaikken omasta mielestä mennyt kovaa, vain ripeästi. Joka tapauksessa Taavi joutui ilmaisemaan pitkään, että perässäkulkijatkin ehtivät paikalle ja hyvinhän se ilmaisi tämänkin kivenkolossa olleen maalimiehen. Aikaa meni noin parikymmetä minuuttia, joten ihan kelpo suoritus. Tulos siis hyväksytty ja taas on kaksi vuotta lupa toimia pelastuskoirakkona. Tän vuoden kokeet ja kisat oli tässä, loppuvuosi otetaan vähän rennommin.

Sunnuntaina alkoi taas kaveriporukalla varaamamme hallivuorot. Me tehtiin Taavin kanssa rallya, oikean puolen seuruuta ja eri liikkeitä oikealla. 

Treenien jälkeen akeltiin vielä illalla mökille puuhommiin muutamaksi päiväksi.

Uusi sivu historiankirjoihin

Tein seitsemän päivän työjakson, joten kotona kävin vain nukkumassa ja Taavi oli täydellisellä lepojaksolla. Muru lenkitti sitä vähän ja uimassa käytin sen kerran, mutta muuten oli melkein täyttä lepoa.

Peko-t tottista kävin tekemässä kaksi kertaa ja molemmilla kerroilla Taavi nousi paikkamakuusta rapsuttelemaan itseään. Eteenmeno on saatu toimimaan melko hyvin, hieman seuruun kustannuksella tosin, mut kuitenkin.

Pejantaina Jenni ja Teemu tulivat viettämään viikonloppua meille ja mukana oli heidän uusi pyrrinsä Hilde (Tottakai Lupaan Olla Sun Sininen Hetki). Taavi ei pennuista niin välitä, mutta osaa olla niiden kanssa ihan nätisti. Salaa kävi aina välillä haistelemassa pentua, mutta Hilden yrityksistä huolimatta ei vielä ryhtynyt leikkimään, ehkä ensi kerralla jo sitten. Perjantaina kävi myös Hilden sisko Medli pistämässä pentupainit pystyy.

Hilde ja Medli

Mitä nää on?

Poseerauskuvat ei ihan vielä onnistuneet

Persäkärpänen

Mölkkyäkin pelattiin ja mölkyn palautus toimi hyvin =)

Lauantaina osallistuttiin Taavin kanssa Kaakon käyttökoirien järjestämään peko-t kokeeseen Virojoella tuulisessa ja sateisessa säässä. Tuomarina Aki Kansikas ja tuomariharjoittelijana Sari Hänninen. Koronasta johtuen luoksepäästävyyttä ei varsinaisesti testattu, vaan sitä tarkkailtiin koko kokeen ajan ja sirunkin luki koiranohjaaja itse. Kävin kyllä tarkoituksella pyörimässä Taavin kanssa ennen kokeen alkua siinä tuomarin ja toimitsijoiden lähellä, jotta näkevät koiran hengailemassa ihmisten rapsuteltavana. 

Koe alkoi hallintaosuudella, joka sisältää hallitun liikkumisen eli seuruun tuomarin antamien ohjeiden mukaan, noin kaksisataa askelta ja muutamia käännöksiä ja pysähtymisiä. Taavi seurasi alkuun hieman väljästi, mutta skarppasi sitten ja seurasi loppuosuuden tosi hyvin. Tämän jälkeen paikallaolo häirittynä, jossa koira jätetään noin 15 askeleen päähän ja siellä käy häiriöhenkilö kävelemässä koiran ohi ja pitää ohimennessään jonkin äänihäiriön. Tässä kokeessa häiriöäänenä oli jonkinlainen torvi, jota töräyteltiin koiran luona. Taavin suoritus oli täydellinen. Hallinnan viimeisenä osiona oli irtaantuminen ja kulkeminen annetussa suunnassa eli eteenlähetykset, nuo pirulaiset. Taavi lähti ekalle lähetykselle hyvin, mutta juuri ennen pysäytystä meni nostamaan koipea tienreunaan ja siinä sitten varmaan ajatus vähän katkesi ja tarvin toisenkin käskyn sen pysäyttämiseen. Toinen lähetys meni sitten jo huomattavasti paremmin ja pysäytys ja luoksetulo onnistuivat hyvin. Pisteet hallintaosuudesta 42/50 ja suullisessa arvostelussa taisi olla maininta tuosta alun väljästä seuruusta ja eteenlähetyksen pysäytyksen lisäkäskyistä, mutta kehuja tuli hyvästä irtaantumisesta ja paikkamakuusta.

Kuvat ja video Tiina Suuronen:

Sirunluku

Seuruu

Seuruu

Paikkis

 

Koe jatkui hallinnasta suoraan jäljelle, joka meillä oli A-tasoa eli helpompi 800 m jälki. Jälki nostetaan ruudusta ja se on aina ollu mulle jotenkin hankala, jana ois niin paljon selkeämpi. Toinen koirakko saapui jälkensä loppuun juuri ennen meidän ruutuun lähtöä ja he jäivät odottelemaan hieman kauemmaksi tien laitaan. Harmittavasti tuuli kävi juuri sieltä suunnasta ja Taavi oli ihan nenä pystyssä menossa sinne. Tuntui, ettei se ollenkaan keskity jäljen etsintään, kun tuuli toi niin voimakkaan hajun sen nenään. Haparoiden kuitenkin nosti jäljen heti oikeaan suuntaan ja lähdin sen perään hieman epävarmana. Tuomari antoi kartturille luvan lähteä mun perään ja kun takajälkeäkään ei huudettu, niin tiesin jäljen nousseen oikein. Koko jälki oli jotenkin epätyypillinen Taaville, liinassa ei ollut tuttua vetoa ja nenä oli paikoin melko korkealla, varmaan johtui voimakkaasta tuulesta? Aikaa taisi mennä n. 17 minuuttia ja kaikki esineet löytyivät. Pisteitä 92/100, pistemenetykset ruututyöskentelystä.

Ruudun rajojen tsekkaus

Jaljeltä sitten suoraan hakuun, joka meillä vaativampi B-taso eli n. kolme hehtaarin alue ja 2 - 3 maalimiestä. Tein etsintäsuunnitelman ja lähdimme kartturin avustuksella sitä suorittamaan. Noin puoleen väliin aluetta päästyämme Taavi lähti ja hetken päästä kuului haukku noin sadan metrin päästä. Taavi joutui haukkumaan aika kauan ennen kuin tuomarikin oli paikalla, mutta hyvin se hoiti homman. Palasimme kartturin luo ja jatkoimme suunnitelman mukaan alueella etenemistä ja pian nousi toinenkin ukko. Kolmannen ukon syliin melkein kävelimme, kun se oli sijoitettu ojaan, joka toimi myös alueen rajana. Taavi kyllä aloitti ilmaisun ennen kuin itse havaitsin maalimiehen. Aikaa meni kymmenisen minuuttia, pisteet 146/150. Kehuja ilmaisuista sekä koiran itsenäisestä ja varmasta toiminnasta.

Punaisella alueen rajat, nuolet kuvaa tuulta, vihreä on meidän kulkema reitti ja keltaiset rastit maalimiehiä.

Kokeen kokonaispisteet siis 280/300 ja kirkkaasti ykköstulos! Historiankirjoihin päästiin olemalla ensimmäinne pyreneittenpaimenkoira, joka tämän kokeen suorittaa ja olihan tuo seurankin ensimmäinen peko-t koe, joten oli kiva onnistua. Erityisesti mieltä lämmitti mun ryhmässä treenaavan koirakon loistava suoritus kokeessa, myös heille ykköstulos, onnea Suvi ja Kerttu!

Maanantaina korkattii koronatauon jälkeen tokotreenit vetisellä kentällä sateen säestämänä. Ei ollut oikein meidän päivä ja kentällä samaan aikaan treenannut juoksujaan lopetteleva narttu vei Taavin ajatukset. Vähän yritettiin kiertoa, ruutua ja seuruuta ja kaikki meni vähän sinne päin. Ei ollut ehkä omakaan keskittyminen ihan paras mahdollinen, ensi viikolla sitten paremmalla onnella.

Uimaan lähtiessä pitää olla tarpeeksi keppejä mukana!

Varma kastuminen

Tiistain jälkitreenit vaihtui tositoimiin.