Edellisen viikon torstaina käytiin treenaamassa kartturointia, mä kaarsin ainakin tässä treenissä tosi vahvasti oikealle ilman kartturin opastusta. Kyllä on kartturilla koirapartiossa iso ja tärkeä rooli, siitä ei pääse mihinkään! Ilman kartturia koirakko on vähän rampa. Oli siellä Taaville pari maalimiestäkin ja ne nousi kivasti.
Lauantaina oli muotokuvauspäivä. Taavi oli seuran toiseksi paras rallykoira ja siitä palkintona saimme muotokuvauksen ja voimme valita yhden kuvan käsiteltäväksi. Jännityksellä odotan, millaisia kuvia sieltä tulee! Päivä oli ehkä hieman hankala kuvauksen kannalta, kun aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja metsä, jossa kuvia otettiin, oli valon ja varjon sekamelska.
Sunnuntaina jälkeiltiin, Taaville pari tuntia vanha reilu puolen kilometrin jälki, jossa neljä esinettä. Takajäljen tarkistuksen jälkeen oikea suunta ja menoksi. Lisähaastetta jälkeen toi suunnistajat, joita ilmestyi metsään jälkien tallomisen jälkeen. Taavikin oli kaksi kertaa lähdössä harhalle ja olin huomaavinani, että veto liinassa koveni selvästi tuoreemmalle jäljelle vaihdon yhteydessä. Oli siis haastava jälki, mutta saatiin taisteltua se loppuun asti.
Maanantaina hakuiltiin, alueena noin kuusi hehtaaria ja kaksi maalimiestä. Aikaa meni vartin verran ja molemmat oli ylhäällä. Keli oli kuuma ja osa alueesta paahtavaa hakkuuaukeaa, joten ihan hyvä testi tuli kuumassa treenaamiseen. Heinän syönti toisin paikoin meinas ruveta ärsyttämään, mutta muuten varsin mallikas suoritus.
Keskiviikkona hakuiltiin taas, nyt alueen kaksitoista hehtaaria ja kaksi maalimiestä sijoiteltuna niin, että alkuun tuli noin 20 minuuttia tyhjän etsintää. Keli oli nytkin lämpimämpi kuin mitä kevään aikana on yleensä ollu, muttei kuitenkaan mikään kuuma ilta. Ei näkynyt jaksamisessa lämmin keli ja hyvin haukuttiin maalit.
Taas sai yksi ihminen haukut
Torstaina peko-t tottis ja jälki, hyvin meni molemmat. Jäljen nosto oli melkoisen haastavasta risukosta, mutta kyllä se sieltä löytyi. Jäljelle osui myös luotu käärmeen nahka ja sehän meinasikin olla melkoinen tenkkapoo. Taavi kävi ensin haistelmassa nahan ja totesi sen karmivaksi. Sitten se pitikin kiertää tramaattisen kaukaa. Löytyi jälki onneksi uudestaan ja loppukin puksuteltiin hienosti haastavista maastonvaihteluista huolimatta, myös kaikki esineet löytyivät. Oikein loistava treeni!
Ensin vähän tottista, Kuva Tiina Suuronen
Ruudussa, kyllä se jälki täällä jossain menee, kuva Tiina Suuronen
Jälki
Hieno rapakivi osui reitille, kuva Sanna Muuri
Pyreneläisten rotujen ranskalainen pääjärjestö on uudistanut nettisivunsa ja Taavi on pääroolissa pelastuskoiria esittelevällä sivulla!! Kostistakin siellä on pari kuvaa.
Maanataina aamupäivällä kokeiltiin kovassa tuulessa taajamaetsintää liinassa. Alueena oli pururataverkoston halkoma metsikkö, jossa kulkee myös frisbeegolf-rata.
Lähdin sivutuuleen liikkeelle ajatuksena risteillä alue pituussuunnassa. Aluksi yritin kulkea rajana olevaa pururataa pitkin, mutta siinä Taavi oli ihan lenkkimoodissa haistellen vain pissoja. Siirryttiin siitä sitten aika pian kulkemaan metsän puolelle puruskin viereen. Ja siinä haasteena oli se, että Taavi pyrki kovasti sinne pururadalle...
Löydettiin kuitenkin yhteinen sävel ja pariin kertaan Taavi lähti vähän kuin jäljelle poispäin pururadasta, mutta veto loppui näillä aika lyhyeen. Nämä kohdat olivat polkuja tms. ja niissä varmasti oli paljon hajuja.
Treenimielessä vähän liian äkkiä tultiin kohtaan, jossa Taavi lähti vetämään oikein kunnolla ja sieltähän se ukko löytyi, noin kolmenkymmenen metrin päästä hajun saannista. Taaville on vielä haastavaa ilmaista maalimies liinassa ollessaan. Toisaalta en kyllä tiedä, miksi sen edes pitäisi haukkua maali, kun itse olen kuitenkin muutaman metrin päässä.
Alueen rajat vihreällä, meidän kulkema reitti keltaisella. Tuuli luoteesta.
Positiivisia havaintoja treenistä oli Taavin välinpitämättömyys lenkkeilijöitä kohtaan, miinuksena taas kusien lussutus pururadan reunoilla.
Tiistaina käytiin Focan ja Femmen kanssa pitkästä aikaa vauhdikkaalla lenkillä, kiva oli nähdä!
Kuvat Pieta Luukkonen:
Ja keskiviikkona lenkkiseurana oli Otto ja Tare, mentiin vähän rauhallisemmin.
Keskiviikkona treenailin omineen myös esineruutua. Tein 50 x 50 ruudun ja sinne neljä esinettä valmiiksi. Taavi toi kaksi esinettä ja lopetin siihen. Ollaan tässä hommassa edistytty huimasti, kun tämmöinen valmis ruutu onnistuu, vaikkakin ihan auttamattoman hidashan Taavi on... ei taitais kokeessa riittää aika kahden esineen tuomiseen.
Mun suureksi yllätykseksi tämä esineistä piittaamaton otus halusi kantaa lenkkarin metsästä kotiin!
Torstaina aamusta pieni ilmaisuharkka liinassa. Kaksi ukko siten, että ekalle mentiin ilmavainulla ja tokalle jälkeä pitkin. Ekalla ukolla Taavi tarvi vähän apua haukun aloitukseen, mutta tokalla sillä oli jo ihan selvä haju siitä, että myös liinassa ollessaan pitäisi löydetty tyyppi haukkua. Tokalle ukolle mennessä myös hyvä jäljen nosto ja parinsadan metrin jäljestys.
Jälkien vanhetessa tehtiin vähän tottista ja kovasti olis Taavia kiinnostanu seurana ollut narttukoira...
Sunnuntaina toivoin jälkitreeneissä Taaville haastavaa jälkeä ja sellainen saatiin. Jäljen pituutta en osaa sanoa, mutta arvioisin sen olleen noin 700 - 800 m. Haastetta tuli lenkkipolkujen vieressä kulkevasta jäljestä, jossa hajuja oli tarjolla reilusti. Taavi ei keskittynyt jälkeen 100 %, mutta pystyi kuitenkin jäljestämään vieraista hajuista ja useista merkkailuista huolimatta. Kun jälki siirtyi puhtaampaan metsään, parani jäljestyskin huomattavasti. Jäljellä oli myös harha, joka vei Taavin kyllä mukanaan. Ei ollakaan tänä kesänä treenattu harhoja ollenkaan... Plussana Taaville harhan toisenkin suunnan tarkistus, josta itsenäinen paluu alkuperäiselle jäljelle. Paluuperä löytyi myös ja sen Taavi ratkaisi kuten aiemminkin eli jäljesti perän loppuun ja lähti sieltä sitten hakemaan jälkeä uudestaan kiertämällä lenkkiä. Esineet nousi hyvin, vaikka nekin oli haastavia tänään.
Kuva ja video Tiina Suuronen
Lisäksi treenattiin vähän sirun lukua ja ihmis/äänihäirittyä paikkamakuuta, molemmat osataan hienosti.
Viime viikon maanantaina oli vika kerta ohjattua tokoa tällä erää tai Kostin porukalla ei edes ollu enää treenejä, mut Taavin ryhmällä oli. Taavi tosin ei ollut ollenkaan yhteistyökykyinen ja käytiinkin kentällä vain pyörähtämässä hieman äänekkäästi. Kai tuo pitkä treenitauko ja kotikurin koveneminen vähän saattoi vaikuttaa. Illalla kotipihalla sit teki kyllä ihan superisti merkin kiertoa ja noutoa ja seuruuta... Pikku hiljaa tästä eteen päin taas ja toivottavasti saadaan syksyllä taas ensi talveksi treenipaikat.
Keskiviikkona oltiin Taavin kanssa jälkiryhmän treeneissä ja Tapsalle oli kolme tuntia vanha 400 m jälki, jossa neljä eri ihmisten tekemää tunnin vanhaa harhaa. Jäljen itsessään oli tarkoitus olla ihan helppo, mutta vastaan tulikin oja, josta ei pääsyt uimatta yli, joten se oli kierrettävä tien kautta ja melkoisesta vatukkopusikosta. Keli oli normaali suomalainen kesäsää; ei liian kuuma ja maa vähän kostea pienen sateen jäljiltä.
Taavi nosti jäljen hyvin ja lähti heti oikeaan suuntaan. Jäljesti ekalle harhalle asti ihan hyvin, vaikka jossain kohtaa olin vähän epavarma sen jäljellä pysymisestä. Eka harha oli sitten viedä miehen mennessään, mutta lopulta taisi saada harhan jälkeen olleesta esineestä hajun ja homma jatkui. Seuraavat kolme harhaa mentiin yli että heilahti, ei oikeastaan minkäänlaista reagointia niihin. Esineet löyty hienosti ja lyhyellä liinalla menty tien kautta ojan kiertokin onnistui ihan kohtuullisesti, vaikka pitkään piti kyllä haistella.
Kostille yritin päivällä tehdä namijäljen, mutta muurahaiset oli niin isona kiusana, että oli pakko jättää leikki sikseen heti alun jälkeen...
Sunnuntaina jälkeiltiin omineen. Taavin aiheena kulmat ja Kostilla ihan vaan jälki. Kostin jälki ehti vanheta puolisen tuntia, se oli noin 300 metriä pitkä ja siina oli alussa vähän namia ja sitten siellä täällä muutamalla askeleella ja pari isompaa namikekoa. Kyllä ne muurahaiset iski nytkin, mutta kun suurin osa jälkeä oli namitonta, niin ei ollut niin haitallista. Laitoin myös esineitä namittomille pätkille ja neljä kuudesta Kosti löysi. Se jäljesti hyvin ja pieniltä jäljeltä poikkeamisilta palasi pian takaisin jäljelle.
Hyvin rääpäle veti!
Taavin jälki oli kilometrin pitkä ja siinä oli paljon kulmia ja kuusi keppiä. Jälki vanheni pari tuntia ja keli oli samankaltainen kuin edelliselläkin jäljellä. Taavi nosti takajäljen, mutta en antanut mennä liinanmittaa kauemmas, niin korjasi jossain vaiheessa oikeaan suuntaan. Kokonaisuutena olin tosi tyytyväinen Taavin työskentelyyn, vaikkakin tahti oli aika rauhallinen. Jälki oli pidempi kuin yleensä ollaan tehty ja kulmia oli melkoisesti. Yhtä kulmaa lukuun ottamatta kaikki kulmat meni hienosti, vain pieniä tarkistuslenkkejä tarvi tehdä osassa kulmista. Suorakulmat oli kaikki mahtavan hienoja, piikimmät kulmat tarvi enempi tarkistuksia. Yksi keppi jäi matkalle. Mun koiranlukutaitoni sais kyllä kehittyä aika lailla, en vaan ole koskaan varma, onko Taavi jäljellä vai ei ja nytkin piti karttaohjelmasta pari kertaa tarkistaa, mutta kyllä se vain oli jäljellä. Yksi isompi hukkaaminen tuli, mutta sen tajusin ajoissa ja annoin Taavin hakea jälkeä uudestaan liina irti. Kepiltä/esineeltä lähtö on meillä tällä hetkellä heikko kohta, niissa Taavi tuppaa hukkaamaan jäljen jotenkin ihan liian helposti, vaikka kuinka yritän rauhoittaa lähdön...
Harjoittelin vähän esineiden paikkojen merkkaamista...
Maanantaina oltiin piiiitkästä aikaa Taavin kanssa hakutreeneissä. Alueena kolme hehtaaria erittäin monipuolista maastoa ja siellä kaksi maalimiestä. Pintahaulla mentiin ja alue rajoittui osittain pieneen jokeen. Joella olikin sitten lapsia kalassa tai uimassa tai jotain ja he pitivät melkoista meteliä ja Taavi olis tietty ollu kovasti menossa sinne. En kuitenkaan halunnu sen menevän lapsia säikyttelemään haukullaan, joten aika kovalla komentamisella sain sen pidettyä pois rannasta.
Tässä välissä Taavi oli jo käynyt ekalla maalimiehellä, joka oli aika lähellä siinä melskaavia lapsia, mutta ehkä mun kova komentaminen sai sen kuitenkin jättämään maalin, koska ei sitä ilmaissut. Toinen maali löytyi vartin päästä alueen toiselta laidalta. Käytiin sitten poimimassa se ekakin maalimies.
Vähän jäi ristiriitaiset tunnelmat, kun olin tyytyväinen ettei Taavi menny sinne rantaan, mut oishan se voinu sen maalimiehen ilmaista. Mut toisaalta eihän se voinu tietää, että mun kiellot ei tarkoita sitä maalimiestä. Jos mulla olis ollu liina mukana, niin nyt olis ollu oiva tilaisuus testata liinassa työskentelyä tuossa ranta-alueella. Liinan lisäksi olisi näin lämpimällä kelillä pitänyt ehdottomasti olla myös vesipullo mukana, sekä ohjaajalle että koiralle =).
Tiistaina Taavin tiistaitokotreenit pidettiinkin poikkeuksellisesti puistossa. Pikkasen oli haastava ympäristö tuollainen ja ensinhän se meinasikin mennä vähän puiden kuseskeluksi. Mutta kun saatiin moodi päälle, niin merkin kierto onnisti ihan hyvin koivujen seassa ja seuruut Taav meni hyvässä moodissa. Kaukot myös oli oikein onnistuneet. Lopuksi vielä seurattiin kaikki koirat yhtäaikaa sikin sokin toistemme seassa. Pikkasen piti Taavin välillä vilkuilla, missä muut menee, mutta ihan loistoasenteella mentiin.
Keskiviikkona tein Kostille namittoman jäljen, kun en sitä viitsi enää muurahaisilla kiusata. Jäljellä oli pituutta n. 350 m ja se vanheni tunnin verran. Esineiksi laiton kahdeksan hanskaa ja sukkaa, jotta pääsisin palkkamaan useasti.
Kosti nosti jäljen innolla ja koko jäljen ajan oli liinassa kiva veto päällä. Nyt vaan pitäisi opetella lukemaan Kostia. Se vaikuttaa jäljestävän vähän korkeammalla nenällä ja huolettomamman näköisesti kuin Taavi, mutta hienosti se pysyi jäljellä ja aina kun putosi, niin korjas hyvin takaisin. Kaikki esineet se merkkasi ja suoritti tehtävänsä muutenkin loistavasti. Mennään vielä aika lyhyellä liinalla, ettei Kosti pääsisi poikkeamaan jäljelta kauas, jos meinaa harhaantua. Kokeilin myös palkata esineeltä lelulla, mutta kyllä nami on meille (mulle) se parempi tapa ja tuntuu Kostikin olevan oikein tyytyväinen siihen.
Kun kerran lämmin ilma hellii meitä, on pojat päässeet myös uimaan. Kosti juoksee veteen innoissaan ja uikin jo jonkin verran, mutta jos kepin heittää liian kaus liian usein, ei se lähde sitä enää hakemaan. Taavi taas uisi kepin perässä vaikka kuinka kauas ja kuinka monta kertaa.
Viime maanantaina tokoiltiin melkoisen lämpimässä kesäkelissä. Taavi oli taas kerran ihan superkiva treenikamu. Alun paikkaistumisessa huomautin kerran, kun melkein alkoi nuuskia, mutta muuten istui kuin tatti paikoillaan. Avo- ja umpieste meni useamman toiston ihan täydellisesti ja kaukotkin pelas pitkästä matkasta, istumaannousut olivat jopa melkein liian terhakoita. Seuruukin onnistui ihan kohtalaisen hienosti, vaikka vasen käännös tuottaa aina vaan hankaluuksia.
Kosti olikin sitten ihan koomassa. Tietty lomareissu ja Taavin tokotreenien ajan odottelu kuumassa autossa eivät varmasti ainakaan parantaneet sen virettä, mutta jotenkin oli tosi tahmeaa menoa... Jotkut pörriäisetkin kiusas niin kovasti, ettei Kosti meinannut millään voida keskittyä tekemiseen. Paikkaistumista tehtiin ringissä, jäin ihan Kostin eteen ja keskityttiin kontaktiin, joka oli hieman hapuilevaa. Myös jättäviä tehtiin ja pirun hidas se on ja seisominen on hankala. Mun pitäis nyt jostain kaivaa tottismotivaatiota Kostin kanssa, kun tuolla tokotreeneissä se tuntuu aina niin kamalan hankalalta.
Keskiviikkona metsäjälkeä molemmille ja näistä jäljistä ei juuri ole kerrottavaa. Kosti ei omaa jälkeään juuri päässyt alkua pidemmälle, kun ratsujoukko saapui häiritsemään pienen miehen hommia. Ei siitä sitten enää mitään tullut.
Taavi nosti jäljen hyvin noin 100 m janalta ja alku näytti ihan hyvältä, mutta sitten Taavi hukkasi jäljen, varmaan sekaantui hirven jälkiin tai jotain, ja uudestaan jälkeä ei sitten löytynyt millään.
Jäljet oli yli kolme tuntia vanhoja ja keli oli helteinen, maastona kuiva kangasmetsä.
Illalla Taavi kävi fyssattavana ja sai lähes puhtaat paperit. Selän jumit ovat poissa (näkyy myös koiran käytöksessä, ei olle niin ärrimurri enää) ja Taavi taisi taas nauttia käsittelystä, kun ihan taisi torkahtaa jossain välissä. Toinen takareisi ja pohje olivat hieman jumissa, ehkä Norjan reissun kiipeilyjen johdosta, mutta ei onneksi mitään pahempaa.
Iltalenkillä oltiin Kostin kanssa kahdestaan ja kokeiltiin vähän esineruudun alkeita ja vein sen nähden neljä esinettä metsään noin 30 m päähän. Kaksi se mulle haki hienosti ja toi jopa käteen asti. Kahta viimeistä en edes pyytänyt tuomaan, mutta niitä pois hakiessa Kosti toi vielä toisen niistä.
Torstaina Muru lähti Taavin kanssa saareen ja Kosti jäi mun kanssa kotiin.
Käytiin Kostin kanssa illalla vähän tottistelemassa ja tehtiin A-estettä loivalla harjoitusesteellä. Tyypillä ei ole mitään estoja tuon suhteen ja täytyykin vähän varmistella, että tulisi edes jotenkin järkevästi alas. Seuruuta tehtiin myös ja se on erityisen kiva liike Kostin kanssa, jotain olen osannu opettaa. Käännöksiä tarvii tietty hioa vielä paljon ja kestoa muutenkin, mutta sen tapa seurata on jotenkin tosi mieluinen mulle. Jättäviä vähän tehtiin ja luoksetuloa myös. Luoksetulossa sillä on loistava vauhti, mutta jättävät on melkoisen hitaita. Pitäis tehä ihan joku suunnitelma ja treenata kunnolla vähän aikaa Kostin kanssa tottisjuttuja, niin saatais varmaan niitä menemään vähän eteenpäin. Nyt vaan vähän vasurilla tehty näitä hommia ja eihän ne näin etene mihinkään...
Viikonloppu hujahti Kostin kanssa metsäjälkileirillä, oppejaan meille jakoi Ari Koskela. Kostin kohdalla viikonlopun agendana oli jäljestämisen aloitus metsässä. Olemme siis jäljestäneet oikeastaan vain kovilla alustoilla ja nyt olisi tarkoitus aloittaa myös metsässä jäljestys. Arin ajatukset metsään siirtymisestä oli hyvin samanlaiset kuin itsellänikin eli namijälkiä alkuun ja melko nopealla aikataululla lisätään jäljille namittämia pätkiä. Namittomia pätkiä voidaan lisätä niin kauan kuin nenä pysyy tarpeeksi alhaalla. Mikäli jäljestys huononee, lisätään nameja taas jäljelle. Kun nameista päästään eroon, tulee jäljelle kepit/esineet.
Muutamia perusasioita jäljestä:
jäljestys aloitetaan namijäljillä. Kun jäljellä on namia, ei siellä ole esineitä
namijälki päättyy namirasiaan, jossa samaa namia kuin jäljellä
jäljeltä vähennetään nameja asteittain; alkuun 15 namiaskelta - 5 namitonta - 15 namilla jne. koirakohtainen juttu ja selviää vain kokeilemalla.
Namituksen määrä määräytyy koiran jäljestyksestä; liian kova vauhti/pää liian ylhäällä -> lisää namia, rauhallinen vauhti ja pää alhaalla -> vähemmän namia. (pää alhaalle ei tarkoita nenä maassa menoa, vaan kullekin koiralle sopivaa luontaista jäljenajotapaa, ei kuitenkaan ilmavainulla etenemistä)
Jäljen alussa voidaan pitää namit mukana pitkäänkin, vaikka sinne lisättäisiin esineetkin. Alun namit vain vahvistavat koiran oikeaa mielentilaa jäljellä
Kepeillä/esineillä vietetään aikaa ja palkataan paljon. Ilman hyvää esinemotivaatiota ei koira jaksa jäljestää. On toki koiria, jotka palkkaantuvat itse jäljestämisestä, mutta suurimmalle osalle koirista on motivaatiota rakennettava esineiden kautta.
Namijälki ajetaan melko tuoreeltaan. Muurahaiset usein haittana namijäljillä.
ohjaaja määrittää jäljestysnopeuden. Tarvittaessa koiraa jarrutetaan, jottei se pääse rynnimään.
Jälkien pituus on pidettävä tarpeeksi kauan tarpeeksi lyhyenä, ettei syödä koiran motivaatiota
janaa ja jäljen nostoa on harjoiteltava erikseen.
Lähetyksen jäljelle on oltava rauhallinen, odotetaan koiran rauhoittuminen ja oikeaan suuntaan fokusoituminen
Jäljellä koiralle annetaan rauha työskennellä, ei neuvota. Nuorta/aloittelevaa koiraa voidaan ohjata kiinnostumaan jäljestä näyttämällä maata, mikäli keskittyminen jostain syystä herpaantuu.
Esineeltä koira jatkaa jälkeä itsenäisesti, käsky annetaan vasta kun nenä on jo maassa. Myös esineiltä lähdön on oltava rauhallinen.
Jälkikovuutta treenataan pitkillä jäljillä. Näitä treenejä vasta osaavalle ja motivoituneelle koiralle.
Motivaatiota treenataan useilla esineillä (paljon palkkaa jäljeltä)
Jokaisessa treenissä olisi oltava jokin pääasiallinen harjoituksen kohde (jana, kulmat, harhat, esineet...)
Harhat otetaan harjoittelussa mukaan heti nuorella/aloittelevalla koiralla, näin niistä ei tule myöhemmin ongelmaa.
Osaavakin koira tarvitseen välillä helppoja jälkiä
Motivaatiosta pidettävä huoli!! Loppuunajettu koira on lähes mahdoton saada uudestaan jäljestämään hyvällä motivaatiolla.
Mielikuvitusta jäljille: ketunlenkkejä, paluuperiä, erilaisia maastoja, eri-ikäisiä jälkiä, koiraa on haastettava!
Janaharjoitus:
voidaan tehdä tallatulla, jopa namitetulla uralla namipurkille.
Kun eteneminen purkille on määrätietoista, ruvetaan purkkia siirtämään jäljen suuntaan
janan tallauksen ikää vanhennetaan, lopulta jana tallataan edellisenä päivänä ja jälki seuraavana
lopputuloksena määrätietoisesti nenä maassa etenevä koira, joka nostaa jäljen itsevarmasti
Lauantaina Kostille tehtiin kaksi jälkeä. Ensimmäisellä jäljellä oli nami jokaisella askeleella ja pituutta jäljellä oli 120 m. Keli oli todella haastava, kuuma, kuiva maa, paljon siitepölyä ja sitten oli vielä ne muurahaiset, joiden mielestä Kostin namit oli tosi hyviä.
Päivän toinen jälki oli namitettu miltei kokonaan, välissä muutaman askeleen namittomia pätkiä, pituutta noin 60 m. Molemmat päivän jäljet olivat maastoa myötäileviä pieniä kurveja sisältävät jäljet.
Kosti jäljesti molemmat jäljet hyvin, mutta ikävää oli muurahaiset, jotka hieman häiritsivät hommaa. Ei ole kiva, että koira saa suuhunsa murkkuja, kun pitäisi saada herkkuja. Mutta ei nyt voinut mitään, murkut ehti iskeä, vaikka jälki ajettiin heti sen tekemisen jälkeen...
Sunnuntaina eka jälki oli noin 160 m namirytmillä 15 namia - 5 tyhjää - 15 namia... Murkkuja oli onneksi vähän edellistä päivää vähemmän, mutta kyllä ne silti kiusasivat tälläkin jäljellä.
Vika jälki oli lyhyt kokonaan namitettu ns. palauttava jälki.
Kosti ajoi kaikki jäljet hyvin. Pysyi jäljellä hienosti, vaikka suurin osa nameista jäikin syömättä. Syömättömiin namiehin ei tarvitse kiinnittää huomiota, koska ei koiraa voi niitä pakottaa syömään. Namitetut osuudet kuitenkin oli etenemiseltään rauhallisempia kuin namittomat. Namittomat pätkät Kosti eteni huomattavasti nopeammin kuin namilliset ja niissä mun tarvitsee jarruttaa sen vauhtia.
Jatkossa jatketaan sitten eläinkokeita erimittaisilla namijäljillä ja vaihdellaan namittomien pätkien pituuksia. Edellinen treeni määrittää aina seuraavan.
Lisäksi Kosti ui ekaa kertaa luonnonvesissä ihan ite ja sai osakseen jälkiryhmän rapsutukset ja halailut, joista se näytti nauttivan suuresti.
Kuvat ja video Tuija Kajasranta:
Illalla Taavi sai vielä oman jälkensä kotona. Jälki oli noin kaksi tuntia vanha, jana oli vain parikymmentä metriä, pituutta jäljellä oli vajaa 400 m ja jäljen lopussa oli tien ja ojan ylitys ja maasto vaihtui metsästä nurmipeltoon.
Janan Taavi hoiti mallikkaasti (leirillä opittu janaharjoitus otetaan kyllä Taavillekin käyttöön määrätietoisemman jäljennoston aikaansaamiseksi) ja jäljesti koko jäljen hyvin. Kaksi ekaa keppiä jäi nousematta, mutta loput kolme löytyivät hyvin. Tien jälkeen piti hetki hakea jäljen suuntaa ja nurmelle vaihto oli haastava, mutta siitäkin Taavi suoriutui. Kuiva maasto on vaikea, mutta nyt jäljestys oli varman oloista keksiviikkoon verrattuna.
Maanantaina kävin vieraalla kentällä tottistelemassa. Nouto ihan hukassa... Taavi ei lähde hakemaan käyttöesinettä ollenkaan. Tehtiin vauhtinoutotyyliin, mutta aika heikkoa oli.
Eteenmenoja purkille muutama toisto, seuruuta ja jättävät. Nää onnistui.
Torstaina treenittiin pitkä paikkis häiriökoiralla, seuruuta ja eteenmenoja. Makuussa ja seuruussa ammuttiin 6 mm startilla. Eteenmenoja tehtiin seitsemän, joista kuudennella ei ollut purkkia ja käskin maahan, meni toisella. Noutoa tehtiin käyttöesineellä ja tällä kertaa homma toimi oikein hyvin! Tein kaksi liikkeenomaistakin noutoa ja nekin oli oikein hyviä.
Sunnuntaina osallistuttiin Kaakon käyttökoirien järjestämään palveluskoiraliiton pelastusjälkikokeeseen, tuomarina Tiia Tuhkanen. Päätös osallistua kokeeseen tuli vähän yllättäen, eihän meidän jälki ole koekunnossa, harhat vie mennessään ja mä en yhtään luota koiranlukutaitooni, ja tottis epäilytti ja hirvitti kauheasti. Mutta päätin kuitenkin osallistua, kun koe oli lähellä, sattui vapaapäivälle ja me tarvitaan kisakokemusta. Päätavoitteena siis onnistunut tottis ja superplussaa olis onnistunut maasto.
Näin valmistauduttiin aamulla kokeeseen.
Tapani mukaan jännitin kovasti, mutta selkeesti vähemmän kuin esim. bh-koetta. Kisakokemus on siis tuonut vähän helpotusta tähän ongelmaan, vaikka nyt olikin edessä taas aivan uudenlainen haaste. Liikkeistä nouto on ollut vähän hukassa, eteenmeno on ihan vaiheessa ja emme ole koskaan treenanneet liikkuvaa henkilöryhmää ja häiriökoiriakin on aika harvaakseen ollut henkilöryhmään saatavilla. Myöskään moottorisahan tai muun pärinän alla ei olla treenattu kertaakaan, mitä nyt joskus kotipihalla viime kesänä kokeiltu... Enkä koskaan ollut nähnyt yhtään oikeaa pelastuskokeen tottisosuutta. Tältä pohjalta kokeeseen ;P
Koepaikalla Tapsa oli ihanan rento, ei välittänyt muista. Arvoin itselleni ensin suorittavan vuoron ja liikejärjestyksen seuraavanlaiseksi:
1 tasamaanouto
Mulla esineenä puinen puurokauha. Tätä esinettähän on tässä pitkin syksyä haettu, kun mikään ei oikein tunnu sopivan Taavin suuhun. Nouto meni muuten kivasti, mutta Tapsalla oli aika hento ote ja mä sössin tärisevillä käsilläni luovutuksen ja kauha tippu maahan. Arvosana tästä kuitenkin erittäin hyvä.
2 liikkeestä istuminen
Tää meni muuten hyvin, mutta moottorisaha käynnistettiin just samaan aikaan, kun mä annoin Taaville käskyn istua. Tapsahan tietysti kääns pään äänen suuntaan ja vaati istumiseen toisen käskyn. Arvosana hyvä.
3 liikkeestä maahan meno ja luoksetulo
Tuomarin mukaan mulla oli käsiapu. Tähän täytyy kyllä kiinnittää jatkossa huomiota, kun ihan varmaan en omasta mielestä anna mitään apuja. Muuten meni hienosti, luoksetulo oli vauhdikas eikä Tapsa pomppinu mua vasten tai mitään muutakaan, erinomainen.
4 kävelystä seisomaan jääminen ja luoksetulo
Tässä Taavi oli ottanut muutaman askeleen ja vähän haustellut maata (kentällä oli kyllä pitkää ruohoa, joka provosoi tuota haistelijaa varmasti, kun korret ylti melkein nenään paikoittain :) ) ja luoksetulossa keksi jostain tulla suoraan sivulle. Onneks tuli sentään hyvään asentoon. Arvosana hyvä.
5 vapaana seuraaminen
Taas oli vaikea pysyä askeleiden laskemisessa mukana, mutta kyllä kaavio sinne päin ainakin meni. Muutaman kerran Tapsa meinas vähän haistella, kun tuli pidempää heinää ja 9 mm laukausten kohdalla säpsähti. Hieman ehkä oli väljääkin tuo seuruu, mutta koetilannesuorituksena olen siihen melko tyytyväinen. Pyörivään henkilöryhmään meno oli mulle aika haastava, mutta kyllä sieltä välit löyty, mistä pujahdeltiin. Ryhmässä jouduin antamaan yhden ylimääräisen käskyn. Arvosana hyvä.
Viimeisenä liikkeenä eteenmeno, joka mua jännitti eniten, koska Taavi ei liikettä vielä osaa. Mun yllätykseksi lähti kuitenkin juoksemaan ja varmistelin vähän ja käskin sen vajaasta matkasta maahan. Meni ekalla käskyllä, mutta tuomarilta tuli huomautus vajaasta matkasta. Olen varma, että jos en olis käskenyt sitä maahan, Taavi olis jäänyt kohta siihen haistelemaan ja ettimään palkkaa, koska sen vauhti ei ollu kovin hyvä. Mutta tällä meidän treenimäärällä tää oli superhyvä suoritus!! Arvosana mun yllätykseksi erittäin hyvä.
Paikallamakuu tässäkin kokeessa oli pitkä. Onneksi saa olla kasvot koiraan päin, mutta mun siirtyminen henkilöryhmään oli kanssa sellanen, mitä vähän jänskäsin, varsinkin kun menin sinne ihan liian aikaisin... Joka tapauksessa Tapsa makas hienosti ja laukaukset saivat sen vaan terästäytymään. Paikkiksesta erinomainen.
Kokonaisarvosanaksi tottiksesta erittäin hyvä, mihin olen enemmän kuin tyytyväinen!! Päivän päätavoite siis suoritettu kirkkaasti läpi, hyvä me!!
Maasto-osuus ei sitten ollut meidän juhlaa. Taavi nosti janalta takajäljen. Onneksi meillä kuitenkin oli tuo jana, ruutulähetyksestä en olis tajunnu mitään. Suunnan korjauksen jälkeen lähdettiin liikkeelle, mutta ei ollut kyllä Tapsun meno tänään parasta mahdollista, varmasti mun jännittäminen kulki liinaa pitkin koiraan niin selkeesti. Löydettiin kuitenkin kolme esinettä, mutta jossain jäljen puolenvälin jälkeen harhauduttiin omille teillemme. Yritin palata sinne, mistä lähdettiin väärään suuntaan, mutta aika ei enää riittänyt jäljen loppuun ajamiseen ja Tapsankin mielestä mustikoiden syönti oli kivempaa kuin jäljestys. Lopputulos jäljeltä siis odotettu hylsy. Olin kyllä niin epävarma koiran lukemisestani, että huhhuh!
Mutta lisää vaan treeniä ja kokeita, niin enköhän minäkin opi! Mutta että voi ihminen olla tyytyväinen hylättyyn koesuoritukseen! Tuon tottiksen kanssa kun on painiskeltu enempi ja vähempi ja kun yhdestä haasteesta on selvitty, niin johan on tilalle tullut toinen ja nyt tehtiin noin hyvä suoritus!! Selkeesti meille sopii paremmin häiriöiset kokeet. Tokokokeissa on niin hiljaista ja rauhallista, Tapsa keskittyy paremmin häiriössä.
Maanantauna hurautettiin Repoveden kansallispuistoon ja käytiin patikoimassa parikymmentä kilometriä. Mä meinasin välillä uuvahtaa, kun selässä oli kuitenkin täyteen pakattu rinkka, mutta Tapsan jalka nous kevyesti loppuun asti. Myös riippusilta ja lossi meni Taavilta hienosti ja jyrkissä alamäissä meidän tässä-käskyn toimiminen oli kullan arvoista! Alkuun tuo hihnassa meno raastoi meidän molempien hermoja, mutta melko pian rupes homma rulaamaan.
Torstaina kävin ensin tokokokeeseen menossa olevalle kaverille paikkamakuuseurana, meni muuten ihan kivasti, vaikkei olla tokohommia juuri viime aikoina tehtykään. Sieltä suoraan jälkitreeneihin, joissa Taavi sai loistavan harhajälkitreenin. Pituutta jäljellä puolisen kilsaa, neljä harhaa ja kuusi keppiä sekä muutama kulma. Jälki vanheni reilun tunnin ja harhat vajaan puolisen tuntia noin suurinpiirtein.
Viitisen metrinen jana meni hyvin ja Taavi aloitti jäljestyksen tosi hyvin. Ensimmäinen harha tais hämätä enemmän mua kuin Tapsaa. Muutenkin harhat meni tällä kertaa huomattavasti paremmin kuin edellisillä kerroilla. Kolmas harha vähän hairahdutti Taavia ja sen jälkeen se söi mustikoita. Neljäs meni kuitenkin hyvin. Kokonaisuutena loistava treeni ja loi uskoa harhoille hairahtamattomuuteen. Kaikki kepit nousi, tietysti :).
Perjantaina sain kentälle apurin ampumaan meille, kiitos Johanna! Tarkoituksena oli siis testata miten paikkamakuu ja seuruu sujuu, kun ammutaan sekä 6 mm että 9 mm startilla. Ensin höntsätottista, sitten paikkikset ja sen jälkeen seuruut ja loppuun vielä vähän höntsää. Taavi oli alusta asti kivasti messissä.
Paikkiksissa ammuttiin ensin kaksi laukausta 6 mm startilla, vapautus ja uudessa paikkiksessa kaksi laukausta 9 mm:llä. Tapsa kääntyi katsomaan laukausten suuntaan, mutta pysyi hyvin paikallaan. Seuruissa ammuttiin myös kaksi laukausta kummallakin, harmi etten älynny pyytää Johannaa kuvaamaan... Eka 6 mm laukaus sai Tapsan pään vähän kääntymään, muut laukaukset eivät juurikaan näkyneet seuruussa mitenkään. Hieno homma, että laukauksista ei ole meille ongelmaa!
Lauantaina aamusta käytiin vähän tokoilemassa. Alkuun paikkamakuu, Taavilla vieressä juoksuja lopetteleva narttu. Tehtiin kaksi toistoapaikkoja vaihdellen, meni hyvin. Sitten paikkis niin, että juoksunarttu teki häiriötä kiertelemällä Taavia ympäri ja tekemällä luoksetulon Taavin vierestä. Hyvin meni nämäkin.
Treenittiin vähän luoksetuloa, lähinnä loppuasentoa ja nopeutta. Lopuksi tehtiin häiriötreeni, jossa Taavi laitettiin istumaan ja muut häiriöi. Taavi on tosi hyvä kovassa häiriössä, mutta kun häiriötä ei ole tai sitä on vain vähän, haahuilee koirakin.
Sunnuntaina todella hautovassa tuulettomassa kelissä pk-hakutreeneissä Taaville oli tarjolla pientä haastetta. Radan oikea puoli oli ylisyvä ja vaati puron ylittämistä, vasemmalla puolella taas oli ylitettävä metsäautotie päästäkseen maalimiesten luo. Treenisuunnitelmana valmiit ukot molempiin etukulmiin, sitten kaksi haamua, tyhjä ja valmis.
Etukulmat olivat loistavat, puron ja tien ylitykset eivät jarruttaneet Taavia ja ylisyvä ukkokin löytyi hienosti. Haamut, joista toinen oli umpipiilossa, menivät myös hyvin. Tyhjälle Taavi upposi hyvin, mutta tuli melkolailla samoja jälkiään takaisin. Viimeinen valmis olikin sitten melkoisen huono. Jouduin kutsumaan Taavin kaksi kertaa takaisin liian nopean kääntymisen takia. Sillä oli kuitenkin haju maalimiehestä ja silloinhan se menee, viis mun huudoista. Tässä on hyvät ja huonot puolet, mutta nyt meni näin. Ilmaisut totutusti hyviä.
Maanantaina käytiin aamusta porokoira Rosmon kanssa tottistelemassa. Alkuun paikkamakuu tokotyyliin. Rosmo oli meille häiriönä ja me seurattiin. Voi jehna miten upeasti seurattiinkin! Alkuun Taavin piti vähän juputtaa, kun Rosmo oli sen mielestä niin kaamee, mut se meni nopeesti ohi. Seuruu oli sikahyvää ja kierrettiin läheltä Rosmoa ja silti kontakti vaan pysy! Ihan superia!
Jättäviä yritin tehdä myös, mutta ne on nyt hukkunu jonnekin ihan totaalisesti... ei meinannu oikeita asentoja tulla millään. Palaamme näiden osalta siis hieman taaksepäin...
Loppuun pari eteenmenoa yhdessä viedylle purkille. Nyt Taavi pystyy jo seuraamaan kunnolla, vaikka tietää purkin odottavan kentän laidalla. Vauhdilla käskystä purkille. Oikein hyvät treenit!
Tiistai oli todella tukalan helteinen päivä ja päätimmekin karata merelle nauttimaan sen tarjoamasta helpotuksesta, hakutreenitkin oli peruttu kuumuuden vuoksi. Taavi tykkäsi uida ja veneillä.
Tällä viikolla saimme valitettavasti taas kerran irtokoiran niskaamme. Snautseri pienellä pinserivahvistuksella hyökkäsivät lenkillä ollessamme erään talon pihasta. Onneksi säästyimme fyysisiltä vammoilta ja Taavi taitaa olla jo niin tottunut näihin, että henkinenkin puoli taisi tuskin kärsiä. Harmittaa vaan vietävästi, kun näitä olis meidän tarpeisiin jo ihan tarpeeksi plakkarissa.
Taavi on kunnostautunut myös varsin pyrrimäisin ottein varastamalla ruokaa. Eräänä päivänä koira seisoi keskellä pöytää nuolemassa lautasia, kun nousin hakemaan talouspaperia. Selkää ei tarvi kääntää kuin sekunniksi ja jo se on kiivennyt jonnekin herkuttelemaan ;P Mun housun taskuissa on myös usein nappuloita ja Tahvo on oppinut etsimään housut ja tyhjentämään taskut. Ovien aukominen on sille ihan pala kakkua ja vaikka housut olisi nostettu oven päälle roikkumaan, saa se ne sieltä alas... Nokkela ja ketterä se on, ei voi muuta sanoa!
Tiistaiaamuna oltiin jälkitreeneissä ja Taaville oli tarkoitus tehdä harhajälkiharjoitus. Jälki vanheni reilun tunnin ja harha vähemmän. Keli oli melkoisen tuulinen ja aika lämmin. Taavin jälki meni kuitenkin aika lailla pilalle, kun harhan tekijä, joka kulki meidän mukana, ei tiennyt mistä oli kulkenut ja varsinainenkin jälki oli merkattu melko harvakseltaan. Mitä todennäköisimmin Taavi lähti harhalle ja sen jälkeen hommasta ei tietenkään oikein tullut mitään. Lopun pelin löydettiin kuitenkin jäljen päässä odottanut maalimies. Esineistä kaksi jäi jäljelle, kun ei edes menty sieltä mistä olis pitänyt.
Seuraava harhatreeni on sitten kyllä suunniteltava ja merkittävä todella hyvin, että Tapsa oppisi pois tuolta harhalle siirtymiseltä. Nythän takana on kuitenkin vasta muutama harhajälkitreeni, joten ehkä vielä ei ole mitään peruuttamatonta tapahtunut...
Illalla oltiin pelastushakutreeneissä kallioisella jyrkänneradalla ja Tapsa ajoi rataa kolmella maalimiehellä. Eka löytyi hienosti kaukaa etukulmasta. Sitten tulikon tyhjiä viisi tai kuusi ja radan lopusta löytö. Yksi ukko jäi nousematta, mikä oli kyllä aika lailla mun vika. Ukko oli lähellä keskilinjaa kalliorailossa hyvin alkupäässä rataa samalla puolella kuin ensimmäinen ukko. Ekalta ukolta palatessa kuljettiin Taavin kanssa aika läheltä siitä, mutta haju ei varmaankaan sieltä montusta noussut Tapsan nenään ja seuraavan lähetyksen sille puolelle tein aika paljon edempää rataa, koska en halunnut lähettää Taavia kalliolta alas...
Otettiin loppuun vielä yksi yksittäinen lähetys tuohon paikkaan ja lähetyspaikka oli sama kuin etukulman ukolle lähetettäessä. Nyt Taavi sen kyllä nappasi. On kyllä hankalaa tuo lähetyspaikkojen suunnittelu noin vaikeassa maastossa.
Lola-collien oli meillä hoidossa tiistain ja keskiviikon. Kaksikolla oli kivaa yhdessä ja oli kiva huomata taas kerran miten herrasmies Tapsa osaa olla ainakin naisvierailleen, vaikka onkin hieman mustasukkainen toisen saamasta huomiosta. Pihalla leikkivät hillitysti ja sisällä osasivat olla kovin rauhallisesti. Tämä vieras saa mieluusti tulla meille uudestaankin.
Huonoja kännykkäkuvia kaksikosta:
kaksikko mustikkametsässä
Uni maistui aina välillä
Keskiviikkona aamulenkillä tein molemmille koirille pikkuisen esineruudun. Koirat saivat vuorotellen käydä hakemassa kaksi esinettä kumpainenkin. Hienosti toimivat molemmat, Taavi ehkä sai vähän intoa, kun näki toisen tekevän hommia ja itse joutui odottamaan.
Illalla meillä oli pk-hakutreenit. Taavi oli selkeesti vähän väsy, varmaan Lolan meillä olo oli kuitenkin pikkumiehen pääkopalle väsyttävää, poikkesihan se kovasti meidän tavallisesta tylsästä kotielämästä. Suunnitelmana oli kuuden löydön rata, mutta tulihan sinne muutama tyhjäkin vahingossa väliin. Olin kyllä tosi tyytyväinen Taavin jaksamiseen. Lämmin keli ja pitkä rata veivät mehuja jo valmiiksi väsystä pojasta ja silti vielä viimeiselläkin ukolla irtosi hyvä haukku. Selkeesti oli havaittavissa ylämäkeen lähettämisen aiheuttavan vähän liian lyhyitä pistoja. Meillä on täällä päin ihan liian tasaiset maastot ja liian vähän mahdollisuuksia treenata maastossa, jossa koiran tulisi ylittää kumpare ja jatkaa siitä vielä mahdollisesti toiseen nousuun.
Torstaina aamulla käytiin vähän tottistelemassa. Tein Tapsun kanssa enempi hömppäjuttuja, kun ei se ollut selkeestikään ehtinyt palautua alkuviikosta. Kengän kanssa hömpöteltiin ja todettiin, ettei sekään ehkä ole se meille optimaalisin käyttöesine. Seuruuta tehtiin henkilöryhmässä, jossa häiriönä sakemanninarttu. Loppuun vielä paikkis toisen tehdessä. Paikkamakuun ajaksi menin henkilöryhmään ja kun Taavi menetti näköyhteyden minuun, nousi se seisomaan. Uudesta käskystä painui takas maihin ja pötkötteli hienosti loppuun asti.
Torstaina ajeltiin Kuopioon Suomen Pyreneläisten paimennuspäiville Koiranotkon lammastilalle. Matkaseurana Pieta Focan kanssa ja Seija. Paimennukset alkoivat perjantaina, leiriin osallistui Taavin lisäksi seitsemän muuta pyrriä, sekä pitkä- että lyhytkarvoja. Aina on vaan niin mukava nähdä toisia ja uusia pyrri-ihmisiä! Päivän aikana käytiin lampailla kolme kertaa. Ensimmäisellä kerralla Taavi kävi aholla tutustumassa lampaisiin ja siellä laumaa kuljetettiin pieni matka ja kierrettiin sen kanssa pieni tönnäs.
Toisella kerralla oltiin pienemmässä suorakaideaitauksessa, jossa kuljeteltiin ja käänneltiin laumaa. Mähän jo vähän meinasin tajuta mihin suuntaan mun pitää liikkua ja miten sauvaa käytetään!! Kolmannella kerralla oltiin isolla pellolla, jonka päästä kuljetimme lauman toisessa päässä olevalle ladolle. Lampaat paimennettiin sisälle latoon ja sieltä takaisin ulos, jonka jälkeen veimme ne vielä juomaan. Latotyöskentely ei sovi ihan joka koiralle sen ahtauden vuoksi, mutta Taavi pääsi sitä kokeilemaan, koska on jo vähän vanhempi ja käyttäytyi niin rauhallisesti lampaiden kanssa.
Olin ihan supertyytyväinen Taaviin. Se oli niin rento ja rauhallinen ja selkeesti jyvällä hommasta. Itekin osasin huomattavasti paremmin kuin edellisillä kerroilla, enkä sotkeutunut koko ajan jalkoihini ja sauvakin oli useimmiten oikeassa kädessä, ehkä...
Toisen päivän eka kerta lampailla alkoi meillä vähän huonosti, Taavi rapsutti itseään ja sen varvas jäi kiinni kaulapannan renkaaseen. Huutoahan siitä tuli ja vähän huono mielentila tietysti koiralle :/
Itsekään en jotenkin osannut olla niin rento kuin edellisenä päivänä. Mikään katastrofi tilanne ei kuitenkaan onneksi ollut, Taavi vaan haukkui vähän ja ei ollut niin rento kuin edellisenä päivänä.
Toisella kerralla Taavi kävi hakemassa lammaslauman aholta, toi sen portista isolle pellolle, jonka päässä lauma käytiin kääntämässä ja vietiin takaisin aholle. Vielä tälläkin kerralla Tapsa oli vähän levoton ja haukkui. Olisi pitänyt pitää pellolla pieni tauko portista viennin jälkeen ja jatkaa kuljetusta vasta hetken hengähdystauon jälkeen. Nyt meni kuitenkin näin.
Viimeinen kerta lampailla olikin sitten vähän erilainen. Koiranotkon isäntäpari Hannu ja Terhi olivat keksineet meille melkoisen treenin! Lampaat olivat ison pellon nurkassa ja pellolle oli aseteltu kolme kiintopistettä kolmion muotoon ja meidän tehtävänä oli kuljettaa lampaat tuo kolmioreitti. Ja tämä niin, että Hannu ja Terhi vain katselivat aidan takaa suoritustamme. Huh, kyllä jännitti, varsinkin kun Tapsan paimennukset eivät aikaisemmin päivällä olleet menneet ihan niin hyvin. Kävin Taavin kanssa tauolla kävelemässä vähän pidemmän lenkin, jossa se sai jolkotella vapaana. Ajattelin sen vähän rentouttavan ja ei siitä ainakaan haittaa ollut! Taavi teki hienosti hommia ja muutama virhe mulle sattui, mutta nekin Taavi yritti korjata, mä en vaan tajunnut sitä ja vähän estin sen oikeaa toimintaa. Saatiin hyvää palautetta ja Taavi kovasti kehuja. Kiva, että tuo viimeinen harjoitus meni noin hyvin, jäi hyvä mieli leirin lopetuksesta.
Kiitos kaikille mukana olleille hienoista paimennuspäivistä ja erityiskiitos aina niin mahtavalle Koiranotkon väelle! Teette hienoa työtä lampaiden parissa ja teidän koirien työskentelyä on ilo päästä seuraamaan!
Kiitos kuvaamisesta Pieta Luukkonen ja Raimo Holopainen:
Tilan oma koira koolie Li
Tilan oma pyrri, olisko ollut Tuiske
Hommat tehty, riemua riittää
Reissun aikana Taavi pääsi leikkimään myös Aidan ja Sammyn kanssa.
