Metsä-, toko- ja Messarihommia

Päästiin pitkästä aikaa toissa perjantaina tokotreeneihin. Kostin porukka treenasi kolme koiraa kerrallaan hallissa. Ekaksi tehtiin omineen ruutua. Se on meillä kovin alkeissa vielä ja kerran Kosti karkasi haistelemaan toista koiraa. Seuraavaksi seurattiin koutsin opastuksella ja se meni hyvin. Kovin häiriöherkkä Kosti kuitenkin on, mutta aina muutaman yrityksen jäljeen se pystyi pitämään hyvän kontaktin tehdystä häiriöstä huolimatta. Sitten hetki autossa ja toisella setilla merkin kiertoa ja luopumisharjoittelua. Kosti oli ihan karmee, se ois vaan halunnu mennä rähjäämään viereiselle koiralle. En tiiä mitä sen kanssa pitäis tehdä. Jos se on hallissa hihnassa, se on kamala rähjä ja jos se on vapaana, niin menee paljon paremmin. Mut en voi aina pitää sitä kuitenkaan vapaana... ja kerääkö se autossa vielä jotenkin kierroksia? Onneksi on sunnuntain hallivuoro, jossa on porukkaa, johon luotan ja voin treenata Kosti irti.

Taavin porukka treenas jättäviä, merkin kiertoa ja kaukoja sekä omatoimisesti mitä mieleen tuli. Mä niin rakastan Tapsun kanssa treenaamista, kun ei tarvi välittää muista hallissa olijoista, ahtaasta sisääntulostakin kuljetaan hienosti muista koirista välittämättä, ehkä Kostikin joskus oppii.... Taavi oli näissä treeneissä positiivisen hiljainen, ei vinkunut oikeastaan missään kohtaa ja haukahti vain pari kertaa kaukoissa. 

Kaukot tein täydestä matkasta eli viidestä metristä ja Taavi teki kaikki vaihdot hyvin ensimmäisestä käskystä. Toistettiin liike kahdesti, kun ekalla kerra tuli niitä haukkuja muutama. Merkin kierto oli superhieno! Täysi matka ilman mitään apuja ja Taavi laukkasi mennen tullen! Jättävät tehtiin myös liikkeenomaisesti L:nä, maahan ja seiso. Molemmat liikkeet meni oikein ja Taavi pysyi hienosti paikallaan kiertäessäni sen, seisomisessa kyllä vahvistin avulla paikallaan pysymistä. Sitten tehtiin vielä liikkeiden erottelua ja istuminen on tosi vaikea, jää helposti seisomiseksi....

Omatoimisesti tehtiin luoksetuloa ja noita jättävien erotteluja. Lopuksi vielä paikkis, jossa Taavi perinteisesti haisteli maata pariin otteeseen ja vieruskaverit tais vähän ahdistaa. Mut oli hiljaa, myös sen jälkeen kun olin palannut sen vierään, viimeistään siinä aloittaa yleensä vinkukorsertin.

Lauantaina hakuiltiin ja Taaville oli tarjolla hieman hullunkurisia maalimiehiä. Ensimmäinen lauloi joululauluja ja toinen käveli. Laulaja sai ensin pari haukkua ja sitten iski pyrriin uskon puute ja hieman haistelua sijaistoimintona. Maalimieheltä pieni kopautus namipurkin kanteen ja jo vain sai Taavi taas jutun juonesta kiinni. Kävelevän maalimiehen löydettyään Taavi oli liittynyt seuraan ja seurannut oikein hienolla kontaktilla jonkin matkaa. Sitten oli päästänyt jonkin pienen äänen ja siitä maalimies palkkasi heti ja jäi seisomaan ja loppuhaukut olikin sitten hyviä.  Näiden hullutusten perään vielä kaksi normia ukkelia ja ne meni loistavasti.

Kostille oli haamu, kaksi valmista ja haamu. Ekalla valmiilla vaadittiin muutama haukkukin. Kaikille lähti innoissaan ja haukkukin onnistui hyvin.


Sunnuntain tottiksissa Kosti aloitti taas vieraiden juuri toisen koiran suussa käyneiden esineiden haulla ja kovasti meni hienosti. Edistystä on tapahtunut ja enää ei tarvi ihan hirveän kauaa tuumailla ottaako esineen suuhunsa vai ei. Leikittiin sitten vielä jokaisella esineellä ja namiakin sai. Kyllä siitä vielä esineruutukoira tulee.

Hallissa oltiin yhtä aikaa sakemannin kanssa ja hyvin Kosti teki hommia mun kanssa. Pitihän sitä saksalaista aluksi vähän vilkuilla, mutta ei juuri haitannut meidän hommia. Tehtiin kapulan pitoa, noutoa, ruudun alkeita ja seuruuta. Kapulan pito sujuu, hiomista vaatii vielä luovutuksen jälkeinen rauhallinen istuminen. Noudot on Kostin ihan lempipuuhaa ja siinä vielä kovasti hakusessa eteen tuleminen kapulan kanssa (niin kuin kaikessa muussakin tuo eteen tuleminen on sille vaikeaa. Lenkeillä yritän sitä nyt vahvistaa pikkuhiljaa oikeaan paikkaan). Ruutuun en voi laittaa namia, kun menee ihan mahdottomaksi haisteluksi ja lätkän Kosti ottaa suuhunsa ja leikkii/syö, joten nyt kokeilin ihan vain taputtamista tai itse ruudussa käymistä ja ehkä pientä idean jyvää sain kylvetyksi pennelin päähän.

Seuruusta tykkään kyllä Kostin kanssa kovasti. Vasemmat käännökset vaatii vielä hommia, mutta noin yleisesti se on aina siihen niin keskittynyt ja pitää kontaktin ihan mahtavasti ja paikkakin pysyy aika kivasti. Pitäis taas joskun videoida, että tietäis näyttääkö se yhtä kivalta kuin tuntuu. Loppuun vielä paikkis ja pitihän sinne riviin mennessä vähän äristä vihamiescorgille, mutta kun päästiin omalle paikalle, niin Kosti pötkötteli oikein levollisesti ja keskittyneesti. En kuitenkaan arvannut mennä hihnanmittaa kauemmas.


Maanantaina lenkkeiltiin Fionan kanssa. Oli pimeää ja märkää ja liukasta, mutta selvittiin.


Taavi oli tiistaitokossa ihan superkivalla fiiliksellä. Aloitettiin ruudulla ilman apuja. Taavi juoksi ruutuun vasemman sivun kautta ja jäi tosi laitaan, mutta ruudun puolelle kuitenkin. Uusi yritys ja nyt kiersi koko ruudun ennen ruutuun menoa. Kolmannella laitettiin sitten lätkä.

Seuraavaksi ohjattua noutoa ja se meni kaksi kertaa (molemmat suunnat) kokonaisena liikkeenä liikkuroituna lähes täydellisesti. Lopuksi vielä tunnari ja sekin onnistui ihan kivasti, yhden lisäkäskyn annoin, kun Taavi juoksi palikoille ja meinasi ruveta haukkumaan. Tehtiin vähän myös jättävien erottelua onnistuneesti.


Keskiviikkona käytiin Kostin kanssa tekemässä Taaville jälki ja jätettiin maaliksi toppatakki. Samalla reenattiin lenkin alku- ja loppupätkä vähän hihnassa kulkemista ja päästiin naapurin Kossun räksytyksestä huolimatta siitä ihan kohtuullisen hienosti ohi. Paluumatkalla sitten kohdattiin hirveesti räyhäävä koira ja sauvakävelijäpapparainen, joka ihan väkisin halusi tulla kumartelemaan Kostin päälle ja kyselemään, että "ootko päässy aamulenkille?". Noh, näistäkin selvittiin mallikkaasti, mutta kyllä mua vähän ärsyttää ihmiset, jotka pyynnöistä huolimatta tulevat ihan iholle.

Alue oli noin 15 hehtaaria ja tein etsintäsuunnitelman, jossa jaoin sen neljään osaan. Jäljen loppuosa kulki ensimmäisen ja toisen osan läpi. Tuuli oli olematon ja pakkasta pari astetta ja vähän lunta, jälki ehti vanheta pari tuntia.

Lähdimme partioimaan aluetta ja Taavi nostikin pian jäljen, otin sen liinaan ja jäljestettiin jälki alueen reunalle asti. Siellä palkkasin Taavin ja laskin sen irti ja jatkettiin hommia. Kun tultiin uudestaan jäljen alkuosaan kolmannella lohkolla, lähti Taavi taas jäljestämään, mutta Kostin jälkiä... Vaihdoin sen mun jäljelle ja sitä se sitten meni maalille asti. Hetken se mietti takkia ja aloitti sitten ilmaisun.

Treeni kesti reilun tunnin ja voi kun mun oli taas vaikea tulkita Taavia varsinkin tuossa toisella jäljen nostolla. Tarvisin paljon sokkojälkiä, jotta kehittyisin itse.

Perjantaina tokoiltiin vaan Taavin kanssa ja meillä oli kisamainen treeni, jossa edelliskerran hiljaisuudesta ei ollut tietoakaan. Aloitettiin paikkiksella ja Taavi vinkui aika paljon ja meni maate melkein heti, kun olin kääntynyt ympäri. Lisäksi hirvitti sekä mua että vierustoverin omistajaa, kun vieressä oli toinen uros ja ne vähän väliä tuijotteli toisiaan. Mut pysyivät nätisti kuitenkin paikallaan.

Olin valinnu meille liikkeiksi ruudun, noudon (vieraalla kapulalla), seuruun ja kaukot. Taavi kävi ihan ylikierroksilla ja sehän kuului. Mut jos hakee positiivista tästä treenistä, niin Taavi osas liikkeet pieniä kauneisvirheitä lukuun ottamatta. Palkatonta ei olla tehty varmaan vuoteen ja se kyllä lisäsi tuota ääntelyä.

Lauantaina kävin Kostin kanssa vähän tokoilemassa ja saatiin Sanna ja Redi seuraksi ja häiriöksi. Ja Retsahan tarjosi häiriötä oikein urakalla tekemällä vauhdikkaita liikkeitä, kuten hyppynoutoa ja palkkauksissakin oli vauhtia ja vähän ääntäkin. Ja Kosti pinnisteli ja pysyi hommissa mun kanssa. Muutaman kerran meinas lähteä katsomaan, mitä Redi puuhaa, mutta napakka EI riitti muuttamaan sen aikeet. Tehtiin kapulan pitoa, jättäviä ja vähän merkin kiertoa. Kapula vaatii lisää rauhallisuutta ja merkin kiertoon saatiin vähän lisää vauhtia. Jättävät on hitaat ja seisominen edelleen ihan hukassa, mutta jos vaikka joskus treenattais noitä, niin ne voiskin parantua... lopuksi vielä paikkamakuu.

Sunnuntaina olikin sitten vuoden viimeinen rutistus eli Messari. Mukaan lähti vain Kosti, Taavi keimailee kehässä seuraavan kerran varmaan vasta veteraanina. Keli oli kamala, jäätävää sadetta koko matka ja tuulilasi ei meinannut millään pysyä sulana. Päästiin kuitenkin hyvin perille ja parkkiin jouduttiin Hartwallin puolelle. Onneksi sieltä on aika lyhyt matka kävellä. Käytiin ensin ilman koiraa tutkimassa reitti ja etsimässä kehä. Messukeskuksessa oli jotenkin mukavan väljää. Ennen oman kehän alkua hain Kostin ja odoteltiin kehän laidalla omaa vuoroa.

Pyrrejä oli tällä kertaa viisi, kolme urosta ja narttuja kaksi. Urokset oli kivasti kaikki eri luokissa, niin päästiin esiintymään ihan rauhassa, vaikkei Kostia kyllä muut kehässäolijat haittaa. Tuomarina oli ruotsalainen Martin Johansson. Kosti antoi kopeloida hyvin ja näytti hampaat hienosti, juoksemaan ei kunnolla mahduttu, mutta kai se ihan edukseen esiintyi. Arvostelu kuului suomennettuna näin:

Hyvin tasapainoinen maskuliinen uros, hyvän muotoinen pää, hyvät korvat, hyvä etuosa ja tintakehä, oikeanlainen takaosa, hyvä turkki ja luonne, liikkuu hyvin.

Saatiin ERI ja SA, joten paras uros kehä odotti ja siellä oltiin ykkösiä saaden sertin ja cacibin. Rop -kehässä sitten valionartun kanssa ja sieltä tuloksena ROP. Videot  ja kuva Osmo Vikman.

Emme ehtineet kunnolla pois kehästä, kun vastassa oli dopingtestaajat ja meidät vietiin testattavaksi. Ensin täyteltiin papereita ja tutkittiin koiran siru ja sen paperit. Sitten lähdettiin testaajan ja kipon kanssa pissalle. Kosti ei oikein tykännyt, kun vieras ihminen kyykki sen vieressä ronkkien kupilla haaruksiin aina jalan noustessa. Sainkin sitten itse ottaa näytteen ja se onnistui ihan hyvin. Narttua ei saatu pissatettua kahden tunnin yrityksestä huolimatta... Näytteenoton jälkeen takaisin dopingtoimistoon ja siellä piti tarkastaa kaikki purkit ja purnukat ja sinetit ja paperit  ja näytteen siirrot ja muut. Jouduttiin odottamaan aika kauan, että saatiin kaikkien tarvittavien henkilöiden nimet papereihin ja lupa poistua paikalta. Tuloksien pitäisi tulla joskus alkuvuonna ja puhdastahan niiden pitäisi näyttää.

Hyvä, että testaavat ja ihan mielenkiintoistahan se oli, mutta kyllä harmitti, kun ei ehtinyt kehän jälkeen jutella kenenkään kanssa. Useita tyyppejä kun näkee vain kerran vuodessa messarissa ja nyt ei sitten ehtinyt yhtään jutella.

Ryhmäkehään emme jääneet, kun ykkösryhmä arvosteltiin viimeisenä ja olin pitkäksi venyneen dopingtestauksen jäljiltä niin nälkäinen ja väsynyt, etten jaksanut ajatella koko asiaa, ja aamulla oli aikainen herätys aamuvuoroon...

Mettähommia

Torstaina tehtiin Taavin kanssa pidempi etsintäharjoitus. Kyllä ei ole helppoa tehdä etsintäsuunnitelmaa, saati sitten pysyä siinä! Ja vaikka saisi tehtyä ihan hyvän suunnitelman, niin koiran saadessa hajun jostain, ei enää voikaan noudattaa suunnitelmaansa, vaan se muuttuu väkisin. Lisäksi pimeässä melko vieraassa metsässä, saati sitten ihan vieraassa paikassa, on lähes mahdotonta pysyä kartalla, kun et nää eteesi kuin kapean ja lyhyen otsalampun valokeilan verran ja hetken pyörittyäsi ei ole enää mitään hajua mihin suuntaan tulisi jatkaa, kun koirankin tekemisiä pitäisi seurata.

Suunnitelman suhteen on käsittääkseni kaksi eri taktiikkaa, joko lähteä sulkemaan aluetta, jolloin koiran olisi nostettava kaikki alueen rajojen yli kulkevat jäljet tai sitten lähdettävä haravoimaan aluetta pintahaulla. Alueen sulkeminen ei mielestäni ole kovin tehokas tapa vilkkailla alueilla, koska jälkiä on väkisinkin paljon. Haravointi taas on ehkä aikaa vievempää ja eteneminen ei ole välttämättä aina hirmu loogista koiran reaktioista riippuen.

Lähdin tekemään suunnitelmaa haravointitaktiikalla, koska se tuntui itselle luonnollisemmalta, tosi tämän treenin jälkeen en ole siitäkään enää yhtään niin varma... Jaoin alueen kolmeen lohkoon ja lähdimme liikkeelle. Taavi nosti jonkin ajan kuluttua jäljen ja kytkin sen kiinni ja lähdimme jäljestämään. Taavi eteni ihan hyvin ja jäljeltä löytyi yksi esinekin, mutta Taavi hukkasi jäljen tultuamme alueen keskellä olleelle siirtolohkarerykelmälle. Siinä oli joku haju, mikä sitä kovasti pyöritti ja sen olisi tehnyt mieli kavuta yhden ison siirtolohkareen päällekin, mutta sinne emme kumpikaan päässeet. Hetken siinä hyörittyämme irrotin liinan ja jatkoimme matkaa hieman muuttuneella suunnitelmalla ja taas kun palasimme lähelle siirtolohkareita, pinkoi Taavi niiden luokse ja alkoi hirveä nuuskuttelu ja hyöriminen ja pyöriminen. Hetken päästä Taavi sai kiinni jäljestä, mutta se osoittautuikin meidän omiksi jäljiksi... Taas uutta suunnitelmaa kehiin ja matka jatkui tarkistamaan aluetta, joka oli jäänyt katsomatta ensimmäisen jäljen noustua. Saimme jatkaa jonkin aikaa, ennen kuin tulimma kohtaan, jossa Taavi taas haisteli todella voimakkaasti ja pyöri pienellä alueella ja etsi ja teki kovasti töitä. Lopulta se sai nostettua jäljen ja sitten mentiinkin jäljestäen maalimiehelle asti poimien matkalta yksi esine.

Tämä viimeinen pyörimiskohta paljastui maalimiehen ensimmäiseksi piilopaikaksi, jossa mm oli ollut tunnin verran, jonka jälkeen oli vaihtanut paikkaa, koska pelkäsi meidän löytävän hänet "liian aikaisin". Ihan mahtava opetus koiran lukemiseen! Ensimmäinen jälki, jonka Taavi nosti, ei ollut maalimiehen jälki, joten se jäi vähän mysteeriksi, kun Taavi kuitenkin jäljesti hyvin ja jäljeltä löytyi kännykän kuoretkin.

Treeni kesti pari tuntia ja Taavi toimi samoin kuin Itä-harjoituksessa, oli passiivisen oloinen alueilla, joilla ei ollut mitään mielenkiintoista ja teki töitä hyvin ja aktiivisesti alueilla, joilla oli jotain hajuja. Alueella kulkee myös luontopolkuja, jotka on melko ahkerasti lenkkeilijöiden käytössä ja polut vetikin Taavia kovasti puoleensa ja niillä varmasti oli paljon hajuja. Itse tarvisin kovasti neuvoja ja oppia etsintäsuunnitelman tekoon ja siihen, miten kannattaa toimia, kun suunnitelmaa joutuu muuttamaan. Täytyy myöntää, että pimeässä ja märässä ryteikössä rämpiessäni kävi myös mielessä se, että miksi ihmeessä ihminen harrastaa jotain tällaista, kun voisi vaikka lukea kirjaa takkatulen ääressä viinilasi kädessä?

Erittäin sekava kuva, mutta lilalla etsintäalueen rajat suurinpiirtein, harmaat numeroidut suunnittelemani lohkot ja punaisella kulkemamme reitti. Tämän tason kartan kanssa on melko haasteellista suunnistaa tai suunnitella mitään terkemmin, kun kiintopisteitä ei kartalla näy ja metsässä tuleekin vastaan sitten jotain, mistä ei ihan niin vain mennäkään suunnitelman mukaan.

Lauantaina hakuiltiin. Kostille haamu, kaksi valmista ja haamu. Kaikilta suorapalkka. Hyvin meni ja toistaiseksi jatketaan suorapalkoilla. Haukuttelen sitä kotona omineen, ettei taito unohdu =).

Taaville tyhjä, löytö, tyhjä ja kaksi löytöä. Teki hienot tyhjät ja maalimiehillä taas loistavat ilmaisut. On se vaan niin ❤.


Sunnuntaina Kostin kanssa tottisteltiin hyppyä, seuruuta, luoksetulo, kaukoja ja vielä paikkiskin. Aloitettiin kuitenkin vieraiden esineiden hakemisella. Pieni hetsaus esineillä ja sit koira perään. Mun pitää opetella leikkimään Kostin kanssa kunnolla, koska näissä ällöissä vieraissa esineissä vois leikillä saada motivaatiota nousemaan, kun Kosti niin kovasti tykkää leikkiä. Kolme tai neljä esinettä Kosti haki.

Tottikset meni ihan kivasti ja kun seuruusta videoitiin pätkä, niin sain taas paljon korjattavaa omaan toimintaan, mm. liian laaja täyskäännös ja askel koiraa kohti perusasennossa... pitäis videoida paljon useammin! Mut Kosti seuraa kivasti. Juoksu on vielä vähän hankalaa, mut eiköhän sekin siitä. Kaukot sujuu läheltä ja luoksetulo on hyvä, loppuasentoa vielä arvotaan vähän. Hyppy sujuu myös. Paikkamakuussa Kosti oli ekaa kertaa niin, etten pitänyt hihnasta kiinni. Naapurin piippaus vähän vei huomiota, mutta hienosti meni muuten.

Video Tiina Suuronen. Videolla kuuluva piippaus ei lähe Kostista.

Maanantaina molemmille pienet jäljet. Taaville vaihteeksi lyhyt (370 m) ja helppo, jossa paljon esineitä. Keli oli märkä ja tuulinen, jälki vanheni pari tuntia. 

Taavi nosti jäljen hyvin, jana oli parikymmentä metriä. Ollaan löydetty jäljellä nyt niin yhteinen sävel, että jäljestys Taavin kanssa on ihanaa. Se on niin varma ja innoissaan, etten tiedä mitään kivempaa sen kanssa. Yksi iso syy tähän harmoniaan on varmasti se, että olen oppinut lukemaan Tahvoa. Loistojälki siis!

Kostille myös parin tunnin ikäinen 400 m jälki lyhyellä janalla ja usealla esineellä. Kosti nosti jäljen hyvin, mutta jäljestys oli vähän haparoivaa. En taaskaan muistanut laittaa jäljelle nameja, vaikka ne oli taskussa mukana... Puolessa matkassa tapahtui jotain ja Kosti puksutti lopun jäljestä tosi hyvin. Kaikki esineet myös löytyivät.

Taavi osaa!

Maanantaina jäljesteltiin viileässä ja kuivassa syyssäässä. Kostille reilu 300 metriä osittain namitettu jälki viidellä esineellä, vanheni reilun puoli tuntia. Heti alussa oli 20 askelta namia ja tuntui toimivan hyvin ja Kosti keskittyi jälkeen heinosti ja namituksen jälkeenkin tuntui olevan tarkempaa työskentelyä kuin edellisellä kerralla. Alun lisäksi jäljellä oli kolme muuta namitettua 10 - 20 askeleen namitettua pätkää. Kaikki esineet nousi hienosti ja muutenkin ihan hyvä jälki.

Taaville himpan yli kilometrin jälki lyhyellä janalla (30 m) hyvin riistarikkaassa ja vaihtelevassa maastossa kuudella pienellä kovalla esineellä ja lyhyellä paluuperällä (ei näy karttapiirroksessa, kun on sen verran epätarkka). Jälki vanheni kaksi tuntia ja loppujälki ajettiin jo melkoisen pimeässä metsässä. Jäljelle lähetyksen jälkeen lähti meidän edestä jänis, mutta se ei Taavia haitannut, vaan jälki nousi varmasti heti oikeaan suuntaan. En tiedä minkä turbovaihteen Taavi oli laittanut päälle, mutta koskaan ei olla jäljestetty noin kovaa. Koko jälkeen meni aikaa 17 minuuttia, vaikka löytyneiltä esineiltä palkkasin reilusti! Kaksi esinettä jäi löytymättä, mutta olivat kyllä vaikeita pieniä metalliesineitä. Maasto oli paikoitellen kovin ryteikköinen ja hankalakulkuinen ja Taavi jäljesti nämä pätkät liina vapaana perässä ja mulla oli tekeminen pysyä sen perässä. Taavi jäljesti vauhdista huolimatta tarkasti, eikä maastonvaihtelut tai hirvien ja kauriiden polut sitä hämänneet. Paluuperälle Taavi ei lähtenyt vaan ajoi sen siistinä kulmana.

Tiistaina hakuiltiin, Taavi pintahakua rakennusympäristössä ja Kostille tehtiin pentutreeni metsässä. Taaville haettiin haastetta korkealla olevalla ukolla ja piharakennuksen sisällä olevalla maalimiehellä. Taavi oli taas niin virtaa täysi, huh mikä meno! Eka ukko löytyi joenrannasta ja toisen lähellä tätä puussa olleen Taavi haistoi, mutta ei ensin osannut tarkentaa ja meni samalla hakualueen rajan yli. Kutsuin sen pois (en siis itse tiennyt missä ukot oli) ja jatkettiin matkaa. Taavi kuitenkin palasi puun luo ja sai nyt varmistuksen hajun lähteestä ja haukkui ukkelin puuhun. Viimeiseksi mentiin kiertämään piharakennuksia ja ketteränä pikkumiehenä Taavi meni oven alaraunan raosta sisälle ja löysi sieltä viimeisen ukon.

Kostille pentutreeni, koska pelkäsin sen saaneen traumat edellisen kerran ampparihyökkäyksestä. Treenikamut kyllä arvioivat mun saaneen suuremmat traumat kuin Kostin =). Joka tapauksessa eka ukko peräänajona ja toinen haamuna. Molemmille Kosti lähti innokkaasti ja aloitti molemmilla myös haukun ja siitä heti palkka. Kolmas ukko vielä valmiina ja sekin meni hyvin. Ei siis tainnu olla traumoja.

Perjantain tokotreeneissä Kostin porukka teki temppurataa ja häiriötreeniä. Temppurataa kiersi yhtä aikaa kaksi koiraa ja liikkeinä oli istuminen, seisomine, maahan meno, hyppy, kaket, merkin kierto ja kapulan pito. Muut meni hienosti, mutta kapula oli puruluu ja seisomista ollaan treenattu ihan liian vähän. Kaukoissa olen vielä ihan edessä.

Häiriöosuudessa seurattiin, oltiin perusasennossa ja maassa erilaisten häiriöiden alla. Kosti oli aika hyvä, mut tarvitaan ihan älyttömän paljon lisää treeniä.


Taavi oli taas ihan super. Se on nyt jostain saanut hurjan vauhtipiikin. Aluksi tehtiin paikkaistumista ja -makuuta ja pientä haistelua oli, mut muuten oikein hyvät paikkikset vierustoverien aiheuttaessa ihan kivasti häiriötä.

Yksilövuorolla aiheena oli nouto. Taavi nouti hienosti oikein iloloikkien kanssa. Tehtiin erilaisia toistoja sekä liikkeen omaisena että erilaisina variaatioina. Myös hyppynoutoa ja siinä oli vauhtia niin paljon, että paluuhyppy ihan hirvitti mua. Kotiläksyksi luovutasentoon tuloja ja luovutuksia.


Lauantaina ihanassa syyssäässä hakua molemmille. Taaville kokeenomainen rata ja siinä kävi juuri niin kuin ounastelinkin; lähetys vasempaan etukulmaan ja maalimies nousee oikeasta takakulmasta. Mut pääasia, että irtoaa ja on innokas! Oikeaan etukulmaan ei mennyt ekalla, mut tokalla sit onnistui ja sieltä löytyi ukko. Kolmas ukko nousi neljännellä lähetyksellä. Vislasin juuri Taavia takaisin, kun oli tehnyt löydön. Maalimies vei voitin mun kutsusta, kuten kuuluukin ja hieno ilmaisu sieltäkin. Tän treenin perusteella täytyy laittaa korvan taakse tarve treenata tien ylityksiä, vievät kaikenlaiset urat niin helposti mennessään...


Kostille vielä ampparien jälkeistä varmistelua, vaikka ei sitä kyllä olis tarvinnu. Kaks ekaa ukkoa etukulmiin yhtä aikaa muistikuvina. Ekalla lähetyksellä Kostinkin vei tieura menneasään. Toinen lähetys toiseen suuntaan ja pienellä avulla hyvä ilmaisu, palkka parin haukun jälkeen.

Toinen etukulma uudestaan ja nyt löytyi ukko ja ilmaisu alkoi ilman apuja. Kaksi seuraavaa haamuina, vikalta pitkä ilmaisu. On sillä vaan hieno haukku!


Sunnuntaina Kosti yritti tottistella ek-porukan treeneissä. Kyllä tuli niin paska koiranomistafiilis. Kun en osaa, niin en osaa... Kosti osaa juttuja, mutta se ei pysty keskittymään häiriössä, vaikka häiriö olisi pienikin ja mä en osaa toimia oikein.

Taavi sen sijaan loisti, kun käytiin jeesimässä kaveria ohitustreeneissä. Nuori italiaano on hieman hankala ja Taavi oli niin hieno kun tehtiin useita ohituksia ja kaverikin sai onnistumisia. Jäi hyvä mieli tästä.

Hellettä

Keskiviikkona oltiin Kostin kanssa hakutreeneissä. Kyllä ehti vierähtää ihan liian pitkä aika edellisestä kerrasta, mutta ehkä tauko oli tehnyt hyvää.

Ekaks haukutettiin Kostia kahden ukon verran. Hyvin se haukkuu muuten, mutta ruopii vähän maata eikä pyri maahan kuten mulle haukkuessaan.

Eka ukko haamuna ja kaksi seuraavaa valmiina, tarkoitus oli suorapalkata, ettei vielä vähän vaiheessa oleva ilmaisu kärsi. Kaikki ukot Kosti löysi hienosti ja valmiillekin se lähti määrätietoisesti ja melko suorilla pistoilla hyvin töitä tehden. Kosti haukkui kaikki ukot myös metsässä, vaikkei ollut tarkoitus. Mut haukkukoot, jos se kerta rupeaa jo metsässäkin luonnistumaan.

Taavin kanssa tokoa kotipihalla ja voi hurja, miten upeasti se teki. Onnistui niin kierrot kuin noudotkin ja kaukot pitkästä matkasta. Ihan valtavan hyvällä fiiliksellä tehtiin hommia! Vähän se kuulostaa possulta, kun on hivenen innoissaan, mut muuten tyylipuhdasta menoa.


Torataina taas hakutreenit Kostille ja samalla kaavalla mentiin. Ensin haukutus kahdelle ukolle ja sitten haamu ja kaksi valmista suorapalkoilla.

Haukut onnistui ihan hyvin ja metsästä löytyi kaikki ukot. Nyt ei haukkua tullut metsässä, mutta pistot oli suoria ja valmiillekin ukoille Kosti lähti innokkaasti ja jaksoi hyvin, vaikka sää oli painostavan helteinen.


Hellettä uhaten käytiin perjantaina tekemässä pienet tottikset kentällä. Kosti sai Otosta häiriökoiran, mutta ei se siitä häiriintynyt, vaan teki hommia kivasti mun kanssa. Seuruuta, jättäviä, noutoa, luoksetulo ja hyppy tehtiin. Kivaa oli.

Taavi oli sitten astetta äänekkäämmällä päällä, mutta liikkeet onnistui hyvin. Merkin kierrossa piti haukkua mennessä, mutta vauhti oli koko ajan hyvä laukka. Seuruussa peruutus aiheutti myös haukkumista, muuten mallikasta menoa. Jättävät osattiin kanssa hyvin ja noutokin onnistuu vauhdikkaasti.


Sunnuntaina törkeen painostava helle, kolmekymppiä meni heittämällä rikki ja siten suunniteltu jälkitreeni vaihtui illan hieman viileämmän kelin janaharjoitukseen. Molemmille kolme janaa keväisen leirin oppien mukaan eli ees taas kävelty jana ja namipurkki janan päässä. Lyhyt liina, ettei edes ole mahdollisuutta seilata.

Taavi intoili jälkivaljaista sen verran, että pelkäsin sen saavan lämpöhalvauksen jo ennen kuin ehditään tehdä mitään. Malttoi se sitten kuitenkin rauhoittua janoille ja ihan hyvin puksutti purkeille pienesti seilaten. Vähän se oli ihmeissään, kun ei jälki siitä enää jatkunutkaan, vaan siirryttiin seuraavan janan alkuun.

Kosti oli erityisen hyvä, kun se ei ole vielä oppinut seilaamaan. Lyhyellä liinalla saatiin luotisuora jana, vaikka pelkkä tallauskin olisi varmasti riittänyt, niin tarkasti se meni.


Säätietoja katsoessa emme todennäköisesti treenaa mitään pariin seuraavaan viikkoon, sen verran tukalaa keliä on luvassa. Harmi kun sinilevä on vallannut meren, eikä ehditä mökille käymään, että uimaankaan ei pääse.

Talvilomaa

Viime maanantaina ajelin koirien kanssa mökille viettämään talvilomaa. Oltiin vaan ja ulkoiltiin, ladattiin akkuja ja rötvättiin. Ei käyty missään eikä nähty ketään, oltiinhan pari päivää lumen saartamina, eikä oltais päästy mihinkään, vaikka oltais haluttukin, autolla ainakaan. Lunta oli siis tarpeeksi ja alkuviikon harmaan kostean kelin jälkeen ilma muuttui ihanan aurikoiseksi pakkaskeliksi.

Hiihdeltiin

Kosti auttoi saunavesien kanssa

Vauhtia ja vapautta

Kosti mieltyi korkeisiin paikkoihin. Ekaksi se kiipesi kellarin katolle

ja sitten saunan katolle.

Jäljistä päätellen katolla oli viihdytty enempikin

Välillä piti levätä

Lunta oli riittävästi

Perjantaina ajeltiin kotiin ja suoraan tokotreeneihin. Taavin ryhmässä oli paikalla vain kaksi koirakkoa ja yksi vierailija, joten oltiin koko tunti hallissa. Sivistyksestä vieraantunut pyrrikin palautui tottelevan tokonkoiran moodiin muutaman alkuhaukun jälkeen. Aloitettiin paikkaistumisella ja se oli muutoin oikein hyvä, mutta taas piti kerran puuttua haisteluun. Huoh, millä sen saisi loppumaan!?

Tehtiin peruutusta ja se menikin meiltä hyvin. Taavi pysyi aikas hienosti suorassa linjassa, mutta oli vähän liian takana. Kokeiltiin etupalkkaa ja se auttoi vähän.

Seurattiin myös liikkuroituna kaikki kolme yhtä aikaa. Nää on parhaita keskittymistreenejä, kun kaikki lähtee liikkeelle eri kohdista hallia, niin ohituksia tulee kivasti. Jättäviä tehtiin rivissä yhtä aikaa niin, että kaikilla oli eri liike. Me tehtiin ekaks seisominen, sit istuminen ja vikaks maahan. Ja Taavi osas kaikki ja pystyin kiertämään sen myös seisomisessa! Ja merkin kierronkin se osas!! Ja noudon, paitsi luovutusta pitää treenata. Hypyssä se sekoitti liikkeen aluski rallyn hyppyseuruuseen ja oli hienolla loikalla esteen toisella puolella jo ennen mua. Muisteltiin sit vähän miten sinne esteen taa jäädään istumaan ja sit tehtiin koko liike. Koutsin mielestä meidän pitäis mennä jo kokeeseen, mut en kyl ole itse yhtään valmis moiseen ajatukseen. Kovasti tarvitaan varmuutta vielä niin moneen asiaa ennen kuin uskallan koejuttuja edes ajatella.

Omatoimipaikkaistuminen seläntakushäiriöllä. Vähän oli arveluttavaa hommaa Taavin mielstä, mutta hyvin meni.

Kostin treeniporukassa alku oli vähän vaikee, kun nuoret urokset meinas ruveta äijäilemään vähän liiaksi. Mutta kun päästiin alkuun, niin loppuaika meni hyvin ja Kostikin keskittyi pääasiassa vain meidän juttuihin. Tuossa porukassa ei kyllä tulis mieleenkään päästää sitä hihnasta irti, kun joka puolella on rähinävalmiita koiria. Mut ehkä sekin päivä vielä joskus koittaa...

Aluksi paikkamakuuta kahdessa vastakkain olevassa rivissä. Me tosin tehtiin istumista, kun Kosti ennakoi maahan menoa niin paljon ja tarjoaa sitä vähän joka väliin. Tehtiin myös perusasentoa häirittynä, koutsi vieritteli palloa koirarivin välistä. Kosti oli ihan hyvä, katsoi kyllä palloa, mutta palautti kontaktin ilman huomautusta. Sit seurattiin koutsia ympäri ja tää meni tosi hyvin. Parin kolmen askeleen seiruu ja superpalkka hyvästä kontaktin pysymisestä. Joka välissä tunnin ajan, kun vaan oli mahdollista, palkkasin Kostia muista koirista luopumisesta ja lopputunnin se olikin tosi rento ja keskittynyt.

Lauantaina koirat oli siskollani yöhoidossa Vantaalla. Hyvin oli pojat viihtyneet ja käyttäytyneet.

Sunnuntain tottiksiin pääsi tällä kertaa mukaan Kosti ja treenattiin häiriötä. Ekaks oltiin kaksin sakemannin kanssa, Kosti vapaana ja hienosti meni. Tietty toinen koira kiinnosti, mut sen luo ei menty. Tehtiin seuruuta ja perusasento/kontaktitreeniä. Kosti pääsi tekemään myös elämänsä ensimmäisen henkilöryhmän ja sika hienosti meni meidän osaamistasoon nähden. Ja samaan aikaan sakemanni seuras siinä lähellä ja oli hallissa yks häiriölapsikin. Ihan mahtavat häiriötreenit ja Kosti oli niin hieno. Lopuksi otettiin vielä kaikki kuusi koiraa halliin ja tehtiin ringissä kontaktia, istu - maahan -vaihtoja ja muuta ja tämäkin meni ihan mahtavan hienosti!! Vikaksi vielä paikkamakuu. Jäin hihnanmitan päähän, mut hihna oli maassa. Tämäkin meni hyvin! Oli kyllä ehkä koko kevään parhaimmat treenit!! Kosti oli niin messissä kaikesta hirveestä häiriöstä huolimatta!!

Kuva Sanna Muuri:

Maanataina naapurikylän hallilla Taaville koemainen treeni, mut palkkasin kyllä melkein joka liikkeen jälkeen. Kaikki alon liikkeet tehtiin ja bonukseksi vielä tunnari. Ruutu ja merkin kierto onnistui molemmat vasta toisella yrittämällä, muuten kaikki oli oikeestaan aika hienoja suorituksia, vaikkakin vähän uneliaita. Noutokin onnistui hiekkapohjalta. Ja se seuruu on edelleen vähän lennokas, mutta siihenkin on jo korjaussuunnitelma, kunhan kerkeis joskus toteuttaa.

Kosti oli kyllä niin ulalla, kun sen kanssa yritin tehdä seuruuta. Osasyynä varmaan edellisen päivän mätsäreiden jäljiltä maasta löytyneet namit... Mutta kyllä me saatiin vähän tehtyä muutaman askeleen seuruita ja kapulalla pelailtiin kanssa.

Illalla Kosti oli pk-porukan ilmaisutreeneissä ja kuudesta ukosta kaks vikaa oli onnistuneita. Se kyllä käynnistyy niin hitaasti tuohon hommaan ja joka treensissä ekat ukot tuntuu menevän ihan reisille. Nytkin se vaan haisteli edellisten koirien jälkiä mieluummin kuin meni ukolle ja haukkui sitä, vaikka sitä hetsattiin ja se näki ukon menon.

Toko keulii

Viikko sitten maanantaina oltiin pk-porukalla ilmaisutreeneissä kentällä. Kostille kuusi ukkoa, joista kaksi ekaa ihan tasamaalla ja neljä vikaa umpipiilon takana. Kaikki ukot huuteli Kostia mennessään ja kehuivat haukuista. Tasamaan ukot meni hienosti ja Kosti aloitti ilmaisun ilman apuja. Piilot oli vähän jänniä ja Kosti tarvi apuja haukun aloitukseen. Tehtiin kaksi samaa piiloa peräkkäin ja tokalla homma toimi jo ilman apuja molemmilla piiloilla.

Lopuksi vähän leikkiä ja siinä tiimellyksessä Kosti kävi varastamassa treenikamun kassista 2 litran pakastepussin, jossa oli lihapullia. Porukka rupes tietty huutamaan ja siitähän Kosti päätteli löytäneensä todellisen aarteen ja hotki pussin sisältöineen mahdollisimman nopeasti kitusiinsa. Se siis käytännössä nielaisi pussin kokonaisena sisuksineen... Ekaks tuli mieleen oksettaa se heti kotiin päästyämme, mutta konsultoitiin kuitenkin eläinlääkäriä. Hän neuvoi antamaan parafiiniöljyä puuroon sekoitettuna ja lisäksi vielä pelkkää öljyä ruiskulla suoraan suuhun, eikä suositellut oksetusta tukehtumisvaaran takia.

Kosti oli melkein vuorokauden parafiinipaastolla, onneksi se latki öljyn hyvällä halulla kupista, niin ei tarvinnu ruveta ruiskulla sohimaan. Koko aikana sillä ei ollut mitään oireita ja se oli oma itsensä, mitä nyt normaalia nälkäisempi. Mä sen sijaan kärsin. Pussi tuli onneksi ulos lopulta yllättävänkin helposti ja ainut Kostia hieman häiritsevä juttu oli öljyinen ahteri.

Tiistaitokossa Tapsa treenas seuruuta, jossa se meinas keulia enemmän kuin tarpeeks. Tehtiin myös kaikki viime aikoina pään vaivaa tuottavat liikkeet eli ruutu, kierto ja nouto. Ja nää kaikki meni hyvin, jokaisella toistolla. Tietty on vielä paljon viilattavaa, mutta Taavin fiilis tehä töitä oli loistava. Meidän kanssa samaan aikaan treenas parsoni ja aksapuolella oli kova meno päällä ja koutsi oikein kehui, kuinka rento Taavi oli.

En osaa yhtään sanoa, mitä on tapahtunut, mutta tuo koira on muuttunut ihan hirmu ihanaksi treenata. Näissäkin treeneissä vain ihan aksapuolen aidan vieressä sitä vähän kismitti. Mut parasta oli ehkä se, kun ruutu oli aksapuolen aidan vieressä ja yks toisto tehtiin aidan suuntaisesti ja toisella puolella oli täys rymy päällä myös siinä aidan vieressä. Taavi teki ihan loistavan ruudun, vaikka matkalla teki yhden sellisen juoksupompun, että ylettyi kurkkaamaan aidan toiselle puolelle. Vauhti ja suunta säilyivät kuitenkin koko ajan, mut pieni tsekkaus oli pakko suorittaa fokuksen säilyessä kuitenkin koko ajan tehtävässä.

Kosti pääsi kanssa treenaamaan Tapsan treenien jälkeen ja sen kanssa tehtii seuruuta, noutoa ja luoksetuloa. Sille ei enää ollut tarjolla niin kovaa häiriötä aksaajista, mutta vähän sekin kerkisi niistä nauttimaan ja hienosti keskittyi.


Keskiviikkona aamulla omineen hallilla. Kostille vähä peräpään käyttötreeniä, seuruuta, kapulan pitoa ja luoksetuloja ja paljon leikkiä.


Videon pätkä seuruusta:

Taavin kanssa haettiin seuruuseen vähän vähemmän keulivaa otetta. Tehtiin paljon vasemmalle kaartuvaa ympyrää ja hidasta seuruuta ja muutaman askeleen etenemiä. Ehkä vähän parani kokonaisuus.

Kierrettiin merkki pari kerta hienosti ja sit kokeiltiin ohjattua noutoa, molemmat suunnat. Ja Taavi osas, paitsi meni paikalleen jäännissä istumaan. Mut noudot oli ihan kelvot. Lopuksi vielä jättävät ja kaikissa koiran kierto ja kaikki onnistui, eikä ollu edes etupalkkaa!

Iltapäivällä pojat kävi uimassa ja Kosti pääs uimaan ilman liivejä. Ei se kyllä sen innokkaampi ollut. Vielä olis uimakortissa yks kerta jäljellä, loppukuusta jos mentäis vielä.

Jostain syystä en saa kuvia ulos kamerasta, mut jos onnistun, niin lisään tähäm kuvat pulikoivista pojista.

Sunnuntaina oltiin koko päivä treenaamassa. Aamulla Kosti hakutreeneissä EK-porukalla. Neljä ukkoa, joista kaksi ekaa haamuna ja kaksi vikaa äänellä. Kostille näytti nuo ääniavut pelaavan paremmin. Osalla maalimiehistä se oli nuollu niiden naaman oikein antaumuksella ja osalla se oli alkanut sitten haukkumaan melkein heti. Vähän  on havaittavissa sellaista pientä kuseskelua, mutta se saattaa olla vielä epävarmuudesta johtuvaa sijaistoimintaa ja toistaiseksi siihen ei puututa muuten, kuin maalimies yrittää olla sen verta aktiivinen, ettei kuseminen kerkeä tulla mieleen. Hyvä treeni, erityisen hienoa oli kolmas ukko, josta siis ääniapu ja siellä Kosti joutui oikein tekemään töitä, että maali löytyi ja sehän teki hienosti töitä, jes!

Iltapäivällä molempien kanssa hakutreeneissä. Taaville kokeenomainen pk-rata ja kyllä se tuon pistotuksen hallitsee edelleen, vaikka viime aikoina on keskitytty partiointiin. Ei tehnyt ollenkaan tiukkaa upota 70 metrissä oleville ukoille ja tyhjätkin oli ihan kohtuullisen onnistuneita. Edes syvä upottava hanki ei pyrriäisen menoa hidastanut, vaan Taavi veti koko sadan metrin radan hienolla traivilla.

Kostille kolme ääniavulla olevaa ukkoa ja hienosti veti sekin. Haukkuja tuli jokaiselta ja maalimiehet toivat sen syötellen pois. Yleensä olen mennyt itse maalille haahuilemaan, mutta en ole puuttunut millään tapaa maalimiehen ja Kostin puuhiin, vaan ne on saaneet syödä keskenään rauhassa. Syötellen pois tuomisen silloin tällöin ajattelen vahvistavan maalimiesmotivaatiota, mutta en halua tehdä pelkästään sitä, koska sitten täytyy erikseen myöhemmin opettaa koira kestämään ohjaajan paikalle tulemisen aiheuttama häiriö. Tiedä sitten mikä olis oikea ja paras tapa.

Illalla Taavi kävi vielä hallilla tokoilemassa. Tehtiin alkuun ruutu suoraan halliin tulon jälkeen, Taavi ei ollut nähnyt lätkän vientiä. Kyllä se sinne meni, mutta oli vähän laiskan oloinen ja nuuski liikaa. Kaksi seuraavaa toistoa oli oikein hyviä.

Ohjattua noutoa tehtiin myös ja eka nouto oli oikein hyvä, toisella se ei ihan onnistunut. Olin kuitenkin tyytyväinen itse noutoihin, koska ne on nyt selkeesti parantuneet. Tehtiin myös ihan suunnan opettelua siten, että kapulat oli suoraan koiran sivuilla ja siitä sitten käskyllä piti hakea oikea tai vasen kapula. Hyvin meni. Seuruuta kokeiltiin taas saada vähän ruotuun, kun meinaa edistää niin paljon. Se on ehkä nyt jo vähän parantunut, mutta vaatii vielä töitä. Ja vähän väljäkin se on. Täytyy ottaa jotkut nillitystreenit tässä lähiaikoina, jos se vaikka auttais. 

Taavi sai tämmösen pystin viime viikolla

Taavi valittiin Karjalan palveluskoiraharrastajien vuoden 2017 näyttelykoiraksi ja Suomen pyreneläisten toiseksi palhaaksi näyttelykoiraksi lyhytkarvoissa ja koko yhdistyksen toiseksi parhaaksi rally-tokokoiraksi.

Kesä puolessa

Koska Muru on jalkaleikkauksen jäljiltä niin rampa, ettei siitä ole koirien kanssa olemaan ja mulla alkoi taas työjakso, niin koirat joutuivat molemmat hoitoon toissa tiistaista alkaen loppuviikoksi. Kostin vein siskolleni Vantaalle ja Taavi vietti aikaansa porukoilla.



Perjantaina hain ennen ekaa yövuoroa Tapsan päiväporukan aamuisiin hakutreeneihin. Kesä yrittää selkeästi tehdä tuloaan, sillä jo yhdeksältä oli varjossa yli kaksikymmantä astetta lämmintä. Lämpimästä kelistä huolimatta Taavi yllätti oikein mallikkaalla suorituksella, sehän ei oikein pidä kuumista keleistä... Rata meni jotakuinkin näin: etukulmiin tyhjät, ukko, kolme tyhjää, ukko, kaksi tyhjää ja takakulmasta kolmas ukko.


Etukulmien tyhjät olivat loistavat!! Ja löytö tietysti niiden perään myös mainio. Löytöä seuranneet tyhjät olivat ihan kohtalaisia, pari lisäkäskyä jouduin antamaan, mutta selkeesti parempia suorituksia kuin aiemmin. Myös loppurata meni kovin mallikkaasti ja hienosti Tapsu jaksoi haukkua pitkän sarjan myös vikalla ukolla kuumuudesta ja takana olevasta treenistä huolimatta. Opettelin myös juottamaan Taavia kesken treenin keskilinjalla. Kaveri otti aikaa ja meillä meni tähän treeniin vartti! Rata oli 200 m pitkä ja pistoja tuli yhteensä siis kymmenen. Jäi tosi kiva fiilis näistä treeneistä!


Kotimatkalla ennen Taavin porukoille palautusta poikettiin vielä uimaan:

Kostin viikko siskon huomassa meni hyvin. Iltavillit ja muu aktiivisuus hieman taisi yllättää Hannaa, mutta lupasi ottaa Kostin silti uudestaankin joskus hoitoon.

Kuvat Hanna Pasinen:

Ekana iltana Kosti simahti ihan kesken kaiken

Nunnulambi oli tietysti mukana



Junan ihmettelyä

Tuhoja ei tullut tämän enempää

Naapuripihan kissa kiinnosti

Luu maistui

Maanantaina hakutreeneissä Taaville ukko, kaks tyhjää, ukko, kaks tyhjää ja ukko. Keli oli tuulinen, mutta todella lämmin, taisi helleraja olla lähellä. Tallatessamme aluetta, tuli kaksi noutajaa lenkiltä alueen läpi ja Taavin käytöksestä radalla ja kielen väpätyksestä päätellen voisin väittää ainakin toisen olleen juoksuinen narttu.

Taavi haki ekan ukon hienosti vähän haastavasta nousevasta kalliomaastosta. Tyhjille ei tänään kunnolla halunnut upota, nuuski vaan. Ajoin sen kuitenkin jokaiselle tyhjälle. Ihan kuin se tietäisi missä ukot on, kun niille se lähti tosi hienosti.

Kosti pääsi tallaamaan rataa Zorro-pennun kanssa ja vähän irtos varovaista leikkiäkin.

Kostille kolme haamua ja ihanan keskittyneesti se katsoo haamua ja sit pinkoo ihan täysiä syömään herkkuja.

Kosti ja Zorro

Herkut maistuu maalimiehellä

Tiistaiaamuna päiväporukan hakutreeni. Taaville treeni täysin ilman hallintaa, radalle mentiin ja ukoilta palattiin keskilinjalle hihnassa täysiä kiskoen. Treeninä seitsemän haamua, iloa ja vauhtia riitti.

Kostille neljä haamua, joista viimeinen oli valitettavasti vähän huono. Kosti jotenkin hukkasi haamun paikan ja jäi pyörimään vähän sivuun siitä. Lopulta bongasi ukon ihan silmillään. Jos tuosta jotain hyvää haluaa hakea, niin Kosti ei tullut pois, vaikkei ukkoa löytynytkään. Sitkeesti etti loppuun asti.

Torstaina oltiin Kostin kanssa tokotreeneissä, Taavi huilas kotona. Ei olla Kostin kanssa päästy mihinkään penturyhmiin, joten ei sitten olla päästy treenaamaankaan muiden koirien kanssa. Ei kyllä olla treenattu sen kanssa muutenkaan juuri mitään arkiasioista poikkeavaa vielä, pitäisi kai vähän aktivoitua.

Juhannuksen edellä ei treeneissä meidän lisäksi ollut kuin kaksi koiraa. Tehtiin Kostin kanssa kontaktia, maahanmenoja, leikittiin ja oltiin myös paikkisrivissä mukana. Luoksetulokin päästiin tekemään ekaa kertaa siten, että joku pitää Kostia kiinni ja sitten siitä hirveen kovaa mun luo!

Kun ollaan Kostin kanssa joskun nähty muita koiria, on se välillä haukkunut niille ja välillä ollut ihan lunki. En siis oikein tiennyt mitä odottaa tokotreeneiltä, mutta Kosti ei ollut toisista juurikaan kiinnostunut. Toiset jos juoksi kovemmin tai muuta, niin sitten katteli kiinnostuneena ja olis ehkä halunnu mennä juoksemaan mukaan. Se vähä mitä tehtiin, meni hyvin ja Kosti keskittyi hienosti minuun (tai nameihin). Paikkisrivissä se oikein yllätti istumalla pitkät tovit perusasennossa!

Aina välillä leikittiin ja kyllä se leikkiin intoutui, mutta ei läheskään sellaisella palolla kuin kotona. Vaatii siis lisää harjoittelua vieraissa paikoissa leikkiminen.

Perjantaina käytiin Kostin kanssa ihmettelemässä juhannushulinaa torilla. Tyyppi olis ollu menossa jokaisesta avonaisesta autonovesta sisään ja kaikkia ihmisiä olis pitänyt päästä moikkaamaan ja tuulen lennättämät lehdet olis pitänyt saada kiinni. Hirmu reipasta menoa siis, vähän liiankin =).

Sitä taas tämänkin sivistyslenkin jälkeen mietin, että mitä v****a liikkuu ihmisen päässä, joka tulee kapealla jalkakäytävällä meitä (tai ketä tahansa ja varsinkin pentua) vastaan remmi pitkällään rähjäävän koiran kanssa! Mä en pääse pennun kanssa mihinkään, kun toisella puolella on talo ja toisella puolella autotie ja tyyppi vaan tulee räyhääjän kanssa, eikä tee elettäkään oman koiransa käytöksen hillitsemiseksi, ei edes keri hihnaa lyhemmälle!! Onneksi sain kiilattua Kostin itseni ja talon seinän väliin ja syöteltyä sille namia niin, ettei se kiinnittänyt räyhääjään mitään huomiota.

Taavin kanssa käytiin kentällä omineen vähän tokoilemassa merkin kiertoa, ruutua, tunnaria ja perusasentoja. Jotenkin oli vaisu meininki. Taavi teki kaikki ihan hyvin, mutta jotenkin tuntui, että ihan se ei ollu satasella mukana kuitenkaan. Merkin kierto vaatis edelleen enempi vauhtia menosuuntaan ja oma tunnaripalikka löytyi vasta tokalla yrityksellä, vaikka hyvin kyllä ekallakin haisteli kaikki muut paitsi sen oman kapulan... Ei kyllä olla tunnaria tehty juuri muualla kuin kotona sisällä ja edellisestä kerrastakin on jo melkoisesti aikaa.

Iltapäivällä Tapsa pääsi kaverilenkille Oton ja Kuisman kanssa:

Perjantaina illemmalla Kosti kävi vielä asfalttijäljellä. Taas kolme jälkeä kolmella rikalla ja hajuvedellä. Kai me tehään tätä hommaa ihan liian harvoin tai sit Kosti ei muuten vaan tajua, mutta nytkin suurin osa jäljistä meni enempi tai vähempi haahuiluun. Kaikki rikat Kosti kyllä bongas, mutta niiden välit meni vähän niin ja näin... Mut ei vaan ole aikaa eikä mahollisuuksia tehdä kahta treeniä päivässä, kuten Hormila suositti. Ehkä me jatkossa tehään vaan namijälkiä aluksi kuitenkin kovalle alustalle ja katotaan miten homma lähtee sitä kautta etenemään. Ja näitä asfalttihommia voidaan sit kokeilla aina välillä jos siltä tuntuu.



Hakuiltu on ja erkkarissa käyty

Torstaina oltiin hakuilemassa, Kosti teki kolme haamua ja oli hirveen reipas ja ahne ja innokas. Taaville umppari etukulmassa, joka meni hyvin. Sen jälkeen kaksi tyhjää, jotka myös olivat ihan kohtalaisen hyviä. Seuraavaksi oli ukko, joka tuotti hieman vaikeuksia; ukon luo olisi pitänyt mennä tiheän pikkukuusikon läpi ja tämä tuotti selkeästi vaikeuksia. Tuommoisissa pikkukuusikoissahan Tapsalla on ukkoja ollut ja ne on löytyneet hyvin, mutta nyt olisi pitänyt mennä kuusikosta läpi ja jatkaa matkaa vielä vajaa parikymmentä metriä. Muutama uusintalähetys ja lopulta löytyi ukkelikin. Ukkelilta keskilinjalle palatessa sattui jotain, Taavi kiljaisi ja piti toista silmäänsä kiinni... Hetki siinä tutkittiin silmää ja keskilinjalla treenikamu syötteli Taaville namia yms. Tämä saikin sitten treenivireen laskemaan sen verran, että kun silmästä ei mitään löytynyt ja tein uuden lähetyksen, olisi Tapsa halunnut mennä vain tän namutädin luo jatkamaan herkuttelua. Tehtiin sitten kaksi muistikuvaa ja treeni oli siinä. (silmä käyty näyttämässä ellillä, eikä sieltä löytynyt mitään.)




Perjantaina ajeltiin koko konkkaronkka Forssan Tammelaan lauantaista Suomen Pyreneläisten erikoisnäyttelyä varten. Illalla Kosti pääsi leikkimään Cina-siskon kanssa. Penikoilla oli kovin kivaa!

Lauantaina oli sitten erkkarin vuoro. Sää suosi ja saimme viettää pitkän päivän auringon helliessä meitä. Paimenilla tuomarilla ranskalainen kasvattajatuomari Norbert Gainche. Tykkäsin tuomarista, sen lisäksi että hän oli varsin komea, osasi hän tietysti käsitellä pyrrejä erittäin hyvin. Takahampaatkin tutki lähes koiran huomaamatta. Taavin tuloksena ROP ja BIS3!

Suomennos jotakuinkin näin:

Erinomainen pää, korvien asento/kiinnitys, pigmentti. Täydellinen hampaisto. Erinomainen rintakehän laajuus. Erinomainen luusto. Kompakti koira. Jalat vähän harittaa. Erinomainen ylälinja. Erinomaiset liikkeet.

On se vaan aikamoinen <3 Ja voi miten kivaa oli nähdä muita!! Kostikin pääsi leikkimään siskonsa ja veljensä kanssa ja nähtiin Taavin Hilla -tytärkin.


Kuvat Pieta Luukkonen:

Muutama Murun ottama kuva:

Hampaiden tsekkaus

Erkkarin tuomarit Norbert Gainche ja Elina Haapaniemi

Erkkarireissu oli Kostille sen verran rankka, että Nunnu-Lambi piti ottaa lenkillekin mukaan.

Sunnuntaina olin jälkikokeessa hommissa ja siinä sivussa Kosti pääsi vähän humputtelemaan tottiskentälle ja leikkimään Redi-aussin kanssan. Iltapäivällä Kostilla oli hakutreenit, joissa tehtiin kaksi kierrosta. Ekan kierroksen eka ukko oli peräänajo, kaikki muut haamuja, jotka painuivat piiloon Kostin ollessa matkalla. Kosti löysi kaikki kuusi ukkoa hirmu hienosti! Illalla käytiin uimassa, mutta Kosti ei uskaltautunut vielä irrottamaan tassujaan pohjasta, ehkä sitten ensi kerralla.





Maanantainan Kosti kävi hajuvedellä tehostetulla asfalttijäljellä. Jäljet vanheni vain viitisen minuuttia, kun satoi melko rankasti ja pelkäsin sateen huuhtelevan jäljet mennessään. Tein taas kolme jälkeä kolmella rikalla, kaikilla pituutta kolmisenkymmentä metriä. Eka jälki ja toinenkin puoliksi olivat ihan hukassa oloa, mutta kun Kosti taas hokas jutun, niin tokan jäljen loppu ja kolmas jälki kokonaan oli ihan huippuhienoja!


Taavi illalla hakutreeneissä, sadekeli jatkui ja haukkuja oli välillä vaikea kuulla, kun satoi niin kovin. Taavin ratasuunnitelma: kolme tyhjää, valmis, kolme tyhjää, valmis, tyhjä, valmis. Ensimmäiset kolme tyhjää ja löytö olivat kaikkinensa hyviä. Seuraaville kolmelle tyhjälle jouduin lähettämään Taavia muutaman kerran uudestaan sen kääntyessä liian aikaisin radan suuntaisesti. Kyllä sillä kuitenkin joku haju siitä on mitä siltä haen, kun mun lähtiessä kävelemään syvemmälle rataa ja kutsuessa sitä takaisin, kattoo se mua tyyliin "joojoo, jos on ihan pakko..." ja vaihtaa suunnan taas oikeaksi ja painuu yleensä tarpeeksi syvälle. Mut selkeesti useampi tyhjä perätysten vähän syö sen motivaatiota... loppu rata meni kuitenkin melko hyvin ja löydöt oli taas hienoja. Välillä tuntuu, että se tietää onko lähetyskohdassa maalimies vai ei...




Tiistaina Kosti kävi aamusta taas asfalttijäljellä ja tällä kertaa jäljet vanheni vajaan puoli tuntia, muuten olivat samanlaisia kuin edellisenä päivänä. Eka ja kolmas jälki olivat tällä kertaa parhaat, toisella paljon haparointia, mutta myös eniten maassa olevia häiritseviä roskia yms. Mut jotenkin jäi fiilis, että edellispäivän vika jälki oli kuitenkin parempi kuin yksikään näistä. Pienen pientä aavistusta rikkojen ilmaisusta havaittavissa, Kosti siis reagoi niihin!