Oppia ikä kaikki!

Viikko aloitettiin koirallisen henkilöryhmän treenaamisella. Taavin kanssa siis kentällä ja aiheena yllättäen tuo henkilöryhmä. Tällä kertaa häirikkömä beuceronuros. Meni aika hienosti! Taavi vähän jännitti aluksi, mutta seuras kuitenkin koko ajan hienosti. Sai palkkaa paljon ja rentoutui koko ajan enempi ja enempi.

Tehtiin myös esteitä, hyppyä 70 - 80 - 70 cm ja A:ta. Mentiin kerran jopa se ihan oikea kisa-A:kin!!! Jatketaan kyllä treenejä loivemmalla, mutta Taavi menee aika kevyesti tuon ihan oikeankin, jei!

Kosti kävi tekemässä kontaktitreeniä ja oli vieraiden ihmisten rapsuteltavana, reipas pentu oli.


Illalla pk-hakutreeneissä Taaville tyhjä, piilo, tyhjä, tyhjä, valmis, tyhjä, haamu. Eka tyhjä oli myötätuuleen ja se oli niin hieno!! Myös piilo meni hienosti. Molemmille seuraaville tyhjille jouduin vähän ajamaan Taavia. Olen ollut ihan liian lepsu näissä tyhjissä (ihan niin kuin kaikessa muussakin) ja nyt päätin viimein tehdä asialle jotain. Taavi siis jatkossa ajetaan tyhjillä suoralla pistolla viiteenkymmeneen metriin. Jos se kääntyy liian aikaisin, kutsutaan se takaisin ja tehdään uusi lähetys siitä, mistä se on kääntynyt. Toivottavasti lamppu syttyy pian. Valmis meni hyvin ja sen jälkeinen tyhjäkin ihan kohtuullisesti. Haamu loppuun oli tietty hyvä ja vauhdikas.

Ihanat treenikamut järkkäsivät mulle treenien loputtua vielä häiriökoirahenkilöryhmän. Koirana tällä kertaa nahkacollienarttu. Tää oli kaikin puolin ihan superhyvä, Taavi seuras tosi nätisti ja tehtiin sitten useita kiemuroita ympäri ämpäri ryhmää. Jäi hyvä mieli ja luotto koiraan.


Tiistaina uuden päiväryhmäporukan kanssa treeneissä. Kosti teki kolme hienoa peräänajoa ja oli ahne pikku possu. Hienosti juoksi vähän vaikeassa maastossa ihan vieraiden luokse herkuttelemaan.

Taavi teki esineruutua. Kolme esinettä vietiin näyttäen molempiin takakulmiin ja keskelle lähemmäs. Eka lähetys ekaksi näytetyn esineen kohdalta. Taavi haki kuitenkin tällä lähetyksellä sen viimeiseksi näytetyn. Toisella lähetyksellä hienosti lähiesine. En lähettänyt enää kolmatta kertaa, vaan olin tyytyväinen tähän suoritukseen. Tapsa on aika rauhallinen ruudussa, mutta kyllä se hyvin tekee töitä ja tietää mikä on jutun juoni. Olemme siis tässäkin edistyneet.

Kosti kävi hakemassa toiset rokotukset ja oli taas reipas poika. Sirun luennassa meinas Kostin hermo mennä, kun eka lukija ei toiminut ja homma kesti tosi kauan ja niskasta kuuluva piippailu oli selkeesti häiritsevä. Mut lopulta löyty sirukin. Kosti ei reagoinut tähän eikä edelliseen rokotteeseen millään tavalla. Painoa pikkupojalla on jo lähes kymmenen kiloa!

Illan tiistaitokot oli meille henkilöryhmätreeniä. Häiriökoiraksi saatiin bouviernarttu. Taavi suoriutui aika hienosti, vaikka selkeesti tommonen iso karvaturjake oli jännä. Kierrettiin ryhmää taas monen monta kertaa ja Taavi oli koko ajan vaan hyvä ja paransi loppua kohden.

Ihan lopuksi paikkamakuu, jossa Tapsa meni hienosti ekalla alas. Vieruskavereiden liikehdintä sai korvat heilumaan ropelin lailla, mutta muuten hyvä. Lopussa Taavi aina vinkuu, kun odotetaan omaa vuoroa nousta ylös...


Keskiviikko vietettiin Helsingissä. Molemmat pojat pääsivät omalle sivistyslenkille keskustaan ja Töölönlahden rantaan. Hienosti meni molemmilla, ei näkynyt metsäläisenä eläminen kummankaan käytöksessä, vaan kaikki vastaantulevat jutut raitiovaunusta, Koffin hevosista ja aivan liian lujaa läheltä ajavista polkupyöristä kerjäläisiin, tietyömaahan koneineen ja parkkihalliin kumisevine rautalevylattioineen ja hisseineen olivat ihan peruskauraa. Hyvähän tuolla isossa maailmassa on välillä käydä, mutta kyllä olen niin kovin tyytyväinen tähän metsässä elämiseen! Käytiin myös koirapuistossa ja tuli tosi surku olo keskustakoiria kohtaan. Toivottavasti nekin pääsevät edes joskus vapaaksi myös jonnekin muualle kuin tuollaiselle onnettomalle hiekkapläntille...

"mikä tää nakuttava juttu tässä tolpassa on?"

Hissimatkalla

Käytiin koirapuistossakin. Ei ollu meidän paikka.

Torstaina Kosti kävi melkein tunnin vanhalla jäljellä, joka oli tehty juuri sateen kastelemaan hiekkamaahan ja jossa oli pääosin nami joka kolmannella ja keskellä pätkä, jossa namit harvemmassa. Keppejä oli kuusi, pituutta jäljellä kuutisenkymmentä metriä.

Alku oli jotenkin tosi vaikea ja ekat parikymmentä metriä oli aikamoista hapuilua. Kun jutun juoni taas löytyi, loppumatka oli oikein mallikasta toimintaa. Tällä kertaa vain viimeinen keppi sai huomiota Kostilta ja siitä olikin hyvä palkata ruhtinaallisen paljon.

Illalla Tapsa kävi vähän tottistelemassa jättäviä, seuruuta, käyttöesineen noutoa ja eteenmenoa. Juuri loppunut sade ja nurmikenttä oli vähän huono yhdistelmä ja selkeesti hajuja olis ollu kiva haistella hirveesti. Saatiin kuitenkin tehtyä hyvä treeni, vaikka tässä viime aikoina ollut superhyvä fiilis jäikin nyt saavuttamatta. Eteenmeno purkille, jonka olemassa olosta Tapsa ei tiennyt ja eihän se ihan hirveän hyvin lähtenyt... Lisää siis pitää tätä(kin) treenata vielä ihan hirmu paljon.

Kosti kävi moikkaamassa uusia ihmisiä ja puolivuotiasta puolanpaimenkoiran pentua. Se ei kyllä aristele vieraita ihmisä yhtään, (vielä)!


Lauantaina lähdettiin aamuvarhaisella Mikkeliin pelastusjälkikokeeseen. Sairaan kylmä keli, kova tuuli ja välillä vähän vettäkin oli ilmassa sekä rakeita. Ilmoittauduin kokeeseen pehan jälkeisenä maanantaina ajatuksella, että on oltava jokin tavoitepäivä. Voin kyllä sanoa jännityksen vallanneen mut kokonaan. Tällainen kokovartalojäykkäpaskajännitys mulla on viimeksi ollut bh-kokeessa, eikä sekään ehkä ollut näin paha. Ei tietoakaan rennosta suorituksesta ja yrjö lensi taas aamulla useaan kertaan. Mutta uskalsin kuitenkin mennä ja luottaa koiraan!

Tuomarina kokeessa oli Jouko Peuhkuri. Meidän tottis alkoi paikkamakuulla, jonka Taavi suoritti arvosanalla erinomainen,vaikka ohi ajaneet hälytysajoneuvot ja kaikenlainen muu häiriö saikin pään ja korvat vähän pyörimään. Sitten odotimme yhden tottiksen ajan ja sen jälkeen oli meidän vuoro suorittaa. Voi luoja kun olin jännittynyt. Useaan kertaan huomasin hartijoiden olevan korvissa ja höpöttelin Taaville ihan omiani. Oltiin todella kaukana mukavuusalueelta, mutta me suoriuduttiin siitä! Ei ylletty lähellekään omaa tasoamme, mutta hyväksytty tulos riittää näissä karkeloissa. Liikkeestä istuminen meni puutteelliseksi Taavin noustessa haistelemaan maata. Noudossa ja luoksetuloissa Taavin olis pitänyt olla ripeämpi ja noudossa se jäi myös aika kauas. Osa seuruista oli tosi hyvää ja osa laamailua, henkilöryhmässä se ei kyennyt istumaan, mutta muuten selvitettiin sekin kohtalaisesti. Liikkeestä maahan tais olla erittäin hyvä ja loput vissiin hyvää. Eteenmeno saattoi myös mennä puutteelliseksi, kun Taavi oli vähän epävarma. Laitan kaiken Taavin laamailun ja mun karttamisen oman jännittämiseni ja jäykkäilyni piikkiin.

Tälle kokeelle asetettu tavoite oli siis saavutettu, kunnes tajusin maaston olevan vielä edessä. Olisin ollut ihan valmis lähtemään jo kotiin. Varsinkin siinä vaiheessa kun mulle selvisi jäljen noston tapahtuvan ruudusta, olin valmis lyömään hanskat tiskiin. Ruutu on asia, josta olen kuullut vain kauhutarinoita, eikä kukaan ole osannut sen suoritusta oikein selittää. Koepaikalla selvisi, että ruutulähetys oli muillekin kokeeseen osallistujille melko epäselvä käsite. No mentiin Tapsan kanssa ruutuun, joka oli kyllä melkoisen hankalassa maastossa, kaaduin jopa kaksi kertaa jyrkässä ylämäessä ja liina oli useampaan kertaan sotkeutuneena ryteikköön. Mä hoidin homman ryssimisen siis mallikkaasti, mutta mitäpä sitä voi muuta olettaa, kun ei yhtään tiedä mitä on tekemässä. Tuomaripalautteessa sanottiin hienosti, että nelijalkainen osallistuja olisi homman selvittänyt, mutta kaksijalkainen sössi sen. Ei siis päästy jäljelle, mutta hylsyn jälkeen sain tuomarilta ruutuohjeita ja nyt ehkä tiedän mistä on kyse ja miten toimia. Ei siis hukkareissu maastonkaan suhteen.

Nyt Tapsalla alkaa viikon loma!

Jäljen nosto ruudusta - näin se kai menee teoriassa

Kokeen jälkeen sain pikaoppitunnin tuomari Jouko Peuhkurilta ja tässä tiivistelmä aiheesta, toivottavasti en nyt kirjoita ihan puuta heinä =).


Jäljen nosto tapahtuu 50 m x 50 m ruudusta, joka on kuvitteellisesti jaettu neljään osaan ja jäljen on kuljettava vähintään kahden neljänneksen kautta. Lähetyssivu osoitetaan kokeeseen osallistujalle ja jälki ei voi kulkea tämän sivun kautta. Jälki ei myöskään voi tulla ja poistua ruudusta saman sivun kautta.

Eli jäljet vois mennä vaikka jotenkin näin ja sitten vielä hirveän monella muullakin tapaa...

Koira kannattaisi lähettää lähetyssivun jommasta kummasta laidasta ja jos jälki ei ole noussut takarajalle saavuttaessa, käännytään kohti toista sivurajaa ja toivotaan jäljen nousevan sieltä. Jos tälläkään lähetyksellä ei jälki nouse, on mahdollista lähettää vielä kolmannen kerran toista sivurajaa pitkin kohti lähetyssivua. Ruudussa voi ilmeisesti kulkea myös vapaammin, mutta tämä Peuhkurin mukaan järkevin ja tuloksellisin tapa.

Eli nyt vaan treenaamaan vaikeampia jäljennostoja hyvinkin erilaisista kulmista ja eri etäisyyksiltä (Hormila painotti tätä samaa!). Taavi ainakin häiriintyy kovasti, jos rupean sen kulkusuuntaa muuttamaan, joten siihenkin pitäisi se jollain totuttaa...












Tuleva pelastuskoira?

Ongelmien paluu

Maanantai-ilta vietettiin pk-hakutreeneissä. Kosti oli tallomassa rataa ja oli jo ihan sinut muiden metsässäliikkujien kanssa. Kosti teki myös yhden peräänajon ja yhden ukkelin, joka oli 'valmiina' n. 20 m päässä ja huuteli sieltä Kostia. Hirmu reipas se oli taas.

Taaville tyhjä, piilo, kaksi tyhjää, valmis, kaksi tyhjää ja valmis. Rata meni ihan kohtuullisen hyvin, mutta kyllä useampi tyhjä selkeesti vähän hyydyttää. Ilmaisut tosi hyviä ja yhdellä ukolla otin hallintaan. Taavi oli tosi hienosti kuulolla ukkojen välit ja muutenkin.


Tiistaina saatiin kaveriporukalla kivat aamupäivätreenit aikaiseksi, kiitos mukana olleille! Kosti kävi tutustumassa ihmisiin ja sitten tehtiin kontaktiharjoituksia ja luoksetulo! Kosti myös leikki, jopa vieraan kanssa. Nami oli tällä kertaa kuitenkin selkeesti kovempi juttu kuin lelu.

Taaville paikkamakuu toisen koiran treenatessa, hyvin meni. Henkilöryhmää koiralla, vähän se taas aiheutti väistämistä, mutta noin niin kuin muuten seuras aikas kivasti. Käyttöesineen noutoa tein kerran vauhtinoutotyyppisesti ja taas onnistuttiin noukkimaan esine hienosti hiekalta, jee! Paikkamakuussa kaksi laukausta 9 mm startilla ja seuruussa kaksi laukausta 6 mm startilla. Eka 6 mm laikaus aiheutti säpsähdyksen, toiseen ei Taavi enää reagoinut mitenkään. Loppuun eteenmeni palkkapurkille. Taavi ei ollut nähnyt palkan vientiä, joten lähetys oli ns. tyhjään. Taavi lähti hyvin, mutta vähän vauhti hyytyi matkan edetessä. Kyllä se silti purkille asti kentän toiseen laitaan juoksi. Olin tyytyväinen, että ylipäätään lähti noinkin hyvin. Täytyy vaan treenata lisää ja luoda uskoa palkkapurkin löytymiseen aina sieltä, minne se lähetetään.


Keskiviikkona Tapsa kävi vähän kentällä kiertämässä seuruun merkeissä Runtu-sakemannia, tekemässä onnistuneet jättävät, luoksetulon maasta ja lopuksi juoksemassa eteenmenopurkille. Tosi hyvällä fiiliksellä oltiin taas. Tuntuu, kuin oltais molemmat ruvettu tykkäämään tottiksesta ihan tosissaan. Ainut miinus on perusasennosta maahan meno, jostain syystä vaatii nykyään aina useamman käskyn...

Kentällä pyörimisen jäljeen käytiin vielä Runtun kanssa kaupunkilenkillä. Edellisestä sivistyslenkistä olikin jo ihan liian kauan.

Kosti harjoitteli tän aikaa kotona yksin oloa ja palatessani ikkunasta vaklatessani totesin pennun nukkuvan. Lähtiessäkin se jäi tyytyväisenä syömään herkkuja.

Kosti pääsi myös omalle kaupunkilenkille. Pitäis oikeesti käydä enempi, eihän sillä raasulla ole ollu edes pantaa kaulassa pitkiin aikoihin ja muutenkin on pyöritty vaan metsissä. Kosti on olevinaan niin kovin reipas ja hötkymätön, että senkään takia en ole viitsinyt raahautua ihmisten ilmoille ja treeneissä se on kuitenkin nähnyt vieraita. Pitää nyt vähän yrittää ryhdistäytyä tän suhteen.

Lenkki meni muuten tosi hyvin ja kaikki mitä vastaan tuli, oli Kostista ihan jees paitsi torilla hyörivä kaivinkone. Traktori, pari rakennustyömaata, autot, pyörät, lapset, koira, rapsuttelijat, lastenvaunut, puistotyöntekijät haravoineen ja lapioineen, tuulessa lepattavat huomionauhat, kuorma-auto yms. ei mitään, mut kaivinkone oli kaamee (namit kyllä kelpas, vaikka hirvitti). Kierrettiin sitten tori ja hetki istuskeltiin ihmetelemään kaivuria. Vähän se jäi jännäksi vielä, pitää mennä ens viikolla uudestaan.


Torstaina olin kuuntelemassa Hormilaa käytännön jäljestyksestä kovalla alustalla. Tähän liityvöt muistiinpanot päivitän Hormilan luennon jatkoksi, kunhan kerkiän.

Perjantain tokoiluissa Taavi oli taas vallan ihana ja pätevä. Se on selkeesti löytänyt rentouden muiden koirien läsnä ollessa. Tehtiin kaukoja ja jättäviä. Loppuun paikkista pari toistoa ja tokalla häiriökoira teki luoksetulon paikkiksessa olevien edestä. Hienosti meni meiltä koko treeni.

Lauantaina oltiin Konttisen Antin hakuopissa. Taavi teki haamun, kaksi valmista ja metsään jäävän riekun. Hyvin meni kaikki ukot. Tyhjien opetusta käytiin teoriassa. Taavilta on vaadittava tarpeeksi syvät tyhjät pistot uusilla lähetyksillä. Aluksi palkka yliheitolla lähellä olevalta maalimieheltä.

Kosti teki neljä hienoa haamua noin 25 - 35 metriin. Jatkossa tehdään paljon näitä suoria pistoja ja pidennetään matkaan. Mm haamuilee pitkään ja kun Kosti on jo tulossa, putoaa piiloon.

Lauantaina ajelin illalla Lohjalle sunnuntaista pehakoetta varten. Jännitti taas kovasti. Tottiksen suhteen olin luottavainen, mutta maasto olisi varmasti meille haastava, kun ei olla paljoa nyt treenattu ja potkiä rtoja varsinkin on alla aika vähän.

Mutta niinhän vain kävi, ettei päästy edes sinne metsään testaamaan osaamista. Tottis meni meiltä tosi hyvin, kunnes tokavikana liikkeenä oli seuruu. Sekin meni hyvin henkilöryhmään asti, mutta henkilöryhmän koira oli Taaville liikaa ja se nosti karvat pystyyn ja alkoi haukkua eikä kyennyt enää seuraamaan. Se oli sitten siinä...

Näin niinkuin omasta mielestä leikkaamaton bortsu-utos ei ehkä täytä niitä kaikista neutraaleimman koiran vaatimuksia, mutta minkäs teet...

Taavin käytös tuli kyllä isona yllätyksenä, kun se viime aikoina on ollut niin rentoreiska muiden seurassa ja lenkeillä ohitukset on onnistuneet hyvin. Mut niin vain on Taavin traumat niin syvällä, ettei niistä taideta päästä koskaan eroon. Nyt mietin jätänkö pelastuskoirahaaveet täjän, vaihdanko pelastuskoiraliiton puolelle vai odotanko sääntömuutosta ja tottiksen poistumista myös palveluskoiraliiton pelastuskokeista... mut oli päätös mikä tahansa, räyhänhallintatreenit on taas aloitettava aktiivisesti. Mistähän sais uroskoiria treenikamuiksi??

Hakua, jälkeä ja tottelemistakin

Sunnuntaina molemmat koirat turistina mukana mätsärissä, hirmu vähän oli porukkaa liikkeellä. Kosti kävi myös käppäilemässä kaupan parkkihallissa, ajelemassa hissillä ja ihmettelemässä liukuovia.


Maanantaina aamusta Taaville kentällä paikkamakuu 9 mm laukauksin. Nousi ekalla seisomaan (?), uudella käskyllä maahan ja ammuttiin sitten vielä kaksi laukausta, nämä menivät hyvin. Seuruussa kaksi laukausta, ei juurikaan reagointia. Käyttöesineen (puinen puurokauha) noutoa kokeiltiin kerran ja nyt se nousi hiekalta ihan mukavasti, vauhtia olis saanu kyllä olla enempi. Lopuksi kolme eteenmenoa, joista keskimmäinen ilman purkkia maahanmenolla. Vauhti oli hyvä ja yritän ruveta ajamaan tohon vähän ennakoivaa merkkiä mukaan, josko onnistuis sitten kylmiltäänkin joskus.

Kostikin kävi tekemässä treenin! Kontaktiharjoituksia ja mahaanmenoja. Voi, millä tuon aktiivisuuden mua kohtaan saisi pidettyä yllä!?!? Maahanmenot onnistu tietenkin loistavasti!


Illalla tän vuoden ekat pk-hakutreenit. Kosti oli tallomassa rataa ja syömässä namia ihmisiltä. Vähän se oli ihmeissään, kun metsässä oli niin paljon porukkaa, kun eihän me kotikulmilla koskaan nähdä ketään. Namit maistui tietenkin loistavasti.

Taaville valmis, valmis umpipiilo, haamu, haamu, taputus ja muistikuva, joka meni umpipiiloon. Ekalle lähti tosi hyvin, mutta ukon löytyminen olisi vaatinut jyrkähkön kallion laskeutumisen aavistuksen takaviistoon ja tästä tuli tyhjä. Lähetin kuitenkin uudestaan ja löytö tuli. Piilolla Taavi oli mennyt piiloon, aloittanut haukun ja sitten oli iskenyt ihmetys "missäs mä oikein olen?". Äkkiä ulos piilosta ja ilmaisu jatkui tän jälkeen hyvin.

Molemmat haamut, taputus ja viimeinen muistikuvapiilo menivät odotetun mukaisesti hyvin ja hyvällä vauhdilla, ilmaisut Taavilla on tosi hyvät ja hallinta radalla ihan ok. Mä en jotenkin ehkä osaa vaatia siltä tarpeeksi, mulle riittää muutaman metrin säteellä kulkeminen...


Tiistaina hakutreenit uudessa porukassa. Mukavaa oli, toivottavasti pääsen usein mukaan. Porukassa on myös Kostia kaksi viikkoa nuorempi aussipentu. Pennut ja vanhempi aussitäti olivat tallomassa aluetta.

Kostille ensin makkararinki, ihan pikkusen ahne tuo rääpäle! Ringin jälkeen vielä kaksi peräänajoa, korvat lepattaen Kosti painui ahmimaan namit.

Taaville kokeenomainen treeni, mä en tienny missä ukot oli. Eka lähetys oli multa tosi huono, ihan vinoon ja sinne se Taavi tietty lähti. Ekasta tuli siis tyhjä. Toinen oikeeseen suuntaan etukulmaa kohti ja pienen etenemän jälkeen löytö. Toisesta etukulmasta myös löytö. Neljäs lähetys tyhjä ja viidennellä Taavi teki laajan laatikon. Näin sen tulevan takalinjaa pitkin keskilinjalle sen näköisenä että haju on ja oletin sen jatkavan keskilinjan yli toiseen takakulmaan. Vaan eipä se jatkanut, jäi kurottelemaan keskilinjalla olevaan kuoppaa, juomaan ajattelin. Mutta siellähän oli ukko ja Taavi ilmaisi hienosti. Kivat treenit!


Keskiviikkona Tapsalle pieni tokotreeni; ruutua, merkin kiertoa, kaket ja seuruuta. Seuruu oli hyvää, kakeissa pikkasen liikaa intoa ja peppu meinas vähän liikkua, mut olin kyl tyytyväinen tuohon innokkuuteen, viis pepusta. Eka ruutu lätkälle, eikä menny kauheen hyvin... jotenkin innoton meno. Toinen näyttöruutuna ja se oli hyvä.

Merkkiä kierrettäessä jätin Taavin ylipitkän matkan päähän, menin itse puoleen väliin koiran ja tötsän väliin ja siitä lähetys. Laukka pysyi mennessä useamman toiston ajan, hienoa!

Kosti kävi kentällä leikkimässä. Ehkä mä vähän olen edistynyt tossa leikkihommassa.

Kentältä kurvattiin vielä kuokkimaan BH-kurssin treeneihin, jossa saimme koirallisen henkilöryhmän, kiitos tästä mahdollisuudesta! Taavi on ollu viime aikoina melkoisen hiljainen, mutta nyt kyllä tuli ääntä enempi kuin tarpeeksi... Seuruuseen en ollu täysin tyytyväinen, mutta kyllä me henkilöryhmä ihan hyvin silti selvitettiin. Narttulansua Taavi kuitenkin vähän väisti. Näitä tarttis taas lisää.


Kosti oli yhtenä päivänä Murun mukana joella kalassa. Taukopaikalla oli rapsuttelijoita riittänyt ja muutama olisi halunnut kuulemma viedä pennun mukanaan, niin suloinen ja vieraskorea se osaa olla =P. Reippaasti oli Kosti kuulemma ollut kalassa. Mua vähän hirvitti, että Kosti putoaa jokeen ja huuhtoutuu mereen... onneksi ei.


Lauantaina Kostille tunnin vanha 200 askeleen suora jälki metsätiellä, nami joka askeleella. Nyt meni homma jo alusta asti paljon määrätietoisemmin, mutta homma parani silti loppua kohti. Kosti vetää mukavasti eikä häiriinny valjaiden kiristymisestä. Nuuskutus on jäljellä kova!


Taaville janaharjoitus puolitoista tuntia vanhoilla jäljillä:

En tiedä menikö se tosta enempi sekaisin vai oliko tästä treenistä hyötyä. Kyllä se jokaisella lähetyksellä löysi jäljen ja pääsääntöisesti lähti oikeaan suuntaakin, vaikka ekalta kepiltä kun lähdettiin takaisin tielle, oli Tapsu kovin hölmistynyt ja toka lähetys janalle oli tosi surkee. Loput se sitten taas tajus.

Pyllykuva ♥

Hyvän fiiliksen treenejä

Jälkiporukan tottistreeneissä viime viikon sunnuntaina Tapsa aloitti merkin kierron harjoittelun alusta. Tehtiin siis ihan läheltä. Eiköhän tuohon saa matkaa lisää kohtuullisen nopeasti, kun liike on  jo tuttu. Edellyttäen tietty, että treenattais sitä nyt tiuhempaan...

Ruutu oli vallan mahtava. Kävin ekalla kerralla näyttämässä ruudun ja se oli hyvä. Toinen ruutu tehtiin myöhemmin ilman apuja ja sinne se oikeaan paikkaan pinkoi innoissaan. Seis -käskyllä se jotenkin niin kovin tomerasti kiepsauttaa ittensä mua päin ja jää siihen, ihana.

Seuruuta tehtiin häiriössä. Treenikamut kuljeksivat, hyppivät, konttailivat, pälpättivät yms. ja me seurattiin. Isoimpiin häiriöihin Taavi käänsi pääntä, mutta palautti kontaktin pian. Ihan perinteistä henkilöryhmää tehtiin myös onnistuneesti. Kovin pätevä pyrriäinen oli näissä.

Lopuksi liikkeestä jäävät ja maasta ja seisomisesta luoksetulot. Huomas, ettei olla sitten syksyisen kokeen näitä juuri tehty. Seisomaan jäämistä on treenitty ja se onnistui kyllä, mutta mun kävellessä kauemmas, lähti Tapsa perään. Palautuksen jälkeen palkkasin kerran paikallaan pysymisestä ja sitten onnistui mun kauas meneminenkin. Liikkeestä istumista täytyis kanssa taas vähän treeniä enempi, menee niin helposti maahan.




Maanantaina EK-porukan kenttätreeneissä Taavi teki mökkikylää. Kentällä oli neljä umpipiiloa ja kerrallaan yhdessä oli ukko. Vallan mielenkiintoista seurata koiran nenätyöskentelyä lumipenkkojen reunustamalla avoimella alueella. Tällä treenillä saa myös hyvin varmistettua sen, että koira ilmaisee ihmistä eikä piiloa.


Taavi oli jokaisella lähetyksellä todella skarppina ja hienosti kävi varmistamassa piilot ja ukon löytyessä ilmaisi hienosti (yhdessä ilmaisussa herpaantui hetkeksi jonkun maassa olevan hajun takia...). Tällä kertaa otin sen jokaisella kerralla hallintaan. Ekalla ei malttanut pysyä istumassa maalimiehen kömpiessä piilosta ulos, mutta ei myöskään ennakoinut yhdelläkään kertaa sivulle tuloa.




Torstaina käytiin tekemässä yks rallyrata, ihan ei mahtunut koko rata kameran näyttöön:

Ei se videolta näyttänyt niin huonolta kuin miltä tehdessä tuntui, vaikka toi mun kävely on kauheeta töpötystä. Tää oli kokeen jälkeen eka ratatreeni ja melkeestään ainut rallytreeni kuukauteen... yhellä uusinnalla mentiin.


Sunnuntain jälkiryhmän tottiksessa Taavi teki kivalla vireellä. Treenin aiheena meillä oli jääminen. Erottelu vaatii edelleen töitä, enpä sen eteen kyllä ole juuri mitään pitkään aikaan tehnytkään, mutta ongelma on tiedostettu. Jätin Tapsan siis liikkeestä seisomaan ja palasin aina palkkaamaan eri etäisyyksiltä. Välillä meni istumaan ja tais pari kertaa painua maahankin. Se treeni päätarkoitus eli paikallaan pysymynen mun jatkaessani matkaa, oli hanskassa.

Käyttöesineen noutuo treenittiin myös ja siinäkin heiton aikaista paikallaan oloa. Tuo koira on jostain kehittänyt itselleen hirveän halun noutaa. Jotain olen siis tehnyt oikein, mut yhtään en tiiä mitä. Ja se siis pysyy myös heiton aikana paikallaan ja noutaa silti hirmu innolla.

Seuruuta tehtiin piiitkä pätkä palkatta ja voi kun olin tyytyväinen. Taavi seuras lähes täydellisesti. Sen into ja keskittyminen oli aivan mahtavaa! Muutama vasen käännös meinas Taavin osalta mennä täyskäännökseksi, mutta muuten niin huippua.

Loppuun vielä merkin kiertoa ja sehän meni huisin paljon hienommin kuin aikaisemmin. Ekaks useampi toisto ihan läheltä ja sitten kauempaa ja viimeinen jo kunnon matkan päästä. Ja kaikille meno laukalla, jee!


Pentukuvia Tanja Salomiehen kamerasta:

Ylävitonen!

Talvista puuhastelua

Viikko sitten tiistaina hallilla omineen tokojuttuja. Alkuun oikein mallikas ruutu, jonka olin käynyt näyttämässä Taaville. Tällä kertaa maltoin jättää yhteen hienosti onnistuneeseen toistoon. Tehtiin paljon seuruuta ja siinä paljon käännöksiä, olin kovin tyytyväinen. Noutojuttujakin tehtiin, sekä alon hyppyä, luoksetuloa, kaukoja ja liikkeestä maahan. Kaikki onnistui tänään tosi hyvin, vain kaukojen eka istumaannousu takeltelee edelleen. Osa liikkeistä tehtiin liikkeenomaisesti, osa enemmän tai vähemmän höntsäillen. Koko ajan mun kanssa treenasi tosi hienosti keskittyvä ja hiljainen pyrriäinen, mä niin rakastan tuota otusta!

Iltalenkillä käytiin ihanan pyreneittenkoira Fionan kanssa. Taavi on niin Fionan pauloissa, ettei ole tosikaan!

Lauantaina oltiin EK-porukalla hakuilemassa kaatiskukkulalla. Taaville valmis-tyhjä-valmis-tyhjä-peräänajo.

Hienosti upposi ekalle, mutta ilmaisussa oli pientä epävarmuutta. Ensin pari haukkua ja sitten vähän maan haistelua, kunnes alkoi kunnon haukku. Tyhjä oli tosi hieno! Toinen valmis oli hyvä myös ilmaisultaan. Toinen tyhjä oli tarpeeksi syvä, mutta Taavi palasi liikaa samoja jälkiä takaisin. Kunnon laatikon tekeminen olisi vaatintut pienen tönnään kiertämisen ja se ei nyt onnistunut. Peräänajosta ei sitten vauhtia tietenkään puuttunut ja ilmasukin oli ihan hyvä.

Tällä viikolla maanataina tein lenkin yhteydessä esineruudun. Ei onnistuttu... selkeesti ahnehdin tekemällä valmiin ruudun. Positiivista oli, että Taavi toi mulle kolme esinettä, mutta kyllä oli taas niin hidasta toimintaa... Jatkossa siis vain apparin kanssa muistikuvina tai omineen näyttämällä. 

Tiistain tokotreenit oli superit. Tuo halli on ollut meille viime aikoina kirosana. Taavi on vinkunut ja haukkunut ja nuuhkinut ja ollut kykenemätön tekemään helppojakaan juttuja kunnolla. Mulla on ollut pinna kireellä, kun ihan helpotkin jutut on olleet karmeen vaikeita. Syytä tuon paikan kamaluuteen en tiedä. Tällä kertaa keskityin omaan mielentilaani ja Taaviin 110 % ja kuinkas kävikään! Paikkamakuussa ja muutenkin alussa Taavi vähän vinkui, mutta oli kuitenkin hyvin keskittynyt muhun. Vein paikkiksen jälkeen Tapsan vähäksi aikaa autoon ja toka setti oli vallan mahtava.

Tehtiin aluksi pari ruutua lätkälle, hyppynoutoa, merkin kiertoa ja liikkuroitua seuruuta. Ruutu oli hyvä, hyppynoudossa Taavi poimi kapulan suuhun tuolta ällöttävältä hiekalta, jolta kapulan noukkiminen on aina ollut kovin hankalaa. Muutenkin liike meni hienosti. Merkin kierrossa päätettiin palata ihan alkutekijöihin menosuunnan hitauden takia. Seuruu oli superhieno. Ja koko tämän toisen setin ajan Taavi oli täysin keskittynyt minuun ja tekemiseen ja oli hiljaa!! Oli kyllä todella hyvä mieli ajella näistä treeneistä kotiin 😊😊.

Torstai ja perjantai vietettiin Helsingissä pienellä road tripillä. Taavi hoiti kotiauton vahtimisen hienosti ja oli muutenkin jälleen kiva reissukaveri.

Perjantain tokotreenit oli vähän erilaiset, tehtiin koirajumppaa. Tokokoiralle jumppa onkin tärkeä juttu, kun treenit on niin toispuoleisia. Tapsan kanssa ollaankin jumppailtu tasapainotyynyillä ja erilaisilla venytyksillä. Uutena juttuna meille tuli liike, jossa koira hyppää ohjaajaa vasten ja kurottautuu pitkäksi. Tässä kurotellessa otetaan samalla muutamia askelia eteen ja taakse.

Jumpan lisäksi harjoiteltiin luopumista ja rivissä seuruuta. Ihan loppuun paikkamakuu. Taavi keskittyi koko tunnin superhienosti! Erilaiset ja kivat treenit oli!

Treenien jälkeen käytiin Fionan kanssa pitkällä lenkillä.



Lauantain hakutreeneissä Taaville kolmen löydön ja yhden tyhjän rata. Meni ihan kivasti, vaikka lunta oli kyllä vähän liikaa mun makuun.

Taavin pennut kasvavat kovaa vauhtia ja ovat kovin söpöjä pötkelöitä.

Kuvat Tanja Salomies

Petotesti

Maanantaina käytiin töiden jälkeen iltapimeellä lumihankiesineruutuilemassa, meni yllättävän hyvin. Kapea ja syvä kaistale, jonne vein kolme esinettä. Kaksi ekaa oli superhyvät, kolmas ihan hanurista. Tapsa tais jäädä ketunjälkiin jumiin... Usealla uudella käskyllä sain sen kuitenkin takaisin hommiin ja hakemaan sen kolmannenkin esineen seiltä.  En halunnut lopettaa noin huonoon ja veinkin kaksi esinettä vielä ruutuun ja ne Taavi toi taas ihan hienosti mulle.


Tiistaina hallilla hyppimässä ja rallittelemassa. Hyppyjen osalta tekniikkatreeni meni hyvin, mutta korkeeseen umpiesteeseen Taavi kolautti takajalkansa oikein kunnolla ja kaatoi esteen samalla. Vähän säikähdin, mutta onneksi Tapsa ei vaikuttanut satuttaneensa itseään. Sen jälkeen ei ekaksi matalakaan umpieste meinannut onnistua, mutta pienellä kannustuksella onnistui pari matalampaa hyppyä.


Rallyn osalta treeni meni hyvin. Vitsi että on kyllä hauskan oloinen laji. Tuo ainakin jotain uutta meidän kaavoihin kangistuneisiin treeneihin! Mulla on aivot solmussa kylttien oikeaa suoritustapaa hahmottaessa, mutta väliäkö sillä. Pitäis jollain kummalla saada muihinkin treeneihin vaihtelua aikaiseksi. Nyt nimittäin Tapsa keskittyy näihin uusiin juttuihin niin täysillä!! Sen into ja yritys on mahtavaa, eikä se vingukaan yhtään.


Perjantaina tokotreeneissä. Alkuun paikkamakuu, meni tosi hyvin. Ruutua tehtiin lätkälle, sekin meni hyvin ja kaukot myös. Luoksetulossa Taavi tuli eteen hinoon. Vähän harjoiteltiin myös odottamista, siinä ei Taavilla hermo kestä. Taas olin kovin tyytyväinen sen rentouteen toisten koirien hilluessa omiaan.


Lauantaina pehatreeneissä kolme löytöä, viimeinen erityisen hyvä! Kolmas ukko oli syvällä, vajaa sata metriä, kivilohkareiden suojassa. Hyvin teki Tapsa töitä ja löysi tuon vaikeankin ukon nopsaan.


Sunnuntaina aamusta hakutreeneissä lumisessa räntäsademetsässä. Etukulmat valmiina, haamu, valmis umpipiilo, haamu ja valmis. Ekalle lähti hyvin, mutta ilmaisun aloitus kesti, oli joku haju kiinnostanut niin kovasti. Toinen ja haamu oli tosi hyviä, piiloole jouduin lähettämään pariin kertaan, kun Tapsa tuli pois ilman löytöä. Seuraava haamu taas hyvä ja vika ukko olikin sitten erikoinen. Ensin yks uusintalähetys, kun Taavi kääntyi liian aikaisin eteenpäin rataa. Ei siinä mitään, mutta käytös maalimiehellä oli vähintäänkin erikoista; Taavi oli vähän aikaa pyörinyt maalimiestä (fyssari, jolla Taavi on käynyt ja joka on juuri aloittanut meidän ryhmässä) ympäri ja ruvennut sitten asettelemaan itseään makuuasentoon! Kai se meinas, että nyt olis tarvetta pienelle käsittelylle... Saatiin sinne lopuksi vielä ihan kunnon ilmaisukin aikaiseksi.


Iltapäivällä Taavi kohtasi karhun petotestissä, testaajana Asko Sorvo. On mulla vaan rohkea pieni paimenpoika! Itseään se ei karhulle syöttäisi, mutta mua se ei puolustanut juurikaan. Testaajan mukaan aika harvoin koirat ovat tuossa tilanteessa kiinnostuneita ihmisen hyvinvoinnista.

Aluksi käveltiin karhun jätösten ohi ja ne kiinnostivat Taavia kovasti. Toisessa kohtaa oli suden jätökset, ne oli selkeesti arveluttavammat. Karhun huomattuaan Taavi alkoi haukkua ja aluksi jopa vähän murista. Se piti koko ajan hyvän etäisyyden karhuun ja pääasiassa pysyi mun sivulla tai etupuolella. Rohkeus kasvoi Taavilla testin edetessä ja se uskalsi tehdä jopa pari valehyökkäystä karhun ahteria kohti, vaikka puolessa välissä testiä ajattelin sen kohta livistävän paikalta. Palautuminen karhun kohtaamisesta oli nopea. Testaajan mukaan Taavi suoriutui testistä tosi hyvin ja sen testi loppui positiivesti, Taavi jäi ikään kuin niskan päälle. Toivottavasti ei kuitenkaan törmätä oikeaa karhuun, vaikka Tapsa rohkeasti ja fiksusti toimikin!

Arvostelulomakkeeseen oli merkytty seuraavat kohdat:
1. Koiran reaktio hajujälkeen: voimakas, lähtee jäljelle
2. Reaktio nähdessään pedon: käy omistajan takana, siirtyy uudelleen eteen
3. Haukkutyöskentely: aloittaa haukun heti, haukkuu hetkittäin kohti
4. Koiran toimintakyky pedon liikkuessa: keskitasoa
5. Rohkeus: keskitasoa (ajoittainen katsekontakti)
6. Etäisyys: sopiva turvaetäisyys
7. Taistelutahto: keskitasoa
8. Väistöliikkeet ja ketteryys: erittäin nopea
9. Työskentelykestävyys: keskitasoa
10. Palautuminen: palautuu välittömästi

Näinköhän Tapsa näkee ensu yönä unta karhusta :D

Viimeiset tokokokeet

Viime viikko alkoi verikokeella. Taavi osallistuu Hannes Lohes metabolomiikkatutkimukseen ja se vaati verinäytteen lähettämistä, kun en joukkonäytteenottoihin pääse osallistumaan. Mua kiinnostaa kaikki tällaiset jutut ja itsekin olen ollut lääketieteen koekaniinina niin nyt Taavikin joutuu kokemaan saman kohtalon. Verinäytteen otto sujui hyvin, kiitos meidän loistavasti eläimiä käsittelevän kaupunginellin!


Perjantaina tokotunnilla ekaksi istumista ringissä. Nassut keskelle ei ongelmaa, mutta selkä ringin keskelle oli Tapsulle vaikea ja korvat kuunteli koko ajan mitä takana tapahtui. Hyvin Taavi kuitenkin pysyi paikallaan, eikä mulle missään vaiheessa tullut oloa, että se jonnekin lähtisi. Liikkeinä oli liikkenomaisesti liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo ja ruutua lätkälle.

Maahanmeno oli täydellinen! Ei lisättävää, ei postettavaa! Luoksetulossa Tapsu taas omatoimisesti siirtyi edestä sivulle, muuten hyvä. Pari pientä eteentuloa sitten muistutukseksi... Ruutu lätkälle oli kanssa ihan mallikas. Tai ehkä enempi ne toistot oli ihan vaan ruutua, kun ei Tapsa niin kovin paljoa siitä lätkästä välitä. Palkkasin kuitenkin aina lätkältä. Loppuun henkilö-koiraryhmärinki ja siinä pujotteluseuruuta. Ei menny ihan nappiin, kontakti tippui pariin kertaan.

Koska ulkona oli kaamea kurasadekeli ja koirat on aina putsattava halliin tullessa, niin ajan säästämiseksi oltiin kaikki koko tunti sisällä. Tuli hyvää odottelu- ja häiriötreeniä omaa vuoroa odotellessa. Taavi osasi ottaa tosi rennosti, köllötteli jopa selällään välillä. Kerran pari koiraa vähän haukkui ja ärisi toisilleen ja silti Tapsa pysyi rentona, mä olin niiiin tyytyväinen!! Omaa vuoroa odotellessa tehtiin myös pieniä seuruita ja kaukoja, Taavi oli niin ihanan kesittynyt meidän tekemiseen koko tunnin, etten vois olla enää tyytyväisempi!


Lauantaina käytiin Kouvolan Seudun Seurakoirakerhon tokokokeessa, tuomarina Jaana Tala. Mun jännitys alkoi vasta pari tuntia ennen koetta, mutta olikin sitten sen verran raju, että kävin ennen alon alkua oksentamassa hallin nurkan takana... miks ihmeessä kiusaan itteäni? Ja halliin mennessämme Taavi totesi erään tervunarun juoksuiseksi, toisen uroksen omistaja epäili oman koiransa käytöksestä vahvasti samaa. Meidän koe oli jo vähän kuin sinetöity siinä, ulina ja kaula pitkällään haistelu oli sen mukaista ja en saanut Tapsaan kunnolla kontaktia ja mitään kunnon perkeleitä tuolla nyt ei vaan kehdannut karjua. Ei ollut tietoakaan edellispäivän treenien rennosta ja kimpassa hommia tekevästä otuksesta.

Paikkamakuussa tuo narttu tietty meidän vieressä... alku oli ihan kamala, en millään meinannut saada Tapsaa perusasentoon kun se vaan punkes nartun luo. Jollain ihmeellä se sitten asettui lopulta sivulle ja liike oli muuten ok, mutta molempiin suuntiin vaati kaksi käskyä ja mun takaisin kävellessä vinkui vähän, tästä 6 pistettä.

Yksilövuorolle käytiin hakemassa uusi alku auton paksista ja nyt menikin selkeesti paremmin, Taavi piti kontaktia ja oli ihan kohtalaisen kivasti mun kanssa yhdessä tekemässä hommia. Isona miinuksena vinkuminen. Seuraaminen oli varmasti yks meidän parhaista kokeessa esitetyistä seuruista ja siinä ei edes ääntelyä ollut kuin jossain käännöksessä, pisteteitä kuitenkin vain 7,5. Liikkeestä maahan oli omasta mielestä oikein hyvä, pisteet 8,5. Luoksetulossa Taavi vähän törmäs ja tuli suoraan sivulle, 8 pistettä. Noutoesineen pidossa Taavi vinkui, muuten hyvä, pisteet surkea 6. Kaukot meni nollille kolmannesta istumaan käskystä, mut pääasia että sain sen nousemaan sieltä. Hyppy oli sit mun mielestä aika rajusti tuomittu nollille. Taavi jäi hyvin, hyppäsi hyvin käskystä, mutta alastulon jälkeen haisteli maata ja annoin uuden käskyn tulla sivulle. Kokonaisvaikutelmasta 6 pistettä, vinkuminen rokotti sitä kovasti. Kokonaispisteet 111,5 ja kolmostulos. Taavi teki suurimman osan liikkeistä paremmin kuin aikaisemmin kokeissa ja pisteet oli silti huonoimmat ikinä. Tokihan se vinkui, mutta silti. Eka koe, jossa tuomarista jäi negatiivinen kuva, enkä tarkoita tällä sitä että meidän olisi pitänyt saada paremmat pisteet. En vaan tykännyt hänestä.


Sunnuntaina pk-hakutreenit aloitettiin esineruudulla. Päätin, että jos Tapsa hakee ekan esineen hyvin, en haetuta enempää. ja se haki yhdellä lisäkäskyllä mulle pk-liivit päällä vieraan, just toisen koiran suussa olleen esineen ruudun takalaidasta! Ja mä maltoin pysyä suunnitelmassani!

Hakumetsästä sitten seitsemän haamua, vauhtia ja intoa piisasi, ilmaisut oli hyviä ja kaikin puolin hyvä treeni.


Sunnuntaina illalla käytiin vielä jälkiporukan tottistreeneissä tekemässä vähän oman vuoron odotteluharjoittelua. Kaukoja tehtiin selkä höpötteleviin ihmisiin päin, oli vähän vaikeaa. Seuruut meni kaikkinensa hienosti, henkilöryhmässä ja muuten. Hyppynoutoa kokeiltiin kerran onnistuneesti ja noutokapulalla hömppäiltiin muutenkin. Pari luoksetuloa ja liikkeistä pysäyttäviä, kivaa oli ja alun vinkuminenkin loppui, kun päästiin vauhtiin.


Torstaina hallilla omineen hyppyjä, hyppynoutoja, loivaa A:ta, seuruuta, tunnaria ja luoksetuloja. A:n harjalle sain Taavin pysähtymään, joka selkeesti rauhoitti myös alastulovauhtia. Ei tullut enää sillai lentämällä, kuten viimeksi. Seuruut ok, vinkumista käännöksissä, tunnari ihan hanurista. Selkeesti oli Tapsulla liikaa intoa ja se kanniskeli melkein kaikki kepulat mulle ennen sitä oikeaa... Ehkä sit ens kerralla paremmin!
Mutta hyppynouto!! Wuhuu! Ei olla tehty kuin muutaman kerran ja nyt kokeilin ihan liikkeenä ja Tapsu oli loistava! Sillä oli hurja into hypätä ja hakea kapula, ihan melkein varasti lähdössä. Este oli 60 cm korkea ja kapula 250 g. Onhan tuossa vielä matkaa metriseen ja 650 grammaaseen, mutta alussahan me vasta ollaan.

Sunnuntaina ajoin aamuvarhaisella Janakkalaan Kiharakerhon tokokokeeseen. Tuomarina Juha Kurtti, oikein mukanva tyyppi. Meillä oli Tapsan kanssa hyvä fiilis ja tehtiin hommia melko kivasti kimpassa. Vähän oli kuitenkin vinkumista ja muutamassa kohdassa meinas nenä käydä maassa. Pisteissähän tuo meidän hyvä fiilis ei näy, mutta tärkeintä oma tunne!

Paikkamakuussa Tapsa malin ja dopperin välissä ja näki, että sitä hirvitti. Vinkui mun tullessa takas, mutta muuten kaikkinensa loistava.

Luoksetulo meni ihan reisille, Taavi lähti heti mun perään kävelemään. Mä kyllä lähdin väärällä jalalla, että meni vähän mun omaan piikkiin. Harmi, kun sen kerroin on kuitenkin kolme... Seuruu koeseuruuks melko hyvää. Kerran piti antaa lisäkäsky, kun nenä meinas mennä maahan. Liikkeestä maahan oli hyvä. Hypyssä Tapsa lähti taas mun perään, mikä juttu tää nyt oikein on??! Eihän se koskaan tommosta tee. Kapulan pidossa Taavi istui rauhattomasti ja kaukoissa vaati taas kolme käskyä istumaannousussa.

Paikkamakuu 9
Luoksetulo 0
Seuruu 7
Liikkeestä maahan 9
Hyppy 0
Kapulan pito 8
Kauko-ohjaus 6
Kokonaisvaikutus 8
Kokonaispisteet 119 ja 3. tulos.

Kaikesta huolimatta hyvä fiilis tästä reissusta, oltiin kentällä yhdessä vaikka sitä kuplaa ei vielä saavutettu. Tätä ja edellistä koetta pisteytyksen osalta verratessa ei voi kuin ihmetellä, mut arvostelulaji on aina arvostelulaji.

Päätin ton edellisen kokeen jälkeen, että nyt on meinän tokokokeet käyty vähäksi aikaa. Tän kokeen jälkeen jäi fiilis, että pitäskö vielä kuitenkin mennä, kun jäi oikeesti vain niin pienestä kiinni. Mut pidetään nyt kuitenkin taukoa ja keksitään jotain muuta tän mun jännittämisen taltuttamiseksi.


Tämä viikko päätettii  jälkiryhmän tottistreeneihin. Tapsalle paikkamakuu toisen treeniessä, seuruun hiljaisia lähtöjä ja käännöksiä. Hiljaisuus saatiin aikaan antamalla nami juuri ennen lähtöä tai käännöstä. Hyppyä ilman mun perään lähtemistä ja ohjattu nouto tehtiin myös. Lopuksi paikkaistuminen rivissä. Kivastihan tuo meni!


Viime viikolla käytiin myös pari kertaa äijäkimppalenkillä, kun Taavi pääsi lenkeille Otto-labradorin ja toisena päivänä Manu-sakemannin kanssa. Olipas edellisestä kerrasta jo kovin pitkä aika. Toivottavasti päästään pian uudestaan, tekee nuo kimppalenkit Tapsulle niin hyvää.

Vähän metsäjuttuja ja vähän tottelemisjuttuja

Maanantaina aamupäivästä pistin käymään tulleet vanhempani metsään kuuden ukon verran palauttellemaan Taavia edellispäivän kokeesta. Kaks ekaa muistikuvina, haamu, peräänajo, haamu ja muistikuva. Ekaa ja vikaa Tapsu sai oikein etsiä tiheästä pikkukuusikosta. Eipä ollut vauhdista pulaa ja hienosti teki poika töitänoilla, missä piti ihan oikeasti vähän etsiäkin.


Illalla käytiin Focan ja Femmen kanssa pienellä metsälenkillä ja sen jälkeen osallistuttiin noudon ekstraoppitunnille ja taas törmättiin siihen, miten tönkkö ja kaavoihin kangistunut mä olen ja miten se aiheuttaa Taaville tylsistymistä. Ja sitten vielä se, kun Taavin mielestä kapulaa ei voi hiekasta ottaa suuhun, kun se on ällöä... Tapsan ote noutokapulasta on tosi hento ja sitä pitäis ruveta nyt parantamaan. Koitetaan sellaista, että mulla on toisessa kädessä nami ja toisella tökin vähän Taavin suussa olevaa kapulaa. Palkka pienestäkin otteen parantamisesta. Nami kädessä auttaa selkeesti Taavia keskittymään. Ja sitten paaaljon lisää höntsäilyä kapulalla, mun karkuun juoksemista, sellaista iloa peliin.


Tiistaina tokotunnilla tuli meille taas tosi paljon uutta. Aloitettiin kuitenkin Taavin leikittämisellä ja sillähän meinasi palaa käpy, kun heiteltiin lelua ohjaajan ja mun välillä. Ei se kyllä tuollaisessa tilanteessa leiki kunnolla, ei se siitä palkkaannu. Leikki sopii meille tilanteisiin, joissa Tapsu stressaantuu muista koirista ja pääsee näin purkamaan itseään tissikumiin.

Seuruuta tehtiin liikkuroituna pariin otteeseen, vähän oli ääntelyä, muuten aika kivan näköistä menoa. Erityisesti hitaassa kävelyssä käännökset oli hienot.

Ruutua targetille kahdesta suunnasta kolme toisto molemmista, ihan supereita kaikki. Merkin kiertoa myös useampi toisto ja Taavihan loikkaa sillai hassusti sen merkin takaa ja kerran se sitten osui siihen merkkiin kaataen sen. Perskeles, kun pyrri vähän kiehahti kun törppö kävi kimppuun, mutta heti jo seuraava meni taas hienosti. Oli ehkä hyväkin tuo osuma, jos sillä sais ihan edes hitusen etäisyyttä merkkiin.

Ihka uusina juttuina meille hyppynouto ja voi-luokan L-liike (vaimikäsenyton??). Hyppynoutoa ei olla tehty koskaan ikinä ja siihen nähden se meni aika kivasti. Ensin tehtiin yksi normi hyppy ja sitten kokeiltiin kapulan kanssa. Pari kertaa menin Tapsua esteelle vastaan ja ohjasin oikeaan suuntaan, mutta jo kolmas toisto meni hienosti. L:ssä ei periaatteessa ole uutta, kun jättäviä on treenitty, kunhan ne sais aina menemään oikein...


Perjantaina käytiin hallilla vähän tokoilemassa kaukoja, kapulan pitoa, liikkeestä maahan ja luoksetuloa. Kaikki meni aika lailla kivasti, luoksarissa hieno eteentulo, eikä mitään pomppuja omineen sivulle. Kapulan pito oli hyvä ja kaukot kanssa eikä maahanmenossakaan ollut valittamista. Kiva fiilis oli meillä!

Kaket:

Hallin jälkeen käytiin ajamassa n. 2 h vanha noin kilometrin mittainen jälki. Keli aika lailla tuuleton syyssää. Esineet ei ollu ihan suunnitelman mukaisissa paikoissa, kun tiputtelin taskuistani sinne vahingossa mitä sattuu...

Jana meni hyvin, vaikka sillä oli pituutta parikymmentä metriä. Kulmat onnistuivat myös kaikki aika hyvin, pientä rengastusta tarvittiin välillä. Alueella on useampi suunnistusrasti ja muutamaan otteeseen Taavi harhautuikin vieraille jäljille. Kun en sen antanut edetä, etsi lopulta omatoimisesti oikean jäljen. Mutta kyllä nuo harhat lähes poikkeuksetta vie sen mennessään :(. Esineistä metsään jäi kaksi, kaikkiaan siellä oli lopulta kuusi esinettä. Aikaa kului puolisen tuntia.

Sunnuntaina pk-treeneissä Tapsalle kuusi nostattavaa ukkoa haamuina ja peräänajoina. Ukot kuitenkin siten, että kaikki piti etsiä jonkinmoisesta piilosta. Vauhtia ja intoa oli reilusti, ilmaisut loistavat. Näitä nostatustreenejä olis nyt tarkoitus tehdä vielä muutamat.


Hakutreeneistä suoraan hallille jälkiryhmän tottistreeneihin. Porokoiran hallissa oloa piti taas vähän protestoida, mutta muuten meni hyvin. Seuruussa piti aluksi muistutella vähän henkilöryhmässä menoa. Vieraan kapulan pitäminen onnistui aika kivasti ja lopun tokopaikkis oli hyvä. Pientä vinkimista siellä täällä. Ihan kohtuulliset tottistreenit, vaikka olikin makuupäivä.

Hakua ja hyvää onnea

Viikko sitten sunnuntaina päästiin pitkästä aikaa osallistumaan pk-hakutreeneihin. Pitkin syksyä työt ja muut menot ovat sotkeneet hauan harrastamista oikein urakalla ja taukoa on tullut aivan liikaa. Treeni oli todella haastavassa maastossa; oli paljon nousuja ja laskuja, sekä monenmoista kallionkoloa ja kivikkoa. Tapsalle oli tarkoitus tehdä seitsemän löydön treeni, kestävyyttä ja motivaatiota. Kolme ekaa ja kolme vikaa valmiina, neljäs peräänajona, kaksi valmista umpipiiloissa.

Alku meni hyvin ja Taavi löysi ja haukkui hienosti, mutta sitten ilmeisesti maaston haasteellisuus teki tehtävänsä ja muutamalla ukolla Taavi ei mennyt tarpeeksi syvälle tai ei vain muuten löytänyt ukkoja. Tyhjiä pistoja tuli siis useampi. Selkeästi vaikeita olivat kohdat, joissa maasto ensin nousi, sitten laski ja tämän jälkeen olisi vielä pitänyt kiivetä mäki ylös. Myös kivikko/kallionkolot tuotti vaikeutta ja aikansa etsittyään antoi Tapsu periksi. Lopulta kuitenkin uusillä vähän syvemmältä tehdyillä lähetyksillä löytyivät kaikki ukot. Ihan loppuun tehtiin vielä peräänajo.

Jotenkin ei ollut ihan tyypillistä Taavia antaa periksi, vaikka kyllähän tuo maasto oli vaikea. Mietinkin voiko Karhunkierros vielä painaa jaloissa, vaikka ei sen meno kyllä siltä vauhdin puolesta vaikuttanut.


Keskiviikkona käytiin hallilla tekemässä vähän hyppytekniikkatreeniä. Kesän treenasin tekniikkaa ahkerasti, mutta sitten kesäloma ja muut kiireet saivat tekniikkatreenit jäämään ja niissä on nyt ollut reilu pari kuukautta taukoa. Nyt ryhdistäydytään ja yritetään kerran, pari viikossa päästä tätäkin tekemään.

Tehtiin myös pari noutoa ja vauhtia riitti, kaikkinensa oikein hyvät noudot! Merkin kiertoa myös muutama toisto, taas Taavi jää seisomaan sinne merkille ja menovauhti on selkeesti paluuta hitaampi.

Loivaa A-estettä tehtiin myös, mutta Taavilla oli siinä ihan liikaa vauhtia ja se oikein lensi sen yli. Yritin jarrutella sitä olemalla alastulopuolella vastassa, mutta vähän hurjalta tuntui sen meno silti. Miten koskaan uskallan yrittää jyrkkää A:ta??


Kotosalla tein pihalla tarkkuusruutua kolmen esineen verran. Taavi osaa homman ainakin nurmikolla. En kyllästy tuohon nuuskutukseen varmaan koskaan! On vain niin hienoa seurata ihan vierestä koiran nenätyöskentelyä, varsinkin sitä, kun se saa vainun ja sitten tarkentaa kohteeseen. Ihan täysikokoinen ei meidän ruutu tänään ollut, mutta ei siitä paljoa puuttunut.

Tämän kerran tarkkuusesineet, tulitikku kokoverrokkina.

Perjantaina oltiin ekaa kertaa tänä syksynä kotikylän tokotreeneissä. Nää on ne treenit, mitkä siirty tiistailta lauantaille ja ne on nyt kerenny siirtyä jo perjantaille. Tiiä sit milloin siirtävät taas johonkin... Ärsyttää koko venkslaaminen, mä ainakin joudun suunnittelemaan aika paljon muitakin menoja ja jos ei ole pysyvyyttä, niin vaikeeks menee. Ryhmässä oli ainakin tällä kertaa kuusi koirakkoa mukana, minä ja yks toinen treenataan lähinnä avojuttuja ja muut sit aloliikkeitä. Tietty sovelletusti niin, että kaikki pääsee tekemään treeninsä fiksusti.

Ihan kivat treenit oli, vaikka vähän olin epäileväisellä kannalla. Alkuun tehtiin paikkamakuu ja - istuminen. Meni molemmat tosi hyvin. Makuussa ei vieraat käskyt haitanneet Taavia, vaan nätisti totteli vain mua, makasi rauhassa ja paluu tehtiin taakaa kiertäen. Istumisessa en menny kuin n. 5 m päähän, kun ei olla sitä tehty kuin vissiin kerran aiemmin, paluu myös takakautta.

Tehtiin myös häiriörinkiä ekaks nassut keskelle ja sit nassut poispäin. Aika kivasti Taavi keskitty meidän omaan tekemiseen, vaikka ringissä oli sille ihan vieraita koiria. Hyvä me! Muutenkin Taavi oli hirmu rento ja teki mun kanssa, se oli vapaana koko tunnin. Mä olen oppinut ehkä vähän luottamaan siihen :).

Luoksetuloa tehtiin toisen koiran häiriköidessä. Lähtö maasta. Eka toisto oli superhyvä, toinen tehtiin siten, että häiriökoira oli aika lähellä mua riekkumassa. Sitä Taavi selkeesti väisti voimakkaasti ja tuli suoraan mun sivulle. Tehtiin useampia toistoja eri suuntiin ja eri matkalle ja aina vaan Taavi pyrki joko suoraan mun sivulle tai sitten tuli eteen ja pomppas siitä omineen sivulle. En siis kertaakaan pyytänyt sitä tänään sivulle, enkä ole juurikaan muutenkaan pyytänyt. Täytyy vissiin lopettaa kokonaan sen sivulle pyytäminen, kyllä se siihen osaa tulla.

Lopuksi höntsäiltiin koirien kanssa ja Taavi oli niin ihana, kun se keskitty vaan muhun ( ja mun nameihin). Tehtiin merkin kiertoa ja liikkeestä pysähtymisiä ja vähän seuruuta ja sit kaikkee hömppää. Meille ihan sika iso juttu: pystyin lähettämään Taavin kiertämään merkkiä, vaikka merkin takapuolella oli koiria riekkumassa!!


Lauantaina käytiin hallilla pikatokoilemassa merkin kiertoa, ruutua ja peruuttamista. Merkin kierto oli super, koitin pitkästä matkasta ja hienosti kiers Taavi vauhdilla. Pari toistoa vähän eri suunnista ja etäisyyksiltä hömppäalulla.

Ruutu meni ekan kerran hyvin, mutta toisella toistolla Taavi kiersi oikeaa etukulman tötsää... Vaihdoin lähetussuuntaa ruudun toiselle sivulle ja mitä tekee Tapsa? Lähtee musta katsottuna suoraan vasemmalle kiertämään sillä suunnalla ollutta tötsää... ja ruudussa oli joka kerta targetti. Lyhensin matkaa siten, että tötsä jäi takaviistoon ja näin saatiin pari onnistunutta toistoa. Kaikissa ruutuun osuneissa lähetyksissä käskin vain pysähtymään ja palkkasin seisomisesta.


Loppu lauantai menikin sitten ajellessa Kokkolaan. Kyllä ei voi muuta sanoa kuin että koiraharrastus saa ihmisen tekemään ihan älyttömiä. Ei ole mitään järkeä ajaa viittäsataa kilsaa kokeeseen. Tai on siinä se järki, että pelastuspuolen kokeita ei juurikaan järjestetä (Virkusta löytyi tuloksia ja tulevia kokeita hausta 25 koetta ja jäljeltä 17 koetta koko Suomesta tälle vuodelle. Vrt. pkhaku 115 ja pk-jälki 140 koetta) ja vuorotyö vie paljon viikonloppuja jakun tälle vuodelle on tottis suoritettuna, niin pakko oli lähteä yrittämään. Mä kuitenkin tarvin selkeesti aina pari harjoituskertaa kokeissa ennen kuin homma rupeaa sujumaan.

Perinteisesti en juurikaan nukkunut edellesenä yönä ja aamupalaa oli turha kuvitellakaan syövänsä. Aamu valkeni tihkusateisen tuulettomana, ehkä pahin keli hakukokeeseen...

Kokeen järjesti Keski-Pohjanmaan Palveluskoirat ry ja seoli yhdistettu peha ja ipor koe. Kokeessa ylituomarina ja ipor tuomarina toimi Allan Aula, peha tuomarina oli pitkän linjan pk-tuomari ensimmäisessä pelastuspuolen kokeessaan, Mikael Kallio. Hän oli kovin pelottavan näköinen mies, mutta osoittautui oikein kivaksi tyypiksi.

 Ensin katseltiin tottikset ja en voi edelleenkään olla kuin ylpeä meidän taannoisesta tottissuorituksesta!

Taavi oli A-kokeen kolmas ja viimeinen koira maastossa. Eilen aamulla kotona vähän harjoittelin kompassin ja kartan käyttöä ja hyvä että muistelin vanhoja. Kartta ja kompassi on tuolla metsässä ihan hirveän paljon näppärämmät kuin kännykän karttaohjelma, gpssää mulla ei olekaan. Metsään saavuttuni sain siis kartan, johon alue oli merkitty ja tein etsintäsuunnitelman. Päädyin kahden keskilinjan taktiikkaan siten, että olematon tuuli kävi sivulta.

Aikaa suoritukseen oli 20 min ja Taavi aloitti surkeasti. Se ei lähtenyt oikeastaan mihinkään ja totteli luoksetulokutsujakin vähintäänkin rauhallisesti. Tää varmaan johtui mun jännittämisestä. Koko koe oli aika huonoa tekemistä Taavilta; vastaiseen ei lähtenyt juuri ollenkaan. Sehän ei vastatuuleen mene koskaan kunnolla, jos ei sieltä tule hajua. Ja myötäinen nyt aina on se vaikeampi, mutta ei meillä viime treenit pois sulkien ole tuollaisia erkanemisongelmia ollut. Laitan mun jännityksen ja hirveen ajomatkan piikkiin.

Koko ekalla keskilinjalla ei saatu siis juuri mitään aikaiseksi ja aikaakin kului vähän reilu puolet. Toiselle keskilinjalle siirrytään alueen ulkopuolelta koira hallinnassa, joten siihenkin meni oma aikansa. Toisen keskilinjan alussa kompassisuunta ja tässä vaiheessa tuntui aika epätoivoiselta. Edelleen Taavi erkani aika huonosti, mutta aika pian löysi kuitenkin ekan ukon. Ukko oli ison kiven juurella siten, että jos en olisi juuri tarkastanut kompassisuuntaani, olisin saattanut nähdä sen itsekin. Onneksi en nähnyt ja onneksi Taavi ilmaisi sen hienosti. Vähän oli poika kummissaan, kun ei palkkaa tullutkaan. Piti vielä kerran käydä jo pois lähdettyämme tarkistamassa josko sillä kuitenkin olis jotain herkkua.

Taas muutama huono lähetys ja sitten Taavi jäi jonkin matkan päähän minusta, vaikka käskin sitä luokse. Ajattelin aikaa olevan vielä yhteen epätoivoiseen lähetykseen, mutta Taavi vaan seisoi paikallaan. Annoin sille hetken aikaa ja niinhän se meni kaatuneen kuusen luo haukkumaan. Taavi aloitti ilmaisun n. 15 sekuntia ennen ajan loppumista, mutta sehän riittää!

Taavin työskentely oli kyllä kaikkinensa surkeaa ja tuomarikin arvioi mun jännityksen vaikuttaneen. Keli oli myös tosi vaikea, mutta ei sen olisi noin paljoa pitänyt vaikuttaa. Arvosana taisi painua puutteelliseksi. Tuomari kuitenkin nauroi, että ilman tuota tottelemattomuutta olisi toinen ukko jäänyt nostamatta. Tuomari kehuikin Taavia kaikesta huolimatta taitavaksi. lmaisut on onneksi kaikin puolin kunnossa ja niistä erinomainen tai erittäin hyvä, en muista. Mun työskentelystä taisi tulla erinomainen ja täten koe hyväksytysti läpi tyydyttävällä arvosanalla.

En voi sanoa olevani tuossa tyytyväinen muuhun kuin siihen, miten rauhallisesti ja järkevästi pystyin toimimaan. Taavin tekeminen oli niin kaukana treenimeiningistä, mutta kai se katsoi mun tarvitsevan tukea, ettei parane kovin kauas mennä... On kyllä siistiä, etten retuuttanut Tapsaa turhaan maan ääriin, mutta kyllä siinä koko viikonloppu meni ja kotiin päästyämme olin aivan kuollut.


Alla kuva kartasta, jossa etsintäalue on merkitty punaisella ja johon tärisevin käsin koitin piirtää kaksi keskilinjaani lammen molemmille puolin. Maalimiehet merkitty numeroin. Tuulenvire kävi ensimmäisen keskilinjan oikealta puolelta.

Jälkimöllittelyä ja Tottakai-viikonloppu

Keskiviikkona käytiin aamupäivällä treenaamassa eteenmenoa. Purkille menee kuin ohjus ja menee myös kuin ohjus, jos lähetän uudestaan sinne missä purkki on ollut. Mutta lähetys sellaiseen suunraan, jossa ei purkkia ole ollut, onkin sitten ihan vaiheessa vielä.... Illalla janaharjoittelua kuuden janan verran, melkoista hapuilua. Noissa janaharjoituksissa mun pitäis muistaa, että etäisyyttä kahden harjoitteen välillä on tarpeeksi, tulee tehtyä aina liian pientä ja tiivistä.

Lähetyslinja, jota olin kulkenut ees taas jälkiä tehdessäni, haisi selvästi Taavin nenään voimakkaasti ja houkuttelevasti. Myös esineet tuli liian äkkiä ja lähetyspaikkojen välillä olisi pitänyt olla selkeesti enemmän matkaa. Ens kerralla sit paremmin.


Torstaina jälkiryhmän treenit ja voi mitkä treenit olikin! Jälkien vanhetessa möllityyppinen tottis. Taavi protestoi taas kovin äänekkäästi kun otin sen autosta, enkä millään meinannut saada sitä työmoodiin, komensi vaan mua niin pirusti. Sitten kun perusasento löytyi, niin olin ihan kohtuu tyytväinen meidän tekemiseen, vaikka parannettavaakin olisi tietysti reilusti.

Jättävissä tuli kaikissa oikeat liikkeet ja luoksetulotkin niistä oli hyvät. Seuruussa Taavi vähän äänteli ja laukausten kohdalla toki vähän säpsähti, mutta homma jatkui hyvin. Henkilöryhmän häiriökoirastakin selvittiin. Noutoesineenä mulla on nyt ollut muovinen silmälasikotelo, mutta tällä kertaa se osoittautui selkeesti liian liukkaaksi pysyäkseen Taavin suussa. Ei auta kuin lähteä metsästämään uutta esinettä. Noin niin kuin muuten nouto oli oikein vauhdikas. Eteenmeno tehtiin purkille. Paikkamakuu oli taas kovin pitkä ja laukaukset saivat Taavin selkeesti terästäytymään. Paikkiksessa pientä vinkumista lopussa, mutta oikein mallikas suoritus! Kiitos tästä ihan huipusta treenistä, näitä tulee tehtyä ihan liian vähän.


Jälkiosuuskin meni melko hyvin. Jäljen pituutta en nyt osaa tarkasti arvioida, ehkä reilu puoli kilsaa. Jälki vanheni 1,5 h ja harhat 0,5 h. Jana oli tänään lähes täydellinen, vauhdikas eteneminen ja heti oikeaan suuntaan. Taavi jäljesti tosi varmasti, kulmissa pieniä tarkistuksia. Eka harha ei aiheuttanut mitään muutosta Tapsan menoon, mutta toinen meinas viedä mennessään... Esineistä löysimme kaikki ja maalimieskin löytyi iloisesti, ei ilmaisua.


Perjantaina ajeltiin Lintukotoon Tottakai-päiville. Miten voikaan olla niin (nyt tulee ällö muotisana) voimaannuttavaa nähdä muita pyrrejä ja pyrri-ihmisiä! Kiitos Seija, että järjestät näitä mahtavia tapaamisia!

Perjantaina lähinnä majoituttiin ja lenkkeiltiin, saunottiin ja grillailtiin. Tapsan kanssa kävin tekemässä pari eteenmenotreeniä purkille.

Pieta Luukkonen:

Taavi, Femme ja Foca

Kattokaa kun ne on söpöjä <3

Lauantaina aloitettiin hakutreeneillä, Tapsa oli tosi pätevä! Kuuden ukon ja kahden tyhjän reilu 200 m pitkä rata meni hienosti. Taavi on tasaisen varma ja hyvin motivoitunut hakukoira, Ari koitti kannustaa meitä kokeisiin...

Kyllä lähtee, kuva P. Luukkonen

Siellä se ilmaisee kallion kolossa olevaa maalimiestä 

Iltapäivällä päästiin tutustumaan rally-tokoon, lajiin josta en ole tajunnut aikaisemmin mitään. Se on näyttänyt vain epämääräiseltä hääräämiseltä. Nyt pääsin vähän sisään lajin koukeroihin ja tuo häärääminen sai jonkun tolkun. Taisin jopa vähän innostua. Meidän jännitysprobleemaan vois auttaa päästä tekemään koesuoritusta niin, että saan puhua ja kannustaa koiraa. Eikä tuo alo-luokka ainakaan näin äkkiseltään vaikuttanut ihan mahdottomalta, kunhan sais itse opeteltua kyltit.

Kuvat Anne Saari

Kyllä oltiin hyviä!!

Loppupäivästä osallistuttiin vielä mölli-bh -harjoitukseen. Mun ei pitäny mennä siihen ollenkaan, mut sit jotenkin jouduttiin esimerkkikoirakoksi. Siihen nähden, että Tapsa joutu hommiin suoraan paksista ilman mitään valmisteluja, tehtiin hyvä suoritus.


Sunnuntaina käytiin vielä treenimässä esineruutua. Taavi haki mulle innokkaasti ekalla lähetyksellä vieraan esineen 50 metristä. Ei tehty enempää, kun se oli niin super. Lopuks vielä pari eteenmenoa kentällä.


Hirmuisen iso kiitos Seijalle viikonlopusta, Tuijalle ruokahuollosta, Arille, Tuulalle ja Sarille aktiviteettien vedosta sekä Annelle ja Arille pyrriterapiasta ja kaikille osallistujille aivan mahtavasta viikonlopusta!!

Kuva Anne Saari

Pientä jäykistelyä

Viikko sitren perjantaina kentän kautta esineruututreeniin. Kentällä käytiin tekemässä eteenmeno yhdessä viedylle purkille ja vähän jättäviä. Tällä kertaa niiden erottelu onnistui loistavasti.


Käytiin Rosmo-porokoiran kanssa esineruutuilemassa. Ensin teki Rosmo ja Taavi joutui odottamaan vuoroaa sivummalla puuhun sidottuna. Odottelu ei sujunut erityisen hiljaisesti, mutta onneksi se ei Rosmon tekemistä paljoa haitannut. Tallottiin kapea n. 50 m  syvä kaistale. Perälle jäi Rosmon jäljiltä kaksi esinettä ja Heli vei meille sinne kolme lisää. Taavi näki kun Heli tuli pois ruudusta, mutta esineitä se ei nähnyt sinne vietävän.


Ensimmäisellä lähetyksellä Taavi lähti hyvin ja teki ihan kivasti töitäkin, mutta yhtään esinettä ei noussut. Toinen lähetys ja nyt nousi Rosmon lelurotta. Kolmas lähetyskin onnistui ja Taavi toi mulle hanskan. Olen ihan supertyytyväinen näihin treeneihin! Taavi teki hienosti töitä, tiesi mitä siltä halutaan, toi vieraan esineenkin ja oli muutenkin hyvin keskittynyt ja jopa vähän motivoituneen oloinen.



Kotimatkalla poikettiin vielä sen verran kentällä, että testasin lähteekö Taavi eteenmenoon ilman purkkia aamun muistikuvan perusteella. Kyllä se lähti, vaikkei se ihan niin tykin suusta mennytkään kuin yhdessä viedylle purkille. Selkeesti on kuitenkin siemen tuohon liikkeeseen kylvetty!


Viime sunnuntaina pk-hakutreeneissä Taavi oli ihan super. Keli oli ukkosta enteilevän hautovan lämmin eli ei siis mikään meidän lempparikeli. Tuulta oli radan suuntaisesti ihan kohtuullisesti ja maasto oli vaativa. Taavin rata: haamu, valmis, tyhjä, ylisyvä valmis, valmis lähellä ja taputus.

Haamu oletetusti hyvä kuten myös eka valmis. Tyhjälle Taavi upposi todella hienosti suoraan ja syvälle, paluu kuitenkin taas vähän liikaa omia jälkiä takas. Ylisyvälle valmiille Taavi lähti hyvin, vaikka lähetys oli vähän haastavasta paikasta ylämäkeen. Tämä ukko löytyi myös hienosti!

Seuraava valmis oli ison kiven halkeamassa noin 15 m keskilinjasta. Lähetin jonkin verran aikaisemmin rataa ja ideaali suoritus olisi ollut, että Taavi olisi mennyt lähetyskohdasta takalinjalle ja paluumatkalla pongannut maalimiehen. Sen tarkka nenä kuitenkin sai hajun jo ennen kui  lähetin sen matkaan ja niinhän se kipusi kivilohkareiden väliin haukkumaan. Viimeiselle taputusapu ja pahan kivilouhikon ylitys ukolle meni hienosti. Kaikilla ukoilla taas mitä hienoimmat ilmaisut. Taavi sai hyvää palautetta treeneissä olleelta vierailevalta hakukonkarilta, vaikka hallinta olikin alkuradasta vähän hakusessa. Kun saisin hypyn ja A:n (jota en ole treenannu vielä ollenlaan) hanskaan, niin vois vaikka mennä kokeisiin... Jos ens talvena vaikka tapahtuis joku hyppy/A ihmeinnostus, niin ens kesänä kisaaminen ei olis ollenkaan mahdoton ajatus. Paitsi, että jännittäisin ihan liikaa =P.


Tiistaina aamusta kavereiden kanssa vähän tokoilemassa. Viimeisin irtokoiran päälletulo näkyy kyllä selvästi, harmittaa niin pirusti! Tapsa selkeesti ottaa painetta toisista koirista. Alkuun paikkis pariin kertaan. Ekalla Taavi nousi ylös mun kävellessä pois. Ei liikkunut ja uudesta käskystä meni takas alas. Toinen onnistuneesti.

Kapulan pito oli hyvä,  sitä pari toistoa liikkuroituna. Keskittymisharjoituksia tehtiin myös ja kyllä ne selvästi tuottaa tulosta, vaikka välillä Taavi meneekin halpaan tottelemalla toisten käskyjä.

Henkilöryhmässä seuruuta ja luoksetulon loppuasentoa. Molemmat kivasti.


Illalla ihan paskat pehatreenit. Vitutti vietävästi, että Taaville laitetaan mun toiveiden vastasesti useampi ukko samalle puolelle valmiiksi, kun se kuiteniin hakee sen vikan ekaks. Lopetan kohta koko porukassa. Taavi tekee töitä hyvin ja löytää vaikeatkin ukot, mut haluisin kuitenkin tehä treenin toisella tavalla...


Keskiviikkona käytiin Rosmon ja Helin kanssa tutustumassa uuteen koirahalliin, joka on aloittanut toimintansa. Matkaa sinne on kuitenkin niin paljon, että ihan viikoittain ei pystyisi käymään. Mut tämän käynnin tarkoitus olikin testata koirien toimivuuttaa uudessa paikassa. Ja katotaan jos talvella jollain porukalla sais aina silloin tällöin täältä vuoron ja vaihtelua treenipaikkoihin kun tällä hetkellä näyttää aika mahdottomalta saada omaa treenivuoroa kotihallilta :(.

Taavi teki koetreenin. Kaikki liikkeet meni melkoisen hyvin, mut kaikessa oli kuitenkin myös parannettavaa, osassa enemmänkin. Olin melko tyytyväinen Taavin tekemisen meininkiin ilman palkkaa vieraassa paikassa.

Otettiin vielä toinen setti, missä palkkasin muutamasta liikkeestä. Toisella setillä Taavi teki tosi paljon paremmin kuin ekalla. Tolla suorituksella vois kokeissakin jo tulla kiva tulos...

Lauantaina käytiin pikatottistelemassa porouroksen ja malinartun kanssa. Alkuun paikkamakuu, jossa Taavi selkeesti stressas vieruskavereitaan. Haukkui mulle ja oli levoton, perkeleen irtokoirat, kun niiden jäljiltä saa koiraa korjailla taas ties kuin pitkään...

Tapsa rentoutui onneksi melko nopeasti ja toinen paikkistoisto oli jo kovin mallikas suoritus. Tehtiin kaikki koirat samaan aikaan seuruuta ja luoksetuloa ja jättäviä. Tapsa oli ihan superpätevä!! Nyt ei toiset haitanneet enää yhtään ja luoksetulokin meni niin hienosti, ei tarvinnu ollenkaan pomppia mua vasten. Tosi hyvä treeni kaikesta huolimatta.


Iltalenkillä tein vielä esineruututreenin n. 15 m kaistaleella. Oli meidän tähän astisista ruutuhommista paras. Taavi ei nähny esineiden vientiä ja se haki hienosti kaikki kolme takarajalla ollutta esinettä, superia!


Sunnuntaina käytiin ensin snautseriuroksen kanssa vähän hengaamassa ja sit tehtiin paikkamakuu pariin kertaan. Aluksi Tapsaa selkeesti jänskätti toinen uros, mut pian muistui luopumisopit mieleen ja Taavi oli kivan rennon oloinen. Ekassa paikkiksessa Taavi väisti urosta reilusti, mutta suoritti makuun hienosti korvat luimussa. Toinen toisto meni jo rennosti.


PK-porukan kanssa käytiin esineruutuilemassa ja Taavi teki elämänsä ekan oikea ruudun. Sillä oli ekaa kertaa ruudussa liivit päällä ja ties silti menevänsä ruutuun. Eka esine nousi toisella lähetyksellä, niin huippua! Toinen esine käytiin näyttämässä ja sen haki hienosti. Kolmas oli ruudun ainut vieras esine ja se olikin vaikea. Ei meinannu löytyä millään, vaikka Taavi kulki ihan vierestä. Se haettiin sit yhessä, niin että hieman ajoin Taavia sinne. Hyvä treeni, vaikka parantamisen varaa toki on reilusti. Noi liivit oli jo tosi iso juttu, kun ne on sotkenu Tapsan hakumetsähommiin aiemmin ja 50 x 50 ruutu on aika iso meidän treenaamiin kaistaleisiin verrattuna.


Päivä lopetettiin vielä tottistreeniin Otto -labbiksen kanssa. Paikkamakuu meni hyvin, vaikka vähän Taavi oli jäykkis. Seuruut, jättävät, kaket ja luoksarit meni hyvin. Taavi ei edes luoksetuloissa hyppinyt kertaakaan vasten! Käytiin vielä lopuksi kimpassa lenkillä ja Tapsa oli niin rentoreiska, ettei ole koskaan ennen ollut! Kiitti Tiina koiraterapiasta!

Kuva Tiina Suurosen kamerasta.

Männä viikolla Nuttu vieraili meillä omistajineen kolmen päivän ajan. On ne vaan niin ihania koiruleita molemmat <3 <3