Talvi vaan jatkuu ja jatkuu

Toissa viikolla pojat kävi rokotuksissa ja verikokeissa TgAA määritystä varten. Tulos oli molemmilla TgAA:n osalta negatiivinen. Kosti oli oikein reipas poika ja antoi ottaa verikokeen hienosti, rokotukset kyllä tuntuivat kutittavan niskaa melkoisesti. Taavi ei ollut ihan niin yhteistyökykyinen, mutta onneksi lääkäri on ihan mahtavan rauhallinen tyyppi ja niin se Taavinkin verinäyte saatiin hyvin otettua.


Viikko sitten sunnuntaina oltiin tottistelemassa ja Kosti pääsi ensin häiriöOton kanssa tekemään vapaana seuruuta, kapulajuttuja, hyppyä ja luoksetuloja. Se on oppinut jossain välissä seuraamaan! No joo, ihan hirveesti on vielä tehtävää, mut mahtavan hienosti se jaksaa keskittyä. Hyppyä tehtiin yhtä aikaa Oton kanssa ja ekalla kerralla Kosti hyppäs Oton käskystä, tästä palautus lähtöpaikalle ja käsky istua. Tokalla yrityksellä Kosti ei sit meinannu tulla yli omallakaan käskyllä. Tuo elukka ottaa ohjeet usein vähän liian kirjaimellisesti =). Luoksetuloissa mun pitäis ruveta häivyttämään käsiapuja eteen tulemisesta... Kapula pysyi suussa ihan kohtuullisesti ja kontaktiakin treenattiin varsin mallikkaasti.

Taavi pääsi myös treenaamaan ja sen kanssa tehtiin ohjatun noudon suunnan harjoitteluja. Kapulat molemmille puolille koiraa ja käskystä sitten jompi kumpi. Neljä toistoa ja kaikki meni hienosti. Yritettiin myös palauttaa seuruun paikkaa vähän enempi taakse ja pientä edistystä siinäkin, jatketaan harjoituksia. Peruuttelut onnistui ihan kivasti ja seuruuta tehtiin henkilöryhmässäkin.

Lopuksi vielä Kosti ja muut koirat halliin ja vähän perusasentotreeniä ja pientä seuruun pätkää. Nyt ei keskittyminen ollut ihan hirmu hyvää. Loppuun vielä paikkis, Kosti hihna kaulassa, mutta maassa ja mä hihnan mitan päässä. Rauhallinen suoritus. Sivulta istumaan nousuja tarvii kanssa treeniä paljon, kun eihän se sieltä meinaa nousta ilman käsiapua.


Viime keskiviikkona käytiin tällä erää viimeistä kertaa uimassa. Taavi oli ihan yhtä hulluna uintiin kuin aina ennekin ja Kosti ei ollut innostunut yhtään sen enempää kuin ennen. Kosti on kyllä hassu; se menee itse uimarampille veteen istumaan tai seisomaan ja odottaa sitten siinä, että joku tuuppaa sen veteen. Ja sen uimaanlähtötyylikin on sangen mielenkiintoinen. Se ei nimittäin ponnista yhtään, vaan nostaa vaan varovasti jalat irti pohjasta ja jää ekaksi hetkeksi kellumaan ja sitten vasta rupeaa uimaan. Kosti ui kuitenkin ihan hirveän rauhallisesti ja hyvin ja selkeästi haluaa uida, kun siihen rampille menee tyrkylle. Toivotaan lämmintä kesää, että tarkenis itse olla sitä luonnonvesissä uittamassa, koska yksin tai Taavin perässä se ei uimaan mene.

Viime torstaina alkoi viiden kerran junnutottiskurssi. Ekan kerran aiheena oli tunnetila ja sen luominen. Meillä ei kyllä ollut tunnetila ollenkaan kohdallaan. Ekaa kertaa oltiin Kostin kanssa ulkona treenamassa, vieras paikka ja vieraita ihmisiä, niin eihän siitä mitään meinannut tulla. Sain kuitenkin hetsattua sitä ja vähän lopuksi onnistuttiinkin. Ei ole mun vahvinta osaamista nuo tunnejutut, mut yritetään.


Perjantaina aamu aloitettiin aikaisin talvisilla jäljillä. Eilisen lämpöisen päivän ja yön kovan pakkasen jäljiltä ajattelin metsässä olevan hyvän hankikannon. No ei siellä niin hyvä kanto ollut kuin toivoin, mutta koiraa se kantoi ja muakin paikoin.

Taaville kaksi pitkää jäljen nostoa. Jälkien välissä Kosti ajoi oman jälkensä. Eka jana oli noin 50 m ja Taavi otti takajäljen. Oikean suunnan löydyttyä hyvää jäljestystä pieni pätkä ja pari keppiä. Toinen jana noin 70 metriä ja hieno jäljen nosto, varmaa jäljestystä ja kaksi keppiä satakunta metriä.

Taavin jälkien välillä oli Kostin vuoro. Sille parin metrin verran janaa ja hyvin bongasi jäljen. Kostin jälki oli satakunta metriä ja sillä oli viisi keppiä. Kosti jäljesti hyvin ja nosti kaikki kepit. Sille tuntuu kuitenkin tuo jäljen ajaminen olevan paljon keppejä tärkeämpää ja ne vain ohimennen merkattiin. Jatkossa paljon pidempiä jälkiä ja keppien/esineiden merkityksen kasvatusta. Ehkä odotetaan kuitenkin kevättä ennen seuraavia jälkiä ellei tule oikeesti tosi hyviä hankikantoja.

Aamupäivällä oli myös EK-porukat treenit. Tehtiin ilmaisua ja tottista. Kosti ilmaisi viisi maalimiestä ja oli tällä kertaa varsin loistava jokaisella. Muutamalla ekalla se näki mut haukkuessaan, mutta lopuilla ukko meni aina jonnekin nurkan taakse piiloon. Kosti haukkui melkein paremmin silloin, kun se ei nähnyt mua.

Tottiksessa tehtiin nyt alkuun sitä tunnetilaa ja sitten ihan vaan kontaktia ja perusasentoa sekä tuomarille ilmoittautumista. Kostilla aina kestää hetken päästä vireeseen, mutta sitten ei haitannut toinen samaan aikaan treenannut koira eikä muut ihmiset. Alkuun pääsyn jälkeen se myös aika aktiivisesti tarjoaa kontaktia. Ilmoittautuminen oli ekaks tosi vaikea ja Kosti haukku tuomarin. Kun pääsi haistamaan, niin sen jälkeen ei ollu mitään ongelmia. Lopuksi paikkamakuu, hihna kiinni, mutta maassa, hyvin meni.

Taavikin pääsi tottistelemaan. Vähän henkilöryhmää ja seuruun peruutuksia ja jättäviä. Tyyppi puhkui intoa taas vähän liikaakin.


Lauantaina ajeltiin Kostin, Femmen, Pietan ja Seijan kanssa Imatralle Saimaa Easter Dog Show'hun. Tuomarina meillä oli Maija Lehtonen. Näytelmissä oli myös Taavin tytär Hilla, niin ihanan täpäkkä ja nätti tyttö😍. Kosti esiintyi muuten ihan hienosti, mutta olis halunnut istua koko ajan. Tuomari myös mittasi Kostin ja sai tulokseksi 54 cm. Hyvä niin, mutta en usko Kostin olevan ihan noin korkea, ehkä todellisuus on 52 tai 52,5 cm. Mut pääasia, että oli tuomarin mielestä sallitun rajoissa! Kosti sai toisen sertinsä ja oli myös rop.

Arvostelu kuului näin:

14 kk vahvaluustoinen juniori. Lupaavat rungon mittasuhteet. Miellyttäväilmeinen pää. Keskiruskeat silmät, ilmeikkäät korvat, oikea purenta. Hyvä kaula ja ylälinja. Lupaava rungon tilavuus. Tasapainoiset kulmaukset. Hieman korkea kinner. Kevyet sujuvat liikkeet. Hyvä karva. Reipas miellyttävä käytös.

ROP, SERT

Kuvat Seija ja Pieta:

mittaushommia

Koska kehät oli aamulla ja iso kehä vasta myöhään iltapäivällä, niin käytiin kylässä Tuulan ja Hurman luona. Kiitos Tuula virkistäytymishetkestä ja tarjoiluista!! Ja Hurma oli vallan hurmaava isäntä. Koirille kunnon lenkki ja sitten takaisin näyttepaikalle isoon kehään, jossa tyomarina samainen Maija Lehtonen. Kosti oli jo selkeästi väsynyt, mutta jaksoi silti esiintyä hyvin. Esiarvostelussa seisottiin jonkun aikaa ja varsinaisessa kehässä Kosti juoksi omasta mielestä todella upeasti. Taas se pyrki istumaan rivissä, mut seisoi kuitenkin enimmän aikaa, ei sijoituksia.

Esiarvostelussa

Kosti juoksi niin, etten perässä meinannut pysyä =)

Foca oli päivän Taavin kanssa meillä Murun hellässä huomassa ja niillä oli ollut oikein hauskaa ja leikkisää keskenään. Illalla kotona oli siis väsyneitä koiria.


Sunnuntaina hakuiltiin. Kostille neljä ukkoa, joista kaksi ekaa haamuin, kolmas valmiina haamuna ja vika oli valmis lähellä, mut Kosti tais sen hokata jo ennen lähetystä. Kaikki ukot onnistui hyvin ja ilmaisut oli tasoon nähden hyviä.

Taaville kaksi ukkoa ja mentiin pintahaulla. Yritin samalla vähän hallita sen kulkua ja onnistuinkin siinä mielestäni ihan kohtuullisesti, mutta hajun saannin jälkeen en sitä saanut tälläkään kertaa kutsuttua luokseni. Palkkasin molemmilta ukoilta vahteeksi itse. Loisto treeni raskaassa lumikelissä.

Lopuksi vielä nuorison juoksetusta

Toko keulii

Viikko sitten maanantaina oltiin pk-porukalla ilmaisutreeneissä kentällä. Kostille kuusi ukkoa, joista kaksi ekaa ihan tasamaalla ja neljä vikaa umpipiilon takana. Kaikki ukot huuteli Kostia mennessään ja kehuivat haukuista. Tasamaan ukot meni hienosti ja Kosti aloitti ilmaisun ilman apuja. Piilot oli vähän jänniä ja Kosti tarvi apuja haukun aloitukseen. Tehtiin kaksi samaa piiloa peräkkäin ja tokalla homma toimi jo ilman apuja molemmilla piiloilla.

Lopuksi vähän leikkiä ja siinä tiimellyksessä Kosti kävi varastamassa treenikamun kassista 2 litran pakastepussin, jossa oli lihapullia. Porukka rupes tietty huutamaan ja siitähän Kosti päätteli löytäneensä todellisen aarteen ja hotki pussin sisältöineen mahdollisimman nopeasti kitusiinsa. Se siis käytännössä nielaisi pussin kokonaisena sisuksineen... Ekaks tuli mieleen oksettaa se heti kotiin päästyämme, mutta konsultoitiin kuitenkin eläinlääkäriä. Hän neuvoi antamaan parafiiniöljyä puuroon sekoitettuna ja lisäksi vielä pelkkää öljyä ruiskulla suoraan suuhun, eikä suositellut oksetusta tukehtumisvaaran takia.

Kosti oli melkein vuorokauden parafiinipaastolla, onneksi se latki öljyn hyvällä halulla kupista, niin ei tarvinnu ruveta ruiskulla sohimaan. Koko aikana sillä ei ollut mitään oireita ja se oli oma itsensä, mitä nyt normaalia nälkäisempi. Mä sen sijaan kärsin. Pussi tuli onneksi ulos lopulta yllättävänkin helposti ja ainut Kostia hieman häiritsevä juttu oli öljyinen ahteri.

Tiistaitokossa Tapsa treenas seuruuta, jossa se meinas keulia enemmän kuin tarpeeks. Tehtiin myös kaikki viime aikoina pään vaivaa tuottavat liikkeet eli ruutu, kierto ja nouto. Ja nää kaikki meni hyvin, jokaisella toistolla. Tietty on vielä paljon viilattavaa, mutta Taavin fiilis tehä töitä oli loistava. Meidän kanssa samaan aikaan treenas parsoni ja aksapuolella oli kova meno päällä ja koutsi oikein kehui, kuinka rento Taavi oli.

En osaa yhtään sanoa, mitä on tapahtunut, mutta tuo koira on muuttunut ihan hirmu ihanaksi treenata. Näissäkin treeneissä vain ihan aksapuolen aidan vieressä sitä vähän kismitti. Mut parasta oli ehkä se, kun ruutu oli aksapuolen aidan vieressä ja yks toisto tehtiin aidan suuntaisesti ja toisella puolella oli täys rymy päällä myös siinä aidan vieressä. Taavi teki ihan loistavan ruudun, vaikka matkalla teki yhden sellisen juoksupompun, että ylettyi kurkkaamaan aidan toiselle puolelle. Vauhti ja suunta säilyivät kuitenkin koko ajan, mut pieni tsekkaus oli pakko suorittaa fokuksen säilyessä kuitenkin koko ajan tehtävässä.

Kosti pääsi kanssa treenaamaan Tapsan treenien jälkeen ja sen kanssa tehtii seuruuta, noutoa ja luoksetuloa. Sille ei enää ollut tarjolla niin kovaa häiriötä aksaajista, mutta vähän sekin kerkisi niistä nauttimaan ja hienosti keskittyi.


Keskiviikkona aamulla omineen hallilla. Kostille vähä peräpään käyttötreeniä, seuruuta, kapulan pitoa ja luoksetuloja ja paljon leikkiä.


Videon pätkä seuruusta:

Taavin kanssa haettiin seuruuseen vähän vähemmän keulivaa otetta. Tehtiin paljon vasemmalle kaartuvaa ympyrää ja hidasta seuruuta ja muutaman askeleen etenemiä. Ehkä vähän parani kokonaisuus.

Kierrettiin merkki pari kerta hienosti ja sit kokeiltiin ohjattua noutoa, molemmat suunnat. Ja Taavi osas, paitsi meni paikalleen jäännissä istumaan. Mut noudot oli ihan kelvot. Lopuksi vielä jättävät ja kaikissa koiran kierto ja kaikki onnistui, eikä ollu edes etupalkkaa!

Iltapäivällä pojat kävi uimassa ja Kosti pääs uimaan ilman liivejä. Ei se kyllä sen innokkaampi ollut. Vielä olis uimakortissa yks kerta jäljellä, loppukuusta jos mentäis vielä.

Jostain syystä en saa kuvia ulos kamerasta, mut jos onnistun, niin lisään tähäm kuvat pulikoivista pojista.

Sunnuntaina oltiin koko päivä treenaamassa. Aamulla Kosti hakutreeneissä EK-porukalla. Neljä ukkoa, joista kaksi ekaa haamuna ja kaksi vikaa äänellä. Kostille näytti nuo ääniavut pelaavan paremmin. Osalla maalimiehistä se oli nuollu niiden naaman oikein antaumuksella ja osalla se oli alkanut sitten haukkumaan melkein heti. Vähän  on havaittavissa sellaista pientä kuseskelua, mutta se saattaa olla vielä epävarmuudesta johtuvaa sijaistoimintaa ja toistaiseksi siihen ei puututa muuten, kuin maalimies yrittää olla sen verta aktiivinen, ettei kuseminen kerkeä tulla mieleen. Hyvä treeni, erityisen hienoa oli kolmas ukko, josta siis ääniapu ja siellä Kosti joutui oikein tekemään töitä, että maali löytyi ja sehän teki hienosti töitä, jes!

Iltapäivällä molempien kanssa hakutreeneissä. Taaville kokeenomainen pk-rata ja kyllä se tuon pistotuksen hallitsee edelleen, vaikka viime aikoina on keskitytty partiointiin. Ei tehnyt ollenkaan tiukkaa upota 70 metrissä oleville ukoille ja tyhjätkin oli ihan kohtuullisen onnistuneita. Edes syvä upottava hanki ei pyrriäisen menoa hidastanut, vaan Taavi veti koko sadan metrin radan hienolla traivilla.

Kostille kolme ääniavulla olevaa ukkoa ja hienosti veti sekin. Haukkuja tuli jokaiselta ja maalimiehet toivat sen syötellen pois. Yleensä olen mennyt itse maalille haahuilemaan, mutta en ole puuttunut millään tapaa maalimiehen ja Kostin puuhiin, vaan ne on saaneet syödä keskenään rauhassa. Syötellen pois tuomisen silloin tällöin ajattelen vahvistavan maalimiesmotivaatiota, mutta en halua tehdä pelkästään sitä, koska sitten täytyy erikseen myöhemmin opettaa koira kestämään ohjaajan paikalle tulemisen aiheuttama häiriö. Tiedä sitten mikä olis oikea ja paras tapa.

Illalla Taavi kävi vielä hallilla tokoilemassa. Tehtiin alkuun ruutu suoraan halliin tulon jälkeen, Taavi ei ollut nähnyt lätkän vientiä. Kyllä se sinne meni, mutta oli vähän laiskan oloinen ja nuuski liikaa. Kaksi seuraavaa toistoa oli oikein hyviä.

Ohjattua noutoa tehtiin myös ja eka nouto oli oikein hyvä, toisella se ei ihan onnistunut. Olin kuitenkin tyytyväinen itse noutoihin, koska ne on nyt selkeesti parantuneet. Tehtiin myös ihan suunnan opettelua siten, että kapulat oli suoraan koiran sivuilla ja siitä sitten käskyllä piti hakea oikea tai vasen kapula. Hyvin meni. Seuruuta kokeiltiin taas saada vähän ruotuun, kun meinaa edistää niin paljon. Se on ehkä nyt jo vähän parantunut, mutta vaatii vielä töitä. Ja vähän väljäkin se on. Täytyy ottaa jotkut nillitystreenit tässä lähiaikoina, jos se vaikka auttais. 

Taavi sai tämmösen pystin viime viikolla

Taavi valittiin Karjalan palveluskoiraharrastajien vuoden 2017 näyttelykoiraksi ja Suomen pyreneläisten toiseksi palhaaksi näyttelykoiraksi lyhytkarvoissa ja koko yhdistyksen toiseksi parhaaksi rally-tokokoiraksi.

Rallattelua ja uimahommia

Keskiviikkona käytiin hallilla vähän treenimässä. Kostin kanssa harjoiteltiin eteen tulemista ja nyt se tulee jo selkeesti paremmin. Käsiavun se tarvii vielä, mutta aikaisemmin se on käsiavullakin mennyt vinoon. Luoksetuloa ja hyppyä tehtiin myös pari kertaa ja leikittiin kanssa. Kapulaakin viskottiin vähän.


Taavi teki ruudun lätkälle ja merkin kierron. Nää meni sika hyvin, mut sit mun piti mennä ahnehtimaan lisää merkin kiertoja ja homma selkeesti vähän levis... menovauhti hiipui ja mukaan tuli haukkumista.


Taavin kanssa tehtiin myös rally-rata pariin kertaan. Vähän jouduin soveltamaan ratapiirrosta, kun ei halliin mahtunut ihan kuvan mukaista rataa, mutta hyvin saatiin kuitenkin treenattua ja ihan ok meni. Seuruuta pitää vissiin vähän hioa, kun se tuppaa olemaan noissa ratatreeneissä vähän mitä sattuu.

Iltapäivällä käytiin uimassa. Ostin pojille viiden kerran sarjalipun, joten tulevina kuukausina pitäisi vielä neljä kertaa ennättää pulikoimaan. Muru lähti mukaan kepoksi ja oli kyllä suunnattoman suuri apu. Kahden hulivilin kanssa noissa ahtaissa tiloissa on yksinään melko hankalaa hoitaa pesut ja kuivaukset ja omat vaatteiden vaihdot ym..


Taavi tunnisti paikan ja uintia rakastavana tyyppinä aloitti huutamisen jo autossa ja sitä jatkui koko ajan kunnes se pääsi altaaseen. Ihan himpan ärsyttävää, mutta toinen ei vain millä malttaisi odottaa yhtään. Kosti ei oikein arvostanut pesua ja hyppäsikin pesualtaasta pois ja mä jo näin sieluni silmin irronneet takajalat tai viksahtaneen selän, mutta ei siihen kai yhtään sattunut mihinkään, vaikka loikka oli melkoinen... Ja se oli mulla hihnassa ja pidin sitä koko ajan pannasta kiinni, on se mahoton!


Taavi ui koko puolituntisen yhtä innokkaasti kuin aina ja Kostikin ui paljon paremmin kuin viime kerralla. Kosti tarvii uittajan apua vielä siinä kohtaa, kun jalat pitäisi irrottaa pohjasta. Se meni kuitenkin itse vesirajaan odottamaan aina apua ja ui muuten aika hyvin itsenäisesti. Pari kertaa se jopa loikkasi itse veteen. Kai se tässä kevään aikana oppii menemään itsekin uimaan. Uimalan pitäjä totesi Taavin vaikuttavan Kostia pehmeämmältä koiralta ja sanoi kovien koirien olevan hitaampia oppimaan kuin pehmeiden. Ehkä asia on noin, sillä mulla on vahva tunne siitä, että Kosti on ihan hirveän paljon hitaampi oppimaan kuin pehmeäluonteisempi Taavi.


Kuvat Kepo:
(Taavi ilman liivejä, Kosti liiveillä)

Kosti oottaa rampilla, että joku jeesis veteen

Torstaina hakutreeneissä teemalla korkean paikan ukot. Taaville siis pari ukkoa korkealla, toinen puussa ja toinen parvekkeelta lähtevillä tikkailla. Oli sille kolmaskin ukko ja vaihteluksi se oli kellarissa. Kellariin meni hyvä jälki ja sainkin Taavin juoksemaan jäljen yli ja hienosti se nappasi sen ja lähti jäljen avulla kohti kellaria. Pienestä ovenraosta pyrri luikahti kellarin uumeniin haukkumaan. Parvekkeella ollut tikasukko löytyi helposti, mutta puussa ollut ukko tuotti vaikeuksia. Tuuli pyöri melkoisesti ja Taavi kävi haukkumassa yhdessä talon kulmauksista, johon haju ilmeisesti jotenkin kertyi, koska muut koirat toimivat samoin... Useampaan kertaan kierrettiin puuta ja Taavi teki ihan pirusti töitä, mutta hajulähteen löytäminen on haastavaa. Lopulta kuitenkin osui nenä sopivaan hajuvanaan ja tämä puu-ukkokin löytyi.

Kostille kolme ilmausua. Se oli aluksi ihan pihalla mitä ollaan tekemässä ja kahdelle ekalle ukolle se vain juoksi ja rupes haistelemaan omiaan. Kolmannella lähetyksellä syttyi lamppu ja saatiin toteutettua kolme hyvää ilmaisua.

Perjantain tokoissa Taavin tunnilla uusi ohjaaja paikalla. Hän luonnollisesti hakusi kartoittaa meidän taitotason ja käytiin läpi alon/avon liikkeitä. Seuruu, jättävät, paikkis, luoksetulo ja hyppy onnistuivat meiltä hyvin. Kaukoissa eka istumaannousu takelteli, merkin kierron menovauhti oli hukassa ja nouto ei kiinnostanut Taavia ollenkaan. Kaikki mun luo tulot päätettiin vaihtaa suoraan sivuille tuleviksi, kun ei enää hakuhommissa tarvita tuota ensin eteen tulemista. Ja noutokapula pitää olla jatkossa sorvatun sijaan laipallinen, jos se olis kivempi noukkia maasta... seuruuharjoitus oli kyllä ihan kamala, tehtiin kaikki koirat saman käskytyksen mukaan eri suunnista. Tultiin siis toisiamme päin välillä ja mentiin ristiin ja rastiin toisiimme nähden. Oikeesti siis hyvä harjoitus, mut eipä olla tuollaista ennen tehty ja mua kammoksutti noi ihan toisia hipovat liikeradat. 

Kostin porukka treenat perusasentoja. Kosti ei kestä vielä häiriötä, hallissa samaan aikaan treenannut toinen koira ja odottavat häliset ihmiset vei sen keskittymistä. Sillä on hirmu hyvä perusasento silloin kun se keskittyy. Ja kun se keskittyy, niin sit ei kyl paljon häiritse mikään. Loppuun paikkamakuu. Kosti oli hihnassa ja menin vain hihnanmitan päähän. Hienosti totteli vain mun käskyjä ja oli superkeskittynyt ja rauhallinen.

Sunnuntaina oltiin aamulla esineruututreenissä ek-porukalla. Mulla oli mukana vain Kosti ja se ei ollut ollenkaan treenituulella... Murkkuikäistä riiviötä vie hajut ihan kuus-nolla ja sillä ei ollut mitään käsitystä mitä ollaan metsässä tekemässä. Vaikka esinettä kuinka sille näytettiin ja hetsattiin ja vietiin lähelle, niin käskyn saatuaan se sinkosi aina jonnekin lussuttamaan jotain pissoja tai muuta. Saatiin kuitenkin pari onnistunuttakin yritelmää. Surkein treeni kyllä ikinä! (Kotona kokeilin esineen tuontia, niin penneli oli niin into piukassa ja toi useamman esineen ilman mitään ongelmia.)

Illalla oltiin hallilla ja pääsin ekaa kertaa kokeilemaan Kostin kanssa treenaamista niin, että hallissa on toinen koira ja Kosti on vapaana. Muutaman kerran Kosti oli menossa kattomaan kaveria, mutta tuli käskystä takaisin, jei!! Tehtiin ihan helppoja juttuja ja keskityttiin vain siihen, että keskitytään omiin juttuihin. Näitä treenejä meille lisää! Loppuun paikkamakuu ja Kosti oli ekaa kertaa niin, että en pitänyt hihnasta kiinni. Olin kuitenkin vain reilun hihnanmitan päässä. Ei ollut Kostilla mitään vaikeuksia kestää paikallaan pitkää aikaa. Välipalkkaamaan en sitä kuitenkaan pysty, koska silloin se nousee aina ylös. Mutta ei ennakoinut maahan menoa eikä istumaan nousua, johon se kyllä tarvii vielä käsiavun.

Taavin kanssa tehtiin alla oleva rallyrata ja aika hienosti tehtiinkin, vaikka meillä oli yleisöäkin. Hyppy oli kyllä aika haastava heti tuohon alkuun, mutta ihan ok saatiin sekin suoritettua. Halli kun on sen verta pieni, niin luulen mun kylttivälin olevan välillä pienempi kuin mitä se olisi kokeessa ja tääkin aiheuttaa vähän haastetta, kun tehtävät tulee niin nopeesti vastaan. Vaikka kyllä ne kokeessakin tuntuu tulevan ihan liian nopeasti aina seuraavan jälkeen =).

Uuden rytmin hakua

Tiistaitokossa ryhmä vähän muokkaantui vuodenvaihteessa ja nyt tuntuu tuo porukka todella omalta! Oisko se oma mielentila vaikuttanut, mutta Taavi oli tuolla meille aina niin vaikeassa hallissa ihan mahtava näissä treeneissä, vain ohjattu nouto meni mönkään. Uskomattoman paljon vaikuttaa näköjään treenikamutkin vai oliko kyse sit jostain ihan muusta...?


Ekaks tehtiin merkin kiertoa pari toistoa ja se oli hyvä. Peruutusta koitettiin taas vähän harjoitella, kun siinä Taavi niin kovin mielellään kääntää takapäätä ulospäin. Nyt mentiin ihan namilla auttamalla. Seuruuta tehtiin muutenkin, lähinnä erilaisia askelsiirtymiä ja käännöksiä eri nopeuksilla ja mä opin ottamaan yhden askeleen vasemmalle. Seuruussa Tapsa oli aika kivassa vireessä ja teki ihan kohtuullisen hyvin. Kaukoja otettiin myös, en ehkä ollut ihan avon sääntöjen vaatiman matkan päässä, mut kuitenkin... Eka istumaan nousu vaati kaksi käskyä, muuten meni hienosti.


Tokalla setillä otettiin ohjattu nouto, jossa Taavi olis ekaks halunnu hakea väärän kapulan ja sit se oli tietty vielä tosi vaikee ja ällö noukkia suuhun sieltä hiekasta, vaikka oli laipallinen kapula. Toi se sit viimein oikeenkin kapulan ja sitä sit poimittiin pari kertaa, vaikka ällöttikin. Luoksetuloa pysäytyksellä ja ilman. Taavi piti vauhdin kivasti kaikissa toistoissa, mutta maahanmeno ois saanut kyllä olla nopeampi, pari askelta tulee liikaa käskyn jälkeen.


Loppuun vielä paikkaistuminen ja voi hurja miten mahtavan hienosti se meni! Vaikka Taavin molemmin puolin vähän tapahtuikin häiriöitä, niin tyyppi napotti paikallaan tyynen rauhallisesti.

Kovin sumea kuva, mut pakko laittaa kun Tapsa oli niin hieno...

Ennen tokotreenejä kävin Kostin kanssa hallissa vähän tokottamassa. Seuruun alkeita, liikkeestä maahanmenoa ja luoksetuloja. Kivasti Kosti keskittyi toisen puolen aksaajasta huolimatta. Seuruussa ollaan edistytty vähäsen, pitäis vaan niitä käännöksiäkin ottaa enempi. Matka ei vielä ole pitkä mitä pystytään seuraamaan, muutama askel vain, mutta Kosti on niin kivasti messissä!


Liikkeestä maahan on vaikea. Käsiavulla tein nyt paljon, ilman ei vielä oikein onnistu. Tai menee Kosti maahan ensin käveltyään vähän matkaa ja sit nousee heti taas ylös. Kasvatetaan malttia tässäkin. Luoksetulot ok, eteentulo vähän vino taas joka kerta. Erityisen tyytyväinen olen tuon otuksen paikallaolokykyyn. Muuten totaalinen elohiiri istuu vaikka maailman tappiin paikallaan käskyä odottamassa.




Keskiviikkona hakuiltiin. Taavi teki pintahakua rakennuksen pihapiirissä ja oli hienosti hallittavissa, vaikka tekikin itsenäisesti töitä. Ensimmäisen ukon se löysi ovisyvennyksestä. Seuraava ukko oli piharakennuksen sisällä, jonne Taavi pääsi menemään sisälle oven alta. Ei haitannut pimeys eikä varaston tavarat. Matkalla käytiin kiipeämässä ritilärappuja toiseen kerrokseen, mutta sieltä ei löytynyt ketään. Viimeinen ukko löytyi parvekkeelta, jonne pääsee portaita pitkin. Hyvä treeni taas kerran.


Kosti harjoitteli ilmaisua. Kaikkiaan neljä ukkoa meni vuoron perään parinkymmenen metrin päähän kyykkyyn ja lähetin Kostin niiden luo. Se osaa jo aloittaa haukun ilman apuja ja haukkuu kohtuullisen pitkiä sarjoja. Sen haukku ei vielä tietenkään ole yhtenäistä paukutusta, mutta hyviä muutaman haukun sarjoja se haukkuu perätysten. Kolmas ukko oli aika lähellä liikennemerkkiä ja muiden pissit tolpassa vei Kostin huomion. Otettiin koira ja ukko pois ja uusi yritys, joka onnistui.


Perjantaina meinas tulla kiirus, kun treenit alkaa jo viideltä ja töistä olen kotona vasta neljän jälkeen. En kyllä tykänny, kun en kerenny käyttää koiria kunnolla lenkillä ennen treenejä.

Taavin ryhmän kouluttaja vaihtui vuodenvaihteessa, mutta uusi kouluttaja oli sairaana ja meillä oli tuuraaja. Tehtiin ruututreeniä monenlaisilla variaatioilla. Ekaks kahdesta suunnasta ihan pelkkä ruutu, sitten evl ruutua nii, että koira jätettiin merkittömälle merkille seisomaan ja ite mentiin liikkeen aloituspaikalle ja lähetettiin sieltä ruutuun. Tää tehtiin molemmista suunnista. Sitten treenattiin voittajan kävelyitä sekä ruutuun lähetetyllä koiralla että ruutuun valmiiksi maahan viedyllä koiralla. Hallissa koko ajan myös toinen koira tekemässä omatoimitreeniä. Joka lähetyksellä lätkä ruudussa. Taavi teki hyvin, toista koiraa piti vain toisinaan väistää vähän.

Omatoimiajalla tein kaukoja ja seuruun askelsiirtymiä. Kaukoissa se eka istumaan nouseminen on kyllä toisinaan vaikea. Seisomaan nousuja kokeiltiin myös ihan lyhyeltä matkalta. Kotona menee jo melko hyvin, mut  nyt hallilla Taavi liikkui aavistuksen eteenpäin.

Loppuun rinkitreeniä. Ekaksi paikkamakuu, ohjaajat keskelle. Toisella kierroksella muuten sama, mutta ohjaajat kiersi kierroksen vaihtaen paikkaa aina seuraavan koiran kohdalle. Hitto kun oli jännää, kun ei yhtään nähny omaa koiraa ja tuijotin vaan vierasta koiraa... vikalla kerralla koirat kutsuttiin yksitellen luokse ringin keskellä olevien ohjaajoen luokse. Nää rinkitreenit on kovasti mun mieleen.


Kostin porukka teki luoksetuloja yksi koira kerrallaan hallissa. Ensin käytiin läpi teoriaa ja erilaisia opetusmahdollisuuksia. Luoksetulon eri harjoiteltavat osathan ovat paikalleen jääminen, etäisyys, vauhti, eteen/sivulle tuleminen ja jos tulee eteen, kuten Kosti, niin siitä vielä sivulle siirtyminen. Kosti osaa näistä paikalleen jäämisen, matkan ja vauhdin. Loppupään juttujen kanssa on ollu vaikeampaa. Tai edestä sivulle tuloa ei olla vielä edes tehty ja tuo eteentulo menee aina vinoon. Saattaa johtua siitä, että ollaan hinkattu nyt niin paljon perusasentoa. Ohjeeksi saatiin tehdä kuuri oikeaa paikkaa eli Kosti istumaan ja mä menen sen eteen oikeeseen paikkaan, annan käskyn ja palkkaan. Katotaan tuleeko tulosta!


Lauantaina lenkkeiltiin Focan ja Femmen kanssa. Kyllä on mahdottoman vaikea kuvata tummia juoksevia koiria valkoisella taustalla...

Taavi, Kosti, Foca ja Femme

Sunnuntaina aamulla oltiin Kostin kanssa EK-porukan hakutreeneissä. Neljä ukkoa, joista kaksi ekaa käveli piiloon vähän mekkalaa pitäen ja kaksi vikaa käveli piiloon hiljaa. Kolmas ukko jouduttiin ottamaan uudestaan, kun radan liepeille ilmestyi metsästyskoira ajohommissa. Ei haluttu lähettää Kostia sinne sekaan, niin ooteltiin hetki ja laitettiin ukko menemään metsään uudestaan. Hyvin Kosti lähti ja turhauman kautta alkaa haukkukin ukoilla ihan kivasti. Kahdella vikalle se ei enää edes häiriintynyt niin kovin mun tulosta paikalle, vaan keskittyi ukkoon ja sille haukkumiseen. 

Kosti välipalkataan vielä aina muutaman haukun välein, kun se on sille kuitenkin aika uusi juttu ja varmuus hommasta puuttuu. Hienosti pitää etäisyyden ja ennemminkin ottaa askelia taakse haukkuessaan kuin rynnisi ukon päälle. Kuopiminenkin haukkuessa on vähentynyt. 

Sunnuntaitottiksessa olin Taavin kanssa ja me tehtiin ekaksi ruutua lätkälle kahdesta suunnasta, meni hyvin. Sit seurattiin jonossa olleita ihmisiä pujotellen ja namipurkkien ja ihmisten muodostamaan henkilö/namipurkkiryhmää kierrellen kasikkoa ihmisten ja purkkien ympäri. Ihmiset ei olleet ollenkaan ongelma, mutta namipurkkeja piti vähän vilkuilla. Sitten vielä ruutu lätkälle kahdesta suunnasta.

Loppuun otettiin paikkaistuminen. Taavia huolestutti ihan hirveesti ja se lipoi molempiin suuntiin vieruskavereille. Kielsin kuikuilusta ja kävin kerran välipalkkaamassa mun suuntaan olemisesta. Heti vieraammat tai Tapsan mielestä vähän pelottavat koirat aiheuttaa näköjään kovasti rauhoittavia eleitä ja epävarmuutta pyrriäisessä. Lisää siis vaan treeniä ja täytyy ehkä välipalkata useammin, ainakin silloin kun olen itse kauempana...

Eka viikko päivätöitäkin olis nyt takana. Kyllä on koirillakin opeteltavaa taas uuteen rytmiin ja siihen, että päivisin ei tapahdu juuri mitään. Murun niskaan kaatuu entistä enemmän koirien lenkityksiä, mut onneksi se ainakin vielä tykkää siitä. Kostikin joutui olemaan ekaa kertaa yksin kokonaisia päiviä ja pehmolelujen tuhoamisen lisäksi oli tainnut vain nukkua. Ehkä me tästä selvitään.

Mökkiviikollakin oltiin ahkeria

Sunnuntai vietettiin tiiviisti tien päällä, mutta mahtui päivään muutakin. Taavi treenasi ek-porukan kanssa esineruutua ja tarkkuusruutua. Esineruutu ei tällä kertaa maaston puolesta ollut mitenkään helppo. Oli vähän kumperetta ja muutenkin monipuolisempi maasto kuin mitä ollaan tehty. Taaville näytettiin taas kolme esinettä ja lähetys ekaksi näytetyltä. Mä vähän hätäilin lähetyksen kanssa ja esineiden näyttäjä oli vielä matkalla ruudusta pois kun lähetin. Taavi vähän sitä katseli, mutta painui sitten kuitenkin hakemaan hanskan. Toisella lähetyksellä tultiin maastoltaan vaikeampaan kohtaan ja Tapsa tekikin kaksi tyhjää reissua ja kolmannella löytyi vasta kenkä. Uusintalähetykset tehtiin samasta kohtaa, mutta muutaman metrin syvempää. Kolmatta en enää haetuttanut, kun työskentely tokalla esineellä oli kuitenkin hyvää.

Taaville on varmaan tullut aina helpotettua liikaa treenejä, jos se ei ole heti hakenut esinettä. Jatkossa se ei saa uusia apuja, vaan vain lähetyksiä syvemmältä.


Tarkkuusruutu oli meidän eka täysimittainen 3 m × 3 m ruutu! Esineenä oli hylsy. Taavi pysyi aika hyvin ruudussa ja nuuski tyypilliseen tapaan aika rauhallisesti. Muutaman uuden käskyn annoin kannustukseksi. Hylsy löytyi ja tuotiin mulle, vähän oli ällö esine Taavin mielestä. En tiedä olisko aika riittänyt jos kyse olis ollut koesuorituksesta, mutta mä olin tyytyväinen ekaan oikeeseen ruutuun. Tuokin on heti erilaista, kun en ite tiiä missä esine on. Ehdottomasti tarvitaan lisää tarkkuusruutuja, joissa on käynyt muita koiria!


Treeneistä matka jatkui siskon luo, jonne Tapsa jäi vähäksi aikaa hoitoon ja me Kostin kanssa jatkettiin kummipojan 2-vuotissynttäreille. Paikalla ei ollut kuin tuo yksi lapsi, mutta uusia aikuisia sitten senkin edestä. Jännä miten toisten luo Kosti meni heti reippaasti ja joidenkin luo ei sitten halunnut mennä melkein ollenkaan. Kai koirat jotenkin vaistoaa ihmisistä jotain. Mutta kaikkinensa kovin reipas pentu, vain musta iso leluhevonen oli jännä ja sitä piti pariin otteeseen käydä vähän haukkumassa.

Synttäreiden jälkeen haettiin Taavi ja hurautettiin etelämmäksi muuttaneen Pihkan luo. Hassua, miten Taavi tunnisti Pihkan jo ikkunan takaa vaikka ne on nähny vain kaksi kertaa aiemmin. Tai mä luulen sen tunnistaneen, kun paksista alkoi kuulua kovin innostunut vinkuna Pihkan ilmestyessä näköpiiriin. Käytiin ihanalla metsälenkillä koirien kanssa. Aivan mahtavat maastot on Pihkalla lenkkeillä. Ja miten mukavaa oli taas jutella Anun kanssa, meillä riittäisi juttua vaikka kuinka paljon!!

Tyypit ei ehkä olleet tällä kertaa kaikista kuvauksellisempia, mutta tässä kuvia lenkiltä: 

Salokannel Chaos & Tottakai Uskoman Olen

Päivän aikana mittariin kertyi reilu viitisensataa kilsaa ja yöksi päädyttiin mökille. Mahtavia autoilijoita molemmat koirat, kun vetävät vaan sikeitä kaiket matkat.


Maanantaina Taaville jälki, joka vanheni nelisenkymmentä minuuttia, pituutta 550m, kuusi keppiä, jana n. kaksikymmentä metriä, yksi tien ylitys. Maasto ei ollut helpoimmasta päästä, mutta ei mikään mahdoton ryteikkökään. Keli kuiva ja kylmä, tuuleton kevätsää.

Taavi lähti janalle hurjan innokkaasti, löysi jäljen ja lähti oikeaan suuntaan. Tämän jälkeen noin sata metriä oli jotenkin tosi vaikeaa ja katkonaista työskentelyä. Oltiinko liian lähellä mökkiä vai jotain muuta? Kuitenkin tien ylitys meni hienosti ja loppujälki hyvällä draivilla. Kepeistä kaksi jäi metsää...


Jäljen jälkeen äiti teki Taaville täysimittaisen tarkkuusruudun, esineenä pieni hiuslenkki. Rauhalliseen tyyliin Tapsa nuuski ruutua ja oikealle kohdalle tuulen alle päästyään Taavi eteni ruudu  toiseen laitaan noukkimaan lenksukan. Hyvin tuli esine käteen asti. Työskentely on kyllä kovin rauhallista, millähän siihen saisi vähän vauhtia?


Illalla Kosti lähti mukaan sukulaisiin. Käytiin serkun perheen luona ja kummitädillä. Serkun perheessä on kolme pientä lasta, jotka ovat tottuneet eläimiin. Kaksivuotiaan touhut olivat Kostista vähän pelottavia, mutta viisi ja seitsemän vuotiaat olivat ihan jees. Ei paljon lasten mekastus hetkauttanut, vaan Kosti otti tirsat ja leikki talon koiran leluilla vieraiden kanssa ja nuuski paikat läpi. Pihalla tarhassa haukkuvat isot koirat vaativat pienen tarkastelu- ja tuumaushetken, pylly maahan ja vakava katselu koirien suuntaan.

Kummilassa Kosti oli sisällä ennen kuin mä edes ehdin autolta lähteä kävelemään ovelle ja kummin tarjoamat makkaraviipaleet viimeistelivät Kostin rakkauden tätä kohtaan. Rankka reissu pienelle kaikkinensa, mutta hyvin se jaksoi ja otti tirsat aina välillä paikasta riippumatta.


Tiistaina Tapsan kanssa pihatokoa seuruun, jättävien, luoksetulon, kaukojen ja tötsän kierron merkeissä. Seuruussa Taavi oli ihanan intensiivinen, keskityttiin vasemmalle käännöksiin ja täyskäännöksiin. Kaukot meni loistavasti kolmesta metristä, luoksetulossa olis saanut olla enempi vauhtia. Merkin kiertoa tein olemalla itse Taavin ja tötsän välissä. Vauhti molempii  suuntiin pysyi laukalla. Jättävät onnistui tällä kertaa hyvin, tein yhden kutakin asentoa.

Aamun treeni päätettiin pudotetun noudon harjoitteluun metsätiellä. Näytän vielä pudotuksen. Kaksi toistoa, eka noin 50 metristä ja toka noi  30 metristä. Molemmat tosi hyviä palautusta myöten, jei. Loppupäivä lenkkeiltiin ja nukuttiin.

"Tule jo kesä"

Takatalvi iski

Torstaina huristeltiin kotiin soutuveneeseen totuttelun jälkeen. Taavi olis ihan hirveesti halunnu mennä uimaan.

Kotimatkalla poikettiin kentälle tokoilemaan omineen. Taavi teki alon liikkeet ja samalla harjoiteltiin vähän palkattomuutta. Kolme liikettä ja palkka. Ei vaikuttanu palkattomuus ainakaan huonosti ja kaikki liikkeet meni meidän mittapuulla hyvin, seuruu olis saanut olla intensiivisempi. Kostikin kävi kentällä vähän leikkimässä ja syömässä namia.

Kentältä jatkettiin matkaa Kotkan keskustaan, jossa Kosti kävi käppäilemässä. Vähän aluksi jänskätti juuri linja-autosta purkautunut ihmispaljous ja isot autot, mutta pian jo mentiin reippaasti. Pari tyyppiä kävi rapsuttelemassa.


Panta on kyllä ihan tosi ärsyttävä, varsinkin kun omistaja ei sitä koskaan muista pennulle laittaa kaulaan...

 

Illalla pelastushakutreeneissä Taaville haamu ja kaksi muistikuvaa. Armeija pisti parastaan Taavin treenin aikana, pommit paukkui oikein antaumuksella. Taavi teki omat hommansa hyvin ja erittäin innokkaasti, kuten oletettavaa oli. Näitä helppoja innostustreenejä pitäis nyt päästä vaan tekemään.

Kosti kävi syömässä nameja treenikamuilta ja oli superreipas (ja ahne). Pommituksen vaikutusta Kostiin en tiedä, kun se oli autossa silloin kun pahin pommitus oli käynnissä. Kun vein Taavia autolle, se ainakin oli ihan normaali. Nämä olikin sitten tällä erää viimeiset pehatreenit tässä porukassa, katotaan miten treenit lähtee uudessa porukassa liikkeelle ja kuinka hyvin pääsen siellä osallistumaan treeneihin, niiden kuitenkin olisi kai tarkoitus olla enemmän vaihtelevaan aikaan... Tässäkin porukassa kyllä tulen varmasti tilaisuuden salliessa vierailemassa. Kotimatkalla käytiin vielä paloasemalla rapsuteltavana.




Perjantaina aamupäivä meni Askolassa Ari Koskelan esteopissa. Taavin kanssa olen nyt päättänyt ainakin yrittään harjoitella pk-esteet ja varsinkin A-este on ollu sellainen, jota en ole omineni uskaltanut ruveta yrittämään. Tehtiin kaksi settiä, joista molemmilla sekä hyppyä että aata.


Hypyssä Ari ei näe mitään estettä metriselle (treenin korkein hyppy n. 90 cm), mutta Taavin itseluottamuksen kasvattamisen tarpeesta oltiin samaa mieltä. Sitä nyt treenataan tekemällä tarpeeksi matalia hyppyjä ja meidän on ehdottomasti opetelta myös se paluuhyppy!! Vapun oppien mukaan ollaan koko talvi treenattu tekniikkaa ja siinä hypitään pääsääntöisesti vaan yhteen suuntaan. Jatkossa siis aina edestakaisin. Avuksi otetaan myös ponnistusrimat kuuden jalan päähän hypystä molemmille puolille, koska Taavin oli selkeesti vaikea hahmottaa varsinkin sen paluuhypyn ponnistuspaikkaa. Katotaan saadaanko syksyyn mennessä nostettua korkeus lähemmäs metriä.


Aata tehtiin loivalla esteellä ja siihen pitäisi saada Taaville luotua into ja hurmos. A:ta kohtaan olisi saatava niin kova hinku, että Taavi karkaa A:lle sen nähdessään. Eli juostaan nyt vaan aluksi loivaa aata eestaas hirveellä innolla ja paljolla palkalla.


Arin kanssa juteltiin paljon myös koirankouluksesta yleensäkin, tykkäsin tyypistä ja hänen tyylistään. Taas sain kyllä todeta, että olen ihan liian lepsu ja tylsä ja yksitoikkoinen ja epäselvä ja kaikin puolin vajavainen koiranohjaaja. Koiran kouluttaminen on vain niin vaikeaa ja varsinkin kun on eka koira eikä ole mitään kokemusta ja kaikki täytyy opetella enemmän tai vähemmän kantapään kautta. Fiilis kuitenkin positiivinen ja Arin oppiin varmasti palaamme vielä.




Kosti oli mukana turistina ja kävi pariin otteeseen nuolemassa Arin naaman ja hengas tauoilla tutkien ympäristöä. Kotimatkalla poikettiin vielä Porvoossa eläinkaupassa ja siellä Kosti kävi kaupan takahuoneessa viihdyttämässä kahvitauolla olleita työntekijöitä ja söi kaikki herkut, mitä sille tarjoiltiin.




Illalla käytiin Taavin kanssa vielä tokotreeneissä, merkin kierto ja nouto olivat illan aiheet. Merkin kierrossa mun pitäis nyt pikkuhiljaa uskaltaa kasvattaa välimatkaa. Laukka menosuuntaan ei pitkästä matkasta edelleenkään onnistu, mutta en voi jäädä loputtomiin siihen lähelle. Noudossa oli positiivista, kun Taavi noukki kapulan hiekalta melko reippaasti. Odotteluajat tehtiin omineen vähän seuruuta, jättäviä höntsäten, kaukoja ja köllimistä.