Jälkimöllittelyä ja Tottakai-viikonloppu

Keskiviikkona käytiin aamupäivällä treenaamassa eteenmenoa. Purkille menee kuin ohjus ja menee myös kuin ohjus, jos lähetän uudestaan sinne missä purkki on ollut. Mutta lähetys sellaiseen suunraan, jossa ei purkkia ole ollut, onkin sitten ihan vaiheessa vielä.... Illalla janaharjoittelua kuuden janan verran, melkoista hapuilua. Noissa janaharjoituksissa mun pitäis muistaa, että etäisyyttä kahden harjoitteen välillä on tarpeeksi, tulee tehtyä aina liian pientä ja tiivistä.

Lähetyslinja, jota olin kulkenut ees taas jälkiä tehdessäni, haisi selvästi Taavin nenään voimakkaasti ja houkuttelevasti. Myös esineet tuli liian äkkiä ja lähetyspaikkojen välillä olisi pitänyt olla selkeesti enemmän matkaa. Ens kerralla sit paremmin.


Torstaina jälkiryhmän treenit ja voi mitkä treenit olikin! Jälkien vanhetessa möllityyppinen tottis. Taavi protestoi taas kovin äänekkäästi kun otin sen autosta, enkä millään meinannut saada sitä työmoodiin, komensi vaan mua niin pirusti. Sitten kun perusasento löytyi, niin olin ihan kohtuu tyytväinen meidän tekemiseen, vaikka parannettavaakin olisi tietysti reilusti.

Jättävissä tuli kaikissa oikeat liikkeet ja luoksetulotkin niistä oli hyvät. Seuruussa Taavi vähän äänteli ja laukausten kohdalla toki vähän säpsähti, mutta homma jatkui hyvin. Henkilöryhmän häiriökoirastakin selvittiin. Noutoesineenä mulla on nyt ollut muovinen silmälasikotelo, mutta tällä kertaa se osoittautui selkeesti liian liukkaaksi pysyäkseen Taavin suussa. Ei auta kuin lähteä metsästämään uutta esinettä. Noin niin kuin muuten nouto oli oikein vauhdikas. Eteenmeno tehtiin purkille. Paikkamakuu oli taas kovin pitkä ja laukaukset saivat Taavin selkeesti terästäytymään. Paikkiksessa pientä vinkumista lopussa, mutta oikein mallikas suoritus! Kiitos tästä ihan huipusta treenistä, näitä tulee tehtyä ihan liian vähän.


Jälkiosuuskin meni melko hyvin. Jäljen pituutta en nyt osaa tarkasti arvioida, ehkä reilu puoli kilsaa. Jälki vanheni 1,5 h ja harhat 0,5 h. Jana oli tänään lähes täydellinen, vauhdikas eteneminen ja heti oikeaan suuntaan. Taavi jäljesti tosi varmasti, kulmissa pieniä tarkistuksia. Eka harha ei aiheuttanut mitään muutosta Tapsan menoon, mutta toinen meinas viedä mennessään... Esineistä löysimme kaikki ja maalimieskin löytyi iloisesti, ei ilmaisua.


Perjantaina ajeltiin Lintukotoon Tottakai-päiville. Miten voikaan olla niin (nyt tulee ällö muotisana) voimaannuttavaa nähdä muita pyrrejä ja pyrri-ihmisiä! Kiitos Seija, että järjestät näitä mahtavia tapaamisia!

Perjantaina lähinnä majoituttiin ja lenkkeiltiin, saunottiin ja grillailtiin. Tapsan kanssa kävin tekemässä pari eteenmenotreeniä purkille.

Pieta Luukkonen:

Taavi, Femme ja Foca

Kattokaa kun ne on söpöjä <3

Lauantaina aloitettiin hakutreeneillä, Tapsa oli tosi pätevä! Kuuden ukon ja kahden tyhjän reilu 200 m pitkä rata meni hienosti. Taavi on tasaisen varma ja hyvin motivoitunut hakukoira, Ari koitti kannustaa meitä kokeisiin...

Kyllä lähtee, kuva P. Luukkonen

Siellä se ilmaisee kallion kolossa olevaa maalimiestä 

Iltapäivällä päästiin tutustumaan rally-tokoon, lajiin josta en ole tajunnut aikaisemmin mitään. Se on näyttänyt vain epämääräiseltä hääräämiseltä. Nyt pääsin vähän sisään lajin koukeroihin ja tuo häärääminen sai jonkun tolkun. Taisin jopa vähän innostua. Meidän jännitysprobleemaan vois auttaa päästä tekemään koesuoritusta niin, että saan puhua ja kannustaa koiraa. Eikä tuo alo-luokka ainakaan näin äkkiseltään vaikuttanut ihan mahdottomalta, kunhan sais itse opeteltua kyltit.

Kuvat Anne Saari

Kyllä oltiin hyviä!!

Loppupäivästä osallistuttiin vielä mölli-bh -harjoitukseen. Mun ei pitäny mennä siihen ollenkaan, mut sit jotenkin jouduttiin esimerkkikoirakoksi. Siihen nähden, että Tapsa joutu hommiin suoraan paksista ilman mitään valmisteluja, tehtiin hyvä suoritus.


Sunnuntaina käytiin vielä treenimässä esineruutua. Taavi haki mulle innokkaasti ekalla lähetyksellä vieraan esineen 50 metristä. Ei tehty enempää, kun se oli niin super. Lopuks vielä pari eteenmenoa kentällä.


Hirmuisen iso kiitos Seijalle viikonlopusta, Tuijalle ruokahuollosta, Arille, Tuulalle ja Sarille aktiviteettien vedosta sekä Annelle ja Arille pyrriterapiasta ja kaikille osallistujille aivan mahtavasta viikonlopusta!!

Kuva Anne Saari

BH:ta ja BH:ta

Taavi täytti viikko sitten perjantaina jo kolme vuotta. Mihin tää aika oikein menee?? On kyllä kiva, kun se on ihan selkeesti aikuistunut ja sen kanssa eläminen ja oleminen on niin helppoa <3 Ihan pelottaa miten paljon tuollaiseen karvahirmuun voi kiintyä ja rakastua.


Sunnuntaina oltiin heti aamusta epävirallisissa mölli-BH -kokeissa. Ei kyllä ollut kaunista katseltavaa meidän tekeminen. Taavi laamaili ihan kunnolla, vaikka kuinka yritin olla rento ja reipas. Ei sille jännitykselle vaan voi mitään... Aloitettiin paikkamakuulla ja siinä Taavi nousi lähestulkoon heti haistelemaan maata. Maahan palautuksen jälkeen pysyi siellä, tosin vinkui.

Seuruut meni miten meni ja jättävissä istumisessa Taavi meni maahan. Nostin sen sieltä sit istumaan. Maahan meno vinoutta lukuun ottamatta ja luoksetulo sekä edestä sivulle siirtyminen olivat ainoat, mihin itse olin tyytyväinen. Jostain syystä Taavi myös väisti mun mielestä aika voimakkaasti paikkamakuussa ollutta flättinarttua koko seuruun ajan. Voi meitä ja tätä mun jännittämistä!

Tässäpä tuomarin arvostelua:

Kytkettynä seuraaminen: Koira höpisee aavistuksen, reipasta nättiä seuraamista, nuuskii ryhmässä
Vapaana seuraaminen: Pitkällä sivulla aloitus ok, loppu pätkä nuuskii, täyskäännöksen jälkeen mukaan ok
Istuminen: Tarvitsee lisäkäskyjä, istuu ja odottaa hyvin.
Maahan meno: Valmisteleva osa ok, koira jää hieman vinoon. Menee maahan heti. Luoksetulo ja sivulle siirtyminen ok
Paikkamakuu: Nousee liki heti, uuden käskyn jälkeen makaa hyvin.

Ei kuulemma muuta kuin kokeeseen, vaikka omasta mielestä tekemisen taso oli jokseenkin surkeaa...


Suoraan möllin jälkeen ajettiin kotiin jäljelle. Jälki oli ehtinyt vanheta kolmisen tuntia, se oli reilu 600 m pitkä suora, jolla seitsemän keppiä. Viime syksynä jälkikauden päättäjäisissä saatiin neuvoksi tehdä myös ihan vain suoria jälkiä koiranlukutaidon oppimiseksi. Voi vitsi oli insinöörille vaikeaa, kun tuohon kovinkin monimuotoiseen maastoon ihan viivasuoran jäljen tekeminen oli mahdottomuus. Nielin kuitenkin tässä(kin) onnistumattomuuteni ja hyväksuin aavistuksen kiemurtelevan suoran jäljen.

Lähtö ihan ilman mitään janoja ja reippaasti lähti Tahvo hommiin. Jotain sen työmotivaatiosta kertoo se, että melko jäljen alussa se väänsi paskat ja jatkoi heti suoraan jäljestämistä ilman eri käskyjä... (kiva jos sillä oli koko möllin ajan kaamee pasahätä, vaikka oli kyllä aamulenkillä hoitanu hommat ihan normisti...) Kepit löytyivät kaikki, vaikka ne oli vasta illalla katkottu ja ehtineet aamulla hajustua mun käsissä kymmenisen minuuttia.

Täytyy kyllä sanoa, että kahden käden taktiikka liinasta kiinni pitämisessä ja tuo ihan vaan suoran jäljestäminen auttavat varmasti mua oppimaan lukemaan Taavia paremmin. Jäljellä sen lukeminen on aina ollut mulle jotenkin tosi vaikeaa ja kimppatreeneissä tuntuu aina, että muut lukevat sitä paremmin kuin minä. Hakumetsässä taas osaan lukea sitä ihan toisella tavalla.


Keskiviikkona oli viimeinen kerta bh-kurssia. Ensin tehtiin kentällä puolikas kaavio ja jättävät. Valitsin meille hihnassa seuruun, se on jotenkin olevinaan hankalampi. Taavi seuras kohtalaisesti, pientä jupinaa se piti pitkin matkaa ja kontakti tippui ajoittain, mutta mölliin verrattuna hurjasti paljon parempi suoritus, vaikka itse olinkin vähän takakireä. Henkilöryhmä meni hienosti ja jättävät oli myös oikein hyvät. Paikkamakuussakaan ei huomautettavaa, edes vinkumista ei tainnut juuri olla.

Käytiin harjoittelemassa myös kaupunkiosuutta. Yksin jätettynä Taavi on oikein kiltti poika, ohi saa mennä lenkkeilijät ja koirat, ainut reaktio on itsensä rauhoittelu huulia nuolemalla. Kaupunkiosuus meni muutenkin ihan kivasti, mutta häiriökoira ( nuori picardiuros ei ole meille mitenkään neutraali häiriö) aiheutti muutamia haukahduksia vastaan tullessaan.


Mitäpä sitä ihmisen muuta kaatosateisena vappuaattona tekee, kuin menee Tiina Puustisen tuomaroimaan BH-kokeeseen. Olen nyt päättänyt, että kisoja ruvetaan koluamaan jännityksen harjoittelemiseksi. Muutenhan siinäkään hommassa ei pääse eteenpäin. Sunnuntaisen möllin jälkeen olin kyllä vähän kahden vaiheilla kehtaanko mennä vai en, mutta hirvittävän itsepieksennän jälkeen päätin osallistua, joskushan se on aloitettava! Olen hirveän itsekriittinen mikä ei todellakaan helpota kovaa jännittämistäni sekä lisäksi vielä ne negatiiviset ajatukset meinaavat aina vallata mielen niiltä positiivisilta. Jollain kummalla sain kuitenkin edeltävän illan aikana käännettyä ajatukseni siihen moodiin, että mennään nyt vain harjoittelemaan jännitystä ja Taavi kuitenkin oikeasti osaa niin hyvin, että vähän huonommallakin suorituksella meillä on mahdollisuus onnistua. Tämä ajattelu hieman hälvensi myös jännitysta ja sain jopa nukutuksi muutaman tunnin enkä aamulla edes oksentanut.

Toiveeni koetta varten olivat kiva keli, alkupään koirakko ja pariksi joku tuttu neutraali koira. Vettä satoi kaatamalla, oltiin viimeinen suorittava koirakko ja parina nollakoirana toiminut briarduros, joka todellakaan ei ole neutraali, mutta jonka kanssa olemme kuitenkin treenanneet.

Hihnaseuruuosuus oli ihan kamala, aluksi unohdin hengittää ja hartiat oli jäykkänä korvissa. Kun ekan pitkän suoran päässä älysin vetää henkeä ja rentouttaa hartiat, rupesi homma vähän paremmin kulkemaan. Juoksun jälkeisen hitaan kävelyn kuitenkin unohdin ja ehdin otaa pari normaalia askelta ennen hitaaseen havahtumistani. Henkilöryhmä meni kivasti molemmilla kerroilla, vaikka siellä olikin sadeviittaporukkaa. Irti seuraamisesta tuomarikin sanoi, että oli kuin eri koira. Jotenkin toi hihnassa meno on aina ollu vaikeampaa vaikka sitä on tässä viime aikoina treenittykin. Irti seuruu siis meni hyvin, vaikka kyllä siinäkin tietysti olisi sitä parantamisen varaa ollut. Voi luoja nuo seuruukaaviot on muuten pitkät!! Niin paljon jännitti, etten millään pysynyt askelten laskemisessa mukana, mutta ei ne askelmäärät varmaankaan ainakaan pahasti vajaiksi jääneet, kun ei siitä huomautettu.

Jättävät oli muuten erittäin hyvät, mutta maahan menon valmistelevalla osuudella seuruu olis saanut olla parempaa taisi tuomari kommentoida. Täytyy kyllä sanoa, että kentän koskeustilanne ei yhtään auttanut noissa jäävissä ja paikkamakuussa, mutta onneksi on jokasään koira!

Jos seuruukaaviot tuntuivat pitkiltä niin voi luoja sitä paikkamakuuta! Nollakoirakko oli kyllä reipas, mutta silti aika tuntui matelevan ja olin koko ajan ihan varma, että siellä se Taavi vaan pyörii ja hyörii nuuskimassa seitsemän muun uroksen paikalle jättämiä hajuja. Mutta eihän meidän hyvin harjoiteltu paikkamakuu kärsinyt ollenkaan mun jännityksestä, märästä maasta, sateesta, pitkästä ajasta eikä toisen koiran tottiksesta. Paikalla makaaminen häiriön alaisena erinomainen! Mä vaan unohdin taas hengittää ja silmissä vähän sumeni pari kertaa siellä seisoessa ja tuomiota kuulemaan mennessä meinasin pyörtyä, sitä ei olekaan vielä koskaan tapahtunut...

Tottisosuus siis läpi tuomarin lisäkommentilla 'mielenkiintoinen koira'. Arvosteluista en juuri muista, hihnaseuruu oli puutteellinen, paikkamakuu erinomainen ja ne muut kai jotain muuta, ehkä erittäin hyvää tai hyvää?? Edit: vähemmän jännittäneet paikallaolijat muistavat peremmin, arvostelu meni näin; kytjettynä seuraaminen puutteellinen, vapaana seuraaminen hyvä, istumisliike erinomainen, maahanmeno ja luoksetulo erinomainen, paikalla olo häiriön alaisena erinomainen.

Kaupunkiosuus suoritettiin vilkkaan ostoskeskuksen parkkipaikalla, jossa vappujuoman hakijoita riitti. Tuomari peräänkuulutti hallintaa tässäkin osuudessa. Juttelemaan tullut ihmisryhmä, juoksijat, pirikellopyöräilijä ja häiriökoira olivat helppoja nakkeja. Juttelemaan pysähtynyt autoilijakin meni loistavasti siihen asti, kun Tapsa hokas auton paksissa sen einiinsenlempparikoiran ja haukahti pari kertaa. Tää oli ihan mun moka, mun olis pitänyt käskyttää se istumaan tai jotain siinä kun juteltiin sen autoilijan kanssa. Yksin jättäminenkin meni hienosti. Arvosteluissa tuomari sanoi, että tuo autolle haukkuminen voidaan tulkita agressiivisuudeksi, mutta se oli niin vähäistä ja muuten meni loistavasti, niin homma oli läpi!

Lopputuloksena siis hyväksytysti suoritettu BH-koe kaikista ennakko-odotuksista huolimatta! Ei se kaunista katseltavaa ollut, mutta ihan sika hyvä silti. Virheet oli mun, Taavi teki oman osansa hienosti!! Tämä tulos ei ole tullut helpolla, se on vaatinut aikakin hikeä ja kyyneliä, ehkä vähän vertakin. Mutta se osittaa sen, että harjoittelu tuo tuloksia ja kaikilla on mahdollisuus onnistua. Jos mulle olis vuosi sitten sanottu, että tämä päivä tulee, en olisi sitä ikimaailmassa uskonut. Ei meidän jatkokaan tule varma olemaan helppo, mutta periksi ei anneta, vaan jatketaan sitkeästi kohti uusia tavoitteita!

Kenttä näytti tältä =/

Kuvat Sari Nieminen:

Hartiat korvissa hengittämättä ei toimi koirakaan

Lenkillä ollaan...

Vähän kun sain rentouduttua, niin löytyi parempi vaihde

Ilman hihnaa homma toimii

Makaisitko ite pallit märkänä kymmenen minuttia sateessa??

Tässä vielä suurta onnistumisen riemua =P

Totta se on!

Tottelevaisuutta

Viikko aloitettiin hallilla pikaisella paikkamakuutreenillä maliuroksen kanssa ja pienellä seuruulla. Taas oli niin mallikasta menoa eli kyllä me homma osataan, kunhan saadaan vähän reilusti häiriönsietoa kartutettua.


Kaverin kanssa oli sovittu myös kaupan parkkikselle pienet pyöräilytreenit. Vissiin eka kera, kun Taavi kuulee pirikellon äänen. Ekalla kerralla pää pyöri kuin väkkärä, mutta nopeasti Tapsu hokas, että homma on ok. Muutenkin oli melko vilkas parkkis ja saatiin hyvää häiriötä ohikulkijoista, hengattiin vaan ja totuteltiin hiljaisen talven jälkeen menoon ja meininkiin. Kokeilin myös jättää Taavin yksin kytketyksi ja menin itse piiloon. Kaveri kävi kävelemässä ja pyöräilemässä ohi ja meni siitä muitakin. Lunkisti meni!


Tiistaina tokotunnilla merkin kiertoa, perusasentoharkkaa ja huisi paikkis. Merkin kierron Tapsa periaatteessa osa, mutta menovauhti on hidas ja paluu vauhdikas. Nyt myös vieruskaverin merkkitreeni vei vähän fokusta. Kokonaisuutena kuitenkin hyvä ja lelupalkka toimi tässä tosi hyvin, Taavi pääsi purkamaan toisen koiran aiheuttamaa stressiä.

Perusasennot on parantuneet paljon talvesta. Mun pitäis taas ite muistaa, että huonosta tulee 'ohhoh, ei noin' ja sit homma alusta. En sias antaa Taaville niin paljon apuja, kun se kuitenkin osaa, mutta häiriössä välillä herpaantuu.

Paikkista tehtiin kuuden koiran pienessä ringissä, Taavi porokoira- ja hoffiurosten välissä. Koirien naamat ensin ringin keskelle ja ohjaajat sinne. Sitten ruvettiin kiertämään koira kerrallaan oikealle koko kierros ympäri. Hauska ja erilainen treeni. Toinen paikkis tehtiin koirien takapäät keskelle. Jätettyämme koirat, rupesi tunnin vetäjä kiertelemään koiria ja juoksemaan niitä ympäri, kaikilla meni tosi hienosti! Ihan lopuksi tehtiin vielä pienet pätkät seuruuta kaikki koirat hallissa ja mentiin sikin sokin sekaisin ilman mitään ohjauksia. Tapsa keskittyi hienosti. Kaveritunnit loppuivat maaliskuussa, nyt pieni tauko niistä ja toivottavasti homma jatkuu ulkokenttien vapautuessa lumi- ja jääkuoren alta.


Keskiviikkoaamuna pikapikatreeni ulkona sakemanninartun kanssa. Taavi teki seuraamista huomattavasti paremmin kuin viimeksi ulkona, mutta kyllä muutama ohi ajava auto ja pari pyöräilevää lastakin saivat Tahvon pään kääntymään. Paikkis sakemannin tehdessä seuruuta Tapsan vierestä. Plussan puolelle jäi reilusti tämä treeni pienistä keskittymisen herpaantumisista huolimatta.

Illalla BH-treenit, ekat oikeesti hyvin menneet ulkotreenit. Taavi ensin paikkamakuussa urosaussin suorittaessa tottisjuttuja. Olin jopa ihan levollisin mielin täyden matkan päässä selin Taaviin, luoksetulon kohdalla oli kaula vähän pidentynyt. Liikeosuudessa pitkän sivun seuruu ja paluu temponvaihteluin hihnatta sekä lopun jättävien osuus ja luoksetulo. Olin oikein tyytyväinen. Juoksuosuuden kontaktissa vielä toivomisen varaa, mutta eihän sitä täydellinen voi olla ;).


Perjantaina pk-hakuporukan kanssa vähän tottisteltiin. Taavilla parina malinarttu. Seuruupätkät meni vieraan paikan ulkotreeniksi ihan ok, vähän olis ollu kuitenkin toivomisen varaa. Juoksu ei nyt seuratessa jostain syystä ota onnistuakseen, mutta henkilöryhmä ja jättävät jutut onnistu oikein kivasti ja paikkamakuu malin touhutessa oli hyvä.

Harjoiteltiin myös ilmoittautumista kokeeseen ja sitten odottelua/tuomarin puheiden kuuntelua. Ei ole meidän juttu tommoset pitkään paikallaan olot, vinkumiseksihan se menee...


Tehtiin myös ilmaisutreeniä mökkikylätyylillä. Ekan ukon piiloon menon Taavin näki. Tästä nousi Tahvo kyllä sellaiseen suoritukseen, ettei ole ennen nähty. Kaikki neljä ukkoa oli aivan loistavia ja Taavi teki hienosti nenällä töitä. Ihan kuin se olis nähny kaikkien ukkojen piiloon menot, niin hienosti nenä vei ukkelia vienoon vastatuuleen. Ilmaisut olivat hyvät Taavi hienosti kuulolla odottaessaan lupaa lähteä ukolle ja ukkojen välissäkin.

Kevättä rinnassa

Viikko sitten lauantaina pehatreeneissä Tapsa pisti parastaan. Eka ukko muistikuvana, jotta saatiin fokus taas pois kuseskelusta. Se meni siis hyvin ja ukoilta keskilinjallekin Taavi oli vapaana. Jonkun verran piti käskyttää, mutta koko treenin aikana ei karvaturri kussu kertaakaan!

Toinen ukko oli maanalaisessa bunkkerissa, mutta sieltäkin Tahvo löysi sen helposti. Tämän jälkeen pitkä pisto ja löytö. Sitten kaksi tosi hyvää tyhjää ja  näiden jälkeen Taavi puhkui vielä intoa lähteä uudelle pistolle. Viimeisellä lähetyksellä hieno löytö.

Keli oli todella raskas upottavassa hangessa, mutta Tahvo jaksoi painaa ja intoa riitti. Ilmaisut olivat todella hyviä ja muutenkin draivi päällä. Treenin loppuun ammuttiin neljä laukausta 6 mm startilla. Leikin Taavin kanssa, eikä se reagoinut laukauksiin.


Viime viikon sunnuntaina aloitettiin jokakeväinen harrastuksemme, bh-kurssi. Treenattiin lähes umpihangessa, mutta silti meni aika hyvin. Seuruuta yhdessä ja erikseen, Tapsa keskittyi hyvin. Harmi kun monet näkee Taavissa vaan sen räyhäävän rakin, vaikka se oikeesti on maailman ihanin mussukka ja pelot muita koiria kohtaan ovat nykyisin paljon paljon pienemmät kuin aikaisemmin. Voi kun niitä päällekäyntejä, joita kohdallemme on sattunut, ei olisi koskaan käynyt! On vaan niin surullista, kun rakas karvaturri ei ymmärrä, ettei kaikki muut koirat ole pahoja. Käskyn alla ollessa ei ole mitään ongelmia, mutta ns. vapaana Taavi ei kestä toisten tuijotusta ollenkaan ja itse ei aina vaan pysty koko aikaa keskittymään pelkkään koiraan niin täysin, että ehtisi yrittää puuttua tilanteeseen. Ja se edistys mitä on tapahtunut, on huimaa. Enää ei ole tietoakaan niistä järjettömän kamalista pelkoräyhäkohtauksista, joiden aikana koiraan ei saa mitään kontaktia ja näkee, että se on ihan kauhuissaan. Nykyään se on enemmän sellaista tyhjänpäiväistä haukkumista vähän kuin tavan vuoksi. Mutta silti menneet tapahtumat ovat jättäneet syvät jäljet, joiden parantelu vie aikaa, eikä vähiten minulta itseltäni.


Jälkiryhmän tottistunnilla Taaville henkilöryhmää, joka oli kyllä huippuhyvä. Vähän bh- tyyppisiä jättäviä ja luoksetuloja ihan onnistuneesti. Loppuun vielä pitkä paikkamakuu toisen koiran treenatessa ja sitten leikittiin.


Keskiviikkona pienet BH-harkat, aiheena henkilöryhmä ja liikkeestä istuminen mikä ei BH:ssa kuitenkaan ole liikkeestä istuminen vaan ihan istumaan jääminen... No mut kuitenkin. Yllättäen Taavi oli vähän häiriöherkkä, kun treenattiin parkkipaikalla, jossa tapahtui muutakin kuin meidän porukan treenit. Tähän nähden suoriuduttiin kyllä ihan mallikkaasti ja Taavi seurasi aika hienosti ja osasi istuakin. Pitäisköhän jossain vaiheessa lukea koeohje, niin tietäis mitä oikein treenataan...


Lauantaina uhmasin järkeä ja jatkoin lupausten rikkomista, käytiin Taavin kanssa suoraan yövuoron jälkeen kotihallilla järjestetyissä möllitokokokeissa. Kun ohjaaja on valvonut lähes vuorokauden ennen koetta, voi odottaa katastrofia. Katastrofia ei kuitenkaan tullut, mutta ennen koetta lenkiltä tullessamme laittaessani Tapsaa autoon, livisti se jotenkin ihmeen kaupalla häkistä ennen kuin ehdin sulkea luukun. Äijä pinkoi hirveellä vauhdilla parkkiksen toiselle puolelle ja erään auton avoimesta ovesta repsikan paikalle... siitä se sit yritti paksiin moikkaamaan ihanaa pyreneittenkoiranarttua, mutta sain sen ennen sitä kaapattua kainaloon. Mistä se ties, että sen auton paksissa on ihana Fiona?! Nää kaks on muutenkin ihan hassuja, kun tykkäävät toisistaan niin kovasti <3

Vaikka paikka oli tuttu, niin ilmeisesti pieni jännitys ja hirmuinen katsojajoukko vaikuttivat tekemisen tasoon tai sitten joku muu. Ei ylletty läheskään siihen, mitä treeneissä parhaimmillaan ollaan. Mutta Heinolan mölliin verrattyna oltiin todella paljon parempia! Vinkumista nytkin ihan kamalan paljon ja muuta ihme häröilyä, seuruussa esim. Taavilla totaalinen herpaantuminen.

Paikkiksessa oltiin briarduroksen ja pyreneittenkoiranartun välissä. Meidän piti ensin olla reunassa, mutta paikkiskaverit ei oikein tulleet toimeen keskenään, niin meidät (!) laitettiin siihen väliin rauhoittamaan tilannetta, ihana supertahvo pysyi rauhallisena toisten rähinästä huolimatta.

Tuomarina Sanna Muuri ja tässä tuomio:

• Paikalla makaaminen ryhmässä 9 (lopun vinkuminen ja tuplakäsky ylös, mut ei menny kaverin käskystä maahan!)
• Seuraaminen 7 (mitä ihmettä tapahtui??)
• Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9
• Luoksetulo 8 (voimakas törmääminen ja taisi se vähän ennakoida sivulle tuloakin)
• Noutoesineen pitäminen 9
• Kauko-ohjaus 8 (ei se meinaa millään nousta sieltä maasta)
• Estehyppy 9
• Kokonaisvaikutus 8 (vinkumista ja pientä häröilyä liikkeiden välillä)

Ei varmaan oikeessa kokeessa oltais ihan noin hyviä pisteitä saatu, mutta ollaanpahan taas yhtä kokemusta rikkaampia. Tuloksena kakkostulos pistein 159 ja sija 3/6, alla videot, kiitos Johanna Koskinen ja Heli Roimola:

Sunnuntaina tuplatreenattiin. Ensin aamupäivästä BH-treenit, jotka meni taas melko laamailuksi. Taitaa olla Taavilla sen verra  kevättä rinnassa, että ihan ei nyt pysty keskittymään täysillä. Tehtiin kaavion eri osia pienempinä pätkinä. Seuruut oli kyllä vähän sinne päin, niin kovasti tapahtui ympärillä, että oli pienen pyrriäisen vähän vaikea keskittyä. Tarvitaan siis pitkän hallikauden jälkeen paaaljooon ulkotreeniä! Tuli sinne väliin kyllä ihan onnistuneitakin pätkiä ja toisella yrittämällä henkilöryhmäkin oli vallan mahdava! Paikkista tehtiin kahteen otteeseen, olin täyden matkan päässä selin Tahvoon ja toinen koirakko treenas, hyvin meni molemmat!

Kuva Tiina Suuronen

Tässä bh-kurssin sekalainen sakki, kuva Sari Niemisen kamerasta

Illalla tän kevään viimeisissä jälkiryhmän hallitottistreeneissä mulla oli ajatuksena saada jotain parannusta ja vinkkejä kamuilta tohon seuruun laamailuun, jota nyt on esiintynyt molemmissa mölleissä ja noissa bh-treeneissä. Mutta mitenkäs treenaat seuruun parantamista, kun tyyppi nakottaa niin hyvässä kontaktissa koko ajan. Ei herpannu edes henkilöryhmässä, vaikka kylki ihmistä viistäen mennään. Oli siis vallan korkeatasoiset treenilöiset. En nyt keksi muuta syytä tuohon surkeaan suoritustasoon, kuin mun jännittäminen ja ulkona pitkästä aikaa treenaaminen. Ulkona treenimistä pääsee pikku hiljaa tekemään enemmän, kun paikat sulaa, mutta milläs sais tuota jännitysjuttua harjoiteltua?


Viime vuonna aloitimme jälkikauden 5.3.. Nyt ei ole tietoakaan metsään pääsystä, lunta on vielä niin paljon. Kovasti kyllä syyhyttäisi jo päästä tallaamaan. Palaveerattiin kuitenkin asian tiimoilta ja me asetettiin omiksi tavoitteiksemme janojen pidentämisen, harhajäljistä selviämisen ja jäljen lopussa odottavan maalimeihen ilmaisun. Tietysti lisää tarkkuutta saa aina tulla tuohon hommaan.

Lenkillä on käyty kovasti ihmisten ilmoilla, mukana menossa ovat olleet Otto ja Kuisma sekä Remu.

Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa!

Pelastushakutreenit mentiin kolmella valmiilla ukolla. Ei mitään ongelmia, hienot löydöt hyvillä ilmaisuilla pitkästä matkasta. Täytyy ruveta keksimään vähän jotain haasteita noihin treeneihin, kun tuntuu muuten menevän liian hyvin ;P.


Jälkitreeneissä kokeenomainen harjoitus, jossa maalimies lopussa ja ekaa kertaa meidän jäljelle tallottiin myös harha! Jälki oli noin tunnin vanha ja keli tuuleton ja kuiva.

Voi hurja kun on jotenkin sen kesäisen mun sössimän jäljen jälkeen ollu huono luotto tohon hommaan. Siis mun omaan tekemiseen, Taavihan homman handlaa. Nytkin oli jotenkin karmee, kun ei ollu mitään hajua jäljen kulkusuunnasta ja sitten kun oli vielä se harhakin siellä ja kun talloja oli maalina, niin ei kukaan ollut opastamassa.

Kaikesta huolimatta Taavi lähti janalle ihan kivasti, ensin vähän vinoon, mutta oikaisi suunnan ennen kuin ehdin sitä korjailla. Jälki löytyi ja veto oli tutun voimakas. Ensimmäinen esine jäi kuitenkin löytymättä ja Taavi vähän pyrki lähellä menevälle tielle. Oliko tähän syynä jäljentekijän kulkeminen maaliin juuri äsken tuota tietä pitkin ja siten voimakas haju vai joku muu? Tiedä häntä, mutta estin tielle menon ja sitten löytyi taas oikea jälki. Loput neljä esinettä löytyivät hyvin ja maalimies sieltä jäljen päästä, nyt ei Tapsu edes säikähtänyt sitä kuten edellisellä kerralla. Kyllä taas oli vähän vaikeeta mulla lopussa, kun olin ihan varma, että se maali on jossain muualla. Onneksi annoin Taavin tehdä työnsä ja saatiin onnistunut jälki. Menen taas vähän itseeni ja yritän olla itse jäljestämättä.


Eräänä aamuna ehdin vähän kotipihatokoilla. Noutoesineen pitoa metallikapulalla, vähänhän se ote voisi olla tiukempi. Tapsu pitää kuitenkin melko hyvin ja hakikin sen kerran kun heitin. Ruutua tehtiin useampi toisto ja kyllä nyt on tainnut lamppu syttyä. Ensimmäisen lähetyksen tein namille, loput ilman. Kaikki toistot oikein hyviä näin aloittelijalle. Kaukoja pari maasta istumaan nousua.

Seuraaminen on edelleen vähän mitä sattuu, mutta ollaan selvästi parannettu. Tätä pitää nyt vaan jaksaa hinkata ja koittaa saada treenistä yllätyksellistä ja monipuolista ja vaihtelevaa... ei ole helppoa mulle, kangistun kaavoihin niin opeasti! Luoksetulo oli kivan vauhdikas ja voi sitä edestä sivulle tuloa, se oli niin hieno! Liikkeestä maahan meno oli myös sitä vähän haahuilevaa seuraamista lukuun ottamatta hyvä.


Perjantaina kävi Paavo vähän hieromassa. Vaikka viime kerrasta on jo aikaa, muisti Tapsuli mistä on kyse. Paavon tervehdittyään pyrrinen paineli makkarin lattialle pötkölleen. Ei se kauaa siinä ollut, kun Paavolla meni hetki saapua paikalle ja kaivella kansiostaan Taavin tiedot jne. Mutta kun päästiin aloittamaan, niin homma sujuin hienosti. Yhden kerran Taavi nousi ylös sen oloisena, että nyt mä syön ton hierojan. Pieni tauko ja homma jatkui hyvin. Muutaman kerran jouduin painamaan Taavin pään alas, mutta muuten ei tarvinnut Taaviin puuttua. Suurimman osan ajasta koira vain pötkötti täysin rentona silmät puoliummessa. Välillä Taavi läähättää voimakkaasti, vaikka muuten on rento ja silmät lurpassa. Kropasta ei löytynyt mitään erityistä.


Kun Paavo oli lähtenyt, pakkasin itseni, Taavin ja tavarat autoon ja suuntasimme Lintukotoon Tottakai -päiville. Perjantai meni majoittuessa, lenkillä, syödessä, saunoessa ja höpötellessä.

Kuva Pieta Luukkonen

Lauantai aloitettiin hakutreeneillä. Taaville neljä ukkoa ja yksi tyhjä. Ukonilma jyrisi jossain lähellä ja laitan sen piikkiin, että Taavi ei ollut ihan parhaimmillaan. Kyllä kaikki ukot löytyivät, mutta viimeistä ukkoa lukuun ottamatta haukut olivat vähän epävarmoja ja yhdelle ukolle jouduin lähettämään Taavin pariin kertaan sen käännyttyä liian aikaisin radansuuntaisesti. Tyhjälle lähti oikein hyvällä vauhdilla.

Kuva Ville Heikkinen

Seuraavana vuorossa oli BH-treeni. Kentällä lähes kaikki isot koirat ja pienetkin leikkimässä. Ensin käveltiin kaavio ilman koiria ja sitten tehtiin osa kaaviosta ja jättävät sekä henkilöryhmä koiran kanssa. Meillä seuraaminen oli aluksi vähän väljää, mutta parani muutaman metrin jälkeen. Tekemistä siinä vielä on... Mutta noin muuten meni oikein kivasti. Jättävät toimi hienosti ja henkilöryhmä meni sekä hihnassa että ilman mun mielestä loistavasti! Siihen olen myös erityisen tyytyväinen, miten Taavi jaksoi lähes koko ajan olla tosi rento, vaikka kentällä oli paljon koiria ja välillä nuoremmat vähän kähinöikin siellä. Käytin tilaisuutta hyväkseni paikkamakuun treenaamiseen.


Viimeinen päivän aihe oli nose work. Tähän olimme saaneet ennakkotehtävänä ohjeet harjoitella kotona pilttipurkin haistelua, johon olimme valinneet jonkin hajun. Mulla purkissa oli sitruunateepussi ja kotiharjoittelussa Tapsa hokasi todella nopeasti mitä siltä haetaan. Lintukodossa sitten tehtiin muutama kierros harjoitteita seuraavasti:
Ensin koira jätettiin pienen matkan päähän ja itse mentiin penkin taakse seisomaan. Hajupurkki oli penkillä ja koira kutsuttiin haistelemaan. Kun koira painoi nenänsä purkille, se palkattiin.


Seuraavalla kierroksella lisättiin tyhjä purkki ja palkka oikean purkin haistelusta. Ja jos homma onnistui hyvin, vaihdeltiin purkkien paikkaa. Taidettiin tehdä kaikkiaan kolme kierrosta. Koiralle ei annettu mitään käskyjä, vaan sen tuli itse ratkaista mitä siltä haetaan. Taavi oli hyvä ja yritän jatkaa tätä treeniä kotonakin, jos vaikka saisin koulutettua tuosta karvahirmusta kanttarellikoiran. Myös tunnistusnoudon harjoittelussa tätä voisi yrittää hyödyntää.

Kuvat Pieta Luukkonen:

Tapsu odottaa lupaa päästä purkille

Haistelua

Lisää haistelua

Sunnuntaina treenattiin vielä esineruutua ja tokoa. Ruudussa Taavi yllätti todella positiivisesti! Tapsulle oli tallattuun ruutuun laitettu kolme esinettä polkumallisesti peräjälkeen. Taavi ei nähnyt esineiden vientiä ja silti se lähti innoissaan metsään ja etsi sieltä ripeästi ensimmäisen esineen. Erikoista oli se, että esineen löydyttä Taavi poimi sen suuhunsa, mutta jatkoi matkaa vielä eteenpäin. Teki melkoisen lenkin ennen kuin hämmästykseltäni sain sen huudeltua oikeaan suuntaan. Esine tuli sitten vauhdilla mulle. Edelleenkään en vaadi mitään luovutusasentoja, katotaan niitä sitten kun esineiden etsintä on varmempaa.

Toiselle esineelle Taavi lähti edelleen innoissaan ja toi nopeasti toisen esineen. Kolmannellekin se lähti innokkaasti ja sitä se joutui oikein etsimään. Mutta se etsi hyvin ja motivaatio riitti ja viimeinenkin esine palautui! Mä olin niin tyytyväinen! Esinemotivaatio on selvästi kasvanut, kun olemme oppineet vähän leikkimään. Nytkin sain Taavia leikitettyä kivasti jokaisen palautuksen jälkeen.


Tokoa tehtiin Annen ja Kodan kanssa, vähän oli hapuilevaa, kun ei ollut mitään etukäteissuunnitelmia. Vähän kaikkea tehtiin ja Taavi oli ihan kivassa vireessä. Aloitettiin paikkiksella, hyvin meni. Vähän oli aluksi ympäristön katselua, mutta loppua kohti Taavi paransi muhun keskittymistään.

Anne neuvoi luopumistreeniä kontaktin parantamiseen. Tehtiin niin, että Tapsu laitettiin istumaan (ei perusasentoon) ja Anne yritti houkutella sitä nameilla. Ei tarvinnu palauttaa Tapsu kuin pari kertaa istualleen, kun se hokasi mistä on kyse. Ollaan kotona tehty myös näitä luopumisharjoituksia, mutta nyt oli eka kerta kun joku toinen houkuttelee. Ei se mua kattonut kertaakaan, mutta varmaan jos näitä harjoituksia päästäisiin tekemään apparin kanssa lisää, saisin sen varmaan parantamaan kontaktia.

Kaukot oli hyvät, luoksetulossa Tapsu tuli sivulle... hyppy oli tällä kertaa oikein kiva, seuraamista tehtiin vähän useilla käännöksillä kivalla kontaktilla. Kapulan pitoa tehtiin sekä puisella että metallisella, metallilla aika hento ote. Kiitos seurasta ja vinkeistä Anne!


Ihan huippuhauska viikonloppu! Kiitos kaikille!! On vaan niin kiva päästä touhuamaan ja juttelemaan muiden pyrri-ihmisten kanssa. Ollaan niin samantyylisiä ja ymmärretään toisiamme. Ja omat haasteet, ihmettelyt ja epäilyt koiran kanssa tuntuvat heti vähäpätöisemmiltä kun huomaa, ettei olekaan ainut jonka koira tekee jotain. Taavikin karkasi huoneesta vain kolme kertaa =)

Taavi ja Foca Pietan kuvaamina

Pentuhömppää:

Rento hauva hakee ja jäljestää

Maanantaina käytiin BH-kurssin viimeisellä kerralla, mölli-BH:ssa. Tai me ei kyllä tehty mölliä, kun ei oikein ollut mun henkinen tila siinä kunnossa, että siitä olis tullut mitään. Sen verran on nyt kasaantunut kaikenmoista pikkupaskaa (muuta kuin koirajuttuja) pienelle ajalle, että V-käyrä oli aikas korkealla ja Taavi herkkänä poikana reagoi vahvasti mun huonoon mielentilaan. Jos kyseessä olisi ollut normitreenit, olisin todellakin jättänyt ne väliin!

Käytiin kuitenkin sirun luennassa ja ilmoittautumisessa, muu toiminta menikin sitten ihan maan haisteluksi. Kaupunkiosuuden jätin kokonaan väliin.


Tiistaina hakutreenit raunioilla. Mä tein koirien vaihdoissa rähjätreenejä ja mulla oli taas mitä ihanin, rennoin ja rauhallisin koiruli <3 Taavi oli taas enemmänkin hyvällä tavalla kiinnostunut muista. Ihanan nuoren lansutyttösen kanssa meinasivat pistää oikein leikiksi. Hassua, kun Taavi mahtui toisen alle seisomaan ja Tyrnin tassu on Taavin pään kokoinen ja silti niillä oli ihan tasaväkisen näköisesti hauskaa. Lansulauman pomorouvaankin tutustuttiin pienen matkan päästä, eikä siinäkään ollut mitään ongelmaa. Taavi olisi halunnut mennä tekemään tarkempaa tuttavuutta, mutta ei kuitenkaan arvattu päästää koiria ihan lähelle toisiaan, kun lansurouva on vähän arvaamaton. Tästä tuli kyllä taas hyvä mieli, ehkä opin taas luottamaan tulevaan...

Varsinaisessa treenissä meillä oli neljä raunioihin hautautunutta. Tuuli oli aika kova ja mun on edelleen vaikeaa hahmottaa, miten raunioalueella kannattaa liikkua. Annoin Taavin tehdä töitä aika itsenäisesti ja hyvin se kyllä töitä tekikin. Yhden ukon se kävi merkkaamassa aika alkuvaiheessa, mutta ei kuitenkaan ilmaissut sitä. Myös raunion keskiosan betonilohkareviidakkoa Taavi tutki hyvin tarkasti, muttei paikantanut tarkasti mitään.

Kaikki ukot kuitenkin löytyivät ja kun Taavi varmistui niiden sijainnista, se ilmaisi ne myös hyvin. Liikkuminen raunioilla oli myös reipasta, erilaiset alustat, onkalot, korkeuserot yms. eivät tuota Taaville mitään ongelmaa. Se tutkii aluetta itsenäisesti hyvällä motivaatiolla ja sitä on ilo seurata.


Torstaina oltiin jälkeilemässä kaatiskukkulalla tuulisessa vesisateessa. Taaville vieraan tekemä n. 300 m jälki viidellä kepillä, parilla kulmalla ja kaarroksella. Jälki vanheni n. 45 min. Janaa oli kymmenen metrin verran, mutta se ei taaskaan meinannut onnistua vaan Taavi kiskoi hirmuisella vauhdilla mäkeä ylös. Täytyy tässä palata selvästi vähän helpompiin janaharjoituksiin. Löydettiin kuitenkin jälki ja vauhdilla Tapsu lähti hommiin. Lähes koko matkan Taavi kulki jonkin verran sivussa jäljestä, mutta kävi kuitenkin poimimassa kaikki kepit. Mietittiinkin sitten sateen ja tuulen vaikutusta hajun käyttäytymiseen, kun toiminta oli aika samanlaista kuin edellisellä jäljellä, jolla olosuhteet olivat samat. Nyt vielä avoin maasto mahdollisesti aiheutti hajun kulkeutumisen kauaksikin alkuperäisestä jäljestä. Jos jollain on tiedossa hyvää lähdemateriaalia hajujutuista, niin otan tietoa mielelläni vastaan!

Jälkien vanhetessa Taavi pääsi leikkimään Tyrnin kanssa ja voi sitä iloa ja rakkauden määrää! Ensin peuhattiin, niin huvittaa kun toinen on iso ja kömpelö ja toinen pieni salama =). Sitten kun leikki alkoi vähän hyytyä, pääsi Taavin mieshormoonit valloilleen ja väen vängällä olisi pitänyt harjoitella pyrri/lansu palleroiden tekoa. Tyrniä tämä ei haitannut, mutta katsottiin kuitenkin parhaaksi lopettaa touhu.


Lenkeillä on nyt käyty lähes päivittäin ihmisten ilmoilla ja kas kummaa, Taavi on ollut välillä oikein mallikas lenkkikaveri ja muutenkin paljon rennompi. Ne kerrat, kun se on haukkunut muille koirille, se on vain haukkunut niille, ei räyhännyt. Ja lähes poikkeuksetta se toinen on aina aloittanut ensin. Vähän olen tätä asiaa jo ehtinyt pohtia mielessäni, mutta en tiedä onko johtopäätelmäni oikea... Mun oma mielentila on varmasti lenkeillä ihan toisenlainen kuin ennen. Nyt oikein etsin toisia koiria, jotta päästäisiin testaamaan käytöstä. Taavi on myös nopeasti hokannut milloin palkkaa tulee, vaikka tämä kyllä varmasti vaatii vielä todella paljon töitä. Autojen ja polkupyörien kohdalla (ollaan siis harjoiteltu kaikkien mahdollisten häiriöiden kanssa, kun niitä koiria oikeasti tulee lenkeillä aika vähän vastaan) Tapsu tarjoaa jo itse hyvin oikeaa käytöstä ja muissakin häiriöissä melkein aina.

Huomaa myös, että nuo sivistyslenkit on Taaville paljon rankempia kuin metsälenkit, kai niissä joutuu henkisesti aika paljon kovemmalle, kun häiriöitä on paljon aikaisempaan verrattuna ja sitten pitäisi vielä käyttäytyä nätisti. Olenkin tullut siihen tulokseen, että yritän pitää pari päivää viikossa ihan täysin vapaata. Ei edes sivistyslenkkejä eikä muita häiriönsietoharjoituksia vaan ihan vaan renjoja metsälenkkejä, vaikka ohje olikin treenata vähintään viisi kertaa päivässä. Mennään sitten vaikka vähän pidemmän kaavan kautta, mutta en halua rasittaa Taavia liikaa, kun se selvästi tuntuu väsyvän henkisesti näistä muiden koirien kohtaamisista. Ei sitä edistystä väsyneen koiran kanssa ainakaan saa aikaiseksi.

Sekalaista settiä

BH -kurssilla 20.4. henkilöryhmää oikein mallikkaasti, jättävät ja luoksari myös oikein hienosti. Paikkamakuuta tehtiin myös, olin ihan vieressä ja palkkasin tiuhaan, kivasti meni sekin. Kaupunkiosuuttakin vähän käytiin läpi; yksinjättö ei tuota mitään ongelmaa ja tänään koirien ohituksetkin meni oikein kivasti. Sirukin luettiin ja ilmoittauduttiin, niissä vähän piti haistella ihmistä, mut kai sekin oli ihan ok.


Viiko sitten perjantaina kävin koirakoulun aikana tekemässä Taavin kanssa kentän laidalla meidän omia rähjäharjoituksia, välillä jopa onnistuttiin. Ongelmakoirakouluttajan mukaan Taavi on todellinen salama, joten sinun refleksit ovat koetuksella. Tämä on niin totta! Lenkit on nyt myös ainakin osittain siirretty ihmisten ilmoille, mutta eihän tässä tuppukylässä paljon ketään liiku. Parin tunnin lenkillä asuinalueilla saldona kaksi vastaan tullutta koiraa... Siihen tuhanteen onnistuneeseen ohitukseen voi mennä yhden koiran ikä.


Viime lauantaina oltiin Päivi Päxä Aholan tottissemmassa. Meillä oli aiheena nouto ja paikkamakuu. Nouto hyvällä mallilla, vaikka kyllä mun tekemisessä on siinäkin paljon korjattavaa. Paikkista sitten ihan mulle uudesta näkökulmasta. Tähän asti kaikki on neuvonu rauhoittamaan koiran, jotta se malttaa olla siellä maassa. Ja palkka aina koiran jalkojen väliin maahan, ettei se vaan nouse sieltä ennakoiden palkan saantia. Tää on tuntunu musta ihan järkeen käyvältä ajatukselta, mutta Päxä lähti ihan toisesta ääripäästä. Ensin hetsataan koira korkeaan viettiin ja vireeseen, sitten käsky, vapautus ja palkka. Tätä sitten niin, että koira joka kerta hetsataan, sitten paikkamakuuseen ja palkkaus niin, että vapautan Taavin ja se "ryntää" hakemaan palkaa multa. Tämän pitäis varmistaa se, että Taavi keskittyy vain minuun odottaen vapautusta ja jos Tapsu nousee omineen, se tulee suoraan mun luokse. Täytyy kyllä sanoa, että vaikka meidän treenihetki oli aika lyhyt, oli Taavi tänään sata kertaa keskittyneempi minuun sen paikkiksen aikana kuin koskaan aikaisemmin!

Päxän kommentoimat videot semmasta: Noutovideo ja paikkisvideo

ja pari kuvaa Marika Kosken kamerasta:

Ensin hetsataan

sitten intensiivinen paikkis

Nyt on kyllä ton tottiksen kanssa ihan älytön motivaatiopula. Kisaura tuntuu täysin mahdottomalta ajatukselta, joten syytä tottiksen treenaamiseen ei oikein ole... Jo ennalta sovitut ja maksetut jutut käyn, mutta sitten en kyllä tiiä jaksanko panostaa aiheeseen?


Sunnuntaina sadepäivän iloksi tein Taaville jäljen. Keli siis tasaisen sateinen koko päivä, tuulta puuskissa. Jälki vanheni reilun tunnin, maastona metsä, hakkuuaukea ja pieni pätkä jäkäläkalliota. Mittaa jäljellä oli noin 650 m ja sillä oli kahdeksan keppiä.

Janatyöskentely oli ihan perseestä, Taavi rynni jäljestä reilusti yli ja kun sain sen takaisin jäljen paikkeille, lähti se takajäljelle. Tämän alkuhärdellin jälkeen saatiin oikea suunta ja jäljelstys oli tänään vähän ailahtelevaa. Välillä mentiin oikein hienosti nenä maassa jäljen päällä ja välillä oltiin sitten jonkin verran sivussa. En tiedä miten tuo sade vaikuttaa hajujen kulkeutumiseen. Kepit kuitenkin löytyivät hyvin yhtä lukuun ottamatta, vaikka Taavi olisikin ollut kepin kohdalla aika sivussa jäljestä. Kulmat meni myös hyvin, niiden kohdalla se sattui olemaan hienosti jäljen päällä, joten mitään isoja oikomisia ei tänään tullut. Hyvin jaksoi pitkän jäljen loppuun asti. Hakkuuaukealla oli erityisen tarkkaa työskentelyä!


Maanantaina BH-kurssilla otetiin alkuun kaikilta koirilta sirun luenta, ei ongelmia siinä, eikä muissa koirissa, oikein rento Taavi. Ilmoittautuminen toisen koiran kanssa meni myös hyvin, toista jopa palkattiin pallolla siinä meidän vieressä ja Taavi istu kiltisti perusasennossa... Varsinaisessa harjoituksessa tehtiin kaavion eka puolikas eli se hihnaosuus. Taavi seuraa oikein mallikkaasti hyvällä ilmeellä, pitkä palkaton tekeminen ei ole ongelma. Myös henkilöryhmä meni hienosti.Paikkamakuuta tehtiin toisen koiran treenin ajan. Mulla ei nyt ole luottoa yhtään tuohon paikkikseen, joten olin lähellä ja palkkasin melko tiuhaan.

Eniten ehkä harmittaa se, että kurssin vetäjän mielestä hän ei näe estettä suorittaa BH:ta. Toki ymmärrystä mun ajatuksille on ja eihän kokeeseen voi mennä, jos ei luota koiraan. Ja taitavat muutkin kurssilaiset pitää mua vähän höhlänä, kun eiväthän he näe mitään rähjäämistä, Tapsa on oikein mallikas oppilas. Harmi, että yksi paikkamakuu voi huuhtoa kokonaisen kisa/pelastuskoirauran mukanaan. Hakupuolella tuo pelastuskoirakkohaaveista luopuminen on ehkä kamalinta, koska metsässähän Taavi on niin omassa elementissään ja siitä voisi ihan oikeasti olla apua kadonneiden etsinässä. Mutta ilman BH:ta ja tottisosuuden paikkista siitäkään ei tule mitään.


Tiistaina oltiin pelastushakutreeneissä tekemässä koirien vaihdoissa meidän omia rähjätreenejä. Jännä, miten paljon se toinen koira vaikuttaa; osaa pitäis päästä iloisesti nuuhkimaan ja osa sit on taas tosi epäilyttäviä. Onnistuttiin kuitenkin olemaan rähjäämättä. Autossa ollessaan Taavi sit rähjääkin kaiken rähjäämättömyyden edestä. Eihän se hyvä ole, mut en tiiä mitä sille tekisin... Vai onko sillä vain oltava oikeus puolustaa omaa aluettaan?

Oli meille ukkojakin piilotettu metsään, mut mun oma keskittyminen ei kyllä ollu tänään kohillaan. Eli siis neljä ukkoa, joista Taavi tietenkin noukki ekaks molemmat takakulmat. Ekana ukkona se löysi päättämän sadetakkihemmon. Jos tollanen tulis oikeesti mua vastaan metsässä, niin mä kyllä pelästyisin sitä. Tokana todella kaukana maakuopassa oleva mm ihan loistavalla ilmaisulla! Sitten eka etukulma uusiks ja se oli oikein näppärä. Viimeisenä oli toisessa etukulmassa oleva risuilla peitetty roskis. Se oli vaikea. Ihan kuin Taavi olisi jotenkin vältellyt sinne menoa ja kun viimein meni roskikselle, ei se meinannut millään alkaa ilmaista. Kaapi ja nuuskutteli vain kantta, lopulta kuitenkin alkoi hyvä haukku.


Tänään oltiin mätsärissä lähinnä siedättymässä toisiin koiriin. Keli oli sateinen ja kylmä, joten koiria oli aika vähän. Tämä sopi meille oikein hyvin. Taavi olikin oikein rauhallinen ja rento melkein koko ajan. Yhden kerran pääsi rähjäämään ja toisella vähän urahti, mutta muuten oli oikein hienosti. Se jopa oli kiinnostuneen utelias muita kohtaan. Kaikkinensa mätsärissä meni kolmisen tuntia aikaa ja taisi väsy ruveta tulemaan loppuvaiheessa, kun se rentous vähän katosi ja meinasi rähjäys tulla tilalle.

Parikehästä sininen nauha, sinisten ykkönen ja BIS seiska. Toi BIS-kehä meni ihan harakoille, oli jo sen verran väsy koira, että juoksuosuudet ei onnistunut vaan piti haukkua sekä edessä menevälle että takana tulevalle. Luulen kuitenkin, että tämä oli ihan hyvää harjoitusta.

Pääsiäinen 2015

Pitkäperjantaina käytiin patikoimassa Kuukkelin kierroksella, mulle matkaa kertyi viitisentoista kilometriä ja Taaville varmasti tuplasti. Paikoin oli vielä Salpausselän pohjoispuolella huomattavasti enemmän lunta kuin mihin täällä eteläpuolella oli jo tottunut ja vähän meni välillä raskaaksi matkan teko, mutta hyvin jaksettiin molemmat.

Lauantaina pelastushaussa meille oli tarjolla kokeenomainen treeni. Alueena metsä, jossa aika hyvä näkyvyys, toisella puolella tosin ennen alueen reunaa nousi kalliot vähän ylemmäksi ja toivat haastetta mukavasti. Keli vähän plussalla ja tuulta aika sopivasti.

En tiennyt 'kadonneiden korvasienestäjien' tarkkaa määrää, heitä oli kuitenkin useampia eksyksissä noin 150 x 300 m alueella. Lähetin Taavin ensin etukulmaan, mutta se kaartoi vähän radalla eteenpäin nostaen sieltä hienosti yhden kadonnen kivenkolosta. Toisen lähetyksen tein toiseen etukulmaan ja sieltäkin löytyi ukko. Palasin jälkiäni vielä alueen etureunaan ja lähetin uudestaan etukulmaan, kun se äsken jäi Taavilta käymättä. Ja niinhän siinä kävi, että siellä oli kallion laella piilossa yksi sienestäjä!

Sitten lähettelin Taavia puolelta toisella edeten itse radalla ainakin omasta mielestä ihan reilusti. Vastatuulen puollelle Taavi ei niin hyvin tänään uponnu, meni kuitenkin lähes sen 50 m. Sieltä puolelta se löysi aika aikaisessa vaiheessa aivan takakulmassa olleen teltan, jossa oli myös maalimies. Tapsu meinas mennä ensin läpi teltasta ja sitten vasta aloitti ilmaisun. Taas sain palata melkoisen matkan metsää pitkin takaisin keskilinjalle. Tuon löydön jälkeen Taavi ei mennyt niin hyvin vastatuulen puollelle, kai se oli jotodennut sen tyhjäksi?

Myötätuulen puolle sain lähetellä pariin otteeseen lähes samasta paikasta, että sain Taavin nousemaan ylös kalliolle, mutta se kyllä kannatti, sillä viides ukko oli kaukana ylhäällä kalliolla.

Ilmaisut olivat todella hyviä. Ei mitään hapuilua tai kuseskelua, vaan vaativaa hyvää rytmikästä haukkua.  Ja maalimiehillä viimeistä lukuun ottamatta otin Taavin sivulle ja se sai palkan vasta hetken odoteltuaan, että maalimies kömpii ylös ja kaivelee palkat. Ja mikä parasta, Tapsu oli mulla melkoisen hyvin hallinnassa maalimiehiltä keskilinjalle tultaessa, ei tarvinnu pitää sitä hihnassa kiskomassa :) Ei varmaan tule yllätyksenä, mutta nää oli todella hyvät treenit! Jäi hirmuisen hyvä mieli sekä omasta että koiran tekemisestä, sillä moottori ei tuolta koiralta tunnu tähän hommaan ihan heti loppuvan. Eilisen rankan patikoinnin jälkeen se jaksoi kuitenkin tehdä hurjasti töitä ja vaikkei maasto tänään ollut hirmuisen vaikea, oli siinä tekemistä kuitenkin ja treenillä tuli kestoakin ihan kiitettävästi. Mä niin, ja Tapsu kanssa, tykätään tästä hommasta kyllä tosi paljon!

Ihan loistava harjoitus. Tosi vaikea mulle (mistä lähetän koiran? Paljonko etenen lähetysten välillä? Milloin jokin alue on varmasti katsottu vai vieläkö pitäisi tarkistaa? Koiranlukutaito!! Ja missä helkkarissa se keskilinja menee?)ja paljon töitä Taaville. Taavi teki hienosti monta tyhjää pistoa, vaikkei ne sellaisia suoria laatikkomaisia pistoja olleetkaan. Mutta pelastuspuolella onneksi tärkeintä on ihmisten löytyminen eikä kaavamainen (aivoton) eteneminen. Jos koira kerran saa hajun, niin tyhmäähän se on olla sinne menemättä. Niissä kaavamaisissa suorissa pistoissa on toki se hyvä puoli, että niillä voi varmistaa koko alueen läpi käynnin. Mutta sainpas mäkin tänään Taavin menemään sinne minne halusin, vaikkakin se välillä vaati pari uusintayritystä.


Sunnuntaina avattiin jälkikausi virallisesti kaatiskukkulalla. Taaville noin sadan metrin mittainen suora jälki, jolla kuusi keppiä/esinettä. Jälki vanheni n. 40 min ja jäljellä oli melko kova takatuuli. Kyllä meni hienosti! Kaikki esineet ja kepit löytyivät hienosti ja muutenkin melko tarkkaa jäljestystä. Kovasti joutui kyllä jarruttamaan ja ryhmän vetäjän mielestä voisi jarrutella vieläkin enemmän. Hän myös epäili meidän treenanneen salaa kamalasti, mutta ei me olla tehty kuin se yksi jälki helmikuun lopussa. Taavi on varmaankin vaan sen verran aikuistunut ja talven miettinyt juttuja, että tämä(kin) homma sujui paremmin kuin viime vuonna!

Kuvat Tiina Suuronen

"Mä löysin tällasen hammasharjan, niin saanko mä nyt sitä palkkaa?!"

Maanantaina käytiin aamusta siskon koiran kanssa tekemässä vähän paikkamakuutreeniä. Taavi pysyi hienosti koko kaksi minuuttia! Pari kertaa kehuin, kun oli niin hienosti. Tehtiin myös vähän seuraamistä, mutta se oli tänään kyllä niin ala-arvoista, ettei tosikaan; Taavi laahusta kaukana mun takana, ei oikein hommat kiinnostaneet tänään. Tehtiin sitten vielä tuota paikkista uudemman kerran ja nyt niin, että sisko lähti liikkeelle useampaan kertaa Taavin vierestä, ei ongelmia! Ja sitten ne käveli ees taas ja ohi ja vaikka miten Tapsun ympärillä ja Taavi vaan makas hienosti. Kävin palkkailemassa aina välillä. Onnistui sentään tuo paikkamakuu tänään kun muusta tekemisestä ei tullut mitään. Tuota vireystilaa kun oppisin vielä säätelemään, niin ei tulisi tehtyä noita "turhia reissuja" kentälle. Mutta onnistuihan sentään tuo pötköttely =)

Illalla meillä oli vielä BH-kurssi, jossa tänään oli vuorossa kaupunkiosuuden harjoittelu. Häiriökoirana dobberinarttu. Muuten meillä meni ihan hyvin, mutta eihän se ohitus nyt niin kaunista katseltavaa ollut. Otettiin sitten pariin kertaan uudestaan ja saatiin ihan hyviä suorituksia. Kurssin vetäjä kyllä sanoi, ettei se ensimmäinenkään pieni rähjäys nyt niin kamalan paha ollut ja treenillä saadaan tuokin ongelma kuosiin. Toivottavasti näin on! Ja varmasti paljon on myös siitä kiinni, että itse varmasti vähän jännityn joka kerta ohitustilanteissa ja näin provosoin Taavia rähjäämään...

Myös ihmiset kiinnosti siinä puhutteluvaiheessa Taavia. Mun pitää vain laittaa se aina istumaan ja reagoida nopeammin ja tiukemmin siihen, jos se meinaa nousta haistelemaan. Ohi ajeleva pyörä tai kävelevät ihmiset eivät Taavia juurikaan kiinnostaneet ja se yksin jättö, jota jännäsin ehkä eniten, meni ihan superhyvin. Siinä se oli vaan tönöttänyt, eikä ihmiset, koira tai pyöräilijä olleet kiinnostaneet.

Tehtiin lopuksi vielä ohitusharjoituksia ja nyt ne menivät oikein mallikkaasti. Taavi jopa vähän väisti katsellaan dobberia. Täytyisi nyt vaan päästä paljon harjoittelemaan kivojen koirien kanssa noita ohituksia...


Siinä ne pääsiäisen pyhät sitten vierähtivätkin. Ollaan Taavin kanssa molemmat aika väsyjä, niin paljon tuli touhuttua ja vieraitakin meillä kävi paljon pyhien aikaan, joten kyllähän sekin pientä pyrriäistä vähän varmasti väsyttää. Vieraat kun ovat vähän jänniä, mutta kuitenkin niin kivoja. Taavi oli oikein hieno isäntä vieraille!

Tekemistä riittää

Tää kevät on pahaa aikaa. Mulla näyttää olevan tapana vähän ylibuukata itteäni pitkän tylsän talven jälkeen. Toivottavasti minä ja Tapsu jaksetaan seuraavan parin viikon rypistys, kun on vähän tullut hamstrattua taas tuota tekemistä... Mutta kun on niin paljon kaikkea kivaa, eikä mitään malttais jättää välistä...

Viikonloppuna oltiin pk-hakuporukan kanssa ensimmäistä kertaa metsässä  tänä vuonna. Kyllä oli kivat treenit. Keli oli melko tuulinen ja asteen pari plussalla. Taavin treenissä ajatuksena suorat pistot ja ilmaisu. Sehän on kenttätreeneissä talven aikana lähinnä keskittynyt kuseskeluun. Viisi ukkoa, tuulen puolelle kolme valmista ja myötätuulen puolelle kaksi haamua.

Ensimmäiselle valmiille Taavi lähti vauhdilla ja löysi nopeasti maalimiehen. Maalina oli Taaville uusi ihminen, niinpä ennen ilmaisun aloittamista oli ensin naaman pesu ja sitten hyvä haukku. Tänään palkattiin hyvästä haukusta ennen mun paikalle ehtimistä. Maalimiehen mukaan ei kuitenkaan ollut mitään ongelmaa haukun aloituksessa, vaikka Taavi ensin vähän pussailikin.

Toinen mm haamuna ylös mäkeen. Siellä maalimies oli vähän auttanut namipurkilla ja ilmaisu oli hyvä. Kolmas ukko valmiina. Nyt ei tullut ihan suoraa pistoa, sen verran oli matkan puolivälissä kivikkoa, että Tapsu kaarsi siitä rataa eteenpäin. Maalimies löytyi kuitenkin hyvin eikä haukun aloituksenkaan kanssa ollut mitään ongelmaa. Neljäs ukko haamuna meni hyvin ja se viides ja viimeinenkin oli oikein mallikas suoritus. Tultiin sitten porukalla siihen tulokseen, että kentällä kuseskelu johtui joko siellä olevista toisten koirien hajuista tai sitten siitä, että homma oli Tapsun mielestä vaan ihan liian tylsää.


Ehdittiin viikonloppuna uimaankin Nutun ja Ladan kanssa. Taavi ei olisi millään malttanut pysyä poissa altaasta, se oikein huusi ja kiskoi kohti allasta =)

Tässä pari videota uimahommista. Vähän oli vaikea samaan aikaan kuvata ja uittaa, siitä syystä vähän kehnot videot. (Kattokaa ilman ääniä! En osaa laittaa mitään hienoja taustamusiikkeja...)

Ensin uitiin kellukkeilla

      

ja sitten ilman

Maanantaina alkoi BH-koekurssi. Koska täällä jo hyvällä mallilla ollut kevät oli kadonnut ja tilalle oli tullut talvimyrsky, meni ensimmäinen kerta lähinnä jutellessa kokeen kulusta ja vaatimuksista ja koirien tilanteesta. Jokainen koirakko kävi kuitenkin esittäytymässä lumipohrussa pienen seuraamisen ja jättävien merkeissä. Vähän oli haastavaa, kun lunta satoi vaakasuoraan ja joutui pohraamaan lähes kymmensenttisessä hangessa. Taavi sai kuitenkin kehuja innokkuudestaan, henkilöryhmää täytyy kuitenkin treenata kovasti. Vähän jäi kanssa harmittamaan se, ettei sitä mun niin kovasti odottamaa paikkamakuuta päästy tuossa kelissä harjoittelemaan. Kivan tuntuinen ohjaaja ja kiva porukka, tätä kurssia odotan kovasti!


Tiistaina käytiin iltapäivällä hallilla parsonin kanssa treenaamassa paikkamakuuta. Tänään meni oikein hyvin, kun ei vaadittu koirilta ihan niin paljoa kuin viimeksi. Tein myös ALO luokan kokeen liikkeet läpi; muuten meni oikein loistavasti, mutta seisominen on vaihtunut maahan menoon. En tajua mitä tossa on käynyt, mutta seis-käskyllä Tapsu käy maahan kuten myös maahan käskyllä... Tätä sitten vähän hinkattiin ja saatiin onnistumisia, mutta vähän jäi epävarma fiilis tuosta. Täytyy tehotreenata seisomista. Hyppy meni muuten hyvin, mutta ekalla yrittämällä Tapsu kolautti toisen takatassunsa esteeseen. Onkohan sillä joku hahmotushäiriö, kun kolistelee itteensä niin usein? Este on kuitenkin vain noin sen säkän korkuinen. Pari uusintayritystä meni hyvin, vaikka se paikallaan seisominen sen hypyn jälkeen vois olla varmempaa.

Illalla käytiin vielä pelastushakuporukan kanssa vähän tottistelemassa. Koitettiin sitä henkilöryhmää ja kyllähän ne ihmiset kovasti kiinnostaisi. Mä myös ite himmailen hassusti ja tästä seuraa Taavin laamailu. Miten sitä taas sais ittensä kävelemään paremmin? Vähän myös seurattiin ja tehtiin luoksetuloja, hienosti meni!

Torstaina oltiin viimeisissä tokotreeneissä. Aiheena oli alo-luokan koeliikkeet. Ensin tehtiin paikkamakuu, koiria tosin oli vain kaksi. Taavi pysyi hienosti koko kaksi minuuttia. Kerran piti vähän sanoa, kun Taavi vähän tuijotti sitä toista koiraa. Myös aksapuolen älämölö sai vähän pään kääntymään ja korvat heilumaan, mut siihen ei tarvinnu puuttua. Vähänkö tuli hyvä fiilis tuosta! Paikkis on siis mahdollinen!!! Ehkä...

Seuraamiset meni aika lailla nappiin yhtä täyskäännöstä lukuun ottamatta. Taavi sattui just kattomaan aksapuolelle sieltä kuuluvan metakan takia ja mä talloin sen jaloille. Onneks sen jälkeenkin seuruu onnistui.

Jättävät meni kanssa ihan hyvin. Seisomisessa annoin pienen käsiavun, kun Tapsu on viime aikoina perusteellisen makuutreenin jälkeen ruvennut menemään myös tässä liikkeessä maahan. Tähän mun pitää nyt ruveta sisäänajamaan ennakoivaa merkkiä, jos se auttais.

Luoksetulo oli muuten hyvä, mutta ekalla yrittämällä Taavi nousi seisomaan. Toinen yritys onnistui loistavasti, se edestä sivulle tulo oli niin mahtavan nopea ja napakka!

Hyppy meni myös hyvin, vaikka mulla itelläni ei taida riittää usko siihen, että Tapsu pysyy hypyn jälkeen paikallaan.

Kyllä tulee haikea olo. Meillä oli tosi hyvä porukka ja superloistava ohjaaja! Muu porukka sai itselleen uuden vetäjän, mutta treenit vaihtui eri päivään ja mulla on silloin hakutreenit... :/  Ei auta kuin toivoa parasta, että näin tokokärpäsen puraisemana saatais joskus joku paikka treenata. Omat taidot ei kuitenkaan riitä omineen treenata, mut jos ryhmissä ei ole tilaa, niin eihän sille mitään voi. Ja tuleehsn Annukka vuoden päästä takaisin, toivottavasti!!