Vähitellen takaisin hommiin

Lauantaina osallistuttiin tokon kokeenomaiseen hyväntekeväisyystreeniin, jossa sai suoritettavaksi valita kuusi liikettä.

Meidän liikkeet oli paikkis, seuruu, ruutu, hyppynouto, kaukot ja kierto.

Paikkis jännitti kovasti, kun se on ollut joulukuun häpsäkän jälkeen vähän epävarma ja nyt vielä vieruskaverina ihan vieras rotikka. Mut hienosti ja rauhallisesti meni, vaikkei ehkä ihan rennosti.

Liikkeistä kaikki muut oli melko lailla kympin suorituksia paitsi kaukot, jotka ei onnistuneet kuin läheltä. Liikkurin luo Sinni karkas vasta vikan liikkeen jälkeen. Tuomarilta kommentti, että hyvältä näyttää ja Sinni vaikutti itsevarmalta. Liikkuri kehui iloisuutta ja hauskuutta. Olin tosi iloisesti yllättynyt, kuin hyvin kaikki meni!

Sunnuntain tottisvuorolla tehtiin luoksetulo, kaukoja, jäävät ja jotain rallyn juttuja. Luoksetulossa meinasin saada luokseni kaksi koiraa ja Sinni meinas körmyyttää toisen kutsua totelleen, mut hienosti selvittiin ilaman mitään välikohtauksia ja uusintaluoksarikin onnistui hienosti.

Kaukoissa mulla ei ollut hajuakaan säännöistä ja Sinnillä vähän arpomista liikkeissä, mut paljon hyvääkin.

Kaukot tehtiin niin, että aloitin läheltä ja pidensin nopeesti etäisyyttä. Kaikki vaihdot onnistui.

Rallyjutut hioutuu pikku hiljaa.

Maanantauna kävin omineen hallilla molempien kanssa. Ensin pieni rallyrata ja sitten ruutua ja kiertoa sekä jääviä ja kaukoja.

Rallyssa oikealla seuratessa askel vasempaan ei onnistunut millään Sinnin kanssa. Muuten tuo pikkurata meni varsin mallikkaasti. Taavi teki rataa myös ja oli kovin innokas, kuten myös tokojutuissa, vaikkei ihan ruutuun löytänytkään.

Sinnin kanssa saatiin kaukot onnistumaan aika hyvin ja ruudun ja kierron erotteluakin harrastettiin kohtuullisella menestyksellä. Jäävät edelleen hukassa

Keskiviikon tokossa oli aiheena kokeenomainen treeni. Kun oltiin just lauantaina tehty Sinnin kanssa huippuhyvin onnistunut kokeenomainen, niin ajattelin tehdä nyt kokeenomaisen, mutta palkkaan aina sopivissa väleissä. Mutta mitenkäs meidän kävikään! Sinni kun pääsi halliin ja näki kaikki ihmiset pitkästä aikaa se innoistui ihan valtavasti. Vapaaksi päästessään se muistutti lähinnä heliumilmapalloa, joka sinkoilee iloisen päättömästi ympäri hallia. Lisäksi maassa olleet merkit ja kartiot oli sille tällä kertaa tosi vaikeita. Suurin osa liikkeistä meni ihan plörinäksi, kun se ei vaan kaikessa iloisessa sinkoilussaan pystynyt niitä tekemään, kun oli niin paljon kaikkea muuta kivaa. Ainoat onnistuneet liikkeet oli luoksetulo ja seuruu. Mut hauskaa Sinnillä ainakin oli ja itsekin kyllä lähinnä nauroin kippurassa sen touhuille. Sen ylitsevuotava iloisuus oli vaan niin hauskaa. Ehkä ens kerralla sitten taas enemmän tokoa muistuttavia suorituksia.

Torstaina pitkästä aikaa hakunmetsässä ja sekin oli Sinnin mielestä taas ihan superhauskaa. Kolme ukkoa etsittiin ja ilmaisut oli hyviä! Jopa yksi lähiukko onnistui hyvällä ilmaisulla. 

Saikku loppu, kädettömyys jatkuu

Onneksi on iso takametsä, jossa pääsin käsipuolena lenkittämään koiria ihan kohtuullisen hyvin teiden ollessa edelleen saikun ekat viikot luistinratoja. Kaikenlaista pientä aktivointia ruuan kanssa koitettiin myös lisätä paljon, kun muu tekeminen oli aika hankalaa. Kyllä meinas elo käydä tylsäksi niin mulla kuin koirillakin.

Ja ettei olis ollu liian helppoa, niin Murulta leikattiin käsi viikko mun tapaturman jälkeen. Sit meitä oli kaks kädetöntä. Ennen leikkausta sain houkuteltua Murun mulle avuksi viemään koirat kerran uimaan.

Tiina oli ihana ja asensi paksiinsa väliseinän ja kuskasi meitä sunnuntaitreeneihin. Teki kyllä tosi hyvää meille molemmille päästä hallille puuhailemaan. Sinniä ei vasemman käden puuttuminen (sidottu vartaloon) perusasennossa ja seuruussa haitannut. Ekana sunnuntaina tehtiin ruutua ja kiertoa, ne on oikeestaan koevalmiita. Hyppynoutoa vieraalla kapulalla kokeiltiin myös ja ekojen ihmishäiriöiden ylitsepääsemattömyyksien jälkeen sekin onnistui. Kaukot ja jäävät edelleen ihan mahdottomat, mitä hittoa teen näiden kanssa!?

Tokana sunnuntaina tehtiin hyppynoutoa ja jääviä. Molemmat on vaiheessa, mutta ihan hyvällä mallilla kuitenkin. Pikkasen vielä lisää treeniä niin hyppynouto on kisavalmis, jäävät tarvii vielä paljon varmuutta.

Kolmantena tehtiin kiertoa, ruutua, hyppynoutoa ja hinkattiin kaukoja sekä rallyjuttuja. Jos kierto on ekana, niin Sinni ei osaa mennä ruutuun, kun valitsee aina kierron. Hyppynoudosta nähtiin mm. versio jossa kapula palautetaan kauniiseen perusasentoon sen jälkeen, kun on ensin käyty vähän rakastamassa kaikkia kentällä olevia ihmisiä se kapula suussa... Voitas mennä kokeisiin väliaikanumeroksi naurattamaan ihmisiä.

Yhtenä perjantaina saikun lopulla oltiin Sirke Viitasen rallyvalkussa. Hitto, että tykkään Sirkestä, sillä on niin konkreettiset neuvot, että tyhmempikin tajuaa. Yllättävän hyvin meni rata, vaikkei vasen käsi ihan toiminutkaan, mut on kyllä tekemistä vielä monessa jutussa. Saatiin hyviä vinkkejä sivuaskeleeseen ja kukkasiin. Ja miks ihmeessä sitä aina ajautuu liian lähelle kylttejä, vaikka on omasta mielestään ihan hirmu kaukana niistä. Mut superhyvä valkku ja ainakin vielä toisen, ehkä kolmannenkin kerran ollaan tänä keväänä menossa Sirken oppiin. Jos jotakuta muutakin kiinnostaa, niin Koirakkona Oy järkkää nää koulutukset Haminassa ja paikkoja saattaa vielä olla vapaana. Rallyn lisäksi tarjolla jeesiä tokoon tai pk-tottikseen.

Tiina S. kuvaili

Ulla vei meitä saikun aikana lenkille, ihanaa, kiitos erittäin tarpeellisesta pääntuuletuksesta ja toisen lenkittämisestä. Yllättävän hyvin kävely kaupungilla väsyttää mettäläiskoiria. Välillä oli myös Aino mukana.

Kaukoja hinkattiin Sinnin kanssa saikun aikana tehostetusti ja kyllä niissä edistystä tapahtui. 

Saikku loppui, mutta osittainen kädettömyys jatkuu. Vielä menee monta viikkoa, että pystyy esim. pitämään hihnaa tossa kädessä kunnolla tai tekemään rallyn ohjausliikkeitä. Mut kai se joskus tulee kuntoon.

Kalenteri tyhjäksi

Lauantaina käytin Taavin fyssarilla, kun sen toinen takajalta oli yhtenä iltana vähän puutuneen oloinen. Perinteisenä vaivana sillä oli pientä jumitusta lapaluiden kohdilla, mutta sitä sillä on ollut aina. Lisäksi ranka oli aavistuksen jäykkä lantion seudulta, mutta ei sielläkään mitään hälyttävää. Eikä tuo jalkakaan ole oireillut mitenkään sen yhden pienen haparoinnin jälkeen. Mut vanhuus ei selkeästi tule yksin.

Sunnuntaina käytiin aamusta rally-tokon ratatreenimöllihässäkässä, tukitapahtuma kisamatkalle lähtijälle. Voi-luokan rata näytti seuraavalta:

Meni Sinnin kanssa muuten hyvin, mutta sen seisominen on kadonnut jonnekin. Eka seiso-tehtävä uusittiin onnistuneesti, mutta toisessa se pyöri mukana. Myös ohjaajan kiertäminen oikealta seuraten on meille ollut perinteisesti hankala ja sen jouduin uusimaan nytkin. Mut muuten oli oikein kivaa menoa, vaikka houkutus ja radalla olleet tuomarit veti Sinniä puoleensa taas ihan mahdottoman paljon. Palautteena sain kehotuksen rauhoittaa menoa, on kuulemma kiireisen näköistä. Tää etenemisvauhti onkin ollut hankala. Taavin kanssa piti mennä ihan tosi kovaa, ettei sillä menny hermo hidasteluun. Sinnille varmaan sopisi aavistuksen rauhallisempi tahti, mutta vaukhti on selkärangassa ja jos hidastelen, niin hidastelen helposti liikaa ja sitten Sinni menee epävarmaksi. Huh kun on vaikea laji.

Illalla hallivuorolla tehtiin tokojuttuja: kiertoa, hyppynoutoa ja ruutua liikkuroituna. Sinni osaa kaikki, mut koevalmis se ei vielä ole. Kapula tippuu esimerkiksi edelleen mun jalkoihin, ellen käskytä, mut hitto että se kuitenkin teki hyviä valintoja, vaikka kaikenmoiset häiriöt ois ajanu sitä vähän väärille raiteille, fiksu koira.

Loppuun vielä paikkisteltiin ja vähän Sinniä jossain vaiheessa näytti epäilyttävän, mutta meni kaikkinensa hyvin.

Maanantaina omineen hallilla rallyilemassa molempien kanssa. Taavi hömpötteli innoissaan, mut Sinnin kanssa mulla on kyllä tekemistä. En tiedä miten rally on näin vaikea laji sille ja miks en osaa ohajata sitä selkeämmin. Vaikka se osaa lähestulkoon kaikki liikeet yksittäisinä liikkeinä ihan tosi hyvin, niin radalla niitä on vaikea suorittaa. Mun ohjaus on jotenkin erilainen varmaankin tai jotain. Mut muutamaa omaa muuvia lukuun ottamatta meni kuitenkin ihan kivasti.

Ratapiirros hukku jonnekin

Tehtiin myös noudon palautuksia palkkanamipallolla. 

Tiistaina mursin retkiluistelureissulla ilmalennon seurauksena olkapääni ja kalenterista tyhjentyi ainakin Sinnin fyssari ja yhdet rallykisat, uinti sekä varmaan suurin osa treeneistä. Jotain koitan kuitenkin, mut autonajokyvyttömyys ja yksikätisyys rajoittaa aika paljon...  

Vuosi käyntiin

Vuoden ekat treenit oli sunnuntaiporukan hallitreenit. Aloitettiin luomalla Sinnille uskoa, että paikkisrivissä on ihan hyvä olla. Muilla oli ihmisiä mukana, kun niitä ei vielä uskalla jättää yksin, mutta oli tuokin parempi kuin ei mitään. Vaikka olen kyllä varma, että Sinnistä olisi ollut epäilyttävämpää olla siellä ihan vaan koiraporukassa. Mut saatiinpahan ainakin hyvä onnistuminen!

Loppuaika keskityttiin sitten rallyn oikeaan puoleen ja se on kyllä mennyt eteenpäin. Kaukojakin kokeiltiin taas, mutta ne ei nyt onnistu jostain syystä sitten millään.

Tiistaina käytiin uimassa, ihan parasta!

Voitko nyt jo heittää, pliiis!

💗💗

Keskiviikkona todelliset hyvänmielen tokotreenit! Merkkien kiertoa, hyppynoutoa, kaukoja ja loppuun paikkis.

Merkkien kierto oli vauhdikas, vaikka pientä väistöä ja luimuilua toisen koiran vuoksi. Isosti iloa silti. Hyppynouto ekan kerran ilman kapulan tiputuksia, tosin autoin paljon, mut silti. Kaukoja hinkattiin sit enempi ja kai ne sieltä palaa joskus. Kolmesta metristä menee hyvin, viidestä ei millään. 

Lopun paikkis tehtiin niin, että aluksi menin täyteen matkaan ja tulin sieltä pikku hiljaa minuutin aikana kohti Sinniä. Välipalkka ja toinen minuutti sit puolesta matkasta. Meni hyvin ja Sinni oli ihan rennon oloinen. 

Torstaina omineen hallilla, molemmille rallya ja Sinnille tokoakin. Tehtiin rataa ja molemmat oli hyviä. Sinnin kanssa onnistuttiin erityisen hyvin!

Ruudun ja kierron erottelu on Sinnille hankalaa, kun ruutu vetää kovasti puoleensa. Onnistumisiakin saatiin, mutta vaikka molemmat sujuu yksitellen aika hienosti, niin tuollai yhtä aikaa hallissa ollessaan se onkin aika vaikea Sinnille valita, että kumman jutun suorittaisi. Kaukot ei onnistu edelleenkään kuin ihan läheltä, mutta hyppynouto oli hyvä.

Lauantaina oltiin rakennusetsintätreeneissä. Sinni tykkäs kun hullu puurosta ja löysi kaikki kolme maalia, kivaa oli.

Treenien jälkeen vielä sivistynyt hihnalenkki porukalla.

Sunnuntaina hallilla keskityttiin rallyn oikeaan puoleen ja puolenvaihtoihin. Rupee vähitellen sujumaan.

Loppuvuoden puuhat

Ennen uutta vuotta käytiin vielä sunnuntain hallivuorolla molempien kanssa tokoilemassa. Sinnin kanssa tehtiin avon liikkeet paitsi paikkis. Muut meni yllättävän hyvin, mutta kaukot oli unohtunu jonnekin ihan kokonaan ja iänikuisissa jäävissä oli edelleen sekoilua. Mut toisesta koirasta huolimatta ruutu onnistui ihan ilman targettiakin.

Paappanen oli niin liekeissä, ettei tosikaan. Se teki liikkeet melkeimpä paremmin kuin Sinni. 

Useamman vesisadepäivä jälkeen lumet oli huvenneet niinnpaljon, että maanantaina aamupäivällä pääsi tekemään pienet jäljet molemmille. Taaville 350 metriä ja Sinnille 600 metriä, molemmat noin tunnin vanhoja ja niillä oli keppejä. 

Taavi oli niin hyvä, kuten aina. Todella varmaa tekemistä, Paapan kanssa jäljestäminen on ihan parasta.

Sinni HintunTinttunen jäljesti ihan hyvin, mutta olen kyllä niin hukassa sen kanssa. Sillä oli ihan todella hyvä draivi ja into, mutta riista sotki sitä taas aina välillä. Isosti plussalle silti jäi tämä jälki. Kepit nousi hyvin ja kulmista Sinni suoriutui hienosti. Huonoa oikeastaan vain tuo kova kiinnostus riistan hajuun niin ilma- kuin maavainullakin. Mut silti päästiin loppuun asti ja vauhtia on kyllä tullut lisää, nyt riittäisi jo koesuoritukseenkin, kunhan pysyttäis jäljellä. Myös nostot tarvii paljon harjoitusta, jotta olisivat varmoja.

Iltapäivällä Tiinan ja Taren kanssa pienet esineruututreenit. Muutaman metrin levyinen kaistale ja ei ehkä ihan 50 m syvä. Tiina vei Sinnille meille vieraita esineitä ja Sinni yllätti olemalla ihan superhyvä! Mikä into sillä oli hakea esineet! Kyllä oli sata kertaa kivempi treenata kimpassa kuin yrittää turata omineen.

Tällä videolla esine ei löydy ekalla kerralla, mut tosi kivasti Sinni lähtee hakemaan sitä uudestaan, Tiina kuvasi:

Tämä myös Tiinan kuvaama:

Aattona käytiin Tiinan kanssa vielä hallitreeneissäkin. Sinnille paikkista, mikä ahdistaa edelleen ja sieltä hopsitään mieluusti pois. Kyllä harmittaa, että meille niin vahva liike hajosi samalla kun ruutukin. Ei se paljoa tarvi, että koira voi mennä epävarmaksi. Silti parempi näin, kuin että Sinni olisi ruvennut räyhäämään toisille epävarmuuttaan. Mun luo on aina hyvä tulla. Rakennellaan uskoa ja luottoa paikkikseenkin pikku hiljaa takaisin.

Ruutu meni nyt jo ihan hyvin, pientä himmailua Taren ollessa hallissa, mut hyvä silti.

Sit jumppailtii oikeaa puolta ja muita rallyjuttuja, on ne vaikeita.

Koiravuosi 2024

Tämän vuoden tavoitteet oli Taavin osalta pysyä terveenä ja se on aika lailla saavutettu. Sydämen vanheneminen etenee muun koiran mukana, mutta lääkityksen lisäksi se ei vaikuta mitenkään mihinkään. Lihakset on vanhalta mieheltä pikku hiljaa ruvenneet surkastumaan, mutta edelleen kropan hallinta on hyvää ja mitään tekemistä tai menemistä ei ole tarvinnut rajoittaa. Toki treenipuolella ei olla juurikaan tehty mitään raskasta ja vaativaa, mutta normaalin kotikoiran elämästä Taavi selviytyy moitteetta ja intoa ja tarmoa piisaa vaikka muille jakaa. Kotona jumppaillaan ja välillä Paappa pääsee hallille mukaan rallattemaan.

Isoin asia tässä vuodessa oli Taavin jäänti eläkkeelle hälykoiran hommista. Siitä kirjoitin oman jutunkin, mutta tiivistetysti sen myötä motivaatio peko-hommiin on kadonnut lähes kokonaan.

Sinni HintunTintun tavoitteina tälle vuodelle oli BH, toko alo 1. tulos ja tulos rallyn voi-luokasta. Näistä saavutimme kaksi ensimmäistä. Rallyssakin startattiin voissa kerran ilman tulosta.

Maastolajeissa Sinnille oli tavoitteena haun ja jäljen loppukokeet, mutta omaa motivaatiota söi entisestään se, että Pelastuskoiraliiton koeportaalin uudistuksen myötä kokeisiin pääsy tuntui vaikeutuvan entisestään ja kun ei ole koepaikkoja, niin ei tule tuloksiakaan. Meidän osalta pelastuskoirahommat on taputeltu, mitä nyt hömpötellen treenaillaan. Isona plussana kuitenkin se, että Sinni rupesi jäljestämään myös mun omatekemää jälkeä edes kohtuullisesti, joten jälkihommia voidaan jatkossa toivottavasti tehdä omatoimisesti.

Näyttelytavoitteina oli muotovalion arvo, mutta ei käyty yhdessäkään näyttelyssä eikä tulla jatkossakaan käymään. Erkkarissa ehkä kannatuksen vuoksi.

Mutta entäpä tuleva vuosi, mitähän sinne suunnittelisi... Taaville hyvää eläkeläisen elämää ja Sinnille tokoa ja rallya. Esineruutukin vähän kiinnostaisi ja jälkijutut, mutta niiden osalta  mitään kokeisiin viittaavaa en uskalla sen suuremmin miettiä, vielä ainakaan. Isoimpana asiana kuitenkin terveys. Tehdään kaikkemme, että lonkat eivät tulevanakaan vuonna vaivaisi.

Myös uuden uimalan pystyssä pysyminen olisi hienoa, mutta siihen pelkästään me ei voida vaikutta, vaikka ahkerasti koitetaankin käydä polskimassa. Käykäähän te muutkin pulikoimassa aina kun mahdollista.

Vähän myös reissattiin loppuvana vuonna ja toivottavasti reissataan alkavanakin vuonna.

 

Joulua odotellessa

Viikko sitten tiistaina pikainen pyörähdys hallilla ruudun merkeissä. Ja sehän meni hyvin. Ekat pari targetille ja sitten tehtiin kahdesta suunnasta ilman targettia ja meni hyvin.

Tehtiin myös hyppynoutoa ja siinä palautus on edelleen vaikea ja vaatii vahvistusta. Muutoin oikein hyvällä mallilla, kunhan saa tuon kapulan tulemaan sivulle asti, eikä sylkäistynä jalkoihin.

Keskiviikon tokotreeneissä korjailtiin edelleen ruutua, kun toisen koiran ollessa hallissa ei Sinni taas uskaltanut lähteä mihinkään. Targetilla ja hetsaukslla ja ruudun vieressä olevalla ihmisellä saatiin Sinnille rohkeutta ja onnistumisia, vaikka aina toisen koiran ohi mennessään se luimisteli ja kyyristeli. Mut jäi kuitenkin enemmän plussalle tämä.

Merkkejä kierrettiin myös ja se meni aika hyvin, vaikka pieni jännitys näkyi siinäkin. Paikkiksessa Sinniä sitten taas hirvitti vieruskaverit ja pari kertaa se sieltä hiippaili mun perään. Paljolla palkalla ja kehuilla valettiin uskoa. Ihan lopuksi vielä kaikki hillui hallissa ja tein Sinnin kanssa pieniä paikkiksia ja lopulta sillä jo heilui häntä ja korvat ei ollu päätä myöten. Voi mun pieni Hinnustiina, joka välillä on niin hurja omasta mielestään, mutta sitten kuitenkin aika herkkä.

Torstaina omineen hallilla kahden rallyradan verran. Paappa kävi näyttämässä mallia ja sitten Sinnin kanssa tahkottiin niitä vaihtelevalla menestyksellä. Mä luulen, että Sinnin kanssa suurin haaste on mun epäselvä ohjaus. Vaikka kuinka yritän olla selkeä ja vatkata käsiä mahdollisimman vähän, niin aina Sinni jää kiinni johonkin väärään käden liikkeeseen ja homma leviää. Mut eipähän ole tylsää... 

Perjantaina käytiin taas polskimassa. On se vaan hienoa, että on taas uimala, mihin pääsee tappoliukkaita pakoon ja kaikin puolin muutenkin koirille ihan parasta liikuntaa.

Sunnuntain hallivuorolla korjailtiin taas ruutua pariin otteeseen. Toiset koirat aiheuttaa epävarmuutta, mutta vähemmällä hetsauksella nyt onnistuttiin. Lisää vaan näitä, niin toisten pelko varmaan häviää. Paikkista pitäis vielä päästä treenimään enempi.

Meillä oli myös pikkujouluskabarata, hauskaa hupailua, kiitos vaan järjestelyistä ja kuvaamisesta Tiinalle.

Maanantain kävin Irman vieraana Kouvolassa treenaamassa rallya. Hieno uusi halli heillä ja kiva oli treenata kimpassa, kiitos!

Sinni ihmetteli, kun jonkun koira oli unohtunut 😅. 

Tiistaina, aattoaamuna, käytiin uimassa. Takaa ajatuksena väsyneet koirat joulunvietossa porukoilla...