sunnuntai 8. maaliskuuta 2020

Kevätretki Ruotsiin katsomaan Taavin pentuja - mahoton määrä kuvia

Edellisen viikon maanantaina käytiin taas uimassa, kyllä oli kivaa! Taavin mielestä olen vain aina ihan liian hidas...







Iltapäivällä Suvi kävi meillä kotona fyssaamassa Taavin. Jonkin verran oli jumeja, mutta kaikki saatiin hyvin auki. Vyötärön seudulta löytyi ihan uusi jumipaikka, mutta se on saattanut aiheutua märällä nurmikolla kaatumisesta, kun Taavi jokin aika sitten veti oikein kunnot lipat kotipihalla kovassa vauhdissa äkkikäännöstä tehdessään. Vaikka osa tämän kerran käsitellyistä jumeista oli selvästi vähän kipeitä, niin Taavi kyllä ihailtavasti rentoutuu käsiteltäväksi. Lopussa taisi ihan nukahtaa.

Edelliskerralla kuivalta tuntuneet varvasnivelet eivät enää olleet kuivan oloiset ja reiden ja pakaran jumit oli myös kadonneet kokonaan. Ollaan kyllä tehty vähän kotivenyttelyitä ja hierontaa ohjeiden mukaan, joten selvästi niistä on ollut apua.


Torstaina aamusta hallilla uuden treenituttavuuden kanssa rallya. Tehtiin oma rata, jossa molempien koirille vaikeita juttuja. Taavi oli aluksi niin into pinkeenä, ettei meinannut pysyä nahoissaa ja ääni oli sen mukainen... Mutta kun saatiin päästeltyä alkuhöyryt, niin tekeminenkin parani kummasti. Kovasti pitäisi jaksaa tuota oikealla puolella tekemistä treenata, kun ei se vaan millään meinaa taipua sillä puolella niin nätisti kuin vasemmalla menee. Ihan mahtavan huomion teki treeniseura; mä teen liikkeet ihan liian lähellä kylttiä! Mun täytyy opetella ottamaan vähän etäisyyttä kyltteihin ja niin meillä jää paremmin tilaa ja moni liike varmasti helpottuu!


Sunnuntaina aamusta käytiin Taavin kanssa hakutreeneissä tekemässä vähän hallintaa. Taavi on nyt parin viikon metsätreenitauolla, mutta tottishommia tehdään ja hyvin Tapsu tekikin. Ennen treeniä käytiin myös lenkillä rottisnartun kanssa. Tyypit meinasvat ruveta ihan leikkimään...






Illalla vielä hallilla hinkkaamassa oikean puolen seuruuta. Ihan hitokseen töitä siinä vielä on. Harmi kun on pitänyt lepsuilla sen kanssa.


Tiistaina Muru ja Taavi tulivat hakemaan mua töistä ja ajeltiin illaksi Turkuun. Yövyttiin Ruissalossa, jossa lehtopöllöt huuteli ja kauriita oli paljon. Kesällä tuo paikka on varmasti upea!

Keskiviikkona aamusta lähti lautta kohti Tukholmaa ja Taavin pentuja. Matka oli karmea kovan merenkäynnin takia, iski oikein kunnon merisairaus. Onneksi keikutus ei haitannut Taavia. Illalla ajeltiin Githan luo ja ilta meni pentuja nunnuttaessa. Hirmu reippaita ja toimekkaita pentuja! Parilla uroksella tuntuu olevan luonnetta sen verran, että oman kodin on parasta olla tarkkana tai niitä viedään kuin litran mittaa.

Torstaina käytiin Githan koirien kanssa kimppalekillä ja lähikylässä kaupunkikävelyllä ihastuttavassa vanhassa kaupungissa sekä eläinlääkärillä hakemassa ekinokokkilääkitys. Unohettiin sitten kaikessa tohinassa maksaa se lääkäri... onneksi sama tyyppi tulee viikonloppuna tarkistamaan pennut, niin maksu hoituu silloin. Loppupäivä tietysti nunnuteltiin pentuja ihan hirmu paljon. Kaikki pennut ovat tosi reippaita ja rohkeita, eivät säiky ääniä tai muutakaan. Temperamenttia löytyy ja vauhtia riittää, pienet naskalit ovat koko ajan kiinni jossain. Ihan mahtavan ihana pentue.



Menossa mukana katalonianpaimenkoirat Erina ja Ester sekä tietysti Ecco ja pennut: 

































































Perjantaina vielä metsälenkki ja pentujen nunnutusta ja sitten kotimatkalle. Käytiin taas sataman lähellä olevassa isossa puistossa lenkillä ennen laivaan menoa ja koska ilma oli kaunis, oli siellä paljon muitakin. Koirat kaikilla vapaana ja Tapsunkin päästin sitten vapaaksi. Reilu tunti käppäiltiin ympäri puistoa ja kolme koiraa meitä kävi sinä aikana "moikkaamassa". Taavin ollessa vapaana ei syntynyt mitään rähinöitä. En kyllä päästänyt luokse tulleita koiria tulemaan Taavin luo, vaan pysyin itse siinä välissä. Oli kiva nähdä miten rennosti Taavi otti tilanteet ja luotti muhun, että pidän muut pois sen iholta. Kaikki olivat ihan ystävällisiä koiria, mutta Taaville olis varmaan ollut vähän liikaa, jos oisvat iholle tulleet enkä periaatteestakaan halua ventovieraita koiria päästää ihan liki. Jos Taavi olis olli hihnassa, se olisi varmasti alkanut haukkumaan, mut nyt se oli niin kiltti! Hienosti piti etäisyyttä luokse tulleisiin ja kauempana juoksevia tai haukkuvia koiria se aina vain vilkaisi ja jatkoi sitten omia puuhiaan. Teki niin hyvää Taaville tämä, harmi kun Suomessa ei ole vastaavaan mahdollisuutta.


Lautantaina käytiin raunioilla. Aloitettiin treeni pienellä hallintaosuudella ja sen jälkeen Taaville oli kolme ukkoa piilossa raunioilla. Hyvin se ne sieltä löysi, vaikka viimeinen tuotti hieman vaikeuksia. Se oli ihan alueen laidalla ja tuuli kävi poispäin alueelta, joten hajun saanti oli vaikea. Itsenäisesti Tapsa kuitenkin teki töitä.

sunnuntai 23. helmikuuta 2020

Avautumista ja metsäpuuhailua myrskyistä huolimatta

Pakko jakaa tämä kirjoitus huomioimisesta. Vaikken agia harrastakaan, niin tähän on tullut törmättyä juurikin tuolla rallyn parissa. Vaikka Taavi pystyy hyvin keskittymään ja se jopa tekee töitä paremmin pienessä häiriössä, niin varmasti sen päällekäyntitaustasta johtuen kohti juoksevat tai lähellä selän takana kovasti touhuavat koirat ovat sen mielestä kovin epäilyttäviä ja niihin suhtaudutaan isolla varauksella ja ensisijaisesti uhkana. Se, että esimerkiksi vapaana olevalle koiralle heitellään palloa rallykehän ulkopuollella vuoroaan odottovien koirien seassa tai lähtökyltillä istuvan koiran takana haukutetaan ja hetsataan koiraan, eivät ole minusta hyvän tavan mukaista käytöstä. Lasken samaan sakkiin lenkillä fleksi pitkänä vastaantulevat koirat, joiden omistajilla ei ole pienintäkään ajatusta ottaa koiraansa edes jonkinlaiseen hallintaan ohitustilanteessa.

Jos katsontakantaa hieman laajentaa, niin koiraharrastuspiireissä tuollainen itsekeskeinen omaan napaan tuijottaminen on varmasti vuosien aikana lisääntynyt. Oma kehittyminen ja tavoitteiden saavuttaminen vaatii tietynlaista itsekkyyttä, mutta ei silti tarvitse olla muita kohtaan välinpitämätön tai piittaamaton. Yleensä ne parhaat tulokset syntyy kuitenkin yhdessä tekemällä hyvässä hengessä, vaikka pitäisikin oman tavoitteen selkeänä ja pitäisi huolen, että saa juuri tarvitsemiaan asioita ja haluamiaan treenejä.

Toisten huomioon ottamisen lisäksi sen oman koiran huomioiminen olisi kovin tärkeää niin treeneissä kuin siellä lenkeilläkin. Ei kännykän somemaailma tai treeneissä kaverit karkaa, vaikka hoitaakin koiransa palkkaamisen suorituksen jälkeen hyvin tai muuten käyttää aikaa koiransa kanssa. Ne on kuitenkin eläviä olentoja, jotka eivät toimi kuin koneet ja joille meidän omistajien huomio on hirvittävän tärkeää.

Lajista riippumatta koiran häiriönsieto- ja keskittymiskyvyn treenaaminen ovat tärkeitä asioita ja niihin tulisi kiinnittää huomiota. Se, että oma koira on kaikkien kaveri, ei tarkoita sitä että kaikki muut olisivat tai jostain muista syystä haluaisivat tehdä tuttavuutta tai muuten olla tekemissä muiden kanssa. Annetaan siis toisille rauha niin kisakentillä kuin lenkkireiteilläkin!

Voisin kai jatkaa tästä aiheesta vielä vaikka kuinka pitkään, mutta riittäköön tämä tällä kertaa...



Alkuviikko oltiin mökillä ja nautittiin keväisen kauniista päivistä metsässä.



Etsi kuvasta koira




Keskiviikkona ajeltiin illaksi kotiin ja tokotreeneihin. Ruutua tehtiin ja se meni ihan hyvin valmiina liikkeenä. Aavistuksen eteen Taavi jää, mutta on kuitenkin ruudussa. Seurattiin liikkuroituna, epätarkkuutta tekemisessä on. Tokalla setillä noutoa, liikkeestä seisomista, kaukoja ja peruutusta. Kaikki tuo elukka osaa, ohjaajan pitäis vaan jaksaa pitää kriteerit aina samoina ja tarpeeksi korkeina.


Torstaina käytiin jäljestämässä viisi tuntia vanha vieraan tekemä jälki. Keli oli mahtava aurinkoinen -1 °C ja lähes tyyntä.

Taavi nosti jäljen kapealta metsäautotieltä tarkistaen ensin takajäljen, mutta vaihtoi itse oikeaan suuntaan. Jälki oli reilut puoli kilsaa ja yhtä hukkaa lukuun ottamatta Taavi jäljesti sen hyvin. Neljästä esineestä nousi tosin vain viimeinen... jäljen tekijä kyllä epäili jonkun vieneen esineet, kun ei hänkään niitä löytänyt etsimisestä huolimatta. Tiedä sitten mikä oli syy, mutta seuraavilla jäljillä panostetaan kyllä esineilmaisuun.


Perjantai-ilta vietettiin sateisessa, melkein myrskytuulisessa ja pimeässä hakumetsässä. Taaville kokeenomainen kolmen hehtaarin treeni. Kartturi välillä vähän hukkasi meidän sijainnin tai tulkitsi karttaa väärin, joten treenistä tuli vähän suunniteltua pidempi. Lisäksi huomasi hyvin, että kun viime aikoina on tehty paljon puhtaan alueen treeniä ja vähän jälkiäkin, niin nyt hyvin tallatulla alueella meinasi jäljet viedä voiton. Mietin myös sitä, kuinka paljon kova puuskittainen tuuli hajottaa hajua ja vaikeuttaa koiran työskentelyä?

Kun saatiin askelmerkit kartturin kanssa kohdalleen, niin löytyi maalimiehetkin. Taas kerran tuli todistetuksi kartturin työn tärkeys ja se, miten vaikea pimeässä metsässä on suunnistaa. Tai ainakin kännykän karttaohjelmien kanssa liikkuminen ei ole aina niin yksiselittäistä...


Lauantaina uhmattiin myrskyä raunioilla. Treenit aloiettiin sosiaalisuus- ja luoksepäästävyystreenillä. Kovasti Taavi olis halunnu vaan haistella maata ja vaikka se on aina ihan hyvin sietänyt kaikki kopeloinnit, niin nyt ihan yllätyin kuinka oikein kiskoi vieraan miehen luo siliteltäväksi. En tiedä mikä mielenhäiriö sillä on nyt muutenkin menossa, kevättä vissiin rinnassa vähän liikaa, kun korvat on hukkunu ja ruoka ei maistu..

Taaville oli kolme ukkoa piilossa. Kaikki löytyi, mutta täytyy jatkossa kiinnittää huomiota tarkempaan tarkennukseen. Nyt tuli yksi virheilmaisu kaivolta, jonka viereisessä piilossa maalimies oikeasti oli.



Sunnuntaina aamusta jälkitreeniä. Tehtiin peko-t-kokeen hallintaosuutta jälkien vanhetessa. Seuruu meni ihan ok ja 3 minuutin paikkis auton torvihäiriöllä meni hyvin, mutta se eteenlähetys... Taavi kyllä lähtee, mut sit aika pian houkuttaa tienvarren puskat kuseskelemaan.


Jälki oli kaksi tuntia vanha ja sillä oli kolme esinettä, pituutta puolisen kilometriä. Jana oli viitisenkymmentä metriä, tuulta vähän liikaa, muuten keli oikein kiva pari astetta plussalla eikä satanut!



Jäljen noston Taavi teki tosi hyvin, mut mä taas epäröin, että ollaanko jo menty yli... on se vaan vaikeeta. Mut kun päästiin alkuun, niin sitten homma sujui. Parissa kohtaa Taavi vähän teki tarkastuslenkkiä, mutta muuten puksutti kuin juna ja nosti kaikki kolme esinettä. Jäi tosi hyvä fiilis.

Illalla vielä hallilla tottista. Tehtiin henkilöryhmää istuvilla henkilöillä ja noutoa. Kiva vire ja Taavi oli hiljaa, tykkäsin.

Tokalla setillä paikkis todella nopean malikan tehdessä A-esteen ylitystä. Kyllä oli Taavi skarppina! Ja pysyi hienosti paikallaan, vaikka palkkapatukan saatuaa mali teki melko laajaa juoksukaarta aika läheltä Taavia.


Taavi valittiin Suomen Pyreneläiset ry:n vuoden 2019 rally-tokokoiraksi ja pelastuskoiraksi sekä Haminan seurakoirakerhon toiseksi parhaaksi rally-tokokoiraksi. Kiitämme ja kumarramme!

lauantai 15. helmikuuta 2020

Haastavia treenejä

Maanantai aloitettiin jäljellä. Jälki oli noin 12 h vanha, keli märkä ja tuulinen, jana 150 m. Jälki oli 1,2 km pitkä ja sillä oli 4 +1 keppiä.



Taavi oli vapaana ja nosti jäljen hyvin, tarkisti muutaman metrin takajälkeä ja vaihtoi sitten oikeaan suuntaan. Annoin jäljestää hetken ja kytkin sitten liinaan.



Hirmu paljon hankalampaa tämmöisen vanhan jäljen jäljestys kuin tuoreemman. Muutamassa kohdassa Taavi vähän oikoi, mutta vaikutti silti kuitenkin olevan hajulla... hankalaa.  Mietin myös sitä, kuinka paljon jälki oli taas ehtinyt huuhtoutua pois, kun yöllä taisi sataa jonkin verran jo valmiiksi ihan märkään maahan. Edellisenä iltana pimeässä sateessa rämpiessäni jälkeä metsään ajattelin kyllä jo, että ihan hullua hommaa tää on 😂😂.

Tien ylitys meni hienosti ja muutenkin toisin paikoin oikein loistavaa jäljestystä. Toisin paikoin sitten taas selkeästi vaikeampaa. Kaksi ekaa keppiä jäi nousematta ja lopetin jäljen kolmannelle kepille, joka nousi. Ennen kolmatta keppiä jäljestyskin oli hirmu hyvää.

Täytyy vähän pohtia, mikä olisi hyvä tapa jatkaa näiden vanhempien jälkien treenaamista. Pitäisikö tehdä helppoja jälkiä useammilla esineillä tai jotain muuta vastaavaa, ettei vain Taavin motivaatio pääse laskemaan, kun vanhat jäljet on selkeästi vaikeita. Tosin kyllä se nytkin ihan hirmu hyvin teki töitä, vaikka ei helppoa ollutkaan.


Tiistaina käytin Martan kanssa lenkillä. Kaksikolla oli niin kivaa ja vauhdikasta!



Illalla oltiin hakutreeneissä. Taaville kaksi maalimiestä, jotka se löysi melkoisen nopeasti ja haukkui hyvin. Tuuli oli suotuisa, joten toisen maalimiehen Taavi nosti taas aika kaukaa. Pimeä ei koiran toimintaan vaikuta kyllä yhtään, mutta itselle se tuottaa jonkin verran vaikeuksia. Tuttukin metsä muuttuu ihan vieraaksi ja vähän vieraampi metsä ihan oudoksi, joten kartturi oli taas tarpeen.


Lauantainakin treenattiin hakua ja teemana Taaville oli outoja ukkoja. Saatiinkin Taavi isosti pois mukavuusalueelta ja se oli kovasti hämillään mitä pitäisi tehdä. Ukkoina oli sauvakävelijä, marjastaja ämpäreineen ja kovasti puhelimeen puhuva höpöttelijä. Taavin oli tosi vaikea tajuta, että nämä niin selkeästi itsensä julki tuovat tyypit oli niitä, ketä ois pitänyt haukkua. Tietysti Taavi näki ja kuuli nämä tyypit, mutta se vain sinnikkäästi yritti etsiä ukkoja jostain muualta. Saatiin kuitenkin kovan yrityksen jälkeen lopulta Taavi haukkumaan myös näitä outoja tyyppejä. Syksyllä on viimeksi ollut käveleviä maaleja, mutta silloin ei kyllä ollut näin hankalaa. Nyt tietysti oli tuota rekvisiittaakin mukana ja kun eihän lenkillä saa mennä sauvakävelijöiden tai marjastajien luokse... Mutta tietääpähän mitä treenata =)


Taavin ja Eccon pennut kolmiviikkoisina, kuvat Gith Jakobsson:






maanantai 10. helmikuuta 2020

Viime viikko vierähti vauhdilla

Taavin kanssa käytiin syksyn aikana SporttiRakin rally-tokon valmennusrinkiä kuuntelupaikalla. Tykkäsin, vaikka aina tietysti on parantamisenkin varaa. Koirakkopaikalla olisi varmasti saanut paljon enemmän, mutta rahat ja aikataulu ei siihen riittäneet, joten kuunteluhomma toimi meille hyvin. Kun tällälailla omineni lajia treenailen, niin on ihan hyvä saada jostain vähän vinkkejä ja niitä sääntökoukeroita selkeämmäksi. Kurssihan loppui jo tammikuun alussa, mutta nyt vasta ehdin tehdä viimeisiä tehtäviä. Paljon on vielä treenattavaa ennen kuin kisoihin on asiaa, mutta kiire ei meillä nyt tämän kanssa ole. Ja koska treenien on jatkuttava, niin päätin jatkaa seuraavallakin nettikurssilla kuunteluoppilaana eli kesäkuun loppuun olisi nyt tiedossa jotain ryhtiä meidän harjoitteluun. Ehkä sitten jo niitä kisojakin voisi katsella...

Viime maanantaina oltiin omineen hallilla ja tein pienen radantyngän, johon laitoin niitä meille vaikeita juttuja. Lisäksi pari putkea radan viereen kiusaukseksi. Kiusaa niistä olikin, niin kovasti tekis Taavin mieli mennä niihin. Taavi oli myös vähän liian täpinöissään tekemisestä, liian pitkä tauko vissiin ollut, kun ei se meinannut millään pysyä nahoissaan.




Radalla oli puolen vaihto edessä lähellä putkea ja se oli taas tosi vaikea. Edessä peruutus ja oikealla puolella peruuttaminen myös olivat tosi vaikeita. Oikealla peruuttaessa Taavi lähtee tosi voimakkaasti kaartamaan oikealla. Samoin edessä peruuttaessa kaartaa jompaan kumpaan suuntaan ja lisäksi haukkuu. Näitä sitten molempia tehtiin ihan omana juttunaan apurimojen tai seinän kanssa, jotta saatiin vähän suoruutta.

Kaaressa oleva sarjahyppy oikealla puolella seuratessa meni tosi hyvin, kuten myös molemmilta puolin ohjaajan ympäri menot. Tuplasaksalainen oikealta onnistui myös ihan hienosti ja oikean puolen seuruu spiraali oikealle tehtävässä oli superhienoa, Taavi on vähän oppinut käyttämään takapäätään myös oikealla seuratessa! Noista tuplasaksalaisista ja muista selän takana tapahtuvista jutuista pitäis kyllä ottaa useammin videoita, kun Taavi on niin turkasen nopea, etten tiedä mitä kuvioita se ehtii tehdä mun selän takana.

Treenin yks kohokohta oli kyllä se, kun Taavi oli pötköttelemässä rennosti keskellä hallia mun siivotessa kaikkea rekvisiittaa pois. En tiennyt, että hallille oli tulossa porukkaa ja niin kaksi mulle vierasta ihmistä tuli sisään ja rupes siinä jotain juttelemaan keskenään ja mulle huutelivat moikat. Ja mitä tekee Taavi!? Makaa siinä vaan rennosti, eikä reagoi oikeastaan mitenkään. Vähän pidensi kaulaa ja huuhki oven suuntaan, mutta ei muuta, ei edes vaihtanut pois kylkiasennosta. Ihana kun koira ei ole juurikaan kiinnostunut ihmisistä!


Keskiviikkona uhmasin yövuorokrapulaa ja käytiin tokotreeneissä tekemässä kokeenomainen harjoitus. Liikkeiksi valitsin meille kierron, kaukot, noudon ja liikkeestä seisomisen. Mikään näistä ei ole satavarma, mut ei myöskään ihan mahdoton.

Vähän Taavi varasteli ja ennakoi muutamassa paikassa, mutta kokonaisuuteen olin oikeinkin tyytyväinen, kun ottaa huomioon, että ollaan treenattu tokoa edellisen kerran marraskuussa. Ääntäkin tuli tosi vähän, vain nouto oli kovin äänekäs. Seisomisen paluu pitää ottaa tehotreeniin, kun se näyttää ihan hukkuneen. Kaukoihin olen erityisen tyytyväinen, kun hallin lattialle jonkun edellisen treenaajan kylvämät namit selkeesti haisi, mut silti Tapsu teki vaihdot hyvin. Ja merkki oli pienistä kiemuroista matkalla huolimatta hyvä.



Torstaina käytiin uimassa ja perjantaina Fionan kanssa lenkillä.





Lauantai vierähti Kaakonkulman pelastuskoiraseurojen yhteisessä tositilanneharjoituksessa. Ihan mahtava päivä, kiitos järjestäjille!

Saimme siis hälytyksen tehtävälle ja saavuimme johtopaikalle saamaan lisäohjeita. Kadoksissa oli useampia henkilöitä, koirakoita paikalla viisi.

Taavin kanssa saatiin ensimmäiseksi tarkastettavaksi taajamatyyppisen alueen. Oli tosi hankala tehdä suunnitelmaa tuolle alueelle. Aloitettiin tienvarsitarkastuksella ja siitä jatkoimme alueen rajaamista. Alue merkitty kuvaan vihreällä värillä, meidän kulkema reitti sinisellä. Yhdessä kohtaa kartturivirheen vuoksi hieman erkaannuttiin alueesta, kun paperikartta, gps-kartta ja todellisuus eivät aivan kohdanneet. Alueella olleet metsäalueet oli tarkoitus käydä partioiden, mutta ensimmäisen metsäalueen ollessa työn alla ilmoitti johto, että meidän pitäisi palata takaisin johtopaikalle saamaan uusia ohjeita. Autolle palatessamme tarkistimme vielä ison tien toisen laidan.



Saimme uuden alueen ja siellä kerrottiin olleen näköhavainto aamulta yhdestä kadonneesta. Näköhavaintopaikalla ei kuitenkaan ollut mitään, joten lähdimme etsimään. Taavi nosti jäljen tai itse asiassa jälkiä oli kaksi. Lumi hieman helpotti tulkitsemaan koiran toimintaa... Taavi jäljesti alueen rajalle ja sieltä otettiin yhteys johtoon, josta saimme luvan jatkaa jälkeä alueemme ulkopuolelle. Vähän ennen maalimiesten löytymistä Taavi vaihtoi ilmavainulle ja löysi kadonneet isän ja pojan.



Tienvarsitarkastusta

Kadonneet löytyivät

Tehtävän läpikäyntiä
 En tiedä näkyykö video, mutta Niina Soisalo koosti päivästä tällaisen kuvakimaravideon.



Huomioita päivästä omasta treenistä ja purkutilaisuudesta poimittuna:
- kartturi on kullan arvoinen, ilman kartturia koirakon on melko mahdoton suoriutua tehtävästä
- vieraan kartturin kanssa kommunikaatio saatava pelamaan, jotta homma toimii. On hyvä, jos kartturi tuntee koiria ja tietää pelastuskoiratoiminnan perusteet
- kartanlukutaito!! Ilmansuunnat osattava!
- puhelimet epäluotettavia, vähintäänkin varavirtalähde oltava mukana!
- etsintäsuunnitelman teko on välillä hankalaa
- etsintäsuunnitelmaa on osattava muuttaa tarpeen vaatiessa
- silmät auki myös siirtymillä
- johtoon hyvä ilmoittaa vähän liikaa asioita kuin liian vähän
- myös koirakoiden hyvä pitää yhteyttä keskenään etsinnän edetessä
- koira opetettava odottamaan/pitämään taukoja jäljellä (onnistui Taavilta kohtalaisen hyvin)
- lumi helpotti tulkitsemaan koiran reaktioita, joten sen kannalta omalla tavallaan opettavainen päivä.
- kaksi rinnan kulkevaa jälkeä, joista Taavi aluksi jäljesti vuorotellen vähän molempia ja valitsi sitten toisen, jota jäljesti loppuun.
- kadonneet olivat istuskelleet matkalla kivillä ja Taavi kävi tarkasti tutkimassa nämä pyllynpainaumat. Ilman lunta tämä olisi voinut olla hieman vaikea tulkita ja opetti nyt paljon taas lisää koiran lukua
- lumesta huolimatta koira käyttää nenäänsä silmien sijaan


Sunnuntaina aamupäivällä hakutreenit, joissa Taaville palauttava hömppätreeni. Taavi vetikin treenin tosi hömpän kannalta ja otti hieman erivapauksia itselleen.

Kaksi ekaa muistikuvina, joista ekan kävi haukkumassa hienosti. Toiselle lähti hyvin, mutta välissä piti käydä paskalla. Kolmas oli valmiina ja sinne Taavi lähti hyvin, mutta matkalla oli hyvä haju, joka piti käydä tutkimassa ja merkkaamassa. Tässä hajulla ollessaan Taavi jo tiesi, missä maali oli, mutta se nyt vaan hoiteli nää hajuhommat ensin... viimenen meni sit jo taas ihan mallikkaasti. Vauhdikasta menoa oli!

Illalla vielä pientä tottelua hallilla. Ruutua ja seuruuta. Ruutu meni yllättävän hyvin, vaikka ekaks kiersikin etutötsän. Seuruussa henkilöryhmää toimitti ihminen ja koira, hyvin meni. Me oltiin sit vuorostaan henkilöryhmä toiselle koirakolle, hyvä treeni. Liikkeestä seisominenkin saatiin nyt onnistumaan hienosti.

lauantai 1. helmikuuta 2020

Talvireissun aikana Taavista tuli toistamiseen isukki

Viime viikon perjantaina syntyivät Taavin pennut. Yksi narttu ja neljä urosta, joilla yhdellä on töpöhäntä. Ihana viisikko voi hyvin ja Ecco hoitaa emon hommat hienosti. Lisätietoja pennuista kennel Solarwesilta

Kuvat Gith Jakobsson










Oltiin viikko pohjoisessa, tarkoitus oli testata kotiauton talviominaisuuksia ja niitä todella oli tarjolla, kun parhaimmillaan tai pahimmillaan lämpötila Utsjoella ollessamme laski lähes neljäänkymmeneen pakkasasteeseen! Autossa tarkeni, mutta pihalla ei oikein meinannut tareta. Taavi rupesi nostelemaan tassujaan heti, onneksi oli töppöset mukana. Ja toppaloimikin oli puettava, jos vähääkään pidempää meinasi olla pihalla.

Käytiin kiipeämässä Kiilopäälle ja Kaunispäälle ja Norjan puolellakin käytiin Tanassa. Utsjoella oltiin pari yötä, mutta siellä oli niin kylmä, ettei juuri päästy ulkoilemaan, vaikka suunnitelmissa olikin ollut Ailigaksen valloitus. Ehkä sitten ensi kerralla...