Kaukana mukavuusalueelta

Viime viikon maanantai oli todella kuuma päivä ja kuumuutta uhmaten tein aamusta n. 1,5 km pitkän jäljen. Ei olis pitänyt. Ei homma toiminut sit ollenkaan, jotenkin tuskaisen oloista tekemistä alusta loppuun. Kuudesta kepistä nousi viisi. Kai se oli tuo kuumuus, mikä pyrrin uuvutti, Taavihan ei tykkää lämpöisistä keleistä ollenkaan, mutta onhan sen nyt töitä vähän tehtävä! Vai voiko torstaina illalla annettu punkkiniskaliuos vaikuttaa edelleen? Pari päivää oli selkeesti nuutunut, mutta sunnuntaina jo minusta ihan oma itsensä...


Keskiviikkona oltiin kotikylän tokokokeissa, tuomarina Tommi Varis. Ei olis pitäny mennä, kun mulla oli makuupäivä, mutta tulipahan taas todettua, ettei makuupäivänä kannata tehdä mitään järkevää. Kaikeksi yllätykseksi tehtiin kuitenkin tulos, huono kolmostulos, mutta tulos kuitenkin. Alla videot kokeesta ihan siitä syystä, että kerrankin oli joku kuvaamassa ja koska kukaan ei koskaan julkaise todella pieleen menneistä kokeista mitään. Ollaan muiden aloittelelevien tokoharrastajien kanssa puhuttu siitä, miten väärän kuvan kokeista saa nettiä selatessa; videot on hyvistä suorituksista ja kaikilla meillä on ollut kuva, että kokeissa kaikki koirat tekee aina ihan kympin suorituksia. Rima omalle osallistumiselle on todella korkea, ihan turhaan. Tässä nyt olisi sitten todella huonoja suorituksia useampi.


Makuupäivänä kun ei oikein oma pakka pysy kasassa, niin en vaan millään pystynyt puuttumaan tai muuttamaan mitään kokeen alettua, nauratti vaan Taavin haahuilu, vaikka olis pitäny antaa sille kunnon kurinpalautus =P

Kiitos kuvaamisesta Johanna Koskiselle!

Pisteet:

Paikalla makaaminen ryhmässä 1 min 10
Seuraaminen 0
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 7,5
Luoksetulo 0
Noutoesineen pitäminen 8,5
Kauko-ohjaus 7
Estehyppy 8
Kokonaisvaikutus 7,5

Yhteispisteet 117, 3.tulos.  Tuo paikkiksen 10 oli kuitenkin se illan suurin tavoite!


Torstaina yritettiin sitten tehdä treeni, jossa pääsisin puuttumaan Taavin haahuiluun, mutta milläs puutut, kun treenissä Tapsa tekee ihan täysillä... Tehtiin häiriössä ja ilman häiriötä ja aina vaan se seurasi sika hyvin. Loppuun vielä treenattin neljän uroksen voimin näyttelykehässä juoksemista ja pönötystä.


Lauantaina starttasimme Pietan ja Focan kanssa sunnuntaiseen Viron Voitta 2016 näyttelyyn Tallinnaan. Edessä oli jännittävä reissu, sillä matkan aikana ja jo ennen sitä sattui ja tapahtui. Ennen reissuun lähtöä oli majapaikkamme myyty meidän alta ja uuden etsintään ei jäänyt kovinkaan paljon aikaa. Myös lauttamatkustamisesta olin saanut lauttayhtiöltä hyvin erilaisia ohjeita koiran kanssa matkustamisesta. Maksullisella vartioidulla parkkipaikallakin olimme saada sakot, vaikka maksu oli maksettu asiallisesti ja ennakkotietojen mukaan noin 10 € maksavasta ekinokokkilääkitysleimasta koiran passiin jouduimme lopulta pulittamaan 96 €.

Pieta hoiti meille ansiokkaasti uuden majapaikan ja kun koirien kanssa liikkeellä olimme, yritettiin päästä vähän kauemmaksi keskustasta. Ensimmäinen paikka olisi ollut reilusti keskustan ulkopuolella, mutta ei tämä uusikaan ihan keskustassa ollut... tai niin me luultiin, kunnes perjantaina selvisi asunnon osoitteen olevankin vuokrafirman toimiston osoite. Majapaikkamme ei olisi voinut olla enää keskemmällä Tallinnan vanhaa kaupunkia! Ja lauantaina illalla saapuessamme paikalle, oli Vana Tallinn Festivaalit täydessä vauhdissa! Onneksi koirat ovat reippaita reissaajia ja festarikansan läpi tunkeminen ahtailla Tallinnan kaduilla onnistui ihan hienosti, autohan piti jättää parkkiin vanhan kaupungin ulkopuolle... Myös majoittuminen huoneistossa, jonne juhlijoiden äänet kuuluivat, sujui rauhallisesti.

Tammikuussa varatessani lauttalippuja neuvottiin mua kuljettamaan koirat autokannella autossa. Edellisellä viikolla tiedustellessani tarkempia ohjeita koiran kanssa laivassa matkustamiseen, kerrotiin mulle, ettei kesällä voi koiria pitää autokannella sen kuumetessa liikaa. Kiva! Ja lemmikkihyttejä tai kennelpaikkaa ei tietenkään ollut saatavilla kuin menomatkaksi ja paluumatka olisi koirien vietettävä kuumalla autokannella... Lämpötilan noustessa hengenvaaralliseksi, voisi kuulemma laivan kapteenilta tiedustella lupaa ottaa koira laivaan sisään. Varustauduimme paluumatkaan viilennysalustalla, viilennysloimella, kylmälaukullisella kylmäkalleja ja viileää ilmaa puhaltavalla häkkituulettimella. Kotimatkan sitten jännitimmekin koirien mahdollista vilustumista autossa... Matka sujui kuitenkin molempiin suuntiin hienosti ja autokansi pysyi paluumatkalla todella kylmän ulkoilman ansiosta viileänä, eikä koiratkaan vilustuneet.

Koirille hankittiin myös ohjeiden mukaiset kuonokopat laivassa liikkumista varten. Näitä ei laivassa kuitenkaan käytetty, olivat vain varalta mukana kun ei kukaan muukaan koirillaan koppaa pitänyt.

Menomatkalla lemmikkihytissä Taavin piti ensin haistella tarkkaan edellisten matkustajien jättämät hajut

ja mennä sitten sänkyyn kauneusunille.

Uni maittoi myös majapaikassa.

Sunnuntaina pyrrejä oli kehässä kolme, kaksi urosta ja yksi narttu, tuomarina Aire-Piret Pärn Virosta.

Kuvat Pieta Luukkonen:

                             

Voi kun mä olen söpö <3

Förde

Foca

Taavin arvostelu kuului näin:

Tuloksena SERT, CACIB, ROP, EE MVA, EEV-16! Foca oli VSP sertillä ja cacibilla! Onnea meille, ei ollut turha reissu! Kiitos Pieta, että lähdit mukaan tälle seikkailumatkalle!!! Ja toinen uros Förde (Tottakai Cuumoo Cammoo) sai juniorisertin ja junnutittelin (?), joten kaikki voitti!

Olen todella tyytyväinen Taaviin matkaseurana! Se vaan on niin helppo ja sopeutuvainen <3. Ruokakin maistui hyvin ja yhteiselo Focan kanssa sujui mallikkaasti. Ihania murmeleita molemmat <3 

Maanataina käytiin hakemassa pk-konkari Minna Muurilta oppia tuohon Taavin haahuiluun koetilanteissa. Yritettiin kovasti saada Tapsaa herpaantumaan, mutta mitkään kikat ei auttanee, poitsu seuras todella mallikkaasti... Sain kuitenkin neuvoja mitä tehdä, jos saisin tuon haahuilun tapahtuvaksi jossain treenitilanteessa. Nyt sitten vaan toivotaan surkeita treenejä, jotta päästään puuttumaan =P

Illalla vielä pitkästä aikaa pieni lenkki Ottomaanin kanssa.

Ei irtoo otsikkoa tällä kertaa

Uusi viikko aloitettiin tuulettomassa hellekelissä puolustusvoimien Kaakko2016 sotaharjoituksen säestämänä etsintäharjoituksella. Harjoituksen tavoitteena oli nähdä, miten Taavi toimii tositilanteen kaltaisissa oloissa pitkän partioinnin jälkeen. Suunnitelmana oli löytää mm noin tunnin metsässä olon jälkeen. Meille annettiin alue ja mukaan lähti kartturi, joka piti mut oikeassa suunnassa.

Maasto osoittautui kuitenkin hyvin vaikeakulkuiseksi ja aikaa kului paljon, lopulta mm löytyi reilun kahden tunnin rämpimisen jälkeen. Taavi oli jo vähän väsynyt ja siirtynyt lenkillä oloon, pintahaussa kun ei koiraa käskytetä tms. vaan tarkoitus on, että hajun saatuaan se vaan menee kadonneen luo ja ilmaisee sen. Tositilanteessa alue olisi pitänyt haravoida paljon tiheämmin kuin mitä nyt teimme ja alue olisi pitänyt myös jakaa useammalle koirakolle tai välillä olisi pitänyt pitää lepotaukoja ja jossain välissä pistää kartturi piiloon ja näin päästä palkkaamaan Taavia. Nyt kuitenkin haettiin vähän, lopulta tarkoitusta enemmänkin, rajoja. Keli oli myös kovin kuuma ja uuvutti niin koiraa kuin ohjaajaakin melkoisesti.

Lopulta kävelimme lähes suoraan maalimiestä kohti, mutta ilman mitään tuuliapuja ja väsyneenä Taavi kulki aika läheltä, ehkä n. 10 m päästä, ennen hajun saantia. Vähän se ensin ihmetteli ja sitten tuli haukku. Paljon opittiin ja paljon on ajatuksia päässä jatkoharjoitteiden suhteen. Katotaan milloin päästään seuraavan kerran tällaiseen pitkään harjoitukseen.

Alla kuva meidän reitistä. Mustalla rajattu alue on annettu etsintäalue ja yläreunan keltainen pallukka, johon keltainen reittiviiva loppuu, on löytö.

Tiistaina sain Murun houkuteltua meidän matkaan kentälle 6 mm startin kanssa. Lyhyt paikkis, jonka aikana kaksi laukausta. Molempien kohdalla Taavi nytkähti ja katsoi äänen suuntaan, ei kuitenkaan elettäkään ylös nousemisesta tai muusta. Paikkiksen jälkeen vietiin yhdessä namipurkki kentän laidalle. Noutokapulalla pelleiltiin vähän, hiekkakentältä sen suuhun poimiminen oli selkeesti Taavistä ällöä, talvella tekonurmella ei ollut mitään ongelmia. Mutta hyvin siis nouti nytkin, mut sisällä selkeesti paremmin. Seuruuta parin suoran ja muutaman käännöksen verran, tässä myös kaksi laukausta. Kyllä Taavi niihin reagoi kääntämällä päätä ja vähän luimistamalla korvia, mutta paljonko koira sitten saa reagoida? Tekeminen ei kuitenkaan loppunut ja mun mielestä seuruu jatkui ihan hyvänä laukauksista huolimatta. Taisi namipurkkikin olla pojalla vähän mielessä, kun sitä kohti kuljettaessa meinas vähän keulia.  Loppuun sitten eteenmeno perusasennosta, kyllä oli purkille vaihtia.


Illalla pelastushakutreenit. Taaville ukot etukulmiin, niiden jälkeen kaksi tyhjää ja viimeinen löytö. Eipä tuossa ollut kummempaa, toiselta tyhjältä Tapsu palasi hieman liikaa menojälkiään, mutta kokonaisuutena oikein hyvä suoritus. Otin kaikilla ukoilla hallintaan, ei ongelmia siinäkään.


Aamuvarhain keskiviikkona lyhyt , n. 400 m, jälki, jonka pointtina harhajälki. Harha kulki jäljen yli kaksi kertaa ja molemmat Taavi bongas. Ekan kerran olis lähtenyt harhalle, toinen meni paremmin. Harhojen jälkeen oli kepit, joista iso palkka. Näitä pitäis päästä tekemään paljon lisää! Ja ehkä pidempi matka jälkeä ennen ekaa harhaa...

Päivä vietettiin veneillen tyynen helteisellä merellä.

Illalla tokotreenit. Alkuun paikkis, joka meni oikein hyvin vieruskaverin ylös pomppimisesta ja takaisin palautuksista piittaamatta. Istumaan nousussa tosin vieruskaverin käsky sai Taavin nousemaan.

Tehtiin seuruuta vähän alavireisesti, luoksetulo, jossa taas pieni törmäys sekä kapulan pitoa, jossa kouluttaja ei nähnyt mitään suuhun työntämistä :). Itse asiassa mä haluaisin nähdä sen, kun tuon elukan suuhun työnnettäisiin jotain väkisin ;D.


Torstaina päivä aloitettiin Taavin fyssarilla. Ekaks katottiin liikket ulkona, hidas kävely oli vähän jäykkää, muuten oikein tasapainoista menoa.

Taavi antoi käsitellä ittensä tosi hyvin, vaikka selkä oli selkeesti jumissa. Mistä jumi on tullut, sitä on vaikea sanoa. Vasen puoli oli pidemmältä matkalta juntturissa ja oikea vähän selän etuosasta. Myös ranka oli jäykkä. Onneksi käsittelyllä saatiin lihakset rentoutumaan ja rangan liikkuvuus takaisin. Nyt venytellään lenkkien jälkeen päivittäin ja pyyherullan päällä pitäis opettaa Taavi pötköttelemään. Ja uintihommat pitäis jatkossa hoitaa siten, ettei Taavi tule välillä pois vedestä. Veteen meno ja sieltä pois tulo ovat kuulemma ne kroppaa rasittavat osuudet uinnissa ja nyt kun lämpöisillä keleillä ollaan käyty useamman kerran viikossa uimassa, on tämä rasitus toistunut paljon.


Perjantaina Foca ja Hugo kävivät lenkkiseurana:

Hakuviikonloppu ja kisaviikonloppu

Viime viikonloppu hakuleirillä Lintukodossa, kouluttajana hakutuomari Antti Konttinen. Ekan päivän eka treeni oli meidän itse suunnittelema tyypillinen treeni, jossa yritettiin kaivaa kunkin koirakon ongelma(t) esiin ja seuraava treeni Antin ohjeiden mukaan korjausta asioihin. Meillä ei hakumetsässä suuria ongelmia ole, tyhjiä pitäisi opetella ja edelleen varmistaa pistojen suoruutta jaTaavin kusemattomuutta, vaikkei se sitä nyt kyllä juurikaan ole tehnyt.

Eka treeni samalla kaavalla kuin mitä nyt on tehty: eka ukko muistikuvana etukulmaan, toiseen etukulmaan valmis, tyhjä ja taputus. Taavi toimi hienosti ja Antti päättikin meille toiseksi harjoitukseksi ykkösluokan kokeenomaisen treenin. On kuulemma uskallettava antaa Taaville enemmän haasteita. Myönnän kyllä jääväni helposti jankkaamaan samoja onnistuvia asioita uskaltamatta/osaamatta vaatia osaavalta koiralta enempää. Toinen huomautus tuli mun tyhjän jälkeisestä palkkauksesta. Todella hienosta tyhjästä kuuluisi kuulemma saada kunnon bileet, "Jurkkaa peliin", pelkkä namipala ja pieni kehu ei riitä. Eipä taas tullut yllätyksenä, että mun pitäis olla riehakkaampi.

Päivän toinen harjoitus siis kokeenomaisesti, mutta palkka tietysti tuli löydöistä ja yritin olla riehakkaampi tyhjienkin jälkeen. Eka ukko maalilla ilman palkkaa, mä vein sen mukanani, koska Antti halusi nähdä meneekö Taavi pelkän ruuanhajun perässä. No eipä se mene, ihan samanlainen suoritus oli kuin palkkaa mukanaan pitävälläkin maalilla.

Rata meni kutakuinkin näin; etukulmasta löytö, toiselle puolelle tyhjä, perään toinen tyhjä, löytö ja löytö. Antti olisi kuulemma meidän suorituksesta kokeessa antanut pisteitä 162 - 163, mikä on vissiin ihan hyvin. Olin itse kyllä tosi iloinen kahdesta hyvin menneestä perättäisestä tyhjästä pistosta ja vielä niidenkin jälkeen Taavilla oli intoa lähteä uudelle pistolle ilman mitään apuja. Ja ne ilmaisut, Taavilla taitaa ihan oikeasti olla tosi hyvät ilmaisut ja maalimieskäytös Antinkin niitä kehuessa.

Jatkossa vaan lisää haasteita ja jos tulee tilanne, että Tapsa ei tyhjän jälkeen lähdekään, niin sitten vaan mennään muutama metri lähemmäs lähettämään ja tämä toistetaan, kunnes koira lähtee. En kyllä nää, että meille ihan heti tulis tuota ongelmaa eteen, mut eihän sitä tiedä.

Kiva kun oli sama kouluttaja kuin viime vuonna, niin sai palautetta siitä miten on kehittynyt. Omalle edistymiselle kun on vaan niin sokea.

Ekan päivän hommat tehty!

Sunnuntaina tehtiin yksi harjoitus, suunnitelmana etukulmaan tyhjä, jonka jälkeen pistolta paluusta yliheitto peräänajona. Seuraavaksi valmis ja viimeisena laatikkoharjoitus, jossa lähetys valmille 20 m ukkoa aikaisemmin, Taavin ollessa 50 metrissä pieni kolaus maalimieheltä ja multa kehu oikeaan suuntaan kääntymisestä.

Toteutuksessa tyhjä ei ollut hyvä, Taavi palasi liikaa omia jälkiään takaisin, joten palkkaus tästä peräänajolla ei ollut hyvä juttu. Otin koiran hanskaan ja se laitettiin istumaan kymmenen metrin päähän keskilinjasta sille puolelle mistä se oli tulossa ja minä keskilinjalle. Kutsuin Taavin luokse ja keskilinjalla yliheittona peräänajo. Näin muutettiin suunnitelmaa vastaamaan toteutunutta harjoitusta, koska huonosta tyhjästä ei olisi ollut järkeä palkata yliheittoperäänajolla.

Valmis ukko meni hyvin ja laatikkoharjoitus oli kuin oppikirjasta. Laatikkoharjoituksen ukko oli pressuun kääriytyneenä piilossa, ei vaikuttanut Taaviin mitenkään.


Kokonaisuutena viikonloppu oli aivan mahtava! Tajusin jotenkin kuinka hyvä Taavi oikeesti on. Mun on vaan ruvettava vaatimaan siltä vaikeampia juttuja, kun se kerran osaa. Välillä tietysti helppojakin treenejä tai helppoja ukkoja, mutta koira tarvitsee haasteita! Treenisuunnitelmaa on myös osattava muuttaa hetkessä, jos tapahtuu jotain suunnittelematonta. Mutta osaavan koiran kanssa helpottamaan ei pidä mennä, vaikka koira ei heti tekisikään oikein.

Siellä se kiitää

Viikonloppu majoituttiin asuntovaunussa ja Taavi karkasi sieltä lukitun oven takaa vain kerran, sen jälkeen virittelin aina pöydän pystyyn oven eteen estämään tassujen ylettämistä ovenkahvaan. On se vaan semmonen epeli, mitä sitä nyt yksin kökkiä vaunussa, kun voi lähteä etsimään mammaa.



Keskiviikkoaamuna omineen kentällä alo-luokan liikkeet läpi. Taavi osaa ne kaikki, vaikka kaikessa olisi kyllä tietysti parantamisenkin varaa... Perusasentokuuri me tarvitaan ainakin.

Perjantaina ajeltiin hyvinkäälle Nutun luo kylään uimahallin kautta.

Mikä rimpula se onkaan kaiken turkin alla!

Nuttu ja Taavi, kuva Teemu Heikkilä

Lauantaina osallistuttiin kolmen Tottakai-joukkueen voimin RotuRace juoksukilpailuun, jossa leikkimielisesti neljästä samanrotuisesta koirasta muodostuvat joukkueet kilpailevat keskenään kokoluokittain. Juostava matka oli 80 m ja juoksu tapahtui vinttikoiraradalla vieheen perässä.

Meidän joukkue oli Tottakai Varaslähtö ja Taavin lisäksi siinä juoksivat Nuttu, Mortti ja Windy. Taavin aika oli 8,38s. Tällä ajalla Tapsa oli kaikista midisarjassa juosseista 144 koirasta 82. nopein. Joukkueemme sijoittus oli 18..

Oli tosi hauska tapahtuma ja niin kiva oli nähdä muita tottakailaisia! Tästä pitää ehdottomasti tehdä perinne.


Kuvat Teemu Heikkilä

Tottakai Varaslähtö: Nuttu, Taavi, Windy ja Mortti

Tottakai Taas Mentiin: Karma, Pyry, Aune ja Kelmi

Tottakai Ekana Buffassa: Etku, Jade, Happy ja Dio

Lähtökuopissa, tämä kuva Anne Saaren kamerasta

Sunnuntaina ajeltiin Imatralle  tokokokeeseen. Tuomarina Pirkko Bellaoui, tosi kiva tuomari. Meillä oli tavoitteena onnistunut paikkamakuu ja kisakokemuksen hankkiminen ja näissä onnistuimme. Alo-luokassa kisasi neljä koiraa, Taavin lisäksi kelpie, labbis ja kultsu. Ennen kehään menoa kultsu-uros tunki vähän liian lähelle ja Tapsu ei siitä tykänny. Riviin järjestyminen meni kuitenkin hyvin, mutta sitten Tapsu alkoi vain tuijotella vieressä ollutta labbista. Mietin jo, että jätänkö homman siihen ja lähen häntä koipien välissä kotiin. Sain kuitenkin Taavin kontaktiin ja päätin yrittää, jos näyttäis huonolta, karjuisin Tapsa takas maahan. Paikkis meni kuitenkin tosi hyvin, pisteitä saatiin 9, yksi miinusta mun vartaloavusta. Tän oisin halunnu nähä videolta, kun en ymmärrä millasen avun olen antanut. Mut Tapsa siis teki oman osansa superisti, ei vinkumista, ei vieruskaverin käskyjen tottelua, ei nuusaamista, loistava paikkis siis ja päivän suurin tavoite saavutettu! Tuli kyllä taas hurjasti luottoa itelle, vieras paikka ja vieraat vieruskaverit ja homma toimi.

Ennen meidän vuoroa tein parkkiksella vähän seuruuta, liikkeestä maahan ja kaukot. Taavi oli superloistava, mutta kehässä ei sitten niinkään. Kai sitä vaan jännitin niin kovin, että olin jotenkin tosi outo. Suurin piirtein joka liikkeessä tapahtui jotain aivan käsittämätöntä. Seuruussa Tapsa tuli aika lailla mun perässä, hidas osuus oli tosi hyvä. Liikkeestä maahan vaati kaksi käskyä, luoksetulossa Taavi törmäs, noutoesineen pitämisessä työnsin kuulemma kapulan miinuspisteiden veroisesti Tapsan suuhun, kaukoissa liikkuri oli tosi lähellä Taavia ja istumaan nousu vaati kaksi käskyä Tapsan kuikuillessa liikkuria ja estehypyssä Taavi ei tullu edestä sivulle vaan jäi poikittain eteen.

Noutoesine, kaukot ja hyppy oli muutaman metrin päässä toimitsijateltasta ja sen vieressä olleesta buffasta. Ne vei vähän Taavin huomiota ja osa virheistä tuli varmasti siitä syystä. Lisää häiriötreeniä siis! Seuruuta tuomari kommentoi, että positiivista siinä oli Taavin tekemisen tason pysyminen tai jopa nousu loppua kohden. Yleensä koirat tuppaavat kuulemma hiipumaan seuruun edetessä.

Tässä pisteet:
Paikalla makaaminen ryhmässä 1 min 9
Seuraaminen 6,5
Maahan meno seuraamisen yhteydessä 7
Luoksetulo 8
Noutoesineen pitäminen 7
Kauko-ohjaus 8
Estehyppy 8
Kokonaisvaikutus 8

Yhteispisteet 155,5, alo2-tulos ja kisan kolmas sija. Pienestä jäi loppupelissä ykköstulos kiinni, joten tästä on hyvä jatkaa kisakokemuksen kartuttamista. Mikä tärkeintä, päivän tavoite saavutettiin hienosti ja fiilis oli korkealla. Superplussaa oli myös se, että Taavi oli hiljaa koko kokeen ajan.

Mitalikolmikko, kuva Marjo Oinonen-Kuolimo

Illalla käytiin kaverin kanssa pikkusella superpalkkatreenillä. Paikkis malin kanssa, kaukot, luoksetulo ja kapulan pito. Kaket superisti, luoksetuloa ei tehty liikkeenä vaan jätin Taavin höntsäilystä istumaan ja lopussa juoksin karkuun. Kapulan pitoa katottiin sillä silmällä, että se ei näyttäis kapulan suuhun työntämiseltä. Olen aina laittanu kapulan aika alas, Taavin suun korkeudelle ja liike on ehkä ollut aavistuksen eteenpäin suuntautuva,  vaikka kyllä Taavi on sen ihan ite ottanu suuhun. Jatkossa yritän keskittyä pitämään kapulan vähän ylempänä, jotta Tapsu joutuu vähän kurjottamaan kaulaansa ja näin liike ehkä näyttäisi vähän paremmalta.