Lauantain iltalenkin yhteydessä tein vähän esineruutuharjoittelua ja tällä kertaa onnistuttiin taas melkein hyvin. Taavi lähtee ruutuun vaihtelevasti, välillä tosi innoissaan (luultavasti silloin kun luulee lähtevänsä ihmistä etsimään) ja välillä sitten taas vähän rauhallisemmin. Varsinaisen etsinnän Taavi suorittaa hyvinkin harkiten ja rauhallisesti, mutta nenänkäyttö on kyllä hyvää. Melkein lähetyspaikalle asti kuulee nuuskutuksen. Esineen sitten vihdoin löydyttyä se kiikutetaan kyllä hirveällä innolla ja vauhdilla mulle.
Sunnuntaiaamu vierähti pk-hakutreeneissä. Taavilla oli kuusi ukkoa - haamu, valmis, valmis umppari, haamu, valmis ja riekku.
Taavi oli tänään ihan liekeissä, lähti kuin tykin kuula suoraan ja ilmaisut olivat hyviä! Toinen valmis ukko oli umpipiilossa, ekaa kertaa ikinä Taaville metsässä umppari! Eikä noita umpipiiloja raunioillakaan vielä kovin montaa ole takana. Piilon ovi oli n. 10 cm rakosellaan, mutta Tapsu oli käynyt haistamassa piiloa oven vastakkaiselta puolelta ja aloittanut siellä heti ilmaisun. Maalimiehen mukaan Taaville oli ollut heti selvää mistä on kyse ja hän suositteli seuraavalla kerralla kokeilemaan ihan kokonaan ummessa olevaa piiloa. Voi jukra kun oli kiva, että Tapsu hokas homman noin hyvin! Toivottavasti ei sitten seuraavalla kerralla ole ihan ulalla...
Viimeiselle valmiille ukolle lähetettäessä Taavi lähti vinoon, mutta kerrankin mä olin hereillä ja kutsuin sen saman tien takaisin ja uusi lähetys onnistui sitten hyvin. Tosi sitkeästi Taavi jaksaa tehdä töitä, eikä kuuden ukon radalla ollut havaittavissa minkäänlaista hyytymistä missään vaiheessa. Niin kovin innoissaan tuo pieni otus on tästä hommasta! Ryhmän vetäjä totesi myös Taavin kehittyneen todella paljon kesän ja syksyn aikana.
Torstaina junnukurssilla Taavin keskittymiskyvyssä olisi taas ollut toivomisen varaa, mutta tästä huolimatta paikkamakuu meni hyvin: Tapsu paikkamakuuseen ja picardiuros tottistelemaan. Mulla oli peili, joten pääsin olemaan ihan oikeasti selin koiraan. Remu treenasi seuraamista ja hyppyjä, hypyistä se jopa intoutui haukahtelemaan, mutta Tapsulle tämä ei ollut ongelma. Hienoa! Remun luoksetulon aikana Taavi nousi karvat pystyssä, mutta nopealla "maahan" käskyllä onnistuin pitämään sen paikoillaan ja käymään uudestaan maahan. Koko pitkän paikkamakuun aikana kävin välipalkkaamassa Taavia kahdesti. Olen ihan tyytyväinen.
Meillä oli tänään aiheena nouto. Mari tyrmäsi meidän harjoittelunoutokapulan täysin ja jouduimmekin kokeilemaan 650 g kuusikulmaista isoa noutokapulaa. Taavia joutui vähän houkuttelemaan kapulaan, mutta kyllä se lopulta sen poimi suuhunsa. Marikin yritti sitä hetsata ja
siitä Taavi enemmänkin suuttui kuin positiivisesti innostui, mutta Marin mukaan se oli silti ihan hyvää reagointia... Jouduin tekemään tosi paljon töitä, että sain Taavin innostumaan, mutta saatiin muutamia onnistuneita noutoharjoituksia niin, että kapula oli mun ja Taavin välissä. Sekin todettiin (taas kerran) että Taavin intoa ei saa nostatettua sillä, että toinen heittelee kapulaa kauemmas. Iso kapula aiheutti myös sen, että Taavi ei tullut suoraan luokse, vaan kapulan paino vei pikkuista mukanaan sen verran, että suora linja muuttui kaarevaksi :) Nyt siis kunnon kapulan ostoon ja päästään treenimään totakin taas lisää.
Perjantaiaamu vierähti tottiskentällä hakuporukan kanssa. Taavi oli ihan liekeissä! Perusasennon hinkkaamista taas kerran ja tänään ihan onnistuneesti! Mutta miksi ihmeessä Taavi aivastelee aina kun tehdään seuraamista? Hyppyä tehtiin kanssa ja uskalsin kokeilla jopa n. 40 cm korkeaa estettä :D. Hypyn Taavi osaa hyvin, vaikka sitä ei kyllä ole treenattu kovinkaan paljoa. Ehkä se on auttanut, että lenkillä huikkaan aina 'hyppy', kun Taavi on ponnistamassa jonkun puunrungon tms. yli... Mietittiin sitten sitä, että opetanko sen pysähtymään hypyn jälkeen sinne esteen toiselle puolelle vai tulemaan hypäten takaisin. Pähkäilin sitten asian niin, että opetan eri käskyllä odottamaan ja toisella käskyllä hyppäämään takaisin, onnistuukohan tämä? Lopuksi vielä eteenmeno namikupille, vauhdikkaasti meni!
maanantai 13. lokakuuta 2014
perjantai 3. lokakuuta 2014
Ahneella on paskainen loppu
Maanantaina aamusella tehtiin vähän esineruutuharjoittelua. Vauhti on edelleenkin tosi hidas, mutta kyllä ne esineet sieltä kaistaleelta mulle tulee. Yritin hetsaamalla saada lisää vauhtia, mutta melko heikoin tuloksin.
Ruudun jälkeen ajettiin n. tunnin vanha jälki. Kahdeksasta kepistä nousi kuusi ja molemmat kulmat meni aikas hyvin. Kerran Taavi hukkas jäljen, mut noin yleisestinottaen teki hyvin töitä nenä maassa.
Illalla oltiin ryhmätottistreeneissä harjoittelemassa kontaktin pitoa häiriön alaisena ja oltiin siinä taas vaihteeksi aika hyviä meidän mittapuulla. Lisäksi tehtiin seuraamista pujotteluradalla ja ohitusharjoituksia muiden koirien kanssa, nekin meni hyvin. Lopuksi laitettiin koirat kaarevaan riviin ja paikkamakuuseen. Mä uskalsin jopa päästää Tapsun hihnasta irti, niin hyvin se makoili.
Tiistaina oltiin pelastushakuporukan kanssa raunioradan parkkiksella totistelemassa. En tiedä vaikuttiko paikka vai missä oli vika, mutta lähes poikkeuksetta kaikki koirat olivat ihan ulalla. Kaikki oli vain menossa kovasti ettimään ukkoja ja keskittyminen parkkiksella tekemiseen oli olematonta. Niin myös Taavilla. Ja taas kerran sain kuulla huonosta kävelystäni... Perkele, että voi olla vaikeaa kävellä reippaasti suorassa. Mutta kun koira on noin pieni, eikä todellakaan paina jalkaa, niin onhan mun oltava vähän vinossa, että nään missä se menee. Ja vastaus tähän oli, että älä koskaan treenaa yksin... No eipä tarvis sit treenata juuri ollenkaan... Henkilöryhmä meni tänään kaikesta keskittymättömyydestään huolimatta todella hienosti! Paikkamakuusta sen sijaan ei meinannut tulla mitään. Häiriökoirana ollut sakemanni ei mun mielestä ollut se syy onnistumattomuuteen, vaan vika oli jossain muussa. Joku hämärä juttu häiritsi Tapsua ihan liikaa ja se ei pysyny maassa millään ja oli muutenkin tosi outo, ei ollenkaan oma itsensä. Ota näistä nyt selvä!
Keskiviikkona tottisteltiin kaveriporukalla ja voi kun me loistettiin! Jopa muut huomasivat, että meidän perusasento on pikku hiljaa löytymässä! Olen kyllä treenannu sitä viime perjantaista lähtien todella urakalla. Keskityttiin aika lailla tuohon perusasentoon taas ja lopuksi tehtiin eteenmeno, joka sekin oli hyvän vauhdikas. Lisää vaan perusasento- ja peränkäyttöharjoituksia, niin eiköhän mekin opita seuraamaan. Otsikkoon viitaten olen vain ahnehtinut tuossa perusasento- ja seuraamishommassa liikaa, vaikka kuinka olen yrittänyt olla ahnetimatta. Imutus on vaan antanut niin väärän kuvan Taavin osaamisesta ja nyt kun yrittää mennä ilman namia, niin ei siitä mitään ole tullut. Taavi ei imutuksella ole oivaltanut oikeaa paikkaa, se on vain sokeasti seurannut sitä namia ja viisveisannut muusta. Edelleen olen sitä mieltä, että jos joskus toisen koiran saan, niin sitä en kyllä imuta, on niin pirun vaikeaa se namista poisoppiminen.
Torstaina junnukurssilla Taavi oli ensin paikkamakuussa koko toisen koiran treenin ajan!!! Kävin välillä palkkaamassa, mutta ei sillä ollut elettäkään nousta sieltä. Katteli kyllä treenaavaa koiraa ja viereisellä kentällä treenaavia, mutta mun mielestä ihan hyvä suoritus siihen nähden, miten vaikeeta meillä on tuon kanssa ollut. Kävelin useampaan kertaan usean kymmenen metrin päähän Tapsusta ja edes toisen koiran luoksetulo ei aiheuttanut tarkkaa katsetta kummempaa reaktiota. Mun pitäis kyllä hommata se peili, että voisin ruveta harjoittelemaan enemmän sitä selin koiraan oloa. Lopussa Taavi ei enää kyllä jaksanut olla hienosti maassa vaan heitti lonkalleen, mut ei se kai niin vaarallista ole?! Ja kyllä toi pitkä paikkamakuu taitaa aika puuduttava olla muutenkin koiralle.
Meidän varsinaisella treenivuorolla aiheena oli mikäpä muu kuin perusasento ja tänäänkin saatiin hyvää palautetta. Lopuksi tehtiin vielä useampaan kertaan harjoitus -A:n ylitystä ja sehän meni oikein hienosti. Parhaiten toimi ylitys esteen alla odottavalle palkkakupille. En vielä arvannut sitä omineen laskea menemään, vaan Taavi oli hihnassa ja sillä vähän kontrolloin sen menoa, mutta ehkä sitä uskaltais kohta koittaa ihan vapaanakin. Kotiläksynä perusasennon lisäksi vireystilatreeniä, ei nimittäin Tapsu ollu ihan parhaassa treenivireessä tänään... (Tiedä sitten kuin paljon vaikutti aamuinen ajokoiraepisodi, kun Tapsulle on niin rankkaa olla pieni epäileväinen koira, kun toinen juoksee huutaen jäniksen perässä 2,5 h mökkiä ympäri).
Ruudun jälkeen ajettiin n. tunnin vanha jälki. Kahdeksasta kepistä nousi kuusi ja molemmat kulmat meni aikas hyvin. Kerran Taavi hukkas jäljen, mut noin yleisestinottaen teki hyvin töitä nenä maassa.
Illalla oltiin ryhmätottistreeneissä harjoittelemassa kontaktin pitoa häiriön alaisena ja oltiin siinä taas vaihteeksi aika hyviä meidän mittapuulla. Lisäksi tehtiin seuraamista pujotteluradalla ja ohitusharjoituksia muiden koirien kanssa, nekin meni hyvin. Lopuksi laitettiin koirat kaarevaan riviin ja paikkamakuuseen. Mä uskalsin jopa päästää Tapsun hihnasta irti, niin hyvin se makoili.
Tiistaina oltiin pelastushakuporukan kanssa raunioradan parkkiksella totistelemassa. En tiedä vaikuttiko paikka vai missä oli vika, mutta lähes poikkeuksetta kaikki koirat olivat ihan ulalla. Kaikki oli vain menossa kovasti ettimään ukkoja ja keskittyminen parkkiksella tekemiseen oli olematonta. Niin myös Taavilla. Ja taas kerran sain kuulla huonosta kävelystäni... Perkele, että voi olla vaikeaa kävellä reippaasti suorassa. Mutta kun koira on noin pieni, eikä todellakaan paina jalkaa, niin onhan mun oltava vähän vinossa, että nään missä se menee. Ja vastaus tähän oli, että älä koskaan treenaa yksin... No eipä tarvis sit treenata juuri ollenkaan... Henkilöryhmä meni tänään kaikesta keskittymättömyydestään huolimatta todella hienosti! Paikkamakuusta sen sijaan ei meinannut tulla mitään. Häiriökoirana ollut sakemanni ei mun mielestä ollut se syy onnistumattomuuteen, vaan vika oli jossain muussa. Joku hämärä juttu häiritsi Tapsua ihan liikaa ja se ei pysyny maassa millään ja oli muutenkin tosi outo, ei ollenkaan oma itsensä. Ota näistä nyt selvä!
Keskiviikkona tottisteltiin kaveriporukalla ja voi kun me loistettiin! Jopa muut huomasivat, että meidän perusasento on pikku hiljaa löytymässä! Olen kyllä treenannu sitä viime perjantaista lähtien todella urakalla. Keskityttiin aika lailla tuohon perusasentoon taas ja lopuksi tehtiin eteenmeno, joka sekin oli hyvän vauhdikas. Lisää vaan perusasento- ja peränkäyttöharjoituksia, niin eiköhän mekin opita seuraamaan. Otsikkoon viitaten olen vain ahnehtinut tuossa perusasento- ja seuraamishommassa liikaa, vaikka kuinka olen yrittänyt olla ahnetimatta. Imutus on vaan antanut niin väärän kuvan Taavin osaamisesta ja nyt kun yrittää mennä ilman namia, niin ei siitä mitään ole tullut. Taavi ei imutuksella ole oivaltanut oikeaa paikkaa, se on vain sokeasti seurannut sitä namia ja viisveisannut muusta. Edelleen olen sitä mieltä, että jos joskus toisen koiran saan, niin sitä en kyllä imuta, on niin pirun vaikeaa se namista poisoppiminen.
Torstaina junnukurssilla Taavi oli ensin paikkamakuussa koko toisen koiran treenin ajan!!! Kävin välillä palkkaamassa, mutta ei sillä ollut elettäkään nousta sieltä. Katteli kyllä treenaavaa koiraa ja viereisellä kentällä treenaavia, mutta mun mielestä ihan hyvä suoritus siihen nähden, miten vaikeeta meillä on tuon kanssa ollut. Kävelin useampaan kertaan usean kymmenen metrin päähän Tapsusta ja edes toisen koiran luoksetulo ei aiheuttanut tarkkaa katsetta kummempaa reaktiota. Mun pitäis kyllä hommata se peili, että voisin ruveta harjoittelemaan enemmän sitä selin koiraan oloa. Lopussa Taavi ei enää kyllä jaksanut olla hienosti maassa vaan heitti lonkalleen, mut ei se kai niin vaarallista ole?! Ja kyllä toi pitkä paikkamakuu taitaa aika puuduttava olla muutenkin koiralle.
Meidän varsinaisella treenivuorolla aiheena oli mikäpä muu kuin perusasento ja tänäänkin saatiin hyvää palautetta. Lopuksi tehtiin vielä useampaan kertaan harjoitus -A:n ylitystä ja sehän meni oikein hienosti. Parhaiten toimi ylitys esteen alla odottavalle palkkakupille. En vielä arvannut sitä omineen laskea menemään, vaan Taavi oli hihnassa ja sillä vähän kontrolloin sen menoa, mutta ehkä sitä uskaltais kohta koittaa ihan vapaanakin. Kotiläksynä perusasennon lisäksi vireystilatreeniä, ei nimittäin Tapsu ollu ihan parhaassa treenivireessä tänään... (Tiedä sitten kuin paljon vaikutti aamuinen ajokoiraepisodi, kun Tapsulle on niin rankkaa olla pieni epäileväinen koira, kun toinen juoksee huutaen jäniksen perässä 2,5 h mökkiä ympäri).
sunnuntai 28. syyskuuta 2014
Ylämäki alamäki ylämäki
Sunnuntaina karavaani starttasi kohti Hyvinkäätä. Taavi oli niin innoissaan Nutun näkemisestä!
Jenni oli valmistellut meille pienet verijäljet, jotka käytiin koirien kanssa ajamassa. Jälki oli aika lyhyt, mutta kiva muistutus tästäkin hommasta koiralle. Pitää itsekin aktivoitua vielä tänä syksynä tässä lajissa. Sorkkatilauksen pistin jo hirvimiehille menemään ;)
Jälkien jälkeen käytiin metsälenkillä ja päädyttiin kentälle tekemään pienet tottistreenit. Seuraamista tehtiin ja Jenni muistutti mua siitä, mistä niin usein olen kuullut aiemminkin; muista reipas vauhti, älä hidastele! Vauhtinoutoakin yritettiin, mutta ei siitä tullut tällä kertaa oikein mitään, vaikka kotipuolessa ollaan siinä ihan hyvin onnistuttu. Ihan kuin Taavi olisi jotenkin hukannut kapulan, meni vähän ettimiseksi... Myöskään leikkimään ei Taavi tänään suostunut, vaikka niin olin hehkuttanut kuinka me ollaan opittu narupalloleikki. Aina ei voi onnistua, ei edes joka kerta.
Nutun tehdessä omaa osuuttaan, oli Taavi paikkamakuussa ja pysyi hyvin. En mennyt kovin kauaksi ja kävin palkkaamassa tasaisin väliajoin. Lopuksi tehtiin vielä paikkamakuuta rinnakkain, siinä Taavi nousi pari kertaa, mutta taisi johtua enemmän hyytymisestä kuin mistään häiriöstä. Taavi oli kyllä tosi väsynyt edellisten päivien aktiviteeteista ja pitkistä automatkoista.
Päivä vierähti nopeasti enemmän ja vähemmän koiramaisissa merkeissä. Kiitos isäntäväelle!!
Tiistaina pelastushakutreeneissä oli vähän erilainen "rata". Olimme raunioalueella, mutta etsintäalueena oli raunioradan lisäksi viereinen vanhan kaatopaikan maisemointikukkula, aika iso alue siis. Alueelle oli piiloutunut kaksi mm. Aloitimme Taavin kanssa etsinnän kukkulan reunalta edeten vastatuuleen, Yritin risteilyttää Taavia kuvitellun keskilinjan molemmin puolin ja onnistuinkin siinä ajoittain. Vasta kotona illalla tajusin, että Taavihan teki tänään tosi monta hienoa tyhjää pistoa! Aika itsenäisesti annoin sen kuitenkin etsiä. Aivan kukkulan toiselta laidanta kuormalavojen seasta löytyi sitten ensimmäinen maalimies. Harmittavasti maalimies vain palkkasi Taavin heti kahden haukun jälkeen. Oli ilmeisesti ymmärtänyt väärin, kun yritin selittää, että Taavi pitää yrittää pitää maalimiehellä jos se meinaa siitä lähtä kusikeikkaa heittämään... No, nyt kävi näin ja ihan hyvä löytö kuitenkin.
Raunioradan puolella mun olikin sitten vähän vaikeampi suunnitella ja hahmottaa, miten etsintä kannattaisi suorittaa. Päätin ensin kiertää alueen reunaa vastatuuleen ja siitä sitten alueen keskelle. Jonkin aikaa kierreltiin ja Taavi teki töitä tosi hyvin, tosin olisin ehkä voinut ohajata sitä enemmän. Mut toisaalta se etsi kyllä ite aika hyvin. Yhden pitkän putken suulla se vähän tuumaili ja kannustin sitä menemään sisään putkeen. Hienosti meni koko putken läpi ja tuli kasan toiselta puolen ulos. Jälkeenpäin selvisi, että edelliselle koiralle oli ollut mm juuri tuolla putkessa.
Puolet raunioista oli ehkä vielä käymättä, kun Taavi palasi vähän takaisinpäin ja voi että kun siitä näki taas selvästi, että hajulla ollaan! Maalimies oli isossa kyljelleen kaadetussa roskiksessa, jonka kansi oli kiinni, aivan alueen sillä laidalla, josta tuuli vie hajut pois jyrkkään alarinteeseen (ei pysty kulkemaan). Tosi tomerasti Taavi aloitti haukun roskiksen kannelle. Yksi parhaista ilmaisuista ikinä, vaikkei olla koskaan harjoiteltu umpipiiloja. Kerran Taavi oli kulkenut roskiksen ohi aikaisemmin, mutta ilmeisesti voimakas tuuli vei hajut silloin niin hyvin poispäin, että mm oli jäänyt huomaamatta...
Tosi kiva treeni! Harmi vaan, että illat alkavat hämärtää jo yhä aikaisemmin ja harkat siirretään lauantaille. Mun kalenteri näyttää siltä, että hakuharrastus saa jäädä vähäksi aikaa kokonaan ja koko loppuvuonnakin pääsen vain muutamiin treeneihin =( Täytyy varmaan yrittää omatoimisesti treeniä jotain tohon liittyvää...
Keskiviikkona kävin tokotreeneissä ja kyllä käy Taavia sääli, kun sillä on näin paska ohjaaja. Mä en osaa tehdä mitään oikein, ajoitus on aina pielessä, kävelen väärin ja palkkaan väärin. Yritettiin tehdä perusasentoa ja seuraamista, mutta Taavilla ei ole hajuakaan oikeasta perusasennosta kun en ole sitä osannut sille opettaa ja seuraamisesta ei tule mitään, kun en osaa kävellä tarpeeksi reippaasti enkä kääntyä oikein. Ainut mikä vähänkään onnistui, oli eteen meno palkkakipolle. Kyllä olen paska! Taidan vaan keskittyä koiran tyytyväisenä pitämiseen jälki- ja hakuleikeillä ja unohdan oikean kouluttamisen.
Torstaina sitten tahkosin perusasentoa turhautumiseen asti ja testailin kaikkia erilaisia apukikkoja, joista olen kuullut. Kädellä tai kepillä ohjaaminen ei onnistu, Taavi ottaa niistä liikaa häiriötä. Keppi maassa linjaamassa oikeaa suuntaa toimis ehkä pienellä harjoittelulla. Seinänvieressä onnistuu, mutta eipä tuollakaan metodilla voi loputtomiin harjoitella... Peilin edessäkään ei meillä oikein toimi, kun ainut peili on eteisessä ja siinä ei oikein ole tilaa tehdä.... Vähän konsultointia kokeneemmilta ja taas on suunnitelma miten tästä selvitään. Tosin taas törmäsin siihen, että eri ihmisiltä saa aivan päinvastaisia neuvoja :/ Ehkä tässä osasyy ongelmiin näin keltanokkana treenatessa...
Perjantaina treenittiin taas Joren kanssa. Ensin Taavi keskittyi perusasentoharjoituksiin ja peränkäytön treenaamiseen. Kyllä se tästä taas ehkä lähtee! Sitten Jore tuli häiriöksi ja Tapsuli narunpäähän paikkamakuuseen. Joren haukkuminen oli Taavin sietokyvylle liikaa ja se rupesi rähjäämään. Palautus paikkamakuuseen ja tiheämpi palkkaus hyvästä suorituksesta, Jore tosin oli lopun ajan hiljaa. Nyt se kesti maassa myös Joren juostessa pallon perässä, vaikkakin seurasi tiiviisti katseellaan sen menoa.
Lopuksi otettiin kolme laukausta 6 mm starttipistoolilla. Taavi hengaili hihnassa ilman mitään käskyjä ja vähän se säpsähti laukauksia ja katteli aavistuksen epäluuloisesti ympärilleen, mutta ei mitään kummempaa reaktiota. Ensi kerralla kun saadaan ase käsiin, niin vois ehkä kokeilla vaikka jotain seuraamista tai paikkamakuuta ammunnan aikana...
Lauantaina taas raunioilla vierailemassa toisessa hakuporukassa. Tuuli oli melko kova, ainakin puuskissa. Kolme maalimiestä oli piilossa raunioalueella ja Tapsa laitettiin sinne ettimään. Ensimmäinen löytyi melko keskeltä aluetta betonimurikkakasan alka. Nätisti oli Taavi käynyt nuuhkaisemassa ja sitten aloitti ilmaisun.
Toisen ukon löytyminen olisi pitänyt saada videolle, olisi ollut oivaa opetusmateriaalia siitä, miten koirasta luetaan hajun saanti. Taavi jolkotteli eteenpäin ja sitten näytti ihan siltä, että sen nenä olis jäänyt johonkin kiinni ja kroppa vielä jatkoi matkaa aikaisempaan suuntaam. Ihan mielettömän hienon näköistä oli katsoa, kun koira saa hajun ja lähtee paikallistamaan sen alkulähdettä nenä korkealla määrätietoisesti edeten! Kyseinen mm oli "ampiaispesäpiilossa" eli keossa, jonka päällä on vieri vieressä luukkuja kaivopiiloihin. Nenä vei koiran hienosti keon päälle ja sitten alkoi armoton nuuskutus kansien reunoista ja niinhän se oikea kansi löytyi. Pari kertaa Taavi kaapi kantta tassullaan ja sitten alkoi haukku. Ihan mahtava!
Kolmas ukko oli kontissa, jossa Taavi kertoi ensin kontin ovella vaativasti haluavansa sisään konttiin ja sisältä löytyi sitten maalimies, jonka Taavi ilmaisi vielä erikseen.
Iltapäivällä kävin vielä tekemässä pienen jälkitreenin, jonka tarkoitus oli vahvistaa keppi-ilmaisua. Eli tein neljä lyhyttä jälkeä, jotka kaikki loppuivat keppiin, josta hyvä palkka. Taavi lähti ekalle jäljelle hyvin ja ilmaisi kepin kuten aiemminkin nuuhkimalla sitä ja vähän tökkimällä kuonollaan. Seuraavilla jäljillä Taavin oli jotenkin vaikea lähteä jäljelle, se olis vaan halunnu jatkaa sitä edellistä jälkeä. Kolmella viimeisellä jäljellä keppi-ilmaisu kuitenkin toimi loistavasti, Taavi nosti kepit suuhunsa ja toi niitä vähänmatkaa mulle! Katotaan miten seuraavan kerran jäljellä keppien kanssa käy. Tässä jälkien lyhyys näytti hämäävän Taavia tosi paljon.
Jenni oli valmistellut meille pienet verijäljet, jotka käytiin koirien kanssa ajamassa. Jälki oli aika lyhyt, mutta kiva muistutus tästäkin hommasta koiralle. Pitää itsekin aktivoitua vielä tänä syksynä tässä lajissa. Sorkkatilauksen pistin jo hirvimiehille menemään ;)
Jälkien jälkeen käytiin metsälenkillä ja päädyttiin kentälle tekemään pienet tottistreenit. Seuraamista tehtiin ja Jenni muistutti mua siitä, mistä niin usein olen kuullut aiemminkin; muista reipas vauhti, älä hidastele! Vauhtinoutoakin yritettiin, mutta ei siitä tullut tällä kertaa oikein mitään, vaikka kotipuolessa ollaan siinä ihan hyvin onnistuttu. Ihan kuin Taavi olisi jotenkin hukannut kapulan, meni vähän ettimiseksi... Myöskään leikkimään ei Taavi tänään suostunut, vaikka niin olin hehkuttanut kuinka me ollaan opittu narupalloleikki. Aina ei voi onnistua, ei edes joka kerta.
Nutun tehdessä omaa osuuttaan, oli Taavi paikkamakuussa ja pysyi hyvin. En mennyt kovin kauaksi ja kävin palkkaamassa tasaisin väliajoin. Lopuksi tehtiin vielä paikkamakuuta rinnakkain, siinä Taavi nousi pari kertaa, mutta taisi johtua enemmän hyytymisestä kuin mistään häiriöstä. Taavi oli kyllä tosi väsynyt edellisten päivien aktiviteeteista ja pitkistä automatkoista.
Päivä vierähti nopeasti enemmän ja vähemmän koiramaisissa merkeissä. Kiitos isäntäväelle!!
 |
| Verijäljelle lähetys |
 |
| Nenä maassa mennään! |
 |
| Tottakai Se On Suhina Lempi "Nuttu" |
Tiistaina pelastushakutreeneissä oli vähän erilainen "rata". Olimme raunioalueella, mutta etsintäalueena oli raunioradan lisäksi viereinen vanhan kaatopaikan maisemointikukkula, aika iso alue siis. Alueelle oli piiloutunut kaksi mm. Aloitimme Taavin kanssa etsinnän kukkulan reunalta edeten vastatuuleen, Yritin risteilyttää Taavia kuvitellun keskilinjan molemmin puolin ja onnistuinkin siinä ajoittain. Vasta kotona illalla tajusin, että Taavihan teki tänään tosi monta hienoa tyhjää pistoa! Aika itsenäisesti annoin sen kuitenkin etsiä. Aivan kukkulan toiselta laidanta kuormalavojen seasta löytyi sitten ensimmäinen maalimies. Harmittavasti maalimies vain palkkasi Taavin heti kahden haukun jälkeen. Oli ilmeisesti ymmärtänyt väärin, kun yritin selittää, että Taavi pitää yrittää pitää maalimiehellä jos se meinaa siitä lähtä kusikeikkaa heittämään... No, nyt kävi näin ja ihan hyvä löytö kuitenkin.
Raunioradan puolella mun olikin sitten vähän vaikeampi suunnitella ja hahmottaa, miten etsintä kannattaisi suorittaa. Päätin ensin kiertää alueen reunaa vastatuuleen ja siitä sitten alueen keskelle. Jonkin aikaa kierreltiin ja Taavi teki töitä tosi hyvin, tosin olisin ehkä voinut ohajata sitä enemmän. Mut toisaalta se etsi kyllä ite aika hyvin. Yhden pitkän putken suulla se vähän tuumaili ja kannustin sitä menemään sisään putkeen. Hienosti meni koko putken läpi ja tuli kasan toiselta puolen ulos. Jälkeenpäin selvisi, että edelliselle koiralle oli ollut mm juuri tuolla putkessa.
Puolet raunioista oli ehkä vielä käymättä, kun Taavi palasi vähän takaisinpäin ja voi että kun siitä näki taas selvästi, että hajulla ollaan! Maalimies oli isossa kyljelleen kaadetussa roskiksessa, jonka kansi oli kiinni, aivan alueen sillä laidalla, josta tuuli vie hajut pois jyrkkään alarinteeseen (ei pysty kulkemaan). Tosi tomerasti Taavi aloitti haukun roskiksen kannelle. Yksi parhaista ilmaisuista ikinä, vaikkei olla koskaan harjoiteltu umpipiiloja. Kerran Taavi oli kulkenut roskiksen ohi aikaisemmin, mutta ilmeisesti voimakas tuuli vei hajut silloin niin hyvin poispäin, että mm oli jäänyt huomaamatta...
Tosi kiva treeni! Harmi vaan, että illat alkavat hämärtää jo yhä aikaisemmin ja harkat siirretään lauantaille. Mun kalenteri näyttää siltä, että hakuharrastus saa jäädä vähäksi aikaa kokonaan ja koko loppuvuonnakin pääsen vain muutamiin treeneihin =( Täytyy varmaan yrittää omatoimisesti treeniä jotain tohon liittyvää...
Keskiviikkona kävin tokotreeneissä ja kyllä käy Taavia sääli, kun sillä on näin paska ohjaaja. Mä en osaa tehdä mitään oikein, ajoitus on aina pielessä, kävelen väärin ja palkkaan väärin. Yritettiin tehdä perusasentoa ja seuraamista, mutta Taavilla ei ole hajuakaan oikeasta perusasennosta kun en ole sitä osannut sille opettaa ja seuraamisesta ei tule mitään, kun en osaa kävellä tarpeeksi reippaasti enkä kääntyä oikein. Ainut mikä vähänkään onnistui, oli eteen meno palkkakipolle. Kyllä olen paska! Taidan vaan keskittyä koiran tyytyväisenä pitämiseen jälki- ja hakuleikeillä ja unohdan oikean kouluttamisen.
Torstaina sitten tahkosin perusasentoa turhautumiseen asti ja testailin kaikkia erilaisia apukikkoja, joista olen kuullut. Kädellä tai kepillä ohjaaminen ei onnistu, Taavi ottaa niistä liikaa häiriötä. Keppi maassa linjaamassa oikeaa suuntaa toimis ehkä pienellä harjoittelulla. Seinänvieressä onnistuu, mutta eipä tuollakaan metodilla voi loputtomiin harjoitella... Peilin edessäkään ei meillä oikein toimi, kun ainut peili on eteisessä ja siinä ei oikein ole tilaa tehdä.... Vähän konsultointia kokeneemmilta ja taas on suunnitelma miten tästä selvitään. Tosin taas törmäsin siihen, että eri ihmisiltä saa aivan päinvastaisia neuvoja :/ Ehkä tässä osasyy ongelmiin näin keltanokkana treenatessa...
Perjantaina treenittiin taas Joren kanssa. Ensin Taavi keskittyi perusasentoharjoituksiin ja peränkäytön treenaamiseen. Kyllä se tästä taas ehkä lähtee! Sitten Jore tuli häiriöksi ja Tapsuli narunpäähän paikkamakuuseen. Joren haukkuminen oli Taavin sietokyvylle liikaa ja se rupesi rähjäämään. Palautus paikkamakuuseen ja tiheämpi palkkaus hyvästä suorituksesta, Jore tosin oli lopun ajan hiljaa. Nyt se kesti maassa myös Joren juostessa pallon perässä, vaikkakin seurasi tiiviisti katseellaan sen menoa.
Lopuksi otettiin kolme laukausta 6 mm starttipistoolilla. Taavi hengaili hihnassa ilman mitään käskyjä ja vähän se säpsähti laukauksia ja katteli aavistuksen epäluuloisesti ympärilleen, mutta ei mitään kummempaa reaktiota. Ensi kerralla kun saadaan ase käsiin, niin vois ehkä kokeilla vaikka jotain seuraamista tai paikkamakuuta ammunnan aikana...
Lauantaina taas raunioilla vierailemassa toisessa hakuporukassa. Tuuli oli melko kova, ainakin puuskissa. Kolme maalimiestä oli piilossa raunioalueella ja Tapsa laitettiin sinne ettimään. Ensimmäinen löytyi melko keskeltä aluetta betonimurikkakasan alka. Nätisti oli Taavi käynyt nuuhkaisemassa ja sitten aloitti ilmaisun.
Toisen ukon löytyminen olisi pitänyt saada videolle, olisi ollut oivaa opetusmateriaalia siitä, miten koirasta luetaan hajun saanti. Taavi jolkotteli eteenpäin ja sitten näytti ihan siltä, että sen nenä olis jäänyt johonkin kiinni ja kroppa vielä jatkoi matkaa aikaisempaan suuntaam. Ihan mielettömän hienon näköistä oli katsoa, kun koira saa hajun ja lähtee paikallistamaan sen alkulähdettä nenä korkealla määrätietoisesti edeten! Kyseinen mm oli "ampiaispesäpiilossa" eli keossa, jonka päällä on vieri vieressä luukkuja kaivopiiloihin. Nenä vei koiran hienosti keon päälle ja sitten alkoi armoton nuuskutus kansien reunoista ja niinhän se oikea kansi löytyi. Pari kertaa Taavi kaapi kantta tassullaan ja sitten alkoi haukku. Ihan mahtava!
Kolmas ukko oli kontissa, jossa Taavi kertoi ensin kontin ovella vaativasti haluavansa sisään konttiin ja sisältä löytyi sitten maalimies, jonka Taavi ilmaisi vielä erikseen.
Iltapäivällä kävin vielä tekemässä pienen jälkitreenin, jonka tarkoitus oli vahvistaa keppi-ilmaisua. Eli tein neljä lyhyttä jälkeä, jotka kaikki loppuivat keppiin, josta hyvä palkka. Taavi lähti ekalle jäljelle hyvin ja ilmaisi kepin kuten aiemminkin nuuhkimalla sitä ja vähän tökkimällä kuonollaan. Seuraavilla jäljillä Taavin oli jotenkin vaikea lähteä jäljelle, se olis vaan halunnu jatkaa sitä edellistä jälkeä. Kolmella viimeisellä jäljellä keppi-ilmaisu kuitenkin toimi loistavasti, Taavi nosti kepit suuhunsa ja toi niitä vähänmatkaa mulle! Katotaan miten seuraavan kerran jäljellä keppien kanssa käy. Tässä jälkien lyhyys näytti hämäävän Taavia tosi paljon.
lauantai 20. syyskuuta 2014
Kuopiossa paimennustaipparissa ja Maisaa katsomassa
Torstaina alkoi jatko-junnutottiskurssi. Edessä on siis kuusi kertaa intensiiviopastusta tottiksen saloihin.
Taavin kanssa seurattiin ja se meni aika hyvin. Edestä sivulle tuloja tehtiin myös ja ne tuli meille kotiläksyksi. Oikea paikka ei ole vielä ihan selvillä Taaville. Luoksetulo tehtiin pitkästä matkasta ja vauhdillahan se rysähti jaloille. Koko meidän suorituksen ajan oli kentänlaidalla koira paikkamakuussa häiriönä, mutta ei se Taavin tekemiseen vaikuttanut.
Sitten tuli Taavin vuoro siirtyä paikkamakuuseen ja toisen koiran suorittamaan omaa osiotaan. Toisen koiran haukuttaminen oli vähän liikaa Taavin sietokyvylle ja silloin se nousi. Muuten pysyi melko hyvin, palkkasin aika tiheästi. Toisen koiran tehdessä luoksetuloa, olin Taavin edessä kyykyssä ja palkkasin koko ajan siitä ja nyt se ei kiinnittänyt toisen koiran juoksemiseen mitään huomiota.
Perjantaina ajeltiin Kuopioon katsomaan Maisa-siskoa ja voi sitä jälleennäkemisen riemua! Kaksikko tunnisti toisensa jo kaukaa ja hyvä, tasaväkinen leikki alkoi samantien. Tehtiin metsälenkki, jossa koirat saivat rallattaa rauhassa ja kyllä niillä oli kivaa! Vähän etukäteen jännitin miten yhteisolo sisätiloissa onnistu ja kuinka saamme yön nukutuksi, mutta hyvinhän nuo tulivat juttuun sisälläkin ja yöksi rauhoittuivat heti, kun erotettiin ne eri huoneisiin. Taavi oli kyllä ihan naatti pitkästä päivästä.
Hannan kanssa pääsin myös lyhyellä varoitusajalla tutustumaan toko -maailmaan, kun lähdimme heidän mukaan illan treeneihin. Sisätila ja paljon uusia koiria oli Taaville ihan uutta, mutta kai se oli matkustamisesta ja metsärallatuksesta niin väsy, että siellä se vaan köllötteli selällään rapsuteltavana omaa vuoroamme odotellessamme, vaikka ympärillä hääräsi useampi koira. Oiskohan nuo savolaiset koirat olleet sen verran lupsakoita, että Tapsakin uskalsi ottaa rennosti =)
Vähän tehtiin itekseen seuraamista ja sitä sivulle tuloa ja tietenkin paikkamakuuta. Ohjatusti saatiin vinkkejä leikittämiseen ja sitten tuohon perusasentohommaan. Kiva oli käydä tutustumassa! (muista perusasennosta taaksepäin karkuun lähtevä palkkaus, tuntui toimivan)
Ja hirveästi kiitoksia Hannalle yöpaikasta ja Taavi kiittää Maisaa ihanasta seurasta. Kivaa oli! Kyllä pyrri-ihminen kaipaa välillä toista pyrri-ihmistä.
Lauantaina suuntasimme sitten aamuvarhaisella kohti Vehmersalmea ja Kuttukuuta. Vuorossa paimennustaipumustestin suoritus. Mulla ei ollu oikein mitään hajua, mitä päivä pitää sisällään, kun en pienellä netin selailulla löytänyt oikein kattavaa kuvausta, videoista puhumattakaan. Taippariinkin tuli ilmoittauduttua vähän äkkiseltään kesäkuun paimennusleirin jälkeen, kun se on suoritettava alle kaksivuotiaana. Testin piti alunperin olla heinäkuussa, mutta helteiden takia se siirrettiin syksyyn, mikä oli todella hyvä ratkaisu.
Aluksi koirat arvottiin viiden koiran ryhmiin, joissa ensin suoritettiin yleinen osuus. Tämä osuus piti sisällään luoksepäästävyyden testaamisen, muihin koiriin suhtautumisen testaamisen ja jonkinlaisen napanuoratestauksen.
Ensin siis olimme viisi koiraa rivissä koirat hihnoissa ja tuomari kävi kopeloimassa kaikki vuorollaan. Taavi tykkäsi tuomarista kovasti ja olis halunnu pussailla sitä.
Sitten jokainen vuorollaan pujotteli koirien lomitse. Tämä oli tarkoitus tehdä löysällä hihnalla, mutta Taavi ainakin meni kovin tarmokkaasti katsomaan kaikkia koiria. Minä en saanut puhua Taaville koko testin aikana mitään, enkä muutenkaan reagoida sen tekemisiin. Tuomari sanoi Taavin olevan vähän epävarma muista koirista ja se käy haastamassa kaikki testatakseen onko joku tappelupukari vai ei. Yksi rivin koirista oli vähän äänekkäämpi uros ja se saikin Taavin mukaan rähinään. Ei mikään yllätys mulle, varsinkaan kun en saanut tehdä mitään.
Tämän jälkeen jokainen koira päästettiin vuorollaan vapaaksi ja ohjaaja lähti kävelemään lenkin pellolla. Edelleenkään koiralle ei saanut puhua mitään tms. Taavi teki juuri niin kuin sen oletinkin tekevän eli kävi ensin juoksemassa kaikki koirat läpi karvat vähän pystyssä ja haukkumassa vähän sille urokselle. Kenellekään se tee mitään, kunhan ärhentelee. Mä kävelin tällä välin pois ja hetken päästä Taavi juoksikin jo mun luokse ja kulki lopun matkaa siinä lähietäisyydellä. Takasin päin palatessamme se huomasi lampaat viereisessä aitauksessa ja kävi niitä katsomassa. Kun sain luvan kutsua sen luokseni, niin se tuli aikas nätisti.
Varsinainen paimennustaipumustesti tehtiin sitten pyöröaitauksessa koira kerrallaan. Aluksi koirat olivat hihnassa ja tuomarin käskystä ne päästettiin vapaaksi.
Mun on tosi vaikea itse arvioida Taavin suoritusta, kun en lajista mitään tiedä... Mutta kyllä se mun mielestä ihan hyvältä näytti. Taavi reagoi hyvin tuomarin sauvaan ja pari kertaa se yritti vähän röyhkeästi lampaille, mutta totteli heti tuomaria. Hyvin se myös hakeutui tasapainoon lauman taakse ja kokosi sitä kasaan. Kiva oli katsoa, kun osaava ihminen ohjaa koiraa.
Tässä testin arvostelu:
Luontaiset ominaisuudet: (arvosteluasteikko erittäin hyvä, hyvä, ei toivottu)
Sosiaalisuus ihmisiä kohtaan= Erittäin hyvä, luoksepäästävä, avoin
Sosiaalisuus muita koiria kohtaan= Hyvä, hyväntahtoinen, mutta pidättyväinen
Fyysinen olemus= Erittäin hyvä, välinpitämätön, valpas
Tottelevaisuus= Hyvä, hieman välinpitämätön/levoton
Asenne= Erittäin hyvä, rauhallinen, varma, tuomarin oma lisäys "reipas"
Paimennustaipumukset: (erittäin hyvä, hyvä, ei toivotto)
Kiinnostus laumaan= erittäin hyvä, hakeutuu lauma luo
Laumaa lähestyminen= hyvä, huomioiva/hieman epävarma/yli-innokas
Lauman kohtaaminen = Hyvä, huomioiva, hieman epäröivä
Tyyli: (paljon, vähän, ei lainkaan)
Käyttää silmää lauman hallitsemiseen: vähän
Osoittaa pyrkimystä tasapainottaa laumaa ohjaajalleen: paljon
Sopeuttaa voimankäyttöä laumaa kohtaan: vähän
Työskentelee haukkuen: vähän
Pyrkii kasaamaan laumaa kokonaisuutena: paljon
Työskentelee keskilinjalla: vähän
Työskentelee liikkeen kautta: paljon
Kommentit:
"Rajat asetettava tarkkaan, pyrkii tinkimään ohjauksesta. rehellinen, reaktiivinen & nopea. Hieman epävarma ja suunkäyttö herkässä"
Tuloksena HYVÄKSYTTY paimennustaipumustesti, tuomarina Sinikka Kumpusalmi-Kankkunen.
Kuvaajana toimi joku ystävällinen kanssaihminen
Taavin kanssa seurattiin ja se meni aika hyvin. Edestä sivulle tuloja tehtiin myös ja ne tuli meille kotiläksyksi. Oikea paikka ei ole vielä ihan selvillä Taaville. Luoksetulo tehtiin pitkästä matkasta ja vauhdillahan se rysähti jaloille. Koko meidän suorituksen ajan oli kentänlaidalla koira paikkamakuussa häiriönä, mutta ei se Taavin tekemiseen vaikuttanut.
Sitten tuli Taavin vuoro siirtyä paikkamakuuseen ja toisen koiran suorittamaan omaa osiotaan. Toisen koiran haukuttaminen oli vähän liikaa Taavin sietokyvylle ja silloin se nousi. Muuten pysyi melko hyvin, palkkasin aika tiheästi. Toisen koiran tehdessä luoksetuloa, olin Taavin edessä kyykyssä ja palkkasin koko ajan siitä ja nyt se ei kiinnittänyt toisen koiran juoksemiseen mitään huomiota.
Perjantaina ajeltiin Kuopioon katsomaan Maisa-siskoa ja voi sitä jälleennäkemisen riemua! Kaksikko tunnisti toisensa jo kaukaa ja hyvä, tasaväkinen leikki alkoi samantien. Tehtiin metsälenkki, jossa koirat saivat rallattaa rauhassa ja kyllä niillä oli kivaa! Vähän etukäteen jännitin miten yhteisolo sisätiloissa onnistu ja kuinka saamme yön nukutuksi, mutta hyvinhän nuo tulivat juttuun sisälläkin ja yöksi rauhoittuivat heti, kun erotettiin ne eri huoneisiin. Taavi oli kyllä ihan naatti pitkästä päivästä.
Hannan kanssa pääsin myös lyhyellä varoitusajalla tutustumaan toko -maailmaan, kun lähdimme heidän mukaan illan treeneihin. Sisätila ja paljon uusia koiria oli Taaville ihan uutta, mutta kai se oli matkustamisesta ja metsärallatuksesta niin väsy, että siellä se vaan köllötteli selällään rapsuteltavana omaa vuoroamme odotellessamme, vaikka ympärillä hääräsi useampi koira. Oiskohan nuo savolaiset koirat olleet sen verran lupsakoita, että Tapsakin uskalsi ottaa rennosti =)
Vähän tehtiin itekseen seuraamista ja sitä sivulle tuloa ja tietenkin paikkamakuuta. Ohjatusti saatiin vinkkejä leikittämiseen ja sitten tuohon perusasentohommaan. Kiva oli käydä tutustumassa! (muista perusasennosta taaksepäin karkuun lähtevä palkkaus, tuntui toimivan)
Ja hirveästi kiitoksia Hannalle yöpaikasta ja Taavi kiittää Maisaa ihanasta seurasta. Kivaa oli! Kyllä pyrri-ihminen kaipaa välillä toista pyrri-ihmistä.
Lauantaina suuntasimme sitten aamuvarhaisella kohti Vehmersalmea ja Kuttukuuta. Vuorossa paimennustaipumustestin suoritus. Mulla ei ollu oikein mitään hajua, mitä päivä pitää sisällään, kun en pienellä netin selailulla löytänyt oikein kattavaa kuvausta, videoista puhumattakaan. Taippariinkin tuli ilmoittauduttua vähän äkkiseltään kesäkuun paimennusleirin jälkeen, kun se on suoritettava alle kaksivuotiaana. Testin piti alunperin olla heinäkuussa, mutta helteiden takia se siirrettiin syksyyn, mikä oli todella hyvä ratkaisu.
Aluksi koirat arvottiin viiden koiran ryhmiin, joissa ensin suoritettiin yleinen osuus. Tämä osuus piti sisällään luoksepäästävyyden testaamisen, muihin koiriin suhtautumisen testaamisen ja jonkinlaisen napanuoratestauksen.
Ensin siis olimme viisi koiraa rivissä koirat hihnoissa ja tuomari kävi kopeloimassa kaikki vuorollaan. Taavi tykkäsi tuomarista kovasti ja olis halunnu pussailla sitä.
Sitten jokainen vuorollaan pujotteli koirien lomitse. Tämä oli tarkoitus tehdä löysällä hihnalla, mutta Taavi ainakin meni kovin tarmokkaasti katsomaan kaikkia koiria. Minä en saanut puhua Taaville koko testin aikana mitään, enkä muutenkaan reagoida sen tekemisiin. Tuomari sanoi Taavin olevan vähän epävarma muista koirista ja se käy haastamassa kaikki testatakseen onko joku tappelupukari vai ei. Yksi rivin koirista oli vähän äänekkäämpi uros ja se saikin Taavin mukaan rähinään. Ei mikään yllätys mulle, varsinkaan kun en saanut tehdä mitään.
Tämän jälkeen jokainen koira päästettiin vuorollaan vapaaksi ja ohjaaja lähti kävelemään lenkin pellolla. Edelleenkään koiralle ei saanut puhua mitään tms. Taavi teki juuri niin kuin sen oletinkin tekevän eli kävi ensin juoksemassa kaikki koirat läpi karvat vähän pystyssä ja haukkumassa vähän sille urokselle. Kenellekään se tee mitään, kunhan ärhentelee. Mä kävelin tällä välin pois ja hetken päästä Taavi juoksikin jo mun luokse ja kulki lopun matkaa siinä lähietäisyydellä. Takasin päin palatessamme se huomasi lampaat viereisessä aitauksessa ja kävi niitä katsomassa. Kun sain luvan kutsua sen luokseni, niin se tuli aikas nätisti.
Varsinainen paimennustaipumustesti tehtiin sitten pyöröaitauksessa koira kerrallaan. Aluksi koirat olivat hihnassa ja tuomarin käskystä ne päästettiin vapaaksi.
Mun on tosi vaikea itse arvioida Taavin suoritusta, kun en lajista mitään tiedä... Mutta kyllä se mun mielestä ihan hyvältä näytti. Taavi reagoi hyvin tuomarin sauvaan ja pari kertaa se yritti vähän röyhkeästi lampaille, mutta totteli heti tuomaria. Hyvin se myös hakeutui tasapainoon lauman taakse ja kokosi sitä kasaan. Kiva oli katsoa, kun osaava ihminen ohjaa koiraa.
Tässä testin arvostelu:
Luontaiset ominaisuudet: (arvosteluasteikko erittäin hyvä, hyvä, ei toivottu)
Sosiaalisuus ihmisiä kohtaan= Erittäin hyvä, luoksepäästävä, avoin
Sosiaalisuus muita koiria kohtaan= Hyvä, hyväntahtoinen, mutta pidättyväinen
Fyysinen olemus= Erittäin hyvä, välinpitämätön, valpas
Tottelevaisuus= Hyvä, hieman välinpitämätön/levoton
Asenne= Erittäin hyvä, rauhallinen, varma, tuomarin oma lisäys "reipas"
Paimennustaipumukset: (erittäin hyvä, hyvä, ei toivotto)
Kiinnostus laumaan= erittäin hyvä, hakeutuu lauma luo
Laumaa lähestyminen= hyvä, huomioiva/hieman epävarma/yli-innokas
Lauman kohtaaminen = Hyvä, huomioiva, hieman epäröivä
Tyyli: (paljon, vähän, ei lainkaan)
Käyttää silmää lauman hallitsemiseen: vähän
Osoittaa pyrkimystä tasapainottaa laumaa ohjaajalleen: paljon
Sopeuttaa voimankäyttöä laumaa kohtaan: vähän
Työskentelee haukkuen: vähän
Pyrkii kasaamaan laumaa kokonaisuutena: paljon
Työskentelee keskilinjalla: vähän
Työskentelee liikkeen kautta: paljon
Kommentit:
"Rajat asetettava tarkkaan, pyrkii tinkimään ohjauksesta. rehellinen, reaktiivinen & nopea. Hieman epävarma ja suunkäyttö herkässä"
Tuloksena HYVÄKSYTTY paimennustaipumustesti, tuomarina Sinikka Kumpusalmi-Kankkunen.
Kuvaajana toimi joku ystävällinen kanssaihminen
 |
| Saako pussata? |
 |
| Pakko päästä haistamaan |
 |
| Ei oikein toteutunut "löysällä hihnalla" |
 | |
| Vapaaksi päästyään Taavi kävi varmistamassa millaista porukkaa pellolla oli |
 |
| Tsekkauksen jälkeen kova kiire mun luo |
 |
| Ensin tutustuttiin lampaisiin hihnassa |
 |
| "Onks tää tyttö vai poika?" |
 |
| Kiitos! Kivaa oli! |
keskiviikko 17. syyskuuta 2014
Jore siellä ja Jore täällä =)
Maanantain tottisteltii Jore -landseerin kanssa. Mä en tiedä mikä tottiskärpänen nyt on puraissut, mutta kyllä oli taas kiva treenata. Kauankohan tätä kestää!?
Jore siis toimi Tapsalle häiriönä ja me seurattiin. Aluksi Taavin oli taas vaikea keskittyä, mutta hyvin se sit veti kuitenkin ja seuras ehkä parasta seuraamista ikinä! Siinä kierrettiin Jorea ympäri ja nätisti Taavi tapitti mua ja pysyi hyvin oikealla paikalla! Kyllähän meillä siis töitä on vielä ihan hirmuisesti tehtävänä ennen kuin ollaan edes vähän valmiita mihinkään kokeeseen jos joskus sellaiseen uskallan edes harkita meneväni, mutta oli vaan tänään jotenkin tosi kiva treeniä.
Ylläri pylläri; paikkamakuu häiriön alaisena oli toinen päivän aiheista. Jore teki seuraamista ja hyppyjä ja Tapsa yritti keskittyä muhun. Vilkuili se kyllä aika kovasti Jorea ja sitten kentän yli lennelleet lentokoneet (matalalla lenteli jotain pienkoneita, kun lentokentän vieressä treenattiin) oli Taaville kyllä tosi jänniä ja niskat siltä meinas mennä nurin, mutta hyvin pysyi maassa, eikä tällä kertaa edes yrittänyt nousta kun kävin sitä palkkaamassa. Uskalsin jopa päästää hihnasta irti ja ottaa muutaman taka-askeleen lisää, niin varmasti Taavi makoili. Ohi juokseva koira olis kyllä ollu sille ihan liikaa, mut ehkä me sekin vielä joskus hanskataan...
Loppuun kokeiltiin A-esteen ylitystä ekaa kertaa. Taavi yritti heti innoissaan harjalla odottavalle palkalle, mutta usko loppui kesken. Kolmannella yrityksellä se kiipesi hienosti ylös asti ja siitä sitten pannasta autettuna tuli nätisti alas. Tehtiin sitten vielä toinen toisto. Ton Taavi tulee varmasti oppimaan hyvin, mutta se metrisen esteen ylitys on kyllä sellainen, mitä en tiedä uskallanko edes ruveta yrittämään. Mun mielestä on vaan aika iso riski rikkoa koira siinä, enkä mun murua halua ehdoin tahdoin teloa... Oiskohan joku agiliidon hyppytekniikkakurssi tähän paikallaan vai miten ton homman kanssa pääsis alkuun...?
Tiistaina oltiin pelastushakuporukalla raunioilla. Taavilla ei ainakaan ole mitään alusta-arkuutta, vauhdilla painatti menemään pitkin raunioita. Se oli myös heti selvillä mitä pitää tehdä ja nenä kävi kovasti. Kolme ukkoa oli piilossa ja Taavi löysi ne hienosti. Raunioilla on mun mielestä tosi hyvä harjoitella koiran lukua, kun siellä näkee koiran paremmin kuin metsässä. Hajut myös kulkeutuvat eri tavalla ja oli mielenkiintoista seurata, miten koira saa vainun ja etsii sen alkuperää.
Ensimmäinen ukko oli alueen laidalla puulaatikossa ja siinä lähimaastossa Taavi hetken pyöri ja aloitti ilmaisun ensin vähän kauempana laatikosta. Mun mennessä lähemmäs, se siirtyi laatikon viereen. Toinen ukko oli toisella puolella raunioita ja siellä Taavi meni rohkeasti sisälle tunneliin ja ilmaisi siellä olevan maalimiehen. Kolmas olikin vähän haastavampi, kun haju tuntui kulkeutuvan melko kauas maalimiehestä raunioin rakenteiden sisällä. Taavi kyllä sinnikkäästi haki hajun alkulähdettä ja lopulta sen hienosti löysikin.
Koska porukkaa oli tänään vähän normaalia vähemmän ja homma sujui niin jouhevasti, päätimme vetää toisen kierroksen. Tällä kertaa Tapsulle kaksi ukkoa, jotka olivat umpipiiloissa ja mulla ei tietenkään mitään tietoa siitä, että missä ne olivat... Hienosti Taavi lähti taas hommiin ja eka ukko löytyikin nopeasti kallellaan olevasta roskiksesta. Toinen ukko olikin sitten aika haastava ja osittain meni kyllä munkin piikkiin, kun ohjasin Taavia väkisin alueen keskiosaan. En tiedä miten paljon vaikutti se, että raunioilla oli jo ollut paljon koiria ja porukkaa ja hajut jää varmasti tunneleihin ja piiloihin eri tavalla kuin metsässä, vaikka maalimies on niistä jo häipynyt. Olin vaan Taavin käytöksen perusteella ihan varma siitä, että maalimies on raunioiden keskellä olevan kasan syövereissä. No, ei ollut ja onneksi älysin siirtyä etsimään raunioiden reuna-alueita ja siellä sijaitsevia kekopiiloja. Taavi taisi jo hieman ehtiä turhautumaan siihen keskiosan etsintään ja jumittavan ohjaajan käytökseen ja ilmaisi matkan varrella meidän suoritusta seuraavat kanssatreenaajat =) Toinenkin ukko löytyi sitten lopulta monttupiilosta kannen alta. Kovasti Taavi teki tänään töitä ja nenälihakset on varmasti nuuskutuksesta kipeät. Kivaa oli olla pitkästä aikaa raunioilla!
Viimeisen ukon jälkeen palkkasin Taavia vielä heittämällä sille narupalloa ja heitin sen sitten autoille johtavalle tielle ajatuksena jatkaa matkaa siitä sitten autoon. Jaana oli kuitenkin jo tulossa Joren kanssa raunioille ja enhän mä niitä nähnyt ja kun Tapsa lähti pallon perässä tielle, niin vastassa olikin sitten Jore. En mä mitään kerennyt tekemään ennen kuin Taavi oli jo karvat pystyssä räyhäämässä Joren luona. Onneksi Jore oli Jaanalla hyvin kiinni ja juoksin kiireesti paikalle ja sain Taavin pois siitä. Kyllä harmitti kun noin pääsi käymään, mutta jos jotain positiivista haluaa tästä hakea, niin Taavi oli tosi hyvin kuulolla heti tilanteen jälkeen ja seurasi nätisti autolle asti. Vielä kevättalvella se olisi jäänyt tuohon räyhäysmoodiin huomattavasti pidemmäksi aikaa eikä olisi nähnyt eikä kuullut mitään muuta kuin sen toisen koiran. Jore ja muutkin isommat koirat on sille vieläkin aika vaikeita paloja.
Jore siis toimi Tapsalle häiriönä ja me seurattiin. Aluksi Taavin oli taas vaikea keskittyä, mutta hyvin se sit veti kuitenkin ja seuras ehkä parasta seuraamista ikinä! Siinä kierrettiin Jorea ympäri ja nätisti Taavi tapitti mua ja pysyi hyvin oikealla paikalla! Kyllähän meillä siis töitä on vielä ihan hirmuisesti tehtävänä ennen kuin ollaan edes vähän valmiita mihinkään kokeeseen jos joskus sellaiseen uskallan edes harkita meneväni, mutta oli vaan tänään jotenkin tosi kiva treeniä.
Ylläri pylläri; paikkamakuu häiriön alaisena oli toinen päivän aiheista. Jore teki seuraamista ja hyppyjä ja Tapsa yritti keskittyä muhun. Vilkuili se kyllä aika kovasti Jorea ja sitten kentän yli lennelleet lentokoneet (matalalla lenteli jotain pienkoneita, kun lentokentän vieressä treenattiin) oli Taaville kyllä tosi jänniä ja niskat siltä meinas mennä nurin, mutta hyvin pysyi maassa, eikä tällä kertaa edes yrittänyt nousta kun kävin sitä palkkaamassa. Uskalsin jopa päästää hihnasta irti ja ottaa muutaman taka-askeleen lisää, niin varmasti Taavi makoili. Ohi juokseva koira olis kyllä ollu sille ihan liikaa, mut ehkä me sekin vielä joskus hanskataan...
Loppuun kokeiltiin A-esteen ylitystä ekaa kertaa. Taavi yritti heti innoissaan harjalla odottavalle palkalle, mutta usko loppui kesken. Kolmannella yrityksellä se kiipesi hienosti ylös asti ja siitä sitten pannasta autettuna tuli nätisti alas. Tehtiin sitten vielä toinen toisto. Ton Taavi tulee varmasti oppimaan hyvin, mutta se metrisen esteen ylitys on kyllä sellainen, mitä en tiedä uskallanko edes ruveta yrittämään. Mun mielestä on vaan aika iso riski rikkoa koira siinä, enkä mun murua halua ehdoin tahdoin teloa... Oiskohan joku agiliidon hyppytekniikkakurssi tähän paikallaan vai miten ton homman kanssa pääsis alkuun...?
Tiistaina oltiin pelastushakuporukalla raunioilla. Taavilla ei ainakaan ole mitään alusta-arkuutta, vauhdilla painatti menemään pitkin raunioita. Se oli myös heti selvillä mitä pitää tehdä ja nenä kävi kovasti. Kolme ukkoa oli piilossa ja Taavi löysi ne hienosti. Raunioilla on mun mielestä tosi hyvä harjoitella koiran lukua, kun siellä näkee koiran paremmin kuin metsässä. Hajut myös kulkeutuvat eri tavalla ja oli mielenkiintoista seurata, miten koira saa vainun ja etsii sen alkuperää.
Ensimmäinen ukko oli alueen laidalla puulaatikossa ja siinä lähimaastossa Taavi hetken pyöri ja aloitti ilmaisun ensin vähän kauempana laatikosta. Mun mennessä lähemmäs, se siirtyi laatikon viereen. Toinen ukko oli toisella puolella raunioita ja siellä Taavi meni rohkeasti sisälle tunneliin ja ilmaisi siellä olevan maalimiehen. Kolmas olikin vähän haastavampi, kun haju tuntui kulkeutuvan melko kauas maalimiehestä raunioin rakenteiden sisällä. Taavi kyllä sinnikkäästi haki hajun alkulähdettä ja lopulta sen hienosti löysikin.
Koska porukkaa oli tänään vähän normaalia vähemmän ja homma sujui niin jouhevasti, päätimme vetää toisen kierroksen. Tällä kertaa Tapsulle kaksi ukkoa, jotka olivat umpipiiloissa ja mulla ei tietenkään mitään tietoa siitä, että missä ne olivat... Hienosti Taavi lähti taas hommiin ja eka ukko löytyikin nopeasti kallellaan olevasta roskiksesta. Toinen ukko olikin sitten aika haastava ja osittain meni kyllä munkin piikkiin, kun ohjasin Taavia väkisin alueen keskiosaan. En tiedä miten paljon vaikutti se, että raunioilla oli jo ollut paljon koiria ja porukkaa ja hajut jää varmasti tunneleihin ja piiloihin eri tavalla kuin metsässä, vaikka maalimies on niistä jo häipynyt. Olin vaan Taavin käytöksen perusteella ihan varma siitä, että maalimies on raunioiden keskellä olevan kasan syövereissä. No, ei ollut ja onneksi älysin siirtyä etsimään raunioiden reuna-alueita ja siellä sijaitsevia kekopiiloja. Taavi taisi jo hieman ehtiä turhautumaan siihen keskiosan etsintään ja jumittavan ohjaajan käytökseen ja ilmaisi matkan varrella meidän suoritusta seuraavat kanssatreenaajat =) Toinenkin ukko löytyi sitten lopulta monttupiilosta kannen alta. Kovasti Taavi teki tänään töitä ja nenälihakset on varmasti nuuskutuksesta kipeät. Kivaa oli olla pitkästä aikaa raunioilla!
Viimeisen ukon jälkeen palkkasin Taavia vielä heittämällä sille narupalloa ja heitin sen sitten autoille johtavalle tielle ajatuksena jatkaa matkaa siitä sitten autoon. Jaana oli kuitenkin jo tulossa Joren kanssa raunioille ja enhän mä niitä nähnyt ja kun Tapsa lähti pallon perässä tielle, niin vastassa olikin sitten Jore. En mä mitään kerennyt tekemään ennen kuin Taavi oli jo karvat pystyssä räyhäämässä Joren luona. Onneksi Jore oli Jaanalla hyvin kiinni ja juoksin kiireesti paikalle ja sain Taavin pois siitä. Kyllä harmitti kun noin pääsi käymään, mutta jos jotain positiivista haluaa tästä hakea, niin Taavi oli tosi hyvin kuulolla heti tilanteen jälkeen ja seurasi nätisti autolle asti. Vielä kevättalvella se olisi jäänyt tuohon räyhäysmoodiin huomattavasti pidemmäksi aikaa eikä olisi nähnyt eikä kuullut mitään muuta kuin sen toisen koiran. Jore ja muutkin isommat koirat on sille vieläkin aika vaikeita paloja.
lauantai 13. syyskuuta 2014
Tottispainotteinen viikko
Taavi oli taas hoidossa, tällä kertaa kolme päivää anopilla. Kaikki oli mennyt oikein hyvin yhtä oksennusta lukuun ottamatta. Taavihan ei siis ikinä oksentele eikä ripuloi, mutta tietenkin kun se on hoidossa vähän vieraammalla ei-niin-koiraihmisellä, niin sitten heti tulee yrppä. Onneksi ei mitään sen kummempaa, ruokakin oli maistunut joka päivä ihan hyvin. Suurkiitos anopille ja kiva jos Taavi saa tulla uudestaankin hoitoon.
Keskiviikkona käytiin paha-treeneissä uudella alueella, joka olikin melko haastava radansuuntaisten kallioharjanteiden ja kaatuneiden puiden johdosta. Viime treenien possuilun vuoksi me keskityttiin Taavin treenissä tällä kertaa maalimiehellä pysymiseen. Ukkoja oli neljä ja ne olivat peräänajo, haamu, ääni ja haamu. Maalimiehet haukuttivat Taavia vain vähän ja pitivät hauskaa maalilla siihen asti kun tulin sinne. Yhden kerran Taavi kävi kusella, mutta muuten pysyi oikein hienosti maalimiehillä, kiitos hyville maalimiehille! Meillä oli siis tällä kertaa tosi helppo, hauska ja hyvin onnistunut treeni!
Torstaina treenittiin jälkiporukan ja muutaman muun kanssa tottista. Taavin kanssa seurattiin ja tehtiin lyhyen matkan luoksetuloja ja edestä sivulle tuloja kahden landseerin seurassa. Vähän piti pikkumiehen vilkuilla isompia, mutta aika hyvin se veti siihen nähden, että toinen jäteistä oli se viime syksynä Tapsan päälle samaisella kentällä tullut tyyppi.
Sitten kaveriksi vaihtui parsoni ja Tapsa paikkamakuuseen liinalla varmistettuna. Mä kävelin noin 25 - 30 m päähän Taavista ja parsoni teki seuraamista ~20 m päässä Taavista (eka kerta kun olen hihnanmittaa kauempana Taavista toisen koiran läsnäollessa...). Odotin aina ehkä jonkun 20 s. ja sitten palasin Tapsun luo. Toistettiin kolme kertaa. Taavi pysyi tosi hyvin paikallaan, katteli vaan kuulemma vuoron perään mua ja parsonia, mut ei kuulemma ollenkaan huonolla tavalla... Halus vaan varmistaa koko ajan missä toinen menee... Ainoastaan mun palatessa meinas nousta, mut uudella käskyllä jäi nätisti maahan. Ihan loistavaa! Näitä lisää.
Lopuksi tehtiin vielä yksin kentällä pitkän matkan luoksetuloja; Taavi maahan ja mä kävelin 50 - 70 m päähän ja pyöriskelin vähän aikaa paikallani ja sitten kutsuin Taavin luokse. Hirveellä vauhdilla suoraan eteen istumaan. Hyvä treeni oli tänään.
Perjantaina tottisteltiin taas porukalla. Seurattiin jonossa ja rivissä, paikkamakuutakin tehtiin rivissä ja liikkeestä istumista. Lopuksi luoksetulo pitkästä matkasta. Taavi teki oikein hienosti muutamaa pientä rähähdystä lukuunottamatta. Välimatkat toisiin koiriin oli tänään kyllä pienimmät mitä meillä on ikinä ollu näiden vähäisten häiriötreenien aikana... Mulla jos ajoitus on sekunnin sadasosankin pielessä puuttua sen rähjäämiseen, niin se ehtii sen aloittaa ja sitten se onkin jo siinä tilassa ettei kuule eikä nää mitään muuta kuin sen toisen koiran, jolle on nyt vain jostain syystä rähjättävä.
Lopun luoksetuloissa tein niin, että Taavi oli paikkamakuussa, kun kolme koiraa teki luoksetulot peräjälkeen meidän editse. Kaksi kolmesta meni hyvin, toisen luoksetulon aikana Tapsa olis lähteny kovasti haukkuen juoksevan koiran perään, mut onneksi se oli kiinni... Kaikkinensa kuitenkin oikein kiva treeni taas.
Lauantaina aamusta tein esineruudun. Talloin muutaman metrin leveän ja parikymmentä metriä syvän alueen ja laitoin sinne seisemän esinettä. Taavi lähti tosi hienosti jokaisella kolmella lähetyksellä ja toi joka kerta esineen. Oli varmaan paras esineruututreeni ikinä. Ollaan kyllä Tottakai -päivien jälkeen tehty tosi paljon pieniä esine-etsintäharjoituksia lenkkien yhteydessä ja ne on nähtävästi tuottaneet tulosta. Lopuksi kun kävin hakemassa loput esineet pois, niin Taavi toi vielä silloinkin mulle innoissaa kaksi esinettä =)
Ruudun jälkeen kiirehdittiin jälkitreeneihin. Taavi jäljesti tunnin vanhan jäljen, jossa muutama kulma, viisi keppiä ja pituutta ehkä noin parisataa metriä. Janalle lähetyksessä Tapsu lähti oikein innoissaan, vähän haki aluksi, mutta lopulta löytyi jälki ja oikea suunta. Kulmat meni tänään oikein mallikkaasti ja kaikki kepitkin Taavi ilmaisi hienosti. Jarruttelin koko matkan, niin jälki meni paremmin. Ohi ajaneet pärräpojat vähän häiritsivät Taavia, mutta hyvin kuitenkin jatkoi hommia ilman eri käskyä mopojen mentyä ohi.
Kuvat Tiina Suuronen
Jäljen jälkeen otettiin vielä pikkuisen tottista. Tänään parsonin läsnäolo meinasi olla liikaa Taavin sietokyvylle, mutta muuten se seurasi ihan kivasti ja pysyi nätisti paikkamakuussa. Seuraaminen henkilöryhmässäkin meni tosi hienosti viime kertaiseen yritykseen verrattuna!
Keskiviikkona käytiin paha-treeneissä uudella alueella, joka olikin melko haastava radansuuntaisten kallioharjanteiden ja kaatuneiden puiden johdosta. Viime treenien possuilun vuoksi me keskityttiin Taavin treenissä tällä kertaa maalimiehellä pysymiseen. Ukkoja oli neljä ja ne olivat peräänajo, haamu, ääni ja haamu. Maalimiehet haukuttivat Taavia vain vähän ja pitivät hauskaa maalilla siihen asti kun tulin sinne. Yhden kerran Taavi kävi kusella, mutta muuten pysyi oikein hienosti maalimiehillä, kiitos hyville maalimiehille! Meillä oli siis tällä kertaa tosi helppo, hauska ja hyvin onnistunut treeni!
Torstaina treenittiin jälkiporukan ja muutaman muun kanssa tottista. Taavin kanssa seurattiin ja tehtiin lyhyen matkan luoksetuloja ja edestä sivulle tuloja kahden landseerin seurassa. Vähän piti pikkumiehen vilkuilla isompia, mutta aika hyvin se veti siihen nähden, että toinen jäteistä oli se viime syksynä Tapsan päälle samaisella kentällä tullut tyyppi.
Sitten kaveriksi vaihtui parsoni ja Tapsa paikkamakuuseen liinalla varmistettuna. Mä kävelin noin 25 - 30 m päähän Taavista ja parsoni teki seuraamista ~20 m päässä Taavista (eka kerta kun olen hihnanmittaa kauempana Taavista toisen koiran läsnäollessa...). Odotin aina ehkä jonkun 20 s. ja sitten palasin Tapsun luo. Toistettiin kolme kertaa. Taavi pysyi tosi hyvin paikallaan, katteli vaan kuulemma vuoron perään mua ja parsonia, mut ei kuulemma ollenkaan huonolla tavalla... Halus vaan varmistaa koko ajan missä toinen menee... Ainoastaan mun palatessa meinas nousta, mut uudella käskyllä jäi nätisti maahan. Ihan loistavaa! Näitä lisää.
Lopuksi tehtiin vielä yksin kentällä pitkän matkan luoksetuloja; Taavi maahan ja mä kävelin 50 - 70 m päähän ja pyöriskelin vähän aikaa paikallani ja sitten kutsuin Taavin luokse. Hirveellä vauhdilla suoraan eteen istumaan. Hyvä treeni oli tänään.
Perjantaina tottisteltiin taas porukalla. Seurattiin jonossa ja rivissä, paikkamakuutakin tehtiin rivissä ja liikkeestä istumista. Lopuksi luoksetulo pitkästä matkasta. Taavi teki oikein hienosti muutamaa pientä rähähdystä lukuunottamatta. Välimatkat toisiin koiriin oli tänään kyllä pienimmät mitä meillä on ikinä ollu näiden vähäisten häiriötreenien aikana... Mulla jos ajoitus on sekunnin sadasosankin pielessä puuttua sen rähjäämiseen, niin se ehtii sen aloittaa ja sitten se onkin jo siinä tilassa ettei kuule eikä nää mitään muuta kuin sen toisen koiran, jolle on nyt vain jostain syystä rähjättävä.
Lopun luoksetuloissa tein niin, että Taavi oli paikkamakuussa, kun kolme koiraa teki luoksetulot peräjälkeen meidän editse. Kaksi kolmesta meni hyvin, toisen luoksetulon aikana Tapsa olis lähteny kovasti haukkuen juoksevan koiran perään, mut onneksi se oli kiinni... Kaikkinensa kuitenkin oikein kiva treeni taas.
Lauantaina aamusta tein esineruudun. Talloin muutaman metrin leveän ja parikymmentä metriä syvän alueen ja laitoin sinne seisemän esinettä. Taavi lähti tosi hienosti jokaisella kolmella lähetyksellä ja toi joka kerta esineen. Oli varmaan paras esineruututreeni ikinä. Ollaan kyllä Tottakai -päivien jälkeen tehty tosi paljon pieniä esine-etsintäharjoituksia lenkkien yhteydessä ja ne on nähtävästi tuottaneet tulosta. Lopuksi kun kävin hakemassa loput esineet pois, niin Taavi toi vielä silloinkin mulle innoissaa kaksi esinettä =)
Ruudun jälkeen kiirehdittiin jälkitreeneihin. Taavi jäljesti tunnin vanhan jäljen, jossa muutama kulma, viisi keppiä ja pituutta ehkä noin parisataa metriä. Janalle lähetyksessä Tapsu lähti oikein innoissaan, vähän haki aluksi, mutta lopulta löytyi jälki ja oikea suunta. Kulmat meni tänään oikein mallikkaasti ja kaikki kepitkin Taavi ilmaisi hienosti. Jarruttelin koko matkan, niin jälki meni paremmin. Ohi ajaneet pärräpojat vähän häiritsivät Taavia, mutta hyvin kuitenkin jatkoi hommia ilman eri käskyä mopojen mentyä ohi.
Kuvat Tiina Suuronen
 |
| "Anna nyt se palkka, kun jäljestin niin hienosti!" |
Jäljen jälkeen otettiin vielä pikkuisen tottista. Tänään parsonin läsnäolo meinasi olla liikaa Taavin sietokyvylle, mutta muuten se seurasi ihan kivasti ja pysyi nätisti paikkamakuussa. Seuraaminen henkilöryhmässäkin meni tosi hienosti viime kertaiseen yritykseen verrattuna!
perjantai 5. syyskuuta 2014
Tämä viikko
Maanantaina kävin pitkästä aikaa ryhmätottiksessa ja siellä olikin tarjolla häiriöharjoitusta kerrakseen. Isot ja pienet koirat on yhdistetty samaan ryhmään, joten vilinää ja hälinää riitti. Taavi treenasi russelin ja malamuutin välissä ja hyvin treenasikin! Voi sitä keskittymistä ja tekemisen paloa mikä sillä oli! Tätä lisää! Ei ollut viikonlopun korvattomuudesta tietoakaan, aivan kuin ois ollu eri koira nyt ja silloin...
Istumista, maahanmenoa ja näissä pysymistä, kun menen hihnanmitan päähän ja kiertelen koiraa. Luoksetulon loppuasentoa hiottiin hihnaetäisyydeltä ja siitä vierelle tuloa. Vierelle siirtyminen ei ole oikein hanskassa, kun sen treenaaminen on ollu aika vähäistä "ennakointiongelman" takia. Seuraamista kulmilla ja käännöksillä tehtiin myös. Lopuksi rivissä paikkamakuuta, jossa Taavi joutui malamuutin ja jonkun ison mustan koiran väliin. Jos se iso musta olisi ollut rauhallinen, niin olisimme varmasti onnistuneet ihan hyvin, mutta kun se ei ollut, niin ei siitä oikein tullut mitään. Siinä ne kaks sitten rähjäsivät toisilleen... Vaihdettiin Taavin kanssa paikkaa belkkarin viereen ja siinä homma sujui hyvin. Ihan viimeksi vielä pitkän matkan luoksetulo ohjaajan kiinni pidosta, hienosti tuli Tapsa vauhdilla suoraan eteen.
Tiistaina peha -treeneissä Taaville oli tarjolla valmiita ukkoja neljä kappaletta. Kaikki ukot löytyivät, mutta parilla oli havaittavissa ongelma: Taavi jätti maalimiehen kesken ilmaisun ja teki oman haistelulenkin ja palasi sitten uudestaan ilmaisemaan... Ilmaisukin oli näissä treeneissä minusta huonompaa kuin aikaisemmin. Tuli vähän semmoinen olo, että meiltä vaadittiin tänään vähän liikaa. Ens kerralla tehdään kyllä jotain haamuja tai peräänajoja tai jotain muuta tosi helppoa ja hauskaa. Mulle itelleni on vielä tosi vaikea hahmottaa, missä vaiheessa mä kutsun koiran pois metsästä... Jotenkin koko treeni tuntui menevän vähän mönkään, oisko johtunut mun tosi väsyneestä ja vetämättömästä fiiliksestä :/
Kuvat Sari Nieminen
Istumista, maahanmenoa ja näissä pysymistä, kun menen hihnanmitan päähän ja kiertelen koiraa. Luoksetulon loppuasentoa hiottiin hihnaetäisyydeltä ja siitä vierelle tuloa. Vierelle siirtyminen ei ole oikein hanskassa, kun sen treenaaminen on ollu aika vähäistä "ennakointiongelman" takia. Seuraamista kulmilla ja käännöksillä tehtiin myös. Lopuksi rivissä paikkamakuuta, jossa Taavi joutui malamuutin ja jonkun ison mustan koiran väliin. Jos se iso musta olisi ollut rauhallinen, niin olisimme varmasti onnistuneet ihan hyvin, mutta kun se ei ollut, niin ei siitä oikein tullut mitään. Siinä ne kaks sitten rähjäsivät toisilleen... Vaihdettiin Taavin kanssa paikkaa belkkarin viereen ja siinä homma sujui hyvin. Ihan viimeksi vielä pitkän matkan luoksetulo ohjaajan kiinni pidosta, hienosti tuli Tapsa vauhdilla suoraan eteen.
Tiistaina peha -treeneissä Taaville oli tarjolla valmiita ukkoja neljä kappaletta. Kaikki ukot löytyivät, mutta parilla oli havaittavissa ongelma: Taavi jätti maalimiehen kesken ilmaisun ja teki oman haistelulenkin ja palasi sitten uudestaan ilmaisemaan... Ilmaisukin oli näissä treeneissä minusta huonompaa kuin aikaisemmin. Tuli vähän semmoinen olo, että meiltä vaadittiin tänään vähän liikaa. Ens kerralla tehdään kyllä jotain haamuja tai peräänajoja tai jotain muuta tosi helppoa ja hauskaa. Mulle itelleni on vielä tosi vaikea hahmottaa, missä vaiheessa mä kutsun koiran pois metsästä... Jotenkin koko treeni tuntui menevän vähän mönkään, oisko johtunut mun tosi väsyneestä ja vetämättömästä fiiliksestä :/
Kuvat Sari Nieminen
Tänään käytiin vähän tottistelemassa. Seuraaminen ei onnistu ollenkaan, Taavi jätättää. Paikkamakuut ja -istumiset sekä eteenmeno meni tosi hyvin. Tein myös istu-maahan-seiso vaihtelua ja sekin meni ihan hyvin.
Lenkkien yhteydessä on treenailtu esineruutumaisia juttuja vaihtelevalla menestyksellä. Nyt pidetään kyllä taikoa kaikesta treenijutuista jokunen päivä
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)