Vähän treeniä ja kroppa kuntoon

Edellisen viikon lauantaina tuplatreenipäivä edelliseltä illalta kokeiden tieltä siirtyneiden tokotreenien johdosta. Aamu aloitettiin siis tokoilemalla merkinkiertohässäkkäliikkeen tiimoilta. Koska kierto ei ole meillä mitenkään varmoilla kantimilla, niin tehtiin ensin pelkkää kiertoa lähempää. Muutaman kierron jälkeen jätin Taavin lähelle tötsää ja siitä sitten paluu hypyn kautta mun luo. Olin ensimmäisillä toistoilla suoraan hypyn takana ja kun Taavi hokas jutun juonen, niin siirryin esteiden väliin. Ekalla yrityksellä Taavi hyppäs, mut ei ottanu kapulaa ja tokalla toi kapulan hypyn ohi, mut kolmannen jälkeen toi aina kapulan hypyn kautta. Välillä aina kiertoa lähempää tötsää ja sit taas kapulan palautusta. Vallan hyvin meni ekaksi kerraksi tuota hässäkkähommaa.

Tehtiin myös muutama luoksetulo pysäytyksellä ja ilman. Kivan hiljainen Tapsu oli tällä kertaa.


Tokosta kurvattiin sitten suoraan hakutreeneihin pitkästä aikaa. Lumitilanne estää edelleen metsään menon, joten oltiin palotalolla. Taaville oli neljä maalimiestä, joista yksi pihan katoksessa, kaksi palotalossa sisällä ja neljäs pihassa olevassa suljetussa kontissa.

Alueen reunaan tullessamme sai Taavi jo hajun ekasta ukosta melko voimakkaan tuulen avustamana ja se pinkoi ihan suoraan katoksen sisälle haukkumaan. Palotaloon Taavi meni reippaasti vauhdilla ja mä jo vähän ehdin hukata sen, kun sen liikkeet oli niin liukkaita. Olipa muuten hankala liikkua pimeässä nokisessa sokkelossa, kun silmät jäi ulos kirkkaaseen auringonpaisteeseen! Ääntä kohti siis vaan ja siellä Taavi haukkui maalia. Palkan jälkeen ilmavirtauksiltaan hankalassa paikassa ollut kolmas maali löytyi yllättävän hyvin. Edellisellä kerralla tammikuussa oli maalimies melkein samassa paikassa ja silloin se teetti töitä paljon, joten olisiko siitä jäänyt jotain oppia Tapsulin päähän. Viimeinen ukko oli nyt se haastavin ja aika kauan Taavi haki hajulähdettä. Suljettu umpinainen kontti on kyllä varmasti vaikea, kun hajua ei ehkä ihan kamalasti seltä tule pihalle. Mutta kyllä monen nuuskimisen jälkeen Taavi varmistui maalimiehen kontissa olosta ja haukkui senkin. Hyvä treeni, Taavi ihan intona ja haastetta oli tarjolla hyvin.


Maanantaina aamulla käytiin ihan liian pitkästä aikaa fyssarilla. Melkein vuosi vierähti edellisestä käynnistä, kyllä olen huono koiranomistaja. Mutta viime vuonna oli stressiä ja huolta ja murhetta niin paljon, että ei vain energiat riittäneet tällaisiin juttuihin.

Olen itse hieroskellut Taavia kotona ja todennut sen olevan aika jumissa ja niinhän se olikin. En osaa aukoa mitään isompia lihasjumeja ja varmaan viime vuoden stressi ja tappelut ovat olleet osasyylliisiä noiden jumien aiheutumiseen. Nyt kuitenkin on Tapsu käsitelty kauttaaltaan ja saatu pahimmat jumit selästä ja pakaroista auki. Ei tainnut olla ihan hirmu nautinnollista, kun läähätteli aika paljon ja pomppi pystyyn muutamaan otteeseen. Otetaan vielä uusintakäsittely lähiaikoina.


Tiistain tokotreeneissä Taavi oli aluksi taas vähän haukkuvalla päällä, mutta toinen setti mentiin hiljaa. Jostain se oli myös kehittänyt itselleen vauhtia, jota en ole aiemmin nähnyt. Sekä merkin kierto että ruutu olivat aiempaa vauhdikkaammat. Merkin kierto onnistui myös pitkästä matkasta. Sen jälkeen tehdyssä ruudussa Tapsa meinas kyl ensin mennä merkille, mut sitten onnistu ruutukin.

Tehtiin myös seuruuta, jossa Taavi keuli, oli väljä, auki ja meni mun edelle, ihan liikaa intoa. Luoksetuloa tehtiin pysäytyksillä ja ilman. Pysäytykset ihan ok seisten ja maahan, vaikkei se ihan seinään pysähdy.


Perjantain tokotreenit aloitettiin paikkaistumisella. Jäin lähelle tukeakseni Taavia. Kerran painui maahan, mutta muuten ihan ok, ei vaikuttanut ahdistuneelta.

Harjoiteltiin taas kiertohässäkkähommaa ja nyt kiertoa hyppyjen takaa ja se onnistui. Haukkumista oli kyllä aika paljon. Tehtiin kiertoa myös niin, että kapulat oli häiritsemässä ja taisi ekaksi vähän kapulat houkuttaa, mutta kyllä onnistui kierto silti.

Omineen treenattiin seuruuta ja jättäviä. Seisomisessa en meinaa taas päästä kiertämään Taavia, mutta muuten oma setti oli hyvä ja hiljainen. Tuolle haukkumiselle olisi kyllä jotain keksittävä tai voin heittää pyyhkeen lopullisesti tokon suhteen kehään.


Lauantaina osallistuttiin koirafysioterapeutin vetämään fysiotreeniin, jossa treenattiin koiran syviä lihaksia ja tasapainoa, kehon hahmotusta ja hallintaa. Oli ihan sika kivaa! Liikkeinä oli erilaisia pujotteluja, tasapainoiluja, kiipeilyjä, ryömimisiä ja tassujen hahmotusjuttuja. Tuli rutkasti lisää vinkkejä kotiharjoitteluunkin.

Vuoristokoira oli pallon päällä kuin vanha tekijä! Tällainen on saatava kotiin. Kuva Suvi Lahtinen

ryömimishommia

namin etsintää tikapuista

pientä kiipeilyä laatikkoradalla

Maanantaina käytiin 2,5 tuntia vanhalla jäljellä. Osa maastosta oli vielä lumen peitossa, mutta kyllä oli jo ihan kivasti sulaakin maata ja sain tallattua noin kilometrin jäljen. Jälki kulki vähän isomman tien yli ja siinä oli myös paluuperä. Keppejä oli neljä. Jana oli lyhyt, vain muutama kymmenen metriä. Hirveällä vimmalla Taavi pyrki takajäljelle. En tiedä mikä siellä oikein haisi, kun ei se noin kovasti ole koskaan pyrkinyt jälkeä kumpaankaan suuntaan. Jatkoin sitten matkaa jäljen yli ja palattiin vähän sivummasta uudestaan jäljelle ja siitä Taavi sitten nappasi jäljen hienosti oikeaan suuntaan.

Haastaviksi paikoiksi osoittautui kulma, joka oli metsästä tultaessa vettä virtaavalle traktoriuralle. En tallatessani edes ajatellut asiaa, mutta kyllähän tuo vesi on hajuja melkoisesti kuljettava ja sitova elementti, joten tuollainen pieni virta sai Taavissa aikaan tarkkaa tutkimista ja hakemista. Oikea suunta löytyi kyllä kohtuullisen helposti. Isomman tien ylitys meni oikein mallikkaasti, mutta paluuperä oli haastava. Moneen kertaa Taavi palasi kohtaan, jossa jälki loppuu ja teki lenkkiä, jolla yleensä selvittää kulman, jos harhautuu siinä jäljeltä. Nyt ei vain mihinkään suuntaan lähtenyt jälkeä ja aina oli palattava siihen, missä jälki haisi. Lopulta Taavi rupesi isontamaan lenkkiää ja en tiedä kuinka paljon oli tuuria ja kuinka paljon ihan oikeaa osaamista, mutta niin vain se lähti oikeaan suuntaan ja löysi taas jäljen. Loppu menikin sitten taas hyvin

haastava vetinen traktoriura

tien ylitys meni hienosti

Mökkilomalla

Hampaan poiston jälkeen pidettiin sairaslomaa, kuten lääkäri kehotti. Onneksi se osui isommalta osin mun työjaksolle, kun ei kuitenkaan oltais päästy mihinkään treeneihin. Käytännössä siis lenkkeiltiin ensimmäiset päivät hihnassa, ettei ihan lähtenyt vauhti lapasesta. Taavi ei kyllä omasta mielestään ollut yhtään kipeä missään vaiheessa ja pientä rauhallista aivojumppaa tehtiin kotona, että edes osan energiasta sai jotenkin järkevästi purettua.

Toipuminen on mennyt muutenkin hyvin ja haava on siisti, eikä tikit tai mikään muukaan ole Taavia vaivannut.

Muutama tikkilanka vielä jäljellä. Kuva kaksi viikkoa hampaan poistosta.

Viikko sitten keskiviikkoiltana käytiin kaupunkilenkillä Runtun kanssa ja torstaina ajeltiin aamusta vajaaksi viikoksi mökille.

Maalaispojat kaupungissa, rauhallista oli.

Tokoiltiinkin vähän:

Muutamalla lenkillä viskoin mennessä esineitä tien varteen ja palatessamme katsoin, miten Taavi niihin reagoi. Hyvin reagoi ja melkein kaikki tavarat löytyi.

Jos ei ihan ylettänyt, niin sitten istuttiin alle haukkumaan. (Joo, meillä päin ei kannata hämmästyä, jos tienvarsilla tai puun oksilta löytyy jotain outoa...)

Pyreneläisen kevyt ja maata voittava askel, energiatehokas tapa liikkua

Iloinen pyrriäinen

Esineruutuakin kokeiltiin parina päivänä ja meni oikein kivasti.

Totta kai myös jälkeiltiin, aika haastavasti tällä kertaa. Tarjolla oli kolmisen tuntia vanha kilometrin lumikenkäjälki. Jäljen nostomatka oli puolisen kilometriä ja tykkäsin kovasti Tapsan työmoodista, vaikka alla oli melkein kaksituntinen metsälenkki. Jälki löytyi siis hienosti, mutta jäljestys oli vaikea. Tuuli oli puuskainen ja todella kova. Etenkin hakkuuaukeilla oli Taavilla vaikeuksia, umpimetsässä meni sitten paremmin. Lisäksi hanki upotti jo paikoin aika kovasti ja selvästi Taavia se ärsytti. Haastava jälki kaikkinensa, mut oli siinä hyviäkin juttuja.

Missä se jälki oikein menee?:

Löytyi!:

Tokoteltiin toisenakin päivänä:

Mökkireissulla oli hirmu rankkaa, kun joutui vahtimaan joko vastaranna jäällä leikkiä lapsia ja koiraa tai muuten vaan tarkkailla mitä tapahtuu...

Ja joka päivä tehtiin niin pitkiä metsälenkkejä, että piti ottaa oikein eväät mukaan!

Taavin pennuista neljäs sai luustokuvatulokset ja ne olivat kauttaaltaan priimaa. Kaikki kuvatut pennut ovat siis luustoltaan ja lonkiltaan terveitä. Viides ja viimeinen pentu jää kuvaamatta, koska omistaja ei pidä sitä tärkeänä, harmi.

Jälkiä ja hampaan poisto

Viime viikon tiistaina sain houkuteltua Murun tekemään Taaville jäljen ja kun illalla tulin töistä, niin käytiin se Taavin kanssa ajamassa. Jälki ehti vanheta n. 3,5 tuntia, pituutta sillä oli 700 m, jana oli 100 m ja esineitä oli viisi. Pakkanen oli illan aikana ehtinyt kiristyä vähän liian kovaksi, - 10 *C ja tuuli oli kova.

Jana meni tosi hyvin taas ja Taavi lähti jäljelle ihan juosten. Välillä juoksin sen perässä ja välillä sitten vähän jarruttelin sen menoa. Tien ylitys oli vaikea, se osui kahden tien risteyskohtaan, missä on pitkä rivi postilaatikoita ja muutenkin tie on varsin suosittu lenkkireitti, joten hajuja varmasti oli paljon. Taavi meni moneen kertaan edes takaisin tien reunoja, mutta kesti aika kauan ennen kuin se löysi kohdan, josta jälki jatkui tien jälkeen. Sitten mentiinkin taas hetki haipakkaa. Kovan lumikerroksen päälle päivällä satanut muutaman sentin lumikerros ja kova tuuli nostivat pellolla myös vaikeutta. Uskoisin tuulen levittäneen lunta sen verran laajalle (askeleet eivät olleet enää näkyvissä, vaan tuuli oli tasoittanut lumen pinnan), että Taavin oli vaikea jäljestää tarkasti ja pelto-osuudella se joutuikin hakemaan jälkeä moneen kertaan. Loppuosa mentiin metsässä sitten taas varmoin ottein. Kaikki esineet löytyivät. Vähän mua kuitenkin mietitytti myös tuo pakkanen, kuinka paljon se vaikuttaa hajuaistiin? Ja ilmeisesti pakkaskelillä jälki haisee paljon vähemmän kuin plussakeleillä.

Tien ylitys risteyksessä vähän haetutti

Perjantaitokoon menin makuupäivästä huolimatta, mutta ois ehkä pitänyt taas jättää väliin. Taavi oli haukkupäällä, mutta saatiin me jotain tehtyäkin. Tunnin aiheena oli liikkeiden välit ja ne saatiin kyllä onnistumaan hyvin. Taavi kaipaisi treeniin kovasti yllätyksellisyyttä ja vaihtelua, mutta en mä osaa keksiä sellaisia treenejä. Muutenkin tokomasis menossa, eikä jaksais oikein innostaa. Paikkiksissa Taavi jostain syystä ottaa painetta toisista koirista tosi paljon, enkä tiedä mistä tää jostuu, kun pitkään aikaan niissä ei ole ollu mitään ongelmia, eikä mitään erityistä ole sattunut.

Sunnuntain hallivuorolla käytiin kokeilemassa merkin kiertoa ja ruutua. Molemmat meni ihan ok. Noudossa Taavi haukkui mennessään, mut muuten sekin hyvä. Paljon kivemmalla fiiliksellä mentiin kuin perjantaina, vaikka mulla onkin motivaatiopula.


Maanataina ihanalla hankikannolla ja pikkupakkasella siirryttiin niin minun kuin Taavinkin epämukavuusalueelle jäljen osalta; tein jäljen kaupunkiin! N. 1 km, 1,5 tuntia vanha jälki, jossa oli vanhempaa ja tuoretta häiriötä tarjolla vaikka muille jakaa.

Taavi sai jäljestettyä jäljen alusta loppuun asti, mutta oli kyllä vaikeaa, kuten olin vähän uumoillutkin. Jäällä oli pilkkijöitä, joiden luo olis pitänyt päästä, ja hiihtäjiä, muualla lenkkeilijöitä, pyöräilijöitä ja koiranulkoiluttajia sekä autoliikenne ihan toista luokkaa kuin meidän metsäautoteillä. Kävelyteiden ylityksissä oli myös tarjolla huomattavasti enempi hajuja, kuin metsäympäristössä ja koipeakin piti aina välillä nostella... Kyllä pyöri pyrrin pää kaikenlaisten äänten ja hajujen suuntaan ja jälkeen keskittyminen oli vaikeaa. Päästiin kuitenkin loppuun asti.

Käytiin irvistelemässä eläinlääkärille takahampaasta irronneen palan takia ja poistoonhan se meni. En tiedä kuinka kipeä hammas on ollut, mutta mitään oireita en ole huomannut, eikä mulla ole mitään hajua milloin hammas on murtunut. Luita Taavilla on tarjolla enemmän tai vähemmän koko ajan ja luun syönti tuon hammasrikokin on varmaan aiheuttanut. Eläinlääkärin arvion mukaan hammas on rikkoutunut 2 - 3 viikkoa sitten.

Nukutuslääkettä jouduttiin taas antamaan reilusti, leikkaus meni hyvin ja Taavi sai kehuja hyvistä hampaista. Hammaskiveäkin oli oikeastaan vain tuolla rikkoutuneen hampaan puolella ja se on todennäköisesti muodostunut pääasiassa sinä aikana kun hammas on ollut rikki ja Taavi ei ole sillä puolella syönyt. Koko suun röntgenissä ei näkynyt mitään poikkeavaa, joten purukalusto on loistokunnossa! 

Heräilyn Taavi suoritti pitkän kaavan mukaan. Ensin se ei meinaa nukkua ja sitten ei meinaa herätä. Ellin mukaan on tosin paljon parempi, että nukkuu vaikka koko loppupäivän ja elpyy hissukseen.

Tältä vaurioitunut hammas näytti

Yhtä hammasta köyhempänä

Loppupäivä sit toivuttiin kotona

***** Taavi on valittu Suomen Pyreneläisten vuoden 2018 pelastuskoiraksi. *****

Jälkihommia hangella

Työt on viime aikoina hieman haitanneet harrastuksia, mutta jotain on vähän ehditty tehdä. Yövuorokrapulaa uhmaten raahauduin edellisen viikon sunnuntaitreeneihin hallille. Taavi oli oikein kivalla vireellä ja hiljainen. Tehtiin vähän seuruun lähtöjä ja perusasentoa ja niissä viime aikoina ilmennyt ääntely oli poissa. Merkin kierto aloitettiin vähän kuin alusta eli ihan läheltä. Siitä onnistuu ihan ok. Tehdään nyt vähän intoa ja varmuutta ja pidennetään matkaa taas pikku hiljaa.

Hankikantoa oli plussakelistä huolimatta sen verran jäljellä, että ennen hallille menoa kävin tallomassa pienen jäljen Taaville. Ei olla näitä talvijälkiä harrastettu, mutta nyt hankikantokelit houkutteli kokeilemaan. Jälki oli vain kolmisen sataa metriä pitkä, jäljen nosto 100 m ja esineitä tiputtelin matkalle viisi.  Jälki vanheni reilun kaksi tuntia ja ajettiin se pimeällä, lämpötila oli asteen pari plussalla. Jalanjäljet kyllä näkyy hangessa, mutta jälkigurut ovat sanoneet, ettei koira niitä välttämättä seuraa. Nyt ajattelin pimeyden vielä varmistavan nenänkäytön ja kyllä olen täysin vakuuttunut, että nenällä mentiin. Jäljen nosto oli lähes täydellinen ja into mennä loistava, myös esineet nousi tarkasti. Vitsi toi koira on semmoinen jälkieläin, että ihan mahtavaa tehä näitä hommia sen kanssa! Nyt vaan uusia hankiaisi, jotta päästään tekemään pitkiä lumijälkiä. Alla pari videon pätkää Taavin menosta.

Maanantaina kävin omineen hallilla, mutta oma vire oli sen verran kadoksissa, että ei ollut ihan nappitreenit. Taavi kuitenkin hoiti oman osuutensa mallikkaasti. Seuruuta vähän ja merkin kiertoa.


Viikonloppuna Nuttu kävi vieraisilla ja ihanat hankikantokelit mahdollistivat pitkät lenkit pelloilla ja metsissä.

Sunnuntaina illalla vieraiden lähdettyä kävin vielä tekemässä jäljen: 1,2 km pitkä, kuusi esinettä, reilu kaksi tuntia vanhennettu, useilla muiden lenkkeilijöiden ja riistan harhoilla ja yhdellä ketunlenkillä höystetty hankijälki -7 *C pakkasessa. Jana oli noin 80 metriä ja taas ihan täydellinen jäljen nosto. Muutenkin oli ihan superhieno koko jälki, harhat ei haitanneet ja tienylitykset meni mallikkaasti ja esineistäkin jäi löytymättä vain jo ennakkoon vaikeaksi aavistamani muovinen pieni tulppa. Ketunlenkin Taavi veti suoraksi kuten on tehnyt aiemminkin. En tiedä lähtisikö kiertämään lenkkiä, jos paluujäljen tulokulma takaisin jäljelle olisi jyrkkä...?

jäjelle ripotellut esineet

Ja taas vähän videoita, lähinnä harhojen selvityksistä. Osaan harhoista ei mitään reagointia, osaa piti vähän tutkia.

Ollaan vähän harjoiteltu myös jumppajuttuja:

Taavin tyttäristä Hera on käynyt luustokuvissa ja tulokset olivat loistavat! Lonkat B/B, kyynärät  ja polvet 0/0, selkä VA0, SP0 ja LTV0.