Vuosi käyntiin tavoitteita metsästämällä

Uusi vuosi meni rauhallisesti. Itse jouduin yllättäen töihin, mutta onneksi Muru oli koirien kanssa kotona. Niitä ei ollut vuodenvaihteen paukuttelu paljon puristellut, kuten odotettua olikin. Hyvä niin.

Keli on ollut vuoden ensimmäisen viikon todella kylmä ja taajamaetsintätreenit peruttiin. Keskiviikkona käytiin tokotreeneissä tekemässä viimehetken treenit ennen koetta. Meillä on ollut ongelmia paikkiksessa maahan-istu humppaamisen kanssa ennen koirien jättämistä ja hyppy on toisina päivinä ollut loistava ja toisina Sinni on kiertänyt sen ilman mitään ajatustakaan hypätä siitä yli. Tällä kertaa molemmat onnistuivat niin hyvin kuin vain voi toivoa. Paikkiksessa tosi pelkäsin Sinnin lähtevän lentoon, kun sen häntä vispasi ihan hurjasti vieruskaverin kehuessa aina välillä koiraansa kesken paikkiksen. Pysyi kuitenkin hienosti, vaikka siitä näki että teki ihan hirveästi mieli lähteä rakastamaan vierasta ihmistä.

Tehtiin myös pieni setti häiriötreeniä, jossa kokeenomaisen suorituksen aikana kuuluu muuten täysin hiljaisessa hallissa jokin yksittäinen ääni; oven kolaus tai koiran haukunta. Nämä vaikutti Sinniin selvästi. Se joutui keskittymään ihan hirveästi meidän tekemiseen, mutta teki sen ilman mitään lisäapuja. Suorittaminen muuttui ylivireiseksi ja epätarkaksi, mutta ihan tyytyväinen olen siihen, että se valitsi kuitenkin omaehtoisesti mun kanssa tekemisen.

Perjantaina oltiin Sirke Viitasen rallykoulutuksessa. Keskityttiin puolta vaihtaviin käännöksiin sekä takaa ja jalan alta puolenvaihdoksiin. 

Itelle uusi ahaa-elämys; jalan ei tarvi olla maassa, kun koira menee sen ali. Helpottaa meitä kummasti, kun Sinni ei tykkää tommosesta, mistä sen päälle tulee jotain. Takaa puolenvaihdossa älä katso koiraa, vaan katso sinne minne koiran pitää tulla.

Puoltavaihtavissa käännökissä hyvä linjata itsensä kyltille, jos mahdollista. Näin koiralle jää tilaa tehdä käännös vähän lennokkaamminkin ilman, että kolauttaa itseään kylttiin. Toki pyritään vähemmän lennokkaaseen menoon. Tähän eri käskysana kuin mitä on pyörähdyksessä. Vaikka in ja out.

Sirke on ihan sairaan hyvä kouluttaja, tykkään kovasti! Kunhan saadaan voittajan liikkeet paremmin haltuun, niin olis kiva päästä uudestaan ihan ratatreeniin.

Sunnuntaina aloitettiin tavoitteiden metsästys osallistumalla Pernilla Tallbergin tuomaroimaan tokokokeeseen. Jännitti, mut ei niin paljoa kuin joskus pahimpina aikoina. Kiitos videoista Lotta Lassas-Tukiainen!

Tavoitetta ei vielä tällä kertaa saavutettu, mut jäi ihan ok fiilis. Paikkiksessa Sinni teki taas sen, että nousi istumaan ja meni maahan ennen kuin koirat jätetään. Tämä vähentää pisteet viiteen. Muuten paikkis meni hyvin.

Liikkeet meni muuten hyvin, mutta kaukoissa käytin jostain syystä väärää käskyä alun maahan menossa ja Sinni oli ihan ulalla. Tuolla hallin nurkassa se tuijotteli muualle ja puuhasteli ihan omiaan. En tiedä mikä aivopieru mulla oli.

Seuruussa joku kapsutus tuli kesken kaiken ja sit kapulaa piti vähän mälvätä, mitä ei ole treeneissä tehny. Ja liikkuria piti käydä morjestamassa 🙈. Vähän vinoja perusasentoja ja muuta pientä kauneusvirhettä, mut kokonaisuutena kuitenkin ihan ok. Pisteitä kertyi 140,5.

Paikkis 5

Seuraaminen 7,5

Liikkeestä maahan 10

Luoksetulo 9

Kapulan pito 8,5

Kaukot 0

Hyppy 9

Kokonaisvaikutus 8

Tohon paikkispompotteluongelmaan kun keksis ratkaisun, niin homma ois aika jees. Omatoimitreeneissä tätä ei juurikaan esiinny, mutta vieraampien koirien kanssa kylläkin. Ja vaikka tehdessä Sinni tuntui vähän talmealta, niin videolta tekeminen näyttää kivemmalta.

Onko olemassa tossuja, jotka kestäis jalassa muutenkin kuin rauhallisesti auratuilla teillä hihnassa mennoa?

Kun pakkasta oli yhtenä päivänä vain -15 astetta, pääsi koirat vähän pidemmälle lenkille vapaana

Nostan hattua pienten lasten vanhemmille. Mulla meinas hermo mennä noiden jatkuvaan pukemiseen ja riisumiseen, vaikka noi ei edes huuda ja rimpuile. 

Vuoden viimeisten viikkojen puuhat

Ennen joulua tiistaina makuupäiväkoomassa kävin vierailemassa seuran toisessa tokoryhmässä paikkiksen merkeissä. Oltiin Sinnin kanssa vähän pää pyörällä molemmat, kun meidän lisäksi viisi koiraa juoksenteli hallissa vapaana. Iso musta villakoira oli Sinnistä pelottava, muuten suhtautui kaikkiin ystävällisesti. Yht'äkkiä oltiin kaikki rivissä ja paikkaistuminen alkoi. Me tosin tehtiin paikkamakuu. Tämä meni hyvin.

Toisella kierroksella paikkamakuu ja siinä vieruskoiria kutsuttiin luokse. Sinni taas pompotti maahan-istu-maahan jätettäessä, muuten oikein mallikas suoritus, vaikka hulina oli meidän mittapuulla melkoinen. Hyvä Sinni!

Keskiviikkona meillä oli häiriötreenit ja Sinni oli hyvä!! Videot Tarja Martinpuro:

Pappakoirakin kävi hömpöttelemässä treenien lopuksi merkkien kiertoa, seuruuta ja jättäviä. Tapsu puhkui tekemisen intoa, mutta oli omaan tyyliinsä tosikkomainen.

Torstaina käytiin Sintun kanssa vähän harjoittelemassa ohituksia. Kilttihän se on kuin mikä, mutta ohitukset vaan on vaikeita. Ekalla kerralla piti haukkua, mut sen jälkeen jo pylly keikkui ja ois pitänyt päästä leikkimään...

Jouluaatto oltiin meidän porukoilla ja koirilla oli kauheesti rapsuttajia. Osasivat olla ihan nätisti, vaikka edellisestä missään vierailusta on kyllä iäsyys.

Tiistaina kävin omineni hallilla. Taavi hömpötteli tokojuttuja jaSinnin kanssa käytiin alon liikkeet läpi. Kapulan pito, liikkeestä maahan, seuruu ja luoksetulo oli hyvät. Kaukoissa ei meinannut nousta istumaan millään ja hypyn kiersi itsepintaisesti. Paikkiksessa tarvi kaksi käskyä sekä maahan menoon että istumaan nousuun... 

Kaukoja ollaan treenattu niin vähän ja nyt kun oli ihan mitta mukana, niin ihan liian läheltä, joten niiden epäonnistuminen ei ole mikään ihme. Mutta tuo hyppy kyllä pistää miettimään. Omineen hyppi sitä kyllä kuin parempikin aksakoira, mutta kun tehtiin liikkeenä, niin kiersi joka kerta. Sitten kun näytti kädellä, että tästä pitäisi tulla yli niin sitten kyllä tuli hienosti yli. En tiiä mitä ton kanssa tekin?

Hallilta koukattiin kattomaan Sinnin kanssa Totoa. Ei ollakaan nähty pitkiin aikoihin, kun aina kun ovat olleet käymässä Haminassa, niin mä olen ollut töissä tai on ollut jotain muuta menoa. Oli kiva nähdä ja tyypit sai uudessa koirapuistossa hyvät leikit aikaiseksi. Taisi mennä muuten samalla meidän koirapuistoneitsyys!

Perjantaina oli uintihommia ja on kyllä niin parasta molempien mielestä!

Treenilöisii ja miniloma

Perjantaille otin tokoyksärin, kun ensi vuoden tavoitteita miettiessäni tulin tulokseen, että kokeeseen olisi mentävä. Jos ei ensi vuonna mennä kokeeseen, niin miksi edes treenaan tokoa... pitää olla jokin tavoite, jotta on motia treenata.

Aloitettiin paikkiksella, jossa kaverina yksi Sinnille vieras koira. Selkeesti Sinniä vähän jännitti malinartun vieressä, häntä ei huisputtanut yhtään. Sekä maahan meno että istumaan nousu vaativat molemmat kaksi käskyä, muuten oikein hyvä ja rauhallinen suoritus.

Seuruu meni hyvin, mitä nyt mun pitäisi olla vähän vähemmän äkkipikainen omassa liikkumisessani. Liikkeesta maahan ihan nappisuoritus. 

Hypyssä rima oli 40 cm ja Sinnille tuli rimakauhu. Useampi yritys ja ei yli millään. 30 cm meni hyvin. Ei kyllä olla edes koskaan treenattu yli 30 cm hyppyä, pitänee tässä kokeilla muutaman kerran korkeampiakin hyppyjä.

Luoksetulossa Sinnille tuli joku aivopieru loppuasennon kanssa ja ensin se tuli istumaan poikittain mun eteen ja siitä sitten ilman mitään lisäkäskyjä hilasi itsensä takapuoli maassa sivulle perusasentoon. Vähän meinas naurattaa.

Kapulan pito oli hyvä ja jostain kumman syystä kaukot takajalkakaukoina täydelliset. Ollaan tässä edellisten treenien jälkeen jumppailtu kotona kaukoja, mutta etujalkakaukoina... en sitten tiiä yhtään mitä teen noitten kanssa.

Eli treenimäärään nähden varsin hyvä suoritus. Paljon ois hiottavaa kuitenkin kaikissa pikkujutuissa ja liikkeiden väleihin pitää kiinnittää ihan hirveesti huomiota tai muuten Sinni karkaa johonkin rakastamaan. Myös kaikki maassa olevat teipit ja pikkutötsät kiinnosti, joten niitä myös treenattava.

Alkuviikko oltiin kotiautoilemassa, koirille ei kummoisia; talvisia lenkkejä uusissa hajumaailmoissa, vapaana juoksentelua ja lököilyä. Vika yö oltiin mökillä ja vaikka muutamaa päivää aiemmin puolen kilsan päässä oli nähty kahdeksan sutta, uskaltaiduin pitämään koirat valloillaan pimeillä ilta ja aamulenkeilläkin. Haettiin joulukuusi ja saatiin autokin jumiin, kun yöllä satoi parikymmentä senttiä lunta.

Keskiviikkona ehdittiin vielä tokoilemaankin. Kokeenomainen paikkis Sinnille vieraampien koirien välissä ja hyppyä sekä liikkeestä maahan. Lisäksi treenattiin perusasentoon tuloa.

Paikkiksessa Sinni meni maahan ja nousi istumaan useamman kerran omineen ennen kuin koirat jätettiin. Taisi vieruskaverit vähän jänskättää, kun tuollai pompotti. Varsinainen paikkis oli hyvä ja häntäkin heilui.

Hyppyä tehtiin 40 cm esteellä ja siinä ei ollut mitään ongelmaa, vaikka viimeksi ei tuo korkeus onnistunut millään.

Liikkeestä maahan ei sitten tällä kertaa onnistunut. Ei sitten millään. Häiritsikö toisen koiran vauhdikkaat treenit liikaa vai missä ihmeessä oli vika, kun lähes satavarma liike ei onnistunut yhtään? Hirveellä avulla saatiin onnistumaan, mut muuten ei. Perusasentotreeni oli ihan ok, kyllä saisin tässäkin olla tarkempi milloin palkkaan ja milloin en. Sallin liika sinnen päin olevia juttuja vähän kaikessa...

Torstaina käytiin uimassa pitkästä aikaa ja olipahan taas mukavata!

Taavin mielestä on ihan parasta pyöriä lumihangessa uinnin jälkeen =D

Illalla rakennusetsintätreenit. Sinni meni suorapalkalla ja teemalla tunkeutuminen. Vähän töppöset teki liikkumisesta hassua, mutta eipä tuo menoa haitannut ja reippaasti se liikkui.

Treenimatkakamuna oli Hippu

Saikutetaan tuplasti

Maanantaina käytiin uimassa.

Keskiviikkona yövuorokrapula karistettiin kimppalenkillä Taren kanssa.

Illalla tokotreeneissä peruutuksen alkeita, ruutua ja tietysti seuruuta. Alkuun paikkis, jossa Sinni meni maahan naapurin käskystä. Itse paikkis onnistui hyvin, vaikka häntä huiski taas niin paljon, että olin varma sen kohta lähtevän lentoon.

Ruutua targetille. Ruutu on kaukojen lisäksi liike, jota en jostain syystä saa ainaiseksi harjoitella. Sinni juoksi kivasti targetille, mut haluas mennä aina istumaan. 

Peruutustreeniin olin tyytyväinen. Tää oli oikeestaan vasta toinen kerta, kun harjoitellaan asiaa ja Sinni sai hyvin juonenpäästä kiinni. Mitä nyt pari kertaa meinasin mennä nurin sen taipuessa liikaa mun taakse.

Torstaina kävin tyhjentämässä tilin eläinlääkäriin Sinnin sterkan ja Taavin sydänultran muodossa, en saanut edes mitään paljousalennusta 🤣. Sinnille tehtiin tähystysleikkaus, joka meni hyvin. Nyt pitäisi saada se olemaan rauhaksiin pari viikkoa. Sillä on ihan tolkuton vimma nuolla leikkauskohtia, mutta onneksi tötterö ei ole sen mielestä niin kamala, etteikö sen kanssa voisi liikkua. Myös haavapuku on käytössä valvotusti (pieni riski, että Sinni repii puvun...), niin ei tarvi koko kahta viikkoa kulkea tötteröpäänä.

Taavilla havaittiin loppuvuonna 2021 hammaskiven poiston yhteydessä sydämessä sivuääni nukutuksessa ja sydän ultrattiin viime vuoden kesällä. Nyt siis kontrollikäynti, jossa todettiin lievä sivuääni ja pientä vuotoa läpissä, joka johtunee niiden rappeutumisesta(?). Sydämen supistuvuus ja aortan sekä keuhkovaltimon virtaukset kuitenkin normaalit. Vanhoilla koirilla tämä on kuulemma suhteellisen yleinen, iän tuoma vaiva. Liikuntaa tai muuta tekemistä ei tarvitse edelleenkään rajoittaa. Jos rupeaa väsymään liikkuessa tai  hengitystiheys nousee levossa, niin sitten mentävä uudestaa tutkimuksiin, muuten kontrolli taas vuoden päästä.

Sunnuntaina Tapsu hakuili pari ukkoa ja illalla kokeiltiin sen kanssa hoopersia hömppölajina vanhuuspäiville. 

Mia kuvasi:

Palkkapalloon jäi verisiä jälkiä ja etutassusta löytyikin anturasta haava. Nyt on sitten kaksi saikkulaista talossa. Toivottavasti Taavin tassuhaava lähtee paranemaan hyvin! Nyt sit saikutellaan toistaiseksi.

Kausi paketissa

Viime viikon keskiviikkona päivä aloitettiin uintihommilla. Tällä kertaa oli jotenkin epämääräinen sähläysfiilis päällä, mutta hyvät uinnit me saatiin silti. Molemmille pitkiä vetoja, mutta enempi mentiin tämä kerta vaan hauskanpidolla ja lyhyillä pulahduksilla.

Perjantaina yövuoron jälkeen ajeltiin Liesjärven kansallispuiston kupeeseen yöksi ja siitä sitten lauantaina aamusta Usvanummen tilalle Suomen Pyreneläisten paimennuspäivään, jossa Sinnillä oli vastuu edustaa lyhytkarvoja pitkävillojen seassa.

Ensin opiskeltiin hieman teoriaa ja sitten päästiin kaksi kertaa lampaille. Eka kerta oltiin pyörössä ja se oli aivan liian ahdas tila Sinnille. Sitä vähän varmaan jännitti ja se yhdistettynä hieman liialliseen intoon sai Sintturan vähän keulimaan. 

Toinen kierros mentiin pellolla ja siellä se oli huomattavasti parempi. Malttoi mennä paljon rauhallisemmin.

Yö oltiin taas Liesjärvellä ja ehdittiin illalla käydä kiertämässä kunnon lenkki kansallispuiston reiteillä valoisan aikaan.

Sunnuntaina oli vuorossa paimennustaipumustesti. Testi alkaa sosiaalisuusosuudella, jossa kaikki testiin osallistuvat koirat hengailee kimpassa ja tuomari toteaa, että koirat sietävät toisiaan.

Sosiaalisuusosuuden jälkeen on sirunluku ja "temppurata", jossa koiran pitää ylittää jonkinlainen este, katsotaan sen reaktio häiriöääneen, koira jätetään tuomarille ja poistutaan itse paikalta ja lopuksi koira kutsutaan luokse.

Sinni suoriutui kaikista näistä tehtävistä oikein mallikkaasti. Tuomari mainitsi jopa, että on erityisen sosiaalinen pyrriksi.

Päästiin siis lampaille ja siellä aluksi liinassa kuljettiin pyörön ympäri. Sinni kiinnostui heti lampaista ja ja kun kuljettiin poispäin lampaista ja palatessa laskettiin liina irti, palasi Sinni pyörölle. Tuomari vei Sinnin vielä pyörön sisään, jossa Sinni osoitti vahvaa mielenkiintoa lampaisiin hieman hetkittäin kiihtyen. 

Arvostelu kuului näin:

Sosoaalisuus ihmisiä kohtaan: avoin

Sosiaalisuus koiria kohtaan: ok

Ääniherkkyys: ok

Suhde ohjaajaan: hyvä

Este: ok

Ohjaajan poissaolo: rauhallinen, iloinen

Luoksetulo: vauhdikas

Lauman lähestyminen: innostuu heti

Kontakti laumaan: pitää melko hyvin silmällä laumaa, hieman jännittää

Kiinnostus ja aloitekyky: hyvin innokas, mutta pyrkii pysäyttämään laumaa

Hyväksytty suoritus siis ja Sinni sai tittelin PAIM-T. 

Nyt on kisailtu ja kokeiltu ja testailtu tälle vuodella tarpeeksi ja loppuvuosi vedetään lonkkaa ja opetellaan uusia juttua.

Sunnuntaina paikalla oli myös rotuuntutustuja ja Taavikin pääsi esittäytymään. Kiva kun rotua harkitsevat käyvät tutustumassa koiriin, vaikkakin mahdollisuus nähdä monta pyrriä samalla kertaa onkin aika harvinainen.

Kiitos Teija ja muut koko viikonlopusta, taas kerran oli vallan hauska ja välitön tunnelma. Oli myös kiva saada talkoilla taipparissa ja nähdä paljon ihania ja uusiakin pyrrejä 😍.

Keskiviikon tokotreeneissä Sinni aloitti peruuttamisen harjoittelun. Kovasti se on lähdössä vinoon, mutta ehkä saatiin jonkinlainen idea, miten jatkaa.

Seuruuta tehtiin ja se meni suuren häiriömäärän huomioiden hyvin. Vähän piti vilkuilla, kun oli uusi koira mukana menossa ja muutenkin tapahtui kaikenlaista. 

Pitoa tehtiin liikkuroituna, onnistui hyvin, kuten myös paikkamakuu porukassa.

Torstaina aamu-uinnit. Sopivassa suhteessa rellestystä ja pitki vetoja.

Illalla hakuiltiin. Pimeän treeniksi menee jo väkisin. Sinnille neljä ukkoa läheltä. Sillä oli hullua päässä ihan kamalasti ja vaihtia ihan hirmusti, mut kyllä se kaikki neljä mulle ilmaisi. 

Perjantaina yritettiin Sinnin kanssa jälkeillä, mutta sitä kiinnosti vain riista. Ei tulllu jälkihommista mitään. Plaah, työsarkaa riittää, kun vaan tietäs mitä tekis.

Tuolla haisee kauris!

Minä menen tänne ihan muiden hajujen perään, ei kiinnosta sun jälkes yhtään.

Treenilöisii ja kokeita

Edellisenä perjantaina käytiin uimassa. Tälle kuulle otinkin neljä uimakertaa. Suosittelen lämpimästi uintia kaikille muillekin!

Sunnuntaina iltapäivällä hakuhommia. Sinnille kolme valmista maalimiestä parin hehtaarin elueella. 

Se on kyllä semmoinen onnellinen hömpöttelijä, ettei tosikaan. Rullaa se kantoi taas välillä, mut ehkä vähemmin kuin ennen. Yhden valeilmaisun teki, ei ole kuulunu sen tapoihin... toi rullan ja lähti näytölle, mut sit siltä hukkui ihan ajatus mihin on menossa ja homma tyssäsi siihen. Paha sanoa mikä oli taustalla.

Illalla käytiin vielä taas talveksi alkaneissa sunnuntaitottiksissa. Meitä on siis epämääräinen porukka, jotka treenaa enempi tai vähempi kimpassa toisiaan jeesien.

Sinni harjoitteli rallyn ja bh:n juttuja. BH meillä ois aika lailla kasassa, mut kaupunkiosuuden toisen koiran ohitusta ja yksin jäämistä pitäisi päästä harjoittelemaan joskus.

Rallysta tehtiin sivulta eteen ja edestä sivulle siirtymisiä kaikenlaisilla variaatioille. Ne on edistyneet selvästi. Sivulla seisomaan nousu on edelleen haasteellinen, Sinni nousee aika vinoon, eikä aina pysy paikoillaan mun kiertäessä sitä. 

Paikkista tehdessä kaverin koira lähti hanskasta hallin toisella laidalla ja mulle tuli kiire kutsua Sinni pois, ettei käy mitään. Sinni ei aluksi meinannut liikahtaakaan, mut onneksi sit vähän hämillään tuli. Uusinta heti perään meni hyvin. 

Maanantaina Taaville jälki. 1,3 km, 10 tuntia, paluuperä ja isomman vetisen ojan ylitys. Normi syyssää. Paljon riistaa sekä tehdessä että ajaessa.

Nostettiin jälki tietä pitkin kulkien ja se meni kyllä hyvin. Samoin myös tien ylitys oli varma. Paluuperä vei Taavin mukanaan, kuten aina, mutta sitkeällä yrittämisellä löytyi lopulta suunta mihin jatkaa. Sitkeyden puutteesta ei Taavia ainakaan voi syyttää!

Ojasta Taavi selvisi hyvin, vaikka vähän näytti että virtaava vesi olisi siirtänyt hajua jonkin verran.

Kokonaisuutena oikein hyvä suoritus!

Tiistaina Sinni hakuili kokeenomaisen kolmella ukolla. Taas vale tai oikeastaan vanhan piilon ilmaisu. Perhana sentään ja sunnuntaina ois koe... ei kovin varmalla pohjalla. Muuten meni ihan kohtalaisesti.

Keskiviikkona tokotreenit. Sinni teki tötsien kiertoa, hyppyä ja seuruuhommia. Hirvee into ja ilo sillä on tehdä, mut välillä vähän suurpiirteistä tekemistä. Vieraiden ihmisten läsnäollessa sillä on ihan hirvee tekeminen pystyä olemaan nahoissaan.

Lauantaina ajeltiin HintunTintun kanssa Lahteen tuplarally-kisoihin. Ekan kisan tuomari Jenni Susi piti mun rallyhistorian hauskimman rataantutustumisen, naurettiin enempi tai vähempi kippurassa, kun Jenni esitteli miten ei kannata toimia ja antoi hyviä vinkkejä siitä miten on hyvä toimia. 

Rata oli kiva, Sinnille vaan tuotti taas vaikeuksia sekä radan vieressä olleet katsojat että ratahenkilökunta. Tuomari ja sihteeri seisoivat punaisen rastin kohdalla kuvassa.

Eka tehtävältä -1 puutteellinen yhteistyö ja -1 tvä. Sinni oli tässä vaiheessa ihan kiinni katsojissa, jotka seisoivat aidan takana ekalla suoralla. Saatiin kasattua itsemme kuitenkin ja matka jatkui kojtuullisen hyvin. Kyltiltä 6 (istu, maahan, istu) -3 uusimisesta. Sinni teki tosi hyvin, mutta kun jäin tihrustamaan seuraavaa kylttiä paikalleni, Sinni päätti mennä maahan ja nousta istumaan uudestaan. Uusinnassa olin sut nopsa jatkamaan matkaa. Houkutuksesta -3 tvä, kun Sinni väisti tuomaria ja sihteeriä melkein mun väärälle puolelle alussa. Loppu huokutuksesta meni hyvin. 

Istu, täyskäännös vasempaan, istu kyltiltä lisäkommenttina HIENO! Se kyl oli!

Tuomarikommentti " Todella ihanaa ja kaunista yhteistyötä!". Pisteitä jäi 92 ja jäätiin pisteen päähän kolmossijasta. Mut sijoilla ei niin väliä, tulos on pääasia. Saatiin myös RTK2 ja sitä myöten päivän toinen kisa jäi pois meiltä. 

Nyt pitäis sit ruveta treenaamaan tätä lajia, kun tähän asti ollaan menty melko lailla mitään tekemättä. Oikean puolen seuruu tulee varmasti tuottamaan pari harmaata hiusta, on itelle jotenkin hankala. Siinä sitä onkin ensi talveksi työsarkaa.

Sunnuntaina kellon soidessa viiden jälkeen huonosti nukutun yön jälkeen, mietin ettei tässä koiraharrastamisessa ole mitään järkeä. Edessä oli haun peruskoe Raaseporissa. Keli oli myrskyisän yön jälkeen kostea ja puuskaista tuulta oli edelleen. 

Koe alkoi sosiaalisuudella, mikä meni ihan kohtuullisen hyvin. Rotikka oli Sinnistä vähän pelottava ja pitkän rivissä istuttamisen jälkeen Sinni vähän haukkui. Miestestaajaa tervehti iloisesti.

Arpaonni suosi meitä ja oltiin toisena suoritusvuorossa seitsemän koiran kokeessa. Kiitos tästä arpojalle ja muutenkin hyvin järjestetystä kokeesta järjestävälle taholle.

Alue peruskokeessa on noin 2 ha, maaleja on eri asennoissa kolme, osa ainakin osittain peitettyinä ja aikaa on puoli tuntia. Ennen maastoon menoa seuruu ja 3 min. paikallaolo. Ne meni hyvin mun mielestä.

Tein etsintäsuunnitelman ja lähdettiin maastoon. Aika pian Sinni ilmaisi ekan maalimiehen. Unohdin ilmoittaa hyväksyneeni ilmaisun ja tästä vähän noottia. Hyvä näyttö ja ja homma jatkui.

Toinen maalimies löytyi myös hyvin ja olin tyytyväinen Sinniin. Kolmatta ei sitten meinannut löytyä ja oltiin kuljettu alue kertaalleen läpi noin viidessätoista minuutissa. Päätin palata alkuun ja partioida alueen uudestaan hieman eri kohdista. Lopulta hieman kuumottavasti juuri ennen ajan loppumista Sinni löysi viimeisen maalin. Maalimies oli tosi lähellä meitä ja nää lähiukot on vaikeita. Sinni kävi ukolla, pööpöili vähän siinä ja sitten otti rullan ja toi sen mulle. Mä olin tietty nähnyt maalin ja jatkoin vain matkaani kaartaen maalimiehen ohi ja ympäri. Näyttö meni hyvin.

Kokeen testaaja ei ollut oikein tyytyväinen mihinkään meidän tekemiseen. Sinni hyytyi kuulemma liikaa sen jälkeen, kun alue oli käyty kertaalleen läpi. Ilmaisut oli hänen mielestään huonoja. Ei ole riittävää, että koira käy maalimiehen lähellä poimimassa rullan, vaan sen pitäisi käydä maalimiehellä. En ymmärrä tätä. Jos koira käy maalimiehen vieressä parin metrin päässä ja osaa viedä mut takaisin sinne, niin mikä vika? Onko pakko käydä koskemassa? Ite kun olen yrittänyt välttää tuota maalimiehen härkkimistä. Onneksi Sinni oli ekalla käynyt koskemassa, niin saatiin homma läpi. Tätä siis käytiin oikein kysymässä maalissa olleelta henkilöltä, kun oli maastossa ollut sen verran kaukana meistä ettei testaaja tai minäkään nähnyt missä Sinni kävi ennen rullan tuontia.

Vika ilmaisu oli huono, sen myönnän. Siinä Sinni poimi rullan vasta matkalla mun luo hetken häröiltyään. 

Mun ratkaisu partioida alue uudestaan oli myös huono. Mut mistä mä voin tietää missä maali on, jos sitä ei ole ekalla kiekalla löytynyt, kai mä nyt haluan tarkistaa koko alueen uudestaan. Enkä edes osannut raportoida meidän suoritusta kunnolla. Tässäkään en tiedä mitä ois pitänyt tehdä toisin, jos kartasta näytetty kuljettu reitti ja perustelut omille toimintatavoilleni eivät ole hyviä, niin en tiedä miten eri tavalla ois pitänyt raportoida. Eli kaikki osa-alueet (toimintakyky, suunnitelma ja etsintätaktiikka, hallittavuus ja luoksepäästävyys, työskentely ja yhteistyö, ilmaisut sekä raportointi) olivat vain riittävällä tasolla. Täytyy vähän pureskella tätä, kun haukkuvan kanssa suht samalla omalla toiminnallani on aina tullut kiitettävät arviot, jopa hallinnasta ja sosiaalisuudesta, vaikka Sinni on niissä huomattavasti Taavia parempi.

Mut koe oli kuitenkin hyväksytysti suoritettu ja sehän riittää. Sinnin kanssa on vielä paaaljon harjoiteltavaa, mut ei me mun mielestä ihan noin huonoja olla, kuin mitä testaajan mielestä oltiin. Tuli taas vähän sellainen olo, että väärin löydetty ja kesän leirin koutsin sanat rullakoirien huonommasta kohtelusta kokeissa muistuivat mieleeni. Mut me jatketaan omalla tavalla, katotaan mihin se riittää.

Tuomiolla

Onnistumisia!

Edellisenä tiistaina Taavin kanssa hakutreeneissä. Kaksi ukkoa lämpimässä kelissä ja varmaa työskentelyä Tapsukalta ja vähän uhkarohkeita loikkia kalliolta alas maalimiehen luo parempaan paikkaan haukkumaan... Taavi oli hyvä, kuten aina.

Ylhäältä jyrkänteen reunalta Tapsu oli hypännyt "pommilla" alas haukkumaan parempaan paikkaan 🙈. Onneks oli pehmeä maasto.

Keskiviikkona oltiin Sinnin kanssa rallyn iltakisoissa, tuomarina Tarja Hiissa. En taas tiedä miten jäi homma ihan lähestulkoon treenaamatta ja se vähä mitä ehdittiin treenata, ei luvannut kovin hyvää. Mutta jollain ihmeen kaupalla saatiin raavittua kasaan hyväksytty tulos, 73 pistettä. Rataa tehdessäni luulin Sinnin jääneen jollain tavalla houkutukseen kiinni ja sen vaikutteneen sen tekemiseen vielä radan loppupäässäkin, mutta videota katsoessani tulin kyllä siihen tulokseen, että isoin häiriö Sinnille oli tuomari, sihteeri ja ajanottaja. Radalta poistuessammekin se syöksyi suoraan lähetin syliin. Alla ratapiirros.

Kolmannelta tehtävältä -1 epätarkasti suoritettu tehtävä, tämä kuuluu tehtäviin, joita me ei vielä osata kunnolla, mutta yllättävän hyvin se nyt kuitenkin meni. Miinus tuli varmaan sitä, kun Sinni vaihtoi vähän paikkaa ennen seisomaan nousemista.  Houkutuksesta - 1 kontrollin puutteesta, mutta tyytyväinen olin siihen, ettei Sinni käynyt haistamassa hieman eltaantuneelle haissutta koiranmakkarapurkkia vaikka se kovasti kiinnostikin. Kuudennella kyltillä käännyin liian laajasti ja tästä -3 pistetteä. Itse tehdessä jäi sellainen olo, että menipä tämä hyvin... 7 kyltiltä taas - 1 epätarkasta suorituksesta, pelkäsin menevän kympiksi, mutten silti uusinut, onneksi. Yhdeksäs tehtävä osoittautui meille tosi vaikeksi. Uusin sen kerran ja toisellakin yrittämällä Sinni teki omiaan ja tästä - 3 uusimisesta ja -10 väärästä tehtävästä. Tässä kohtaa se selvästi keskittyi tuomariin ja sihteeriin enemmän kuin minuun. 10 kyltiltä - 1 ohjaajavirhe, Sinni painoi jalkaa ihan hulluna, kun oli ihan kiinni tuomarissa ja sihteerissä. Täyskäännöksenn uusin, - 3 siitä, kun Sinnin joka rataan kuuluva kylttitelineen kierto osui tällä kertaa tälle kyltille, vaikka kuinka yritin tehdä käännöksen kaukana kyltistä. Kyltiltä kaksitoista tuli - 1 sekä vinoudesta (en tajua) että epätarkasti suoritetusta tehtävästä, koska Sinni jäi istumaan mun lähtiessä liikkeelle. Myös pujottelusta tuli kaksi kertaa miinuspiste ohjaajavirheestä ja epätarkasti suoritetusta tehtävästä. En ole näidenkään syystä ihan varma, että mistä tulivat. Tuomarikommenttina "Iloista ja vauhdikasta yhteistyötä. Hieno askeltehtävä."

Saatiin siis tulos kasaan ja siihen olen enemmän kuin tyytyväinen, sillä ennakko-odotukset ei ollu olemattoman treenin perusteella kovinkaan korkealla ja ihmisrakkaalle Sinnille nuo kehässä olevat ihmiset on kyllä todella iso häiriö, jota harvoin pääsemme edes treenaamaan.

Nina Teikari:

Tostaina Sinnille ite talloma jälki. 700 m, 2 h, 7 esinettä namipurkeilla. Jana noin 150 m. Lämmin tuulinen keli.

Sinni nosti jonkun väärän jäljen ennen kuin nosti mun jäljen. Ihan ok nosto sitten omaltakin jäljeltä, mut aika pian oli harhautumassa ihan jonnekin muualle kuin minne mun jälki meni. En tiedä josko siinä oli jonkun muun jälki, kun meidän eka esine oli nostettu hieman jäljestä sivuun kiven päälle ja namipurkki kaivettu esiin sukan sisältä... oli siis ainakin jonkinlaista häiriöta alkujäljellä. 

Kun Sinni sitten sai kiinni mun jäljestä, niin mentiin pitkä matka tosin hyvin, kunnes se hukkasi jäljen ihan kokonaan. Näytti kyllä jäjestävän, mut ei ainakaan mun jäljellä ollut. Sain sen kuitenkin uudestaan mun jäljelle ja loppu mentiin taas kohtuullisen hyvin, mitä nyt yks hyvin eltaantunut jäniksenraato vähän haittasi.

Esineet Sinni ilmaisi hyvin, muutamalle kiskoi jopa innoissaan ilmavainulla.

Ihan ulalla olen sen kanssa edelleen, mut joka kerta varmaan jotain oppia tarttuu. Ei auta kuin jäljestää ja uskoa, että kyllä me joskus tää homma opitaan. Sinni on vielä nuori ja kuitenkin olen tehnyt sen kanssa paljon vaikeampia harjoituksia kuin mitä Taavin kanssa tuossa iässä olin tehnyt. Pitää Sintunkin kanssa varmaan ainakin loppusyksyksi palata vähän lyhempiin ja helpompiin jälkiin. Mut ainakin esinemotivaatio on takkuisen alun jälkeen saatu kohdilleen.

Sunnuntaina aamu-uinnilla. Uitiin pidempiä vetoja ja sit kahopäät sai vähän rellestääkin.

Tiistaina lyhyt vajaa 200 metrinen tunnin vanha jälki lämpimässä ja tuulisessa kelissä, kaksi esinettä. Vaikka olin taas itse tallonut jäljen, niin kovin olin epävarma Sinnin nostosta. Jotain se nosti ja alku meni ainakin mun osalta epävarmasti. Esineen etsi jäljen puolivälistä hyvällä motivaatiolla ja siitä sain itsellenikin varmuutta ja loppujälki mentiin todella hyvin. Ihan parasta tekemistä pitkiin aikoihin. Mut alku oli kyllä kaamean vaikea ja olin taas ihan ulalla. Gps-signaalitkin heittää huolella taas, kun yli puolet jäljestä mentiin ihan sata varmasti just jäljellä ja karttaohjelma piirsi mitä sattuu koukeroita.

Keskiviikkona aamupäivällä todella kuumassa ja hautovassa kelissä molemmille esinetreeniä. 

Sinnin mielestä esine oli aluksi vähän jännä, mutta kannustuksen myötä sain jopa ilmaisun tynkää aikaiseksi. Täytyy tähän isompien esineiden ilmaisuun rullalla paneutua syksyn mittaan. Kaikkiaan kolme esinettä haettiin.

Taavi oli varma, innokas ja pätevä!

Illalla Sintturan kanssa tokoilemassa ja voi miten innokas ja pätevä treenikamu mulla oli! Paikkis meni hyvin ja kapulan pitoa Sinni on selkeesti treenannu omineen, koska se onnistui mainiosti!

Tehtiin juttuja myös ihmishäiriössä ja oli kyllä vaikeaa. Keikkuperse ois niin mielellään ollu menossa vähän joka välissä rakastamaan ihmisiä. 

Perjantaina ajeltiin Murun kanssa Lappeenrantaan kokeilemaan Sinnin kanssa jäljen peruskoetta. Kesäkuussa meni muutama jälkitreeni sen verran hyvin, että sain jonkun yltiöpositiivisuuspuuskan ja ilmosin meidät kokeeseen. Sen jälkeen onkin treenit mennyt lähinnä alamäkeä... Noh, joskus se on kuitenkin aloitettava ja aina oppii jotain, ehkä. Jos ei muuta niin sen, ettei kannata ottaa Murua kartturiksi. Ei vais, hyvin se veti, vaikkei harjoittelusta huolimatta karttaohjelman käyttö ihan nappiin mennytkään.

Koe alkaa aina sosiaalisuuden testauksella ja Sinni läpäisi sen hyvin, vaikka häiriökoira saikin sen vähän kiihtymään. Naistestaajan syliin se syöksyi rapsuteltavaksi ilman minkäänlaista epäilystä. 

Sitten odoteltiin reilu tunti ennen hallintaosuuden alkua, joka meni hyvin. Sinni seurasi tosi hyvin ja istua napotti kolme minuuttia paikallaan, vaikka nenä vähän kävikin. Hallinta siis hienosti läpi ja päästiin janalle.

Peruskokeessa jana kulkee tien tai polun suuntaisesti ja on 100 - 200 metriä pitkä ja jälki lähtee tieltä metsään. Sinni lähti janalle rauhallisesti, mutta kulki kuitenkin eteenpäin. Noin 70 metrin kohdalta se nosti jäljen ja lähdettiin matkaan. Heti alussa päästin sen vapaaksi, mikä oli kyllä hyvä ratkaisu. 

Peruskokeen jälki on 2 - 3 tuntia vanha, noin 700 metriä pitkä ja sillä on kolme pientä esinettä ja yksi isompi loppuesine.

Sinni jäljesti varmasti, pari pientä riistahajua sai sen huomion, mutta niiltä nopeasti käskyllä takaisin jäljelle. Kaikki esineet hienosti ylös ja aikaa meni vain vartin verran!

Peruskoe siis huikean hienosti läpi!! Olin ehkä vähän yllättynyt siitä kuinka hyvin meni ja kuinka hyvin osasin Sinniä lukea. 

Taavin pentu (ja pennun pentu) on pärjännyt Ruotsissa hyvin monissa paimennuskokeissa ja nyt he olivat käyneet Ahvenanmaallakin kisaamassa. Niin ylpeä heistä! Arvostan todella paljon sitä, kun koirien kanssa harrastetaan lajeja, joihin ne on jalostettu/jalostuneet. Onnea vielä Gith ja Ella ❤️