Tiistaina pihasta löytyi sen verran sulaa metsämaata, että päätin kokeilla tarkkuusruutua. Ei ihan täysimittainen ruutu, mutta isompi kuitenkin kuin mitä viime vuonna tehtiin. Taavi etsi kaksi esinettä ja hienosti sen tekikin. Molemmat metalliesineet se toi mulle nätisti käteen. Enää ei noiden metallijuttujen noukkiminenkaan tunnu olevan Taaville mitenkään hankalaa.
Keskiviikkona lenkkeiltiin kentälle korkkaamaan ulkotreenikausi tottiksen merkeissä. Aluksi vietiin yhdessä namipurkki kentän perälle. Sitten seurattiin, tehtiin jättävät ja käyttöesineen noutoa sekä luoksetulo. Kaikki onnistui melkoisen hienosti, vaikka namipurkki vähän kutkuttukin pojan takaraivossa. Tämä näkyi erityisesti seuruun käännöksissä, joissa Tapsa oli vähän lähdössä purkille.
Käyttöesineen nouto oli märältä hiekkakentältä selkeesti vastenmielistä, mut kyllä se mulle silti tuotiin. Mikähän olis oikeesti toimiva käyttöesine tuohon noutoon? Paikkamakuussa kaksi laukausta 6 mm startilla. Loppuun sitten se eteenmeno, vauhti oli hirmuinen!
Torstaina Taavin maailma mullistui, kun pyrripoika Tottakai Ihan Oon Oikee Huijari aka Kosti muutti meille. Tai oikeastaan Kosti tuli ensin parina päivänä käymään kylässä ja muutti meille sitten oikeasti lauantaina. Poikien ensikohtaaminen oli rauhallinen, vaikka Taavin mielestä pentu taisi olla vähän ällö. Taavi on suhtautunut pentuun aika välinpitämättömästi ja pyrkinyt karttamaan sitä, vaikka välillä on pitänyt käydä vähän haistelemassa kummajaista ja ulkona melkein on tehnyt mieli vähän yrittää leikkiä. Kosti on ollut reipas niin sisällä kuin ulkonakin, eikä Taavi, Waltsu-kissa tai kanat ole sitä hetkauttaneet ollenkaan. Toivottavasti Tapsan sydän sulaisi pian!
Lauantaina käytiin Taavin kanssa kentällä vähän treenimässä seuruun, jättävien, kapulan yms. merkeissä. Kovin kivaa oli tehdä hommia ja jättävienkin erottelu sujui. Kapula vaan oli ällöttävä nostaa hiekkamaasta... loppuun eteenmeno yhdessä viedylle purkille, vauhtia riitti.
Kostin päivän 'treenit' oli hihnassa kävelyä torilla vaalikojujen seassa rapsuteltavana, parkkihallissa ostoskärryjen palautus, sielläkin sai rapsutuksia ja käytiin me vielä pankkiautomaatillakin. Hirmu reipas tyyppi. Autoilu vielä vähän huudatuttaa.
Sunnuntaina kävin Taavin pentusia katsomassa vielä kun oli koko sakki koossa. Hurjan energistä porukkaa!! Ihan mahtavan ihanaisia tyttäriä on Taavi saanut Iitan kanssa aikaiseksi ❤❤❤❤❤❤
Kostin päivään kuului kauppakeskuksen liukuovien ja hissin ihmettely sekä ensimmäinen yksinolo kotona. Kaikki nämä Kosti suorittu hirmu hienosti.
Viikko sitten sunnuntaina päästiin pitkästä aikaa osallistumaan pk-hakutreeneihin. Pitkin syksyä työt ja muut menot ovat sotkeneet hauan harrastamista oikein urakalla ja taukoa on tullut aivan liikaa. Treeni oli todella haastavassa maastossa; oli paljon nousuja ja laskuja, sekä monenmoista kallionkoloa ja kivikkoa. Tapsalle oli tarkoitus tehdä seitsemän löydön treeni, kestävyyttä ja motivaatiota. Kolme ekaa ja kolme vikaa valmiina, neljäs peräänajona, kaksi valmista umpipiiloissa.
Alku meni hyvin ja Taavi löysi ja haukkui hienosti, mutta sitten ilmeisesti maaston haasteellisuus teki tehtävänsä ja muutamalla ukolla Taavi ei mennyt tarpeeksi syvälle tai ei vain muuten löytänyt ukkoja. Tyhjiä pistoja tuli siis useampi. Selkeästi vaikeita olivat kohdat, joissa maasto ensin nousi, sitten laski ja tämän jälkeen olisi vielä pitänyt kiivetä mäki ylös. Myös kivikko/kallionkolot tuotti vaikeutta ja aikansa etsittyään antoi Tapsu periksi. Lopulta kuitenkin uusillä vähän syvemmältä tehdyillä lähetyksillä löytyivät kaikki ukot. Ihan loppuun tehtiin vielä peräänajo.
Jotenkin ei ollut ihan tyypillistä Taavia antaa periksi, vaikka kyllähän tuo maasto oli vaikea. Mietinkin voiko Karhunkierros vielä painaa jaloissa, vaikka ei sen meno kyllä siltä vauhdin puolesta vaikuttanut.
Keskiviikkona käytiin hallilla tekemässä vähän hyppytekniikkatreeniä. Kesän treenasin tekniikkaa ahkerasti, mutta sitten kesäloma ja muut kiireet saivat tekniikkatreenit jäämään ja niissä on nyt ollut reilu pari kuukautta taukoa. Nyt ryhdistäydytään ja yritetään kerran, pari viikossa päästä tätäkin tekemään.
Tehtiin myös pari noutoa ja vauhtia riitti, kaikkinensa oikein hyvät noudot! Merkin kiertoa myös muutama toisto, taas Taavi jää seisomaan sinne merkille ja menovauhti on selkeesti paluuta hitaampi.
Loivaa A-estettä tehtiin myös, mutta Taavilla oli siinä ihan liikaa vauhtia ja se oikein lensi sen yli. Yritin jarrutella sitä olemalla alastulopuolella vastassa, mutta vähän hurjalta tuntui sen meno silti. Miten koskaan uskallan yrittää jyrkkää A:ta??
Kotosalla tein pihalla tarkkuusruutua kolmen esineen verran. Taavi osaa homman ainakin nurmikolla. En kyllästy tuohon nuuskutukseen varmaan koskaan! On vain niin hienoa seurata ihan vierestä koiran nenätyöskentelyä, varsinkin sitä, kun se saa vainun ja sitten tarkentaa kohteeseen. Ihan täysikokoinen ei meidän ruutu tänään ollut, mutta ei siitä paljoa puuttunut.
Tämän kerran tarkkuusesineet, tulitikku kokoverrokkina.
Perjantaina oltiin ekaa kertaa tänä syksynä kotikylän tokotreeneissä. Nää on ne treenit, mitkä siirty tiistailta lauantaille ja ne on nyt kerenny siirtyä jo perjantaille. Tiiä sit milloin siirtävät taas johonkin... Ärsyttää koko venkslaaminen, mä ainakin joudun suunnittelemaan aika paljon muitakin menoja ja jos ei ole pysyvyyttä, niin vaikeeks menee. Ryhmässä oli ainakin tällä kertaa kuusi koirakkoa mukana, minä ja yks toinen treenataan lähinnä avojuttuja ja muut sit aloliikkeitä. Tietty sovelletusti niin, että kaikki pääsee tekemään treeninsä fiksusti.
Ihan kivat treenit oli, vaikka vähän olin epäileväisellä kannalla. Alkuun tehtiin paikkamakuu ja - istuminen. Meni molemmat tosi hyvin. Makuussa ei vieraat käskyt haitanneet Taavia, vaan nätisti totteli vain mua, makasi rauhassa ja paluu tehtiin taakaa kiertäen. Istumisessa en menny kuin n. 5 m päähän, kun ei olla sitä tehty kuin vissiin kerran aiemmin, paluu myös takakautta.
Tehtiin myös häiriörinkiä ekaks nassut keskelle ja sit nassut poispäin. Aika kivasti Taavi keskitty meidän omaan tekemiseen, vaikka ringissä oli sille ihan vieraita koiria. Hyvä me! Muutenkin Taavi oli hirmu rento ja teki mun kanssa, se oli vapaana koko tunnin. Mä olen oppinut ehkä vähän luottamaan siihen :).
Luoksetuloa tehtiin toisen koiran häiriköidessä. Lähtö maasta. Eka toisto oli superhyvä, toinen tehtiin siten, että häiriökoira oli aika lähellä mua riekkumassa. Sitä Taavi selkeesti väisti voimakkaasti ja tuli suoraan mun sivulle. Tehtiin useampia toistoja eri suuntiin ja eri matkalle ja aina vaan Taavi pyrki joko suoraan mun sivulle tai sitten tuli eteen ja pomppas siitä omineen sivulle. En siis kertaakaan pyytänyt sitä tänään sivulle, enkä ole juurikaan muutenkaan pyytänyt. Täytyy vissiin lopettaa kokonaan sen sivulle pyytäminen, kyllä se siihen osaa tulla.
Lopuksi höntsäiltiin koirien kanssa ja Taavi oli niin ihana, kun se keskitty vaan muhun ( ja mun nameihin). Tehtiin merkin kiertoa ja liikkeestä pysähtymisiä ja vähän seuruuta ja sit kaikkee hömppää. Meille ihan sika iso juttu: pystyin lähettämään Taavin kiertämään merkkiä, vaikka merkin takapuolella oli koiria riekkumassa!!
Lauantaina käytiin hallilla pikatokoilemassa merkin kiertoa, ruutua ja peruuttamista. Merkin kierto oli super, koitin pitkästä matkasta ja hienosti kiers Taavi vauhdilla. Pari toistoa vähän eri suunnista ja etäisyyksiltä hömppäalulla.
Ruutu meni ekan kerran hyvin, mutta toisella toistolla Taavi kiersi oikeaa etukulman tötsää... Vaihdoin lähetussuuntaa ruudun toiselle sivulle ja mitä tekee Tapsa? Lähtee musta katsottuna suoraan vasemmalle kiertämään sillä suunnalla ollutta tötsää... ja ruudussa oli joka kerta targetti. Lyhensin matkaa siten, että tötsä jäi takaviistoon ja näin saatiin pari onnistunutta toistoa. Kaikissa ruutuun osuneissa lähetyksissä käskin vain pysähtymään ja palkkasin seisomisesta.
Loppu lauantai menikin sitten ajellessa Kokkolaan. Kyllä ei voi muuta sanoa kuin että koiraharrastus saa ihmisen tekemään ihan älyttömiä. Ei ole mitään järkeä ajaa viittäsataa kilsaa kokeeseen. Tai on siinä se järki, että pelastuspuolen kokeita ei juurikaan järjestetä (Virkusta löytyi tuloksia ja tulevia kokeita hausta 25 koetta ja jäljeltä 17 koetta koko Suomesta tälle vuodelle. Vrt. pkhaku 115 ja pk-jälki 140 koetta) ja vuorotyö vie paljon viikonloppuja jakun tälle vuodelle on tottis suoritettuna, niin pakko oli lähteä yrittämään. Mä kuitenkin tarvin selkeesti aina pari harjoituskertaa kokeissa ennen kuin homma rupeaa sujumaan.
Perinteisesti en juurikaan nukkunut edellesenä yönä ja aamupalaa oli turha kuvitellakaan syövänsä. Aamu valkeni tihkusateisen tuulettomana, ehkä pahin keli hakukokeeseen...
Kokeen järjesti Keski-Pohjanmaan Palveluskoirat ry ja seoli yhdistettu peha ja ipor koe. Kokeessa ylituomarina ja ipor tuomarina toimi Allan Aula, peha tuomarina oli pitkän linjan pk-tuomari ensimmäisessä pelastuspuolen kokeessaan, Mikael Kallio. Hän oli kovin pelottavan näköinen mies, mutta osoittautui oikein kivaksi tyypiksi.
Ensin katseltiin tottikset ja en voi edelleenkään olla kuin ylpeä meidän taannoisesta tottissuorituksesta!
Taavi oli A-kokeen kolmas ja viimeinen koira maastossa. Eilen aamulla kotona vähän harjoittelin kompassin ja kartan käyttöä ja hyvä että muistelin vanhoja. Kartta ja kompassi on tuolla metsässä ihan hirveän paljon näppärämmät kuin kännykän karttaohjelma, gpssää mulla ei olekaan. Metsään saavuttuni sain siis kartan, johon alue oli merkitty ja tein etsintäsuunnitelman. Päädyin kahden keskilinjan taktiikkaan siten, että olematon tuuli kävi sivulta.
Aikaa suoritukseen oli 20 min ja Taavi aloitti surkeasti. Se ei lähtenyt oikeastaan mihinkään ja totteli luoksetulokutsujakin vähintäänkin rauhallisesti. Tää varmaan johtui mun jännittämisestä. Koko koe oli aika huonoa tekemistä Taavilta; vastaiseen ei lähtenyt juuri ollenkaan. Sehän ei vastatuuleen mene koskaan kunnolla, jos ei sieltä tule hajua. Ja myötäinen nyt aina on se vaikeampi, mutta ei meillä viime treenit pois sulkien ole tuollaisia erkanemisongelmia ollut. Laitan mun jännityksen ja hirveen ajomatkan piikkiin.
Koko ekalla keskilinjalla ei saatu siis juuri mitään aikaiseksi ja aikaakin kului vähän reilu puolet. Toiselle keskilinjalle siirrytään alueen ulkopuolelta koira hallinnassa, joten siihenkin meni oma aikansa. Toisen keskilinjan alussa kompassisuunta ja tässä vaiheessa tuntui aika epätoivoiselta. Edelleen Taavi erkani aika huonosti, mutta aika pian löysi kuitenkin ekan ukon. Ukko oli ison kiven juurella siten, että jos en olisi juuri tarkastanut kompassisuuntaani, olisin saattanut nähdä sen itsekin. Onneksi en nähnyt ja onneksi Taavi ilmaisi sen hienosti. Vähän oli poika kummissaan, kun ei palkkaa tullutkaan. Piti vielä kerran käydä jo pois lähdettyämme tarkistamassa josko sillä kuitenkin olis jotain herkkua.
Taas muutama huono lähetys ja sitten Taavi jäi jonkin matkan päähän minusta, vaikka käskin sitä luokse. Ajattelin aikaa olevan vielä yhteen epätoivoiseen lähetykseen, mutta Taavi vaan seisoi paikallaan. Annoin sille hetken aikaa ja niinhän se meni kaatuneen kuusen luo haukkumaan. Taavi aloitti ilmaisun n. 15 sekuntia ennen ajan loppumista, mutta sehän riittää!
Taavin työskentely oli kyllä kaikkinensa surkeaa ja tuomarikin arvioi mun jännityksen vaikuttaneen. Keli oli myös tosi vaikea, mutta ei sen olisi noin paljoa pitänyt vaikuttaa. Arvosana taisi painua puutteelliseksi. Tuomari kuitenkin nauroi, että ilman tuota tottelemattomuutta olisi toinen ukko jäänyt nostamatta. Tuomari kehuikin Taavia kaikesta huolimatta taitavaksi. lmaisut on onneksi kaikin puolin kunnossa ja niistä erinomainen tai erittäin hyvä, en muista. Mun työskentelystä taisi tulla erinomainen ja täten koe hyväksytysti läpi tyydyttävällä arvosanalla.
En voi sanoa olevani tuossa tyytyväinen muuhun kuin siihen, miten rauhallisesti ja järkevästi pystyin toimimaan. Taavin tekeminen oli niin kaukana treenimeiningistä, mutta kai se katsoi mun tarvitsevan tukea, ettei parane kovin kauas mennä... On kyllä siistiä, etten retuuttanut Tapsaa turhaan maan ääriin, mutta kyllä siinä koko viikonloppu meni ja kotiin päästyämme olin aivan kuollut.
Alla kuva kartasta, jossa etsintäalue on merkitty punaisella ja johon tärisevin käsin koitin piirtää kaksi keskilinjaani lammen molemmille puolin. Maalimiehet merkitty numeroin. Tuulenvire kävi ensimmäisen keskilinjan oikealta puolelta.
Maanantaina oltiin kesäisessä +12 °C sadekelissä viettämässä hakupäivää. Taavi ajoi päivän aikana 100 m radan ja toisen vähän lyhyemmän. Eka rata: ukko, tyhjä, tyhjä, ukko, tyhjä, ukko. Eka etukulma superisti, toisen etukulman tyhjä jäi aavistuksen vajaaksi, johtui todennäköisesti syvästä ojasta, jonka takana parin metrin päässä oli kulma. Toiselle tyhjälle jouduin lähettämään pari kertaa, kun Taavi kääntyi liian aikaisin. Seuraava ukko oli lähes täydellinen suoritus; hyvä suora eteneminen takarajalle, käännös ja eteneminen radan suuntaisesti viitisentoista metriä ukolle. Viimeinen tyhjä oli hyvä ja vikalla ukolla Tapsa joutui vähän tekemään töitä, löytääkseen ukon, mutta hyvin se etsi.
Toisella setillä ukot molemmissa etukulmissa, tyhjä ja ukko. Etukulmat meni hienosti. Tyhjälle lähti hyvin ja upposi tarpeeksi, mutta lähti rataa takaisin päin. Lähetin uudelle tyhjälle vähän edempänä rataa, olis saanu mennä vähän syvemmälle, mutta muuten hyvä. Palatessaan tyhjältä Taavi sai hajun toisen puolen ukosta ja meni yliheitolla vauhdilla vikalle ukolle. Kaikilla ukoilla ilmaisut tänään(kin) aivan loistavat!
Tiistaina kävin tottistelemassa pk-konkarin avustuksella. Tehtiin seuruuta ja Taavi oli taas superhyvä. Yritettiin saada huonoa seuruuta aikaiseksi häiriöillä, mutta pieniä ja nopeita kontaktin pudotuksia lukuun ottamatta Tapsa seuras superisti. Kontaktin pudotuksista pieni pakote hihnasta, nopeasti meni oppi perille vaikken mä osaa olla tarpeeksi jämäkkä noiden pakotteiden kanssa, onneksi ajoitus on kohdillaan.
Lopuksi eteenmeno purkille, joka vietiin yhdessä kentän laidalle. Tehtiin seuruuta ja purkki häiritsi Taavia selkeesti. Onnistuneesta seuruupätkästä lähetys purkille. Purkin häiritsevästä vaikutuksesta saatiin ajatus! Täytyy levitellä namipurkkeja ympäri kenttää ja tehdä seuruuta niiden ympäri, palaute huonosta ja superkehu korjaamisesta.
Suoraan tottiksesta hakumetsään, sadekeli jatkuu. Parissa viime treenissä Tapsa on tyhjille lähetyksestä (mistä se tietää sen olevan tyhjä??) kääntynyt liian aikaisin. Nyt tehtiin neljä muistikuvaa suoran syvän piston muistutuksena. Hyvin meni.
Keskiviikkona aamusta kentällä kaveriporukalla tottistelemassa. Taavi seuras henkilöryhmässä ja häiriökoiraa ympäri. Ensin mentiin hihnassa, kun mua vähän hirvitti häirikköuros. Hyvin meni kuitenkin ja sit mua kehotettiin jättämään hihna pois. Ilman hihnaa menee kyl melkeestään paremmin ja Taavi vaatii muutenkin ensin vähän jotain tekemistä ennen kunnon syttymistä. Irti seuruu siis hyvää ja taas tuli luottoa tekemiseen muiden, lähinnä koirien, läsnä ollessa!
Toisella setillä aiheena eteenmeno. Vietiin purkki yhdessä ja sitten seurattiin. Purkilta poispäin mennessä seuruu oli hyvää, kuono purkkia kohti oli vaikea. Eteen -käsky hyvästä kontaktista ja vauhtia purkille riittää vaikka muille jakaa!
Keskiviikkona illalla lenkin yhteydessä esineruutua ja tarkkuusruutua. Talloin kapean kaistaleen ja vein viisi esinettä n. 50 m syvyyteen lenkin alkupuolella. Sit käytiin vähän käpöttelemässä ja tultiin takas ruudulle. Lähetys ja Taavi haki esineen melkoisen mukavasti, toinenkin tuli hienosti mulle asti. Huikee edistys tässä on kyllä tapahtunut! Taavi hakee mulle esineitä ilman, että niitä viedään riekkuen metsään! Vauhti ei edelleenkään päätä huimaa menosuunnassa, mutta siellä on kuitenkin enemmän laukka- ja raviaskelia kuin kävelyä entisen löntystelyn ja haahuilun sijaan.
Tarkkuusruudussa Taavi malttoi kivasti nuuskuttaa, vaikkei ensimmäinen esinen heti löytynytkään. Kaikkiaan kaksi esinettä etsittiin, toinen oli puinen tapinpätkä ja se oli selkeesti helpompi ekaan metalliseen avaimeen verrattuna. Hauska laji tuo tarkkuus!
Yhtenä päivänä kotiin tullessa heittelin auton ikkunasta tien varteen lippiksen ja kengän. Lähettiin sitten lenkille ja Taavi pongas ne molemmat ja toi mulle! Ihan vaan halusin kokeilla sen reaktiota tai huomaako se niitä ollenkaan. Olin kyllä yllättynyt siitä, miten se kiikutti ne mulle. Meillä päin jos joku liikkuu, niin ei tarvi sit ihmetellä jos tienvarresta löytyy erilaista kamaa, mä vaan testailen Taavin nenänkäyttöä =).
Perjantaina sain töihin viestillä pari kuvaa:
Lähetyspaikka merkittynä ja männyn takana näkyy jäkimerkki, kun oikein tarkasti katsoo
Kierrätyskepit viime viikonlopun jälkikokeesta
Taavia odotti lähimetsässä jälki! Meidän jälkiryhmän treenit on lähes koko vuoden sattunut päällekkäin mun työvuorojen kanssa, kuten tälläkin kertaa. Tiina on kuitenkin niin mahti ryhmän vetäjä, että se kävi tallaamassa mulle iltapuhdejäljen lähimetsään, kiitos!!
Jälki ehti vanheta neljä tuntia ennen kuin ehdin huudeille. Keppejä siis kuusi, pituutta jäljellä noin 600 m ja maasta vähintäänkin haastava (Raivattua metsää, ojien ylityksiä, kasvillisuutta, jonka seasta Taavia ei näkynyt vaikka mentiin melko lyhyellä liinalla. Paikoitellen ei ollut mitään mahdollisuutta pitää liinasta kahdella kädellä, pystyssä pysyminen oli sen verran haastavaa.) Keli oli ihan kiva, vaikka vettä olikin satanut ainakin viikon ihan riittävästi.
Tämä jälki oli kyllä taas niin hyvää tekemistä Taavilta ja opetti mulle kovasti koiran lukemista! Olen kovin tyytyväinen sekä koiraan että itseeni. Vaikeasta maastosta ja vieraasta jäljestä huolimatta kaikki kepit nousivat ja kaikkinensa koko jälki meni hienosti, muutama kohta vaati pientä tarkennusta, mutta muuten koko jälki oli tasaisen varmaa etenemistä. Aikaa jäljen ajoon kului 20 min.
Lauantaiaamuna kävin omineen kentällä tottistelemassa. Testattiin korkokenkää noutokäyttöesineeksi. Kovin oli hento ote Taavilla tästäkin... Seuruuta tehtiin kanssa ja loppuun eteenmeno yhdessä viedylle purkille. Kivaa oli.
Torstaina aamusta lenkin yhteydessä metsämaastossa tarkkuusruutua kolmen esineen verran. Tykkään tosta lajista jotenkin hirmusen paljon ja Tahvokin löysi hienosti esineet. Metallinen selkeesti inhottaa sitä, mutta sitkeesti se senkin nosti.
Päivällä esineruutuharjoitusta kolme esinettä siten, että vein esineen Taavin nähden ja sitten lähetin hakemaan. Joka esineen välissä taukoa ja paikan vaihto. Taavi haki esineet tosi vauhdilla!
Lauantaina tein makuupäivän ratoksi jäljen, jolle tuli mittaa vajaa kilometrin verran. Keli oli kovasti tuulinen, jana n. 10 m ja lähtö vasemmalle ja jäljellä seitsemän esinettä/keppiä ja jälki vanheni puolisentoista tuntia. Makuupäivänä ei tottishommat luonnista, mutta tämä jälki oli selkeesti tän vuoden paras. Janalle Taavi lähti tosi määrätietoisesti ja heti oikeaan suuntaan. En ollut merkannut jälkeä ollenkaan, kun mulla tuppaa olla tapana jäljestää enemmän kuin Taavilla ja ajattelin tällainen sokkojäljen parantavan mun koiranlukutaitoa. Muutaman kerran meinasin olla eri mieltä Tapsan kanssa, mutta annoin kuitenkin koiran päättää suunnan ja oikeassahan se oli. Muutama kulma meni vähän haparoiden, mutta muuten todella hyvä jälki, kaikki esineetkin löytyivät.
Jälki näytti kutakuinkin tältä.
Tämmöistä kamaa Taavi nosti jäljeltä.
Olin odottanut sunnuntaista Johanna Leivon tottispäivää todella hartaasti ja innolla, mutta Taavi päätti viettää edellisen yön oksentelelemalla. Liekö saanut Siljan laivoilla riehuneen noron Viron reissulta vai missä syy... Joka tapauksessa tottissemma jäi meiltä väliin, harmittaa niin vietävästi.
Päivän valjetessa selvisi kuitenkin, että kyse oli jostain muusta kuin vatsataudista. Taavi ole viime viikon hoidossa mun töiden ja Murun reissun takia torstai aamupäivää lukuun ottamatta. Hain sen kotiin lauantaina aamulla ja päivä nukuttiin yövuoron jälkeen. Illalla käytiin jäljellä. Mitään hälyttäviä oireita en huomannut, eikä hoidossakaan oltu huomattu. Pientä nuolemista, mutta kyllä se normistikin itteään välillä nuoleskelee.
Sunnuntaina aamulenkki meni vielä normaalisti, mutta lenkiltä Taavi ei suostunut tulemaan sisään. En sen kummemmin ajatellut sitä, ehkä se meni luuta kaluamaan... Kohta kuitenkin huomasin sen liikkuvan ulkona oudosti ja kaluavan ahteriaan. En saanut katsotuksi mitä siellä on, Taavi teki hyvin selväksi että nyt sattuu. Sain ajan päivystävälle ellille naapurikuntaan iltapäiväksi.
Aamupäivän aikana tilanne paheni nopeasti, Taavi suorastaan repi karvoja irti takapuolestaan ja oli tosi kipeän oloinen. Edelleenkään en saanut kunnolla katsotuksi vaivan laatua. Lähdettiin hyvissä ajoin ajelemaan lääkäriin ja olimme perillä ennen puolta päivää.
Päästiin vastaanotolle aika lailla klo 12. Myöskään lääkäri ei saanut tolkkua vaivasta, vaikka nyt meitä oli kaksi pitelemässä koiraa. Kivun määrästä elli epäili puhjennutta anaalirauhasta. Anaalit ei ole kyllä koskaan vaivanneet Tapsaa.
Taavi oli pakko nukuttaa, jotta lääkäri pääsi katsomaan tilannetta tarkemmin. Piikki pyllyyn ja eteiseen odottelemaan nukahtamista. 25 min piikistä ja Taavi istuu sitkeästi pystyssä... elli ei kuitenkaan arvannut laittaa lisää nukutusainetta, jotta heräämisen kanssa ei tulisi ongelmia. Reilu puoli tuntia ja Taavi oli unten mailla. Paitsi että hoitopöydällä sain maata sen päällä ja lukita etutassut tiukkaan otteeseen ja silti se sai kuonokopan pois naamaltaan ja meinasi kerran pudota pöydältä.
Lääkäri sai kuitenkin ajeltua pehvan karvat ja tutkittua takapään. Diagnoosina hotspot. Voiko se oikeasti edetä noin nopeasti vai onko Tapsu vaan peittäny kivun? Joka tapauksessa iho puhdistettiin laimealla Betadinella, Taavi sai kipupiikin ja antibioottia suun kautta sekä kaulurin kaulaan. Tulehtunut ihoalue on töpön vieressä reilu 2 € kolikon kokoinen alue. Hoitoa jatketaan ainakin viikko ja jos ei iho parane siinä ajassa, ollaan uudestaan yhteydessä elliin.
Reppana
Kotimatkalla Taavi sai kaulurin kahdesti pois päältään. Ja koska olin lähdössä mökille, oli Tahvo otettava etupenkille matkustamaan, jotta pääsin tarkkailemaan sen vointia ja kaulurin paikallaan pysymistä. Matka meni rauhallisesti.
Eka ihon puhdostus ja lääkkeen anto meni hyvin, ruoka maistui ja Taavi oli päivän rauhallinen. Illalla alkoi vinkuminen ja levottomuus. Kipulääkettä saisi kuitenkin antaa vasta vuorokauden kuluttua kipupiikistä. Yön Taavi ravasi ympyrää ja hyppi mun päälle, se oli pakko eristää kylppäriin ihan jo oman turvallisuutensa vuoksi.
Kaulurin kanssa eläminen on kamalaa ja puhallettava versio ei estänyt Tapsua nuolemasta tulehtunutta kohtaa. Onneksi keksin laittaa sille housut ja elämä rauhoittui kummasti. Kauluri aiheuttaa selkeästi hallitsemattomia kiputiloja pienelle pyrrille. Lenkeillä mennään ilman kauluria ja housuja, kun ei ahteri silloin juuri kerkiä Tapsaa haitata. Toivottavasti tuo vaiva paranee pian eikä uusi enää ikinä. Ja onneksi mulla oli tää viikko vapaata, niin hoivaaminen onnistui paremmin.
Pöksyt jalassa elämä onnistuu lähes normaalisti
Kauluri näytti tältä yhden vuorokauden käytön jälkeen. Miten se voi kestää esim. viikon käytön?
Käytiin katsastamassa Isojärven kansallispuiston patikkareittejä. Kiitos Sanna fleksin testilainasta!
Uusi viikko aloitettiin hellekelissä Lolan ja Siskon kanssa kimppalenkillä ja uinnilla. Taavi ehkä aavistuksen rasittavan innoissaan naisvieraistaan. Uimahomma ei tyttöjä innostanut niin paljoa kuin Tahvoa, mutta saatiin tytötkin kasteltua. Ihana kolmikko!
Illalla talven yli kestäneen tokokurssin viimeinen kerta. Oltiin kolmen uroskoiran voimin meille uudella ulkokentällä. En vaan ymmärrä, miten ollaan tällä kurssilla oltu jotenkin tosi paskoja. Taavi osaa hommat ja yleensä tekee ihan kivasti, mutta tuolla aina laamaillaan ja koomaillaan ihan kympillä.
Aloitettiin paikkamakuulla, se meni hienosti. Seuruuta käskytetysti vaihtelevalla menestyksellä, kuten myös jättäviä. Kaukoja myös kokeenomaisesti ja tiukassa oli maasta istumaan nouseminen. Luoksetulotkaan ei ollu ihan kamalan vauhdikkaita. Merkkiäkin kierrettiin, siinäkin melkoisen rauhalliseen tahtiin. Pistän laamailun helteen ja rankan aamun piikkiin ;P.
Keskiviikkona aamulenkin yhteydessä tehtiin esineruutua. Tein ruudun, 50 m x 10 m, ja vein esineet (7 kpl) Taavin nähden, sitten käytiin pienellä lenkillä, jonka jälkeen ruutuun. Haetutin kolme esinettä. Homma oli kuin hidastetusta filmistä. Taavi menee ruutuu hyvin rauhallisesti kävellen ja tuumaillen, mutta esineen löydettyään se palauttaa sen nopesti. Jatkossa siis ruutuja edelleen Taavia vähän hetsaten tms..
Kotipihalla tarkkusruudusta metsäpohjalla kaksi esinettä. Selkeesti vaikeempi tuo metsä kuin nurmi. Minitottikset otettiin myös; seuruuta, luoksetulo, liikkeestä maahan ja hyppyä. Seuruu vähän alavireistä, muuten jees-meininki.
Tiistaitoko on siirtynyt keskiviikolle ja ulos, joten ilta vietettiin kentällä. Alkuun paikkamakuu kokeen omaisesti. Muuten meni hyvin, mutta vähän Taavi pälyili ympärilleen pötkötellessään ja kun palasin sen vierelle ja odotettiin istumaan nostamista, vinkui se vähän. Päivän liikkeenä oli liikkeestä seisominen. Pientä hiomista kaipaa tuokin liike, vaikka perusajatus on hyvin Tahvon päässä. Mun palatessa saattaa vähän steppailla ja tähän saatiin neuvoksi ankkuroida koira namialustalla paikalleen. Koiran eteen muutaman metrin päähän namialusta ja niimpä vain pysyi Taavi paikallaan, vaikka kiersin sen takakautta. Tää otetaan ehottomasti mukaan silloin tällöin meidän treeneihin.
Tehtiin paikkis vielä toiseenkin kertaan ja se meni samoin kuin ekakin. Loppuun hengattiin kaikki seitsemän koiraa kentän toisessa päädyssä tekemässä kimpassa omiamme. Seuruutin Taavia ja aluksi sen oli vähän vaikea keskittyä, muita piti tsekkailla. Pian kuitenkin tuli luotto siihen, ettei kukaan ole hyökkäämässä kimppuun ja seuruukin onnistui loistavasti muita koiria pujotellen.
Torstaina aamusella käytiin kentällä vähän tottistelemassa. Seuruuta käskytetysti, meni hyvin. Kaukojen nousuongelmaa ratkottiin ja yllättäen saatiin treenikamulta vinkiksi lisätä yllätyksellisyyttä. Miten se voi olla niin vaikeeta olla yllätyksellinen! Pari toistoa ensin peruutellen hetsaten ja siitä maahan - istu vaihto ja kas, sehän meni hienosti. Pitäis myös varmaan jättää kakeista jättökäsky pois. Perusasennosta vaan maahan ja seuraava käsky oliskin sitten istumaan nousu. Paikkiksessa kun olen käyttäny myös jättökäskyä, ettei sekoittais siihen...?
Tehtiin seuruuta myös häiriönä hilluvan sakemanniuroksen ohi useampaan kertaan, kyllä oli tiivis kontakti. Pari jättävää seisomista ja maahan menoa, ei ongelmia tällä kertaa. Loppuun vielä paikkis maliuroksen kanssa. Tapsa ei vinkunu eikä haistellu ollenkaan treenin aikana!
