Jälkiä ja taajamaa

Tässä joku taannoinen lautantaina käytiin Sinnin kanssa tutustumassa doboon. Kotona ollaan joskus aina jumppailtu ja Sinnillä on aika vahva halu pyrkiä tassuineen kaiken päälle. Innokkaasti siis jumppaili nytkin. Toiset koirat ei Sinniä häirinneet, mut koutsi oli niin houkuttava että sitä piti käydä moikkaamassa pariin otteeseen.

Tasapainotyynyn ja pienten puolipallojen päällä tehdyt jutut sujui hyvin etujalkojen osalta ja takajalatkin toimi aina toisinaan. Ekaa kertaa Sinni hokas myös ison jumppapallon päälle hallitun menon ja siellä toimimisen.

Itsellekin tuli hiki ja Sinnille myös. Tosi kivaa puuhaa ja tätäkin pitäis tehdä useammin ja säännöllisemmin.

Edellisenä maanantaina kävin molempien kanssa lounastreeneissä hallilla. Sinni teki hyppytekniikkaa ja oli selvästi paljon innokkaampi kuin toissaviikon koulutuksessa. Tehtiin kaikkia versioita harjoituksista, mutta en nostanut vielä rimaa ylös. Tehtiin siis enempi varmuutta siihen, mitä näissä harjoituksissa ollaan tekemässä ja Sinni oli kyllä innokas.

Tehtiin myös luoksetulon eteen tulemisia targetille. En vaan osaa olla tarpeeksi mustavalkoinen ja targettiakin pitäisi varmaan pienentää. Nyt Sinni tulee vähän miten sattuu tuohon eteen. Seurattiin myös häiriönä maassa olleiden namipallojen ohi ja se olikin vaikeaa, mutta rupesi sujumaan kuitenkin hyvin.

Taavi teki paljon seuruuta ja sitäkin namipallot maassa vähän häiritsi alkuun. Se kävi taas niin intokierroksilla että keuli toisinaan oikein huolella. Kokonaisuutena seuruut oli kuitenkin ihan superhyviä ja haukkumista tuli vain muutamassa kohdassa. Tehtiin  myös pitkä paikkaistuminen, joka meni hyvin. Kaukojakin vähän yritettiin, mutta niissä Taavilla oli ihan liikaa intoa ja se pomppi vähän mihin sattuu asentoja vaihdellessaan. Mut mikäpä sen parempi kuin innokas vanha koira, jolla on halua tehdä ihan kamalasti!

Illalla oltiin sitten Taavin kanssa hakutreeneissä. Teemana oli korkealla olevat maalit. Ensimmäinen oli heti autojen vieressä kuusessa. Tässä halusin testata myös sitä, reagoiko Taavi hajuihin heti autolta lähtiessämme ja hyvin reagoi. Taavimaiseen tapaan sen piti vielä tunkea itsensä ihan ison tuuhean kuusen juurelle, hyvä ettei jäänyt valjaistaan kiinni tiheän kuusen oksiin... 

Toinen ukko oli kauempana todella ison siirtolohkareen päällä. Tyhjää etsittiin vartin verran ja sitten Taavi sai kaukaa hajun. Hetken päästä alkoi haukku, joka kuitenkin katkesi muutaman kerran ja siitä vähän ajan päästä maalimies huuteli radioon, että "mitenkä palkkaus?? En uskalla päästää Taavista irti, kun se keikkuu tuossa pudotuksen laidalla...". Tässä vaiheessa mulle iski kiire: Taspu-kulta roikkuu onneksi ison ja vahvan miehen otteessa korkean pudotuksen laidalla! Juoksin äkkiä paikalle matkalla huudellen, että palkkaa vaan koira. Onneksi tilanne ei ollut ihan niin dramaattinen kuin matkalla ehdin ajatella, mutta kyllä maalimies joutui ainakin varmistaakseen tilanteen pitämään valjaista kiinni. Taavi oli kiivennyt siirtolohkareen päälle (miten se oli edes päässyt sinne??) ja mennyt haukkumaan maalimiehen "väärälle" puolelle aivan jyrkän pudotuksen laidalle. Lopulta maalimies nosti Taavin ylitseen kiven vähän loivemmalle puolelle ja sieltä Taavi tuli hyvin alas. En olisi uskonut Taavin kiipeävän ylös vaan uskoin sen jäävän haukkumaan maahan kiven juurelle, kuten aiemmin on vastaavissa paikoissa tehnyt. Nyt vuoristokoira kuitenkin päätti kiivetä ylös asti. Onneksi Taavi on todella ketterä, hallitsee kroppansa hyvin ja on aika järkevä liikkeissään, joten tuskin se olisi pudonnut ilman kiinni pitämistäkään, mutta hyvä kuitenkin oli varmistaa tilanne. Ja oli kiva nähdä, että pimeässä vaikeassa paikassa siitä kiinni pitävä mies on Taavin mielestä kiva juttu.

Viime tiistaina Sinnin kanssa taajamatreeniä naapurikaupungin isossa puistossa. Olen aiemminkin maininnut asiasta, mutta taajama on mulle itelleni jotenkin tosi vaikea. En osaa kulkea siellä järkevästi, väkisin tulee turhaa edestakaista liikettä tai jotain muuta epäjärjestelmällistä toimintaa.

Sinni haisteli kovasti puiston hajuja ja iltalenkillä olleet koirat kiinnostivat kovasti. Hienosti kuitenkin reagoi pensaikossa makaavaan maalimieheen. Koska oltiin liinassa, niin suorapalkalla mentiin.

Toisesta ukosta Sinni sai hajun tosi kaukaa tai ainakin se lähti ihan hirmuisen määrätietoisesti kiskomaan mua kohti alueen toista laitaa. Tämäpä on yksi niistä vaikeista asioista taajamassa; mennäkö koiran perässä "sokeasti" vai pitäisikö kuitenkin kulkea ja tutkia järjestelmällisesti kaikki paikat siitä läheltä, vaikka koira pyrkii vahvasti muualle... hajuja kun on tarjolla ihan toisella tapaa kuin metsässä.

Nyt menin Sinnin perässä ja lopulta se johdatti mut muutaman mutkan kautta maalimiehelle. Hienosti siis Sinni reagoi oikeisiinkin hajuihin kaikkien häiriöhajujen seasta, mutta minä tarvin ihan kamalasti lisää taajamatreeniä.

Työt haittas taas suunnitelmia, parit suunnitellut treenit jäi välistä ja energiakriisin johdosta piti polttopuitakin hakea mökiltä lisää. Mut kun oltiin ripeitä, niin kerettiin heittää pikainen halkoreissu Keski-Suomeen. Vaikka reissu oli pikainen, niin Muru kerkes silti toteuttaa mun toiveet jäljistä. Sinnille noin kuusisataametriä pitkä jälki, jonka päähän Muru meni parin tunnin päästä piiloon. Matkalle hukkui kolme esinettä. Mentiin sokkona, mutta toisin paikoin oli kohmeiseen sammaleeseen painunut jalanjäljet, joista sain varmuutta touhuun.

Sinnin kanssa lähdettiin jäljelle ilman sen kummempia jäljen nostoja, mutta hyvin Sinni taas poimi jäljen ja lähti tosi varmasti ja vauhdilla etenemään. Aina ekalle esineelle asti meni tosi hyvin. Esineeltä vähän huolimaton lähtö, mutta äkkiä Sinni kuitenkin löysi takaisin jäljelle. Kuvassakin näkyy yksi kunnon hukka, jossa Sinni hairahtui riistalle. Se kiihtyy riistasta selvästi. Tässä vaiheessa mulla ei ollut enää mitään hajua missä jälki menee, mutta jotenkin Sinni vaikutti siltä, että se tiesi ja kun sain sen pois riistan jäljeltä, niin meni suoraan takaisin omalle jäljelle. Lopun piikki jäljessä on joku gps-virhe, mentiin suoraan loppuun asti. Sinni katseli vähän ennen loppua ylös rinteeseen ja oli vähän jännittyneen oloinen, mutta sitten se meni häntä heiluen Murun luo. En tiedä johtuiko siitä, että maalissa oli Muru vai jostain muusta. Vieraille maaleille on jäljen päässä mennyt innokkaasti, kun taas esimerkiksi rullailmaisutreenit ei ole Murun kanssa onnistuneet ollenkaan, kun Sinni ei vaan jotenkin tajua ollenkaan, että Murunkin voisi ilmaista...

Taavi teki peko-tottista ja oli oikein hyvä.

Seurattiin niin, että korvat lepatti!

Seuraavanan päivänä käytiin Taavin kanssa ajamassa reilun vuorokauden vanha parin kilometrin Murun tekemä jälki. Pari astetta oli pakkasta ja aika tuuletonta. Lunta satoi hitunen jäljen teon jälkeen. Nosto tehtiin niin, että minä kuljin tiellä ja Taavi metsässä vapaana. Nostomatka oli reilu parisataa metriä ja nosto oli kyllä hieno ja varma.

Taavi jäljesti varmasti aina siihen asti, kunnes tultiin hirvenjälkien täyttämälle alueelle. Siellä mentiin sitten harhaan ihan kunnolla, mutta hetken päästä huomasin meidän olevan hirven jäljellä ja saatiin laajan lenkin avulla nostettua meidän oma jälki uudestaan. Taavi on ollut pääsääntöisesti niin varma jäljestäjä, että ihan hirveästi ei olla päästy treenaamaan näitä hukan jälkeisiä jäljen uudelleen nostoja. Nyt siinä kuitenkin onnistuttiin. Myös jäljen loppuosa oli hirvenjälkien täyttämällä alueella, mut nyt osasin olla tarkempi ja ajettiin siellä lyhyemmällä liinalla hitaammin ja saatiin jälki vietyä loppuun asti. Ei ollut missään nimessä helppo jälki juuri noiden hirvenjälkien vuoksi. Puhtaammat alueet meni tosi varmasti. Kolme/kolme esinettä löytyi myös. 

Kylmilläkin keleillä koiran juottaminen on tärkeää pitkillä jäljillä

Osasin!

Kuvassa jälki sinisellä ja meidän kulkema reitti vihreällä. Jäljen sain itselleni vasta maaliin päästyämme, joten sokkona mentiin tuokin jälki.

Tiistai-illaksi ehdittiin nippa nappa Sinnin kanssa taajamaetsintätreeniin naapurikylille. Sinnille oli kolme maalimiestä, tuulta oli hyvin. Suorapalkalla mentiin liinassa.

Kuvassa punaisella maalit, keltaisella meidän suunnilleen kulkema reitti ja sinisellä tuulen suunta. Tuossa keskellä aluetta oli Sinniltä tosi vahvaa reagointia, vaikkei siellä ollut maalia. Vaikea sanoa, tuliko jonkun lenkkeilijän haju siihen jotenkin tosi voimakkaana ja pakkautui pensaikkoon vai mikä siinä haisi, mutta hetki pyörittiin eikä löydetty mitään. Kaksi ekaa maalia oli löytynyt tätä ennen hyvin. Kolmas löytyi myös kohtuullisen hyvin pienessä montussa olevan muuntamokopin takaa. Tämä oli selvästi vaikein Sinnille. Vahvasti myös näkyi juoksujen lähestyminen, kun piti haistella kaikkea muuta kamalasti ja merkkailla.

On siellä pusikossa joku

Tylsä postaus

Maanantaina käytiin pitkästä pitkästä aikaa lenkillä Runtun kanssa,  Mukana oli vain Sinni ja  hyvä niin, koska keskellä pimeää tietä meitä vastaan tuli kiiluvat silmät, jotka osoittautuivat irtokoiraksi. Suomenpystykorvauros oli kovin kiinnostunut meistä, mutta onneksi sain kaapattua Sinnin kainaloon ennen irtolaisen meidän luokse ehtimistä. Vaikka Sinni on pieni ja kevyt, niin kyllä kädet väsyivät, kun jouduin kantamaan sitä pitkän aikaa ennen kuin saatiin karkoitettua irtolainen meidän kimpusta. Onneksi nuo metsästyskoirat ovat pääsääntöisesti vähemmän aggressiivisia, mutta jos mukana olisi ollut myö Taavi, niin soppa olisi varmasti ollut valmis kolmen hihnassa olevan koiran hyöriessä itsensä sumppuun tai sitten olisi pitänyt Taavi laskea vain irti. Onneksi ei käynyt mitään ja Sinni vaikutti enemmän ihmettelevän tilannetta kuin pelkäävän. Mut hitto, että huonot koirakokemukset on syöpyny syvälle muhun. 

Tiistaina Sinni teki kiintorullailmaisutreeniä neljän ukon verran. Oli vähän vaisu. Kahelta ekalta joutu hakemaan rullan kahdesti, kun ei oikein edes ottanut sitä ukolla suuhunsa. Kaks vikaa teki sitten paremmin. Matka edelleen lyhyt.

Keskiviikkona tokoiltiin vauhdikkaasti. Ohjelmassa oli ruutua ja lisäksi tehtiin myös noutoa, kapulan pitoa ja jättäviä. Ihan alkuun kuitenkin Sinni sai vain läpsiä alustaa, mikä on sen mielestä hurjan hauska leikki. Läpsyleikin jälkeen vietiin alusta ruutuun ja sit Sinni sai juosta sinne. Juoksi myös useamman kerran namipallolle. Hyvällä laukalla meni. Noutoon sillä on kova halu ja tekee sen vauhdikkaasti. Jättävissäkin on menty taas eteenpäin. Kapulaakin Sinni piti pääsääntöisesti hyvin, vaikka välillä se tippui kyllä suusta. Meidän kanssa yhtä aikaa treenas hoffiuros ja sen touhut aina välilä vei Sinnin huomiota ja hoffin touhoju piti hetki tarkkailla. Tästä huolimatta Sinni kuitenkin teki ihan kivasti hommia, onhan se ihan luonnollista, että toisen tömistellessä lelun kanssa tai sitä kovasti kehuttaessa pitää vähän tsekata tilanne.

Perjantaina taajamaetsintää ja voitteko uskoa, että meiltä pöllittiin muoviloota, jossa säilytetään radiopuhelimia. Nyt puhelimet oli tietysti käytössä, mutta lootan mukana meni laturit ja paljon muuta pikku sälää. Vorolle kelpasi myös vanha likainen lakana, jota käytimme lumeen naamioitumiseen... Olimme siis keskustassa koulun pihalla treenaamassa. Oltiin koko ajan lähellä autoja ja melkein koko ajan joku oli myös autoilla hakemassa tai tuomassa koiraa... Todella ärsyttävää!!

Mutta ne harkat meni Sinniltä hyvin. Neljä maalia suorapalkalla ja kaikki löytyivät pylly keikkuen. Erityisesti tykkäsin taas Sinnin nenänkäytöstä, osaa jo hienosti tarkentaa ja motivaatio maalille on kova. Ritilärappuja meidän pitää kyllä treenata paljon lisää.

Sunnuntaina Sinni kävi näyttelytreeneissä. Sen kanssa on kyllä niin kiva olla tuollaisissa jutuissa, kun se on niin lunki ja tykkää kaikista. Ja jos joku vähän jänskättää, niin silti se on rauhallinen ja vain painautuu mun jalkaa vasten. Nyt oli iso saksmanni Örmy ja joku iso karvaturri Jörö vähän jänniä, mutta treenien edetessä jännäkin haihtui.

Tehtiin paljon porukassa juoksemista ja ohituksia ja kopelointeja. Kaikki meni Sinniltä hyvin. Välillä pitää juostessa vähän ravistella, kun panta on niin ällö, mutta muuten juoksu sujuu hyvin. Seisominen meillä on vielä vähän hakusessa, jalat harittaa milloin minnekin ja etujalkoja en saa ikinä hyvin samalla tasolle. Mut ei kaikkee voi osata =). Kopeloinnitkin on vähän sinne päin, kun Sinni pyrkii kopeloijan syliin ja hampaiden katsominen ei ole kivaa. Kokeiltiin myös pöydällä tutkimista ja siinä Sinni on vähän jännittynyt ja mä ihan pihalla siitä, miten se siihen pitäisi asetella. Loistotreenit jo ihan tuon koiramäärän puolesta, eipä Sinnillä ole ollut montaakaan mahdollisuutta päästä harjoittelemaan tuollaista.

Illalla vielä käytiin hallilla molempien kanssa. Sinni teki ekan kerran vähän hyppytekniikkatreeniä ja sit vähän hömpöteltiin seuruuta ja jättäviä. Tehtiin myös paikkis, josta Sinni lähti hiippailemaan pari kertaa mun luokse. Mä luulen, että sille ei ole vielä oikein selvää, että sieltä saa nousta vasta luvalla... Hallilla ollut häiriölapsi oli Sinnistä aika ihana, mut karkas vain kerran pussailemaan tätä. 

Taavikin hömppätreenaili seuruuta, luoksetuloa pysäytyksellä, kaukoja ja rallyn puolenvaihtoja. Vähän se keuli ja kaukoissa tuli eteenpäin ihan kamalasti. Pyörivät liikkeet haukututti rallyjutuissa. Mut on se jotenkin niin ihana, kun suhtautuu hommiin niin vakavasti ja pienellä kiihkolla.

Vuoden eka postaus, tästä se taas lähtee

Välipäiväviikolla Murun kanssa tehtiin Sinnille ilmaisutreeni ja se meni kyllä melko huonosti. Metsässä oli paljon tuoreita kauriinjälkiä ja -papanoita ja nehän kiinnostivat Sinniä enemmän kuin rullan haku. Saatiin kuitenkin neljä toistoa tehtyä, näytöille menot avulla. Tarvitsi tällä kertaa myös rullan hakuun reilusti apuja...

Sunnuntaina vuoden ekat tottikset hieman uudistuneella porukalla. Oltiin hallissa viisi koirakkoa kerralla ja me tehtiin vähän seuruuta ja liikkeestä istumista ja maahan menoa. Pääpaino kuitenkin mun kanssa tekemisessä häiriöstä huolimatta. Kerran Sinni karkas uuden ryhmäläisen luo. Aino on Sinnin lenkkikaveri, joten ihan mahdoton oli olla kiltisti ja oli  pakko mennä vähän leikkimään. Sinni sai kuitenkin häädön sieltä ja loppuaika meni kivasti mun kanssa. Jotain muutakin pientä tehtiin, kiva fiilis, Sinni on koko ajan niin iloinen.

Keskiviikkona Sinnin tokotreenit alkoivat ryhmäpaikkamakuulla ja voi jehna kun ei Sinni millään pysynyt paikallaan. Takapuoli keikkui niin paljon, että koko koira heilui ja huojui ja lisäksi oli vielä hihna, jota piti väistää ihan kamalan paljon. 

Ilman hihnaa Sinni sitten kykeni makaamaan hetken paikallaankin. Melkoinen venkula!

Helin ottama kuva

Perusasentoa ja liikkeelle lähtöjä harjoiteltiin. Ihan hirmu mielellään Sinni kääntyy mun eteen liikkeen pysähtyessä. Kaukojen seiso - istu - seiso vaihdot on vaikeita, muut menee namin perässä. Noutokapulaa Sinni tarjos muillekin hallissa olijoille ja pitoharjoituksissa viskoi sitä vanhaan malliin. Ihanan innokas se on, vaikka välillä tuntuu, ettei se yhtään tajua mitä siltä haluan 😅.

Helatorstaina metsätreenit vaihtuivat taajamaharjoitukseen valtavan lumimäärän johdosta. Sinni pääsi siis ekaa kertaa taajamaympöristöön etsimään tuupertunutta porukkaa. Ei ollut oikein mitään odotuksia, kun uusi juttu kyseessä ja maalimiehet laitettiin tietysti helppoihin paikkoihin. Sinni yllätti kyllä positiivisesti olemalla tosi reipas ja rohkea. Kaikenlaisia kolosia se kävi tutkimassa ja kun maalimiehen haju tarttui nenään niin sitten mentiin eikä meinattu. Ritilärappuset oli ainut vähän hankalampi paikka ja niistäkin Sinni selvisi hienosti. Oli kyllä tosi isoreikäiset raput, hirmu pahat koiralle. Toisella videolla näkyy rappusten selvittäminen ja sen jälkeinen hajun saanti maalista.

Treenien jälkeen käytiin Veelan kanssa lenkillä.

Sunnuntaina oltiin aamupäivä rakennusetsintähommissa. Sinni ekaa kertaa ja kyllä se taas vaan oli taakilla siitä, mitä ollaan tekemässä. Rakennusetsinnässä kuten tuolla taajamassakin mennään suorapalkalla. En tiedä tulenko koskaan yhdistämään ainakaan taajamaan ilmaisua, kun liinassa ollaan kuitenkin. Rakennushommiin se on varmaan otettava mukaan, kunhan joskus saadaan se toimimaan.

Sinnille siis pari helppoa ukkoa ja reippaasti ja omatoimisesti Sinni ne etsi!

Taaville yksi vähän haastavampi ukko ja hienosti, joskin melko vauhdikkaasti Tapsu teki töitä.

Tuolla ihan varmasti on joku, mä haistan sen!

Illalla Taavi oli vielä tottelemassa ja mahtavasti tottelikin. Oli taas jotenkin ihan superkivalla moodilla ja samaan aikaan hallissa treenannut nuori labbisuros ei huolestuttanut juuri ollenkaan. Tehtiin pitkiä pätkiä seuruuta, joissa Taavi kyllä vähän keulii, mutta pääasia että tekee niin innolla! Vähän pidempiä paikkiksia tehtiin myös sekä häirittynä että ilman häiriötä.

Taavi on myös vähän nosetellut, mut liian vähän. Ostin magneetilla varuatettuja pieniä purkkeja ja nekin Taavi haluaa ottaa suuhunsa. Yksi meni jo sen hampaissa ihan liiskaksi... jatkamme puuhailua.

Rallya ja hakua

Keskiviikkona aamupäivällä käytiin hallilla rallyn nettikurssiin liittyen tekemässä erottelutreeniä. Mä olen niin kaameen kangistunut kaavoihin, että tuommoiset treenit on ihan tosi hankalia. Rallyssä erottelua vaativia juttuja on ainakin esteet, kutsu koira -tehtävät, pyörähdykset, puolenvaihdot, jäävät, asennonvaihdot sivuilla, ohjaajan kiertämiset ja eteentulotehtävät. Että eroteltavaa riittää. Tehtiin näistä noita ohjaajen ympäri pyörimisiä ja jättäviä sekä asennonvaihtoja. Asennonvaihdot meni hyvin, kuten myös ohjaajan ympäri pyörimiset, mutta jäävissä on ollut viime aikoina hankaluuksia. 

Perjantaina päästiin treenaamaan paikallisen puutarhan kasvihuoneille. Sisälle ei tietenkään ollut asiaa, mutta ulkoalueilla oli loistavia piiloja ja muutenkin taas kiva päästä uudenlaiseen ympäristöön. Kiitos tästä mahdollisuudesta!

Taaville kolme maalia ja liinassa mentiin. Kaikki löytyivät hyvin ja ilmaisut oli taas kerran loistavia. 

Pieni paikallaolotreeni kesken haun.

Lauantaina oltiin rallyn ylituomari Kirsi Petäjän rallyvalkussa. Tehtiin kahta radanpätkää. Kirsin mielestä meillä ei ole isoja puutteita, jos ääntelyä ei lasketa. Tietysti tarkkuutta tarvitaan lisää, jotta ne pienet virheet saadaan pois, mutta noin periaatteessa homma on hallussa.

Muutama liike oli, jotka ei jostain syystä tällä kertaa onnistuneet. Eli liikkeestä seisominen oikealla puolella ja puolenvaihto takaa. Lisäksi mun on itse kiinnitettävä enemmän huomiota kulkulinjoihin ja suorituspaikkoihin, mutta tämähän ei tullut yllätyksenä. Esimerkiksi molemmat täyskäännös oikeaan kyltille on hyvä tulla niin, että koira tulee keskelle kylttiä. Näin on käännöksen jälkeen paremmassa linjassa seuraavaan kylttiin nähden. Ja sitten ne paikallaan käännökset. Tarvin itselleni targetin, että saan ne onnistumaan oikeasti paikallaan. Lisää vaan tekniikkatreeniä meille molemmille, niin hyvä tulee.

Sunnuntaina aamupäivällä hakuiltiin korkealla olevien maalimiesten merkeissä. Kaksi maalia oli vielä lähekkäin toisiaan. Tää oli sillai jännä, että Taavi ilmaisi ensin selkeesti molempia maaleja, haukkui vähän kuin vuoron perän molemmille, kunnes sitten valitsi toisen. Valitettavssti molemmille haukkuminen ei näy videolla... Palkan saatuaan ei kuitenkaan ilmaissut toista, vaan jatkoi matkaa eteenpäin. Oliko omasta mielestään ilmaissut jo molemmat vai joko se toinen kerkes unohtua? Videot Heli Roimola.

Tehtiin pieni lenkki ja tultiin uudestaan samaan paikkaan, jolloin Taavi kapusi ylös. Ilmaisu oli vaikea, kun ei ritilärappusila oikein saanut kunnon asentoa. 

Tein myös peko-t tottista ja Tapsa oli aika hyvä. Lopuksi vielä häiriössä seuramista ja siinä Taavi oli huippu!

Rallattelua ja vaihtelua hakuun

Maanantaina käytiin tekemässä rallyn nettikurssin rataharjoitusta. On tuo vaan melko veikeä laji. Me osataan lähes kaikki mes-luokassa vaadittavat liikkeet, mutta kun ne yhdistetään radaksi, niin se ei enää olekaan niin helppoa. Lisäksi Taavin ääntely tuntuu musta lisääntyneen taas tosi paljon. Melkoisen ärsyttävää, mutta en osaa sille tehdä mitään. Kun tehdään rataa useampi kerta peräkkäin, niin Taavi hiljenee. Nyt käytiin reilu tunnin lenkkikin ennen hallille menoa, mutta ei sillä ollut mitään vaikutusta mihinkään.

Tää rata on muutamaa tehtävää pidempi kuin oikeat kisaradat. Hinkattiin rataa ja Taavi oli kehittänyt ihan oman kiemuran ohjaajan kiertoon, ei meinannut oikealla seuratessa onnistua millään, vaan aina se teki oman piruetin sinne väliin. Tätä hiottiin sitten ihan yksittäisenä liikkeenä ja peruutustakin vähän treenattiin radan ulkopuolisista liikkeistä.

Tiistaina illalla hakua tooosi pitkästä aikaa lumihangessa. Viime talvena ei lunta ollut ja sitä edellisenä sitä oli niin paljon, ettei juuri päässyt mihinkään treenaamaan. Alue ei ollut kovin iso, ehkä noin pari hehtaaria ja siellä oli kaksi maalia, joista toinen seisova ja toinen lakanan alla piilossa.

Lähdettiin kiertämään alue, että päästiin tuulen alapuolelle. Luminen Rinne oli paikoin haastava ainakin ihmisosapuolille ja Taavikin sai hyvän fysiikkatreenin etsinnän lomassa, kun lunta oli sen verran reilusti. 

Ekaksi löytyi seisova maalimies, joka oli mennyt vahingossa jonkin verran alueen ulkopuolelle. Nää on aina hauskoja yllätyksiä, mutta Taavihan ei rajoja tiedä ja hyvin löytyi tämä hienolla ilmaisulla. Eikä se toinenkaan maali tuottanut haasteita, vaan pitkä hyvä ilmaisu sieltäkin.

Keskiviikkona taas hallilla saman rallyradan kimpussa. Nyt saatiin jotain jo viedeollekin koutsille lähetettäväksi. Itseä mietityttää käännösten yhdenaikaisuus ja sitten tuota seisomisen vinouttaa on ruvettava työstämään jotenkin. 

Ja koutsin kommentit olikin, että käännökset on joko -3 tai -10 eriaikaisuudesta johtuen...

Perjantaina tehtiin alla olevaa rataa. Omasta mielestä meni ihan kivasti ja ehkä oivalsin jotain vauhdin rytmityksestä ja se ehkä auttoi Taavia. Oli selvästi rauhallisempi ja hiljaisempi. Vielä kun saisin omat ohjaukseni selkeämmiksi ja yksiselitteisemmiksi.

Illalla käytiin treenaamassa rakennusetsintää. Pitäis ehkä olla siinä jotenkin järjestelmällinen ja koira hallinnassa, mutta kun en jotenkin osaa suhtautua siihen tarpeeksi vakavasti. Rakennusetsintä on hyvää vaihtelua ja tuo treeneihin erilaista haastetta, mutta Tapsu saa mennä aika vapaasti. Ja sehän menee. Yläkerrassa, missä on tilaa, se juoksee jalat sutien ja vetää käännökset sladissa. Ja ukot löytyy nopsaan. Alakerrassa kaiken tavaran keskellä se on aavistuksen rauhallisempi. Täytyy ehkä jatkossa vähän yrittää sitä ohjatakin tuolla sisällä ja vaatia tarkkuutta ilmaisuun. 

Sunnuntaina aamupäivällä taajamaetsintäharjoitus ja Taavi oli kyllä hyvä. Tarkensi kaikki maalimiehet hienosti loppuun asti ja osasi aika kivasti käydä itsenäisesti tarkistamassa kaikki paikat. Ohjaajallehan tuo taajama on ainakin omasta mielestä huomattavasti haastavampaa kuin maasto. Kuvat Suvi Lahtinen:

Illalla hallilla vähän eteenmenoja ja rallyjuttuja. Eteenmenoissa seuruu kärsii aika paljon, kun palkka odottaa, mut onpahan vauhtia eteenmenossa. Rallyn käännöksiä vähän hinkattiin ja kyllä ne aina välilä onnistuu hyvin. Oikealla seuratessa asennonvaihdot onnistuu huomattavasti paremmin kuin vasemmalla. Koska koronarajoitukset peruivat kaikki kisat myös helmikuulta, niin harjoittelu jatkuu ilman sen suurempia kisasuunnitelmia. Kun ja jos kisoja saa joskus vielä tänä vuonna järjestää, niin niihin on varmasti niin järjetön tunku, ettei kisapaikan saanti varmastikaan tule olemaan helppoa...

Syysretki ja monet kaveritreffit

Edellisen viikon lauantaina käytiin aamusta treenaamassa nollakelissä kovanmaan jäljennostoa. Edistymistä on tapahtunut ja jäljestys oli paikoitellen todella hyvää. Vain pari nostoa ja vähän pidemmät jäljet, nostoissa hyvää tarkistelua jäljen suunnasta. Nyt pitäis vaan keksiä hyviä paikkoja tän harrastamiseen, kun tarvis puhtaan kovan ison alueen, jotta sais hyvän treenin...

Viime viikon tiistaina ajeltiin Turkuun, matkalla poikettiin pienille leikkitreffeille Focan ja Femmen luokse.

Keskiviikkona aamusta laivalla Maarianhaminaan ja muutaman päivän irtiotto arjesta Ahvenanmaalla.

Ulkoiltiin paljon, kalliot oli liukkaita ja haastavia ainakin ihmisille kulkea

Apukuski tarkkana

Ahvenanmaalla on upea luonto ja paljon nähtävää sesongin ulkopuolellakin

Ahvenanmaan korkeimmalla kohdalla

Reissusta kotiin ajeltiin Hyvinkään kautta ja kyläiltiin Hilden luona. Lauantaina käytiin jäljellä, Taaville nostoja kovalla alustalla ja Hildelle metsäjälkeä. Taavi ajoi jäljet taas tuoreeltaan ja tarkisteli suuntia hyvin, homma näytti jo vähän siltä kuin sen haluaisin näyttävänkin. Kolme nostoa tehtiin nyt.

Tottakai Uskomaton Olen ja Tottakai Lupaan Olla Sun Sininen Hetki

  

Sunnuntaina oltiin päivä Espoossa Ruduksen turvapuistossa treenaamassa vähän erilaista etsintää. Turvapuistossa yritykset perehtyvät turvallisiin työtapoihin erilaisilla työmailla ja alueella oli lavastettuna kaikenlaisia tapauksia ja paljon mallinukkeja. Nämä nuket oli osalle koirista tosi pahoja mörköjä, mutta Taavi ei reagoinut nukkeihin tai erikoisiin alustoihin mitenkään erityisesti. Tehtiin kaksi treenikierrosta.

Ekalla kierroksella kolme ukkoa piilossa kuormurin hytissä, säiliöauton säiliön päällä ja betoniauton päällä. Kuormuri oli hankala, Taavi ilmaisi auton alla. Ihan oikein siis, mutta joutui hakemaan hajua kauan. Ylhäällä olevat maalit löytyi kohtalaisen helposti. Alueella kävi myös voimakas tuuli ja toisella laidalla oli kallioseinä. Niin Taavin kuin monen muunkin koiran kohdalla oli hyvin havaittavissa se, kuinka haju pakkaantui kallioseinää vasten ja koirat reagoivat voimakkaasti seinämän vieressä ja jopa yrittivät sitä ylös.

Ovi oli etsinnän ajan kiinni ja avattiin vasta, kun Taavi ilmaisi tarkasti.

Toisella kierroksella maalit korkealla ritilärappusissa ja jonkin asfalttijyrsinkoneen syövereissä. Nämä löytyi hyvin ja ritilärappusille kiipeäminen ei tuottanut hankaluuksia Taaville.

Maanantaina kimppalenkillä Novan ja Viiman kanssa. Nova pisti Taavin kuriin ja järjestykseen ja sen ärhäkkyys sai Taavin hieman hämilleen. Hienosti osasi Tapsa antaa Novalle tilaa ja rauhoitteli sitä voimakkaasti, jos osuivat liian lähelle toisiaan.

Tiistaina päästin Taavin aamulla normaalisti ennen töihin lähtöä käymään ulkona ja annoin sille aamuruuan. En huomannut mitään erikoista. Aamupäivällä Muru laittoi videoviestin, jossa Taavi pitää silmiään kiinni ja näyttää kovin kärsivältä, silmät näyttivät kuin umpeen turvonneilta. Miks aina nää tapahtuu, kun ei pääse heti lääkäriin. Onneksi on ihana kasvattaja, joka riensi apuun, kun Muru ei käsileikkauksen jälkeen olisi kyennyt ellikeikkaa hoitamaan yksin. Saivat ajan nopsaan ja Taavi sai avun, vaikka ei se vissiin enää lääkäriin mennessä ollut mitään siristellyt. Mitään erikoista ei löytynyt, todennäköisesti tuuli on ärsyttänyt silmiä. Nyt laitellaan tippoja muutama päivä ja jatkossa ennaltaehkäisevästi kostuttavia tippoja, mikäli joudutaan alttiiksi tuulelle tai pölylle. Kiitos Seija avusta!