Helteinen lomaviikko täynnä iloa, onnistumisia, haasteita ja vähän huoltakin

Helteet vaan jatkuu ja jatkuu ja niitä uhmaten käytiin vähän viime torstaina treenimässä.

Taavi tottisteli seuruun ja eteenmenojen merkeissä, meni ihan kivasti.

Sinni treenas ilmaisuja. Tehtiin kaksi kahden ukon settiä. Oikeastaan kaikki oli hyviä suorituksia tän hetken osaamistasoon nähden. Sinni etsii innokkaasti, poimii rulla  itsenäisesti maalimieheltä, tuo sen melkein mulle asti ja vie hyvin näytölle. 

Yhdelle maalille mennessään se tosin hapuili rullaa jo sinne juostessaan, mutta kävi kuitenkin hyvin maalimiehellä asti ja toisella se hamusi rullaa suuhunsa niin, että saikin otteen maalimiehen ranteesta. Osasi kuitenkin vaihtaa sen rullaan. Oiskin kätevää, kun vois vaan lähettää koiran metsään ja se sit raahais kadonneen sieltä ihmisten ilmoille..

Perjantaina käytiin hellettä paossa veneilemässä. Löydettiin levätön ranta ja uitiin ja pötköteltiin koko porukalla useampi tunti.

Lauantaina iltasella käytiin Taavin kanssa haun taidontarkastuksessa. Huh mikä keli! Lämpötila oli reilusti hellelukemilla, koepaikalle ajellessa mittari näytti 28 °C ja metsään mennesäkin vielä 25 °C, ilmankosteus korkealla ja vaikka päivällä oli tuulista, niin illaksi tyyntyi kokonaan, lehtikään ei värähtänyt metsässä. Todella haastava keli siis!

Alun sosiaalisuusosuus meni hyvin. Oltiin viimeisenä suoritusvuorossa, joten sosiaalisuuden jälkeen odoteltiin useampi tunti meidän vuoroa. Onneksi olin saanut juotua aika hyvin päivän aikana, joten en ihan tuupertunut, vaikken mitään ollut taas pystynyt syömään.

Hallinnassa seuruu kohtalainen ja paikkis hyvä, paitsi pari haukkua tuli ja nenä pitkällään haisteli välillä jotain, muttei hievahtanutkaan paikaltaan.

Kolmen hehtaarin alue oli haastavakulkuista pyhtääläistä kivikkoa tuulenkaadoilla höystettynä, jossa sai tarkkaan katsoa mihin jalkansa laittoi, ettei humpsahtanut kivenkoloon. Pari kertaa meinasin mennä nurinkin. Hyvä ja haastava koemaasto siis!

Täysin tuuleton pätsikeli teki hommasta haastavan ja Taavi ei ollut parhaimmillaan, hellekelit ei vaan ole sen juttu.

Ensimmäinen ukko löytyi melko nopeasti ja siltä hyvä ilmaisu siirtolohkareiden uumenista.

Toista ukkoa etsittiin hetki ja sen löydyttyä näkyi jo vähän kuumuus, ilmaisu ei ollut Taavimaisen vahva suoritus. Lisäksi Taavi joi ukon jälkeen, joka kielii siitä että ihan oikeasti oli hiki, kun normaalisti ei juurikaan suostu juomaan kesken hommien.

Kolmatta maalia etsittiin sitten pidempään, kun se sattui etsintäsuunnitelmassani aivan viimeiseen nurkkaan. Aikaa ukon löytyessä oli mennyt muutama minuutti yli puoli tuntia. Löytö tuli aika läheltä ja sen takia ja kuumuudesta johtuen ilmaisu oli vähän vaisu.

Haastavaan keliin nähden kuitenkin hyvä suoritus ja haun taidontarkastus läpi erinomaisin arvosanoin, vain ilmaisuista pientä miinusta.

Taavilla on nyt luvat eläkeikään asti voimassa, joten meillä ei ole enää tarve osallistua kokeisiin. Nyt vaanntoivotaan pitkää ikää ja terveyttä Taaville! Ja mulle.

Kuva Tomi Tuovinen

Sunnuntaina ajeltiin Sinnin kanssa aamusta Heinolaan näyttelyyn. Tuomarimuutoksen jälkeen meitä oli arvioimassa kovin miellyttävä ja koiran huomioon ottava Maija Mäkinen. Hän olikin varsin tarkka ja perusteellinen laskiessaan kaikki hampaat ja tutkiessaan tassuja myöden koiran läpikotaisi sekä juoksettaessaan meitä monta ympyrää ja eestaas useampaan kertaan samalla tutkien rotumääritelmää. Sinni jopa mitattiin. 

 

Arvostelu kuului näin:

22 kk reipas nuori narttu, jolla hyvät mittasuhteet ja ylälinja. Kaunisilmeinen pää. Hyvät korvat, silmät ja purenta. Hyvä kaula ja runko. Hyvät kulmaukset, luusto ja käpälät. Takana yksinkertaiset kannukset. Hyvä karvan laatu. Liikkuu tasapainoisesti sivusta, kapeasti takaa. Viehättävä käytös. Käyttää iloisesti häntäänsä.

Sinni oli rop ja sai toisen sertinsä.

Ryhmäkehään ei jääty, koska kehästä autolle kävellessä huomasin Sinnin pissaavan tosi tummaa pissaa. Se oli edellisenä iltana päässyt varastamaan mun koejännitysahdistuksessa lattialle unohtamastani koirien hoitolaukusta kipulääkettä muutaman tabletin, mutta koska Muru oli sen heti oksettanut, kun tämän huomasi, ohje oli seurata vointia. Silti heti iski paniikki, että nyt on munuaiset paskana 😭😭.

Yleisvointi Sinnillä oli onneksi hyvä, mitään en ois tajunnu, jos en ois pissaa nähnyt. Jalka suorana ajoin Kouvolan eläinsairaalan päivystykseen ja siellä oltiin puolilta päivin. Hetki jouduttiin lääkäriä odottelemaan ennen kuin ehti Sinnin tutkia. Ei siitä kai mitään tuossa yleistutkimuksessa löytynyt tai lääkäri ei ainakaan sanonut. Hoitajan mukaan runsas mustikoiden syönti voi värjätä pissaa ja ehkä helteiden aiheuttama mahdollinen kuivuminen myös tummentaa virtsaa. Joka tapauksessa Sinni jäi verikokeisiin ja tiputukseen sairaalalle mun ajellessa yksin kotiin. Ei ole kyllä mitään herkkua jättää koira sinne ja odotella itse epätietoisena jotain väliaikatietoja.

Puol kasin jälkeen illalla sairaalalta sitten vihdoin soitettiin, ettei verikokeissa ollut mitään poikkeavaa ja Sinni on ollut koko ajan iloinen ja pirteä. En kuitenkaan saanut hakea sitä kotiin, vaan se jäi yöksi ja aamulla uudet verikokeet (haiskahtaa rahastukselta).

Aamun verikokeet edelleen hyvät ja sain hakea Sinnin kotiin. Kouvolaan päästyäni sitten kerrottiin kuitenkin, että maksa-arvoissa oli pientä poikkeamaa. Ei mitään hälyttävää kuitenkaan, maksa-arvoissahan näkyy heti jos vähänkään lääkkeistä ehti imeytyä. Kontrolliveret muutaman viikon päästä varuiksi. Kovasti oli väsynyt potilas kotiutuessaan.

Taavi pääsi uimaan Sinnin sairastaessa.

Tiistaina Taaville palauttavaa treeniä kokeen jälkeen. Ennen metsään menoa kuitenkin vähän hallintatreeniä. Metsään katosi kolme hieman huutelevaa maalimiestä Taavin nähden. Eivät menneet kauas ja palkan Taavi sai nopeasti. Tahvolla oli superhauskaa ja toisen treeniporukan aika läheltä kuulunut koiran haukku ei Taavin hommiin vaikuttanut mitenkään.

Keskiviikkona aamupäivällä Sinnille parituntinen 200 metriä pitkä jälki, jossa kaksi kulmaa ja kaksi esinettä. Ei nostoa, hyvin merkitty. Lämmintä oli 26,5 °C eli aivan tarpeeksi ja kosteuskin oli 75 % ja tuulta muutama metri.

Sinni lähti hyvin ja toisen suoran puolessa välissä olleelle esineelle asti hyvin, loppukin kohtalaisesti. Molemmissa kulmissa lenkit. 

Kyllä tuo merkkaaminen tuo varmuutta mulle, vaikken sitä haluaisi tehdä. Pakko nyt kuitenkin merkkailla tää loppukausi. Häntään en osannut vieläkään kiinnittää huomiota...

Illalla ukkosta edeltävässä hautovassa kelissä käytiin Sintun kanssa vähän tokoilemassa. Toinen koira ei Sinniä juuri häirinnyt, mutta lämpö vähän hyydytti. 

Tehtiin seuruuta, merkkien kiertoa ja paikkista yhdessä toisen kanssa sekä toisen häiriköidessä palloleikillä. Meni hyvin. Jostain pitäis kaivaa into näihin tokotteluihin, jotta edistyttäisiin oikeasti.

Torstaina Sinnille 200 m merkattu jälki, joka lipsahti neljä tuntia vanhaksi. Pari kulmaa ja esinettä, lämpötila 20 astetta ja kosteutta 85 %, tuulta muutama metri.

Ajoittain todella hyvää jäljestystä, mutta mahtui tuohon matkaan myös mustikkan syöntiä ja kulmat oli vaikeita. Molemmilla esinellä Sinni pysähtyi heiluttamaan häntäänsä, muuten häntä mulle edelleen vaikea.

Seuraavaan jälkeen en tee kulmia. Nyt treenattiin myös kesken jäljen palkkausta, toivottavsti Sinni tajus palkan tulevan hyvästä jäljestyksestä...

Illalla hakuilua partioiden Sinnille. Ekan ukon se nosti noin 70 metristä ja tää ukko oli kaikin puolin mallisuoritus hieman haastavassa maastossa.

Toisella ukolla Sinni oli käynyt ja poiminut rullankin, mutta tässäkin kohtaa oli vaikeaa maastoa ja isolle kivelle hypätessä rulla oli pudonnut, eikä Sinni sitä sitten enää poiminut uudestaan. Kierrettiin uusi lenkki ja nyt Sinni toimi hyvin tullessaan uudestaan ukolle. Ihan hyvä vähän pidempi treeni Sintturalle.

Monenmoista menoa

Edellisen viikon keskiviikkona koirilla oli fyssari. Aikaa varatessa kerroin, ettei meillä mitään isompaa akuuttia tarvetta ole. Siitä ei mennyt montaa päivää, kun Sinni juoksi ihan täysiä päin Taavia. Oikein kumaus kävi ja Taavia selvästi sattui, saattoi sattua Sinniäkin. Sen jälkeen Taavilla oli selvästi kipeää selässä.

Ja olihan se jumissa selän takaosasta ja lonkkien ja rangan välistä, mutta kaikki jumit saatiin auki ja liikkuvuus rangassa on hyvä, kuten kaikissa muissakin nivelissä. 

Sinnikin oli jumissa. Rintarangassa yksi nikamaväli ihan juntturissa ja sitä joudutaan nyt kotonakin jumppailemaan, jotta saataisiin se sieltä kunnolla auki ja liikkumaan. Pitäisi muutenkin taas aktivoitua molempien osalta tuon jumppailun suhteen... Sen lisäksi oli reidet jumissa, mikä ei sen spurttailuilla ole mikään ihme. Ne saatiin hyvin auki. Sinni antoi muuten käsitellä itsensä tosi hyvin ja muutaman kerran näytti ihan nukahtavankin, mutta kipeitä paikkoja käsiteltäessä se kyllä osasi vängätä ja kiemurrella melkoisesti. Onneksi sitten kuitenkin rentoutui aina lopulta hoidettavaksi. Eiköhän sekin opi helpoksi käsiteltäväksi, kunhan vielä muutaman kerran käydään.

Perjantaina hakutreenit Sinnille. Aika lämmin keli ja kivasti tuulta. Kolme valmista maalimiestä.

Ennen metsään menoa tein pienen paikkiksen. Ekaksi Sinni nousi melkein heti. Kun palautin paikalleen, niin sit pysyi minuutin, jonka jälkeen vapautin. 

Maastoon Sinnillä on kova kiire, mut kyllä se kohtuullisesti on ohjattavissakin. Etsintä kesti parikymmentä minuuttia ja sain Sinnin jopa kerran juotettua! Hirmu into sillä on ja hienosti löytyi kaikki maalit, osa jopa vähän kauempaakin. Ei voi kun olla tyytyväinen! Joku kun jaksais hinkata tottiksen kuntoon, niin voitas mennä kokeeseen, ainakin melkein.

Sinnin hakuilu on aika lentävää menoa!

Taavi teki vaan seuruuta ja paikkista. Olen nyt yrittänyt etsiä haastavia paikkispaikkoja ja tänään oli ainakin muiden koirien hajuja. Kyllä kiinnosti, mut pysyi silti hyvin.

Lauantaina Sinnille jälki. Ajattelin, että ois ollu helppo, kun aamulla satoi rankasti ja metsä oli kostea ja jälki vain tunnin vanha. Pituutta jäljellä oli viitisensataa metriä, kulmia viisi ja keppejä kuusi. Jana 25 metriä.

Mut ei ollu helppo. Tai varmaan oli, mut ei vaan Sinniltä irtoa oikein toi jäljestys tällä hetkellä. Mustikat rupeaa kypsymään, niin niiden mutustelu oli mielenkiintoisempaa. 

Jälkeen mahtui hyviäkin pätkiä, enempi jäljen loppupäässä. Kaks viimeistä kulmaa oli loistavat ja viis ekaa keppiä löytyi ja ne ilmaistiin selkeästi. Pitkällä liinalla meni ehkä paremmin kuin lyhyellä... Mut silti jotenkin tosi vaisua menoa. Aikaa meni vajaa puol tuntia eli hidasta on. Nurmijäljellä Sinniä saa jarruttaa kunnolla ja metsässä pitäis melkein työntää eteenpäin, vaikka metsän pitäis olla helpompi.

Pitää vaan muistaa, että Sinni on vielä tosi nuori ja ollaan tehty tosi vähän jälkeä, että eiköhän se tästä ajan kanssa. Kun vaan tietäis, mitä ois järkevä tehä seuraavaksi.

Sunnuntaina oltiin Sintturan kanssa Nina Mannerin tottiskoulutuksessa. Sinnille oli hyvää oppia olla kentän laidalla katselemassa toisten koirien touhuja, ihanan rauhallisesti se osasi olla. Taisi jossain vaiheessa jo vähän väsähtääkin ja veteli sikeitä.

Kaks settiä oli päivän aikana ja Sinni oli ehkä jo vähän väsy pitkästä odottelusta, kun oli vasta yhdeksäntenä koirana vuorossa. Sinnin kanssa tehtiin ekalla setillä seuruuta. Yllättäen mun pitäis olla aktiivisempi... 

Edelleen pienellä avulla mennään ja pelkkään perusasentoon pitäisi saada myös vähän ryhtiä ja intoa lisää, kun Sinni vähän laskee seuraa-käskyn saatuaan. Mutta siis yleisesti enemmän variaatiota tekemiseen ja palkkaus pitää saada myös vauhdikkaammaksi, jotta homma pysyisi Sinnin mielestä kivana. 

Kuvat Sanna Muuri:

Toisella setillä noutoa ja merkin kiertoa. Noudon loppuasennossa, kuten myös ihan luoksetulossa Sinni pitäisi saada tulemaan paljon lähemmäs mua. Tähänkin saatiin hyviä vinkkejä. Kapulan pito on aika hyvällä mallilla, vaikka ote saisi olla hieman tiukempi.

Kotiin tultuamme huomasin Sinnin pötkötellessä, että yksi sen anturoista näyttää oudolta ja sieltähän löytyi ilkeän näköinen haava. Ei mitään tietoa missä ja milloin se on tullut. Onneksi on lähtenyt paranemaan kotikonstein hyvin, eikä tunnu vaivaavan Sinniä millään tavalla. Tossukin saa olla jalassa ihan rauhassa.

Maanantaina molemmille ihan tuskaisessa hellekelissä lyhyet jäljet, noin sata metriä. Ikää jäljille kertyi puolisen tuntia. Halusin vain nähdä kuinka paljon kypsyvät mustikat häiritsee Taavin hommaa ja samalla tuli sitten tehtyä Sinnillekin pieni testijälki.

Ennen jälkeä Taaville tottista seuruun ja paikkiksen muodossa, hyvin meni. Lyhyt nosto ja sehän puksutti jäljen loppukepille tosi hyvin, vaikka pari mustikkaa sille kyllä maistui matkaevääksi. 

Meinas olla vähän hiki

Sinnille myös sadan metrin jälki noin viidentoista metrin nostolla. Nosto meni hyvin ja jälkikin paljon paremmin kuin mitä nyt on viime aikoina mennyt, oli kiva tuntea veto liinassa. Edelleen tarvin ihan tosi paljon lisää treeniä, jotta oppisin lukemaan Sintturaa.

Tiistaina Sinni kävi tutustumassa maailmanluokan menoon kaupungilla Tattoon alettua. Ihan mahtavan reipas ja rento festivaalikävijä. Oli vaan niin hurjan kuuma, ettei hirmu kauaa viitsitty olla, mutta tulihan sitä kierrettyä tattookatua ja käytyä kuuntelemassa puistokonserttia. 

Keskiviikkoiltana käytiin Taavin kanssa pelastusjälkikokeessa suorittamassa peruskoe lämpimässä, mutta ei onneksi illalla enää helteisessä kelissä. Meillähän oli uhkana hälyvalmiuksien vanhaksi meno syyskuun alussa, kun jälkikoepaikkoja ei vain ole. Edelliseen kuuteen kokeeseen joihin olin ilmoittautunut, niin en ole mahtunut mukaan. Joten ihan supermahtavaa, että järjestettiin tällainen vähän ylimääräinen koe, kiitos siitä!

Mun jännittäminen on ihan sairasta ja useamman päivän pahoinvoinnin ja painajaisten jälkeen sain koepäivänä pysymään sisällä vain yhden banaanin. Voin sanoa, että helteisenä päivänä kokeen odottelu iltaan asti oli melko voimia vievää...

Koe alkaa koirien sosiaalisuuden testauksella, jossa kaikki kokeeseen osallistuvat koirakot ovat yhtä aikaa läsnä ja kokeen testaaja toteaa koirat sekä koira- että ihmissosiaalisiksi silittelemällä jokaisen koiran läpi ja toteamalla ettei ne syö toisiaan. Koirat saavat olla käskyn alla, mutta palkata ei saa. Taavihan reagoi vahvasti mun jännittämiseen, mutta hienosti se meni testaajan luokse siliteltäväksi, ei siis mitään ongelmia tässä osuudessa.

Video Suvi:

Seuraavaksi vuorossa hallintaosuus, jossa on seuruuta ja paikkamakuu. Kokeissa Taavi seuraa aina tosi huonosti, jätättää ja kontakti on huono, mutta seuraa se kuitenkin tarpeeksi. Paikkamakuu meni ihan superhienosti, hiljaa ja rauhassa tarkasti mua tapittaen Tapsu makasi koko kolme minuuttia, joten hallinta hyvin läpi ja maastoon.

Kuvat Suvi Lahtinen:

paikkis

Ei jännitä yhtään 😂😂😂

Viimeiset ohjeet ennen jäljelle lähtöä.

Koeohjeet uudistuivat tänä vuonna ja peruskokeen jana muuttui viidestäkymmenestä metristä kahteensataan metriin. Jana kuljetaan tien suuntaisesti. Taavi lähti janalle hyvin ja eteni kohtuullisen suoraviivaisesti ja nosti jäljen hieman alle sadan metrin matkan jälkeen: Nätti tarkistus suunnasta ja hienosti oikeaan suuntaan. Siitä sitten puksuteltiin rauhassa vähän mustikoita syöden loppuesineelle kaikki kolme matkalla ollutta esinettä nostaen ja metsätien ylitys hienosti suorittaen koko seitsemänsataa metriä pitkä jälki. Aikaa meni viitisentoista minuuttia. 

Koe siis läpi erinomaisin arvosanoin ja jäljen osalta on taas kaksi vuotta homma ok. Sairaan iso kiitos Suville kartturoinnista lyhyellä varoitusajalla 💓 (uusilla ohjeilla ei vissiin enää saa osallistua ilman kartturia...?)

Todennäköisesti tämä oli Taavin viimeinen jälkikoe, koska kahden vuoden päästä, kun jäljen suoritus vanhenee, Taavi on jo yli yksitoistavuotias ja luulen sen viimeistään silloin voivan jäädä ansaitulle eläkkeelle. Nyt pitäisi sitten metsästää hakukoepaikka vielä jostain...

Ilmoitus jäljen suorituksesta johtopaikalle. Kuva Suvi

Lauantaina hakutreenit, joissa Sinnille partiointia kolmella maalimiehellä. Nää treenit meni kyllä niin reisille, että huh! Ekaks Sinnillä oli vauhtia niin päättömästi, että arvasen sen olevan kykenemätön tuomaan rullaa mulle asti ekalta maalimieheltä. Haki sitten kyllä rullan hyvin uudestaan omatoimisesti, näyttö hyvä.

Toinen maalimies ei ohjeista huolimatta malttanut olla auttamatta Sinniä rullan kanssa ja se varmaan vähän sotki Sinniä. Toi kyllä mulle rullan ja vei näytölle, mutta seuraavalta ei sitten tuonutkaan rullaa ja maalimies epähuomiossa palkkasi Sinnin sen mennessä hakemaan rullaa uudestaan... no sit vähän korjailtiin ja seuraavalla ukolla Sinni oli ihan ulalla, että mitäs nyt pitäis tehdä. Tän jälkeen tehtiin vielä kaksi peräänajoa, joilta ihan superhienot rullantuonnit ja näytöt. Ens treeni pitää yrittää muistaa tehä taas ihan perus tekniikkatreeninä.

Taaville tuplamaalimiehet vesiponnissa, hienosti etsi ja löysi.

Jouluvideo ja Tahvon leikkaus

Tässä taannoin Sinnin tokoryhmä teki jouluvideon. Oli hulvattoman hauskaa! Tässä lopputulos

Taavin kanssa on noseiltu. Otettiin mukaan toinen purkki ja yritettiin saada ilmaisuun vähän kestoa.

Toissa torstaina Taavi kävi hammaskivenpoistossa ja samalla sen kyljestä poistettiin rasvapatti. Alun perin kyljen patista piti ottaa vain näyte, mutta se poistettiinkin samalla reissulla. Hyvä juttu, ei tarvi nukutella erikseen enää sen takia. Harmillista on se, että patti oli lihaksen alla ja avatun lihaskudoksen parantuminen on kuulemma pitkään kipeä. Ei kyllä ole tyyppi vaikuttanut yhtään kipeältä edes kipulääkekuurin loputtua.

Taavi tarvitsi nukutusainetta taas reilun satsin ja koska operaatio oli iltapäivällä, niin herääminen meni pitkälle aamuyöhön. Herättyään Taavi oli kovin rauhaton, mutta ekan toipumispäivän jälkeen se ei ollut omasta mielestään enää yhtään kipiä ja välillä vähän hirvittikin, että kuinka haava kestää. Hyvin on kestänyt.

Sinnin mielestä Taavi oli aluksi melkoisen epäilyttävä. Lääkkeiden haju ja tötterö vähän hirvitti pikkuneitiä, mutta vaihdoin tötterön toisena päivänä omatekemään superhienoon haavapukuun ja lääkehajujen haihduttua Sinnikin taas rupesi retuuttamaan Taavia entiseen malliin...

Hampaat loistokunnossa, jei!

Näyttää kuvassa isommalta kuin oli.

Sinni kävi Fionan ja Lunan kanssa lenkillä Taavin toipuessa.

Juuri muuta ei sitten pariin viime viikkoon olekaan mahtunut, kun työt on taas vieneet ihan liikaa ja sit on vähän reissattu, tällä kertaa ja pitkästä aikaa ilman koiria. Olipa outoa, kiitos porukat ja Seija hoidosta!

Rallatellen saikulle

Edellinen viikko oli rallypainotteinen, kun osallistun toisellekin nettivalmennuskurssille ja ne menevät kaksi viikkoa päällekäin. Tällä uudella kurssilla kouluttajana on rallyn ylituomari Jaana Karppinen.

Ekaks käytiin tekemässä uuden kurssin miniratatreenit parilla eri kerralla. Tehdessä oli jotenkin olo, että ollaan ihan sysipaskoja, mut ei se videolla niiiin pahalta näyttänyt.

Koutsin kommentit tästä pätkästä: "Kukkaset näyttää sujuvalta ja yhdenaikaisilta. Samoin oikea tuplasaksa on yhdenaikainen. Vauhdinmuutoskohdat näyttää edestäpäin siltä, että lähtevät kyltin kohdalta, se on -1 ov, mutta ole silti tarkkana ettei mene kyltin ohi. Juoksussa koira on vähän epävarman oloinen, joten sitä kannattaa vahvistaa vielä."

On meidän käännöstreenistä siis jotain hyötyä ollut!! Ja tuo juoksu on kyllä hassu, kun välillä edistää ja välillä jätättää. Oikealla kyllä ehkä vähän vaikeampaa noi käännökset juosten.

Tähän videoon liittyen totesin tekeväni liikkeet aina liian lähellä kylttiä ja kysyin tuosta aivastuksesta, että pitäiskö tuossa tilanteessa uusia? Lisäksi olin alun tuplasaksalaisessa ekaks ite kääntymässä vika suuntaan, joten oman aivokävyn vuoksi jumitin liian kauan. Hitto kun ei voi ihminen erottaa oikeaa ja vasenta.  

Jaanan vastaus ja palaute: "Olinkin laittamassa, että jää vain kauemmas kylteistä! Niitä suorituspaikkoja vois merkata vaikka maalarinteipillä. Tuplasaksassa ensimmäinen käännös on eriaikainen eli koira lähtee kiertämään sinua ensin ja käännyt vasta sitten. Muista että käännösten on oltava yhdenaikaisia! Puolenvaihdot on hyvät!  Tuo täyskäännöksen aivastus tekee tosiaan pienen eriaikaisuuden tuohon, mutta korkeintaan -1 tvän tuosta kisassa antaisin, liike alkaa kuitenkin yhtä aikaa. Voiko aivastus johtua epävarmuudesta? Jäin miettimään käden liikkeitäsi, ovat vähän jäykät. Vasemmalla seuratessa olet rennompi."

Toisella kertaa tehtiin ekan kurssin vika ratatreeni. Jotenkin tahmeelta tuntui sekin. Edessä peruutus on meille jostain syystä ihan mahdoton liike. 

Sanni Murron kommentit radasta:

Tasainen suoritus. Koira valitettavasti äänteli aika runsaasti tällä kertaa. 

Putkeen menossa ohjaaja kumarsi hieman. Puolenvaihto (mikäli näin oikein) näytti hieman epämääräiseltä. Oikean puolen saksalaisenen ei ollut tiivis. 

Hypyillä ampuu eteenpäin aikamoista vauhtia. Mikäli tämä on sulle ok, niin suoritusteknisestihän kyltissä ei ollut mitään vikaa. Koira tuntuu vaan kiihtyvän kovasti hyppyjen aikana, joten rauhallisempi mielentila saattaisi olla paikoillaan. 

Edessäperuutus oli vino ja liian lyhyt. Koira näytti melkein istuvan siinä. 

Sivulla peruutus oli hyvä. 

Ja koska kevät jatkuu ihan yhtä paskana kuin aiemminkin tai ehkä vähän vielä paskempana, niin Taavi ilmeisesti liukastui omassa pihassa ja loukkasi jalkansa. Täällä oli ihan luistinrataa joka paikka, lumen päälläkin oli jäätävän sateen jäljiltä sentin jääkerros. Ja niin kun mä olen Taavia hallinkin pihalla nostellu autoon ja takas, ettei vaan satuttaisi itseään liukkailla ja sit omassa pihassa ilman mitään suurempaa liikettä mihinkään käy näin.

Tiet on olleet ihan luistinrataa

Käytiin sitä heti näyttämässä päivystyksessä, epäilynä venähdys olan seudulla. Konsultoin myös ortopediä ja sieltä sama hoito-ohje eli kipulääkekuuri ja lepoa viikko ja sitten pikkuhiljaa asteittain paluu normaaliin. Jos kipulääkekuurin jälkeen oireilee, niin sitten aika spesialistille. (Tällä hetkellä ei-akuutille tapaukselle jonot oli kolmesta neljään viikkoa vähän paikasta riippuen, mihin soitin, joten toivon mukaan paraneminen edistyy hyvin!!) Kipulääkkeellä ja levolla mentiin viikko. Lisäksi Taavi sai jalkaan laserhoitoa kahdesti päivässä viiden päivän ajan. Ja bot-verkkoloimi oli joka yö päällä. Lyhyille korttelikävelyille ajettiin pari kertaa päivässä kaupunkiin, koska siellä oli jalkakäytävät melkein sulat. Tosin sielläkin Taavi ehdottomasti halusi kävellä jäisellä reunalla ja tarpeitaan kun ei voi tehdä kuin pusikkoon, niin väkisinkin tuli vähän turhaa rasitusta etupäälle, mut mikäs teet. Omasta mielestään Taavi ei ollu ekan päivän jälkeen yhtään kipeä.

Loukkaantumisen vuoksi Kirsi Petäjän rallyvalkku jäi meiltä väliin. Myös Sannin kurssin viimeinen tekniikkatreeni jäi meiltä tekemättä kurssin puitteissa. Aihe oli vireenhallinta ja se keskittyi enemmän ylikiihkeiden koirien rauhoittamiseen, enkä koe sen oikein edes osuvan meille, joten ei haitannut että se jäi väliin.

Syysretki ja monet kaveritreffit

Edellisen viikon lauantaina käytiin aamusta treenaamassa nollakelissä kovanmaan jäljennostoa. Edistymistä on tapahtunut ja jäljestys oli paikoitellen todella hyvää. Vain pari nostoa ja vähän pidemmät jäljet, nostoissa hyvää tarkistelua jäljen suunnasta. Nyt pitäis vaan keksiä hyviä paikkoja tän harrastamiseen, kun tarvis puhtaan kovan ison alueen, jotta sais hyvän treenin...

Viime viikon tiistaina ajeltiin Turkuun, matkalla poikettiin pienille leikkitreffeille Focan ja Femmen luokse.

Keskiviikkona aamusta laivalla Maarianhaminaan ja muutaman päivän irtiotto arjesta Ahvenanmaalla.

Ulkoiltiin paljon, kalliot oli liukkaita ja haastavia ainakin ihmisille kulkea

Apukuski tarkkana

Ahvenanmaalla on upea luonto ja paljon nähtävää sesongin ulkopuolellakin

Ahvenanmaan korkeimmalla kohdalla

Reissusta kotiin ajeltiin Hyvinkään kautta ja kyläiltiin Hilden luona. Lauantaina käytiin jäljellä, Taaville nostoja kovalla alustalla ja Hildelle metsäjälkeä. Taavi ajoi jäljet taas tuoreeltaan ja tarkisteli suuntia hyvin, homma näytti jo vähän siltä kuin sen haluaisin näyttävänkin. Kolme nostoa tehtiin nyt.

Tottakai Uskomaton Olen ja Tottakai Lupaan Olla Sun Sininen Hetki

  

Sunnuntaina oltiin päivä Espoossa Ruduksen turvapuistossa treenaamassa vähän erilaista etsintää. Turvapuistossa yritykset perehtyvät turvallisiin työtapoihin erilaisilla työmailla ja alueella oli lavastettuna kaikenlaisia tapauksia ja paljon mallinukkeja. Nämä nuket oli osalle koirista tosi pahoja mörköjä, mutta Taavi ei reagoinut nukkeihin tai erikoisiin alustoihin mitenkään erityisesti. Tehtiin kaksi treenikierrosta.

Ekalla kierroksella kolme ukkoa piilossa kuormurin hytissä, säiliöauton säiliön päällä ja betoniauton päällä. Kuormuri oli hankala, Taavi ilmaisi auton alla. Ihan oikein siis, mutta joutui hakemaan hajua kauan. Ylhäällä olevat maalit löytyi kohtalaisen helposti. Alueella kävi myös voimakas tuuli ja toisella laidalla oli kallioseinä. Niin Taavin kuin monen muunkin koiran kohdalla oli hyvin havaittavissa se, kuinka haju pakkaantui kallioseinää vasten ja koirat reagoivat voimakkaasti seinämän vieressä ja jopa yrittivät sitä ylös.

Ovi oli etsinnän ajan kiinni ja avattiin vasta, kun Taavi ilmaisi tarkasti.

Toisella kierroksella maalit korkealla ritilärappusissa ja jonkin asfalttijyrsinkoneen syövereissä. Nämä löytyi hyvin ja ritilärappusille kiipeäminen ei tuottanut hankaluuksia Taaville.

Maanantaina kimppalenkillä Novan ja Viiman kanssa. Nova pisti Taavin kuriin ja järjestykseen ja sen ärhäkkyys sai Taavin hieman hämilleen. Hienosti osasi Tapsa antaa Novalle tilaa ja rauhoitteli sitä voimakkaasti, jos osuivat liian lähelle toisiaan.

Tiistaina päästin Taavin aamulla normaalisti ennen töihin lähtöä käymään ulkona ja annoin sille aamuruuan. En huomannut mitään erikoista. Aamupäivällä Muru laittoi videoviestin, jossa Taavi pitää silmiään kiinni ja näyttää kovin kärsivältä, silmät näyttivät kuin umpeen turvonneilta. Miks aina nää tapahtuu, kun ei pääse heti lääkäriin. Onneksi on ihana kasvattaja, joka riensi apuun, kun Muru ei käsileikkauksen jälkeen olisi kyennyt ellikeikkaa hoitamaan yksin. Saivat ajan nopsaan ja Taavi sai avun, vaikka ei se vissiin enää lääkäriin mennessä ollut mitään siristellyt. Mitään erikoista ei löytynyt, todennäköisesti tuuli on ärsyttänyt silmiä. Nyt laitellaan tippoja muutama päivä ja jatkossa ennaltaehkäisevästi kostuttavia tippoja, mikäli joudutaan alttiiksi tuulelle tai pölylle. Kiitos Seija avusta!