Lepoa ja leikkiä

Sinni lähti juoksuhoitoon toukokuun lopussa. Nää juoksut tuli jotenkin ihan puskista, vaikka Sinni niitä tekikin antaumuksella enemmän tai vähemmän koko kevään. Tutkimattomat ovat narttujen tiet. Taavi oli Sinnin lähdettyä kovin levoton ja ruoat jäi syömättä ja välillä ulvoi oiken ikäväänsä. Ihan outo sekin, vaikka Sinnin ollessa vielä kotona, se ei mitenkään ylenmäärin ollut siitä kiinnostunut.

Lähdettiin sitten Tapsun kanssa kaksin mökille vajaaksi viikoksi ja otettiin ihan levon kannalta. Ei treenattu mitään, lenkkeiltiin vaan ja uitiin.

Viime viikon perjantaina hakutreeneissä Taaville kolme maalimiestä ja ohjaaja selkeästi suhtautui harjoitukseen ja Taavin tekemisiin vähän vasemmalla kädellä. Haahuiltiin siis vaan alueella ja Taavi nosti nopeasti kaksi ukkoa. Kolmas olikin sitten vähän kauempana ja se kulma jäi ohjaajan huolimattomuutta käymättä läpi. Palattiin sitten sinne suunnille uudestaan ja viimeinenkin ukko löytyi. Olisi kyllä pitänyt koiran reaktioista jo ekalla kerralla osata lukea tuo, mutta jotenkin vain ei keskittyminen itsellä nyt riittänyt ihan loppuun asti. Taavi teki hienosti. 

Maanantaina Taaville kolme tuntia vanha 700 m jälki neljällä kepillä ja noin 200 metrin jäljennostomatkalla. Keli oli tosi ihanteellinen, yöllä oli satanut ja lämpötila oli alle kahdenkympin ja tuultakin kohtuullisen vähän.

Ennen jälkeä pieni tottis ja Tapsu perkule nousi paikkamakuusta vajaan kolmen minuutin kohdalla. Otettiin se sitten uusiksi ennen ja jälkeen jäljen.

Taavi nosti matkalta ensin jonkun muun jäljen, mutten antanut sen tietenkään jatkaa sitä. Jatkoimme omaa nostoamme ja vitsit miten hienosti Taavi nosti tuon vähän vastakarvaan tulevan jäljen. Toisen kepin jälkeen kulmassa oli paluuperä ja se teetti töitä, mutta ihan mahtavalla draivilla Taavi teki hommia ja kevättalven vastaavaan treeniin nähden jäljen oikea suunta löytyi huomattavasti nopeammin ja muutenkin tekemisen meininki oli selkeästi määrätietoisempi kuin talven paluuperässä. Muuten koko jälki kuin juna puksuteltiin menemään. Ainut iso miinus oli keppien nousemattomuus, vain viimeinen keppi löytyi. En tiedä missä vika oli. Kepit oli kyllä tosi tuoreet, mutta ne oli silti ollu mulla taskussa melkein tunnin ennen jäljen tekoa. Myöskään toinen koira, jonka kanssa treenattiin, ei nostanut omalta jäljeltään näitä saman satsin keppejä, vaikka sen jäljellä olleet esineet nousi. Erikoista.

Keskiviikkona Sinni tuli hoidosta kotiin vajaan parin viikon hoidon jälkeen ja illalla käytiin veneilemässä. 

Torstaina käytin Taavin sydänultrassa, kun viime vuonna hammaskiven poiston yhteydessä elli sanoi kuulleensa nukutuksessa jonkin pienen sivuäänen. 

Hereillä ei tälläkään kertaa sydämestä kuulunut mitään, mutta ultrassa näkyi pientä rappeumaa läpässä. Ei kuitenkaan mitään vajaatoimintaan viittaavaa, joten eloa jatketaan kuin tähänkin asti, eikä lääkitykseen ole mitään tarvetta vielä.

Illalla Sinni hakutreeneissä ja tehtiin ihan etsintä partioimalla pienellä alueella, kolme maalia.

Ekalla kävi useamman kerran, meni naaman nuolemiseksi ja vähän ihmettelyksi. Ratkaisi tilanteen lopulta kuitenkin itse ja toi rullan. Kaks muuta meni hyvin. Aika vallaton se on liikkuessaan ja irtoaa kauas, lopulta löydöt tuli kuitenkin kohtuullisen läheltä, alle viidestäkympistä. 

Sinni ei näitä alueen partiointeja ole juurikaan vielä tehnyt, joten siihen nähden meni hienosti. Se reagoi hajuun ja alkuhämmästyksen jälkeen sille oli selvää mitä pitää tehdä. Näytöt hyviä ja alueelta autolle hienosti hallinnassa.

Treenin jälkeen pieni lenkki Hilden kanssa. Sinni ei ekaksi oikein tykännyt Hilden tungettelevasta tyylistä, mut alkupörinöiden jälkeen löytyi yhteinen sävel.

Perjantaina kävin molempien kanssa kylillä tottistelemassa ja Sinnille tein pienen jäljen nurmikolle.

Taavi oli tottisteluista ihan liekeissä, vaikka ääntä meinas tulla vähän. Hömpöteltiin kaikenlaista pientä. Sinni ei sitten oikein innostunut tottiksista, oisko hihna ja pari isoa ruohonleikkuukonetta olleet liian isot häiriöt. Jälkikään ei oikein onnistunut. Nosti sen hyvin, mutta ekasta kulmasta ulos ja sit meni ihan haahuiluksi. Ohjaajallakin ongelmia, kun en tienny missä jälki menee, vaikka tallatessa jäi niin vahvat jäljet, että luulin sen näkyvän helposti... ei ollu meidän päivä muutenkaan.

Illalla ajeltiin Sinnin kanssa lähelle Someroa seuraavan päivän valmennuksia varten. Olin katsonut yöpaikan valmiiksi ja Google opastamaan. Googlepa valkkasi meille jonkun ihan hanurista olevan pikkutien ja luoja, että pelkäsin jääväni sinne. Kotiauto ei ole mikään ketterin ajokki ja jouduin ajamaan ihan liian pitkan matkan hirveetä tietä ennen kuin sain menopelin ympäri ja pääsin pois.

Ilta meni siis reilusti pitkäksi ja kello taisi lähennellä puolta yötä ennen kuin iltalenkin jälkeen pääsin nukkumaan.

Huonosti nukutun yön jälkeen Woollandiaan ja siellä pari kertaa lampaille. Sinnille oli viime kerrasta jäänyt selkeästi mieleen, ettei laumaa saa räjäytellä ja nyt se olikin sitten vähän epävarma siitä mitä saa tehdä. Varmuudeksi sitten vain istuskeli ja kovan kehun myötä lähti liikkeelle ja hakeutui kyllä hyvin lampaiden taakse tasapainoon. Hyviä pätkiä oli ja vähän harmittaa, etten arvannut mennä tokalla kiekalla jo isolle pellolle. Sinni ois sen tarvinnut.

Kuvat Teija Sonni-Kautto:

Sunnuntaina osallistuttiin leikityspäivään, jossa maalimies Sami Hämäläinen leikitti koiria. Mut Sinni ei leikkinyt, se halusi vain halia. Ei huono sekään. Mun kanssa se vähän intoutui leikkimään ja Samin mielestä mä leikin ihan hyvin Sinnin kanssa. Joten jos haluaisin Sinnille vahvemman leikin, niin pitäis vaan jaksaa kotona sitä leikittää... Saatiin monta hyvää erityisesti vieraan miehen kohtaamista ja muutenkin oli kiva päivä täynnä positiivisia juttuja Sinnille. 

Kuvat Muru

Maanantaina käytiin iltapäivällä Sinnin kanssa kokeilemassa taas jälkeä nurtsilla, mutta nyt meillä oli pienenä lisähaasteena hirmuinen määrä frisbeegolfaajia juuri tallotun jäljen päällä ja sitten kun jälkeä ajettiin puoli tuntia vanhana, niin golfarit yrittivät kaikkensa tehdä meidän kiusaksi, huutelivat ja toista jäljestävää koiraa jopa yrittivät heittää kiekolla. Mä niin inhoan nykynuorisoa, ihan kamalaa käytöstä! Ens kerralla mentävä varmaan viideltä aamulla, jos sais olla rauhassa.

Mut kaikkeen tuohon paskaan nähden Sinni jopa jäljesti vähän pieniä pätkiä hyvin ja kolme neljästä esineestä nousi.

Illalla käytiin vielä hakutreeneissä. Taaville kaksi ukkoa ja se on kyllä nopea ja varma. alue oli pari hehtaaria ja ei tainnu mennä kuin viis minuuttia, niin oli molemmat ukot ylhäällä. Tuuli oli kyllä hyvä.

Sinnille neljä ukkoa reilun hehtaarin alueella. Kaikki sille entuudestaan tuntemattomia tyyppejä ja oisko tää nyt toinen kerta, kun tehtiin ihan etsintä ilman mitään apuja kiintorullalla.. Kaikki ukot löytyivät, Sinni liikkui kohtuullisen hyvällä etäisyydellä musta. Ekaa ukkoa lukuun ottamatta ukot löytyivät aika läheltä, muutaman kymmenen metrin päästä minusta. Kaikilta, jopa ekalta, Sinni poimi rullan hienosti ja palauttikin sen muilta lähes mulle asti, paitsi viimeiseltä. Rupes vissiin jo vähän väsy painamaan, kun toi rullaa puoleen matkaan ja kääntyi siitä rulla suussa jo takaisin. Pienellä kehotuksella toi sitten kuitenkin rulla mulle asti. Näytöt kaikilla hyviä.

Metsäjuttuja ja paimennusta

Edellisen viikon tiistaina päivällä käytiin kentällä tottistelemassa. Sinni oli ehkä vähän haahuilevalla tuulella, mutta huomattavasti paremmin sen kanssa meni kuin edellisten juoksujen aikaan treenihommat. Jos se nyt siis tekee juoksuja... Mut ei tehty paljon mitään, vähän seuruuta. Enemmänkin oltiin vain tutustumassa uuteen paikkaan.

Taavi oli häiriönä Tarelle ja Tapsun kanssa tehtiin seuruuta ja vitsi kun se meni kivasti! Ei ääntä ja oli muutenkin kivassa mielentilassa. Muutama luoksetulo myös ja paikkis. Kuten kuvasta näkyy, niin palokunta oli meille häiriönä.

Illalla Sinni kävi taas treenailemassa kiintorullan tuontia ja kyllä se on sen vaan hokannut. Maalimiehillä oli käsi alhaalla kuten aiemminkin, mutta sen voi kyllä jatkossa jättää pois. Taaskaan ei Sinni varsinaisesti etsinyt ketään, vaan maalit oli näkyvillä metsässä vajaan viidenkymmenen metrin päässä. Puhtaasti tekniikkatreeni siis.

Ekalle reipas meno, rullan itsenäinen poiminta ja tuonti mulle. Edelleenkään Sinni ei osaa tuoda käteen asti mitään, joten ei voi rullaakaan vaatia. Mutta pudottaa sen onneksi vasta melko lähellä, metrin päässä ehkä. Näytölle meno innokas.

Toisella ukolla Sinnin suuhun olikin tullut keppi rullan sijaan. Juoksi siis keppi suussa melkein mun luokse, kunnes pudotti kepin ja palasi maalille. Oli vähän sen oloinen, että palkkaa pitäis saada, mutta kun sitä ei kuulunut, niin otti rullan ja toi sen mulle. Näyttö hyvä. Jos ois kepin tuonut mulle asti, niin olisin sen hyväksynyt tietenkin, mutta kun pudotti sen kaukana, niin eihän sitä voinut hyväksyä. Tosi tyytyväinen olen kyllä tuohon, että jos ei palkkaa heru, niin ottaa rullani itsenäisesti uudestaan. Vois kuvitella, että jos sitten joskus pudottaa rullan vaikka vaikean maaston takia tai muuten, niin se ei muodostu ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi...

Kaksi viimeistä ukkoa meni myös hyvin. Tosi tyytyväinen olen Sinnin toimintaan. Jokohan sitä uskaltaisi kokeilla rullanilmaisua ihan pikkuruisella etsinnällä?

Keskiviikkona ajeltiin yhden yön reissulle Tampereelle. Kyllä oli maalaiskoirien päät pyörällä ison kaupungin meiningistä, mutta voi miten hienosti ne osasi siellä kulkea. Nähtiin yhden lenkin aikana enemmän koiria kuin kotona koko vuonna ja lisäksi ohitettaviin lukeutuivat myös pyöräilijät, lastenvaunut, sähköpotkulaudat, puliukko, oravat ja jänikset. Erilaisia työkoneita oli myös paljon ja kaikistä tää kaksikko meni ohi kuin olisivat tottuneet kaikenlaisiin outouksiin, paitsi Sinni oraviin. Tais emäntä olla enemmän huolissaan oudoista asioista kuin koirat =)

Kotimatkalla koukattiin tervehtimään Kostia. On se vaan komea ja rakastettava poika, eikä se ole onneksi meitä unohtanut <3

Sinni ja Kosti kävivät lenkillä ja niillä oli oikein hauskaa keskenään.

Lauantaina oltiin Sinnin kanssa paimennuspäivällä Woollandiassa. Päästiin kaksi kertaa lamapaille ja Sinttura oli aikasta kiva. Eka kierros mentiin liinassa lampaiden perässä ja hyvin Sinni fokusoi lampaisiin. Pari kertaa meinas vähän ryntäillä, mutta oli aika kivasti kuitenkin kuulolla.

Toisella kierroksella Sinni oli jo vapaana ja minä lampaiden edessä. Vähän Sinni oli hämillään jutusta, mutta hyvin kuljetti lampaita takana ja oli ihan äärimmäisen hyvin kuulolla. Totteli hidastamiskäskyä (mitä ei ole edes opetettu) tosi hyvin. Muutaman kerran kun en pysynyt lampaiden tahdissa, laitoin Sinnin istumaan ja palasin itse lampaiden eteen. Näistä tilanteista Sinnin oli vaikea lähteä uudestaan liikkeelle. Ihan kuin se ei olisi ollut varma, että saako nyt liikkua vai ei. Oli tosi kiva päivä! Toivottavasti päästään vielä tänä kesänä uudestaan.

Kuvia otti Teija Sonni:

Omat kuvat

Oman vuoron odottelua

lambakset

Toffe ja Sinni

Sunnuntai-iltana Sinni kävi hakemassa neljä kiintorullaa maalimiehiltä. Alkaneista juoksuista huolimatta se pystyi aika kivasti tekemään hommia. Eka maalimies meni tosin ihan plörinäksi, mutta toiselta se vähän autettuna haki rullan ja kolme vikaa meni sitten jo oikein tyylikkäästi. Nyt oli vähän pidempi matka kuin viimeksi.

Helatorstaina pidettiin pitkien etsintöjen treeni perinteisesti huonossa kelissä. Taavi teki vajaan kolmenkymmenen hehtaarin etsinnän, josta aika alkuvaiheessa nousi jälki ja löytyi reppu. Jälki meni kuitenkin meidän alueen ulkopuolelle, joten sitä emme voineet jatkaa. Jatkoimme siis partiointia ja kun etsintää oli takana vajaa puolitoista tuntia, nosti Taavi jäljen ihan superupeasti. Se sai jäljestä hajun ja hienosti ilmavainulla jäljen luokse ja siitä nenä maahan ja varmasti maalille. Loistava harjoitus!

Etsintäreitti

Jäljellä

Lopuksi vielä tottista

Perjantaina yritettiin Sinnin kanssa jälkeä, mutta se meni ihan haahuiluksi. Illalla Taren kanssa lenkillä.

Lauantaina Hyvinkäällä pyrritapaamisessa RotuRacessa. Kiva ja vauhdikas päivä!

Kimppakuvan otti Maria Runonen

Vähän harmittaa, kun ei saatu Taavin kanssa jälkikoepaikkaa. Tosi huonosti sattuu kokeet taas mun työvuoroihin ja näillä polttoaineen hinnoilla ei viitti ihan hirveen montaa sataa kilsaa ajella kokeeseen, niin meillä menee hälyluvat vanhaksi syksyllä ennen kuin on kohtuullisen matkan päässä koe, johon edes voisi yrittää saada paikkaa. Viime vuonnakaan ei saatu yhtään koepaikkaa tai sitten kokeet peruttiin, joihin meillä oli paikka... Olin jo aiemmin miettinyt Taavin mahdollista eläköitymistä, mutta nyt näyttää vahvasti siltä, että pakko sanelee eläkkeelle jäännin syksyllä. 

Syysretki ja Sinnin pentunäyttely

Tiistaina pienet hakutreenit. Sinnille neljä ukkoa. Kaks ekaa muistikuvina, kolmannelta taputus ja vika valmiina. Hienosti meni kaikki. 

Taaville kaksi ukkoa parin hehtaarin alueelta. Ei sillä kauaa nokka tuhissut, vaikka meinasi käydä ajamassa myös kaverin jäljen siinä sivussa.

Keskiviikkona aamusta Taavin fyssari. Nyt oli hoidettavana rento ja rauhallinen koira ilman sen kummempia jumeja. 

Fyssarin jälkeen ajeltiin Turkuun ja siitä yölaivalla Tukholmaan.

Aamulla lenkki Tukholmassa sataman läheisessä isossa puistossa. Satuttiin just koirien aamulenkitysaikaan paikalle ja puistossa oli paljon koiria, paikalliseen tapaan vapaana. Taavikin oli vapaana, koska on silloin paljon rennompi kuin hihnassa. Sinniä en uskaltanut laskea irti, kun se ei välttämättä anna aina kiinni... ja niinhän siinä kävi, että neljän koiran laumasta kaksi juoksi meidän luokse, dalmis ja joku iso karvaturri. Mulla oli täysi luotto Taaviin ja niin se vain hoiti homman hienosti. Asettui kohti tulevien koirien ja Sinnin väliin ja antoi luokse tulleiden haistaa itseään ja haisteli itse niitä nätisti. Sanoi kerran wuff ja oli koko ajan rauhallinen. Vieraat lähtivät pois.

Hyvä kokemus vieraista koirista niin Tapsulle ja Sinnille kuin koiria pelkäävälle Murullekin. Harmi kun en älynnyt siinä tilanteessa kaivaa puhelinta esiin ja kuvata tuota kohtaamista.

Ollaan aina Tukholmassa käydessä käyty tuolla lenkillä ja on ihana seurata vapaana juoksentelevia koiria. Taavikin on siellä rento, kun kukaan ei räyhää missään ja se saa omaan tahtiin haistella puskia just niin kauan kuin tahtoo. Ihana paikka!

Torataina ajeltiin hissukseen Slottsbroniin yöksi. Matkalla käytiin käpsyttelemässä Örebron keskustassa ja Sinni pääsi mukaan sivistymään.

Perjantaina aamusta pitkä lenkki jo edellisiltä reissuilta tutuilla mahtavilla poluilla. Hauska, kun kaikki kanssakulkijat toivottavat hyvää huomenta.

Perjantaina ajeltiin Osloon ja käytiin Holmenkollenilla ja Rosesslottissa, yöksi leirialueelle.

Lauantaina rauhallisen aamun jälkeen ajeltiin Oslon eteläpuolelle Norjan pyrriyhdistyksen 30 vuotis juhlaerikoisnäyttelyyn. Tuomarina oli Maija Heinilä. Kehät oli ihan älyttömästi myöhässä ja koirat jo ihan väsyjä odottamiseen. Kolme tuntia ilmoitetun alkamisajan jälkeen Sinni pääsi vihdoin pentukehään depytoimaan näyttelyuransa. 

Koska myös näyttelypanta on Sinnin mielestä karmee, niin piti vähän väliä ravistella ja juostessa ois ollu kiva haistella maata. Seisotukset meni pääsääntöisesti ok ja kopelointi pöydällä(!) meni hyvin. Lyhytkarvojahan ei nosteta pöydälle, mut tää tuomari nostatti aikuisetkin sinne...

Arvostelu

8 mnd valp, litt lang i prop, snutepartiet kunne vært kortere, bra hals, velvinklet, tilstrekkelig benstamme, rasetyp poter, enda noe uferdig i lendepartiet som må stabilisere seg, beveger seg med litt for lange steg for rasen, fortsatt i valpepels, vennlig og tilgjengelig temp

Suomeksi jotakuinkin näin

8 kuukauden ikäinen pentu, hieman pitkä, kuono olisi voinut olla lyhyempi, hyvä kaula, hyvin kulmautunut, riittävä luusto, rotutyypilliset tassut, vielä hieman keskeneräinen lannerangan alueelta, jonka on stabiloiduttava, hieman liian pitkä liike tälle rodulle, edelleen pentuturkissa, ystävällinen ja avoin luonne.

Taavikin oli imoitettu mukaan, mutta syksyn näyttelytreenit osoitti sen, että Taavi ei näyttelyhommista juurikaan tykkää, enkä sitä siksi halunnut viedä kehään kiusattavaksi.

Olipa kiva nähdä norjalaisia tuttuja pitkästä aikaa ja pääsinpä tutustumaan myös Kostin poikaan Louieen (Boreas Mu Olmmái), joka vaikutti vallan mahtavalta tapaukselta!

Louie ja Sinni, kuva Joakim Goa

Taavi pääsi nauttimaan veteraaniseurasta, Gnizt on jo 10,5 vuotias!

 

Sunnuntaina käytiin Oslon keskustassa ja vierailimme mm. Viking Planetissa. Iltapäivällä kotimatkalle ja yöksi Ruotsin puolelle.

Maanantaina ajoissa Tukholmaan ja siellä käytiin Sinnin kanssa keskustassa käppäilemässä. Se menee tosi nätisti ihmisvilinässä, eikä mikään pelota sitä. Perässä vedettävät matkalaukut on vähän jänniä, mut muuten kaikki junista, rekoista, katusoittajista, työmaista, muista koirista ja kaikesta muusta vaikuttaa sen mielestä olevan ihan ok. 

Molempien kanssa käytiin Skanssenilla tai oltais menty, jos se ois ollu auki... mut käveltiin sit pitkin poikin siellä minne pääsi menemään. Taavia vanhana konkarina ei jaksanut mikään hetkauttaa, mutta Sinni jaksoi tutkia kaikki patsaat ja muut ja jahdata pikkulintuja...

Illalla laivaan ja yötä myöten kotiin. Kiva reissu taas kerran! On mulla mahtavat reissukoirat, joiden kanssa on helppo mennä minne vaan.

Hyttiin pääsyn odottelua.

Iltaherkut

Taavin kilpparikokeidenkin tulokset tuli, eikä Taavilla todettu edelleenkään kilpirauhasen vajaatoimintaa. Joten supermahtavat verikoetulokset kaiken kaikkiaan! Toivottavasti terveyttä jatkuu vielä pitkälle tulevaan.