Joku edellinen tiistaina tässä lähimenneisyydessä molempien kanssa pienet tottistreenit vieraalla kentällä. Sinni teki melko hyvin, vaikka kontakti oli vaikea pitää vieraan koiran treenateasa vähän kauempana.
Taavi vaan hömpötteli pappa-tottista.
Illalla hakutreeneissä mukana Taavi, joka löysi kaksi ensimmäistä ukkoa nopeasti ja kaukaa. Sen jälkeen se löysi maasta jonkun hajun, josta ei meinannut päästä irti. Palasi hajun luo useampaan otteeseen kauempaakin. Olisi ollut mukava saada tietää, mikä oli noin voimakkaat reaktiot aiheittava tuoksu, maassa kun ei ihmissilmin tai -nenin ollut mitään havaittavaa.
Viimeinen ukko oli tiheässä kuusikossa ja se oli kyllä vaikea. Noissa kuusipöheiköissä ei ilma paljon liiku, mutta kun saatiin Taavi irti muista hajuista ja tuulen oikealle puolelle, niin onnistui tämänkin ukon löytäminen. Hyvä, vähän pidempi treeni Tapsulle.
Sinni lähti juoksuhoitoon ja mä jatkoin lomareissaamista. Taavi jäi Murun kanssa kotiin ja ne olikin lähteneet omalle retkelle saaristoon. Pari päivää viettivät poikien laatuaikaa merellä.
Mun palattua omilta reissuiltani lähdettiin yhdessä kotiautoreissuun. Nurmijärvi, Valkeakoski, Tampere, Muurame, Jyväskylä. Kivoja rantoja, luontopolkuja ja maisemia.
Kotona ollessa on käyty Tapsan kanssa juoksentelemassa pidempiä ja lyhyempiä lenkkejä ja sitten on yritetty löytää sieniä huonolla menestyksellä.
Loman viimeisinä päivinä hakuiltiin. Yritettiin tehdä oikein vaikea treeni, kun maasto oli haastava kallioalue. Paljon korkeuseroja, koloja, monttuja, railoja ja muita hyviä piiloja. Mut ei Taavia edelleenkään saatu jekutettua, vaan kaikki löytyivät vartissa kolmen hehtaarin alueelta.
Edellisen viikon lauantaina Taaville vähän seuruuta ja paikkis sekä kaksi vieraan tekemään jäljen nostoa "vaikeista" kulmista. Seuruu on kadonnut jonnekin nyt ihan totaalisesti. Ehkä kolme askelta menee hyvin ja sitten homma herpaantuu... Paikkis meni nyt hyvin. Samoin jäljen nostot, vaikka ite olin niissä vähän epävarma. Onneksi Taavi oli varma. Jälkiosuudessa ei siis valittamista.
Tiistaina Tapsun kanssa uskomaton peko-t -koe. Siitä oma juttu täällä. Nyt sit pidän sanani, eikä me enää mennä kokeisiin Tapsun kanssa.
Keskiviikko meni kokeesta toipuessa ja Sintun toko jäi väliin. Olin jännittänyt koetta niin paljon, että kroppa oli ihan lukossa ja energiatasot nollissa. Ja vielä kokeen jälkeisen yön kävin niin kierroksilla, etten saanut nukutuksi. Pikku hiljaa toivutaan ja sisäistetään sitä, mitä oikein tapahtui.
Torstaina aloitettiin Sinnin rullanillitys. Tein aamupäivällä kotona vähän pohjia, mut hitto kun Sinni näytti tylsistyneeltä ja mielenkiinnottomalta koko juttua kohtaan... Illalla treeneissä sitten oli tosi hyvä tuuli, niin laitettiin kolme maalimiestä valmiiksi ja Sinttu etsimään. Kahdelta ekalta se toi rullan aikas hyvin ja näytöthän on aina toiminut. Kolmannelta sitten otti rullan suuhun varmaan 40 m ennen maalia, jolla kuitenkin kävi, mutta pudotti rullan tosi nopeesti takasinpäin tullessaan. Laitoin hakemaan rullan uudestaan ja hetken Sinni luuli menneensä näytölle, mutta älysi sitten kuitenkin tuoda rullan mulle ja toi sen hyvin.
Ensi kerralla täytyy kokeilla auttaako rullan tuontiin se, että olisin Sinniin sivuttain enkä kohtisuoraan, kun sillä selkeesti on tokonkin puolella hankalaa tulla mun eteen lähelle.
Perjantaina ajeltiin yökylään Hyvinkäälle Hilden vieraaksi. Sinni ja Hilde ei tuu keskenään niin hyvin juttuun, että niitä viittisi laskea pihalle keskenään vapaaksi, niin Taavi sai riekkua rauhassa Hindurin kanssa.
Tottakai Lupaan Olla Sun Sininen Hetki "Hilde" ja Tottakai Uskomaton Olen "Taavi"
Sunnuntaina olin Sinnin kanssa jälkikoulutuksessa. Koulutuksen teema oli motivaatio, toisilla sitä on liikaa, toisilla sitä taas saisi olla enemmän. Sinttu kuuluu tähän jälkimmäiseen ryhmään. Päivän aikana tehtii erilaisia lyhyitä treenejä eri koirille. Yksi aivan superhyvä treeni aloitteleville vauhdikkaille koirille oli namiruutu. Tallattu pieni ruutu, jossa namia. Koirat hokaa tän lähes aina ihan älyttömän hyvin ja työskentely muuttuu rauhallisemmaksi ja tarkemmaksi. Tosin me on Sinnin kanssa aloitettu meidän jälkitreenit ekana kesänä tällä metodilla ja meille tuo rauhallisuus vähän niin kuin jäi liikaakin päälle.
Mulle uusia treeni-ideoita oli vauhdikkaan koiran kanssa lyhyt, noin 40 metriä pitkä suora namijälki. Jäljellä namia joka askeleella. Koira lähetetään jäljen päästä ja se saa mennä jäljen vapaana. Vauhdikkaat innokkaat koirat siis vain käytännössä juoksevat tämän läpi. Sitten mennään sama jälki uudestaan vielä kerran tai pari. Ihan huikeita eroja siinä, miten jäljen läpijuossut koira muuttuu keskittyneeksi ja rauhisen tarkasti työskenteleväksi, kun se joutuu tekemään saman jäljen uudestaan.
Esineistä yli rynniville koirille tehtiin muutama lyhyt suora jälki, jossa esine oli aina jossain jäljellä, mutta ei koskaan jäljen lopussa. Näissä myös koira tuotiin jäljen päähän ja se sai jäljestää vapaana. Ensimmäisellä kerralla yleensä hirveällä höngällä koirat juoksivat jäljen päähän ilman minkäänlaista reaktiota esineeseen. Sama jälki uudestaan ja jo vain oli ihan erilainen meno ja esinekin kiinnosti. Näitä pari toistoa, niin muutos oli useassa koirassa tosi iso.
Sinnille tehtiin 300 metriä pitkä suora jälki, josta jäljestimme ekalla kerralla ensimmäiset 100 metriä. Koira palkattiin jäljeltä ja lopetuskohtaan laitetiin merkkipaalu/keppi ja vähän hetsattiin, että tuonne se jälki jatkuu. Tunnin päästä mentiin tähän paalulle ja jatkettiin seuraava sata metriä ja sama merkkipaalun laitto ja pieni hetsaus jäljen jatkumisesta. Kolmannen kerran kun mentiin jäljelle, niin Sinni oli kyllä selkeästi innokkaampi menemään sinne ja kolmas pätkä oli kaikista parasta jäljestystä näistä, vaikka jälki oli jo useamman tunnin vanha ja keli ei ollut helppo, kun maasto oli kuiva ja tuuli aika kovaa.
Sinnille pitää myös saada esineet vielä kiinnostavimmiksi, jotta ne toisivat sille lisää motivaatiota jäljellä.
Video Tiina Tuovonen
Kuva Lotta Lassas-Tukiainen
Aion ehdottomasti tehdä tuon pätkäjälkitreenin uudestaan ja tuota namijälkeäkin haluan kokeilla, koska se tuo myös tarkkuutta, vaikkei vauhti olisikaan ongelma.
Maanantaina oltiin mölli-bh kokeessa, tuomarina Tiina Puustinen. Me aloitettiin paikkiksella. Maahan menoon ja istumaan nousuun Sinni tarvi (taas) useampia käskyjä, mutta itse paikkis meni tosi hyvin.
Suoritusvuorolla hihna aiheutti taas vähän lisähaasteita, kun sitä ei saakaan pitää oikeassa kädessä, kuten olen rallyssa pitänyt. Täytyy siis opetella uusi tapa pitää sitä vasemmassa kädessä jotenkin niin, ettei se ihan kamalasti haittaisi Sinniä. Hihnassa seuruu oli vähän niin ja näin ja henkilöryhmän ihmiset kiinnosti kovasti. Vapaana seuruut meni hyvin, kuten myös jättävät. Kentän kasvillisuus oli melko korkea ja se ei ainakaan auttanut Sintun tekemistä, kun luoksetulossakin piti oikein kierrellä ja kaarrella, että pääsee pujottelemaan viidakon läpi mun luokse. Loppuasento oli vino.
Kaupunkiosuudessa mentiin aika humputellen ja kaikki ois ollu niin kovin ihanaa eli sitä tuomarin toivomaa hallintaa ei ehkä ollut ihan niin kamalan paljoa, mutta haittaako tuo, jos toinen vaan rakastaa. Yksin jättäminen oli erka kerta, kun sitä Sinnin kanssa kokeilin ja se meni oikein hyvin ja rauhallisesti.
sirunluku
ilmoittautuminen
Hihnassa seuruussa oli hyviäkin pätkiä
Vähän ois pitänyt päästä haistamaan
Hienosti Sinttu kokosi itsensä ja keskittyi
Vapaana seuruu oli sit jo parempaa tekemistä
Oltaisiin tällä suorituksella saatu BH-läpi, mutta ehkä me nyt kuitenkin ruvetaan vähän treenaamaan ja katellaan jos sattuu loppukesälle tai syksylle kokeita sopivasti.
Uimahommia oli edelliselläkin viikolla ja miten superia se onkaan! Mahtava liikuntamuoto niin vanhenevalle Tapsulle kuin löysälonkkaiselle Sinnille. Ja kun molemmat vielä tykkäävät siitä niin paljon! Hyvänmielen Koirakeskuksessa on kyllä Suomen paras uimala.
Viime torstaina ajeltiin Hankoon pienelle retkelle. Suuria etukäteen suunnittelematta oltiin pari yötä Suomen eteläkärjessä. Ei ollut kevät vielä sielläkään, mutta paljon kivoja luontopolkuja tallattavaksi.
Sunnuntaina käytiin peko-porukalla tottistelemassa hallilla, kun kevät ei meinaa tulla millään.
Oli melkoinen vilske pienessä hallissa, kun monta koiraa treenas samaan aikaan. Mahtavaa porukkaa meillä!
Sinni teki pitkät paikkikset ja seuruuta ja vähän koneiltiin muutamaa rallyn avon liikettäkin.
Varsinaisen hallitreenin jälkeen tehtiin myös pihalla paikkis. Siinä Sinni lähti jossain vaiheessa hiippailemaan mun luo. Palautuksen jälkeen loppu meni hyvin.
Maanantaina aamusta ensin Taaville peko-t tottista ja sitten hallille. Sinnin kanssa kokeiltiin rallyn avon meille oletettavasti vaikeita liikkeitä. Osa meni paremmin, osa huonommin.
Video Tiina Suuronen:
Tapsukin kävi hallissa ja sen kanssa harjoiteltiin sirun lukua ja vähän seuruuta ja eteenmeno.
Tiistaina rallytreeneissä meillä oli hauska treeni, joka haastoi niin ohjaajaa kuin koiraakin. Ja kiva, että oltiin useampi koira yhtä aikaa hallissa, saatiin hyvää häiriötreeniä samalla.
Meillä oli siis pari radanpätkää, joissa oli yhdellä tehtäväpaikalla kolme tehtävää, jotka tehtiin peräjälkeen ennen siirtymistä seuraavalle paikalle.
Sinnin kanssa huomasin, että erityisen vaikeaa sille on tulla mun edestä takakautta vasemmalle sivulle. Ihan väkisin menee pitkäksi ja Sinni päätyy istumaan tosi kauas vinoon. Tämä siis treenilistalle!
Muuten meni kaikenmoiset koukerot aikas kivasti. Sivuaskelta me ei vielä osata.
Lopuksi tehtiin vielä häirittyä perusasentoa. Sinni osasi aika hyvin pitää kontaktin tai häiriöäänen suuntaan katsomisen jälkeen palautti katseen pian. Heitellyt lelut eivät saaneet sitä lähtemään liikkeelle. Oli kivat treenit!
Keskiviikkona Taavilla oli hammashuoltopäivä ja samalla reissulla poistettiin pieni ihopatti, joka lähti patologille tutkittavaksi ja tulos tulee parin viikon päästä. Hammaskiven poiston lisäksi ei suussa tarvinnut tehdä muuta, purukalusto on loistokunnossa!
Illan tokotreeneissä alkuun paikkis, joka meni hyvin, ja Sinnille liikkuroituna kapulan pito ja hyppy sekä ruutuun juoksemisia. Kapulan pidossa ei meinannut naurusta tulla loppua, kun Sinni-liurupeppu ei tienny mihin suuntaan se ois menny, kun liikkuri oli niin ihana ja takapuoli keikkui niin, ettei koira meinannut pystyssä pysyä. Lopulta kykeni istumaan mun vieressä paikallaan ja saatiin tehtyä pari toistoa. Meni kohtalaisesti, ihan pientä kapulan pyörittelyä.
Hyppy meni hyvin. Ruutuun pidemmältä matkalta pallolle ja lyhemmältä tyhjään. Meillä ei vielä ole pysäytyskäskyä, joten vapautus nauhan ylityksen jälkeen.
Lopuksi vielä kaikki kolme koiraa yhdessä kaikenlaista pikkupuuhaa, seuruuta, jättäviä..
Oltiin talvilomareissulla pari viikkoa pohjoisessa.
Aluksi oltiin muutama yö Luostolla. Tykättiin paikasta. Koirien kanssa käytiin lumikenkäilemässä kovassa pakkasessa useampaan otteeseen. Upeat maisemat!
Luostolta ajeltiin Norjan puolelle Pykeijaan. Sinne jäätiinkin sitten mottiin kelin huonontuessa. Myöskään koirien kanssa ei juurikaan päästy ekan aamun kunnon lenkkiä lukuun ottamatta ulkoilemaan melkoisen hirvittävän kelin vuoksi. Mutta ne osaa onneksi ottaa myös autosaa rennosti ja kaikkea pikkujumppaa sisälläkin pystyi tekemään.
Tässä kuvassa jo hyvä keli parin päivän myrskyn jälkeen.
Pykeijasta ajeltiin Kiilopäälle, jossa oltiin melkein viikko. Se vaan on niin meille sopiva paikka. Tänä vuonna oli vielä avattu uusia talvikävelyreittejä, joten lenkkimaastoissa oli mistä valita ja käytiinkin koirien kanssa pitkiä rauhallisia lenkkejä tuntureilla ja metsissä.
Sinni hoiti omat tiskivuoronsa tunnollisesti, mitä nyt silppusi pari paistinlastaa siinä sivussa....
