Kauheesti on taas tehty. Jälkikausi korkattu ja Sintturalle käyty kisailemassa RTK1

Edellisen viikon sunnuntaina aamulla Sinnin kanssa Mari Leiviskän tokovalkussa. Olipa ihana kouluttaja, selkeät yksinkertaiset ohjeet ja ohjeet myös siihen miten jatketaan, kun asiaan liittyvä eka steppi on saatu toimimaan. Tykkäsin kovasti!

Me katottiin kaukoja, peruutusta ja seuruuta. Kaukoissa kyllä tiesin itsekin, että targetti on varmasti Sinnille toimivin ja nyt kun vaihdettu kaukot etujaloilta takajaloille, niin ei auta kuin hinkata. Hyviä vinkkejä namin suunnasta ja erityisesti seisomisen opettamisesta. 

Peruuttaessa Sinni on vahvasti vasenjalkainen ja tähän ei saatu ainakaan heti toimivaa ratkaisua, mutta hyviä vinkkejä kuitenkin sekä edessä että sivulla peruuttamiseen. Harjoiteltiin myös perusasennosta seisomaan nousemista ja sen Sinni tajusi hurjan nopeasti takatargetin avulla. 

Seuruun lähtöjä voisi kokeilla parantaa alkuun tehtävällä käsitargetilla, josta olisi sitten mahdollisilla koekentilläkin hyötyä.

Tiistain rallytokossa edestä sivulle tuloja molempia kautta. Suoraan sivulle on Sinnille helpompi kuin takaa kiertäen. 

Maahan menoja liikkeestä ja sivulta ja kaikenlailla. Nää on Sintulla hyvin hallussa.

Loppuun vielä häiriköityä perusasentoa. Mahtavan hienosti stemppasi Sinni kontaktin kanssa, vaikka koutsi häiriköi ja pyysi luokseen.

Keskiviikkona molemmille jälkikauden avaus, vaikkei metsässä vielä sulaa juuri olekaan. Mut en voinut malttaa enää kauempaa.

Aluksi Sinnille pätkä seuruuta metsätiellä ja paikkis.

Paikkis meni hyvin

Sinnille 400 metriä, 2,5 tuntia vanha neljä esinettä sisältävä jälki, joka kulki lähes koko matkan lumella. Lyhyt nosto.

Sinni kyllä reagoi jälkeen, muttei kuitenkan lähtenyt sitä kunnolla jäljestämään. Pieni lenkki takaisin ja uudella yrityksellä lähti ihan hyvin. Sinni jäljesti koko matkan kohtuullisen hyvin. Hidas se on ja eka esine jäi täysin huomiotta, mutta mentiin koko jälki aika hyvin ihan jäljen päällä. Välillä muut hajut kiinnosti, mutta niiltä Sinni palasi omatoimisesti ennemmin tai myöhemmin takaisin jäljelle. Sulat kohdat selvästi vaikeampia kuin lumi.

Taaville myös neljäsataa metriä pitkä kolme tuntia vanha jälki neljällä esineellä. Melkein koko jälki sulalla. Olipa vaikea. Lumiset kohdat meni helpommin. Kaikki esineet ylös, mutta moneen kertaan joutui Taavi hakemaan jälkeä uudestaan. Tuo alue on todella täynnä kauriiden jälkiä, mutta silti oli kyllä haastavampaa menoa kuin mitä osasin odottaa. Mutta tästä se taas lähtee.

Illalla Sinnin kanssa tokoilemassa. Harjoiteltiin kaukojen istu-maahan-istu vaihtoja targetilla. Ne meni oikein hyvin. Tehtiin myös seuruun lähtöjä ja ruudun alkeita. Paikkis myös. Hyvä treeni.

Torstaina korkattiin hakukausi sulassa metsässä. Ei se iso sula lämpäre ollut, mutta sen verran suuri kuitenkin, että saatiin ihan oikea treeni tehtyä. 

Mallailin Sintulle kotona Kostin vanhaa norskirullaa. Josko se olisi pidemmillä näyttömatkoilla ja kuumalla kelillä läähättäessä helpompi kuin toi ruotsalainen, mut mennään nyt toistaiseksi vielä ruotsalaisella versiolla... 

Oisko säädöt kohdallaan?

Miltä tää norski maistuu

Neljä valmista ukkoa kiintorullalla. Ekalta toi rullan, mut oli niin täpinöissään, että juoksi vielä toisen kerran ukolle rulla suussa ennen kuin toi sen mulle ja mentiin näytölle. Toiselta oli poiminut rullan reilun kymmenen metrin päässä, mutta näytölle vei hienosti perille asti. Kaksi viimeistä melkoisen mallikkaasti. Rullan luovutusta pitäisi hioa vielä paljonkin.

Taavi teki tottista ja harjoiteltiin sirun lukua. Eteenmenoihin pitää taas luoda lisää uskoa, mut eiköhän ne rupea pian toimimaan. Muut meni hyvin.

Perjantaina aamusta hallilla molemmille rallyn avorata.

Taavi oli ihan mahtava. Teki niin hienosti ja hiljaa.

Sinnille olikin sitten paljon vaikeita juttuja. Houkutuksessa vaihtoi seuruun puolta, hyppy ei onnistunut ei sitten millään ja pyörähdys oli myös täysin mahdoton.

Treenattiin erikseen hyppyä, joka saatiin jotenkin toimimaan, mutta pyörähdyksessä ei onnistutta. Nami kädessä se menee, mutta muuten ei millään.

Tehtiin myös seuruun lähtöjä ja kaukojen istu-maahan vaihtoja alustalla. Nää meni hyvin.

Lauantaina käytiin Iiris Harjun tuomaroimissa rally-kisoissa hakemassa ohjaajalle ahdistus. Rata meni siihen asti hyvin, kunnes hallin ovella kävi kunnon koiratappelurähäkkä ja Sinni jäi siihen ihan kiinni. Pystyi hirveellä tsempillä tekemään vielä muutaman liikkeen, mutta kolmessa vikassa liikkeessä Sinni päätti kohdistaa epäilyksensä kehäaidan takana seisoneeseen yksittäiseen ihmiseen ja näistä kaikista - 10 rintamasuunnasta. Mut noin niin kuin muuten meni hyvin... Ärsyttää ihan sikana! Virhepisteitä kertyi 37 ja ei siis tulosta. Tuomarikommetti "Ohjaajalla erinomaiset koiranlukutaidot" lämmitti mieltä paljon.

Onneksi päästiin heti kisan loputtua käymään vähän hallissa ja Sinni tuntui siinä tosi kivalta tehdessä. Toisista koirista otti kyllä tosi kovat kierrokset.

Sunnuntain Taaville jälki. Ehti vanheta noin kolme tuntia, sulahkoa maata riitti reiluun 300 metriseen jälkeen. 

Nosto oli ihan superhieno, muutaman askeleen tarkistus suunnasta ja varmasti oikeaan suuntaan. Ihan ei vielä päästy siihen junamaiseen puksutustyyliin, mutta edelliseen jälkeen verrattuna kovin varman oloista työskentelyä. Kaikki neljä esinettä hyvin ylös. Taavin kanssa jäljestys on vaan parasta ❤️

Maanantai-ilta kului Korialla rallykisoissa. Onneksi tuli toiset kisat heti näin pian, niin pääsin purkamaan lauantain kisasta jäänyttä ahdistusta. Olin kyllä radalla jäykkä kuin rautakanki ja tekeminen tuntui todella jäykältä. Sinnikin oli jotenkin kankea, mutta johtui varmaan mun epänormaalista toiminnasta. Tuomarina oli Taru Leskinen ja rata näytti tältä.

Tehtäviltä viisi, kuusi ja seitsemän kultakin - 1 pistettä puutteellisesta yhteistyöstä, kutoselta myös - 1 kontrollin puutteesta. Kasilla sain taluttimen kiristymään - 1 pisteen verran. Olipa muuten hankala rata, kun tuomari ja sihteeri seisoivat niin keskeisellä paikalla lähellä montaa tehtävää ja niitä olisi ollut niin kiva mennä katsomaan! Tuo suora, jolta noi virheet tuli, oli ilmeisen hyvän hajuinen monen koiran siellä haistellessa oikein antaumuksellakin. Lisäksi onnistuin saamaan maahan menon yhteydessä tehtävällä viisi meidän lyhyen hihnan Sinnin tassun alle ja siksi koiran kiertäminen näyttää vähän hassulta. Luojan kiitos Sinttu sai tassun hienosti pois hihnasta, muuten ois voinut meidän matka loppua siihen. Tuomarikommenttina " Iloisesti häntä heiluen läpi radan". Ei kyllä itsestä tuntunut yhtään meidän omalta iloiselta tekemiseltä, mutta kiva jos edes vähän näytti siltä. Pisteitä 95 ja RTK1!

Video Tiina Suuronen:

Kisoissa oli kuvaamassa Aava Koljonen, tässä pari hänen otostaan:

Lähdössä

Tiistaina aamusta Taaville tottista. Seuruu ihan ok, paikkis muuten hyvä, mutta nousi istumisesta seisomaan. Istui kuitenkin heti ekasta käskystä uudestaan ja istui nätisti neljä minuuttia. Eteenmenot oli melkoisen mallikkaat, palloille mentiin.

Iltapäivällä ahkeroitiin vielä Sinnin kanssa kevyet rallytreeni seisomisen, hypyn ja pyörähdyksen merkeissä. Paljon palkkaa ja kiva rento fiilis. Hienon rennosti Sinni otti treenitilan kaksi muuta koiraa.

Rallysta suoraan hakumetsään ja siellä alkuun pieni koirien sosiaalisuusharjoitus, joka teki Sinnille ihan tosi hyvää. 

Alueena 2,5 ha, neljä maalia valmiina, mulle sokkotreeni. Yksi maalimiehistä seisoi, Sinnille uusi asento. Kiintorullalla mentiin.

Ekaksi löytyi tuo seisova ja Sinni tomerasti vain istui sen vieressä ja odotti palkkaa. Irrotin sitten rullan sen kaulasta ja pyysin maalimiestä antamaan sen Sinnille ja saatiin lyhyt rullan tuonti. Seisovia siis paljon lisää. Toinen ukko oli ihan superhieno! Haki rullan hyvin noin 60 metrin päässä olleelta maalilta ja toi rullan mulle asti vaikeassa kallioisessa maastossa, jossa joutui vähän hyppimään. Kolmas löytö tuli tosi läheltä mua ja siinä vähän huono ilmaisu. Luulen, että mun läheisyys vaikutti heikentävästi. Viimeinen löytyi taas vähän kauempaa ja sieltä hyvä rullan haku, mutta matkalla tapahtui jotain ja rulla putosi suusta. Omatoimisesti Sinni kuitenkin haki rullan uudestaan, vahvistin vielä tuo-käskyllä. Näytöt kaikilla hyviä. 

Pikku hiljaa eteenpäin, mutta on kyllä ihan hitokseen vielä tekemistä. Haukku ois varmaan jo ilmaisuna valmis, mutta jotenkin tää rullan opettaminen on kiehtova juttu.

Taavin poistetun patin patologinlausuntokin tuli ja patti oli jokin hikirauhasen toimintahäiriöön liittyvä juttu. Ei kasvainta tai mitään muutakaan, mistä pitäisi huolestua.

Sintun rallykisauran korkkaus

Viime viikon torstaina uimamaisterit olivat taas pulikoimassa. Päästiin omatoimiuimareiden porukkaan eli voidaan varata uimala omaan käyttöön sen virallisten aukioloaikojen ulkopuolella. Sopii mulle hyvin, niin ehdin ennen ekaa yövuoroa käyttää koirat aamulla uimassa hyvissä ajoin ja jää sitten itsellekin vähän paremmin aikaa ennen päiväunia. 

Innokkaita uimareita oli tälläkin kertaa molemmat, vaikka laitoinkin Sinnille vahingossa yhtä numeroa liian isot liivit päälle ja ne vähän turhan paljon sitä kellutti. 

Lauantaina molemmille fyssari. Taavi oli muutaman päivän ennen käsittelyä vähän arponut korkeampia hyppyjä ja lantion seudulla ja reisissäkin oli vähän jumia, mutta hyvin saatiin auottua kaikki ja hyppyarpomiset jäi pois. On kyllä ihana, miten tuo jurottaja rakastaa Suvia ja punkee itsensä väkisin syliin ja antaa käsitellä niin hyvin.

Sinnin käsittely on edelleen vähän hankalampaa. Se keskittyisi enemmän vain rakastamispuoleen. Kyllä se pötköttelee, mutta ei ihan täysin rentoudu ja välillä yrittää vängätä. Ihan kohtuullisesti kuitenkin onnistui homma ja etureisistä löytyi kovasti jumia, ne onneksi saatiin hyvin auki.

Molemmat sai vähän jumppaohjeita ja laitettiinkin meidän jumppakorneri kuntoon.

Sunnuntaitottiksessa Sinni keskittyi seuraamiseen ja paikallamakuuseen. Tehtiin myös vähän jättävien erottelua. Oli aikas makee tällä(kin) kertaa. Seuruut melko superia, henkilöryhmä ihan huippu ja lyhyet, n. 1 min paikkikset häiriöillä meni mahtavasti. Erottelukin rupesi onnistumaan alun kangertelun jälkeen.

Tiistaina rallytreeneissä tehtiin alo-rataa.

Rataantutustumisessa oli suorituspaikkoja hahmoteltu targeteilla ja ne kyllä havainnollisti mulle hyvin sen, kuinka aina ängen ihan liian lähelle kylttiä...

Sinnin rata meni melko hyvin. Hihna haittasi sivulta eteen tuloa ja 270 ° käännöksessä se meinasi ehtiä istua jossain välissä. Joku pieni haistelukin tuli johonkin väliin.

Treenattiin sitten lisää tuota sivulta eteen tuloa ja kun houkuttelen vähän enempi, niin saatiin onnistumaan tosi hyvin. Pitää vaan varoa, etten ota yhden apuaskeleen sijaan kahta...

270 ° käännöksessä mun pitää päästä liikkeelle ripeästi, mut muuten kohtuullisen hyvää tekemistä. Koira ainakin on ihan superiloinen tehdessään näitä juttuja.

Keskiviikkona tokoteltiin ja Sinni treenas taas jättäviä. Se ei ihan kuuntele kunnolla, mutta aina kun kuunteli, niin meni erottelut hyvin. Tehtiin lähinnä istumista ja maahan menoa, mutta seisominenkin pitäisi ottaa hetimmiten ihan oikeasti mukaan treenattaviin juttuihin. Seuruuta tehtiin myös ja Sinni keuli pompottelemalla etupäätä, mitä ei ole koskaan aiemmin tehvyt, oli vissiin niin kivaa. Yritin palkata paljon hyvistä lähdöistä ja kontakteista. Lopuksi paikkis ja se meni hyvin.

Torstaina meillä oli Sintun kanssa kamalan pitkä päivä. Olin saanut päähäni ilmoittaa sen Kouvolaan Kirsi Petäjän tuomaroimiin rallyn iltakisoihin, vaikka mulla oli koulutuspäivä Loviisassa. Melkein joka päivä kisakirjeen saapumisen jälkeen meinasin perua meidän osallistumisen, kun en millään ehtisi ajaa töistä kotiin hakemaan koiraa ja ehtisi vielä ajoissa Kouvolaan mittauttamaan sitä ennen kisan alkua. Lopulta päädyin ottamaan Sinnin töihin mukaan ja työkaverit olikin ihan innoissaan siitä. Kahvitauoilla ja ruokiksella Sinnillä riitti rapsuttelijoita, saatiin tehtyä hyvät käpsyttelyt päivän aikana ja koulutuspäiväkin loppui ihan hyvissä ajoin, joten ehdittiin vielä Loviisan keskustaan hyvälle lenkille ennen kuin ajeltiin Kouvolaan.

Sirunluku oli vähän hankala, Sinni väisti laitetta voimakkaasti, mutta saatiin kuitenkin siru luettua. Mittaaminen meni oikein mallikkaasti, kun tehtiin se niin, että mitta laitettiin maahan ja sitten Sinni käveli sen alle ja vasta sitten laskettiin mitta-aisaa alemmas. Ranskalainen rekkari tuotti vähän vaikeuksia, mutta kyllä tuomari sieltä lopulta löysi kaikki haluamansa tiedot ja saatiin kisakirja varmennettua. Tällä aikaa me saatiin Sinnin kanssa harjoitella sirun lukua lisää.

Oltiin kahdeksas suorittava koira ja meitä edeltävällä koiralla meni rata ihan hurjaksi haisteluksi ja se kesti ja kesti. Lopulta me päästiin kehään, mutta edellisen koirakon suoritus ilmeisesti vaikutti jotenkin, koska meidän lähtöluvan saanti kesti myös hurjan kauan tuomarin, sihteerin ja ajanottajan pitäessä pitkää palaveria. Onneksi Sinni istui kiltisti (hirveän vinossa) perusasennossa eikä pahemmin hyytynyt odottelusta. 

Alun suora, jossa oli vauhdinmuutostehtävät, oli Sinnille ihan hurjan vaikea, kun sen olisi niin kovasti tehnyt mieli mennä moikkaamaan tuomaria ja sihteeriä. Mutta se hillitsi itsensä ja seurasi hienosti! Kovasti kaikki koirat haistelivat tuolla radalla ja Sinniäkin haistelututti välillä vähäsen, mutta omasta mielestäni sain aika hyvin sen kuitenkin menemään. Kolmannelta kyltiltä  -1 kontrollivirhe, seiskakyltillä melkoinen herpaantuminen ja siitä -1 epätarkasti suoritettu tehtävä, -3 uusiminen ja - 3 puutteellinen yhteistyö. kyltiltä 11 taas -1 puutteellisesta yhteistyöstä eli haistelua. Kyltille 13 tuomari lisännyt kommentin "Hieno!" Kyltti 14 tuottikin meidän tyyppivirheen kahteen kertaan eli Sinni kiersi tehtäväkyltin uusimisesta huolimatta. Omasta mielestäni tein uusinnan kauempana kyltistä, mutta en kuitenkaan selvästi tarpeeksi kaukana. Tästä siis - 3 uusimisesta ja - 10 epatarkasti suoritetusta tehtävästä. Maalikyltille oli tuomari vielä saanut - 1 taluttimen kiristymisestä. Pisteitä jäi 77, reilusti hyväksytyn tuloksen puolella! Tuomarikommentti: Kauniin näköistä yhteistyötä, vaikka välillä katkesikin hetkeksi.

Olen kyllä tosi tyytyväinen meihin. Pitkä päivä molemmilla takana, ihan uusi paikka, jossa hälyä ja vieraita koiria ja selkeesti tosi paljon hajuja ja silti Sinni teki tosi hyvin töitä. Rata oli pitkä, pisin mahdollinen mitä alossa voi olla ja silti Sinni jaksoi hyvin radan loppuun.

Perjantaina otettiin äkkilähtö kuokkimaan tokotreeneihin. Pääasiana meillä paikkis vieraiden koirien kanssa. Lisäksi tehtiin vähän jättäviä.

Paikkis meni varsin mallikkaasti kahden uroksen välissä.

Jättävien kanssa tarvii palata vähän taaksepäin ja koittaa saada erottelu toimimaan paremmin. Oli kiva vierailla.

Tokosta suoraan hakumetsään toiveekkaana siitä, että pääsisi jo metsään treenaamaan. Treenattiin kyllä metsän puolella etelärinteessä, mutta ihan liikaa on vielä upottavaa lunta.

Sinnille ilmaisuun painottuvat neljä ukkoa irtorullilla. 

Ekana maalina vieras lapsi, jolta Sinni haki rullan hienosti, mutta ravisteli itseään matkalla mun luokse niin paljon, että rulla tippui sen suusta. Oli varmaan itse lähdössä hakemaan rullaa uudestaan, mutta saikin jo palkan.

Toisena vieras mies, jolta myös rullan haku meni hienosti, mutta näytöllä Sinniä rupesi hirvittämään ja se haukkui ukon pystyyn. Söi sitten kyllä namit lopulta, mut aika epäilyttävänä piti miestä.

Kolmas ja neljäs ukko meni kaikin puolin hyvin.

Taavi teki hallintaosuutta. Vettä satoi ja kuraa riitti, joten Taavi ei millään halunnut istua paikkiksessa. Siitä tuli sitten paikkaseisominen. Hyvä siis harjoitella eri asentoja erilaisiin tilanteisiin. Tien varteen olin viskonut vähän namia lisähäiriöksi, mutta kuin sahapukki Taavi seisoi koko kolmeminuuttisen. Seuruissa vähän keuli, kun odotti eteenmenoja ja eteenmenoissa homma meni vähän kuseskeluksi. Mut tästä se taas lähtee kesää kohti.

Lauantaina iltapäivällä ajeltiin Tiinan ja Taren kanssa Porvooseen rallykisoihin, tuomarina Jenni Susi.

Rata oli melkoista pyöritystä ja etukäteen ajateltuna meille tosi vaikea, kun Sinniä ärsyttää jos hihna vähääkään osuu ja mun eteen tulemisissa ja kiertämissä se jotenkin väistelee sitä voimakkaasti. Lisäksi oltiin ensimmäinen suorittava koirakko, joten vähän lisäahdistusta siitä.

Osasin kuitenkin tällä kertaa auttaa aika hyvin Sinniä ja jättää sille tilaa ja rata menikin ihan yli odotusten vain kolmella virhepisteellä ( -1 tal, -1 py, -1 tvä), jotka kaikki tulivat tehtävältä kolme "täyskäännös oikeaan". Liike sinänsä ei ole mitenkään vaikea, mutta kun lähellä kylttiä istui ajanottaja, niin se oli Sinnille aika iso haaste. Loppupisteet siis 97 ja yllätyksekseni koko kisan voitto! Mahtava Sinni! Tuomarikommenttina "Upea takapään käyttö koiralla, hieno rata! =)". 

Kiitos Tiina ja Tare matkaseurasta ja Tiina kuvista ja videosta! Onnea Taren koularista!

 

Helteinen lomaviikko täynnä iloa, onnistumisia, haasteita ja vähän huoltakin

Helteet vaan jatkuu ja jatkuu ja niitä uhmaten käytiin vähän viime torstaina treenimässä.

Taavi tottisteli seuruun ja eteenmenojen merkeissä, meni ihan kivasti.

Sinni treenas ilmaisuja. Tehtiin kaksi kahden ukon settiä. Oikeastaan kaikki oli hyviä suorituksia tän hetken osaamistasoon nähden. Sinni etsii innokkaasti, poimii rulla  itsenäisesti maalimieheltä, tuo sen melkein mulle asti ja vie hyvin näytölle. 

Yhdelle maalille mennessään se tosin hapuili rullaa jo sinne juostessaan, mutta kävi kuitenkin hyvin maalimiehellä asti ja toisella se hamusi rullaa suuhunsa niin, että saikin otteen maalimiehen ranteesta. Osasi kuitenkin vaihtaa sen rullaan. Oiskin kätevää, kun vois vaan lähettää koiran metsään ja se sit raahais kadonneen sieltä ihmisten ilmoille..

Perjantaina käytiin hellettä paossa veneilemässä. Löydettiin levätön ranta ja uitiin ja pötköteltiin koko porukalla useampi tunti.

Lauantaina iltasella käytiin Taavin kanssa haun taidontarkastuksessa. Huh mikä keli! Lämpötila oli reilusti hellelukemilla, koepaikalle ajellessa mittari näytti 28 °C ja metsään mennesäkin vielä 25 °C, ilmankosteus korkealla ja vaikka päivällä oli tuulista, niin illaksi tyyntyi kokonaan, lehtikään ei värähtänyt metsässä. Todella haastava keli siis!

Alun sosiaalisuusosuus meni hyvin. Oltiin viimeisenä suoritusvuorossa, joten sosiaalisuuden jälkeen odoteltiin useampi tunti meidän vuoroa. Onneksi olin saanut juotua aika hyvin päivän aikana, joten en ihan tuupertunut, vaikken mitään ollut taas pystynyt syömään.

Hallinnassa seuruu kohtalainen ja paikkis hyvä, paitsi pari haukkua tuli ja nenä pitkällään haisteli välillä jotain, muttei hievahtanutkaan paikaltaan.

Kolmen hehtaarin alue oli haastavakulkuista pyhtääläistä kivikkoa tuulenkaadoilla höystettynä, jossa sai tarkkaan katsoa mihin jalkansa laittoi, ettei humpsahtanut kivenkoloon. Pari kertaa meinasin mennä nurinkin. Hyvä ja haastava koemaasto siis!

Täysin tuuleton pätsikeli teki hommasta haastavan ja Taavi ei ollut parhaimmillaan, hellekelit ei vaan ole sen juttu.

Ensimmäinen ukko löytyi melko nopeasti ja siltä hyvä ilmaisu siirtolohkareiden uumenista.

Toista ukkoa etsittiin hetki ja sen löydyttyä näkyi jo vähän kuumuus, ilmaisu ei ollut Taavimaisen vahva suoritus. Lisäksi Taavi joi ukon jälkeen, joka kielii siitä että ihan oikeasti oli hiki, kun normaalisti ei juurikaan suostu juomaan kesken hommien.

Kolmatta maalia etsittiin sitten pidempään, kun se sattui etsintäsuunnitelmassani aivan viimeiseen nurkkaan. Aikaa ukon löytyessä oli mennyt muutama minuutti yli puoli tuntia. Löytö tuli aika läheltä ja sen takia ja kuumuudesta johtuen ilmaisu oli vähän vaisu.

Haastavaan keliin nähden kuitenkin hyvä suoritus ja haun taidontarkastus läpi erinomaisin arvosanoin, vain ilmaisuista pientä miinusta.

Taavilla on nyt luvat eläkeikään asti voimassa, joten meillä ei ole enää tarve osallistua kokeisiin. Nyt vaanntoivotaan pitkää ikää ja terveyttä Taaville! Ja mulle.

Kuva Tomi Tuovinen

Sunnuntaina ajeltiin Sinnin kanssa aamusta Heinolaan näyttelyyn. Tuomarimuutoksen jälkeen meitä oli arvioimassa kovin miellyttävä ja koiran huomioon ottava Maija Mäkinen. Hän olikin varsin tarkka ja perusteellinen laskiessaan kaikki hampaat ja tutkiessaan tassuja myöden koiran läpikotaisi sekä juoksettaessaan meitä monta ympyrää ja eestaas useampaan kertaan samalla tutkien rotumääritelmää. Sinni jopa mitattiin. 

 

Arvostelu kuului näin:

22 kk reipas nuori narttu, jolla hyvät mittasuhteet ja ylälinja. Kaunisilmeinen pää. Hyvät korvat, silmät ja purenta. Hyvä kaula ja runko. Hyvät kulmaukset, luusto ja käpälät. Takana yksinkertaiset kannukset. Hyvä karvan laatu. Liikkuu tasapainoisesti sivusta, kapeasti takaa. Viehättävä käytös. Käyttää iloisesti häntäänsä.

Sinni oli rop ja sai toisen sertinsä.

Ryhmäkehään ei jääty, koska kehästä autolle kävellessä huomasin Sinnin pissaavan tosi tummaa pissaa. Se oli edellisenä iltana päässyt varastamaan mun koejännitysahdistuksessa lattialle unohtamastani koirien hoitolaukusta kipulääkettä muutaman tabletin, mutta koska Muru oli sen heti oksettanut, kun tämän huomasi, ohje oli seurata vointia. Silti heti iski paniikki, että nyt on munuaiset paskana 😭😭.

Yleisvointi Sinnillä oli onneksi hyvä, mitään en ois tajunnu, jos en ois pissaa nähnyt. Jalka suorana ajoin Kouvolan eläinsairaalan päivystykseen ja siellä oltiin puolilta päivin. Hetki jouduttiin lääkäriä odottelemaan ennen kuin ehti Sinnin tutkia. Ei siitä kai mitään tuossa yleistutkimuksessa löytynyt tai lääkäri ei ainakaan sanonut. Hoitajan mukaan runsas mustikoiden syönti voi värjätä pissaa ja ehkä helteiden aiheuttama mahdollinen kuivuminen myös tummentaa virtsaa. Joka tapauksessa Sinni jäi verikokeisiin ja tiputukseen sairaalalle mun ajellessa yksin kotiin. Ei ole kyllä mitään herkkua jättää koira sinne ja odotella itse epätietoisena jotain väliaikatietoja.

Puol kasin jälkeen illalla sairaalalta sitten vihdoin soitettiin, ettei verikokeissa ollut mitään poikkeavaa ja Sinni on ollut koko ajan iloinen ja pirteä. En kuitenkaan saanut hakea sitä kotiin, vaan se jäi yöksi ja aamulla uudet verikokeet (haiskahtaa rahastukselta).

Aamun verikokeet edelleen hyvät ja sain hakea Sinnin kotiin. Kouvolaan päästyäni sitten kerrottiin kuitenkin, että maksa-arvoissa oli pientä poikkeamaa. Ei mitään hälyttävää kuitenkaan, maksa-arvoissahan näkyy heti jos vähänkään lääkkeistä ehti imeytyä. Kontrolliveret muutaman viikon päästä varuiksi. Kovasti oli väsynyt potilas kotiutuessaan.

Taavi pääsi uimaan Sinnin sairastaessa.

Tiistaina Taaville palauttavaa treeniä kokeen jälkeen. Ennen metsään menoa kuitenkin vähän hallintatreeniä. Metsään katosi kolme hieman huutelevaa maalimiestä Taavin nähden. Eivät menneet kauas ja palkan Taavi sai nopeasti. Tahvolla oli superhauskaa ja toisen treeniporukan aika läheltä kuulunut koiran haukku ei Taavin hommiin vaikuttanut mitenkään.

Keskiviikkona aamupäivällä Sinnille parituntinen 200 metriä pitkä jälki, jossa kaksi kulmaa ja kaksi esinettä. Ei nostoa, hyvin merkitty. Lämmintä oli 26,5 °C eli aivan tarpeeksi ja kosteuskin oli 75 % ja tuulta muutama metri.

Sinni lähti hyvin ja toisen suoran puolessa välissä olleelle esineelle asti hyvin, loppukin kohtalaisesti. Molemmissa kulmissa lenkit. 

Kyllä tuo merkkaaminen tuo varmuutta mulle, vaikken sitä haluaisi tehdä. Pakko nyt kuitenkin merkkailla tää loppukausi. Häntään en osannut vieläkään kiinnittää huomiota...

Illalla ukkosta edeltävässä hautovassa kelissä käytiin Sintun kanssa vähän tokoilemassa. Toinen koira ei Sinniä juuri häirinnyt, mutta lämpö vähän hyydytti. 

Tehtiin seuruuta, merkkien kiertoa ja paikkista yhdessä toisen kanssa sekä toisen häiriköidessä palloleikillä. Meni hyvin. Jostain pitäis kaivaa into näihin tokotteluihin, jotta edistyttäisiin oikeasti.

Torstaina Sinnille 200 m merkattu jälki, joka lipsahti neljä tuntia vanhaksi. Pari kulmaa ja esinettä, lämpötila 20 astetta ja kosteutta 85 %, tuulta muutama metri.

Ajoittain todella hyvää jäljestystä, mutta mahtui tuohon matkaan myös mustikkan syöntiä ja kulmat oli vaikeita. Molemmilla esinellä Sinni pysähtyi heiluttamaan häntäänsä, muuten häntä mulle edelleen vaikea.

Seuraavaan jälkeen en tee kulmia. Nyt treenattiin myös kesken jäljen palkkausta, toivottavsti Sinni tajus palkan tulevan hyvästä jäljestyksestä...

Illalla hakuilua partioiden Sinnille. Ekan ukon se nosti noin 70 metristä ja tää ukko oli kaikin puolin mallisuoritus hieman haastavassa maastossa.

Toisella ukolla Sinni oli käynyt ja poiminut rullankin, mutta tässäkin kohtaa oli vaikeaa maastoa ja isolle kivelle hypätessä rulla oli pudonnut, eikä Sinni sitä sitten enää poiminut uudestaan. Kierrettiin uusi lenkki ja nyt Sinni toimi hyvin tullessaan uudestaan ukolle. Ihan hyvä vähän pidempi treeni Sintturalle.

Monenmoista menoa

Edellisen viikon keskiviikkona koirilla oli fyssari. Aikaa varatessa kerroin, ettei meillä mitään isompaa akuuttia tarvetta ole. Siitä ei mennyt montaa päivää, kun Sinni juoksi ihan täysiä päin Taavia. Oikein kumaus kävi ja Taavia selvästi sattui, saattoi sattua Sinniäkin. Sen jälkeen Taavilla oli selvästi kipeää selässä.

Ja olihan se jumissa selän takaosasta ja lonkkien ja rangan välistä, mutta kaikki jumit saatiin auki ja liikkuvuus rangassa on hyvä, kuten kaikissa muissakin nivelissä. 

Sinnikin oli jumissa. Rintarangassa yksi nikamaväli ihan juntturissa ja sitä joudutaan nyt kotonakin jumppailemaan, jotta saataisiin se sieltä kunnolla auki ja liikkumaan. Pitäisi muutenkin taas aktivoitua molempien osalta tuon jumppailun suhteen... Sen lisäksi oli reidet jumissa, mikä ei sen spurttailuilla ole mikään ihme. Ne saatiin hyvin auki. Sinni antoi muuten käsitellä itsensä tosi hyvin ja muutaman kerran näytti ihan nukahtavankin, mutta kipeitä paikkoja käsiteltäessä se kyllä osasi vängätä ja kiemurrella melkoisesti. Onneksi sitten kuitenkin rentoutui aina lopulta hoidettavaksi. Eiköhän sekin opi helpoksi käsiteltäväksi, kunhan vielä muutaman kerran käydään.

Perjantaina hakutreenit Sinnille. Aika lämmin keli ja kivasti tuulta. Kolme valmista maalimiestä.

Ennen metsään menoa tein pienen paikkiksen. Ekaksi Sinni nousi melkein heti. Kun palautin paikalleen, niin sit pysyi minuutin, jonka jälkeen vapautin. 

Maastoon Sinnillä on kova kiire, mut kyllä se kohtuullisesti on ohjattavissakin. Etsintä kesti parikymmentä minuuttia ja sain Sinnin jopa kerran juotettua! Hirmu into sillä on ja hienosti löytyi kaikki maalit, osa jopa vähän kauempaakin. Ei voi kun olla tyytyväinen! Joku kun jaksais hinkata tottiksen kuntoon, niin voitas mennä kokeeseen, ainakin melkein.

Sinnin hakuilu on aika lentävää menoa!

Taavi teki vaan seuruuta ja paikkista. Olen nyt yrittänyt etsiä haastavia paikkispaikkoja ja tänään oli ainakin muiden koirien hajuja. Kyllä kiinnosti, mut pysyi silti hyvin.

Lauantaina Sinnille jälki. Ajattelin, että ois ollu helppo, kun aamulla satoi rankasti ja metsä oli kostea ja jälki vain tunnin vanha. Pituutta jäljellä oli viitisensataa metriä, kulmia viisi ja keppejä kuusi. Jana 25 metriä.

Mut ei ollu helppo. Tai varmaan oli, mut ei vaan Sinniltä irtoa oikein toi jäljestys tällä hetkellä. Mustikat rupeaa kypsymään, niin niiden mutustelu oli mielenkiintoisempaa. 

Jälkeen mahtui hyviäkin pätkiä, enempi jäljen loppupäässä. Kaks viimeistä kulmaa oli loistavat ja viis ekaa keppiä löytyi ja ne ilmaistiin selkeästi. Pitkällä liinalla meni ehkä paremmin kuin lyhyellä... Mut silti jotenkin tosi vaisua menoa. Aikaa meni vajaa puol tuntia eli hidasta on. Nurmijäljellä Sinniä saa jarruttaa kunnolla ja metsässä pitäis melkein työntää eteenpäin, vaikka metsän pitäis olla helpompi.

Pitää vaan muistaa, että Sinni on vielä tosi nuori ja ollaan tehty tosi vähän jälkeä, että eiköhän se tästä ajan kanssa. Kun vaan tietäis, mitä ois järkevä tehä seuraavaksi.

Sunnuntaina oltiin Sintturan kanssa Nina Mannerin tottiskoulutuksessa. Sinnille oli hyvää oppia olla kentän laidalla katselemassa toisten koirien touhuja, ihanan rauhallisesti se osasi olla. Taisi jossain vaiheessa jo vähän väsähtääkin ja veteli sikeitä.

Kaks settiä oli päivän aikana ja Sinni oli ehkä jo vähän väsy pitkästä odottelusta, kun oli vasta yhdeksäntenä koirana vuorossa. Sinnin kanssa tehtiin ekalla setillä seuruuta. Yllättäen mun pitäis olla aktiivisempi... 

Edelleen pienellä avulla mennään ja pelkkään perusasentoon pitäisi saada myös vähän ryhtiä ja intoa lisää, kun Sinni vähän laskee seuraa-käskyn saatuaan. Mutta siis yleisesti enemmän variaatiota tekemiseen ja palkkaus pitää saada myös vauhdikkaammaksi, jotta homma pysyisi Sinnin mielestä kivana. 

Kuvat Sanna Muuri:

Toisella setillä noutoa ja merkin kiertoa. Noudon loppuasennossa, kuten myös ihan luoksetulossa Sinni pitäisi saada tulemaan paljon lähemmäs mua. Tähänkin saatiin hyviä vinkkejä. Kapulan pito on aika hyvällä mallilla, vaikka ote saisi olla hieman tiukempi.

Kotiin tultuamme huomasin Sinnin pötkötellessä, että yksi sen anturoista näyttää oudolta ja sieltähän löytyi ilkeän näköinen haava. Ei mitään tietoa missä ja milloin se on tullut. Onneksi on lähtenyt paranemaan kotikonstein hyvin, eikä tunnu vaivaavan Sinniä millään tavalla. Tossukin saa olla jalassa ihan rauhassa.

Maanantaina molemmille ihan tuskaisessa hellekelissä lyhyet jäljet, noin sata metriä. Ikää jäljille kertyi puolisen tuntia. Halusin vain nähdä kuinka paljon kypsyvät mustikat häiritsee Taavin hommaa ja samalla tuli sitten tehtyä Sinnillekin pieni testijälki.

Ennen jälkeä Taaville tottista seuruun ja paikkiksen muodossa, hyvin meni. Lyhyt nosto ja sehän puksutti jäljen loppukepille tosi hyvin, vaikka pari mustikkaa sille kyllä maistui matkaevääksi. 

Meinas olla vähän hiki

Sinnille myös sadan metrin jälki noin viidentoista metrin nostolla. Nosto meni hyvin ja jälkikin paljon paremmin kuin mitä nyt on viime aikoina mennyt, oli kiva tuntea veto liinassa. Edelleen tarvin ihan tosi paljon lisää treeniä, jotta oppisin lukemaan Sintturaa.

Tiistaina Sinni kävi tutustumassa maailmanluokan menoon kaupungilla Tattoon alettua. Ihan mahtavan reipas ja rento festivaalikävijä. Oli vaan niin hurjan kuuma, ettei hirmu kauaa viitsitty olla, mutta tulihan sitä kierrettyä tattookatua ja käytyä kuuntelemassa puistokonserttia. 

Keskiviikkoiltana käytiin Taavin kanssa pelastusjälkikokeessa suorittamassa peruskoe lämpimässä, mutta ei onneksi illalla enää helteisessä kelissä. Meillähän oli uhkana hälyvalmiuksien vanhaksi meno syyskuun alussa, kun jälkikoepaikkoja ei vain ole. Edelliseen kuuteen kokeeseen joihin olin ilmoittautunut, niin en ole mahtunut mukaan. Joten ihan supermahtavaa, että järjestettiin tällainen vähän ylimääräinen koe, kiitos siitä!

Mun jännittäminen on ihan sairasta ja useamman päivän pahoinvoinnin ja painajaisten jälkeen sain koepäivänä pysymään sisällä vain yhden banaanin. Voin sanoa, että helteisenä päivänä kokeen odottelu iltaan asti oli melko voimia vievää...

Koe alkaa koirien sosiaalisuuden testauksella, jossa kaikki kokeeseen osallistuvat koirakot ovat yhtä aikaa läsnä ja kokeen testaaja toteaa koirat sekä koira- että ihmissosiaalisiksi silittelemällä jokaisen koiran läpi ja toteamalla ettei ne syö toisiaan. Koirat saavat olla käskyn alla, mutta palkata ei saa. Taavihan reagoi vahvasti mun jännittämiseen, mutta hienosti se meni testaajan luokse siliteltäväksi, ei siis mitään ongelmia tässä osuudessa.

Video Suvi:

Seuraavaksi vuorossa hallintaosuus, jossa on seuruuta ja paikkamakuu. Kokeissa Taavi seuraa aina tosi huonosti, jätättää ja kontakti on huono, mutta seuraa se kuitenkin tarpeeksi. Paikkamakuu meni ihan superhienosti, hiljaa ja rauhassa tarkasti mua tapittaen Tapsu makasi koko kolme minuuttia, joten hallinta hyvin läpi ja maastoon.

Kuvat Suvi Lahtinen:

paikkis

Ei jännitä yhtään 😂😂😂

Viimeiset ohjeet ennen jäljelle lähtöä.

Koeohjeet uudistuivat tänä vuonna ja peruskokeen jana muuttui viidestäkymmenestä metristä kahteensataan metriin. Jana kuljetaan tien suuntaisesti. Taavi lähti janalle hyvin ja eteni kohtuullisen suoraviivaisesti ja nosti jäljen hieman alle sadan metrin matkan jälkeen: Nätti tarkistus suunnasta ja hienosti oikeaan suuntaan. Siitä sitten puksuteltiin rauhassa vähän mustikoita syöden loppuesineelle kaikki kolme matkalla ollutta esinettä nostaen ja metsätien ylitys hienosti suorittaen koko seitsemänsataa metriä pitkä jälki. Aikaa meni viitisentoista minuuttia. 

Koe siis läpi erinomaisin arvosanoin ja jäljen osalta on taas kaksi vuotta homma ok. Sairaan iso kiitos Suville kartturoinnista lyhyellä varoitusajalla 💓 (uusilla ohjeilla ei vissiin enää saa osallistua ilman kartturia...?)

Todennäköisesti tämä oli Taavin viimeinen jälkikoe, koska kahden vuoden päästä, kun jäljen suoritus vanhenee, Taavi on jo yli yksitoistavuotias ja luulen sen viimeistään silloin voivan jäädä ansaitulle eläkkeelle. Nyt pitäisi sitten metsästää hakukoepaikka vielä jostain...

Ilmoitus jäljen suorituksesta johtopaikalle. Kuva Suvi

Lauantaina hakutreenit, joissa Sinnille partiointia kolmella maalimiehellä. Nää treenit meni kyllä niin reisille, että huh! Ekaks Sinnillä oli vauhtia niin päättömästi, että arvasen sen olevan kykenemätön tuomaan rullaa mulle asti ekalta maalimieheltä. Haki sitten kyllä rullan hyvin uudestaan omatoimisesti, näyttö hyvä.

Toinen maalimies ei ohjeista huolimatta malttanut olla auttamatta Sinniä rullan kanssa ja se varmaan vähän sotki Sinniä. Toi kyllä mulle rullan ja vei näytölle, mutta seuraavalta ei sitten tuonutkaan rullaa ja maalimies epähuomiossa palkkasi Sinnin sen mennessä hakemaan rullaa uudestaan... no sit vähän korjailtiin ja seuraavalla ukolla Sinni oli ihan ulalla, että mitäs nyt pitäis tehdä. Tän jälkeen tehtiin vielä kaksi peräänajoa, joilta ihan superhienot rullantuonnit ja näytöt. Ens treeni pitää yrittää muistaa tehä taas ihan perus tekniikkatreeninä.

Taaville tuplamaalimiehet vesiponnissa, hienosti etsi ja löysi.