Yksi tän vuoden tavoite saavutettu

Tiistaina saatiin Sintukan kanssa 700 m tunnin vanha vieras jälki kolmella esineellä. Nosto ruudusta.

Sinni selvitti jäljen hienosti ja mä osasin lukea sitä. Useamman kerran se yritti vaihtaa riistalle, mut osasin lukea ne ja sain sen jatkamaan jälkeä. Suurimmaksi osaksi Sinni oli koko ajan jäljellä. Ei se ihan jäljen päällä koko aikaa menny, mut ei se kaukanakaan menny. Hirveesti on opeteltavaa sen tyylissä, joka on tosi paljon vaikealukuisempi ja korkeanenäisempi kuin mihin olen Taavin kanssa tottunut, mut tilanne on myös vähän epäreilu Sinnille, kun Taavi on niin hyvä ja mun on vaikea olla tuskastumatta Sinnin taitotasoon. Mut me ollaan kuitenkin paljon parempia, kuin mitä oltiin Taavin kanssa tässä vaiheessa, joten yritän olla tyytyväinen ja saada tehdyksi järkeviä treenejä, joihin taidan tarvita aika paljon muiden apua...

Keskiviikkona pidettiin pitkien treenien päivä ja Sinnillä oli 26 ha alue yhdellä maalilla. Tarkoitus oli saada tunti tyhjää alle ennen maalin löytymistä, siksi kuljettu reitti ei välttämättä ole ihan sellainen, miten oikeasti mentäisiin. Tuulta oli nelisen metriä ja lämpötila on jossain +17 asteen hujakoilla ja kevään ekoja lämpimiä päiviä. 

Sinni jaksoi hyvin, vaikka kymmenisen minuuttia ennen maalille tuloa siinä oli ehkä havaittavissa pientä herpaantumista. Mutta kun se sai hajun maalista, niin ei ollut kahta sanaa, etteikö olisi lähtenyt sinne vauhdilla ja teki hienon ilmaisun. Ei muuten kannellut rullaa yhtään koko tunnin aikana ennen kuin meni maalille.

Taavi ajoi viisi tuntia vanhan 600 m jäljen. Aika kovasti kiinnosti heinän syönti, mut kyllä se silti koko ajan tiesi missä jälki menee ja mutustelun lomassa jäljesti hyvin ja löysi kaikki esineet. Yllätyin kuin vauhdikas Taavi oli, mut ehkä se vauhti rauhoittuu jäljellä kuitenkin vasta yli 12 h jäljillä.

 

Perjantain tokokurssilla tehtiin aluksi yksin luoksetuloa, jossa siis on ollut viime viikosta asti ihan totaalinen jumittaminen. Nyt kuitenkin tuli ekasta käskystä luokse. Olis voinut olla nopeampi, mut superia ettei jumittanut. 

Tehtiin myös kapulan pitoa, jossa pienen pientä mälväämistä, mut muuten hyvä. Seuruuta tehtiin myös ja Sinni oli super! 

Lopuksi vielä kaikki koirat porukassa paikkista pariin kertaan. Ekalla toistolla Sinni tarvi kaksi käskyä maahan menoon, muuten kaikki toistot ihan tosi hyviä.

Lauantaina oli tokokoe, tuomarina Harri Laisi. En tiiä, jännitti taas ihan hirveesti.

Sinni oli jotenkin tosi lunki, kun hengattiin hallissa ennen kokeen alkua ja tuomarin puhuttelun ajan. Tykkäsin kovasti.

Alossa oli 9 koirakkoa ja oli kiva, että paikkis oli jaettu kolmen koiran ryhmiin. Me oltiin vikassa ryhmässä reunimmaisena, vieressa bc uros. Sinni tarvi kaksi käskyä maahan menoon, muuten oli oikein hyvä suoritus. Kun koiria nosteltiin istumaan, rupesi vieruskaveri haukkumaan ja se haukkui sitten ihan loppuun asti. Oli aika kova häiriö, mutta Sinni pysyi hienosti maassa siihen asti, kunnes tuli meidän vuoro nousta istumaan.

Yksilösuoritukset alkoi luoksetulolla. Jännäsin kuin tän kanssa käy, mutta Sinni tuli luokse, ehkä vähän hitaasti, mutta tuli kuitenkin. Loppuasento oli vino. Kaukot nollattiin kolmella käskyllä maahan menossa, eikä Sinni hievahtanut tässä muutenkaan mihinkään. Liikkuri käski meidän sitten tehdä harjoitussuorituksen läheltä ja sain kovan ripityksen siitä, miten kaukoja pitää treenata pitkästä matkasta. Tuomaripalautteessa tuomari sanoi, että mun kaksi ekaa käskyä ei kuulostaneet käskyiltä ja sitten vasta se kolmas toiminut käsky oli käskyn kuuloinen. Laitetaan jännityksen piikkiin, vaikka tällä kertaa sentään oli oikea käskysana.

Liikkeestä maahan meno tarvi kaksi käskyä, muuten ok. Seuruu oli ihan kaameeta laamailua, ei lähelläkään sitä, mitä on treeneissä. Hypyssä hirvee jumitus, mut onneksi en ehtinyt antaa toista käskytä. Tässäkin vino perusasento. Kapulan pito oli hyvä.

Tuomaripalautteessa kehuja Sinnin iloisuudesta ja suloisuudesta (suloisuus tais kyllä olla liikkurin kommentti ja kyseli myös rotua) ja siitä, että se osaa tehtävät. Seuruu pitäisi saada paremmaksi myös koetilanteissa. Muuta en palautteesta muista, vaikka tuntui että Laisi puhui pitkään... Mut Sinni ei karannu kertaakaan liikkurin eikä tuomarin luo ja luoksepäästävyydessä rakasti Laisia oikein pitkän kaavan mukaan syliin kiiveten eli mun pelko miestuomarin arkailusta oli ihan turha.

Video Anne Ståhlberg:

Pisteitä kertyi seuraavasti:

Paikalla makaaminen ryhmässä 1 min     9

Seuraaminen                                                7,5

Maahan meno seuraamisen yhteydessä    9

Luoksetulo                                                    9,5

Noutoesineen pitäminen                           10

Kauko-ohjaus                                                0

Estehyppy                                                    9,5

Kokonaisvaikutus                                        8,5

Yhteensä raavittiin siis kasaan 161 pistettä eli 1-tulos! Tän vuoden tokotavoitteet on nyt saavutettu ja jatkossa keskitytään avoimen luokan liikkeisiin, mitähän kaikkea siellä edes on!?

 

Sunnuntaina oltiin Marja Uusitalon hakukoulutuksessa. Koulutus oli pk-hakuun, mutta kun halusin rullailmaisuun näkemystä, niin ei sen niin väliä. 

Sinni on siis kannellut rullaa aika paljon, jos sillä on ollut kiintorulla. No nyt ei sitten tietenkään kannellut yhtään. Eli ei saatu apuja siihen mitä haettiin, kun ongelmaa ei nyt ollut ollenkaan. 

Saatiin kuitenkin muistutus, että lähiukkoja pitää treenata! Niitä ei Sinnin mielestä tarvi ilmaista, kun olen siinä vieressä... Sinni oli vähän vaisu, mut varmaan eilinen koe ja hakupäivän kahdeksan tunnin autossa odottelu ei ainakaan parantaneet sen virettä. Ihan hyvä treeni silti ja oli kiva seurata pitkästä aikaa pk-hakuakin.

Julkaisut laahaa, mut parempi myöhään kuin ei milloinkaan

Pääsiäismaanantaina hakutreenit metsässä, olipa ihanaa! Löydettiin sen verran sulaa metsää, että saatiin autot parkkiin ja päästiin hyvin tekemään pienet treenit. Sinnillä pääpaino edelleen ilmaisussa ja se sai etsiä reilun hehtaarin alueelta (eipä sitä sulaa juuri enempää ollutkaan) kolme kadonnutta. Mentiin edelleen irtorullilla. Ihan hitokseen kivaa oli Sinnillä! Muutenkin varsin onnistunut treeni. Sitten joskus hamassa tulevaisuudessa täytyy ruveta roikkumaan enemmän sen perässä liinassa, vaikka nytkin teen sitä silloin tällöin. On nimittäin melkonen halu mennä takaisin kadonneen luo ja mulla on haasteita pysyä perässä.

Torstaina oltiin bh-kurssin vikalla kerralla ja tehtiin taas kaupunkiosuutta sekä jättävät ja paikkis.

Kaupunkiosuus meni paremmin kuin viimeksi, mut kyllä Sinni ottaa kierroksia toisista koirista. Jättävät ja paikkis meni hyvin, ite vähän mokailin.

Oltiin pitkä viikonloppu reissussa ilman koiria, jotka oli Seijan hellässä huomassa. Kiitos!!

Me ainakin ollaan lähdössä mukaan!

Keskiviikkona tokoiltiin paikkiksen ja melkein kaikkien aloliikkeiden muodossa. Paikkis oikein hyvä ja oikeastaan kaikki muukin. Sinni oli ihan jotenkin tosi kivan tuntuinen, innolla mukana ja keskittyi hyvin, mut niinhän se melkeistään aina onkin. Liikkeestä maahan hyvä, tosin pelkään että mulla on siinä pieni vartaloapu. Kapulan pito meni myös hyvin ja kaukot oli ihan super! Luoksetuloon tehtiin vauhtia ja sit treenattiin lopun sivulle tuloa, joka jää aika usein hieman vinoksi. Mut mikä fiilis!

Torstaina käytiin tekemässä rallyrataa kentällä molempien kanssa ja oli kiva aloittaa ulkokausi. Molemmat keskittyi hyvin tekemiseen. 

Tapsu veti radan hienosti

Sinnin kanssa tajusin, että nuo molemmat samaan suuntaan käännökset voidaan tehdä myös poispäin koirasta... eihän me semmoisia olla harjoiteltu. Ja oikean puolen seuruu tarvii vielä ihan kamalasti treeniä, mut oli kyllä kiva tehdä tätä rataa, Hinnukka oli hyvin messissä, mitä nyt pari kertaa jotkut äänet vähän häiritsi.

Perjantaina pitkä lenkki Ainon kanssa, kivaa ja vauhdikasta oli! Ja ihana ilma!

Lauantaina korkattiin rallyssa voivoivoiluokka, tuomarina Iiris Harju. Ilmoittautuessani jo tiesin, että tulokseen ei ole mahista, mut kun kisat oli kohtuullisen edulliset ja ne oli tässä ihan vieressä, niin lähdettiin hakemaan kisakokemusta.

Radalla oli tietysti kahteen kertaan tuo mulle torstaina valjennut käännöstehtävä, muuten ei mitään ihan ylitsepääsemättömän vaikeaa. Oltiin molemmat vähän poissaolevia ja vire ei todellakaan ollut hyvä. En tiedä reagoiko Sinni mun mielentilaan vai miksi oli niin kovin haistelevainen ja perässä vedettävä, ei ollenkaan oma itsensä... Joka tapauksessa haisteli tosi paljon ja laamaili. 

Positiivisena yllätyksenä oli se, että -10 virheitä oli vain kaksi, joista toinen oli oli peruutus, jossa peruutin neljä askelta. Perskules sentään, miten tuollainenkin on mahdollista?! Ja toinen kymppi tuli väärin tehdystä tehtävästä, jossa Sinni istui maahan menon sijaan enkä uusinut liikettä. Huomasin kyllä virheen, mut vire oli niin huono etten jaksanut ruveta uusimaan.

Eli sillai oikeesti tuli vaan ykkösen ja kolmosen virheitä, mut niitä tulikin sitten tosi paljon. Tässä lista niistä: 2. kyltiltä -3 py, vitoskyltiltä -1 tvä, 6. kyltiltä -1 kyl, -1 as ja - 1 vino. seiskakyltiltä -3 uusinnasta, kasilta -1 py ja - 1 as. Kyltti 11 -1 py, ja -1 vino, 13. kyltti -1 as, -3 py, -3 ov, 14. kyltiltä -1 vino, 15. kyltiltä -3 py ja -3 ov, 18. kyltiltä -1 tvä ja -1 vino ja vielä maalista kahmittiin -1 py ja -1 as. Yhteensä siis virhepisteitä kaikkinensa -52.

Tehtäviltä 3 ja 10 oli maininta hieno!

Kameran takana Tiina S.

Arvostelu tiukkenee kyllä ihan tosi paljon tässä luokassa. Mut kun viilataan toi oikea puoli kuntoon, niin katellaan syksyllä sit kisoja uudestaan.

Sunnuntaina hakutreenit. Kokeiltiin vaihteeksi kiintorullaa ja ihan liikaa sen kantelua. Ja pariin otteeseen oli kovasti erikoista haistelua, en tiedä yhtään mitä se oikein haisteli niin intensiivisesti. Mut kaikilta kolmelta tuli ihan kohtuulliset ilmaisut ja näytöt on kyllä vauhdikkaat! Yksi maaleista oli peitettynä maakuopassa, ei ongelmia siitä.

Treenin jälkeen käytiin Lokin kanssa pienellä lenkillä ja voi miten ihana rauha näillä oli. Sinniä aluksi vähän jännitti ja se oli vähän hurjaa myös, kun Loki pyysi leikkiin, mut muuten olivat niin seesteisesti yhessä lenkillä.

Vuosi käyntiin tavoitteita metsästämällä

Uusi vuosi meni rauhallisesti. Itse jouduin yllättäen töihin, mutta onneksi Muru oli koirien kanssa kotona. Niitä ei ollut vuodenvaihteen paukuttelu paljon puristellut, kuten odotettua olikin. Hyvä niin.

Keli on ollut vuoden ensimmäisen viikon todella kylmä ja taajamaetsintätreenit peruttiin. Keskiviikkona käytiin tokotreeneissä tekemässä viimehetken treenit ennen koetta. Meillä on ollut ongelmia paikkiksessa maahan-istu humppaamisen kanssa ennen koirien jättämistä ja hyppy on toisina päivinä ollut loistava ja toisina Sinni on kiertänyt sen ilman mitään ajatustakaan hypätä siitä yli. Tällä kertaa molemmat onnistuivat niin hyvin kuin vain voi toivoa. Paikkiksessa tosi pelkäsin Sinnin lähtevän lentoon, kun sen häntä vispasi ihan hurjasti vieruskaverin kehuessa aina välillä koiraansa kesken paikkiksen. Pysyi kuitenkin hienosti, vaikka siitä näki että teki ihan hirveästi mieli lähteä rakastamaan vierasta ihmistä.

Tehtiin myös pieni setti häiriötreeniä, jossa kokeenomaisen suorituksen aikana kuuluu muuten täysin hiljaisessa hallissa jokin yksittäinen ääni; oven kolaus tai koiran haukunta. Nämä vaikutti Sinniin selvästi. Se joutui keskittymään ihan hirveästi meidän tekemiseen, mutta teki sen ilman mitään lisäapuja. Suorittaminen muuttui ylivireiseksi ja epätarkaksi, mutta ihan tyytyväinen olen siihen, että se valitsi kuitenkin omaehtoisesti mun kanssa tekemisen.

Perjantaina oltiin Sirke Viitasen rallykoulutuksessa. Keskityttiin puolta vaihtaviin käännöksiin sekä takaa ja jalan alta puolenvaihdoksiin. 

Itelle uusi ahaa-elämys; jalan ei tarvi olla maassa, kun koira menee sen ali. Helpottaa meitä kummasti, kun Sinni ei tykkää tommosesta, mistä sen päälle tulee jotain. Takaa puolenvaihdossa älä katso koiraa, vaan katso sinne minne koiran pitää tulla.

Puoltavaihtavissa käännökissä hyvä linjata itsensä kyltille, jos mahdollista. Näin koiralle jää tilaa tehdä käännös vähän lennokkaamminkin ilman, että kolauttaa itseään kylttiin. Toki pyritään vähemmän lennokkaaseen menoon. Tähän eri käskysana kuin mitä on pyörähdyksessä. Vaikka in ja out.

Sirke on ihan sairaan hyvä kouluttaja, tykkään kovasti! Kunhan saadaan voittajan liikkeet paremmin haltuun, niin olis kiva päästä uudestaan ihan ratatreeniin.

Sunnuntaina aloitettiin tavoitteiden metsästys osallistumalla Pernilla Tallbergin tuomaroimaan tokokokeeseen. Jännitti, mut ei niin paljoa kuin joskus pahimpina aikoina. Kiitos videoista Lotta Lassas-Tukiainen!

Tavoitetta ei vielä tällä kertaa saavutettu, mut jäi ihan ok fiilis. Paikkiksessa Sinni teki taas sen, että nousi istumaan ja meni maahan ennen kuin koirat jätetään. Tämä vähentää pisteet viiteen. Muuten paikkis meni hyvin.

Liikkeet meni muuten hyvin, mutta kaukoissa käytin jostain syystä väärää käskyä alun maahan menossa ja Sinni oli ihan ulalla. Tuolla hallin nurkassa se tuijotteli muualle ja puuhasteli ihan omiaan. En tiedä mikä aivopieru mulla oli.

Seuruussa joku kapsutus tuli kesken kaiken ja sit kapulaa piti vähän mälvätä, mitä ei ole treeneissä tehny. Ja liikkuria piti käydä morjestamassa 🙈. Vähän vinoja perusasentoja ja muuta pientä kauneusvirhettä, mut kokonaisuutena kuitenkin ihan ok. Pisteitä kertyi 140,5.

Paikkis 5

Seuraaminen 7,5

Liikkeestä maahan 10

Luoksetulo 9

Kapulan pito 8,5

Kaukot 0

Hyppy 9

Kokonaisvaikutus 8

Tohon paikkispompotteluongelmaan kun keksis ratkaisun, niin homma ois aika jees. Omatoimitreeneissä tätä ei juurikaan esiinny, mutta vieraampien koirien kanssa kylläkin. Ja vaikka tehdessä Sinni tuntui vähän talmealta, niin videolta tekeminen näyttää kivemmalta.

Onko olemassa tossuja, jotka kestäis jalassa muutenkin kuin rauhallisesti auratuilla teillä hihnassa mennoa?

Kun pakkasta oli yhtenä päivänä vain -15 astetta, pääsi koirat vähän pidemmälle lenkille vapaana

Nostan hattua pienten lasten vanhemmille. Mulla meinas hermo mennä noiden jatkuvaan pukemiseen ja riisumiseen, vaikka noi ei edes huuda ja rimpuile. 

Kausi paketissa

Viime viikon keskiviikkona päivä aloitettiin uintihommilla. Tällä kertaa oli jotenkin epämääräinen sähläysfiilis päällä, mutta hyvät uinnit me saatiin silti. Molemmille pitkiä vetoja, mutta enempi mentiin tämä kerta vaan hauskanpidolla ja lyhyillä pulahduksilla.

Perjantaina yövuoron jälkeen ajeltiin Liesjärven kansallispuiston kupeeseen yöksi ja siitä sitten lauantaina aamusta Usvanummen tilalle Suomen Pyreneläisten paimennuspäivään, jossa Sinnillä oli vastuu edustaa lyhytkarvoja pitkävillojen seassa.

Ensin opiskeltiin hieman teoriaa ja sitten päästiin kaksi kertaa lampaille. Eka kerta oltiin pyörössä ja se oli aivan liian ahdas tila Sinnille. Sitä vähän varmaan jännitti ja se yhdistettynä hieman liialliseen intoon sai Sintturan vähän keulimaan. 

Toinen kierros mentiin pellolla ja siellä se oli huomattavasti parempi. Malttoi mennä paljon rauhallisemmin.

Yö oltiin taas Liesjärvellä ja ehdittiin illalla käydä kiertämässä kunnon lenkki kansallispuiston reiteillä valoisan aikaan.

Sunnuntaina oli vuorossa paimennustaipumustesti. Testi alkaa sosiaalisuusosuudella, jossa kaikki testiin osallistuvat koirat hengailee kimpassa ja tuomari toteaa, että koirat sietävät toisiaan.

Sosiaalisuusosuuden jälkeen on sirunluku ja "temppurata", jossa koiran pitää ylittää jonkinlainen este, katsotaan sen reaktio häiriöääneen, koira jätetään tuomarille ja poistutaan itse paikalta ja lopuksi koira kutsutaan luokse.

Sinni suoriutui kaikista näistä tehtävistä oikein mallikkaasti. Tuomari mainitsi jopa, että on erityisen sosiaalinen pyrriksi.

Päästiin siis lampaille ja siellä aluksi liinassa kuljettiin pyörön ympäri. Sinni kiinnostui heti lampaista ja ja kun kuljettiin poispäin lampaista ja palatessa laskettiin liina irti, palasi Sinni pyörölle. Tuomari vei Sinnin vielä pyörön sisään, jossa Sinni osoitti vahvaa mielenkiintoa lampaisiin hieman hetkittäin kiihtyen. 

Arvostelu kuului näin:

Sosoaalisuus ihmisiä kohtaan: avoin

Sosiaalisuus koiria kohtaan: ok

Ääniherkkyys: ok

Suhde ohjaajaan: hyvä

Este: ok

Ohjaajan poissaolo: rauhallinen, iloinen

Luoksetulo: vauhdikas

Lauman lähestyminen: innostuu heti

Kontakti laumaan: pitää melko hyvin silmällä laumaa, hieman jännittää

Kiinnostus ja aloitekyky: hyvin innokas, mutta pyrkii pysäyttämään laumaa

Hyväksytty suoritus siis ja Sinni sai tittelin PAIM-T. 

Nyt on kisailtu ja kokeiltu ja testailtu tälle vuodella tarpeeksi ja loppuvuosi vedetään lonkkaa ja opetellaan uusia juttua.

Sunnuntaina paikalla oli myös rotuuntutustuja ja Taavikin pääsi esittäytymään. Kiva kun rotua harkitsevat käyvät tutustumassa koiriin, vaikkakin mahdollisuus nähdä monta pyrriä samalla kertaa onkin aika harvinainen.

Kiitos Teija ja muut koko viikonlopusta, taas kerran oli vallan hauska ja välitön tunnelma. Oli myös kiva saada talkoilla taipparissa ja nähdä paljon ihania ja uusiakin pyrrejä 😍.

Keskiviikon tokotreeneissä Sinni aloitti peruuttamisen harjoittelun. Kovasti se on lähdössä vinoon, mutta ehkä saatiin jonkinlainen idea, miten jatkaa.

Seuruuta tehtiin ja se meni suuren häiriömäärän huomioiden hyvin. Vähän piti vilkuilla, kun oli uusi koira mukana menossa ja muutenkin tapahtui kaikenlaista. 

Pitoa tehtiin liikkuroituna, onnistui hyvin, kuten myös paikkamakuu porukassa.

Torstaina aamu-uinnit. Sopivassa suhteessa rellestystä ja pitki vetoja.

Illalla hakuiltiin. Pimeän treeniksi menee jo väkisin. Sinnille neljä ukkoa läheltä. Sillä oli hullua päässä ihan kamalasti ja vaihtia ihan hirmusti, mut kyllä se kaikki neljä mulle ilmaisi. 

Perjantaina yritettiin Sinnin kanssa jälkeillä, mutta sitä kiinnosti vain riista. Ei tulllu jälkihommista mitään. Plaah, työsarkaa riittää, kun vaan tietäs mitä tekis.

Tuolla haisee kauris!

Minä menen tänne ihan muiden hajujen perään, ei kiinnosta sun jälkes yhtään.

Treenilöisii ja kokeita

Edellisenä perjantaina käytiin uimassa. Tälle kuulle otinkin neljä uimakertaa. Suosittelen lämpimästi uintia kaikille muillekin!

Sunnuntaina iltapäivällä hakuhommia. Sinnille kolme valmista maalimiestä parin hehtaarin elueella. 

Se on kyllä semmoinen onnellinen hömpöttelijä, ettei tosikaan. Rullaa se kantoi taas välillä, mut ehkä vähemmin kuin ennen. Yhden valeilmaisun teki, ei ole kuulunu sen tapoihin... toi rullan ja lähti näytölle, mut sit siltä hukkui ihan ajatus mihin on menossa ja homma tyssäsi siihen. Paha sanoa mikä oli taustalla.

Illalla käytiin vielä taas talveksi alkaneissa sunnuntaitottiksissa. Meitä on siis epämääräinen porukka, jotka treenaa enempi tai vähempi kimpassa toisiaan jeesien.

Sinni harjoitteli rallyn ja bh:n juttuja. BH meillä ois aika lailla kasassa, mut kaupunkiosuuden toisen koiran ohitusta ja yksin jäämistä pitäisi päästä harjoittelemaan joskus.

Rallysta tehtiin sivulta eteen ja edestä sivulle siirtymisiä kaikenlaisilla variaatioille. Ne on edistyneet selvästi. Sivulla seisomaan nousu on edelleen haasteellinen, Sinni nousee aika vinoon, eikä aina pysy paikoillaan mun kiertäessä sitä. 

Paikkista tehdessä kaverin koira lähti hanskasta hallin toisella laidalla ja mulle tuli kiire kutsua Sinni pois, ettei käy mitään. Sinni ei aluksi meinannut liikahtaakaan, mut onneksi sit vähän hämillään tuli. Uusinta heti perään meni hyvin. 

Maanantaina Taaville jälki. 1,3 km, 10 tuntia, paluuperä ja isomman vetisen ojan ylitys. Normi syyssää. Paljon riistaa sekä tehdessä että ajaessa.

Nostettiin jälki tietä pitkin kulkien ja se meni kyllä hyvin. Samoin myös tien ylitys oli varma. Paluuperä vei Taavin mukanaan, kuten aina, mutta sitkeällä yrittämisellä löytyi lopulta suunta mihin jatkaa. Sitkeyden puutteesta ei Taavia ainakaan voi syyttää!

Ojasta Taavi selvisi hyvin, vaikka vähän näytti että virtaava vesi olisi siirtänyt hajua jonkin verran.

Kokonaisuutena oikein hyvä suoritus!

Tiistaina Sinni hakuili kokeenomaisen kolmella ukolla. Taas vale tai oikeastaan vanhan piilon ilmaisu. Perhana sentään ja sunnuntaina ois koe... ei kovin varmalla pohjalla. Muuten meni ihan kohtalaisesti.

Keskiviikkona tokotreenit. Sinni teki tötsien kiertoa, hyppyä ja seuruuhommia. Hirvee into ja ilo sillä on tehdä, mut välillä vähän suurpiirteistä tekemistä. Vieraiden ihmisten läsnäollessa sillä on ihan hirvee tekeminen pystyä olemaan nahoissaan.

Lauantaina ajeltiin HintunTintun kanssa Lahteen tuplarally-kisoihin. Ekan kisan tuomari Jenni Susi piti mun rallyhistorian hauskimman rataantutustumisen, naurettiin enempi tai vähempi kippurassa, kun Jenni esitteli miten ei kannata toimia ja antoi hyviä vinkkejä siitä miten on hyvä toimia. 

Rata oli kiva, Sinnille vaan tuotti taas vaikeuksia sekä radan vieressä olleet katsojat että ratahenkilökunta. Tuomari ja sihteeri seisoivat punaisen rastin kohdalla kuvassa.

Eka tehtävältä -1 puutteellinen yhteistyö ja -1 tvä. Sinni oli tässä vaiheessa ihan kiinni katsojissa, jotka seisoivat aidan takana ekalla suoralla. Saatiin kasattua itsemme kuitenkin ja matka jatkui kojtuullisen hyvin. Kyltiltä 6 (istu, maahan, istu) -3 uusimisesta. Sinni teki tosi hyvin, mutta kun jäin tihrustamaan seuraavaa kylttiä paikalleni, Sinni päätti mennä maahan ja nousta istumaan uudestaan. Uusinnassa olin sut nopsa jatkamaan matkaa. Houkutuksesta -3 tvä, kun Sinni väisti tuomaria ja sihteeriä melkein mun väärälle puolelle alussa. Loppu huokutuksesta meni hyvin. 

Istu, täyskäännös vasempaan, istu kyltiltä lisäkommenttina HIENO! Se kyl oli!

Tuomarikommentti " Todella ihanaa ja kaunista yhteistyötä!". Pisteitä jäi 92 ja jäätiin pisteen päähän kolmossijasta. Mut sijoilla ei niin väliä, tulos on pääasia. Saatiin myös RTK2 ja sitä myöten päivän toinen kisa jäi pois meiltä. 

Nyt pitäis sit ruveta treenaamaan tätä lajia, kun tähän asti ollaan menty melko lailla mitään tekemättä. Oikean puolen seuruu tulee varmasti tuottamaan pari harmaata hiusta, on itelle jotenkin hankala. Siinä sitä onkin ensi talveksi työsarkaa.

Sunnuntaina kellon soidessa viiden jälkeen huonosti nukutun yön jälkeen, mietin ettei tässä koiraharrastamisessa ole mitään järkeä. Edessä oli haun peruskoe Raaseporissa. Keli oli myrskyisän yön jälkeen kostea ja puuskaista tuulta oli edelleen. 

Koe alkoi sosiaalisuudella, mikä meni ihan kohtuullisen hyvin. Rotikka oli Sinnistä vähän pelottava ja pitkän rivissä istuttamisen jälkeen Sinni vähän haukkui. Miestestaajaa tervehti iloisesti.

Arpaonni suosi meitä ja oltiin toisena suoritusvuorossa seitsemän koiran kokeessa. Kiitos tästä arpojalle ja muutenkin hyvin järjestetystä kokeesta järjestävälle taholle.

Alue peruskokeessa on noin 2 ha, maaleja on eri asennoissa kolme, osa ainakin osittain peitettyinä ja aikaa on puoli tuntia. Ennen maastoon menoa seuruu ja 3 min. paikallaolo. Ne meni hyvin mun mielestä.

Tein etsintäsuunnitelman ja lähdettiin maastoon. Aika pian Sinni ilmaisi ekan maalimiehen. Unohdin ilmoittaa hyväksyneeni ilmaisun ja tästä vähän noottia. Hyvä näyttö ja ja homma jatkui.

Toinen maalimies löytyi myös hyvin ja olin tyytyväinen Sinniin. Kolmatta ei sitten meinannut löytyä ja oltiin kuljettu alue kertaalleen läpi noin viidessätoista minuutissa. Päätin palata alkuun ja partioida alueen uudestaan hieman eri kohdista. Lopulta hieman kuumottavasti juuri ennen ajan loppumista Sinni löysi viimeisen maalin. Maalimies oli tosi lähellä meitä ja nää lähiukot on vaikeita. Sinni kävi ukolla, pööpöili vähän siinä ja sitten otti rullan ja toi sen mulle. Mä olin tietty nähnyt maalin ja jatkoin vain matkaani kaartaen maalimiehen ohi ja ympäri. Näyttö meni hyvin.

Kokeen testaaja ei ollut oikein tyytyväinen mihinkään meidän tekemiseen. Sinni hyytyi kuulemma liikaa sen jälkeen, kun alue oli käyty kertaalleen läpi. Ilmaisut oli hänen mielestään huonoja. Ei ole riittävää, että koira käy maalimiehen lähellä poimimassa rullan, vaan sen pitäisi käydä maalimiehellä. En ymmärrä tätä. Jos koira käy maalimiehen vieressä parin metrin päässä ja osaa viedä mut takaisin sinne, niin mikä vika? Onko pakko käydä koskemassa? Ite kun olen yrittänyt välttää tuota maalimiehen härkkimistä. Onneksi Sinni oli ekalla käynyt koskemassa, niin saatiin homma läpi. Tätä siis käytiin oikein kysymässä maalissa olleelta henkilöltä, kun oli maastossa ollut sen verran kaukana meistä ettei testaaja tai minäkään nähnyt missä Sinni kävi ennen rullan tuontia.

Vika ilmaisu oli huono, sen myönnän. Siinä Sinni poimi rullan vasta matkalla mun luo hetken häröiltyään. 

Mun ratkaisu partioida alue uudestaan oli myös huono. Mut mistä mä voin tietää missä maali on, jos sitä ei ole ekalla kiekalla löytynyt, kai mä nyt haluan tarkistaa koko alueen uudestaan. Enkä edes osannut raportoida meidän suoritusta kunnolla. Tässäkään en tiedä mitä ois pitänyt tehdä toisin, jos kartasta näytetty kuljettu reitti ja perustelut omille toimintatavoilleni eivät ole hyviä, niin en tiedä miten eri tavalla ois pitänyt raportoida. Eli kaikki osa-alueet (toimintakyky, suunnitelma ja etsintätaktiikka, hallittavuus ja luoksepäästävyys, työskentely ja yhteistyö, ilmaisut sekä raportointi) olivat vain riittävällä tasolla. Täytyy vähän pureskella tätä, kun haukkuvan kanssa suht samalla omalla toiminnallani on aina tullut kiitettävät arviot, jopa hallinnasta ja sosiaalisuudesta, vaikka Sinni on niissä huomattavasti Taavia parempi.

Mut koe oli kuitenkin hyväksytysti suoritettu ja sehän riittää. Sinnin kanssa on vielä paaaljon harjoiteltavaa, mut ei me mun mielestä ihan noin huonoja olla, kuin mitä testaajan mielestä oltiin. Tuli taas vähän sellainen olo, että väärin löydetty ja kesän leirin koutsin sanat rullakoirien huonommasta kohtelusta kokeissa muistuivat mieleeni. Mut me jatketaan omalla tavalla, katotaan mihin se riittää.

Tuomiolla

Onnistumisia!

Edellisenä tiistaina Taavin kanssa hakutreeneissä. Kaksi ukkoa lämpimässä kelissä ja varmaa työskentelyä Tapsukalta ja vähän uhkarohkeita loikkia kalliolta alas maalimiehen luo parempaan paikkaan haukkumaan... Taavi oli hyvä, kuten aina.

Ylhäältä jyrkänteen reunalta Tapsu oli hypännyt "pommilla" alas haukkumaan parempaan paikkaan 🙈. Onneks oli pehmeä maasto.

Keskiviikkona oltiin Sinnin kanssa rallyn iltakisoissa, tuomarina Tarja Hiissa. En taas tiedä miten jäi homma ihan lähestulkoon treenaamatta ja se vähä mitä ehdittiin treenata, ei luvannut kovin hyvää. Mutta jollain ihmeen kaupalla saatiin raavittua kasaan hyväksytty tulos, 73 pistettä. Rataa tehdessäni luulin Sinnin jääneen jollain tavalla houkutukseen kiinni ja sen vaikutteneen sen tekemiseen vielä radan loppupäässäkin, mutta videota katsoessani tulin kyllä siihen tulokseen, että isoin häiriö Sinnille oli tuomari, sihteeri ja ajanottaja. Radalta poistuessammekin se syöksyi suoraan lähetin syliin. Alla ratapiirros.

Kolmannelta tehtävältä -1 epätarkasti suoritettu tehtävä, tämä kuuluu tehtäviin, joita me ei vielä osata kunnolla, mutta yllättävän hyvin se nyt kuitenkin meni. Miinus tuli varmaan sitä, kun Sinni vaihtoi vähän paikkaa ennen seisomaan nousemista.  Houkutuksesta - 1 kontrollin puutteesta, mutta tyytyväinen olin siihen, ettei Sinni käynyt haistamassa hieman eltaantuneelle haissutta koiranmakkarapurkkia vaikka se kovasti kiinnostikin. Kuudennella kyltillä käännyin liian laajasti ja tästä -3 pistetteä. Itse tehdessä jäi sellainen olo, että menipä tämä hyvin... 7 kyltiltä taas - 1 epätarkasta suorituksesta, pelkäsin menevän kympiksi, mutten silti uusinut, onneksi. Yhdeksäs tehtävä osoittautui meille tosi vaikeksi. Uusin sen kerran ja toisellakin yrittämällä Sinni teki omiaan ja tästä - 3 uusimisesta ja -10 väärästä tehtävästä. Tässä kohtaa se selvästi keskittyi tuomariin ja sihteeriin enemmän kuin minuun. 10 kyltiltä - 1 ohjaajavirhe, Sinni painoi jalkaa ihan hulluna, kun oli ihan kiinni tuomarissa ja sihteerissä. Täyskäännöksenn uusin, - 3 siitä, kun Sinnin joka rataan kuuluva kylttitelineen kierto osui tällä kertaa tälle kyltille, vaikka kuinka yritin tehdä käännöksen kaukana kyltistä. Kyltiltä kaksitoista tuli - 1 sekä vinoudesta (en tajua) että epätarkasti suoritetusta tehtävästä, koska Sinni jäi istumaan mun lähtiessä liikkeelle. Myös pujottelusta tuli kaksi kertaa miinuspiste ohjaajavirheestä ja epätarkasti suoritetusta tehtävästä. En ole näidenkään syystä ihan varma, että mistä tulivat. Tuomarikommenttina "Iloista ja vauhdikasta yhteistyötä. Hieno askeltehtävä."

Saatiin siis tulos kasaan ja siihen olen enemmän kuin tyytyväinen, sillä ennakko-odotukset ei ollu olemattoman treenin perusteella kovinkaan korkealla ja ihmisrakkaalle Sinnille nuo kehässä olevat ihmiset on kyllä todella iso häiriö, jota harvoin pääsemme edes treenaamaan.

Nina Teikari:

Tostaina Sinnille ite talloma jälki. 700 m, 2 h, 7 esinettä namipurkeilla. Jana noin 150 m. Lämmin tuulinen keli.

Sinni nosti jonkun väärän jäljen ennen kuin nosti mun jäljen. Ihan ok nosto sitten omaltakin jäljeltä, mut aika pian oli harhautumassa ihan jonnekin muualle kuin minne mun jälki meni. En tiedä josko siinä oli jonkun muun jälki, kun meidän eka esine oli nostettu hieman jäljestä sivuun kiven päälle ja namipurkki kaivettu esiin sukan sisältä... oli siis ainakin jonkinlaista häiriöta alkujäljellä. 

Kun Sinni sitten sai kiinni mun jäljestä, niin mentiin pitkä matka tosin hyvin, kunnes se hukkasi jäljen ihan kokonaan. Näytti kyllä jäjestävän, mut ei ainakaan mun jäljellä ollut. Sain sen kuitenkin uudestaan mun jäljelle ja loppu mentiin taas kohtuullisen hyvin, mitä nyt yks hyvin eltaantunut jäniksenraato vähän haittasi.

Esineet Sinni ilmaisi hyvin, muutamalle kiskoi jopa innoissaan ilmavainulla.

Ihan ulalla olen sen kanssa edelleen, mut joka kerta varmaan jotain oppia tarttuu. Ei auta kuin jäljestää ja uskoa, että kyllä me joskus tää homma opitaan. Sinni on vielä nuori ja kuitenkin olen tehnyt sen kanssa paljon vaikeampia harjoituksia kuin mitä Taavin kanssa tuossa iässä olin tehnyt. Pitää Sintunkin kanssa varmaan ainakin loppusyksyksi palata vähän lyhempiin ja helpompiin jälkiin. Mut ainakin esinemotivaatio on takkuisen alun jälkeen saatu kohdilleen.

Sunnuntaina aamu-uinnilla. Uitiin pidempiä vetoja ja sit kahopäät sai vähän rellestääkin.

Tiistaina lyhyt vajaa 200 metrinen tunnin vanha jälki lämpimässä ja tuulisessa kelissä, kaksi esinettä. Vaikka olin taas itse tallonut jäljen, niin kovin olin epävarma Sinnin nostosta. Jotain se nosti ja alku meni ainakin mun osalta epävarmasti. Esineen etsi jäljen puolivälistä hyvällä motivaatiolla ja siitä sain itsellenikin varmuutta ja loppujälki mentiin todella hyvin. Ihan parasta tekemistä pitkiin aikoihin. Mut alku oli kyllä kaamean vaikea ja olin taas ihan ulalla. Gps-signaalitkin heittää huolella taas, kun yli puolet jäljestä mentiin ihan sata varmasti just jäljellä ja karttaohjelma piirsi mitä sattuu koukeroita.

Keskiviikkona aamupäivällä todella kuumassa ja hautovassa kelissä molemmille esinetreeniä. 

Sinnin mielestä esine oli aluksi vähän jännä, mutta kannustuksen myötä sain jopa ilmaisun tynkää aikaiseksi. Täytyy tähän isompien esineiden ilmaisuun rullalla paneutua syksyn mittaan. Kaikkiaan kolme esinettä haettiin.

Taavi oli varma, innokas ja pätevä!

Illalla Sintturan kanssa tokoilemassa ja voi miten innokas ja pätevä treenikamu mulla oli! Paikkis meni hyvin ja kapulan pitoa Sinni on selkeesti treenannu omineen, koska se onnistui mainiosti!

Tehtiin juttuja myös ihmishäiriössä ja oli kyllä vaikeaa. Keikkuperse ois niin mielellään ollu menossa vähän joka välissä rakastamaan ihmisiä. 

Perjantaina ajeltiin Murun kanssa Lappeenrantaan kokeilemaan Sinnin kanssa jäljen peruskoetta. Kesäkuussa meni muutama jälkitreeni sen verran hyvin, että sain jonkun yltiöpositiivisuuspuuskan ja ilmosin meidät kokeeseen. Sen jälkeen onkin treenit mennyt lähinnä alamäkeä... Noh, joskus se on kuitenkin aloitettava ja aina oppii jotain, ehkä. Jos ei muuta niin sen, ettei kannata ottaa Murua kartturiksi. Ei vais, hyvin se veti, vaikkei harjoittelusta huolimatta karttaohjelman käyttö ihan nappiin mennytkään.

Koe alkaa aina sosiaalisuuden testauksella ja Sinni läpäisi sen hyvin, vaikka häiriökoira saikin sen vähän kiihtymään. Naistestaajan syliin se syöksyi rapsuteltavaksi ilman minkäänlaista epäilystä. 

Sitten odoteltiin reilu tunti ennen hallintaosuuden alkua, joka meni hyvin. Sinni seurasi tosi hyvin ja istua napotti kolme minuuttia paikallaan, vaikka nenä vähän kävikin. Hallinta siis hienosti läpi ja päästiin janalle.

Peruskokeessa jana kulkee tien tai polun suuntaisesti ja on 100 - 200 metriä pitkä ja jälki lähtee tieltä metsään. Sinni lähti janalle rauhallisesti, mutta kulki kuitenkin eteenpäin. Noin 70 metrin kohdalta se nosti jäljen ja lähdettiin matkaan. Heti alussa päästin sen vapaaksi, mikä oli kyllä hyvä ratkaisu. 

Peruskokeen jälki on 2 - 3 tuntia vanha, noin 700 metriä pitkä ja sillä on kolme pientä esinettä ja yksi isompi loppuesine.

Sinni jäljesti varmasti, pari pientä riistahajua sai sen huomion, mutta niiltä nopeasti käskyllä takaisin jäljelle. Kaikki esineet hienosti ylös ja aikaa meni vain vartin verran!

Peruskoe siis huikean hienosti läpi!! Olin ehkä vähän yllättynyt siitä kuinka hyvin meni ja kuinka hyvin osasin Sinniä lukea. 

Taavin pentu (ja pennun pentu) on pärjännyt Ruotsissa hyvin monissa paimennuskokeissa ja nyt he olivat käyneet Ahvenanmaallakin kisaamassa. Niin ylpeä heistä! Arvostan todella paljon sitä, kun koirien kanssa harrastetaan lajeja, joihin ne on jalostettu/jalostuneet. Onnea vielä Gith ja Ella ❤️