Valta ja vastuu on minulla - psyykkisen valmennuksen luento

Kävin kuuntelemassa mentaalivalmentaja Anne Talvitien psyykkisen valmennuksen luennon 5.3. Porvoossa. Voin suositella kaikille. Tämä teksti on muistiksi itselle, eikä välttämättä aukene, jos ei ole ollut luennolla. Aihe on sellainen, että jokaisen kannattaa käydä itse kuuntelemassa ja miettiä mikä toimii itselle. Töitä tämä aihe joka tapauksessa vaatii, luennot tai kirjat eivät auta, ellei tee töitä oman pääkoppansa kanssa.

Mähän olen ihan kamala jännittäjä ja halusin jotain työkaluja käsitellä ja helpottaa tuota kaiken lamaannuttavaa tunnetta. Meillä kokeet menee aika lailla reisille mun jännittämisen takia, kun Taavi reagoi siihen, että mä olen niin outo tärisevä höpöttäjä. Esimerkiksi ennen bh koetta mä en nukkunut kahteen viikkoon ja oksensin useampana päivänä ennen koetta. Itse kokeessa meinasin sitten pyörtyä, kun en vain muistanut hengittää.

Koeaamuna en voi edelleenkään ajatellakaan syömistä ja itse kokeessa toimin typerästi jännittämiseni takia. Viime vuoden ramppasin tokokokeissa hakemassa koekokemusta ja se ehkä vähän auttoi, enää en valvo välttämättä montaakaan yötä ja oksennankin vain ehkä kerran ennen koetta... jotain täytyy siis yrittää tehdä, että tässä hommassa olisi jotain tolkkua 😃😃.




Tässä luennon antia totuttuun tapaan sekavana kokonaisuutena:


Ihminen on vuosituhansien saatossa selvinnyt hengissä vahvan ennakkopelon ansiosta. Rohkeat ja ennakkoluulottomat joutuivat petojen ruuaksi ja pelokkaat tyypit kiipesivät puuhun piiloon ja selvisivät. Ja nyt me olemme näiden pelkureiden jälkeläisiä... nykyään uhat vaan ovat erilaisia, mutta pelot ovat edelleen tallella.

Ihminen on vahvojen kykyuskomusten vallassa. Jos ihminen uskoo, että hän on huono matikassa eikä hänellä ole matikkapäätä ollenkaan, hän on huono matikassa. Kyseenalaistaminen saa aikaan muutoksen ja tämän jälkeen nämä piirteet ovat muokattavissa.

Mentaalivalmennus antaa työkaluja näiden kykyuskomusten muokkaamiseen. Me itse kannamme vastuun ja vallan siitä, miten reagoimme eri tilanteisiin.

Mitä luottamus vaatii? Mitä onnistuminen vaatii? Mitä rohkeus vaatii? Ei ole yhtä oikeaa vastausta, vaan jokaisella ihmisellä on omat oikeat vastaukset. Näitä vastauksia on hyvä pohtia.

Itseluottamus auttaa selviytymään jännityksestä. Hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen voi nauraa itselleen. Oman arvon ei pidä perustu tuloksiin. Itseluottamus vaatii treeniä ja se on usein tilannekohtaista. Olisi hyvä opetella itse-myötätuntoa, se auttaa jännittämiseen kun ei ole niin ankara itseään kohtaan.

Eri tilanteissa ihmisellä on erilaisia rooleja. Näitä rooleja voi opetella tunnistamaan ja tiedostettuna niitä on mahdollista siirtää tilanteesta toiseen.


Ihmisen toiminnasta 2 % on järjen aikaansaamaa ja loput tiedostamatonta. Järki on todella hidas tiedostamattomaan toimintaan verrattuna. Rajan ylitys järjen puolelta tiedostamattomaan flow-tilaan on vaikeaa, mutta opeteltavissa.

Ihminen jää helposti kiinni epäonnistumisiin ja onnistumiset jäävät vähälle huomiolle. Epäonnistumisia vatvotaan paljon, noin 600 - 6000 kertaa, mutta onnistumiset sivuutetaan. "Älä ajattele noin" -kommentti on todella huono, koska se kaksinkertaistaa eitoivotun asian ajattelun... Sen lisäksi että epäonnistumisia ajatellaan paljon, se tehdään tunteella. Kun ajattelussa ja vatvomisessa on tunne mukana, vahvistaa se entiestään negatiivisuutta koska paras oppiminen tapahtuu tunteella. Tästä muodostuu suuri haaste; pitäisi keskittyä vatvomaan onnistumisia, tunteella!

Jännittämiseen auttaa vain harjoittelu, sillä kisaamista oppii vain kisaamalla. Pitäisi kuitenkin oppia kääntämään huono vitutus hyväksi vitutukseksi; "tulen uudestaan näyttämään!".

Se millä tavalla jännittämistä voi treenata, on jokaisen etsittävä itse. Jokainen tarvitsee erilaisia treenejä tähän asiaan ja ne löytyy vain kokeilemalla.



Omalla ajattelulla ihminen tekee itselleen todella paljon hallaa jos ajattelu on 'vääränlaista'. Jos ajatelee olevansa jännittäjä, on se identiteetti ja ihminen uskoo siihen. Me keräämme koko ajan itsellemme itsestämme piirteitä ja ajatuksia siitä mikä on mahdollista ja mikä ei ole mahdollista.

Omakuva vaikuttaa toimintaa ja toiminta vaikuttaa tuloksiin. Toiminnan muutosta ei saa aikaan ilman omakuvan muutosta. Pysyviä muutoksia saadaan aikaan vain omakuvaa muuttamalla ja omakuvan muutos saa aina aikaan muutoksia toiminnassa.


Jos koko kisat tuntuu ylitsepääsemättömän jännittäviltä, on siihen hyvin vaikea puuttua. Asiat on pilkottava pieniksi ja löydettävä sieltä pieniä juttuja, jotka aiheuttavat jännitystä. Kun näitä pieniä asioita löytyy, on niiden työstämisestä hyötyä. On tietoisesti päätettävä miten asioihin suhtautuu.

Myös asennolla on vaikutusta ihmisen testosteroni ja kortisolitasoihin ja tätä kautta fiilikseen. Jos ihminen seisoo jalat vähän harallaan, rinta auki leuka ylhäällä, on olo itsevarma ja positiivinen ja testosteronitasot nousevat. Hartiat lysyssä, katse alhaalla ja jalat ristissä seisova ihminen tuntee olonsa negatiiviseksi ja kortisolitasot ja stressi nousevat. Jo muutama minuutti tietyssä asennossa vaikuttaa hormonitasoihin.


Rakentava ajattelu auttaa myös. Oman tekemisen analysointi olisi hyvä ottaa tavaksi: mitä tapahtui, että tuli virhe? Tämä tapahtuma voi olla tapahtunut jo kauan sitten. Kun on tiedostettu, mistä virhe johtui, on sen jälkeen päätettävä miten jatkossa tulee toimia, jottei virhettä tule. Suurin onnistuminen  on onnistuminen virheen jälkeen. Mitä tein, että pystyin jatkamaan virheen jälkeen onnistuneesti?


Mielikuvaharjoittelu on paljon käytetty tapa suoritusten parantamiseen ja jännityksen vähentämiseen. Mielikuvaharjoittelua olisi syytä harrastaa myös suorituksen jälkeen, korjata mahdolliset virheet ja parantaa suoritusta entisestään. Näe ensin itsesi tekemässä ulkopuolisen silmin, muista tunne mukaan. Viilaa suoritus tässä kuntoon. Kun suoritus on kunnossa, koe itsesi tekemässä se! Mielikuvaharjoittelun avulla mahdollistetaan mahdottoman/vaikeana koetun asian onnistuminen.


Ihmisellä on kokeva minä ja kertova minä. Kokeva minä on juuri nyt tässä. Harvoin ihminen on läsnä juuri tässä hetkessä, siihen kykeneminen vaatii treeniä. Kertova minä elää menneisyydessä ja ennustaa tulevan: "vituiks menee". Kertova minä kaivelee menneitä ja hakee sieltä todisteita. Kertova minä voi myös ennustaa pilvilinnoja, jolloin pudotaan todella korkealta. Kertova minä kertoo sen, miten menneisyys tuntuu siinä hetkessä olevan. Ei ole koskaan myöhäistä hankkia onnellista lapsuutta. Tarkkailija meissä huomaa, että kerromme tarinaa, se tulee avuksi jos haluamme lopettaa kertovan minän ennustukset.


Jokaisella on myös sisäinen puhuja, joka höpöttää pään sisällä 300 - 1000 sanaa minuutissa. Tämä tyyppi voi olla todella hyvä tyyppi, joka kannustaa tai sitten se voi olla ihan kamalan julma ja ilkeä. Asiat pitää tiedostaa ja katsoa itseään ja omaa toimintaa ulkopuolelta. Vain silloin voi saada aikaan jotain muutosta näissä asioissa.


Asiat ja tunteet voi myös visualisoida ja siirtää ja käsitellä visuaalisia asioita; huolipeikon voi laittaa taskuun häiriköimästä.


Me annamme itse eri asioille, ihmisille ja tilanteille merkityksen. Tämä merkitys vaikuttaa meidän reaktioon/tunteeseen kohdatessamme tuon asian, tilanteen tai ihmisen. Kyseiselle asialle annettu merkitys on sataprosenttisesti syyllinen siihen, miten reagoimme ja tunnemme ja tuo merkitys on täysin meidän omissa käsissämme. Jos kisat saavat aikaan oksentamista ja ahdistusta ja toimintakyvyn menetystä, on yritettävä omassa päässä saada käännetyksi ajatus siihen, että kisat tarkoittavat jotain kivaa. Näin ajatuskin kisoista saa aikaan nautinnolisen, hyvän kutkuttavan tunteen siitä, että pääsen näyttämään mitä osaan ja tää homma on kivaa. Tähän ajatukseen on vain itse uskottava!


Jännittämisen nujertamisessa ajattelutavan muutos on kaiken a ja o. Ei pidä antaa valtaa jännittämiselle ja vastuuta koiralle, siitä seuraa vain katastrofi. Älä anna valtaa ja vastuuta muille!! Ota valta ja vastuu itsellesi, sillä joku muu ottaa ne muuten!


Kirjasuosituksena Joni Martikaisen Älä usko kaikkea mitä ajattelet.

Jälkimöllittelyä ja Tottakai-viikonloppu

Keskiviikkona käytiin aamupäivällä treenaamassa eteenmenoa. Purkille menee kuin ohjus ja menee myös kuin ohjus, jos lähetän uudestaan sinne missä purkki on ollut. Mutta lähetys sellaiseen suunraan, jossa ei purkkia ole ollut, onkin sitten ihan vaiheessa vielä.... Illalla janaharjoittelua kuuden janan verran, melkoista hapuilua. Noissa janaharjoituksissa mun pitäis muistaa, että etäisyyttä kahden harjoitteen välillä on tarpeeksi, tulee tehtyä aina liian pientä ja tiivistä.

Lähetyslinja, jota olin kulkenut ees taas jälkiä tehdessäni, haisi selvästi Taavin nenään voimakkaasti ja houkuttelevasti. Myös esineet tuli liian äkkiä ja lähetyspaikkojen välillä olisi pitänyt olla selkeesti enemmän matkaa. Ens kerralla sit paremmin.


Torstaina jälkiryhmän treenit ja voi mitkä treenit olikin! Jälkien vanhetessa möllityyppinen tottis. Taavi protestoi taas kovin äänekkäästi kun otin sen autosta, enkä millään meinannut saada sitä työmoodiin, komensi vaan mua niin pirusti. Sitten kun perusasento löytyi, niin olin ihan kohtuu tyytväinen meidän tekemiseen, vaikka parannettavaakin olisi tietysti reilusti.

Jättävissä tuli kaikissa oikeat liikkeet ja luoksetulotkin niistä oli hyvät. Seuruussa Taavi vähän äänteli ja laukausten kohdalla toki vähän säpsähti, mutta homma jatkui hyvin. Henkilöryhmän häiriökoirastakin selvittiin. Noutoesineenä mulla on nyt ollut muovinen silmälasikotelo, mutta tällä kertaa se osoittautui selkeesti liian liukkaaksi pysyäkseen Taavin suussa. Ei auta kuin lähteä metsästämään uutta esinettä. Noin niin kuin muuten nouto oli oikein vauhdikas. Eteenmeno tehtiin purkille. Paikkamakuu oli taas kovin pitkä ja laukaukset saivat Taavin selkeesti terästäytymään. Paikkiksessa pientä vinkumista lopussa, mutta oikein mallikas suoritus! Kiitos tästä ihan huipusta treenistä, näitä tulee tehtyä ihan liian vähän.


Jälkiosuuskin meni melko hyvin. Jäljen pituutta en nyt osaa tarkasti arvioida, ehkä reilu puoli kilsaa. Jälki vanheni 1,5 h ja harhat 0,5 h. Jana oli tänään lähes täydellinen, vauhdikas eteneminen ja heti oikeaan suuntaan. Taavi jäljesti tosi varmasti, kulmissa pieniä tarkistuksia. Eka harha ei aiheuttanut mitään muutosta Tapsan menoon, mutta toinen meinas viedä mennessään... Esineistä löysimme kaikki ja maalimieskin löytyi iloisesti, ei ilmaisua.


Perjantaina ajeltiin Lintukotoon Tottakai-päiville. Miten voikaan olla niin (nyt tulee ällö muotisana) voimaannuttavaa nähdä muita pyrrejä ja pyrri-ihmisiä! Kiitos Seija, että järjestät näitä mahtavia tapaamisia!

Perjantaina lähinnä majoituttiin ja lenkkeiltiin, saunottiin ja grillailtiin. Tapsan kanssa kävin tekemässä pari eteenmenotreeniä purkille.

Pieta Luukkonen:

Taavi, Femme ja Foca

Kattokaa kun ne on söpöjä <3

Lauantaina aloitettiin hakutreeneillä, Tapsa oli tosi pätevä! Kuuden ukon ja kahden tyhjän reilu 200 m pitkä rata meni hienosti. Taavi on tasaisen varma ja hyvin motivoitunut hakukoira, Ari koitti kannustaa meitä kokeisiin...

Kyllä lähtee, kuva P. Luukkonen

Siellä se ilmaisee kallion kolossa olevaa maalimiestä 

Iltapäivällä päästiin tutustumaan rally-tokoon, lajiin josta en ole tajunnut aikaisemmin mitään. Se on näyttänyt vain epämääräiseltä hääräämiseltä. Nyt pääsin vähän sisään lajin koukeroihin ja tuo häärääminen sai jonkun tolkun. Taisin jopa vähän innostua. Meidän jännitysprobleemaan vois auttaa päästä tekemään koesuoritusta niin, että saan puhua ja kannustaa koiraa. Eikä tuo alo-luokka ainakaan näin äkkiseltään vaikuttanut ihan mahdottomalta, kunhan sais itse opeteltua kyltit.

Kuvat Anne Saari

Kyllä oltiin hyviä!!

Loppupäivästä osallistuttiin vielä mölli-bh -harjoitukseen. Mun ei pitäny mennä siihen ollenkaan, mut sit jotenkin jouduttiin esimerkkikoirakoksi. Siihen nähden, että Tapsa joutu hommiin suoraan paksista ilman mitään valmisteluja, tehtiin hyvä suoritus.


Sunnuntaina käytiin vielä treenimässä esineruutua. Taavi haki mulle innokkaasti ekalla lähetyksellä vieraan esineen 50 metristä. Ei tehty enempää, kun se oli niin super. Lopuks vielä pari eteenmenoa kentällä.


Hirmuisen iso kiitos Seijalle viikonlopusta, Tuijalle ruokahuollosta, Arille, Tuulalle ja Sarille aktiviteettien vedosta sekä Annelle ja Arille pyrriterapiasta ja kaikille osallistujille aivan mahtavasta viikonlopusta!!

Kuva Anne Saari

Vappu Alatalon motivointiseminaari 9.4.2016

Eilinen vierähti Vappu Alatalon motivointiseminaarissa. Tykkäsin Vapusta tosi paljon ja hirveästi hyviä juttuja tuli. Oma mieli on nyt kuitenkin vähän sekaisin kaikesta ja peruspessimistisellä synkkyyteen vaipuvalla luonteellani meinaa oman motivaation kaivaminen uuteen nousuun olla vähän hankalaa.


Koulutus oli siis hyvä, mutta en tiedä saanko jäsenneltyä tätä tekstiä järkeväksi, mutta yritetään nyt jotain...

Vapun luennosta poimittuja:

• Tehtävämme on tehdä temppujen tekeminen koiralle kannattavaksi, koulutus perustuu palkitsemiseen
• Kriteereistä on aina pidettävä kiinni. Säännöt ovat aina samat! Jos ulos mentäessä on istuttava ennen oven avaamista rauhallisesti on tästä säännöstä pidettävä kiinni myös kiireessä!
• Motivoinnin perustana on suhde, kontakti koiraan (Tämä mua pelottaa, olenko jo pilannut hyvän suhteeni Taaviin, vaikka itse luulen, että meillä menee ihan hyvin?)
• Jokaisella koiralla on oma palkkojen arvojärjestys
• Leikki ja motivaatio ovat opittuja taitoja, niitä voi aina työstää ja vahvistaa! (Tämä me ollaan opittu vasta ja parannetaan koko ajan =) )
• Koirat ovat kaikki yksilöitä, kaikille oma ja erilainen tapa toimia
• Ensimmäinen vuosi menee koiraan tutustumiseen, opetteluun millainen se on
• Kouluttaminen on aina vuorovaikutusta kaksisuuntaisesti. Palkkio, kuten myös rangaistus, on viestinnän väline
• Rangaistuksen tarkoitus on poistaa ei toivottu toiminta. Rangaistuksena on jonkun kivan asian pois ottaminen, palkan mahdollisuuden menetys. Tässä on otettava koiran erityispiirteet huomioon, esimerkiksi impulssikontrollin puute tai arkuus ovat koiran ominaisuuksia, joihin ei palkinto/rangaistus toimi. 
• Ääntelyä vahvistetaan usein tiedostamattomasti
• oma reagointi vahvistaa ääntelyä
• vinkumisen pois vahvistaminen on vaikeaa (voi apua, onko enää mitään tehtävissä?)
• koira ei saa saavuttaa ääntelyllä mitään!!
• jos liittyy vireeseen, on vire pidettävä tarpeeksi alhaalla
• ei poisteta rangaistuksella, vaihtoehtoinen toimintatapa on parempi keino
• Yhdessä pitää olla kivaa! Metsälenkit, haistelut, juokseminen... Koiralle syntyy odotusarvo yhdessä tekemisestä (vaikka meille on sattunut niitä huonojakin juttuja yhdessä, niin kyllä meillä vaan on mukavaa. Taavi puhkuu intoa aina lähteä yhdessä jonnekin ja tehdä kivoja juttuja)
• jos koira haluaa jahdata jänistä ja ohjaaja haluaa harrastaa tokoa, on tokoon yhdistettävä jahtaaminen jne.
• Koiralla on oltava sellainen tunne, että ohjaajaan voi luottaa ja sen kanssa on turvallista, se suojelee kaikelta pahalta. Remmirähinät ja treeneissä "tilanteen tarkastelut" vähenevät, koira luottaa että ohjaaja hoitaa tilanteen turvallisena pitämisen (tän mä olen sössinyt totaalisesti! Toivottavasti Taavi voi taas joskus luottaa muhun ja mun kykyyn pitää pahat asiat loitolla!)
• Reiluus!!Koiralta ei saa vaatia kohtuuttomia tilanteeseen nähden. Jos koira ei tee osaamaansa, on mietittävä missä vika. "Istu" -> koira ei istu -> ei uutta käskyä. Paikan vaihto (pari askelta sivuun) kauemmas mahdollisesta häiriöstä -> uusi käsky -> koira istuu -> palkaa
• Koiran mielestä jännittynyt ja vihainen ihminen näyttävät samalta (!!!)
• Uusia paikkoja/koiria jännittävälle paljon niiden treenaamista
• Ohjaajan on hallittava kaikkia koiran palkkioita -> koiran tarvitsee keksiä millä palkan saa. Ainut tapa saada palkka on tehdä mitä ohjaaja vaatii
• Koiran koulutus on aivopesua. On kuitenkin pidettävä huoli, että koira on onnellinen ja elää koiramaista elämää
• Koira osaa hyvin manipuloida ihmistä, meidän on päätettävä mitkä jutut toimii
• Koira haluaa tehdä meille töitä, tämä on 24/7 työtä omistajalle ja vaikuttaa suhteeseen ja motivaatioon
• Koiran yrittämistä täytyy arvostaa, käytöstä vahvistetaan kuitenkin palkkaamalla vain halutusta toiminnosta
• Palkkojen suhteen ihminen ei saisi olla niin rajoittunut. Paras palkka on se mikä kiinnostaa koiraa eniten. Nakki, kurkku, voi, maksamakkara, sukka, tyhjä muovipullo.... Kannattaa testata ennakkoluulottomasti kaikkea. 
• Mielihyvän tavoittelu on tehokkaampi kuin mielipahan välttely, mielihyvän menetys kuitenkin tehokkain
• Toiminto palkintona: luontaisen ja vahvan toiminnan vahvistaminen. "Missä orava" assosiaatio sanan ja mielentilan yhdistäminen -> sana aikaansaa mielentilan
• palkan aiheuttama vireystila suhteutettava pyydettyyn toimintoon
• Kun olet ensin rakentanut pari koiraa vinoon, osaat paremmin rakentaa seuraavan (Taavin osana on nyt vaan valitettavasti olla se ensimmäinen harrastuskoira, olen niin pahoillani tästä Tapsu puolesta)
• Kun on paljon erilaisia palkkoja käytössä, on arsenaali moneen erilaiseen tilanteeseen. Treeniin saa myös helpommin pituutta vaihtelemalla palkkaa, koira ei kylläänny
• Alkutreenin hyvässä vireessä voi huonompikin palkka riittää ja loppua kohti voi virettä nostaa parantamalla palkaa
• Alemman tason palkan voi nostaa ylemmäs sheippaamalla paremmalla palkalla
• Koira kertoo millä se palkkaantuu, ihminen päättää millä palkalla mennään
• Nielemisrefleksi vaikuttaa parasympaattiseen hermostoon ja näin laskee virettä: pakkosyöttäminen rauhoittaa/laskee virettä 
• Kaikki leikkiminen on opetettava, kuollut lelu on opetettava, kaikki leikki/pelit on opetettava. Toiset oppii helpommin, toiset vähemmän helpommin
• Treeneissä haluttavia asioita kannattaa vahvistaa aina ja kaikkialla
• Ensin kontakti koiraan, sitten vasta pyydetään sitä tekemään jotain. Paras jos koira hakee kontaktin itse ilman huutelua. Odottaminen paras tapa
• Tyypillisin virhe: koiran kanssa tullaan treeneihin ja sitten jutellaan muille ihmisille ja koira jää huomiotta. Näin vahvistetaan koiran kiinnostus pois ohjaajasta. Erillinen rauhoittumiskäsky tähän hyvä, silloin koiran ei tarvitse olla kiinnostunut ohjaajasta
• Kun koiralta pyydetään jotain, on sille annettava aikaa pohtia. Näin ne oppii nopeiten. Ei seitsemää käskyä sekunnissa, ei äänenvoimakkuuden nostoa.
• Oikeasta suorituksesta aito innostus ja palkka
• Autonominen hermosto vastaa vireystilan säätelystä samalla lailla kuin ihmisilläkin. Vireystilan noustessa suoritus sujuu tiettyyn pisteeseen asti, vireen mennessä yli ei homma enää onnistu
• Ohjaajan pitää miettiä mikä vaikuttaa koiran vireystilaan. Tähän voi vaikuttaa todella monet asiat, palkka, muut treenaajat, ohjaajan mielentila, tuulen suunta... (tää on mulle vaikea, tuulen suunta ainakin vaikuttaa
• Häiriötreenit eri ympäristöissä auttavat selvittämään vireystilan hallintaa
• Nami ei aina rauhoita. Opettele nostamaan/laskemaan oman koirasi vireystilaa. Vireystason hallinta ja siihen vaikuttavat asiat ja niiden opiskelu jatkuu koko koiran iän.
• Keskittyminen on koiralle rankkaa -> kohtuullisuus treeneissä riippuen tehtävän/paikan vaativuudesta
• Kovan keskittymisen jälkeen koiran pitää saada purkaa itseään
• Ylivireen voi purkaa väsyttämällä koira ennen treeniä/koetta. Tämäkin pitää kokeilla koirakohtaisesti
• Mitä enemmän jotain ei toivottua toimintoa on ehtinyt tapahtua, sitä kauemmin sen pois vahvistamiseen menee aikaa

Seuraavat asiat poimittu koirakkokohtaisista sessioista:

• Jos esim. irroitus ei onnistu ensimmäisestä käskystä, ei käsketä toista kertaa vaan otetaan koira kiinni ja päästetään itse lelusta irti. Sitten vain odotetaan, että koira irroittaa
• Irroitusongelma on aina ihmisen luoma ongelma. Irrottamalla menettää haluamansa -> ei kannata irroittaa
• vaihtokauppa namiin tai toiseen leluun
• irrotuskäskyn jälkeen 9/10 kertaa leikki jatkuu, näin irroitus ei tarkoita palkan menetystä
• koiralle opetettava, että irroittaminen kannattaa

• Moikkaileva koira haluaa joko vahtivietin kautta tsekata tilanteen tai sitten se on vain tosi sosiaalinen
• Jos koira häiriintyy jostain, on se palkattava heti kontaktin palauttamisesta eli palkka häiriöstä luopumisesta
• Helposti häiriintyvä koira on palkattava tiheään hyvästä suorituksesta ja ennakoitava tulevaa häiriötä tihentämällä palkkaa
• Odottamisen opettaminen siedättämällä. Odottaessa voi käydä syöttämässä namia -> muuta ajateltavaa koiralle ja nieleminen rauhoittaa
• Kaavojen rikkominen voi auttaa keskittymään ohjaajaan
• Kontaktia voi vahvistaa aina ja kaikkialla. Palkka aina muista jutuista luopumisesta.
• Treenissä keskityttävä siihen mitä treenataa, muista virheistä ei rangota

• Vaadittaessa koiralta on varmistettava, että sillä on fyysiset edellytykset suorittaa vaadittu asia.

• Jos ei-toivottu toiminto on mahdollista estää fyysisellä esteelle, tee se. Seiso seinää vasten tms..
• Ohjaajan omat eleet ja liikkeet ja olemus vaikuttavat koiraan todella vahvasti. Pitäisi tulla tietoiseksi omista toimistaan
• Ominaiskäytöksen sammuttaminen on hyvin vaikeaa
• Koiran pitää olla oma-aloittenen. Jos koiraa ei yhtään kiinnosta, niin ei sen kanssa sitten tehdä hommiakaan.

• Kriteeristä kiinni pitäminen on kaiken a ja o! 
• Anna koiralle aikaa miettiä ja ratkaista itse mitä siltä halutaan. Koira oppii nopeasti siihen,  ettei sen tarvi tehä itse mitään, mamma auttaa mua kohta kuitenkin.
• Jos koira on kiinni käsissä, pitää käsien liike minimoida ja palkata muuten kuin kädestä
• Koiralla on kaksi yritystä. Jos koira ei kahdella yrittämällä onnistu, on pidettävä tauko ja/tai helpotettava tehtävää
• Nuoren koiran kanssa on maltettava rakentaa suhdetta ja intohimoa. Hiulaaminen aloitetaan vasta sitten

Taavi:

Taavi esitti kaikki sijaistoimintonsa korvien raapimisesta haisteluun ja anaalirauhasten lattiaan hankamiseen, jostain syystä vinkuin yllättävän vähän. Vappu ehdotti pitämään kirjaa siitä mitä tapahtuu ennen treenejä ja yrittämään löytää yhteistä tekijää mikä aiheuttaa vinkumista ja muita sijaistoimintoja. Ylös en ole asioita laittanut, mutta pääni olen tätä puhki miettinyt... Muuta en ole keksinyt kuin oman jännittämiseni/kireyteni.

Taavia pitää ruveta palkkaamaan hiljaa olemisesta. Jos vinkuu, niin ei heti ekasta hiljaisesta sekunnista, joittei ketjuteta ääntä palkkaan.

Treenin aluksi olisi hyvä kävellä paikkaa ympäri ja palkata aina kun Taavi ottaa kontaktin. Jos Tapsu on erityisen tressaantunut, voi palkata katseesta vaikka vähän ääntelisikin. Hajuista luopuminen tuo palkan. Eli samaa treeniä mitä ollaan tehty toisten koirien sietämisessä; koirasta luopumalla saa palkan. Ja kun Tapsulla ei ole tehtävää suoritettavanaan, saa se haistella.

Tämän jo tiesinkin, mutta nyt se jotenkin iski vasten kasvoja: Taavi on todella herkkä koira, joka reagoi stressiin sijaistoiminnoilla ja stressaantuu mun jännittämisestä. Meidän olisi nyt kyettävä luomaan oma iloinen, rento kupla, johon pujahdamme jännittävissä tilanteissa. Kuplassa ollaan kontaktissa, kontakti minuun luo turvaa ja rauhoittaa. Tämä toimii jo toisten koirien aiheuttamaan stressiin, mutta silloin itse olen rento. Miten voin oppia olemaan jännittämättä kun olen tämmöinen superjännittäjä??!!

Eilen myös ryhdyin pohtimaan olenko itse aiheuttanut vinkumisen Oilin koulutuksista opitulla ja käyttöön otetulla ns. non-reward-markerilla eli huonosti tehdyn liikkeen jälkeisellä "ohhoh" lausahduksella. Vaikka en sano sitä mitenkään vihaisesti, vain aavistuksen toruvasti, Vappu huomasi Taavin reagoivan siihen kuin pahempaankin rangaistukseen. Sen ei kuitenkaan olisi tarkoitus olla rangaistus, vaan vain kertoa koiralle, ettei tuo ollut se mitä haettiin ja yritäpä uudestaan paremmin. Meillä se siis on ilmeisesti aiheuttanut innon lässähtämisen ja Taavin stressaantumisen. 

• Herkälle koiralle virheen tullessa toruva "ohhoh" voi olla liian raju sosiaalinen rangaistus. Tämän tilelle "hupsista/hopsis" ilman tunnetta. Tämä parempi kuin väärän toiminnon huomiotta jättäminen, sillä siitä voi seurata koesuorituksen lässähtäminen, koska koira ei saa mitään palautetta ja luulee näin tehneensä väärin

Kun Vappu sai mut nauramaan, Taavi oli heti iloisesti messissä että "mitäs kivaa nyt tehdään". Mun olisi siis opetelta rentouttamaan itseni tietoisesti (miten ihmeessä tämä tehdään??) ja olemaan treeneissä ja varsinkin kokeissa iloinen ja rennonreipas. Herkkänä koirana Taavi lukee mua todella tarkasti ja reagoi heti pieniinkin mielentilani muutoksiin.

Leikistä saimme kehuja! Leikkiessä koiran kanssa tulee ohjaajan käden olla tarpeeksi alhaalla, ei ylöspäin nykiviä liikkeitä, joissa koiran tassut irtoaa maasta. Käden liike käärmemäistä ja vedon voima sellainen, ettei koira menetä otettaan lelusta. Otteen irtoaminen tuntuu koirasta ihan litsarilta :/ Välillä koira vetää ohjaajaa ja välillä ohjaaja koiraa. Koiran kanssa on hyvä leikkiä paljon!

Ei se kuvissa niin pahalta näyttänyt! Kamerani takana Tiina Suuronen:

Huolestunut pyrri?

Ensin haisteltiin

Sitten kontaktista aina palkka

Lisättiin häiriöksi käveleviä ihmisiä

Yksin jättäminen vähän huolestutti Taavia

Yrmeää menoa

Oli meillä vissiin ihan kivaakin!

Lopuksi köllittiin mun kuunnellessa Vappua

Kivoja juttuja ja vähän jännitystä

Viime viikolla tiistaina aamupäivästä kävin hallilla vähän treenaamassa ja sain kaverikseni vanhan aussiherran paikkamakuuseen. Makuu meni hyvin, mun pois kävellessä Taavi vähän vinkui, mutta hiljeni sitten. Aussi teki muutamia asennon vaihtoja ja lopuksi luoksetulon Taavin vierestä. Hyvä makuu!

Merkin kiertoa tehtiin myös, menovauhti oli vähän hitaampi kuin paluuvauhti, mutta positiivisena piirteenä Taavi ei tällä kertaa kuitenkaan jäänyt tötsälle jäkittämään vaan tuli sieltä suoraan luokse. Peruuteltiin myös apuriman avulla ja perusasentoa tehtiin apparin häiriköidessä. Taavi aika hyvin pitää kontaktia, mutta apparin maahan käskyistä painui joka kerta alas... Kaikkinensa kuitenkin hyvä suoritus.

Pakkaset ovat paukkuneet sen verran, että uskaltauduimme jäälle lenkille. Kylmyys ei paljon Taavia hetkauta, tossut kun laittaa jalkaan, niin varpaisiin kertyvä lumikaan ei haittaa ja meno oli sen mukaista.

Perjantaina pikapyrähdys aamusta hallille lapinporokoira Rosmon kanssa treenimään. Olin tosi tyytyväinen Taaviin, Rosmon treenaaminen ja haukkuminen ei estänyt meitä treenimästä omiamme. Välillä Taavin piti vähän tarkistaa missä Rosmo menee, mutta keskittyi kuitenkin hyvin meidän tekemiseen. Eniten toisen aiheuttama häiriö näkyi merkin kiertoa tehdessä. Merkille mennessä Taavi vähän empi ja tarvi vahvistusta menemiseen, mutta muuten oli hyvät kierrot. Paikkamakuu oli hyvä, Tapsun korvat vaan oli hassunhauskat sen kuulostellessa koko ajan toisen olemista.

Kapulalla leikittiin myös, heittelin sitä ja Tapsa haki oikein halukkaasti. Perusasentoja ja seuruutakin treenittiin ja Rosmo toi tähän hyvää häiriötä. Tapsa oli ihana, kun se keskittyi niin tosissaan, mun karvamuru! Tällä kertaa perusasennotkin oli parempia kuin mitä ovat tässä ihan viime aikoina olleet. Muutama luoksetulo vielä ja loppuun paikkamakuu Rosmon kävellessä ohi. Tässä Taavi joutui pinnistelemään ihan tosissaan, mutta muutamalla lisäkäskyllä pysyi hienosti maassa. Loistavat treenit!!

Viikonloppuna vierailtiin Hyvinkäällä. Käytiin Nutun kanssa uimassa ja vietettiin muutenkin kiva viikonloppu.

Kuvat Teemu Heikkilä:

Tiistaina Murulle kävi pieni vahinko ja Taavi oli joutunut päivälenkillä pienimuotoiseen koiratappeluun naapurin koiran kanssa. Luulen että ääni oli ollut pahempi kuin todellisuus, mutta kyllä oli Muru säikähtänyt. Täytyy myöntää, että vähän jänskätti mennä tokoon, kun en tiennyt millä fiiliksellä Tapsa olisi muita kohtaan. Ekalla tunnilla Taavi teki kaiken liikkuroituna. Ekaksi muutama edestä sivulle tulo, sitten pari liikkeelle lähtöä sekä kunnon pätkiä seuruuta. Tässä liikkuri kulki ihan liki ja Tapsa ei tästä häiriintynyt ollenkaan!

Jätin Tapsan paikkamakuuseen, kun kävin hakemassa noutokapulan hallin toiselta laidalta. Tällöin samaan aikaan treenennut nuori aussi päätti tulla leikittämään Taavia. Veikkaan päivällisen rähäkän vaikuttaneen Tapsan reaktioon, se nimittäin lähti juoksemaan karkuun. Pikkumiestä hirvitti ihan tosissaan, onneksi jahtaaja saatiin kaapattua pian kiinni ja Tapsa palautettii  makuulle. Loppuajan Taavin piti vähän vilkuilla treenikamua. Tämä oli mielestäni kuitenkin sata kertaa parempi tapa reagoida, kun lähteä räyhäämään. Ja toimintakyky kuitenkin säilyi hyvin sekä koiralla että sen ohjaajalla.

Kapulan pitoa tehtiin kaksi toistoa ja sen perään kaksi noutoa. Luoksetuloja tehtiin myös kaksi. Niissä Taavi vinkui istumaan jäädessään, mutta liikkurin ärähdykset aina hetkeksi hiljensivät sen. Varmasti aussin juoksentelu samaan aikaan hallissa lisäsi vinkumista. Mutta noin niin kuin muuten Taavi oli ihan älyttömän loistava näissä treeneissä!! Lopuksi tehtiin vielä paikkamakuuta pari toistoa ringissä, sekin meni hienosti!


Kaveritunti aloitettiin paikkamakuulla, Tapsa reunassa labbisuroksen vieressä. Tähän makuuseen olin tosi tyytyväinen, Tapsa oli rauhallisesti hiljaa koko ajan. Koko tunti treenattiin neljä koiraa hallissa.

Ruutua tehtiin useampi toisto alustalle. Taavi juoksee hyvin ruutuu, mutta menee aina aika takalaitaan, vaikka alusta olisi keskemmällä. Aluksihan tosin haettiin tätä ruudun takalaitaan menoa, mutta vähän vähempikin riittäisi. Hyvin jäi käskystä seisomaan ja meni maihin. Palkka alustalle.

Merkin kierroissa meno on hitaampi kuin paluu, mutta muuten tosi hyvät kierrot. Tapsa tekee sellaisen hassun hypyn siellä merkin takana, mut ei se kai haittaa. Palkkasin lelulla ja se toimi tässä hyvin. Ekat toistot pidemmästä matkasta, ehkä kymmenestä metristä ja loppuun useampi toisto lyhyeltä matkalta niin, että leikittiin ja siitä lähetin kiertoon. Näin sain menoonkin vauhtia!

Hyppyä tehtiin pari toistoa liikkuroituna, muuten hyvä, mutta Tapsa meinas tulla suoraan sivulle. Tehtiin myös liikkuroituna eteen tuloa ja siitä hämykäskyjä. Tapsa sai juonesta pian kiinni ja pysyi edessä, vaikka liikkuri käskytti sivulle. Tunnin aikana treenattiin myös hallissa rennosti oloa muiden treenatessa. Kaikkinensa ihan loistavat tiistaitreenit!


Keskiviikkona pikaiset paikkistreenit nuoren aussinartun ja pyreneittenkoiran kanssa. Taavi vähän liikaa intoutui tyttöjen seurasta ja vinkui aika lailla, mutta malttoi hienosti paikallaan ja vaikka suuri valkoinen lähtikin omalta paikaltaan ja tuli nuuhkimaan Taavia, ei se hämmentänyt pikkumiestä. Tehtiin pari toistoa vaihdellen paikkoja.

Torstaina aamupäivällä paikkamakuutreeni isovilla- ja aussiurosten kanssa yhdellä häiriöliikkurilla. Taavia selvästi vähän jänskätti, mutta hienosti se pysyi ja nyt oli myös ainakin melkein koko ajan hiljaa makuussa. Muutama toisto tehtiin ja liikkuri käveli koiria ympäri ja aussi kutsuttiin pariin kertaan rivistä luokse. Muuten loistotreeni, mutta Taavi menee tosi herkästi muiden läskyistä maahan. 

Paikkistreenin jälkeen tehtiin porokoirajunnun kanssa kimppalenkki ihan onnistuneesti, vaikka Rosmo onkin välillä vähän äänekäs tapaus ja sen tullessa liian lähelle, alkaa Tapsua vähän hirvittää. Toivottavasti päästään pian uudestaan yhdessä lenkille.