sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Valta ja vastuu on minulla - psyykkisen valmennuksen luento

Kävin kuuntelemassa mentaalivalmentaja Anne Talvitien psyykkisen valmennuksen luennon 5.3. Porvoossa. Voin suositella kaikille. Tämä teksti on muistiksi itselle, eikä välttämättä aukene, jos ei ole ollut luennolla. Aihe on sellainen, että jokaisen kannattaa käydä itse kuuntelemassa ja miettiä mikä toimii itselle. Töitä tämä aihe joka tapauksessa vaatii, luennot tai kirjat eivät auta, ellei tee töitä oman pääkoppansa kanssa.

Mähän olen ihan kamala jännittäjä ja halusin jotain työkaluja käsitellä ja helpottaa tuota kaiken lamaannuttavaa tunnetta. Meillä kokeet menee aika lailla reisille mun jännittämisen takia, kun Taavi reagoi siihen, että mä olen niin outo tärisevä höpöttäjä. Esimerkiksi ennen bh koetta mä en nukkunut kahteen viikkoon ja oksensin useampana päivänä ennen koetta. Itse kokeessa meinasin sitten pyörtyä, kun en vain muistanut hengittää.

Koeaamuna en voi edelleenkään ajatellakaan syömistä ja itse kokeessa toimin typerästi jännittämiseni takia. Viime vuoden ramppasin tokokokeissa hakemassa koekokemusta ja se ehkä vähän auttoi, enää en valvo välttämättä montaakaan yötä ja oksennankin vain ehkä kerran ennen koetta... jotain täytyy siis yrittää tehdä, että tässä hommassa olisi jotain tolkkua 😃😃.




Tässä luennon antia totuttuun tapaan sekavana kokonaisuutena:


Ihminen on vuosituhansien saatossa selvinnyt hengissä vahvan ennakkopelon ansiosta. Rohkeat ja ennakkoluulottomat joutuivat petojen ruuaksi ja pelokkaat tyypit kiipesivät puuhun piiloon ja selvisivät. Ja nyt me olemme näiden pelkureiden jälkeläisiä... nykyään uhat vaan ovat erilaisia, mutta pelot ovat edelleen tallella.

Ihminen on vahvojen kykyuskomusten vallassa. Jos ihminen uskoo, että hän on huono matikassa eikä hänellä ole matikkapäätä ollenkaan, hän on huono matikassa. Kyseenalaistaminen saa aikaan muutoksen ja tämän jälkeen nämä piirteet ovat muokattavissa.

Mentaalivalmennus antaa työkaluja näiden kykyuskomusten muokkaamiseen. Me itse kannamme vastuun ja vallan siitä, miten reagoimme eri tilanteisiin.

Mitä luottamus vaatii? Mitä onnistuminen vaatii? Mitä rohkeus vaatii? Ei ole yhtä oikeaa vastausta, vaan jokaisella ihmisellä on omat oikeat vastaukset. Näitä vastauksia on hyvä pohtia.

Itseluottamus auttaa selviytymään jännityksestä. Hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen voi nauraa itselleen. Oman arvon ei pidä perustu tuloksiin. Itseluottamus vaatii treeniä ja se on usein tilannekohtaista. Olisi hyvä opetella itse-myötätuntoa, se auttaa jännittämiseen kun ei ole niin ankara itseään kohtaan.

Eri tilanteissa ihmisellä on erilaisia rooleja. Näitä rooleja voi opetella tunnistamaan ja tiedostettuna niitä on mahdollista siirtää tilanteesta toiseen.


Ihmisen toiminnasta 2 % on järjen aikaansaamaa ja loput tiedostamatonta. Järki on todella hidas tiedostamattomaan toimintaan verrattuna. Rajan ylitys järjen puolelta tiedostamattomaan flow-tilaan on vaikeaa, mutta opeteltavissa.

Ihminen jää helposti kiinni epäonnistumisiin ja onnistumiset jäävät vähälle huomiolle. Epäonnistumisia vatvotaan paljon, noin 600 - 6000 kertaa, mutta onnistumiset sivuutetaan. "Älä ajattele noin" -kommentti on todella huono, koska se kaksinkertaistaa eitoivotun asian ajattelun... Sen lisäksi että epäonnistumisia ajatellaan paljon, se tehdään tunteella. Kun ajattelussa ja vatvomisessa on tunne mukana, vahvistaa se entiestään negatiivisuutta koska paras oppiminen tapahtuu tunteella. Tästä muodostuu suuri haaste; pitäisi keskittyä vatvomaan onnistumisia, tunteella!

Jännittämiseen auttaa vain harjoittelu, sillä kisaamista oppii vain kisaamalla. Pitäisi kuitenkin oppia kääntämään huono vitutus hyväksi vitutukseksi; "tulen uudestaan näyttämään!".

Se millä tavalla jännittämistä voi treenata, on jokaisen etsittävä itse. Jokainen tarvitsee erilaisia treenejä tähän asiaan ja ne löytyy vain kokeilemalla.



Omalla ajattelulla ihminen tekee itselleen todella paljon hallaa jos ajattelu on 'vääränlaista'. Jos ajatelee olevansa jännittäjä, on se identiteetti ja ihminen uskoo siihen. Me keräämme koko ajan itsellemme itsestämme piirteitä ja ajatuksia siitä mikä on mahdollista ja mikä ei ole mahdollista.

Omakuva vaikuttaa toimintaa ja toiminta vaikuttaa tuloksiin. Toiminnan muutosta ei saa aikaan ilman omakuvan muutosta. Pysyviä muutoksia saadaan aikaan vain omakuvaa muuttamalla ja omakuvan muutos saa aina aikaan muutoksia toiminnassa.


Jos koko kisat tuntuu ylitsepääsemättömän jännittäviltä, on siihen hyvin vaikea puuttua. Asiat on pilkottava pieniksi ja löydettävä sieltä pieniä juttuja, jotka aiheuttavat jännitystä. Kun näitä pieniä asioita löytyy, on niiden työstämisestä hyötyä. On tietoisesti päätettävä miten asioihin suhtautuu.

Myös asennolla on vaikutusta ihmisen testosteroni ja kortisolitasoihin ja tätä kautta fiilikseen. Jos ihminen seisoo jalat vähän harallaan, rinta auki leuka ylhäällä, on olo itsevarma ja positiivinen ja testosteronitasot nousevat. Hartiat lysyssä, katse alhaalla ja jalat ristissä seisova ihminen tuntee olonsa negatiiviseksi ja kortisolitasot ja stressi nousevat. Jo muutama minuutti tietyssä asennossa vaikuttaa hormonitasoihin.


Rakentava ajattelu auttaa myös. Oman tekemisen analysointi olisi hyvä ottaa tavaksi: mitä tapahtui, että tuli virhe? Tämä tapahtuma voi olla tapahtunut jo kauan sitten. Kun on tiedostettu, mistä virhe johtui, on sen jälkeen päätettävä miten jatkossa tulee toimia, jottei virhettä tule. Suurin onnistuminen  on onnistuminen virheen jälkeen. Mitä tein, että pystyin jatkamaan virheen jälkeen onnistuneesti?


Mielikuvaharjoittelu on paljon käytetty tapa suoritusten parantamiseen ja jännityksen vähentämiseen. Mielikuvaharjoittelua olisi syytä harrastaa myös suorituksen jälkeen, korjata mahdolliset virheet ja parantaa suoritusta entisestään. Näe ensin itsesi tekemässä ulkopuolisen silmin, muista tunne mukaan. Viilaa suoritus tässä kuntoon. Kun suoritus on kunnossa, koe itsesi tekemässä se! Mielikuvaharjoittelun avulla mahdollistetaan mahdottoman/vaikeana koetun asian onnistuminen.


Ihmisellä on kokeva minä ja kertova minä. Kokeva minä on juuri nyt tässä. Harvoin ihminen on läsnä juuri tässä hetkessä, siihen kykeneminen vaatii treeniä. Kertova minä elää menneisyydessä ja ennustaa tulevan: "vituiks menee". Kertova minä kaivelee menneitä ja hakee sieltä todisteita. Kertova minä voi myös ennustaa pilvilinnoja, jolloin pudotaan todella korkealta. Kertova minä kertoo sen, miten menneisyys tuntuu siinä hetkessä olevan. Ei ole koskaan myöhäistä hankkia onnellista lapsuutta. Tarkkailija meissä huomaa, että kerromme tarinaa, se tulee avuksi jos haluamme lopettaa kertovan minän ennustukset.


Jokaisella on myös sisäinen puhuja, joka höpöttää pään sisällä 300 - 1000 sanaa minuutissa. Tämä tyyppi voi olla todella hyvä tyyppi, joka kannustaa tai sitten se voi olla ihan kamalan julma ja ilkeä. Asiat pitää tiedostaa ja katsoa itseään ja omaa toimintaa ulkopuolelta. Vain silloin voi saada aikaan jotain muutosta näissä asioissa.


Asiat ja tunteet voi myös visualisoida ja siirtää ja käsitellä visuaalisia asioita; huolipeikon voi laittaa taskuun häiriköimästä.


Me annamme itse eri asioille, ihmisille ja tilanteille merkityksen. Tämä merkitys vaikuttaa meidän reaktioon/tunteeseen kohdatessamme tuon asian, tilanteen tai ihmisen. Kyseiselle asialle annettu merkitys on sataprosenttisesti syyllinen siihen, miten reagoimme ja tunnemme ja tuo merkitys on täysin meidän omissa käsissämme. Jos kisat saavat aikaan oksentamista ja ahdistusta ja toimintakyvyn menetystä, on yritettävä omassa päässä saada käännetyksi ajatus siihen, että kisat tarkoittavat jotain kivaa. Näin ajatuskin kisoista saa aikaan nautinnolisen, hyvän kutkuttavan tunteen siitä, että pääsen näyttämään mitä osaan ja tää homma on kivaa. Tähän ajatukseen on vain itse uskottava!


Jännittämisen nujertamisessa ajattelutavan muutos on kaiken a ja o. Ei pidä antaa valtaa jännittämiselle ja vastuuta koiralle, siitä seuraa vain katastrofi. Älä anna valtaa ja vastuuta muille!! Ota valta ja vastuu itsellesi, sillä joku muu ottaa ne muuten!


Kirjasuosituksena Joni Martikaisen Älä usko kaikkea mitä ajattelet.








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti