Tiistaina oli jälkitreenit ja Sinnille kaksi jäljen nostoa. Jäljet oli pari tuntia vanhoja ja nostomatkaa seitsemisenkymmentä mertiä. Pituutta jäljillä oli satakunta metriä. Sinni nosti molemmat jäljet hyvin oikeaan suuntaan, varsin mallikas suoritus. Jäljet oli vieraan tekemät ja mä osasin lukea Sinniä ihan kohtalaisen hyvin.
Keskiviikkona tokotreeneissä. Kesäkausi on alkanut ja oltiin ulkona. Ennen varsinaisia treenejä paappakoira kävi tekemässä pienen tottistreenin. Vähän oli suurpiirteistä menoa, mut kivaa.
Sinnin treeni alkoi lyhyellä paikkaistumisella. Hienosti meni.
Sit treenattiin seuruuta tiheästi ja vaihtelevasti palkaten sekä kokeiltiin noutojuttuja. Seuruut oikein hyviä. Noudossakin meillä on aika monta palasta jo kasassa varmaankin rullailmaisun vuoksi. Noudon olen ajatellut niin, että Sinni toisi kapilan suoraan sivulle minut kiertäen. Kai niin saa tehdä, vaikka luoksetulossa se tulee sivulle vasemmalla puolella kääntyen? Voiko nää olla tokossa keskenään erilaiset? Pitää ehkä perehtyä myös sääntöihin. Mut Sinni oli siis innokas kapulan noutaja!
Tehtiin myös bh-tyyppinen paikkis toisen koiran luoksutulotreenin yhteydessä. Sekin meni hienosti.
Torstaina Sinni kävi lenkillä Lunan kanssa.
Perjantaina Sinnille ensin kolmen tunnin metsäkävely ja sen jälkeen 3,5 tuntia vanha vieraan tekemä 600 metrinen jälki viidellä esineellä. Nosto ruudusta. Keli on tuulinen, kostea ja viileä.
Sinni nosti jäljen tosi hyvin. Pieni tarkistus takajäljen suuntaan ja sitten menoksi. Muutaman kerran riistahajut kiinnosti, mutta kokonaisuutena oikein hyvä suoritus. Kaikki esineet varmasti ylös. Tahti oli rauhallinen, mutta riittävä. Aikaa meni parikymmentä minuuttia. Yks meidän vanhimpia jälkiä ja maasto ei ollut helpoimmasta päästä ja silti Hinnustiina suoritti hyvin. Jäljellä oli ojan ylitys, joka sekin meni hyvin. Nyt vaan askarrellaan lisää pidempiä jälkiä, jotta jälkikovuus kasvaa.
Illalla tokokurssilla aloitettiin hyppynoudon harjoittelu palastellen se osiin. Kaikki osat on Sinnillä kyllä hallussa, hienosäätöä ja palasten yhdistelyä.
Sit tehtiin murheenkryyniliikettä, kiertoa. Sinni pysähtyy tötsille ja kun koitettiin rikkoa kaavaa, niin epävarmuus iski ja meni homma vielä vähän huonommaksi. Tätä täytyy pohdiskella ja pureskella...
Jäävät tehtiin kanssa ja niissä Sinni oli hyvä. Luoksetuloa maasta ja siinähän olikin taas, kun eihän maasta ole saanu lähteä mihinkään. "Tänne" käskyllä toimi, mut aavistus oli epävarmuutta. Tähän siis iloa, vauhtia ja palkkauksen vaihtelua jatkossa.
Ja sit päädyttiin ehkä siihen, että noudot ja haussakin rulla palautetaankin jatkossa suoraan sivulle ja mua ei kierretä... ehkä...
Lopuksi vielä kaikki koirat yhtä aikaa harjoiteltiin paikkisriviin tuloa eli käveltiin jonossa hallia ympäri ja sit tehtiin paikkista ringissä ja lopuksi jokainen pujoitteli muut vuorollaan. Sinni oli hyvä.
Tiistaina saatiin Sintukan kanssa 700 m tunnin vanha vieras jälki kolmella esineellä. Nosto ruudusta.
Sinni selvitti jäljen hienosti ja mä osasin lukea sitä. Useamman kerran se yritti vaihtaa riistalle, mut osasin lukea ne ja sain sen jatkamaan jälkeä. Suurimmaksi osaksi Sinni oli koko ajan jäljellä. Ei se ihan jäljen päällä koko aikaa menny, mut ei se kaukanakaan menny. Hirveesti on opeteltavaa sen tyylissä, joka on tosi paljon vaikealukuisempi ja korkeanenäisempi kuin mihin olen Taavin kanssa tottunut, mut tilanne on myös vähän epäreilu Sinnille, kun Taavi on niin hyvä ja mun on vaikea olla tuskastumatta Sinnin taitotasoon. Mut me ollaan kuitenkin paljon parempia, kuin mitä oltiin Taavin kanssa tässä vaiheessa, joten yritän olla tyytyväinen ja saada tehdyksi järkeviä treenejä, joihin taidan tarvita aika paljon muiden apua...
Keskiviikkona pidettiin pitkien treenien päivä ja Sinnillä oli 26 ha alue yhdellä maalilla. Tarkoitus oli saada tunti tyhjää alle ennen maalin löytymistä, siksi kuljettu reitti ei välttämättä ole ihan sellainen, miten oikeasti mentäisiin. Tuulta oli nelisen metriä ja lämpötila on jossain +17 asteen hujakoilla ja kevään ekoja lämpimiä päiviä.
Sinni jaksoi hyvin, vaikka kymmenisen minuuttia ennen maalille tuloa siinä oli ehkä havaittavissa pientä herpaantumista. Mutta kun se sai hajun maalista, niin ei ollut kahta sanaa, etteikö olisi lähtenyt sinne vauhdilla ja teki hienon ilmaisun. Ei muuten kannellut rullaa yhtään koko tunnin aikana ennen kuin meni maalille.
Taavi ajoi viisi tuntia vanhan 600 m jäljen. Aika kovasti kiinnosti heinän syönti, mut kyllä se silti koko ajan tiesi missä jälki menee ja mutustelun lomassa jäljesti hyvin ja löysi kaikki esineet. Yllätyin kuin vauhdikas Taavi oli, mut ehkä se vauhti rauhoittuu jäljellä kuitenkin vasta yli 12 h jäljillä.
Perjantain tokokurssilla tehtiin aluksi yksin luoksetuloa, jossa siis on ollut viime viikosta asti ihan totaalinen jumittaminen. Nyt kuitenkin tuli ekasta käskystä luokse. Olis voinut olla nopeampi, mut superia ettei jumittanut.
Tehtiin myös kapulan pitoa, jossa pienen pientä mälväämistä, mut muuten hyvä. Seuruuta tehtiin myös ja Sinni oli super!
Lopuksi vielä kaikki koirat porukassa paikkista pariin kertaan. Ekalla toistolla Sinni tarvi kaksi käskyä maahan menoon, muuten kaikki toistot ihan tosi hyviä.
Lauantaina oli tokokoe, tuomarina Harri Laisi. En tiiä, jännitti taas ihan hirveesti.
Sinni oli jotenkin tosi lunki, kun hengattiin hallissa ennen kokeen alkua ja tuomarin puhuttelun ajan. Tykkäsin kovasti.
Alossa oli 9 koirakkoa ja oli kiva, että paikkis oli jaettu kolmen koiran ryhmiin. Me oltiin vikassa ryhmässä reunimmaisena, vieressa bc uros. Sinni tarvi kaksi käskyä maahan menoon, muuten oli oikein hyvä suoritus. Kun koiria nosteltiin istumaan, rupesi vieruskaveri haukkumaan ja se haukkui sitten ihan loppuun asti. Oli aika kova häiriö, mutta Sinni pysyi hienosti maassa siihen asti, kunnes tuli meidän vuoro nousta istumaan.
Yksilösuoritukset alkoi luoksetulolla. Jännäsin kuin tän kanssa käy, mutta Sinni tuli luokse, ehkä vähän hitaasti, mutta tuli kuitenkin. Loppuasento oli vino. Kaukot nollattiin kolmella käskyllä maahan menossa, eikä Sinni hievahtanut tässä muutenkaan mihinkään. Liikkuri käski meidän sitten tehdä harjoitussuorituksen läheltä ja sain kovan ripityksen siitä, miten kaukoja pitää treenata pitkästä matkasta. Tuomaripalautteessa tuomari sanoi, että mun kaksi ekaa käskyä ei kuulostaneet käskyiltä ja sitten vasta se kolmas toiminut käsky oli käskyn kuuloinen. Laitetaan jännityksen piikkiin, vaikka tällä kertaa sentään oli oikea käskysana.
Liikkeestä maahan meno tarvi kaksi käskyä, muuten ok. Seuruu oli ihan kaameeta laamailua, ei lähelläkään sitä, mitä on treeneissä. Hypyssä hirvee jumitus, mut onneksi en ehtinyt antaa toista käskytä. Tässäkin vino perusasento. Kapulan pito oli hyvä.
Tuomaripalautteessa kehuja Sinnin iloisuudesta ja suloisuudesta (suloisuus tais kyllä olla liikkurin kommentti ja kyseli myös rotua) ja siitä, että se osaa tehtävät. Seuruu pitäisi saada paremmaksi myös koetilanteissa. Muuta en palautteesta muista, vaikka tuntui että Laisi puhui pitkään... Mut Sinni ei karannu kertaakaan liikkurin eikä tuomarin luo ja luoksepäästävyydessä rakasti Laisia oikein pitkän kaavan mukaan syliin kiiveten eli mun pelko miestuomarin arkailusta oli ihan turha.
Video Anne Ståhlberg:
Pisteitä kertyi seuraavasti:
Paikalla makaaminen ryhmässä 1 min 9
Seuraaminen 7,5
Maahan meno seuraamisen yhteydessä 9
Luoksetulo 9,5
Noutoesineen pitäminen 10
Kauko-ohjaus 0
Estehyppy 9,5
Kokonaisvaikutus 8,5
Yhteensä raavittiin siis kasaan 161 pistettä eli 1-tulos! Tän vuoden tokotavoitteet on nyt saavutettu ja jatkossa keskitytään avoimen luokan liikkeisiin, mitähän kaikkea siellä edes on!?
Sunnuntaina oltiin Marja Uusitalon hakukoulutuksessa. Koulutus oli pk-hakuun, mutta kun halusin rullailmaisuun näkemystä, niin ei sen niin väliä.
Sinni on siis kannellut rullaa aika paljon, jos sillä on ollut kiintorulla. No nyt ei sitten tietenkään kannellut yhtään. Eli ei saatu apuja siihen mitä haettiin, kun ongelmaa ei nyt ollut ollenkaan.
Saatiin kuitenkin muistutus, että lähiukkoja pitää treenata! Niitä ei Sinnin mielestä tarvi ilmaista, kun olen siinä vieressä... Sinni oli vähän vaisu, mut varmaan eilinen koe ja hakupäivän kahdeksan tunnin autossa odottelu ei ainakaan parantaneet sen virettä. Ihan hyvä treeni silti ja oli kiva seurata pitkästä aikaa pk-hakuakin.
Edellisen viikon maanantaina tein Sinnille kilsan jäljen, joka vanheni neljä tuntia. Nostomatkaa parisataa metriä.
Märkä metsä, +8 C, 6 m/s pohjoistuuli.
Sinni nosti jäljen hyvin ja alkujälki meni tosi varmasti, jopa innokkaasti. Muutamassa kohdassa riistan hajut kiinnosti, mutta kehotuksesta sain sen jatkamaan jälkeä. Meni oikeastaan yllättävän hyvin, kaikki kuusi esinettä löytyi ja aikaa meni kaikkinensa nelisenkymmentä minuuttia. Ehkä tästä vielä tulee jotain.
Sitten olinkin kovassa flunssassa, eikä tehty pariin päivään yhtään mitään. Olipa tylsää.
Perjantaina alkoi viiden kerran tokokurssi ja sinne raahauduin vielä hieman puolikuntoisena, mut olipa kivaa. Tällä ekalla kerralla käytiin alon liikkeet läpi ja koutsi katsoi meidän tason. Sinni oli seuruussa huono, haisteli yms... muuten liikkeet meni hyvin.
Kotiläksyksi perusasentoja, liikkeelle lähtöjä ja kapulan pitoon rauhallisuutta mulle. Hyviä vinkkejä saatiin paljon.
Sunnuntaina käytiin Linda Wikstedin rallyvalkussa. Keskityttiin puolen vaihtoihin. Periaatteessa ne menee hyvin ja olin tosi iloinen, että puolta vaihtavat yhdenaikaiset käännökset oli Lindan mielestä oikein hyviä. Oikean puolen seuruu nyt vaan kuntoon, niin Sinnin on helpompi hahmottaa mitä siltä halutaan. Ja sitten ihan semmoinen pieni oleellinen huomio, että mun ois hyvä sanoa käännöksessä, että kummalle puolelle haluan Sinnin tulevan. Saattais ehkä helpottaa kummasti.... Mut kokonaisuutena meidän tilanne on ihan hyvä, kunhan saadaan oikean seuruu paremmaksi.
Valkussa ilmeni yksi meidän isoista haasteista, johon en tosin pysty suhtautumaan sen vaativalla vakavuudella... Sinni karkaili Lindan luokse useamman kerran, kun oli vaan niin ihanaa, kun oli uusi ihminen. Että hallinta on hieman hukassa näiden rakkauskohtausten aikana.
Maanantaina pikaisesti hallilla tekemässä Sinnin kanssa tokokurssin kotiläksyjä. Kapulan pidon luovutus on rauhoittunut jo ihan kummasti, mutta silti liike on vähän epävarma. Aina ajoittain Sinni vaan heittää kapulan menemään, vaikka 97 % toistoista onnistuu oikein hyvin.
Perusasentoon tuloja tehtiin ja seuruun aloituksia. Ihan alun pienen laamailun jälkeen Sinni oli oikein aktiivisesti mukana hommassa ja mun mittapuulla perusasennotkin oli hyviä.
Taavi paappakoiranen vietti 11-v. synttäreitään myös hallilla hömpöttelemällä kaikenlaisia tokojuttuja. Onnea rakas paappanen!! Ihanaa, kun ei vanhuus vielä näy arjessa ja tekemisen into on ihan hirveä.
Tiistaina kävin kuokkimassa toisen tokoryhmän treeneissä paikkiksen verran. Sinni jäi liikkuriin niin kiinni, ettei pystynyt kuin tuijottamaan sitä. Vähän kovemmalla huomautuksella sain sen irti liikkurista, mutta pasmat sillä meni niin sekaisin, ettei se kyennyt enää mihinkään... Pieni nollaus ja sitten kaksi toistoa paikkista onnistui erittäin hienosti. Toisella toistolla kutsuttiin rivistä vuorotellen kaikki muut kolme koiraa ohjaajien luokse ja Sinni oli hienosti ja rauhallisesti pötköllään koko ajan.
Keskiviikkona tokotreeneissä paikkista yhdessä edellisen ryhmän kanssa. Aika paljon on nykyisin koiria, jotka ei syystä tai toisesta voi osallistua paikkikseen... No saatiin kuitenkin jonkinlainen treeni aikaiseksi ja oikein mojovalla häiriöllä. Grontulla oli takapalkka, jolle ohjaaja sen vapautti noin 25 s jälkeen. Kysyi ennen paikkista, onko homma meille ok ja sanoin sen olevan. Jos oisin tiennyt, että siellä syödään koko ilta-ateria pitkään ja hartaasti kuppia kolistellen ja nappuloita rouskutellen, niin olisin saattanut muuttaa mieleni. Ruoka ja syöminen kun on Sinnille ihan kaikkein tärkein asia ja kiihdyttää sitä valtavasti, jos joku muu syö, niin oli kyllä ihan hilkulla ettei Sinni lähtenyt myös syöminkeihin mukaan. Mutta onneksi sen paikkis on niin varma, että ei se sitten lähtenyt, varmistin kuitenkin parilla lisäkäskyllä. Paikkiksen loputtua oli syömäpaikka käytävä tutkimassa ihan erityisellä pieteetillä.
Omalla vuorolla tehtiin pito liikkuroituna ja taas oli liikkuri liikaa Sinnille ja homma kusi ihan totaalisesti. Uusi yritys ja se saatiin onnistumaan. Kokeissakin pitäisi olla aina kaksi yritystä...
Myös hyppyä, luoksetuloa, liikkeestä maahan ja seuruuta tehtiin ja niihin olin kaikkiin ihan tosi tyytyväinen.
Myös Taavi pääsi treenaamaan; hyppyä, seuruuta, pitoa ja luoksetuloa.
Perjantaina tokokurssia, joka aloitettiin häiriötreenillä kaikkien koirien kanssa. Tehtiin erilaisia paikkisharjoituksia ja sitten häirittyjä asennossa pysymisiä, joissa kurssin vetäjä yritti käskeä koiria istumasta maahan tai toisinpäin. Sinni oli oikein hyvä.
Tän kerran aiheena oli ruutu ja merkkien kierto. Ruutua Sinni tekee targetille ihan superinnoissaan ja se on hyvällä mallilla. Kierrossa se pysähtyy tötsille ja ruvettiin korjaamaan sitä lähtöön jätettävälle takapalkalle ja tää tuntui toimivan.
Heti treenin perään oli kokeenomainen treeni. Meidän suoritukset kuvasi Kylli. Muuten meni ihan hyvin, mutta luoksetulossa ihan totaalinen jäätyminen Sinniltä. Mietittiin sitten syyksi sitä, että liikkuri oli tokokurssin vetäjä ja Sinnille ehkä oli jäänyt mieleen se asennonvaihtamattomuustreeni, mutta tiedä sitten mikä oli oikea syy...
Lauantaina hakuiltiin irtorullilla kolme ukkoa. Kaks ekaa oikein hyvin, vaikka rulla kyllä putoaa aavistuksen liian aikaisin. Kolmannella oli sen verran haastavat vallihaudat mun ja maalin välissä, että rullaa Sinni ei sieltä saanut tuotua mulle asti. Siirryin sitten vallihautojen toiselle puolelle ja saatiin hyvä ilmaisu vikaltakin ukolta.
Flunssa iski lomalla ja siitä toivuttiin hetki. Sunnuntaina jaksoin jo kuitenkin Sinnin iloksi hallille. Illan aiheena oli rallyn voi-liikkeet.
Miten onkaan niin hankalaa tehdä vasemmalla puolella hyvin onnistuvat liikkeet oikealla? Osan joutuu opettamaan ihan alusta asti uudestaan, jotenkin hassua. Mut kai ne sieltä tulee jossain vaiheessa.
Aivohiki tuli
Tiistaina käytiin päivällä hallilla tekemässä molempien kanssa kuvassa olevaa rallyn rataa. Taavilla meni hienosti, vaikka taukoa onkin paljon. Ite sössin vähän, mutta kyllähän se tuon(kin) homman osaa. Ja ääntäkin tuli vain yhdessä kohtaa.
Sinni sitten taas oli lähinnä toivoton. Lähdön jälkeen ekat kolme kylttiä piti ottaa neljä kertaa uudestaan, että saatiin ne onnistumaan jotenkin. Muutenkin oli melkoista haparointia. Ei olla kyllä voittajaluokan ratatreeniä tehty kuin se yksi möllikisaan osallistuminen alkuvuonna. Täytyy ratatreenien osalta nyt aktivoitua. Lisäksi oikean puolen seuruu on edelleen epävarmaa, mut onneksi saa olla käsiapuja mukana. Radan lisäksi tein pieniä pätkiä noita eniten vaikeita kohtia. Radan purun ajan Sinni treenas paikkamakuuta. Kovasti ois haistelututtanut.
Videolla onnistunein yritelmä radasta:
Illalla oltiin kentällä treenaamassa ilmaisua kolmen ukon verran. Irtorullilla mentiin ja pääpointti taas siinä palautuksessa, jossa haluan Sinnin kiertävän mut. Tarvisin ehdottomasti kolmannen käden, kun yhdessä on liina ja toisessa nami ohjaamassa Sinniä oikeaa reittiä ja kolmannen tarvis ihan väkisin sumplimaan liinan kiinni laittoa ja muuhun...
Ekalla ukolla liina on estämässä Sinniä, toka on oikeestaan aika hyvä, mitä nyt en meinaa saada liinaa kiinni, kolmannella Sinni varastaa lähdön ja rulla tippuu turhan aikaisin palautuksessa. Mut just näitä varten haluan tuon kierron, joka varmistaa ilmaisua, vaikka rulla tippuiskin vähän liian aikaisin.
Videot Mia P:
Keskiviikkona tokoa ja aloitettiin paikkiksella. Sinni oli jotenkin jähmeä ja tarvi sekä maahan menoon että istumaan nousuun useampia käskyjä. Tehtiin toinenkin toisto ja siinä meni kaikki hyvin.
Liikkuroituna kaukot, hyppy ja kapulan pito. Kaukoissa Sinni jäi tuijottamaan liikkuria ja tarvi istumaan nousuun kaksi käskyä. Toisella toistolla homma sujui hyvin. Hyppy meni hienosti ja kapulan pitokin muuten, mutta kapulaa antaessa ehkä aavistuksen siirtyi taaksepäin.
Lisäksi tehtiin seuruuta ja liikkeestä maahan menoa, jonka Sinni oli unohtanut ihan totaalisesti. Että kivalla mallilla taas nää tokohommat ja kokeeseen pitäisi tässä keväällä mennä...
Torstaina kävin hallilla tekemässä rallyn ratatreenin molempien kanssa.
Taavi meni taas hiljaa ja melkein kaikki liikkeetkin meni hyvin. Mahtavaa pappajumppailua nämä ja toinen on niin innoissaan.
Sinni jäi jo heti lähdössä tuijottamaan edessä häämöttävää houkutuksessa olevaa laatikkoa ja koko eka suora oli hankala, mut sit ite houkutus meni hyvin. Käännös - askel -tehtävässä Sinnillä oli omanlaisensa versio liikkeestä, mutta muutenhan tuo rata oli monin verroin parempi kuin edellisen kerran yritys. Nyt meni jo heti eka kerralla rata läpi ihan kohtuullisesti ja erityisen mahtavaa oli tuo liikkeestä seisomisen onnistuminen kun koiraa kiertäessä Sinnillä on ihan hirveä halu lähteä pyörimään itse siinä mukana. Peruutuksessa Sinni meinaa joka kerta ehtiä istua ennen kuin lähtee peruuttamaan, että kisoissa toi voi olla se meidän varmin -10 liike.
Radan lisäksi kaikenlaisia rallyliikkeiden yksittäisiä treenejä ja oikean puolen seuruuta tuli myös harjoiteltua.
Illalla BH-treenit, jossa keskityttiin kaupunkiosuuteen. Meni just niin kuin oletinkin eli ihmisiä Sinni olisi halunnu rakastaa ja vastaantuleva koira aiheutti reaktion. Yksin jääminen ei ollut ongelma. Kanssatreenaaja kuvasi suorituksen, kiitos.
Ulko-osuuden jälkeen ehdittiin tekemään vielä paikkis ja irtiseuraamisosuus. Meni hyvin.
Pitkänä perjantaina oli ohitustreenit. Huutelin seuramme sivuilla koiria mukaan ja ihastuttavan paljon tuli osallistujia. Jaettiin porukka kahtia ja kierrettiin korttelia eri suuntiin muutaman kerran. Saatiin monta hyvää ohitusta, mahtavaa! Kiitos osallistujille, toivotaan näille treeneille jatkoa.
Käytiin myös "hölkällä" ja HinnuTinnukka keskittyi lumesta nauttimiseen...
Lauantaina aamusta pieni jäljennostotreeni Sinnille. Tarjolla oli vierasta jälkeä kahden noston verran. Jäljet n. 100 metriä ja lopussa esine. Molemmat pellolla, mut eka jälki jatkui metsään, joten saatiin myös alustanvaihto. Nostomatka muutamia kymmeniä metrejä.
Ekan jäljen Sinni nosti hyvin ja jäljestikin hienosti ja mä osasin sitä lukea. Toinen nosto takajälkenä, en ole varma olisko vaihtanut ite suuntaa, mut en antanut sen mennä liinanmittaa pidemmälle väärään suuntaan ja liinan kiristyessä se kääntyi heti ja kiskoi oikeaan suuntaan. Tällä jäljellä esineestä tuli vahva haju tuulen mukana ja viimeiset kymmenet metrit mentiin ilmavainulla.
Sunnuntaina hallikauden päätös. Sinnille paikkista eri muodoissa ja rallyjuttuja. Taavi teki myös hyvän setin tottista ja rallya. Oli hyvät treenit.
Toissa perjantaina ajeltiin Naantaliin ja uutuuttaan kiiltävällä Finnlines Canopuksella yötä vasten Kapellskäriin.
Hytit ei ainakaan ole isompia kuin Saksaan menevällä lautalla tai Tallinkin Ruotsinlaivoilla. Ekaks vaikutti siltä, ettei Taavi pääse sängyn alle, ois vakava puute hytissä!
Mut onneksi sohvan alla oleva palkki ei haitannut niin paljoa, etteikö sinne yks kolopesijä mahtunut.
Kahden kerroksen väkeä
Taavi testasi aamulla kannen ulkoilutusalueen. Ei ehkä ihan osunut sinne minne arkkitehti on suunnitellut... Kansi oli myös harmittavan liukas.
Brahehus
Lauantai meni Tukholmassa pyöriessä ja rauhalliseen tahtiin ajellessa kohti etelää. Yöksi jäätiin jonkin matkaa Jönköpingin eteläpuolelle puskaparkkiin.
Sunnuntaina aamusta kunnon lenkki koirien kanssa. Miten ihanaa oli päästä metsään, eikä missään ollut liukasta!
Iltapäivällä saavuttiin Ystadiin ja käytiin koirien kanssa hölkällä ja rannassa rallattelemassa sekä tehtiin vähän tottista, kun matkaparkin vieressä oli niin houkutteleva 'kenttä'.
Maanantaina puolen päivän jälkeen kovasti keinuvalla lautalla Bornholmin saarelle Tanskaan. Bornholm on pieni saari, jonka suurin pituus on 40 km, joten siirtymät paikasta toiseen ovat ketteriä.
Yöpaikaksi valikoitui maastopyöräilykeskuksen parkkis. Ihan mahtavat pyöräreitit ja hyvät lenkkimaastot. Rauhallinen paikka ainakin tähän aikaan vuodesta, kuten koko saari. Leirialueetkin aukeavat vasta huhtikuussa.
Tiistaina aamutuimaan kävin polkasemassa molemmille pienet jäljet muhimaan. (Tanskassa ei ole jokaisenoikeuksia, eikä kyllä juuri metsiäkään, mutta kunhan ei jätä eikä ota mitään, eikä leiriydy, niin liikkuminen käsittääkseni on sallittua.) Kovasti riistarikkaan aamulenkin jälkeen kyllä mietitytti, että kannattaako Sinnin kanssa lähteä edes yrittämään jälkeä. Oli nimittäin semmoista sinkoilua ja huutoa iso osa lenkistä, kun kauriita oli siellä ja täällä.
Tapsukka kävi ekaks tekemässä mallisuorituksen omalla jäljellään, joka ehti vanheta kolmisen tuntia ja sillä oli pituutta kuutisensataa metriä. Lämpötila + 5 °C, tyyntä ja pieni tihkusade.
Taavin kanssa jäljestys on vain yhtä nautintoa. Se on niin varma ja rauhallisen reipas, että perässä voi kävellä vaikka silmät kiinni. Ihan täydellinen suoritus.
Sinni kanssa meni sitten vähän vähemmän nautinnollisesti. Ensiksikään en osannnut käyttää tanskalaista karttaohjelmaani ja tallausjälki ei tallentunut alusta asti ja jäljestäessäkin se teki omia kiekuroitaan. Osa kiekuroista oli ihan meidän tekemiä, mut osa tuli kyllä kaupan päälle. Jälki oli ehkä noin 800 metriä pitkä ja vanheni nelisen tuntia.
Sinni merkkasi jäljen kahdesti nostossa, mutta ei lähtenyt jäljestämään. Melkoista tempoilua oli alku. Ihan pikkuriikkisiä pätkiä meni sen näköisesti, että jäljesti, mut sit taas sinkoiltiin. Jotenkin kummasti se kuitenkin löysi ekan ja tokankin esineen. Sitten meno vähän rauhoittui ja homma rupesi näyttämään siltä, miltä sen haluaisin näyttävän. Jäljen loppupuolisko mentiin ajoittain jopa varsin mallikkaasti. On tässä työnsarkaa, mut ihan kiva, että halus lopulta jäljestää sulallakin maalla mun jälkeä. Oman lisähaasteen teki mulle vieras metsä, jossa ei juurikaan kiintopisteitä ollut. Mut ihana metsä 💚.
Iltapäivällä ajeltiin saaren eteläosaan. Lenkkiä hiekkarannalla ja Sinnin kanssa pieni tottis keskittyen lähinnä oikean puolen seuruuseen ja juttuihin sillä puolen.
Aamulenkillä rannalla labbisuros kävi tervehtimässä meidät. Hitto kun kaikki osasivat käyttäytyä hienosti, koiraa puhuttiin hitokseen hyvin. Taavi kyl ilmoitti ettei tarttis tulla ihan iholla. Sen jälkeen vierailijakin rupes kuulemaan omistajansa huudot...
Iltapäivälenkille saaren pohjoiskärjessä Taavi ei ollut innokas lähtemään ja papparainen sai jäädä lepäämään. Sinnin kanssa käytiin muutama kilsa ihastelemassa vuohia luontopoluilla. Yöksi sataman matkaparkkiin.
Torstai oli koirille aika lailla lepopäivä, mitä nyt autossa piti pitää vahtia. Käytiin puolipäiväreissulla Christiansøssä, jonne koiria ei saa viedä, joten turret odottivat retken ajan autossa parkkiksella.
Iltalenkki tehtiin saaren eteläosan hiekkarannoilla Murun kalastaessa ja yöksi ajeltiin taas maastopyörämestoille.
Perjantaina aamusta Sinnille kolmisen tuntia vanha reilu 600 metrinen jälki. En tiedä itkiskö vai nauraisko, oli taas semmosta menoa. Oma mielentila ei jostain syystä ehkä ollut paras ja rauha tekemisestä puuttui.
Nosto oli taas vaikea ja viidestä esineestä kaksi jäi nousematta. Ajoittain mentii kuitenkin ihan todella hyvin ja sitten oli myös niitä huonoja pätkiä seassa useampi. Jotenkin tuntui, että Sinni kyllä koko ajan tiesi missä jälki on, mutta jostain syystä jäljestys oli ajoittain mitä sattuu. Tai en ainakaan osaa lukea sitä kunnolla ja oma epävarmuus jäljen sijainnista haittasi, omaan piikkiin menee siis ainakin osa, mut on kyllä haastava jälkikoira. Nyt taas taukoa sen aikaa, että kotona metsät sulaa ja katellaan sit mitä tehdään.
Käytiin taas polkemassa huiman hienoja metsäpolkuja ja sit pöyrittiin iltapäivä Rønnessä, saaren pääkaupungissa.
Koirat oli tervetulleita ravintolaan
Illaksi pohjoisen satamaparkkiin ja kunnon iltalenkki, joka venyi eksyessäni luontopolulta ilmeisesti lehmien kulkureitille, joka haarautui jossain vaiheessa moneksi pienemmäksi poluksi. Arvoin niistä yhden ja melkoisen kiertelyn jälkeen löysin kuitenkin ennen pimeää takaisin autolle.
Eipä näille polulle haittaa vähän eksyä
Maisemiakin sattui matkan varrelle
Lauantaina aamupäivä oli sateinen, joten otettiin lepiä pitkän kaavan mukaan.
Iltapäivällä käytiin tutustumassa Hammershusin linnanraunioihin ja illaksi ajeltiin taas etelärannikolle. Tuuli oli tosi kova, eikä viihdytty rannalla kauaa.
Sunnuntaina aamulla rantarallattelua ja sit mentiin vielä ajeleen maastopyöräreittejä saaren keskelle ja pyöräilyn jälkeen ihanan rauhallinen pitkä lenkki koirien kanssa.
No oli näitä taas, mut Sinni handlas tilanteet kohtuullisesti
Vähän piti kytätä, mitä pihalla tapahtuu
Illalla lautalla takaisin Ruotsiin Ystadiin yöksi matkaparkkiin.
Maanantaina päivä palloilua Ystadissa ja illaksi Malmön eteläpuolelle matkaparkkiin ja siellä kunnon iltalenkki.
Tiistaina käpsyteltiin Ruotsin lounaisimpaan kolkkaan katsomaan Skandinavian vanhinta majakkaa ja ihastelemaan muuttolintuja.
Yöpaikka löytyi Halmstadista, jossa oli myös loistavat lenkkimaastot.
Halmstadista ajeltiin yhden yön taktiikalla Tukholmaan sukuloimaan ja illaksi Kapellskäriin ja lautalla kotiin.
Ihanan rento ja rauhallinen loma ilman aikatauluja. Paljon ulkoilua, nukkumista, syömistä ja rentoutumista. Ja lenkkeilyä keväisissä maisemissa, niitä odotin eniten tältä lomalta ja niitä sain! Vaikka flunssa kiusasi enemmän tai vähemmän koko loman ajan, niin se ei kuitenkaan onneksi ollut niin paha että olisi pilannut loman. Seuraavia seikkailuja odotellessa.
