Kevättä

Viime torstaina pojat saivat kraniosakraalikäsittelyt. Kosti yllätti täysin alkuvilleyden jälkeen rauhoittumalla kyljelleen silmät kiinni saamaan hoitoa. Vasemman puolen SI-nivel oli todella jumissa ja on mahdollisesti aiheuttanut Kostin röntgenkuvissa näkyneen pienen lantion vinouden ja epäpuhtaudet sen takaliikkeisiin. Ihanaa, kun Kosti tykkäsi hoidosta ja saatiin jumeja vähän auki.

Taavin selkä oli edelleen jumissa, siis tosi jumissa, eikä se oikein antanut edes käsitellä itseään. Täytyy varata sille aika fyssarille, kun se saa kuitenkin tai ainakin viimeksi sai, selän käsiteltyä tosi hyvin. Ja itse on nyt ruvettava hieromaan sitä säännöllisemmin.

Illan pojat olivat bot-loimet päällä ja en tiedä johtuiko loimista en kyllä tiedä onko noi loimet oikeesti toimivat vai ihan vaan rahastusta vai käsittelystä, mutta molemmat oli tosi rauhattomia, joivat paljon ja läähättelivät ja ramppasivat ulkona.


Lauantaina mentiin Kostin kanssa viikonlopun hakuleirille Elina Niemen oppiin. Päivät olivat pitkiä, mutta antoisia. Ollaan Kostin kanssa ehkä vähän jumiuduttu apujen käyttöön ja nyt niistä pitäisi pikku hiljaa päästä eroon. Tai ainakin joka treeniin yksi tai kaksi valmista ukkoa. Elinan tapa treenata poikkesi aika paljon siitä, mihin olen omissa treeniporukoissa tottunut, mutta ajatuksia heräsi ja se kai on leirien parasta antia.

Kostilla on hyvät suorat pistot, toki avut vielä mukana. Sen tyyli on aika rauhallinen, mutta Elinan mukaan oikein hyvä hakuun. Valmiskin pisto kokeiltiin ja se onnistui hyvin. Muutamalla pistolla Kosti ei juossut suoraan ukon syliin, vaan joutui tekemään töitä maalimiehen löytymiseksi. Näissä oli ilo huomata, että se ei antanut periksi, vaan etsi sitkeästi kunnes maalimies löytyi. Vieraille maalimiehille se oli kuulemma mennyt hieman varovasti, mutta namit maistuivat kuitenkin loistavasti ja muutama maalimies taisi saada pusunkin. Namien loputtua Kostilla ei tosin ole mitään mielenkiintoa jäädä maalimiehen luokse... Ilmaisua mun pitää vielä miettiä, josko sittenkin se rulla...?


Sunnuntai-iltana kävin vielä Taavin kanssa jäljellä. Jälki oli kaksi tuntia vanha ja pituutta sillä oli 500 m. Keli oli lämmin ja tuulinen ja jäljellä oli maastonvaihdoksia metsästä kalliolle ja takaisin metsään ja sieltä hakkuuaukolle ja takaisin. Haastetta siis oli.

Taavi nosti jäljen ihan ok, vähän olisi voinut ollu varmempi, mutta suunta oli kuitenkin heti oikea. Jäljestys meni hyvin siihen asti, kunnes tultiin kalliolle. Kalliolla oli keppi ja luulen tuulen vieneen hajua niin paljon mukanaa, että Taavi pyöri ja hyöri jonkun tovin melkoisen isoa lenkkiä ennen kuin löysi kepin ja jäljen taas uudestaan. Tässä kohtaa olisin kyllä pari kertaa harhautunut luulemaan Taavin olemaan jäljellä, vaikkei se ollut lähelläkään. Tai toisaalta, kyllähän se haju saattoi hyvinkin olla useamman metrin sivussa jäljestä ja varsinkin kun kepistä varmaan lähti tuulen mukana voimakas haju... Joka tapauksessa homma jatkui hyvin kepin löytymisen jälkeen, paitsi hakkuuaukealla piti hieman huomauttaa tuoreen heinän syönnistä. Vaikea jälki, jonka Taavi taas selvitti. Mun pitää vaan oppia antamaan sille rauha työskennellä.

Maanantaina tokoilemaan pääsi vain Taavi, kun Kosti huilasi leirin jälkeen. Perjantaitokot ovat siis siirtyneet maanantaille ja ulos. Ryhmän kokoonpano myös muuttui samalla hiukan ja meille ainakin tuli haastetta roppakaupalla lisää mukaan tulleen bortsun myötä. Koira tuli kentälle muristen ja jatkoi samaa murinaa ja tuijottelua koko paikkisriviin järjestäytymisen ajan. Taaviahan tuo ahdisti ihan hirmuisesti ja jäinkin ihan sen eteen. Toivottavasti tulokas tottuu porukkaan, ettei joka kerta tarvi murista ja äristä muille.

Liikkeinä oli ruutu, joka meni ekaks hyvin, mutta kun vaihdettiin suuntaa, niin Taavi jäikin ihan etunauhalle juuri ja juuri ruudun puolelle. Korjausyrityksistä se tuntui vaan hermostuvan, mutta saatiin onnistuminen loppuun. Tehtiin myös kaukoja ja ne meni lähes loistavasti.



Kevättalven ajan olin mukana kuunteluoppilaana SporttiRakin alo/avo-nettitokokurssilla. Voin kyllä sanoa rahojen menneen lähes täysin hukkaan. Kurssi sisälsi luokkien liikkeistä opetusvideot, joiden pituudet olivat noin 1 - 3 minuuttia per liike sekä muutaman keskustelutunnin kuunteluoikeuden. Keskustelutunneista olisi saanut kovin paljon enemmän irti, jos olisi nähnyt kurssilaisten videot ja niihin annetut kommentit/ohjeet/neuvot. Olisin siis kovasti kaivannut koirakoiden videoiden katseluoikeutta ja mahdollisuutta päästä näkemään valmentajien videoiden perusteella antamat vinkit ja kommentit. Tämä mahdollisuus on ilmeisesti kuitenkin tulossa jatkossa kyseisen firman järjestämiin nettikurssien kuuntelupaikkoihin.

Lotta Vuorela: Harrastuskoiran tasapainoinen harjoittelu

Antoisa luentojen kevät sai päätöksen Vuorelan Lotan tilaisuudesta. Lotta on pitkän linjan koiraharrastaja, aksavalmentaja ja koirahieroja. Omana koirataustana hänellä on aksa, metsästyskoirat ja ratalinjaiset greyhoundit. Eli kokemust ja näkemystä monelta kantilta löytyy.


Luennon antia:

Harjoittelun koiraan vaikuttavia tekijöitä ovat mm. yksittäisen suorituksen kesto, harjoittelun kesto, määrä ja rytmitys, koiran fyysinen kunto, huoltavien ja palauttavien harjoitteiden määrä, suoritusolosuhteet, suorituksen ulottuvuudet sekä vireystila ja vaatimukset sille. Myös koiran rotu, rakenne ja 'koiranpitokultturi' vaikuttavat.

Väärät lähtökohdat harjoittelulle syntyvät yleisistä ulkopuolisista paineista, että koiran tulisi tiettyyn ikään mennessä osata jotain tai olla jo kisannut yms.. Jokainen on yksilöja jokaisen kohdalla treeni ja edistyminen on yksilöllistä.

Koiraa erityisesti rasittavia ovat lajit, joissa koiran suorittamat liikkeet ovat sille epätyypillisiä joko määrän tai liikkeen suhteen. Aksa on esimerkiksi todella rankka laji koiralle, sillä koirat ovat fyysisesti aivan äärirajoilla. Pelastuspuolella suorituksen kestot tekevät lajista haastavan.

Pennun kanssa intensiivisen harjoittelun ja voimakkaasti toistuva liikesarjat voi aloittaa vasta kasvun loputtua; pienillä roduilla n. 8 kk, keskikokoisilla n. 10 kk ja isoilla roduilla noin 12 kuukauden iässä. Kasvulinjojen tulee olla sulkeutuneet. Keskenkasvuisilla koirilla erityisesti voimakkaat kiertoliikkeet ovat haitallisia kasvurustoille. Vioittunutta kasvurustoa ei voi enää korjata. Aikuisillakin koirilla nopeat äkkiliikkeet ovat haitallisia, esim. pallon heittely, fresbee, myös erikokoisten koirien keskinöisessä leikissä on riskinsä.

Yksilölliset erot fyysisessä ja henkisessä suorituskyvyssä voivat olla suuria. Ole rehellinen koiralle! Pelkkä koiran jaksaminen ei ole kriteeri. Koira voi käydä ylikierroksilla ja ajaa itsensä loppuun. Koiran rauhattomuus ja ruokintavaikeudet voivat kertoa koiran ylirasituksesta.

Vireystila vaikuttaa voimakkaimmin siihen, miten koira rasittuu henkisesti ja fyysisesti. Koiran tulisi osata hallita vireystilojaan. Vireystilojen hallintaa voi myös opettaa koiralle. Vilkkaan koiran kanssa aktiviteettien lisäys ei välttämättä ole järkevää, se voi haitata vireystilojen hallintaa.

Koira on luonnostaan rauhallinen, jalostuksella on ohjattu tiettyjä rotuja koko ajan kiihkeämpään suuntaan. Mitä kiihkeämpi koira, joka ei osaa säädellä vireyttään ja rauhoittua, sitä todennäköisemmin se on yleensä myös kropaltaan enemmän jumissa. Srtessitiloissa lihaskehitys heikkenee ja stressaantunut koira ei liho, vaikka sille syöttäisi mitä. 'Kuivan kesän oravat' ovat yleensä jatkuvassa stressitilassa olevia yksilöitä. Jatkuva stressi voi myös saada lihakset pullistelemaan niiden ollessa stressin takia jatkuvasti käytössä. Rauhoittuminen on opetettava heti pennusta asti.


Perusperiaate harjoittelun rytmitykseen: viikossa vähintään yksi täysi lepopäivä,ei siis edes pidempää lenkkiä, ja vuodessa kaksi noin kolmen viikon taukoa lajista. Fyysisesti tai henkisesti raskaissa lajeissa tai paljon kilpailuja sisältävissä lajeissa (kuten aksa) on levon osuuden oltava suurempi. Jos koira ei kestä harjoittelun aiheuttamaa painetta, on silloinkin lisättävä lepoa. Koira kehittyy levossa! Jos itsellä on epävarma olo siitä, tarviiko koira lepoa vai ei, on parempi levätä. Koirat kestävät enemmän lepoa kuin luulemmekaan.

Koiran rasittumiseen vaikuttaa myös treeniporukka; paineet, treenimallit, ohjaajan oma stressi... ohjaajan stressi siirtyy helposti koiraan. Treenilliset vaikeudet voivat johtua ohjaajan stressistä. Koiramaailma on valitettavasti ohjajalle hyvin raakan. Valikoi porukka missä treenaat ja treenaa vain 'hyvien tyyppien ' kanssa.


Peruskunto on kunto, jossa koira kestää harjoittelua ja kilpailua, palautuu niistä ja lisäksi se jaksaa tehdä kuntoa kehittäviä lisäharjoitteita. Peruskuntoinen koira jaksaa juosta 5 -8 km lenkin reipasta ravia, liikkua 1 - 1,5 tunnin metsälenkin, kävellä 10 km lenkin rasittumatta siitä etityisemmin (rotuerot). Peruskunto tulee rakentaa aina uudestaan tauon (loukkaantuminen, pennutus...) jälkeen. Ilman hyvää peruskuntoa ei voi kehittää muita kunnon osa-alueita.


Koiran fysiikka on sopeutuvainen erilaisiin rasituksiin ja normaalissa liikunnassa alkulämmittelyt ja jäähdyttelyt eivät ole niin olennaisia. Lajikohtaisessa harjoittelussa nämäkin otettava huomioon. Suurimmassa osassa lajeja koiran selkä on eniten rasittuva ruumiinosa. Selkä myös mahdollistaa kaikki liikkeet ja pitää liikettä kasassa. Selän kunto onkin erityisen tärkeä! Etu- ja takaosan rasitus riippuu lajista. Hyväkuntoiset selkälihakset ovat korkeammalla kuin selkäranka eli silitettäessä koiraa selkäranka ei tunnu. Selkälihakset kehittyvät parhaiten laukassa, ravi ei kehitä niitä ollenkaan. Ravissa taas kehittyvät syvät ja asentoa ylläpitävät lihakset. Koira aktivoi luonnostaan liikkuessaan paljon syviä lihaksia ja yleensä ne eivät tarvitsekaan erityistä lisätreeniä. Liikkuessaan koiran tulisi käyttää kaikkia askellajeja ja laukalle ei saisi siirtyä liian aikaisin, kielii ongelmista kropassa. Lihaksiston kehitykseen hyviä paikkoja ovat suot ja hiekkakuopat. Lunta tai vettä saisi olla korkeintaan koiran jalan puoliväliin, jotta kävely tai juoksu siinä olisi lihaksiston kehityksen kannalta optimaalista.


Tasapainottavaa ja monipuolista liikuntaa on mm. vapaa liikkuminen metsässä 'oikealla' tempolla, ei siis mennä koko ajan täysiä. Jos harjoiteltava laji on raskas, vaatii se palauttavia lenkkejä seuraavana päivänä. Palauttavana lenkkinä toimii pitkällä askeleella ravattu 20 - 30 minuutin lenkki. Uinti on myös erittäin hyvää liikuntaa ja se sopii hyvin myös pennuille. Erilaisilla tempuilla voi opettaa kehonhallintaa. On hyvä muistaa myös muu kehonhuolto, kuten hieronta ja fyssarit, ja mietittävä minkä verran koira niitä tarvii. Jos koira vaatii hoitoa usein, olisi löydettävä syy ongelmiin ja pyrittävä korjaamaan ne, jotta hoidon tarve vähenisi. Syitä ainaisiin ongelmiin kropassa voi olla esim. koiran rakenteessa, treeneissä, ruokinnassa (hyvä olo lähtee terveestä suolistosta), muussa liikunnassa tai itse lajissa, kaikki eivät vain sovi kaikkiin lajeihin. Muista harjoittelussa vastaliikkeet ja kohtuus!


Harjoitteluolosuhteilla on suuri merkitys. Onko kylmää vai lämmintä? Koirille lämmönsäätely on hankalaa ja kylmä ulkoilma/lämmin treenihalli tuovat lisärasitusta harjoitteluun. Erilaiset pinnat vaikuttavat kuten myös esteiden kunto ja materiaali (erityisesti aksa). Lämmittely ja jäähdyttely ovat suuressa merkityksessä. Lämmittelyksi hyvä on noin 20 min lenkki eri askellajeilla, eniten kuitenkin kävelyä, lisäksi vähän lajinomaista "pöyrittelyä".


Koiran rakenne on myös suuresti rasitukseen vaikuttava tekijä. Selän pituus suhteessa jalkojen pituuteen, neliö rasittuu herkemmin kuin suorakaide. Kulmauksilla oma merkityksensä, niukat vai ei, etu- ja takakulmaukset suhteessa toisiinsa. Koiran painopiste, kaulan pituus ja epäterveet tai liioitellut piirteet tuovat oman lisänsä kropan rasittuvuuteen. Koiran lihastyyppi voi olla jäykkä tai elastinen ja rakenne kokonaisuudessaan kevyt tai raskas. Liikunnalla ja tukielinten vammoilla ja sairauksilla sekä koiran perimällä ja vamma-alttiudella myös merkitystä.


Muista maalaisjärki! 😊



Tämän luennon myötä poistui huono omatuntoni Taavin tylsistä päivistä, kun olen töissä. Sillehän tekee vain hyvää olla täysin jouten muutama vuorokausi silloin tällöin. En kyllä tähän astikaan ole sille mitään erityistä aktivointia noihin päiviin järjestänyt, mutta välillä on tuntunut vähän pahalta sen puolesta, kun mun yövuorojen aikaan se suurinpiirtein nukkuu melkein kolme vuorokautta putkeen.

Siitä olen myös itseeni tyytväinen, ettei Taavia ole pentuna tullut suuremmin riekuteltua ja nyt se osaakin rauhoittua ilman eityistä opettelua, kun mitään ei tapahdu. Ja kun tapahtuu, on tyyppi lähes poikkeuksetta täysillä mukana. Tosin leikkiä ei voi sille yleensä käyttää palkkana, mutta eipä tuo ole juuri haitannut. Leikkiminen on opeteltu aikuisiällä ja ehkä osittain siitä syystä Taavi ei mene ns. yli, vaikka leikittäis kovastikin. Tiedä sit millainen tuo olis, jos olis alusta asti menty eri linjoilla. Mut olen kyllä tykänny tuosta, millainen se on. En siis ole mennyt ihan metsään, vaikken mistään ole mitään ymmärtänytkään.

Liikunnan suhteen ollaan myös oltu melkoisen oikeilla linjoilla. Laukkaa tosin sais olla ehkä enempi... ravi on Taaville niin luontainen askellaji ja mä en ainakaan pysty juoksemaan pidempiä matkoja (= yli 50 m 😃) niin kovaa, että Taavi laukkaisi. Ja yleensähän me kuljetaan metsissä ja Taavi saa kulkea just niin kuin siitä hyvältä tuntuu. Ehkä siellä pitäis kuitenkin välillä järjestää sille pieniä laukkapätkiä vaikka juoksemalla sitä karkuun tai kutsumalla sitä useammin luokse tms....? Sulais nyt vaan vedet, että päästäis taas uimaankin!

Viime viikkojen juttuja

Viikko sitten perjantaina käytiin pikasesti hallilla paikkamakuutreenissä maliuroksen kanssa. Taavi oli oikein pätevä. Kaksi toistoa tehtiin. Tehtiin myös pari ruutua alustalle, eka ihan super, tokalla meni suoraan maahan. Pitää jatkossa palkata useammin pelkästä ruudussa seisomisesta, tuo kun on  niin kova ennakoimaan vähän kaikkea =).

Taavi menee paikkamakuussa herkästi vieruskaverin käskystä maahan ja tätä treenittiin apparin maahan käskyillä. Kyllä on maahanmeno iskostunut syvälle pyrriäisen aivoihin ja sitä totellaan aina tosi hienosti... Huh, saatiin onneksi muutama onnistunutkin istumassa pysyminen, mutta tätä tarvis ihan älyttömän paljon lisää. Muru on hokannut sen verran koiran koulutuksesta, ettei suostu mun kanssa tätä kotona treenaamaan, koska sittenhän Tahvo oppisi, ettei sen tarvi Murua totella. Joten kavereita kaivataan jatkossakin tähän avuksi.


Maanantaiaamusta omineen hallilla. Ei ollut oikein meidän päivä tänään, tiedä sitten johtuuko siitä, että mä rupean olemaan melko dööd hirmuisen työputken jäljiltä vai eikö herraa vaan muuten oikein huvittanut. Kyllä se kaiken pyydetyn teki, mutta jotenkin se into puuttui... Veikkaan tuota mun nuutuneisuutta ja ehkä aavistuksen omaista kireyttä, jonka tosin tiedostin vasta paikan päällä. Taavi on niin herkkis mun fiiliksille.

Teimme kuitenkin hyppyä pari kertaa ja kapulan pitoa, molemmat ihan ok. Seuruuta myös vähän kokeiltiin, mutta mihin ihmeeseen on taas meitin hyvät lähdöt kadonneet? Peruutettiinkin tolpparivin vieressä, mutta niin on alkutekijöissään tämä homma ettei mitään rajaa.

Ruutuun lähetykset oli jokseenkin hyviä ja merkin kierto muuten, mutta menovauhti on edelleen hitaampi kuin paluu. Luoksetulojen vauhti näyttää tulleen jäädäkseen, jei! Ja liikkeestä maahan on selkeesti meidän pravuuri, kunhan tuo liikkeelle lähtö saadaan taas kohdilleen.


Perjantaina käytiin pk-porukalla kentällä tekemässä ilmaisutreeniä mökkikylän muodossa. Tapsan treeni meni kyllä taas enemmän tai vähemmän kuseskeluksi, mutta kyllä se jokaisesta piilosta kävi ukon haukkumassa.


Lauantaiaamu aloitettiin kokeenomaisella tokotreenillä. Paikkamakuussa Taavi kahden nartun, suuren valkoisen ja aussin välissä. Hyvin meni. Yksilövuorolla jonkin verran vinkumista siellä täällä. Seuruussa mun vauhti kuulemma hidastui loppua kohden ja tästä seurasi pientä herpaantumista Taavin tekemiseen. Kapulan pidossa ei ohjaajalla kannata ollä käsissään maksalle haisevia hanskoja... muuten sekin meni hyvin. Luoksetulossa Taavi kerkes käydä kolme kertaa perusasennosta maassa, huh kun se on nopea! Hypyssä eteentulo pinellä törmäyksellä ja sivulle tulossa ennakointia. Mut noin niin kuin kokonaisuutena hyvää tekemistä ilman palkkaa. Siihen olen kyllä tyytyväinen, että Tahvo jaksaa tehdä, vaikka palkka ei joka liikkeen jälkeen tulekaan.

Lopuksi tehtiin vielä vähän seuruuta rivissä sillä ajatuksella, että seurautetaan niin kauan, että koira herpaantuu ja siihen heti korjaus eli karkuun lähtö, joku temppu tai mikä nyt kenenkin koiralle sopi. Mutta Taavipa ei herpaantunut, kun pidin vauhdin rivakkana. Tuossa kokeenomaisessa liikkuroidussa seuruussa joutuu keskittymään  niin paljon enempi, että vauhti väkisinkin näyttää hidastuvan. Mutta nyt kun tämä on tiedostettu, voi siihenkin koittaa saada parannusta.


Tokotreenistä singahdettiin pelastushakutreeneihin, joissa taas vähän yritettiin hillitä kuseskelua haamulla ja peräänajolla. Haamu oli ekana ja tuo pikku pirulainen kävi silti kusemassa ekan matkalle osuneen männyn kylkeen. Roimasin hihnalla viereisen puun runkoon ja kielsin. Tästä tai jostain muusta sai Taavi draivin päälle ja lopputreeni meni tosi hyvin. Toisena siis peräänajo ja sen jälkeen oikein hyvä tyhjä. Tyhjältä lähetin valmiille, joka teetti vähän töitä, mutta löytyi kuitenkin aika hyvin. Viimenen meni myös kivasti.


Video Taavin viimeisestä ilmaisusta Aki Kyyrö:

Sunnuntaina jälkiryhmän treeneissä mentiin pois mun mukavuusalueelta ja treenattiin pikkuisessa hallissamme samaan aikaan urosdopperin kanssa. Ekalla setillä Taavi haukkui jonkin verran tehdessään hommia, mutta olin kyllä iloisesti yllättynyt siitä, miten hyvin Taavi kuitenkin teki mun kanssa hommia. Tehtiin seuruuta henkilöryhmässä ja paikkamakuuta. Vähän myös harjoiteltiin perusasentoa ja siinä pysymistä. Tapsa hiljenikin pikku hiljaa.

Tokalla setillä jäävien erottelua höntsäten ja kaikki meni oikein, ei virheen virhettä!! Näihin treeneihin sisältyi myös pieni pyrrin kiusaamisosuus; Tahvo istumaan ja muut huuteli maahan-käskyjä. Kerran vaan meni Taavi lankaan. Tokallakin setillä otettiin paikkis, kun vieras uros oli niin hyvä häiriö ja seuruuta myös. Taavi oli kyllä niin positiivinen yllätys tällä kertaa, että jihuu!


Päästiin pitkästä aikaa tiistaitokoihinkin! Mä niin tykkään niistä!! Ekalla tunnilla aluksi paikkamakuu, joka meni kaikin puolin hyvin. Sitten liikkuroituna seuruuta, joka meni meidän tasolla hyvin. Liikkeestä maahan meni myös oikein hienosti, vaikka liikkuri kulki ihan vieressä. Luoksetulossa en meinannut millään saada Taavia jätetyksi istumaan, kun se meni koko ajan maahan. Ja kun sain sen jätettyä, lähti se hiippailemaan mun perään. Uskon tämän johtuvan kaverina reenineestä briardista, joka hivenen hirvitti Tahvoa. Lopulta Taavi kuitenkin jäi istumaan ja tuli vauhdikkaasti luokse hieman kuitenkin Remua väistäen.

Tokalla setillä hyppy ja kaket, joissa Taavi ei taaskaan noissut istumaan kuin ehkä kolmannella tai neljännellä käskyllä, enkä edes ollut kahden metrin päässä. Otettiin uusiksi niin että olin vajaan metrin päässä ja nytkin istumaan nouseminen onnistui vasta toisella käskyllä. Hyppy muuten hyvä, mutta edestä ennakointia sivulle tulossa liikkurin käskystä. Otettiin uusiksi ja nyt palkkasin edestä.


Tokalla tunnilla tehtiin vähän erilaisia juttuja. Aloitettiin kuitenkin istumisharjoituksilla. Mihin oli hukkunut se ensimmäisen tunnin koira, joka jumppas istu - maahan vaihtoja itekseen vähän joka välissä? Nyt Taavi napotti istumassa, eikä mennyt maahan vaikka jätin sen tai muut huuteli häiriökäskyjä. Tein muutaman jätön myös hypylle ja palasin palkkaamaan istumassa pysymisestä.

Sitten hömpöteltiin A-esteen ja putken kanssa. Taavi tykkäs molemmista, vaikka kummastakin olis saanut aikaiseksi hyvän hupivideon :). On mulla vaan vikkelä kaveri, joka tekee niin innoissaa ja yrittää kovasti.

Lopuksi vielä paikkamakuu liikkuroituna, hyvin meni sekin vaikka jostain kumman syystä mua vähän jänskätti. Taavi tais vähän vinkua, mut tosi vähän kuitenkin, jos se nyt edes oli Taavi. Superhyvät treenit pitkästä aikaa, toivottavasti näin pitkiä taukoja ei tule uudestaan ihan heti!


Tapsa on päässyt myös Paavon hierottavaksi, ei huomautettavaa.

Ollaan käyty potkukelkkailemassa, mikä oli Taavista ihan hauskaa ja lenkkikaverina on ollut Otto ja Kuisma, rattaissa Tuukka.

Jouduin myös viimein hankkimaan kotiin treenipeilin, että olis edes jonkinlainen mahdollisuus saada perusasento kuntoon :P En oikein tykkää peileistä, mutta täytyy yrittää saada tuo edes vähäiseen käyttöön. Nyt se on kaksi viikkoa vain ollut tuolla ja odottanut käyttöä, ehkä sit joskus...

Hurjan hyvä viikko!

Tiistaitokossa ekalla tunnilla aiheina kaukot, seuraaminen ja paikkis. Alon kaukot on meillä hyvin hallussa, kunhan matka ei ole paria metriä pidempi. Matkaa täytyy nyt ruveta pikku hiljaa pidentämään ja mukaan treeniohjelmaan pitäisi ottaa seisominen. Ensin kokeiltiin istu - seiso vaihtoja ja siitä ei kyllä meinannut tulla mitään. Taavi oli joutunut olemaan päivän yksin ja vaikka kävin melkein tunnin lenkillä sen kanssa ennen treenejä, niin virtaa oli ihan pikkusen liikaa. Ei saatu onnistumaan ehkä yhtään vaihtoa niin, että koira olisi ollut paikallaan. Tassusta ei Taavia voi pitää kiinni ollenkaan, käsi jos menee lähellekään tassua, alkaa sellainen ripaskan tanssiminen ettei mitään rajaa. Maasta seisomaan ja takaisin vaihdot menikin sitten yllättävän hyvin, ihan siis nami kuonossa jumppaa tehtiin ja sillä jatketaan.

Seuraamispätkät meni vaihtelevasti, lähdöt edelleen karmeita ja täyskäännöksessäkin Taavi kuulemma skannaa koko hallin läpi ennen kontaktin palauttamista. Tällä kerralla seuraamisen vire oli kyllä niin kohdillaan, oli kiva tehdä Tapsan kanssa kun se oli niin into piukeena ja suorilla osuuksilla tosi hyvä!

Toisella setillä keskityttiin sitten niihin seuruun lähtöihin lelupalkalla. Välillä lelu kainalossa ja välillä oikeassa kädessä. Taisi se kädessä oleva palkka olla edelleen parempi ja saatiin jopa muutama onnistunut lähtö aikaiseksi. Nyt pitäisi vaan treenata tosi paljon ihan tuota pelkkää lähtöä ilman edes sitä ensimmäistä kokonaista askelta. Eli pieni nojaaminen eteenpäin ja jalalla vähän liikettä ja jos kontakti pysyy, niin heti palkka tästä. Mun pitäis kuulemma myös opetella vähän riehakkuutta, epäilen tätä kaikista vaikeimmaksi jutuksi, möllöttäjä kun olen...

Lopuksi paikkis, Taavi mulla liinassa. Ohjaajan toimesta kovasti häiriötä; kävelyä ja juoksua koiran ympäri, käsien kahistelua ja rykimistä. Viereinen kääpiövilliskin steppaili ihan kiitettävästi. Taavi pitää kyllä vähän ääntä, mutta muuten oikein rauhallista pötköttämistä. Mun pitäisi kuulemma pikku hiljaa ruveta luottamaan siihen ja jättää liina pois. Helpommin sanottu kuin tehty. Kotiläksyksi kaukojen seisomisjumppaa ja seuruun lähtöjä.


Tokalla tunnilla Taavi teki seuruuta ja henkilöryhmää. Hienosti meni henkilöryhmä! Seuruukin oli lähtöjä lukuun ottamatta kivan intensiivistä. Ruutua tehtiin namipurkille pari toistoa. Ekalla vietiin purkki yhdessä Taavin kanssa ruutuun ja tokalla namipurkin vei kaveri Taavin huomaamatta. Molemmilla kerroilla ihan hirveellä vauhdilla pinkoi pikkuinen raitapaituli namien luo.

Luoksetulon loppuasentoa hiottiin myös. Siitä on nyt pientä vääntöä tuleeko Taavi tarpeeksi lähelle vai ei. Mä olen täysin tyytyväinen siihen, että Taavin etutassut ovat noin puolen jalanmitan päässä mun varpaista. Saisi kuulemma olla vieläkin lähempänä, mutta me kyllä tyydytään tähän. Jäähän Taavi välillä liian kauas ja niitä korjailtiin, mutta ei sen kyllä ihan iholle tarvi tulla. Tällä kertaa ei tullut kertaakaan sivulle, hyvä niin. Yksi pitkä luoksarikin tehtiin ja vauhtia oli ainakin tarpeeksi.

Lopuksi paikkamakuu ja olin nyt rohkea ja oltiin ilman liinaa. Toisella puolen narttuaussi ja toisella urosbelgi. Makuutettiin koiria kaksi minuuttia, olin viiden metrin päässä ja kaikki meni muuten hyvin, mutta Taavi vinkui. Sellainen pieni tasainen piiii kuului melkein koko ajan. Tuijotus minuun oli aika intensiivinen, mutta vaikka kielsin, ei vinkuminen loppunut kuin sekunniksi. Kerran kävin välipalkkaamassa, kun Tapsu oli viisi sekuntia hiljaa. Ensi kerralla kokeillaan sitä, etten kiellä tai reagoi mitenkään sen vinkumiseen. Mutta noin niin kuin muutenhan tuo oli aivan loistava!

Miksi pestä ikkunat, kun ne on heti tän näköset :P

Perjantaina aamusella käytiin hallilla pikaseen. Seuraamisen lähtöjä tehtiin ja ne onnistuivat oikein hyvin. Kontakti ei tippunut kertaakaan. Jättävien liikkeiden erottelua tehtiin, istu ja maahan on vähän vaikeat, Taavi meinaa aina mennä maahan. Yritän erotella ne tosi selkeästi erilaisilla käskyillä ja onnistuttiinkin siinä melko hyvin. Antaako uudet säännöt mahdollisuuden kertoa tuleva liike koiralle ennakoivalla merkillä, kun enää ei kysytä onko ohjaaja valmis? Voiko koiraa rapsuttaa korvasta tai rinnasta yms. ennen liikettä ilman pistemenetyksiä?

Muutama ruutuun lähetys purkille ja maassa oloa häirittynä kuului myös ohjelmistoon.


Paavo kävi perjantaina hieromassa Taavin. Edelleen jaksaa ihmetyttää, kuinka se saa Taavin niin rennoksi. Ensin hierottiin oikea puoli ja Tapsa oli kuin tajuton koko ajan. Vasemmalla puolella pientä jumia lannerangan kohdalla ja Taavi vain puolitajuton. Niin ihmeellistä, kun toinen hieroo ja venyttelee koiraa ja koira on vaan ihan lötkö. Onneksi jumi on vain pieni, eikä kuulemma vaadi mitään erikoisempaa hoitoa.

Hieronnan jälkeen on hyvä ottaa hetki rennosti.

Lauantaina oltiin pehaporukalla aamupäivästä raunioilla. Taaville treeni oli niin pala kakkua, että mun ei olis tarvinnu tulla paikalle ollenkaan, Tapsu olis hoidellu homman kotiin ihan omineenkin. Kun Tahvis sai ekan käskyn ukolle, pinkoi se hirmuista vauhtia hunajakennopiilolle tiilikasan päälle ja ilmaisi ekan ukon. Treenikamut olivat yrittäneet tehdä killerin ja laittaneet toisen ukon viereiseen "kennoon", mutta eihän Taavi tollaseen halpaan mennyt. Kun ekan ukon palkat oli syöty, alkoi se paukuttaa viereisen kennon luukulla ja sieltäkin nousi ukko!

Seuraavaksi Taavi oli jo haukkumassa alueen laidalla ollutta roskista, itse vielä tönötin tiilikasan päällä. Palkan jälkeen pingottiin raunioiden toiseen laitaan betonilohkareiden alle. Siellä oli Tapsa vähän hätkähtänyt, joko lapsimaalimiestä tai sitä että maalissa olikin kaksi henkilöä. Kauaa ei pyrriäinen erilaista maalia kuitenkaan ollut ihmetellyt, vaan haukkui oikein reippaasti molemmat. Ja kaikki edellinen tapahtui noin viidessä minuutissa, ilkkuivat jopa, että kannattiko viiden minuutin takia edes tulla treeneihin. Mut minkä sille mahtaa, jos koira on noin huippu!!

Kuvat Sari Nieminen:

Raunioille tulossa

Vauhtia oli vaikka muille jakaa!

Illan eellä (mikä näin talviaikaan tarkoittaa noin neljää) kävin vielä tallomassa Tapsalle jäljen, kun virtaa tuntui riittävän. Pöllin viime jälkitreeneistä kaverin idean Sveitsi-jäljestä. Jälki vanheni reilun tunnin ja pieni tuulenvire siivitti jäljestystä. Jälki oli puolisen kilometriä pitkä ja jokaisen suoran pätkän keskivaiheilla oli esine.

Janaa oli lähetyksessä kymmenisen metriä ja se meni hyvin, kuten koko muukin jälki. Pari pientä hukkausta, mutta nopeat korjaukset niihin Taavilta. Kaikki esineet löytyivät. Pientä herpaantumista jäljeltä aiheutti jostain melko läheltä kuulunut koiran haukunta niillä pätkillä, joilla haukunta kuului edestämme ja läheltä. Myös tiellä kulkeneet autot ja juoksija saivat hetken huomiota osakseen silloin, kunkuljimme tien suuntaisesti lähellä sitä. Varsinaiseen jäljestykseen nämä eivät kuitenkaan vaikuttaneet ja Taavi jatkoi hetken tilannetta tarkkailtuaa itse hommia ilman kehotusta. Kyllä oli pätevä jälkikoira mulla tänään(kin).

Tällaisen jäljen tein...

...Taavin jäljestys näytti tältä.

Tämmöiset esineet jäljeltä löytyi

Sunnuntaina oltiin jälkiryhmän kanssa ekaa kertaa hallilla treenaamassa. Olemme siis vuokranneet tunnin treenivuoron tottista varten talveksi. Taavi teki kaksi settiä, ekalla tehtiin tokohyppyä ja siinä lähinnä loppuasentoa, kun se on nyt sitten kuitenkin eteenja siitä sivulle, eikä suoraan sivulle. Kolme hyppyä ja käsillä ohjaus eteen. Myös luoksetulon loppuasentoa jankattiin lyhyeltä matkalta, ei sivulle tuloja. Myös muutama seuraamisen lähto hyvällä kontaktilla.

Toisella setillä seuraamista henkilöryhmässä. Ensimmäisellä kerralla ryhmään mennessä eka ihminen vei Taavin mielenkiinnon, muuten meni ihan kivasti. Kierrettiin useampi kasikko pariin otteeseen. Aika tyyyväinen olin. Jättäviä tehtiin myös peruuttaen, muut menee hyvin, mutta istuminen on hankala. Täytyisi siihen keksiä jokin ratkaisu... Ja sitten vielä niitä luoksetuloja läheltä loppuasentoa ja kauempaa vauhtia.

Tällä viikolla Tapsa pääsi myös hihnalenkille Hippu-hoffin kanssa sekä toisena päivänä Remu-briardin kanssa ja yhdellä lenkillä törmättiin kesän tokokurssilta tuttuun Nessa-collieen ja nämä kaverukset pääsivät rallattamaan oikein kunnolla.

Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa!

Pelastushakutreenit mentiin kolmella valmiilla ukolla. Ei mitään ongelmia, hienot löydöt hyvillä ilmaisuilla pitkästä matkasta. Täytyy ruveta keksimään vähän jotain haasteita noihin treeneihin, kun tuntuu muuten menevän liian hyvin ;P.


Jälkitreeneissä kokeenomainen harjoitus, jossa maalimies lopussa ja ekaa kertaa meidän jäljelle tallottiin myös harha! Jälki oli noin tunnin vanha ja keli tuuleton ja kuiva.

Voi hurja kun on jotenkin sen kesäisen mun sössimän jäljen jälkeen ollu huono luotto tohon hommaan. Siis mun omaan tekemiseen, Taavihan homman handlaa. Nytkin oli jotenkin karmee, kun ei ollu mitään hajua jäljen kulkusuunnasta ja sitten kun oli vielä se harhakin siellä ja kun talloja oli maalina, niin ei kukaan ollut opastamassa.

Kaikesta huolimatta Taavi lähti janalle ihan kivasti, ensin vähän vinoon, mutta oikaisi suunnan ennen kuin ehdin sitä korjailla. Jälki löytyi ja veto oli tutun voimakas. Ensimmäinen esine jäi kuitenkin löytymättä ja Taavi vähän pyrki lähellä menevälle tielle. Oliko tähän syynä jäljentekijän kulkeminen maaliin juuri äsken tuota tietä pitkin ja siten voimakas haju vai joku muu? Tiedä häntä, mutta estin tielle menon ja sitten löytyi taas oikea jälki. Loput neljä esinettä löytyivät hyvin ja maalimies sieltä jäljen päästä, nyt ei Tapsu edes säikähtänyt sitä kuten edellisellä kerralla. Kyllä taas oli vähän vaikeeta mulla lopussa, kun olin ihan varma, että se maali on jossain muualla. Onneksi annoin Taavin tehdä työnsä ja saatiin onnistunut jälki. Menen taas vähän itseeni ja yritän olla itse jäljestämättä.


Eräänä aamuna ehdin vähän kotipihatokoilla. Noutoesineen pitoa metallikapulalla, vähänhän se ote voisi olla tiukempi. Tapsu pitää kuitenkin melko hyvin ja hakikin sen kerran kun heitin. Ruutua tehtiin useampi toisto ja kyllä nyt on tainnut lamppu syttyä. Ensimmäisen lähetyksen tein namille, loput ilman. Kaikki toistot oikein hyviä näin aloittelijalle. Kaukoja pari maasta istumaan nousua.

Seuraaminen on edelleen vähän mitä sattuu, mutta ollaan selvästi parannettu. Tätä pitää nyt vaan jaksaa hinkata ja koittaa saada treenistä yllätyksellistä ja monipuolista ja vaihtelevaa... ei ole helppoa mulle, kangistun kaavoihin niin opeasti! Luoksetulo oli kivan vauhdikas ja voi sitä edestä sivulle tuloa, se oli niin hieno! Liikkeestä maahan meno oli myös sitä vähän haahuilevaa seuraamista lukuun ottamatta hyvä.


Perjantaina kävi Paavo vähän hieromassa. Vaikka viime kerrasta on jo aikaa, muisti Tapsuli mistä on kyse. Paavon tervehdittyään pyrrinen paineli makkarin lattialle pötkölleen. Ei se kauaa siinä ollut, kun Paavolla meni hetki saapua paikalle ja kaivella kansiostaan Taavin tiedot jne. Mutta kun päästiin aloittamaan, niin homma sujuin hienosti. Yhden kerran Taavi nousi ylös sen oloisena, että nyt mä syön ton hierojan. Pieni tauko ja homma jatkui hyvin. Muutaman kerran jouduin painamaan Taavin pään alas, mutta muuten ei tarvinnut Taaviin puuttua. Suurimman osan ajasta koira vain pötkötti täysin rentona silmät puoliummessa. Välillä Taavi läähättää voimakkaasti, vaikka muuten on rento ja silmät lurpassa. Kropasta ei löytynyt mitään erityistä.


Kun Paavo oli lähtenyt, pakkasin itseni, Taavin ja tavarat autoon ja suuntasimme Lintukotoon Tottakai -päiville. Perjantai meni majoittuessa, lenkillä, syödessä, saunoessa ja höpötellessä.

Kuva Pieta Luukkonen

Lauantai aloitettiin hakutreeneillä. Taaville neljä ukkoa ja yksi tyhjä. Ukonilma jyrisi jossain lähellä ja laitan sen piikkiin, että Taavi ei ollut ihan parhaimmillaan. Kyllä kaikki ukot löytyivät, mutta viimeistä ukkoa lukuun ottamatta haukut olivat vähän epävarmoja ja yhdelle ukolle jouduin lähettämään Taavin pariin kertaan sen käännyttyä liian aikaisin radansuuntaisesti. Tyhjälle lähti oikein hyvällä vauhdilla.

Kuva Ville Heikkinen

Seuraavana vuorossa oli BH-treeni. Kentällä lähes kaikki isot koirat ja pienetkin leikkimässä. Ensin käveltiin kaavio ilman koiria ja sitten tehtiin osa kaaviosta ja jättävät sekä henkilöryhmä koiran kanssa. Meillä seuraaminen oli aluksi vähän väljää, mutta parani muutaman metrin jälkeen. Tekemistä siinä vielä on... Mutta noin muuten meni oikein kivasti. Jättävät toimi hienosti ja henkilöryhmä meni sekä hihnassa että ilman mun mielestä loistavasti! Siihen olen myös erityisen tyytyväinen, miten Taavi jaksoi lähes koko ajan olla tosi rento, vaikka kentällä oli paljon koiria ja välillä nuoremmat vähän kähinöikin siellä. Käytin tilaisuutta hyväkseni paikkamakuun treenaamiseen.


Viimeinen päivän aihe oli nose work. Tähän olimme saaneet ennakkotehtävänä ohjeet harjoitella kotona pilttipurkin haistelua, johon olimme valinneet jonkin hajun. Mulla purkissa oli sitruunateepussi ja kotiharjoittelussa Tapsa hokasi todella nopeasti mitä siltä haetaan. Lintukodossa sitten tehtiin muutama kierros harjoitteita seuraavasti:
Ensin koira jätettiin pienen matkan päähän ja itse mentiin penkin taakse seisomaan. Hajupurkki oli penkillä ja koira kutsuttiin haistelemaan. Kun koira painoi nenänsä purkille, se palkattiin.


Seuraavalla kierroksella lisättiin tyhjä purkki ja palkka oikean purkin haistelusta. Ja jos homma onnistui hyvin, vaihdeltiin purkkien paikkaa. Taidettiin tehdä kaikkiaan kolme kierrosta. Koiralle ei annettu mitään käskyjä, vaan sen tuli itse ratkaista mitä siltä haetaan. Taavi oli hyvä ja yritän jatkaa tätä treeniä kotonakin, jos vaikka saisin koulutettua tuosta karvahirmusta kanttarellikoiran. Myös tunnistusnoudon harjoittelussa tätä voisi yrittää hyödyntää.

Kuvat Pieta Luukkonen:

Tapsu odottaa lupaa päästä purkille

Haistelua

Lisää haistelua

Sunnuntaina treenattiin vielä esineruutua ja tokoa. Ruudussa Taavi yllätti todella positiivisesti! Tapsulle oli tallattuun ruutuun laitettu kolme esinettä polkumallisesti peräjälkeen. Taavi ei nähnyt esineiden vientiä ja silti se lähti innoissaan metsään ja etsi sieltä ripeästi ensimmäisen esineen. Erikoista oli se, että esineen löydyttä Taavi poimi sen suuhunsa, mutta jatkoi matkaa vielä eteenpäin. Teki melkoisen lenkin ennen kuin hämmästykseltäni sain sen huudeltua oikeaan suuntaan. Esine tuli sitten vauhdilla mulle. Edelleenkään en vaadi mitään luovutusasentoja, katotaan niitä sitten kun esineiden etsintä on varmempaa.

Toiselle esineelle Taavi lähti edelleen innoissaan ja toi nopeasti toisen esineen. Kolmannellekin se lähti innokkaasti ja sitä se joutui oikein etsimään. Mutta se etsi hyvin ja motivaatio riitti ja viimeinenkin esine palautui! Mä olin niin tyytyväinen! Esinemotivaatio on selvästi kasvanut, kun olemme oppineet vähän leikkimään. Nytkin sain Taavia leikitettyä kivasti jokaisen palautuksen jälkeen.


Tokoa tehtiin Annen ja Kodan kanssa, vähän oli hapuilevaa, kun ei ollut mitään etukäteissuunnitelmia. Vähän kaikkea tehtiin ja Taavi oli ihan kivassa vireessä. Aloitettiin paikkiksella, hyvin meni. Vähän oli aluksi ympäristön katselua, mutta loppua kohti Taavi paransi muhun keskittymistään.

Anne neuvoi luopumistreeniä kontaktin parantamiseen. Tehtiin niin, että Tapsu laitettiin istumaan (ei perusasentoon) ja Anne yritti houkutella sitä nameilla. Ei tarvinnu palauttaa Tapsu kuin pari kertaa istualleen, kun se hokasi mistä on kyse. Ollaan kotona tehty myös näitä luopumisharjoituksia, mutta nyt oli eka kerta kun joku toinen houkuttelee. Ei se mua kattonut kertaakaan, mutta varmaan jos näitä harjoituksia päästäisiin tekemään apparin kanssa lisää, saisin sen varmaan parantamaan kontaktia.

Kaukot oli hyvät, luoksetulossa Tapsu tuli sivulle... hyppy oli tällä kertaa oikein kiva, seuraamista tehtiin vähän useilla käännöksillä kivalla kontaktilla. Kapulan pitoa tehtiin sekä puisella että metallisella, metallilla aika hento ote. Kiitos seurasta ja vinkeistä Anne!


Ihan huippuhauska viikonloppu! Kiitos kaikille!! On vaan niin kiva päästä touhuamaan ja juttelemaan muiden pyrri-ihmisten kanssa. Ollaan niin samantyylisiä ja ymmärretään toisiamme. Ja omat haasteet, ihmettelyt ja epäilyt koiran kanssa tuntuvat heti vähäpätöisemmiltä kun huomaa, ettei olekaan ainut jonka koira tekee jotain. Taavikin karkasi huoneesta vain kolme kertaa =)

Taavi ja Foca Pietan kuvaamina

Pentuhömppää:

Ylipitkä postaus (sis. mm. paimennusta, uintia...) ja ihan liikaa kuvia

Viikko sitten tiistain pehatreeneissä neljä ukkelia, kaksi muistikuvana ja kaksi valmiina. Paikkana kaatiskukkula, tuulta kohtuullisesti.

Muistikuvat aivan loistavat vauhdikkaat suorat pistot, hyvät ilmaisut ilman pussailuja. Palkkaus taas muutamien haukkujen jälkeen. Ekalle valmiille Taavi lähti hyvin, mutta hetken päästä maalimies kiljuu; kyy, kyy, huuda koira pois!! No minähän huudan minkä kurkusta saan irti ja Tapsu pelastuu kyyn puremalta. Maalimies oli melkein istunut sen päälle. Onneksi ei kenellekään käynyt mitään.

Jatkettiin toiselle puolelle rataa. Kaksi ukkoa otettiin valmiina ja ne oli kyllä hyviä kaikin puolin. Näissä myös palkkaus vajaan kymmenen haukun jälkeen. Päivän treeniin olen tosi tyytyväinen, myös hallinta maalimieheltä keskilinjalle oli mun mielestä hyvää. Loistotreenit siis!

Kuvat Sari Nieminen

Toissa keskiviikkona Paavo kävi taas hieromassa Taavia. Taavi käyttäytyi todella oudosti Paavon saapuessa. Kun mentiin huoneeseen, jossa Taavi hierotaan, kävi Taavi matolle kyljelleen. Se ei siis ikinä käy pötköttelemään kun meille tulee vieraita. Nousihan se sieltä ylös ja nuuskutteli Paavoa, mutta kuitenkin sen käytös oli erikoista. Kai sen mielestä hierominen oli viimeksi ihan kivaa?

Ensimmäisen puolen hieronta meni takareittä lukuun ottamatta hyvin. Paavon mielestä siellä ei kuitenkaan mitään erikoista tuntunut, mutta Taavi kuitenkin nousi pari kertaa pystyyn kesken kaiken ja piti erikoista ääntä, ininän kaltaista. Saatiin kuitenkin hieronta suoritettua onnistuneesti tältä puolelta loppuun ja toinen puoli meni niin hyvin, ettei mun edes tarvinnut koskea koiraan. Ensimmäisellä kerralla ja tällä kerralla toisen puolen hieronnassa pidin kättä Taavin kaulalla/pään päällä, jotta se olisi rauhallinen ja palautin sen tarvittaessa takaisin kyljelleen. Nyt meni toinen puoli ilman, että pidin ollenkaan kiinni ja Taavi oli vaan ihan lötköpötkö ja nautti hieronnosta ja venyttelyistä. Paavo saa tulla vielä uudestaankin!


Perjantaina köröteltiin Kuopioon ja treffittiin Hanna ja Maisa. Koirat tunnistavat toisensa jo äänestä, hassuja pieniä pyrriäisiä. Taavi oli tällä kertaa kohtuu rauhallista lenkkiseuraa, pitkä automatka vie väkisinkin terävimmän kärjen enrgiasta, varsinkin kun tällä kertaa matkasimme pitkän kaavan mukaan. Mutta kyllä tuo kaksikko osasi silti ilon ottaa irti jälleennäkemisestä. Maisa yritti myös näyttää Taaville uimisen mallia, mut ei Taavi vaan innostunut.

Maisa näytti taas uimisen mallia, mut ei mennyt oppi perille.

päätöntä menoa!

Illan päätteeksi käytiin vielä katsomassa Seijaa, Aunea, Tuulia ja Siriusta. Koirien kimppalenkkikin meni yllättävän hyvin! Kyllähän nuo uroksetkin tulee toimeen, kun on tilaa väistää eikä hihnat haittaa menoa.


Lauantaina suunnistimme Koiranotkoon Tottakai -paimennuspäiville. Päivän aikana käytiin kolme kertaa lampailla, kaikki pyörössä mun toivomuksesta. Pyörössä on niin paljon helpompi keskittyä omaan tekemiseen. Ensimmäisellä kerralla Taavi oli liinassa ja sitä taisi lampaat vähän jänskättää, kun se söi heinää aika paljon. Kyllä sieltä kuitenkin virisi kiinnostus lampaisiin ja päästiin tekemään muutamia ihan onnistuneita juttuja. Aika pian Tapsa päästettiin ensiksi liina perässä ja sitten kokonaan irti. Taavilla on vahva vaikutus lampaisiin, mikä tekee mulle hommasta aika vaikeaa, kun lampaat eivät päästä Taavia lähelle vaan reagoivat siihen jo pitkän matkan päästä.

Ylipäätään paimennuksessa on niin monta liikkuvaa osaa ja kun lampaille pääsee vain kerran pari vuodessa, ei voi kovinkaan huippusuorituksia edes odottaa. Mutta saatiin päivän aikan monta onnistunutta kuljetuksen pätkää ja lauman kääntöä. Nuo käännökset oli meille vaikein paikka tällä erää. Niissä Taavi meinasi innostua liikaa. Onneksi meillä on hallinta parantunut paljon viime vuodesta. Jopa niin paljon, että Terhi siitä pariin kertaan mainitsi =). Edelleen tuo oma liikkuminen on vaikeaa; takaperin kävellessä olen koko ajan vähän etukenossa, muuten tuntuu että lennän selälleni. Heti kun olen enemmän pystyssä ja rennomman oloinen, menee Taavi paremmin. Mutta se on niin vaikeaa ja sitten on vielä se sauva ja miettiminen siitä mihinpäin oikein pitäisi mennä ja kummassa kädessä pitää sauvaa ja ne lampaatkin vie osansa mun huomiosta... Mutta ei sille minkään voi, kivaa puuhaa tuo on ja tykkään tosi paljon Terhin ja Hannun tavasta opettaa. Lopuksi käytiin vielä Runon kanssa vähän kävelyllä, Tapsa olis ehkä halunnut leikkiä enemmän, Runo ei niinkään.

Illalla majapaikassa oli kovin väsynyt koiruus.

Sunnuntaina paimennettiin päivän kaikki kolme kertaa pyörössä Taavi vapaana. Ensimmäisellä kerralla Terhi paimensi Taavin kanssa. Taavi ei nimittäin ole koira ihan sieltä helpoimmasta päästä, taisi Terhi jopa sanoa ettei ole kukaan koira vähään aikaan haastanut häntä niin kovin kuin Tapsa nyt. Toisella kerralla olin Hannan kanssa yhdessä pöyrössä, mutta sauva Hannulla ja kolmannella kerralla paimensi itse Hannun tuella.

Taavi oli kovin äänekkäällä päällä tällä kertaa. Hakkui siis kovasti aina siinä välissä kun ei syönyt ruohoa. Ruohoa syödessäänkin se kuitenkin seurasi koko ajan lampaita. Sauvan luoma paine ei tuntunut vaikuttavan juurikaan Taaviin ja se pääsikin pari kertaa tulemaan läpi sauvan puolelta. Haukkuminen on mitä ilmeisemmin epävarmuutta, lampaat on vähän jänniä, mutta se myös väsyttää Taavia ihan turhaan. Toisaalta vähän väsähtäneenä sille meni homma paremmin perille ja saatiin onnistuneita pätkiä kuljetusta ja Taavia kovasti kiihdyttäviä käännöksiä tehtyä onnistuneesti.

Erityisen tyytyväinen olen viimeiseen kertaan pyörössä, jolloin paimensin itse. Sain Taaville sauvapaineen läpi (napautin sauvalla muutaman kerran maahan ja sillä tuntui olevan toivottu vaikutus). Hokasin myös itse omasta liikkumisestani aika paljon ja kun maltoin olla (ja osasin liikkua oikein) peräänantamaton ja vein homman loppuun asti, niin saatiin oikein kivan näköistä paimennusta aikaiseksi. Taavikin malttoi olla haukkumatta (oli jo varmasti aika väsynytkin) ja teki hienosti ja rauhallisesti töitä. Olen niin tyytyväinen, että saatiin loppuun tuollainen hyvä onnistuminen, jossa kuljeteltiin ja käänneltiin suuntaa useampaan kertaan.

Terhin ja Hannun kommetit Taavista taisivat olla jotain tämän suuntaista: vaativa koulutettava, kova, periksiantamaton, sitkeä. Koira josta hyvällä koulutuksella saisi työkoiran, jolla ei kantti loppuisi kesken edes niissä vaikeissakaan paikoissa. Rajat sille on asetettava tarkkaan ja oltava ohjauksessa hyvin selkeä ja vietävä asiat loppuun asti. Tunnistan kyllä koirani näistä!

Ihan superiso kiitos vielä Terhille ja Hannulle ja muille mukana olleille todella kivasta viikonlopusta! Erityisesti tykkään Terhin ja Hannun tavasta opettaa asiat ihan kädestä pitäen. He kertovat koko ajan mitä pitää tehdä ja miksi koira tai lampaan käyttäytyvät, kuten käyttäytyvät. Myös se, että jokainen koira saa paimennukseen tarvitsemansa ajan, on erityisen hienoa. Koirien paimennusaikaa ei kytätä munakellolla, jokainen paimentaa itselleen sopivan ajan ja homma ei jää ikävästi kesken. Suosittelen siis lämpimästi Koiranotkoa kaikille paimennuksesta kiinnostuneille!

Alkuviikko vietettiin mökillä ja lenkkeiltiin paljon. Käytiin myös pienen lammen rannalla heittelemässä keppiä ja kas kummaa, tiistaina Taavi meni uimaan! Se innoistui oikein toden teolla hakemaan keppejä vedestä. Ihan kamalasti en sitä näin ekalla oikealla uintikerralla uskaltanut uittaa, kun vesikin oli niin kylmää. Kyllä siltä olisi intoa ollut uida vaikka kuinka paljon, mutta parempi aloittaa vähän kerrassaan.

Keskiviikkona ajettiin noin 18 h vanha verijälki. Jäljen teon aikaan ja useampi tunti sen jälkeen satoi vettä. Mittaa jäljellä oli noin 950 m, makauksia kaksi kulmissa ja lähdössä yksi. Verta jälkeen käytin n. 3 dl.

Alkumakauksen Taavi merkitsi tarkasti, nuoleskeli sammalia ja nuuhki tarkkaan. Liikkeelle lähtö vei jonkin aikaa, sen verran tarkasti tutkittiin alkumakausta. Etenemisvauhti oli verijäljellä huomattavasti rauhallisempi kuin mihin ihmisjäljellä olen tottunut ja ensimmäisen n. 150 m matkalla pari reilua poikkeamista jäljeltä, joilta sain palauttaa Taavin takaisiin oikeaan paikkaan. Tämän jälkeen eteneminen onnistui hyvin jälkeä pitkin ja kulmamakaukset Taavi merkkasi todella hyvin. Viimeiset parikymmentä metriä mentiin selvästi ilmavainulla, sorkka taisi haista nenään niin voimakkaasti. Sorkka haisteltiin läpikotaisin ja se kannettiin ylpeänä mökille asti ja lopuksi haudattiin. Aikaa tällä kerralla jälkeen meni noin 37 min eli viime kesästä on vauhti parantunut.

välillä vähän haastavampaa maastoa

Makuu tutkitaan tarkkaan.

Sorkka kannetaan ylpeänä kotiin!

Saalis tietysti haudataan asianmukaisesti.

Jäljen jälkeen käytiin taas uimassa. Taavi on ihana rauhallinen uimari ja aina kun se on tuonut kepin rantaan, menee se vesirajaan odottamaan uutta heittoa. Sillä olisi ollut intoa uida vaikka kuinka paljon, mutten kovin montaa kertaa arvannut sille tälläkään kertaa keppiä heittää.  Mä olen niin tyytyväinen , että tuo koira hokasi luonnonvesissä uimisen! Se on niin hyvää liikuntaa. Harmi vaan kun kotona ei ole mitään virallisia koiranuittopaikkoja. Pitää vaan itse etsiskellä sopiva rauhallinen paikka.

Torstaina vielä ennen kotiin lähtöä käytiin uimassa, se on niin kivaa!!!

Mökillä myös soudeltiin ja harjoiteltiin metalliesineen pitoa. Molemmat sujuivat hyvin!

Hyvää Juhannusta kaikille! Älkää paleltuko =)

P.S. Edellisen postauksen Anonyymin kommettiin viitaten; kiitos kommenteista, otan niitä kovin mielelläni vastaan, mutta olisi kiva, jos niissä olisi jotain rakentavaa palautetta. Se että kommentoidaan vaan tylysti, ettei homma noin toimi, ei juurikaan auta eteenpäin. Tiedän olevani monessa asiassa kovin avuton koiranohjaajan ja olen jo aikaisemmin pahoitellut Taavin puolesta sitä, että noin hieno koira on saanut ohjaajakseen näin onnettoman ja kokemattoman omistajan. Sille nyt vaan ei voi mitään, että jonkun koiran on oltava se ensimmäinen harrastekoira, jonka kanssa moni asia opetellaan varmasti enemmän tai vähemmän kantapään kautta. Ilman omaa näkemystä asiasta, sitä nyt on vaan helpompi mennä toisten neuvojen mukaan ja ainakin kerran tai pari kokeilla saamiaan neuvoja, ennen kuin täysin tyrmää ne toimimattomiksi. Hankalaa tietysti on se, että neuvoja on niin kovin monenlaisia ja täysin toisistaan poikkeavia.

Olisi kuitenkin kiva, että kommenteissa olisi jokin pointti ja ehkä jotain vinkkiä tulevan varalle tai vertaistukea tmv.. Se, että kommentoidaan vaan homman menevän päin persettä, ei juurikaan auta ketään. Tämän blogin tarkoitus kun olisi omana muistikirjana toimimisen lisäksi olla mahdollisesti apuna myös muille koiraharrastajille.