Metsään menneitä treenejä ja onnistumisiakin

Viime viikolla pari lyhyttä jäljennostotreeniä, toinen Murun tekemä ja toinen oma. Molemmat meni reisille. Sinni oli jotenkin ihan ulalla, riistakin häiritsi. 

Yks rallyrata käytiin myös yrittämässä ja siinäkin Sinni oli kuin etana piimässä. Ei tullu mitään. Onko joku juoksun jälkeinen vaihe menossa vai onko Sinni kipeä, vaivaako lonkat? Vai onko treenattu liikaa? 

Pari päivää Sinttu veti lonkkaa ja perjantaina illalla saatiin oikein rusinainen jälki Tiinan tekemänä. Ikää jäljellä oli pari tuntia, pituutta nelisensataa metriä, esineitä kolme ja nostomatkaa reilu 50 metriä. Kova tuuli ja sadekuuroinen lämmin päivä.

Lonkanvetoa

Sinni oli tapansa mukaan rauhallinen, mutta nosto oli selkeä. Jäljesti hyvin ekalle esineelle, mutta sen jälkeinen paluuperä oli meille vielä liian vaikea. Päästiin kuitenkin jatkamaan ja kohta riista vei Sinnin mennessään. Sain sen kuitenkin etsimään jäljen uudestaan ja loppu mentiinkin ihan hyvin. Kerran Sinni hukkasi vielä jäljen, mutta etsi sen omatoimisesti uudestaan. Hyvät esineilmaisut. Tiinankin mielestä se on vaikea lukea, mut pikku hiljaa me opitaan molemmat Sintun kanssa toisiamme paremmin.

Jäljen jälkeen lyhyt kimppalenkki Tare Karvasen kanssa.

Lauantaina ajeltiin Kouvolaan helteiselle pelastuskoirien hakuleirille. Kouluttajana Maritta Karvinen-Kivimurto. Sinnin kanssa meillä haasteena eniten mun toiminta, etten uudestaan ainakaan kokeissa sössis. Myös rullan kanteluun halusin kouluttajan kannan ja olikin kiva, kun kouluttajana oli ihminen, joka on kouluttanut useamman rullakoiran ja joka itse harrastaa sekä pelastus- että pk-puolta.

Tehtiin kaksi treenikierrosta. Sinni ei tietenkään kummallakaan kerralla kannellut rullaa aluksi huvikseen. Ekalla kerralla kaksi maalia, jotka molemmat oli aika nappisuorituksia, vaikka toinen tuli todella läheltä, kun käveltiin vahingossa ihan ukkoa päin.

Toisella kiekalla se poimi neljästä ukosta kahdella rullan jo hajusta. Kouluttaja ei tätä pitänyt minään ongelmana, koska Sinni kuitenkin kävi maaleilla ja tuli tuimaan rullan vasta sen jälkeen mulle. Näytöille menot myös hyviä. Rullan mulle tuominen voisi olla vauhdikkaampi.

Tuosta rullan jo hajusta poimimisesta oltiin kouluttajan kanssa samaa mieltä, että siihen puuttuminen voisi aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä. Se kun on vain kauneusvirhe, niin parempi olla sotkematta.

Sunnuntaina toivoin pahaa maastoa, mutta kovin pahaa ei ollut saatavilla. Peitteisyyttä ja ojia kuitenkin, joten vähän edes jotain. Keli täysin tuuleton painostava helle.

Sinnille ekalla kiekalla kolme ukkoa, jotka se löysi ihan hyvin. Yksi löytö tuli tosi läheltä, silti siitä hyvä ilmaisu. Toisella Sinni kanteli rullaa jo hajusta, mutta teki hyvin töitä kuten aina. Kolmas ukko kivellä, jolta myös hyvä ilmaisu.

Toisella kiekalla vaan yksi näkyvällä paikalla seisova maali. Ei ollut tämäkään joskus koirille ongelmia tuottava maalimiesversio Sinnille hankala, vaan hyvä ilmaisu tältäkin.

Yhteenvetona koulutusviikonlopusta jäi mieleen seuraavat asiat:

• kokeessa suu kiinni Sinnin ilmaistessa, koska Sinni tuo rullan vaikken sille mitään sanokaan. Treeneissä vaihdellen hiljaisuutta ja kannustusta.
• Rullan tuonti Sinnillä vähän hidas. Kokeiluun mun kylkisuuntaus siihen päin, kyykkyyn meno ja iso palkkaus rullan tuonnista.
• Rullan kanteluun ei kannata puuttua. Turhaa konfliktia meidän välille ei kannata luoda, koska rullan kantelu ei haittaa, kunhan erotan oikean ilmaisun.
• Leirillä Sinni ei kertaakaan ottanut rullaa etsinnän aluksi suuhun, joten muukin turha rullan kantelu voi ajan myötä vähentyä.
• Pelastuspuolella suhtautuminen rullailmaisuun nihkeämpää kuin haukkuilmaisuun ja tarkastajien linjoissa vaihtelua (kuten kaikissa arvostelulajeissa...)

Sain hyvää vahvistusta sille, että olen osannu kouluttaa Sinniä oikein ja varmistusta ja ohjeita siihen, miten itse kannattaa toimia koetilanteessa.

Taaville tein aamulla ennen treenien alkua lyhyen jäljen ja iltapäivällä käytiin se ajamassa. 300 m kaksi esinettä, ikää reilu 5 tuntia.

Hyvä nosto tien varresta ja varma ja hyvävauhtinen jäljestys. Innokas pieni jäljestäjä.

Lomaa

Joku edellinen tiistaina tässä lähimenneisyydessä molempien kanssa pienet tottistreenit vieraalla kentällä. Sinni teki melko hyvin, vaikka kontakti oli vaikea pitää vieraan koiran treenateasa vähän kauempana.

Taavi vaan hömpötteli pappa-tottista.

Illalla hakutreeneissä mukana Taavi, joka löysi kaksi ensimmäistä ukkoa nopeasti ja kaukaa. Sen jälkeen se löysi maasta jonkun hajun, josta ei meinannut päästä irti. Palasi hajun luo useampaan otteeseen kauempaakin. Olisi ollut mukava saada tietää, mikä oli noin voimakkaat reaktiot aiheittava tuoksu, maassa kun ei ihmissilmin tai -nenin ollut mitään havaittavaa.

Viimeinen ukko oli tiheässä kuusikossa ja se oli kyllä vaikea. Noissa kuusipöheiköissä ei ilma paljon liiku, mutta kun saatiin Taavi irti muista hajuista ja tuulen oikealle puolelle, niin onnistui tämänkin ukon löytäminen. Hyvä, vähän pidempi treeni Tapsulle.

Sinni lähti juoksuhoitoon ja mä jatkoin lomareissaamista. Taavi jäi Murun kanssa kotiin ja ne olikin lähteneet omalle retkelle saaristoon. Pari päivää viettivät poikien laatuaikaa merellä.

Mun palattua omilta reissuiltani lähdettiin yhdessä kotiautoreissuun. Nurmijärvi, Valkeakoski, Tampere, Muurame, Jyväskylä. Kivoja rantoja, luontopolkuja ja maisemia. 

Kotona ollessa on käyty Tapsan kanssa juoksentelemassa pidempiä ja lyhyempiä lenkkejä ja sitten on yritetty löytää sieniä huonolla menestyksellä.

Loman viimeisinä päivinä hakuiltiin. Yritettiin tehdä oikein vaikea treeni, kun maasto oli haastava kallioalue. Paljon korkeuseroja, koloja, monttuja, railoja ja muita hyviä piiloja. Mut ei Taavia edelleenkään saatu jekutettua, vaan kaikki löytyivät vartissa kolmen hehtaarin alueelta. 

Mökkilomaa ja ihania vieraita

Kesän lämpö tarkoittaa myös sinilevää meressä, joten luonnonvesiuinnit täällä on taas toistaiseksi uitu. Onneksi on uimala ja sinne suunnattiinkin keskiviikkoaamuna ennen mun yövuoroa. Sinnistä on tullut jo kovin reipas uimari ja se menee käskyllä lähes joka kerta uimaan. Molemmat ui tällä kertaa pidempää matkaa.

Perjantain helteisessä illassa ennen hakutreenejä minitottikset koko hakuporukalla. Tekee hyvää pieni häiriötreeni kaikille. Sinni oli oikein hyvä.

Hyvä se oli maastossakin, jonne Sinniä huudellen katosi kolme ihmistä. Kaikki piiloutuivat camopeittojen alle. Lämpöä taisi olla 28 astetta eli varsin tarpeeksi.

Sinni liikkui järkevästi ja alun rullan kantelun jälkeen malttoi sen antaa roikkua kaulassa. Poimi sen kyllä hajun saatuaan, mutta aina se silti kävi ukolla ennen rullan mulle tuontia. Toi rullan kaikilta paremmin kuin pitkiin aikoihin. Muutenkin oli jotenkin hyvää tekemistä kaikin puolin. Oikein mukava treeni.

Iltalenkin yhteydessä Taavi sai etsiä kolikoita tarkkuusruudusta.

Lauantaina ajeltiin Sinnin kanssa mökille kesälomareissuun. Helteet loppui ja koko päivän satoi vettä, mut käytiin silti hölkkäämässä pitkä lenkki. Voi luoja näitä mäkiä täällä! Kun on tottunut tasaiseen maastoon, josta ei kummoista mäkeä löydy vaikka kuin ettisi, niin täällä ei sit muuta olekaan kuin mäkiä, pitkiä mäkiä. Käytiin myös yhessä uimassa.

Sunnuntaina jälkeiltiin aamulla tunnin vanha 400 metrinen jälki viidellä esineellä. Maasto oli märkä ja tuulta ei yhtään ja hyttysiä ziljoona.

Sinni lähti jäljestämään jo mökin pihasta ja meni reippaasti jälkeä pitkin sen alotuskohtaan asti, jossa puin sille valjaat. Pitää ehkä joskus kokeilla vapaana ilman valjaita jäljestystä, kun kaikki rensselit on Sinnistä ällöjä ja meno ilman niitä näytti ehkä paremmalta.

Mut nyt mentiin siis ihan perinteisesti valjaissa ja liinassa. Sinni jäljesti tarkasti ja nosti kaikki esineet. Pari kertaa vähän hairahtui jäljeltä, mutta korjasi itse hyvin takaisin jäljelle. Karttakuvassa näkyy taas gps:n epätarkkuus, kun esimerkiksi jäljen loppu mentiin aivan jäljen päällä (kuten lähes koko jälki) ja silti karttaohjelma näyttää, että ollaan kovasti sivussa. Hidasta Sinnin meno on, siitä ei pääse mihinkään. 400 metrin jälkeen meni melkein 20 minuuttia. Tällä tahdilla kokeessa ei tule aika riittämään mitenkään, mut millä ihmeellä vauhtia saa lisää? Vai korjaako aika tän ongelman?

Iltapäivällä meidän vieraaksi saapuivat Tiina, Kosti ja Ainu-pentu. Neljä päivää pidettiin sadetta, uitiin, lenkkeiltiin, leikittiin ja parannettiin maailmaa. Ihanaa, että kävitte! Sinni ja Kosti on ihan parhaat kamut ja alun kankeuden jälkeen Sinni lämpes Ainullekin ❤️. Ei tehny hyvää mun pentukuumeelle...

Hinttura ja Kostimus

Ainu ❤️

Isojärven kansallispuistossa

Kosti ❤️

Ainu

Isojärvellä

Perjantaina jälkeä vapaana. Reilu 500 m, kaksi tuntia vanha jälki viidellä esineellä ja pienellä jäljen nostolla. Eka sateeton päivä monen päivän sateen jälkeen. Tuulta ei juurikan, lämpöä 18 °C.

Mentiin nyt sitten vapaana ja ei se ainakaan huonommin mennyt kuin liinassa. Sinni nosti jäljen hyvin, aika pitkä takajäljen tarkistus, mutta hienosti omatoimisesti oikeaan suuntaan. Mentiin aika lailla jäljen päällä lähes koko matka ja ne kohdat, missä ei menty Sinni korjas ite hienosti. Kaikki esineet ylös! Yhden jopa haki tosi hienosti, kun oli siinä kohtaa vähän sivussa. 

Nosto:

Tää vapaana jäljestetty jälki oli 0,4 km/h nopeampi kuin edellinen liinassa menty tunnin vanha jälki. Täytyy jatkaa tätä testailua, kun ainakin nyt vielä Sinnin perässä pysymisen kanssa ei ole mitään ongelmia vapaanakaan...

Lauantaina käytiin kylillä kesätapahtumassa. Mokomassa tuppukylässä oli kauheesti koiria liikenteessä ja saatiin monta hyvää ohitusharjoitusta. Osa meni paremmin ja osa huonommin. Ja uimaan piti tietty päästä. Torivilinä oli Sintulle ihan normimenoa, vaikkei olla juurikaan tuommoisissa vilinöissä käyty.

Sunnuntaina vielä ennen kotiinlähtöä 500 m tunnin vanha jälki viidellä esineellä. Muuten keli samanmoinen kuin edellisilläkin jäljillä, mut tuulta enemmän. Tein jäljen niin, että kuljin alussa tien yli ja nostettiin se tietä pitkin kulkien. Sinni oli taas vapaana.

Nosto meni hyvin, ei olla ennen moista kokeiltu, mut Sinni on aina reagoinut jälkiin hyvin.

Jäljestys meni kohtalaisen hyvin. Pari kertaa jos en olisi tiennyt, missä jälki menee, olisi Sinni saattanut päästä vaihtamaan riistalle. Nyt osasin puuttua heti. Hyvin Sinni jätti riistan jäljen ja palasi omalleen molemmilla kerroilla. Yks mutka mentiin vähän suoraksi, mut gepsin piirtämä jälki heittää taas vähän, sillä kaikki esineet Sinni kyllä löysi. Ja vauhti oli taas kovempi kuin edellisellä jäljellä, nyt nopeus oli jo 2 km/h.

Oli kiva viikko mökillä!

Taidenäyttelyssä

Märät murut

Kaikki kuralätäköt pitää aina lutrata

Murulla ja Taavilla oli laatuaikaa mun ja Sintun mökkeillessä. Hyvin oli pojilla mennyt.

Kesä tulee, vaikka onkin vähän kylmää

Edellisen viikon lauantaina Taaville vähän seuruuta ja paikkis sekä kaksi vieraan tekemään jäljen nostoa "vaikeista" kulmista. Seuruu on kadonnut jonnekin nyt ihan totaalisesti. Ehkä kolme askelta menee hyvin ja sitten homma herpaantuu... Paikkis meni nyt hyvin. Samoin jäljen nostot, vaikka ite olin niissä vähän epävarma. Onneksi Taavi oli varma. Jälkiosuudessa ei siis valittamista.

Tiistaina Tapsun kanssa uskomaton peko-t -koe. Siitä oma juttu täällä. Nyt sit pidän sanani, eikä me enää mennä kokeisiin Tapsun kanssa.

Keskiviikko meni kokeesta toipuessa ja Sintun toko jäi väliin. Olin jännittänyt koetta niin paljon, että kroppa oli ihan lukossa ja energiatasot nollissa. Ja vielä kokeen jälkeisen yön kävin niin kierroksilla, etten saanut nukutuksi. Pikku hiljaa toivutaan ja sisäistetään sitä, mitä oikein tapahtui.

Torstaina aloitettiin Sinnin rullanillitys. Tein aamupäivällä kotona vähän pohjia, mut hitto kun Sinni näytti tylsistyneeltä ja mielenkiinnottomalta koko juttua kohtaan... Illalla treeneissä sitten oli tosi hyvä tuuli, niin laitettiin kolme maalimiestä valmiiksi ja Sinttu etsimään. Kahdelta ekalta se toi rullan aikas hyvin ja näytöthän on aina toiminut. Kolmannelta sitten otti rullan suuhun varmaan 40 m ennen maalia, jolla kuitenkin kävi, mutta pudotti rullan tosi nopeesti takasinpäin tullessaan. Laitoin hakemaan rullan uudestaan ja hetken Sinni luuli menneensä näytölle, mutta älysi sitten kuitenkin tuoda rullan mulle ja toi sen hyvin.

Ensi kerralla täytyy kokeilla auttaako rullan tuontiin se, että olisin Sinniin sivuttain enkä kohtisuoraan, kun sillä selkeesti on tokonkin puolella hankalaa tulla mun eteen lähelle. 

Perjantaina ajeltiin yökylään Hyvinkäälle Hilden vieraaksi. Sinni ja Hilde ei tuu keskenään niin hyvin juttuun, että niitä viittisi laskea pihalle keskenään vapaaksi, niin Taavi sai riekkua rauhassa Hindurin kanssa.

Tottakai Lupaan Olla Sun Sininen Hetki "Hilde" ja Tottakai Uskomaton Olen "Taavi"

Sunnuntaina olin Sinnin kanssa jälkikoulutuksessa. Koulutuksen teema oli motivaatio, toisilla sitä on liikaa, toisilla sitä taas saisi olla enemmän. Sinttu kuuluu tähän jälkimmäiseen ryhmään. Päivän aikana tehtii erilaisia lyhyitä treenejä eri koirille. Yksi aivan superhyvä treeni aloitteleville vauhdikkaille koirille oli namiruutu. Tallattu pieni ruutu, jossa namia. Koirat hokaa tän lähes aina ihan älyttömän hyvin ja työskentely muuttuu rauhallisemmaksi ja tarkemmaksi. Tosin me on Sinnin kanssa aloitettu meidän jälkitreenit ekana kesänä tällä metodilla ja meille tuo rauhallisuus vähän niin kuin jäi liikaakin päälle.

Mulle uusia treeni-ideoita oli vauhdikkaan koiran kanssa lyhyt, noin 40 metriä pitkä suora namijälki. Jäljellä namia joka askeleella. Koira lähetetään jäljen päästä ja se saa mennä jäljen vapaana. Vauhdikkaat innokkaat koirat siis vain käytännössä juoksevat tämän läpi. Sitten mennään sama jälki uudestaan vielä kerran tai pari. Ihan huikeita eroja siinä, miten jäljen läpijuossut koira muuttuu keskittyneeksi ja rauhisen tarkasti työskenteleväksi, kun se joutuu tekemään saman jäljen uudestaan.

Esineistä yli rynniville koirille tehtiin muutama lyhyt suora jälki, jossa esine oli aina jossain jäljellä, mutta ei koskaan jäljen lopussa. Näissä myös koira tuotiin jäljen päähän ja se sai jäljestää vapaana. Ensimmäisellä kerralla yleensä hirveällä höngällä koirat juoksivat jäljen päähän ilman minkäänlaista reaktiota esineeseen. Sama jälki uudestaan ja jo vain oli ihan erilainen meno ja esinekin kiinnosti. Näitä pari toistoa, niin muutos oli useassa koirassa tosi iso.

Sinnille tehtiin 300 metriä pitkä suora jälki, josta jäljestimme ekalla kerralla ensimmäiset 100 metriä. Koira palkattiin jäljeltä ja lopetuskohtaan laitetiin merkkipaalu/keppi ja vähän hetsattiin, että tuonne se jälki jatkuu. Tunnin päästä mentiin tähän paalulle ja jatkettiin seuraava sata metriä ja sama merkkipaalun laitto ja pieni hetsaus jäljen jatkumisesta. Kolmannen kerran kun mentiin jäljelle, niin Sinni oli kyllä selkeästi innokkaampi menemään sinne ja kolmas pätkä oli kaikista parasta jäljestystä näistä, vaikka jälki oli jo useamman tunnin vanha ja keli ei ollut helppo, kun maasto oli kuiva ja tuuli aika kovaa.

Sinnille pitää myös saada esineet vielä kiinnostavimmiksi, jotta ne toisivat sille lisää motivaatiota jäljellä.

Video Tiina Tuovonen

Kuva Lotta Lassas-Tukiainen

Aion ehdottomasti tehdä tuon pätkäjälkitreenin uudestaan ja tuota namijälkeäkin haluan kokeilla, koska se tuo myös tarkkuutta, vaikkei vauhti olisikaan ongelma.

Maanantaina oltiin mölli-bh kokeessa, tuomarina Tiina Puustinen. Me aloitettiin paikkiksella. Maahan menoon ja istumaan nousuun Sinni tarvi (taas) useampia käskyjä, mutta itse paikkis meni tosi hyvin.

Suoritusvuorolla hihna aiheutti taas vähän lisähaasteita, kun sitä ei saakaan pitää oikeassa kädessä, kuten olen rallyssa pitänyt. Täytyy siis opetella uusi tapa pitää sitä vasemmassa kädessä jotenkin niin, ettei se ihan kamalasti haittaisi Sinniä. Hihnassa seuruu oli vähän niin ja näin ja henkilöryhmän ihmiset kiinnosti kovasti. Vapaana seuruut meni hyvin, kuten myös jättävät. Kentän kasvillisuus oli melko korkea ja se ei ainakaan auttanut Sintun tekemistä, kun luoksetulossakin piti oikein kierrellä ja kaarrella, että pääsee pujottelemaan viidakon läpi mun luokse. Loppuasento oli vino.

Kaupunkiosuudessa mentiin aika humputellen ja kaikki ois ollu niin kovin ihanaa eli sitä tuomarin toivomaa hallintaa ei ehkä ollut ihan niin kamalan paljoa, mutta haittaako tuo, jos toinen vaan rakastaa. Yksin jättäminen oli erka kerta, kun sitä Sinnin kanssa kokeilin ja se meni oikein hyvin ja rauhallisesti.

 

sirunluku

ilmoittautuminen

Hihnassa seuruussa oli hyviäkin pätkiä

Vähän ois pitänyt päästä haistamaan

Hienosti Sinttu kokosi itsensä ja keskittyi

Vapaana seuruu oli sit jo parempaa tekemistä

Oltaisiin tällä suorituksella saatu BH-läpi, mutta ehkä me nyt kuitenkin ruvetaan vähän treenaamaan ja katellaan jos sattuu loppukesälle tai syksylle kokeita sopivasti.

FI KVA-PEKO

Taas kirjoitettiin Taavin kanssa uusi sivu historiankirjoihin.

Tiistaina osallistittiin peko-t kokeeseen. Ei meidän enää pitänyt, mutta kun Tapsu on vielä niin hyvässä kunnossa ja puhkuu tekemisen meininkiä, niin lähdettiin kuitenkin yrittämään.

Koko kevät on treenattu ahkerasti hallintaa ja vähän jälkeä ja hakuakin. Haku on Taavilla niin vahva, että sitä ei enää tarvi kovin usein treenata. Jälkikin on viime vuosina mennyt hyvin ja siinä pitää harkita tarkkaan, kuinka usein on järkevä treenata. Nyt ehkä vähän ylitreenattiin, mut oli pakko pitkän talven jälkeen saada vähän ajoja alle.

Meinasin myöhästyä kokeesta, kun koejännitys yltyi taas ihan omiin sfaareihinsä ja matkalla kokeeseen piti pysähtyä pari kertaa vähän puhaltamaan...

Päästiin kuitenkin paikalle ja kokeen aluksi pääsimme esittelemään hienoa eläinlääkärin todistusta Taavin hyvästä kunnosta. Tämä todistus piti hakea kahteen kertaan, kun ekalla kerralla eläinlääkäri kirjoitti vähän turhan ylimalkaisen todistuksen ja se ei olisi kokeessa kelvannut. Toivottiin, että liitto tekisi yli kymppivuotiailta vaadittavasta todistuksesta jonkinlaisen mallin tai valmiin pohjan, niin säästyttäisiin tällaisilta lisäkiemuroilta ja sydämentykytyksiltä.

Tuomarina oli Maarit Kuntola. Semmoinen hauska yhteensattuma, että meidän ekassa peko-t -kokeessa Maarit valioitui oman koiransa kanssa Suomen ensimmäisenä peko-valiona.

Koe alkaa hallinnalla, joka sisältää seuruun, paikallaolon ja eteenlähetykset. Seuruu meillä on ollut huonoa, mutta kyllä Taavi mukana kulki koko vaaditun noin 200 askelta käännöksineen ja pysähdyksineen.

Kuva Tiina Suuronen

Paikkikselle etsittiin sopivan tuulinen paikka, kun kaikenlaisia pieniä pörriäisiä ja verenimijöitä oli ilma sakeanaan. Vaihdoin viime vuonna Taavin paikkisasennon istumiseen. Hyvin se istua napotti kolme minuuttia ohi kulkevan ihmisen ja torvella töräyteltyjen äänihäiriöiden hetkauttamatta sitä pätkääkään.

Eteenlähetykset on olleet viime aikoina vahvoja ja hyvin ne meni nytkin, vaikken toiseen lähetykseen ihan täysin tyytyväinen ollutkaan. Pysäytykset toimi hyvin ja luoksetulokin oli loppuasennon haparointia lukuun ottamatta varsin hyvä. Tästä osuudesta pisteitä 47/50 ja tuomarilta maininta, että oli yksi tämän kauden parhaista hallinnoista joita hän oli nähnyt.

Hyväksytty hallinta päästi meidät jäljelle, joka nostetaan 50 m x 50 m ruudusta. Olen aina inhonnut ruutua, jana olisi selkeämpi. Lähdettiin ruudun vasenta laitaa nostamaan jälkeä ja varmaankin mun jännityksen johdosta Taavi ei ollut ihan niin innokas kuin normaalisti on. Söi vähän ruohoa ja kerkesi nostaa koipeaankin kerran. Koiven nosti on kyllä vähän sen tavaramerkki... Jälki nousi, mutta takajälkenä. Eipä ole Taavi pitkiin aikoihin nostellut takajälkiä. Alku ekalle esineelle asti oli kyllä kovin epätyypillistä Taavia, vähän haparoivaa. Löydettiin kuitenkin eka esine ja päästiin jatkamaan.

Alkujäljestä oli paljon tuoretta heinää, joka maistui Tapsulle ja meinas jo tulla uskonpuute, ettei tästä mitään tule. Olosuhteet ei muutenkaan olleet jäljelle parhaat mahdolliset, maa oli rutikuiva ja Taavin edetessä sen ympärillä oikein näki siitepölypilven, jonka se nostatti varvikosta kulkiessaan eteenpäin. 

Mutta sitten Taavi petrasi ja loppujälki mentiin varmasti puksuttaen, vaikka matkalle jäikin yksi esine. Kova tuuli siirsi jälkeä ilmeisesti sen verran ylärinteeseen, että mentiin ohi vessapaperihylsystä. .Muut esineet nousi ja aikaa meni 16 minuuttia. Kokeen A-jälki (helpompi jälki) on noin 600 metriä pitkä ja tunnin vanha, sitä on 30 minuuttia aikaa etsiä ja jäljestää. Ruudun pööpöilyjen vuoksi ja yhden esineen jääminen matkalle vähensi pisteitä ja lopulta jäljeltä jäi kasaan 81/100 pistettä.

Kuvat mun ihanan rauhoittavan kartturi-Mian puhelimesta:

Hyväksytty jälki antaa oikeuden jatkaa hakuun, meillä siis B- eli vaikeampi vaihtoehto. Alue on kolme hehtaaria, maalimiehiä on 1 - 2 (osallistujat ei tiedä etukäteen montako) ja aikaa suoritukseen on puoli tuntia. Tuulta oli puuskissa paljonkin, mutta tyynemmällä hetkellä vain vähän. Tein etsintäsuunnitelman, jossa kuljimme ensin alueen takarajaa pitkin ja sitten halkaisimme alueen puolesta välistä.

Ekan pitkän sivun puolessa välissä Taavi nosti ekan maalin aika läheltä rajaa. Tämän jälkeen vielä takarajan loppuosaa kulkiessamme Taavi lähti pari kertaa kohti alueen keskiosaa, mutta palasi aina takaisin ilman löytöä, rupesi jo vähän kuumottamaan. Melko pian kun olimme kääntyneet halkaisemaan aluetta, sai Taavi paremman hajun ja löysi toisenkin ukon. Ilmaisut ja käytös maalimiehellä olivat loistavat. Aikaa meni parikymmentä minuuttia. Pistevähennyksiä siitä, etten ohjannut Taavia kummoisestikaan, mut ei sitä tarvi ohjata, se osaa itekin 🙂 ja siitä, kun se kävi kerran alueen ulkopuolella vähän liikaa. Tästä osuudesta pisteitä 146/150.

Loppupisteet 274/300 ja 1-tulos. Kosta tämä oli meidän kolmas ykköstulos (kolmelta eri tuomarilta) tuli Taavista käyttövalio!!!

Uusi titteli on siis FI KVA-PEKO!!

Historiaa tämä on, koska Taavi on seuramme ensimmäinen peko-valio ja kaikkien aikojen ensimmäinen käyttövalio pyreneittenpaimenkoira!!! Uskomatonta mitä kaikkea olen sen kanssa saavuttanut, mutta Virta tarkastuksen ohella tämä on kyllä hienointa! 

Helpolla tämä ei ole tullut, eikä pidäkään tulla. Hikeä ja kyyneleitä on valunut moneen otteeseen ja metsässä on vietetty tunti jos toinenkin. Onneksi tätä ei tarvitse tehdä yksin, vaikka ihan hirmu paljon treenaan myös aivan omineen. Mulla on ihan maailman paras treeniryhmä ja monta superihanaa treenikamua ryhmän ulkopuolelta, joiden kanssa olen saanut oppia ja kulkea tätä matkaa! Kiitos teille kaikille! Ootte parhaita ❤️❤️