Jälkihommia hangella

Työt on viime aikoina hieman haitanneet harrastuksia, mutta jotain on vähän ehditty tehdä. Yövuorokrapulaa uhmaten raahauduin edellisen viikon sunnuntaitreeneihin hallille. Taavi oli oikein kivalla vireellä ja hiljainen. Tehtiin vähän seuruun lähtöjä ja perusasentoa ja niissä viime aikoina ilmennyt ääntely oli poissa. Merkin kierto aloitettiin vähän kuin alusta eli ihan läheltä. Siitä onnistuu ihan ok. Tehdään nyt vähän intoa ja varmuutta ja pidennetään matkaa taas pikku hiljaa.

Hankikantoa oli plussakelistä huolimatta sen verran jäljellä, että ennen hallille menoa kävin tallomassa pienen jäljen Taaville. Ei olla näitä talvijälkiä harrastettu, mutta nyt hankikantokelit houkutteli kokeilemaan. Jälki oli vain kolmisen sataa metriä pitkä, jäljen nosto 100 m ja esineitä tiputtelin matkalle viisi.  Jälki vanheni reilun kaksi tuntia ja ajettiin se pimeällä, lämpötila oli asteen pari plussalla. Jalanjäljet kyllä näkyy hangessa, mutta jälkigurut ovat sanoneet, ettei koira niitä välttämättä seuraa. Nyt ajattelin pimeyden vielä varmistavan nenänkäytön ja kyllä olen täysin vakuuttunut, että nenällä mentiin. Jäljen nosto oli lähes täydellinen ja into mennä loistava, myös esineet nousi tarkasti. Vitsi toi koira on semmoinen jälkieläin, että ihan mahtavaa tehä näitä hommia sen kanssa! Nyt vaan uusia hankiaisi, jotta päästään tekemään pitkiä lumijälkiä. Alla pari videon pätkää Taavin menosta.

Maanantaina kävin omineen hallilla, mutta oma vire oli sen verran kadoksissa, että ei ollut ihan nappitreenit. Taavi kuitenkin hoiti oman osuutensa mallikkaasti. Seuruuta vähän ja merkin kiertoa.


Viikonloppuna Nuttu kävi vieraisilla ja ihanat hankikantokelit mahdollistivat pitkät lenkit pelloilla ja metsissä.

Sunnuntaina illalla vieraiden lähdettyä kävin vielä tekemässä jäljen: 1,2 km pitkä, kuusi esinettä, reilu kaksi tuntia vanhennettu, useilla muiden lenkkeilijöiden ja riistan harhoilla ja yhdellä ketunlenkillä höystetty hankijälki -7 *C pakkasessa. Jana oli noin 80 metriä ja taas ihan täydellinen jäljen nosto. Muutenkin oli ihan superhieno koko jälki, harhat ei haitanneet ja tienylitykset meni mallikkaasti ja esineistäkin jäi löytymättä vain jo ennakkoon vaikeaksi aavistamani muovinen pieni tulppa. Ketunlenkin Taavi veti suoraksi kuten on tehnyt aiemminkin. En tiedä lähtisikö kiertämään lenkkiä, jos paluujäljen tulokulma takaisin jäljelle olisi jyrkkä...?

jäjelle ripotellut esineet

Ja taas vähän videoita, lähinnä harhojen selvityksistä. Osaan harhoista ei mitään reagointia, osaa piti vähän tutkia.

Ollaan vähän harjoiteltu myös jumppajuttuja:

Taavin tyttäristä Hera on käynyt luustokuvissa ja tulokset olivat loistavat! Lonkat B/B, kyynärät  ja polvet 0/0, selkä VA0, SP0 ja LTV0.

Voihan vieraat esineet

Tiistaina jälkiporukan treeneissä esineruutua. Kosti teki taas sen mitä aiemminkin eli kun on vieraita ihmisiä ja vieraat esineet, niin ei pysty. Meni ihan sijaisille haisteluksi ja kuseskeluksi. Neljä esinettä haettiin ja viimeinen niistä oli sellainen, että Kosti teki töitä ja toi esineen mulle. Tosin hihkuin niin innokkaasti sen palatessa mun luo, että taisi vähän hölmistyä siitä. Vähemmän kiljumista siis multa ja enempi pitäsi saada vieraita esineitä Kostille.

Kotimatkalla Taavi teki pimeässä jäljen noston. Sillä oli taas hyvä syke päällä ja se eteni mun mielestä ihan kivasti koko reilun 300 m ennen kuin nosti jäljen. Nyt ei ollut ihan maailman paras nosto, mutta veikkaan kovan tuulen vähän vaikuttaneen ja Taavi joutui tarkentamaan aika paljon, missä jälki oikein meni.

Keskiviikkona Kosti kävi junioritreffeillä Huldan ja Miehen kanssa.

Treffiet jälkeen kävin omineen vähän treenailemassa. Taavi teki tokoa ja Kosti esineruutua. Taavi on unohtanut liikkeestä seisomisen, muuten vallan pätevää menoa.

Kostille vein kahdeksan esinettä kerralla alueen laitaan sen nähden ja sitten haettiin niistä viisi. Alla video, toinen esine on edellisenä päivänä ollut toisten koirien suussa ja se olikin sitten jo heti astetta ällömpi ottaa suuhun. Jotenkin huvittavaa, kun muuten Kosti ottaa suuhunsa vähän liiankin innokkaasti kaiken maailman kamaa, mitä milloinkin sattuu eteen tulemaan.

Torstaina hakuiltiin. Kostille neljä ukkoa, josta eka haamuna ja loput valmiin. Kosti lähti kaikille ukoille reippaasti ja eteni melkoisen suoraan. Ensimmäisellä ukolla ilmaisun aloitus vaati Kostilta hieman miettimistä ja lopuilla kolmella ilmaisu alkoi nopeammin, mutta kaikilla kuitenkin ilman apuja. Tosi hyvä treeni ja pikkumies alkaa esittää pikkuhiljaa hakukoiran tekemisen meininkiä.

Taaville pimeässä pintahakua kahdella maalilla, joista toisella oli kaksi maalimiestä. Ilma oli tuuleton kostea syyssää. Taavihan irtoaa ihan reilusti ja hajun saatuaan menee vaikka puoli kilsaa. Tätä pohdittiin, että näyttääkö meno muiden silmään hallitsemattomalta? Itse kuiten väitän tietäväni milloin Taavilla on haju ja milllin ei. Ilman hajua se ei lähde kovin kauas minusta, mutta hajulle lähtee kauaskin.

Ekaksi löytyi tuplamaali ja siellä oli ensin nuuskittu molemmat tarkasti ja sitten hyvä pitkä ilmaisu, kun mulla oli taas aika pitkä matka juosta paikalle... Hetken päästä löytyi myös toinen maali ja siellä hyvä ilmaisu ilman nuuskimisia. Taavillakin varsin pätevät treenit mun mielestä.


Perjantaina ajeltiin mökille ja Nuttu porukoineen liittyi myös seuraan. Viikonloppu vierähti hyvässä seurassa ja koirien kanssa samoillessa.

Suhina Lempi, Uskomaton Olen ja Ihan Oon Oikee Huijari

Sunnuntaina kerettiin illalla vielä hallille tottistelemaan. Aluksi Kosti kävi esineruututyyliin hakemassa pari vierasta esinettä. Nyt ei tarvinnu haistella niitä niin paljoa kuin alkuviikista metsässä.

Tottista Kosti treenas Otto-labun kanssa ja oli aika pätevä, vain Otolle heitetty noutokapula oli liikaa ja kapulahullu Kosti meinas myös noutaa sen. Seuruussa tykkään Kostista kovasti, juoksu tosin kovin väljää. Liikkeestä maahan rupeaa sujumaan ja liikkeestä istuminenkin oli hyvä. Luoksetuloja myös pari ja paljon seuruuta. Loppuun paikkamakuu, jossa Kostilla hihna maassa. Hyvin malttoi makoilla, mä olin kyllä vain parin metrin päässä.

Toinen Taavin pennuista, Salokannel Hermione aka Milli on kuvattu luustoltaan terveeksi. LTV0, VA0, lonkat B/B, polvet 0/0 ja kyynärät 0/0.

kokeita ja testejä

Menneeksi kesäksi oli kovat suunnitelmat treenata molempien koirien kanssa vaikka ja mitä. Mitä vielä! Helteet pilasivat koko kesän ja treenitaukoa tuli reilusti yli kuukausi ellei jopa melkein kaksi. Onneksi helteet on nyt tältä kesältä ohi ja kesälomakin on lusittu, niin voidaan pikku hiljaa palata takaisin normaaliin arkeen.


Viillo sitten perjantaina kävin Taavin kanssa tekemässä pienen hallintatreenin toisen koiran toimiessa häiriönä. Meni ihan ok, mutta kyllä treenaamattomuus näkyi epätarkkana työskentelynä. Illan tokotreenit jätin molemmilta väliin, kun tuntui reissu painavan vielä molempien jaksamista ja itsekin olin tosi väsynyt.


Saatiin Taavin kanssa paikka sunnuntaiseen pelastusjälkikokeeseen varasijalta, kyseessä meillä jäljen peruskoe. Kesän pari muuta koetta onkin mennyt ohi suun, kun ei olla saatu paikkaa kokeessa, mutta nyt onneksi tärppäsi! Jännitin jostain syystä ihan hirveästi ja iltapäivä meni pönttöä halaillessa, mutta onneksi ihana Liisa lähti mulle kokeeseen kartturiksi ja sai pidettyä jutustelullaan mun hermot jotenkin kasassa. Kartturi on nyt ilmeisesti tulossa pakolliseksi jälkikokeisiin ihan turvallisuussyistä ja samalla sillä halutaan testata koirakon työskentelykykyä ylimääräisen ihmisen kulkiessa perässä. Taavihan ei hetkahda, vaikka perässä seuraisi isompikin lössi, on onneksi tullut treenattua sitä ihan alusta asti.

Kokeen tarkastajana toimi Hanna Hakulinen ja kokeessa oli myös tarkastajaoppilas, joka todellisuudessa hoiti homman, nimeä en nyt muista, mutta oikein miellyttävä naishenkilö oli hän. Koe alkoi luoksepäästävyystestillä ja toisien koirien siedon testaamisella. Olin Taavin kanssa jo ennen tätä vähän käpsytellyt siinä alueella, kun muillakin oli koirat siinä ja Taavi taisi vähän rakastua bc-narttuun. Luoksepäästävyys ja koirien sieto meni hyvin, mitä nyt Taavi vähän piippasi sen nartun perään. Sitten odoteltiin ja lopulta siirryttiin maastoon ja sitten taas odoteltiin. Tässä vaiheessa Taavi nukkui ihan pystyyn auton paksissa ja mä jo ajattelin, että näinköhän se jaksaa mitään enää lähteä tekemään... Onneksi oli Liisa höpöttelykaverina, niin pysyin aika rentona jo tässä vaiheessa.

Luoksepäästävyys ja koiriensieto-osuudesta tämä kuva Liisan kuvaamana

Seuraavaksi hallintaosuus, jossa seuruuta n. 50 m, jonka jälkeen koiran paikallaolo 3 minuuttia mun ollessa noin 10 m päässä saamassa ohjeita kokeeseen. Seuruu meni hyvin ja paikkiskin muuten, muutta ihan lopussa Taavi nousi maasta istumaan ja rapsutteli itseään kaulasta. Oli kyllä paljon jotain ötököitäkin. Istumaan nousu ei haitannut, koska koira ei liikkunut paikaltaan, mutta kyllä se mua silti vähän ärsytti, kun Taavi kuitenkin osaa olla maassa pidempäänkin. Ehkä treenaamattomuus tässäkin nyt näkyi.

Sitten päästiin itse varsinaiselle jäljelle, joka alkoi tietenkin jäljen nostolla noin 100 m janalta. Taavi lähti hyvin ja jälki nousi todella mallikkaasti janan viimeisen kolmanneksen alueelta. Ihan pieni muutaman askeleen tarkistus takajäljen suuntaan ja sitten vahva veto jäljelle. Tässä vaiheessa ilmoitin jäljen löytyneen ja kartturi ja tarkastaja lähtivät matkaan mukaan. Kun jäljestystä oli takana noin 50 m, pyysi tarkastaja pysäyttämään koiran. Tätä mä en oikein ymmärrä, kun koira on kuitenkin liinassa, mutta ei auttanut kuin stopata ja sitten jo melkein heti saatiin lupa jatkaa matkaa. Tarkastaja jäi pois matkasta tässä vaiheessa.

Maasto oli aamun sateen jäljiltä kivan kostea, vaikka lämpötila olikin mun makuun vähän liian lämmin koekeliksi (+ 22 °C). Metsä oli sammalikkoinen ja pientä maastonvaihtelua tuli heinikko/saniasalueista ja pienestä kallion ylityksestä. Taavi jäljesti hyvin ja mä maltoin sen antaa jäljestää hyvin ja lähes koko jäljen ajan osasin myös lukea sitä. Kaikki neljä esinettä nousi hienosti ja muutenkin jäljestys oli varmaa, vain muutamia pieniä tarkistuksia parissa kohtaa. Pituutta jäljellä oli 800 metriä ja se oli pari tuntia vanha ja aikaa meillä meni parikymmentä minuuttia. Taavi suoritti siis pelastuskoirien jäljen peruskokeen hyväksytysti läpi! Oli kyllä huikee tunne! Taavi oli niin hyvä!

Jälki ja esineiden löytöpaikat

Maanataina sateinen kimppalenkki Milli-käppänän kanssa. Aika täpäkkä tyttö!

Tiistaitokossa Taavin kanssa pikkutreeni vain, koska taukoa on ollut niin kauan. Aluksi pari ruutua lätkälle, meni hienosti. Seuruut oli ok, paitsi peruutuksessa Taavi haukkui (taas). Noutoja pari toistoa onnistuneesti ja merkin kiertoa myös muutama toisto vähän laiskasti, mut kuitenkin ihan onnistuneesti. Kokonaisuutena hyvä syyskauden aloitus. Loppuun vielä paikkaistuminen. Jotenkin se on liikkeenä Taaville ahdistava. Lopuksi Taavi painui maahan, tästä palautus istumaan ja sitten vielä treenattiin mun paluuta Taavin viereen.

Iltalenkki Fionan kanssa.

Torstaina oltiin Kostin kanssa hakutreeneissä. Suunnitelmana oli haamu ja kolme valmista ukkoa, mutta kun ekalle mennessä Kosti jäi haistelemaan matkalle hajuja, niin suunnitelmaan tehtiin muutos. Toinenkin ukko otettiin haamuna, mutta sielläkin pientä haistelua. Kolmas valmiina, lähti innoissaan, mutta kaartoi hieman liian aikaisin rataa eteenpäin, mutta löysi maalimiehen kuitenkin pienen haeskelun jälkeen. Kolmas ukko niin, että lähetin ja saman tien tuli ääniapu.

Hajut tulee kyllä olemaan meille suuri haaste riistan lisäksi. Kosti on todella maavainuinen ja lisäksi ehkä vielä aavistuksen epävarma maalimiehelle menemisestä. Iän ja kokemuksen karttuessa varmasti itsevarmuus kasvaa mennä reippaasi loppuun asti. Siksi ei vielä oteta pitkään aikaan ilmaisuja metsässä ja toisaalta mietin myös, josko se rulla olisi sittenkin enempi Kostin juttu...


Perjantaina pyöräytettiin käyntiin molempien osalta tokotreenit. Muutosta viime vuoteen sen verran, että Kostin tunti on ensin ja Taavin heti perään ja molempien ryhmät vetäjiä myöten on vaihtuneet. Treenikausi alkoi jo pari viikkoa sitten, mutta me päästiin mukaan vasta nyt.

Kostin porukka treenas tunnarin alkeita ja liikkeestä istumista. Tunnarin alkeissa harjoiteltiin tunnarikapulan pitoa (melkoiseksi pureskeluksi meni) ja kapulan etsimistä ruutunauhakasasta. Kyllä Kosti palikan löysi, vaikka kentän muut hajut meinas viedä sen koko treenien ajan enemmän tai vähemmän mennessään.

Liikkeestä istumista tehtiin mulle ihan uudella tavalla "niiamalla". Toimi tosi hyvin niin kauan, kunnes siirryttiin vaiheeseen, jossa mun olis pitänyt pyörähtää Kostin eteen liikettä jatkaen. Kostin seuruun paikka näyttäisi olevan niin vahva, että piti paikkansa koko ajan ja pyörähti mukana. Täytyy hieman pohtia miten jatketaan.

Loppuun vielä paikkamakuu. Kosti makoili ihan rauhassa, mutta oli hihnassa ja minä vain hihnan mitan päässä.


Taavin porukka aloitti paikkaistumisella. Taavi meinaa vähän haistella maata sijaistoimintona, kun se ei tuosta liikkeestä tykkää... Muuten istui nätisti. Tehtiin yksi pidempi ja sen jälkeen muutamia lyhyitä, lähinnä koiran luo palaamisen treeniä.

Aiheena oli merkin kierto, joka meille on ollut enemmän tai vähemmän haastava. Tehtiin samasta lähetyspisteestä kahteen eri suuntaan ensin 10 m ja sitten 25 m matkalta. Molempiin suuntiin ensimmäinen yritys oli Taavilta vähän epävarma ja haparoiva, mutta toinen hyvä. Taavi tarvii vaan lisää itsevarmuutta tuohon, että mitä sen oikeesti halutaan tekevän.

Koska en halunnu hinkata kiertoa enempää, tehtiin seuraavaksi ruudun kävelyt ja luokse kutsuminen. Taavi osas hienosti tulla seuraamaan sivulle kutsuttaessa sitä.


Lauantaina ajeltiin illaksi Kostin kanssa Kuopioon. Oltiin keskustassa hotellissa yötä ja käytiin illalla pitkällä citykävelyllä. On se jännä, kun on vain yksi koira mukana, niin hihnassa ei kiskota ollenkaan, mutta silloin kun mulla on molemmat koirat, niin veto on melkoinen... Mut hei, se osaa kulkea nätisti vetämättä! Sunnuntaina aamusta hurautettiin Vehmersalmelle Kuttukuun tilalle paimennustaipumustestiin Sinikka Kumpusalmen tuomaroitavaksi. Arpaonni ei suosinut ja saatiin Kostin kanssa paikka viimeisestä ryhmästä, jonka testi alkoi puoli kolmen maissa iltapäivällä.

Hissihommia

Testin alussa testataan koiran ihmis- ja koirasosiaalisuus sekä tottelevaisuus. Nämä osiot ovat hyvi läpäistävissä myös koiralla, joka on varautunut ihmisiä tai koiria kohtaan, sillä hyvältä paimenelta ei edellytetä sosiaalisuutta. Aggressio on sitten asia erikseen. Tottelevaisuudessakin riittää, että saa irti päästetyn koiran kutsuttua luokseen ja kytkettyä uudestaan hihnaan. Varsin simppeliä siis.

Kosti oli kovin sosiaalinen kaikkia kohtaan ja irti päästämisenkin jälkeen kulki aika lähellä mua ja tuli kutsusta heti luokse. Lampaille mennessä Kosti oli todella rauhallinen ja jätti hyvän välin lampaisiin. Tuomarin sanoi sen olevan tosi vahva koira eli sen vaikutus lampaisiin oli suuri. Pyörö oli Kostin kaltaiselle koiralle liian pieni, koska se ei päässyt ottamaan tarvittavaa etäisyyttä lampaisiin. Tuomari kertoin Kostin pidättelevän itseään voimakkaasti, ettei aiheuttaisi lampaille pakoreaktiota. Kosti oli todella herkästi ohjattavissa ja siitä saisi helposti koiran, joka ohjautuu hyvin pienin kehonliikkein. Se oli kovin nöyrä ja käännöksissä käänsi päänsä hienosti pois lampaista, jotta pääsi liikkumaan rauhassa. Tuloksena oli suositus testata koira uudestaan, mutta meillä tulee ikä vastaan, joten se jää tekemättä. Paikalla oli myös hollantilainen paimennustuomari, joka kertoi, että heillä tämän kaltainen koira laskettaisiin isompaan tilaan tekemään testi, mutta säännöt on kai Suomessa erilaiset. Joka tapauksessa oli kyllä hieno päivä ja Kosti oli ihan mahtava herrasmies. Huvittavaa, kun kotona se on vähän semmonen kovis olevinaan välillä ja sitten tuolla lampailla se oli niin hienovarainen.

Arvostelu oli seuraavanlainen:

Luontaiset ominaisuudet:
-sosiaalisuus ihmisiä kohtaan: erittäin hyvä, luoksepäästävä, avoin
-sosiaalisuus muita koiria kohtaan: erittäin hyvä, sosiaalinen
-fyysinen olemus: erittäin hyvä, havainnoiva, valpas
-tottelevaisuus: erittäin hyvä, valpas, tottelevainen
-asenne: erittäin hyvä, rauhallinen, varma
Paimennustaipumukset:
-kiinnostus laumaan: hyvä, hieman kiinnostunut
-lauman lähestyminen: erittäin hyvä, rauhallinen
-lauman kohtaaminen: hyvä, huomioiva
Tyyli
-käyttää silmää lauman hallitsemiseen vähän
-osoittaa pyrkimystä tasapainottaa laumaa ohjaajalleen vähän
-sopeuttaa voimankäyttöä laumaa kohtaan paljon
-työskentelee haukkuen ei lainkaan
-pyrkii kasaamaan laumaa kokonaisuutena vähän
- työskentelee keskilinjalla paljon
-työskentelee liikkeen kautta paljon/vähän

Tuomarin saatesanat arvostelulomakkeessa kuuluivat seuraavasti: "Erittäin mielenkiintoinen, voimakkaasti itseään herramiehenä pidättelevä, ohjausherkkä uros, jonka tämä testi ounastelee hienoa työpäätä". 


Kamerani takana Jukka Kaijansinkko:

Taavin pentu Milli oli samassa taipparissa ja suoritti testin hyväksytysti läpi =).

Huh hellettä! Jotain on silti yritetty tehdä

Helle se vaan jatkuu ja jatkuu. Melkein joka päivä lämpötila on kivunnut yli kolmeenkymppiin jo useamman viikon ajan. Emme siis ole tehneet juuri muuta, kuin lenkkeilleet aamuyöllä ja käyneet jokusen kerran uimassa.


Esineruutua kokeiltiin yhtenä iltana viime viikolla, mutta kun oli vieraat esineet niin ei ollutkaan ihan niin helppoa. Taavi kyllä löysi esineet hienosti, mutta niitä ei kyllä voinut ottaa suuhun, kun niissä oli vierasta kuolaa, ällöä. Lopulta sit pystyi tuomaan esineen mullekin. Että semmosta.

Kostia ehkä vähän jäskätti vieras hetsaaja, vaikka se lähtikin ihan hyvin esineelle. Meni vaan jonkin matkaa ohi esineestä ja sitten kyllä yritti kovasti hakea, mutta ei löytänyt mitään, kun oli sen verran sivussa. Uudella lähetyksellä sitten vähän hiipui into. Vaihdettiin paikkaa puhtaaseen metsään ja siellä pari hetsausta. Eka vieraan hetsaama ja toka mun ite hetsaama. Mun hetsauksesta lähti paljon paremmin. Esine tulee jo melkein mulle asti.


Viikko sitten keskiviikkona Taavin pentu Hera, Salokannel Heartbreaker, kävi meillä kylässä. Helteestä huolimatta yritettiin vähän jotain pientä aktiviteettia keksiä koirille ja käytiinkin testaamassa Heran suhtautuminen ampumiseen. Ei ollut tyttö moksiskaan laukauksista. Käytiin myös treenaamassa hallilla vähän näyttelyjuttuja Heran ja Taavin kanssa. Hitto kun mä en vaan osaa seisottaa Taavia nätisti, aina harittaa varpaat johonkin suuntaan. Pojat teki myös tokoa ja Hera aksajuttuja, Kosti pääsi lisäksi haukkumaan Juulian ilmaisutreenissä. Uimassakin käytiin ja metsälenkillä. Päivä hujahti ihan siivillä ja koko porukalla oli hauskaa, vaikka helle vei terävimmän kärjen porukan riekkumisinnosta.

Hera on hirmu kaunis ja niin Taavin näköinen! Valokuvia selatessa piti useammassa kuvassa katsoa oikein kunnolla, ennen kuin erotti kumpi on kuvassa =).

Jotenkin poikamaista menoa... =)

Niin söpö <3

Kosti aina yhtä fiksuna =)

 

Meinas vähän häikästä

Isä ja tytär

Ek-porukalla oltiin viime viikonloppuna esineruutuilemassa ja mukana oli vain Kosti. Taas oli poika vähän hämillään jostain syystä, eikä esineiden hakeminen oikein innostanut. Ei taida vaan nää kuumat ilmat sopia viileään tottuneelle vuoristokoiralle?


Tiistaina kävin aamusta tekemässä molemmille jäljet. Koska jo seitsemän maissa oli yli 20 °C lämmintä, en varsinaisesti vanhennellut jälkiä. Maasto helteiden ja sateettomuuden jäljiltä kuiva, tuulta ei juurikaan. Taavilla testasin viilennysloimea, kun oli vähän pidempi jälki.

Ekaks Kosti ajoi oman puolisen tuntia vanhan n. 500 m pitkän jälkensä. Esineitä oli kahdeksan ja muutama kulma, alkuun otettiin parin metrin jana.

Kosti lähti hyvin jäljelle ja jäljesti koko matkan hienosti. Sen tyyli on mulle ehkä vieläkin vaikeampi lukea kuin Taavin tyyli, mutta mä yritän. Osassa kulmista isompi tarkistus, osassa mentiin sujuvammin. Eka esine jäi nousematta, muut merkkas hienosti.

Kato, löysin tämmösen!

Juuri kun olin lähettämässä Tapsua janalle, kuului tieltä kysymys, jotta onko koirani kuinka sosiaalinen. Siellä oli aamulenkillä pikkuinen sakemanni/rotikka -sekoitus, joka oli vailla koirasosiaalistumista. Kerroin Taavin olevan hieman epävarma muita koiria kohtaan, mutta pentujen kanssa se on aina ollut ok. Päätettiin sitten laskea koirat irti ja niin sai pikku Mies vähän kosketusta vieraisiin koiriin. Vaikka Tapsu ei pennun kanssa ruvennutkaan leikkimään, niin hyvän sosiaalistumishetken se tarjosi pikkuiselle, kun käytiin yhdessä kävelemässä pieni lenkki. Mä olen niin ylpeä mun pienestä rähjäroopesta, joka kuitenkin osaa aina tarvittaessa käyttäytyä ❤.


Taavin jälki ehti vanheta lopulta aika tasan kaksi tuntia, pituutta sillä oli kilometri, keppejä kuusi ja maastonvaihteluiden lisäksi mukana yksi ketunlenkki ison kiven ympäri. Janalla oli mittaa n. 50 m ja Taavi otti heti oikean suunnan.  Eka keppi jäi nousematta ja toinen oli vasta 450 m kohdalla, mutta ihan loistavasti Taavi jäljesti sinne asti. Pelkkä jälki on siis Taaville niin motivoivaa, että ilma esineiltä tulevaa välipalkkaakin se ajelee jälkeä helposti pidemmänkin matkan. Sain sen myös juomaan ekalla löydetyllä kepillä ja lähetys uudestaan jäljelle onnistui myös ilman jäljen hukkaamista (on ollu haasteena viime aikoina). Lopunkin jäljen Taavi puksutteli mallikkaasti loppuun nostean kaikki loput kepit. Ketunlenkin se jätti kiertämättä, jatkoi jälkeä suoraan. Ihan loistava jälki haastavassa kelissä, oisko viilennysloimi hieman helpottanut oloa... olin ajatellut, että lopetan jäljen aiemmin, jos siltä näyttää, mutta ei tarvinnut.

Aina mä sössin ton karttaohjelman kanssa, mutta kutakuinkin tuollainen jälki.

Illalla käytiin Kostin kanssa aistimassa Hamina Tattoon tunnelmaa ja kuuntelemassa iltasoittoa. Ei ollakaan helteiden takia käyty ikuisuuksiin ihmisten ilmoilla. Kosti oli kuin kala vedessä ihmisvilinässä, edes poliisihevoset ei pikkumiestä juuri kiinnostaneet, "onhan noita koneja nähty" -tyylinen reaktio. Heppojen kakkapallerot kylläkin kiinnosti... Pienen pieni chihu halusi välttämättä tulla haistelemaan Kostia, mutta musta tuntuu, ettei Kosti tajunnut sen edes olevan koira :). Ja meille rähissyt lapinkoira ei Kostia paljon haitannut, onneksi olen saanut sen suojeltua toisten koirien hyökkäyksiltä!

Koska pieni Mies-koira ei juuri ole päässyt tutustumaan muihin koiriin, soviittiin keskiviikkoaamuksi treffit Kostin kanssa. Kosti intoutuu leikkimään muiden kanssa ja niin oli hauskaa menoa Miehenkin kanssa. Eiköhän nämä treffit oteta joskus vielä uusiksi!

SporttiRakin luentoarkistoa on myös kulutettu hellepäivien ratoksi parin Reija Niemisen hakuluennon verran sekä Katariina Tiiran koiran persoonallisuutta ja koulutettavuutta sekä koiran ymmärrystä käsittelevien luentojen osalta.