Kesä on täällä

Helteet valtasi Suomen ja yksi hellepäivä vietettiin Sintun kanssa merellä, kun vielä ei ole sinilevää. Se on kyllä melkoinen lutra, kun vähän väliä käy pulikoimassa omineen. 

Tähystyshommia

Pulipuli

Evästauko

Kotimatkalla tuli väsy

Lauantaina iltasella lyhyt puoli tuntinen jälki Sinnille. Laitoin vähän namiakin sinne tänne ja esineitä oli kuusi. 

Nyt oli kova veto jäljelle. Nameja Sinni söi muutaman, mut taisi olla varotoimista huolimatta murkut kerenneet tarttua nappulouhin... Osa esineistä ei kiinnostanut yhtään, osan Sinni ilmaisi hyvin. Mut nyt oli hyvää reipasta jäljestystä. Tehdään siis vähän tuoreempia seuraavaksi, jos sillä sais intoa nostettua.

Hyttysiä oli ihan stanasti

Sunnuntaina uhmattiin hellettä hakutreeneissä, jotka aloitettiin Taavin tarjoamalla kakulla!

Ja ryhmäläiset onnitteli meitä kukin ja skumpin, kiitos!! Ootte parhaita ❤️

Sinnille kaksi kokonaan peitettyä maalimiestä. Molemmilta hyvä rullan tuonti ja muutenkin ilmaisut oli oikein hyvät. Ekaa ukkoa oli vähän tutkinut tarkemmin, tais kuitenkin olla Sinnillä eka kerta kokonaan peitossa olevalla ukolla. Toinen ukko meni tonkimatta  Keli vähän hyydytti menoa ja jostain syystä etsinnän aikana Sinni ilmaisi kolme kertaa saman tyhjän paikan. Siinä ei edes ollut ollut ketään muille koirille piilossa. Outo juttu.

Tiistaina aamusta oli jo kuuma, mutta lähdettiin Sintun kanssa silti jäljelle. Vieraan tekemä reilu 300 m, kuudella esineellä, ikää tunnin verran. Rutikuiva maa.

Ei otettu varsinaista nostoa, hyvin lähti jäljelle ja lähes koko jälki hyvin ja innokkaasti liinassa vetäen, joskin rauhallisesti. Yksi esine jäi, muuten häntä heilui esineillä. 

Illalla käytiin vielä tottistelemassa bh-juttuja. Koitettiin taas opetella sitä hihnaseuruuta, meni jo aika kivasti. Vähän seuruu on etenkin hihnassa haahuilevaa ja Sinnille entuudestaan vieraat koirat kiinnosti aika paljon. 

Henkilöryhmä oli hankala, mut paikkis (4 min) meni hyvin.

Keskiviikko aloitettiin uinnilla. Noi uisi varmaan koko päivän, jos vaan jaksais heittää niille keppiä.

Illalla tokoilua kuumassa kelissä. Sinni ei ole ehkä ihan yhtä kuumanarka kuin Taavi, mutta kyllä silläkin kieli roikkui pitkällä.

Seuruujuttuja, jättäviä, kapulan pitoa ja paikkista. Jättävät sujui, kapulan pito taas ei. Tuputti heti, en tiedä halusko vaan läähättää, vaikkei kyllä niin kuuma ois pitänyt olla. Saatiin kyllä onnistuminenkin. 

Paikkis meni tosi hyvin. Riitti yksi käsky maahan menoon ja yksi ylösnousuun, eikä Sinni ennakoinut.

Torstaina hautovassa aamussa jälkeä. Vieraan tekemä nelisensataa metriä, noin tunnin vanha, viisi esinettä, todella kuivassa maastossa. Ei nostoa.

Sinni lähti hyvin jäljestämään, vaikka alku oli vähän hankalaa maastoa. Kaikkinensa meni hyvin tarkasti koko jäljen ja nosti kaikki esineet hyvin. Ihan todella rauhallinen tahti sillä oli, kuumuus ei ainakaan tuonut lisää vauhtia.

Paikoitellen osasin jopa lukea sitä, mutta enempi on vielä mun osalta epävarmaa menoa. Näitä täytyy van saada paaaljon lisää.

Sunnuntaina taas jälkeä aika samalla teemalla kuin edelliselläkin kerralla. Nyt otettiin nosto ja Sinni reagoi hienosti jälkeen. Tarkisteli muutamaan otteeseen ja pienellä avustuksella oikea suunta. Periaatteessa se jäljestää ihan hyvin, mutta todella hitaasti. Kerran vei oja ja kerran hirvenjälki mennessään, mutta näiltä korjasi hyvin itse takaisin jäljelle, kun en antanut jatkaa. Yhdestä esineestä meni ohi, muut merkkas hyvin.

Kesä tulee, vaikka onkin vähän kylmää

Edellisen viikon lauantaina Taaville vähän seuruuta ja paikkis sekä kaksi vieraan tekemään jäljen nostoa "vaikeista" kulmista. Seuruu on kadonnut jonnekin nyt ihan totaalisesti. Ehkä kolme askelta menee hyvin ja sitten homma herpaantuu... Paikkis meni nyt hyvin. Samoin jäljen nostot, vaikka ite olin niissä vähän epävarma. Onneksi Taavi oli varma. Jälkiosuudessa ei siis valittamista.

Tiistaina Tapsun kanssa uskomaton peko-t -koe. Siitä oma juttu täällä. Nyt sit pidän sanani, eikä me enää mennä kokeisiin Tapsun kanssa.

Keskiviikko meni kokeesta toipuessa ja Sintun toko jäi väliin. Olin jännittänyt koetta niin paljon, että kroppa oli ihan lukossa ja energiatasot nollissa. Ja vielä kokeen jälkeisen yön kävin niin kierroksilla, etten saanut nukutuksi. Pikku hiljaa toivutaan ja sisäistetään sitä, mitä oikein tapahtui.

Torstaina aloitettiin Sinnin rullanillitys. Tein aamupäivällä kotona vähän pohjia, mut hitto kun Sinni näytti tylsistyneeltä ja mielenkiinnottomalta koko juttua kohtaan... Illalla treeneissä sitten oli tosi hyvä tuuli, niin laitettiin kolme maalimiestä valmiiksi ja Sinttu etsimään. Kahdelta ekalta se toi rullan aikas hyvin ja näytöthän on aina toiminut. Kolmannelta sitten otti rullan suuhun varmaan 40 m ennen maalia, jolla kuitenkin kävi, mutta pudotti rullan tosi nopeesti takasinpäin tullessaan. Laitoin hakemaan rullan uudestaan ja hetken Sinni luuli menneensä näytölle, mutta älysi sitten kuitenkin tuoda rullan mulle ja toi sen hyvin.

Ensi kerralla täytyy kokeilla auttaako rullan tuontiin se, että olisin Sinniin sivuttain enkä kohtisuoraan, kun sillä selkeesti on tokonkin puolella hankalaa tulla mun eteen lähelle. 

Perjantaina ajeltiin yökylään Hyvinkäälle Hilden vieraaksi. Sinni ja Hilde ei tuu keskenään niin hyvin juttuun, että niitä viittisi laskea pihalle keskenään vapaaksi, niin Taavi sai riekkua rauhassa Hindurin kanssa.

Tottakai Lupaan Olla Sun Sininen Hetki "Hilde" ja Tottakai Uskomaton Olen "Taavi"

Sunnuntaina olin Sinnin kanssa jälkikoulutuksessa. Koulutuksen teema oli motivaatio, toisilla sitä on liikaa, toisilla sitä taas saisi olla enemmän. Sinttu kuuluu tähän jälkimmäiseen ryhmään. Päivän aikana tehtii erilaisia lyhyitä treenejä eri koirille. Yksi aivan superhyvä treeni aloitteleville vauhdikkaille koirille oli namiruutu. Tallattu pieni ruutu, jossa namia. Koirat hokaa tän lähes aina ihan älyttömän hyvin ja työskentely muuttuu rauhallisemmaksi ja tarkemmaksi. Tosin me on Sinnin kanssa aloitettu meidän jälkitreenit ekana kesänä tällä metodilla ja meille tuo rauhallisuus vähän niin kuin jäi liikaakin päälle.

Mulle uusia treeni-ideoita oli vauhdikkaan koiran kanssa lyhyt, noin 40 metriä pitkä suora namijälki. Jäljellä namia joka askeleella. Koira lähetetään jäljen päästä ja se saa mennä jäljen vapaana. Vauhdikkaat innokkaat koirat siis vain käytännössä juoksevat tämän läpi. Sitten mennään sama jälki uudestaan vielä kerran tai pari. Ihan huikeita eroja siinä, miten jäljen läpijuossut koira muuttuu keskittyneeksi ja rauhisen tarkasti työskenteleväksi, kun se joutuu tekemään saman jäljen uudestaan.

Esineistä yli rynniville koirille tehtiin muutama lyhyt suora jälki, jossa esine oli aina jossain jäljellä, mutta ei koskaan jäljen lopussa. Näissä myös koira tuotiin jäljen päähän ja se sai jäljestää vapaana. Ensimmäisellä kerralla yleensä hirveällä höngällä koirat juoksivat jäljen päähän ilman minkäänlaista reaktiota esineeseen. Sama jälki uudestaan ja jo vain oli ihan erilainen meno ja esinekin kiinnosti. Näitä pari toistoa, niin muutos oli useassa koirassa tosi iso.

Sinnille tehtiin 300 metriä pitkä suora jälki, josta jäljestimme ekalla kerralla ensimmäiset 100 metriä. Koira palkattiin jäljeltä ja lopetuskohtaan laitetiin merkkipaalu/keppi ja vähän hetsattiin, että tuonne se jälki jatkuu. Tunnin päästä mentiin tähän paalulle ja jatkettiin seuraava sata metriä ja sama merkkipaalun laitto ja pieni hetsaus jäljen jatkumisesta. Kolmannen kerran kun mentiin jäljelle, niin Sinni oli kyllä selkeästi innokkaampi menemään sinne ja kolmas pätkä oli kaikista parasta jäljestystä näistä, vaikka jälki oli jo useamman tunnin vanha ja keli ei ollut helppo, kun maasto oli kuiva ja tuuli aika kovaa.

Sinnille pitää myös saada esineet vielä kiinnostavimmiksi, jotta ne toisivat sille lisää motivaatiota jäljellä.

Video Tiina Tuovonen

Kuva Lotta Lassas-Tukiainen

Aion ehdottomasti tehdä tuon pätkäjälkitreenin uudestaan ja tuota namijälkeäkin haluan kokeilla, koska se tuo myös tarkkuutta, vaikkei vauhti olisikaan ongelma.

Maanantaina oltiin mölli-bh kokeessa, tuomarina Tiina Puustinen. Me aloitettiin paikkiksella. Maahan menoon ja istumaan nousuun Sinni tarvi (taas) useampia käskyjä, mutta itse paikkis meni tosi hyvin.

Suoritusvuorolla hihna aiheutti taas vähän lisähaasteita, kun sitä ei saakaan pitää oikeassa kädessä, kuten olen rallyssa pitänyt. Täytyy siis opetella uusi tapa pitää sitä vasemmassa kädessä jotenkin niin, ettei se ihan kamalasti haittaisi Sinniä. Hihnassa seuruu oli vähän niin ja näin ja henkilöryhmän ihmiset kiinnosti kovasti. Vapaana seuruut meni hyvin, kuten myös jättävät. Kentän kasvillisuus oli melko korkea ja se ei ainakaan auttanut Sintun tekemistä, kun luoksetulossakin piti oikein kierrellä ja kaarrella, että pääsee pujottelemaan viidakon läpi mun luokse. Loppuasento oli vino.

Kaupunkiosuudessa mentiin aika humputellen ja kaikki ois ollu niin kovin ihanaa eli sitä tuomarin toivomaa hallintaa ei ehkä ollut ihan niin kamalan paljoa, mutta haittaako tuo, jos toinen vaan rakastaa. Yksin jättäminen oli erka kerta, kun sitä Sinnin kanssa kokeilin ja se meni oikein hyvin ja rauhallisesti.

 

sirunluku

ilmoittautuminen

Hihnassa seuruussa oli hyviäkin pätkiä

Vähän ois pitänyt päästä haistamaan

Hienosti Sinttu kokosi itsensä ja keskittyi

Vapaana seuruu oli sit jo parempaa tekemistä

Oltaisiin tällä suorituksella saatu BH-läpi, mutta ehkä me nyt kuitenkin ruvetaan vähän treenaamaan ja katellaan jos sattuu loppukesälle tai syksylle kokeita sopivasti.

jälkiä, pitkää treeniä ja tottista

Viime viikon keskiviikkona Sinnille jälki ja BH-treeniä, Taaville tottista.

Sinnin jälki meni periaatteessa ihan hyvin, mut tekeminen oli kuitenkin joten löysää ja huolimatonta. Ajoittain oikein tosi hyvää ja sit välillä taas vähän sinne päin. 

BH-treeni taasen meni oikein mallikkaasti. Mun pitäis ehkä lukea säännöt, että tietäis mitä siinä nykyään pitää oikeesti tehdä.

Iso musta koira vähän hirvitti

Taavin tottis oli varsin mallikas, seuruussa vähän hapuilua.

Torstaina oli pitkien treenien päivä ja Sintturalla pitkä etsintä. Ensin alle tunti tyhjää ja sitten tultiin maalille. Tyhjän aikana meinattiin kävellä hirvenvasan yli ja pari kertaa Sinni otti riistajäljen ja kuppi meinas mennä nurin. Positiivista kyllä, tuli molemmilla kerroilla parin käskyn jälkeen pois riistalta. Ton saman vimman kun sais näihin ihmispuolen juttuihinkin, niin Sinttu ois pitelemätön!

Maalimieheen hajuun reagoi hyvin, ei siis huolta, etteikö pitkänkin tyhjän jälkeen olisi innokas etsijä. Ilmaisussa taas rullan pudotus vähän liian aikaisin, mut en jaksanut nipottaa. 

Se mitä haettiin, eli reagointi pitkän tyhjän jälkeen, saatiin. Mahtitreeni siis. Seuraavaks pitää varmaan siirtyä rullanillityksiin.

Kuvia Helin kamerasta:

Perjantaina käytiin Taavin kanssa moikkaamassa eläinlääkäriä ikätarkastuksessa ja sitten mentiin fyssarille. Lääkäriltä puhtaat paperit. Fyssarilla vasemman takajalan asentotuntorefleksi (vai mikä se nyt on) aavistuksen oikeaa hitaampi, mut kuitenkin edelleen normaali. Oliko jumia vai jotain muuta... saatiin kuitenkin kaikki jumit auki ja asentotuntoa testaillaan taas seuraavalla kerralla.

Lauantaina piti tehdä Taaville tottistreeni ja Sinnille rallya, mut olin aamupäivällä juoksulenkillä vain Sinnin kanssa ja kohdattiin kyy vähän turhan läheltä, niin loppupäivän suunnitelmat meni sit uusiksi. Oltiin neljän kilsan päässä kotoa, kun törmättii kyyhyn, enkä ollut varma osuiko vai ei. Sinni juoksi edellä ja kyy jäi jalkoihin. Sähisi ja kimpoili siinä hetken ja Sinnikin meni sitä vielä uudestaan katsomaan ennen kuin sain hihnan kirittyä tiukalle ja kiskottua Sintun pois käärmeen luota. 

Neljäs kamu, jolle soitin, oli kotosalla ja pääsi kyyditsemään meidät kotiin. Iso kiitos tästä ❤️❤️❤️!!! Oli muuten Sinttu painava kantaa autoa vastaan pinemmältä tieltä kohti isompaa ehkä noin puolisen kilsaa! Pitää opetella hartioilla kantaminen!

Elliltä saatiin ohjeet seurata koiran vointia, kun osuma ei ollut varma. Kotiin päästyämme suihkuttelin Sinnin etujalat ja rinnan, kun sillai näin ihon paremmin, en löytänyt pistojälkeä. Istuin sen kanssa sitten kaksi tuntia kylppärissä seuraamassa tilannetta. Mitään oireita ei ilmaantunut, joten selvittiin säikähdyksellä. Mut olipa epämiellyttävä ja kuumottava tilanne! Nyt tuntuu siltä, etten halua mennä metsään ollenkaan 🙈.

Sunnuntaina sit tottisteltiin Tapsun kanssa. En tiedä mihin meidän seuruu on taas kadonnut... mut noin niin kuin muuten menee hyvin.

Maanantaina vein Sinnin Seijalle. Taavi on pari päivää ollut ylen kiinnostunut Sinnin ahterista ja mahdollisista suvunjatkohommista, vaikkei Sinnillä mun mielestä ole juoksut edes vielä alkaneet. Merkkailee ja ruopii kyllä todella paljon, muttei muuta.

Katotaan nyt rauhoittuuko Tahvo ja alkaako Sintulla juoksut oikeesti vai ei. Kesä - heinäkuun taitteessa niiden vasta pitäis olla, jos väli ois ollu sama kuin viimeksi.

Illalla Tapsulle tottista ja vierasta jälkeä ukkosen säestyksellä hautovassa kelissä. Tottis meni muutamasta kauneusvirheestä huolimatta ihan hyvin. Seuruu ei ole hyvää, muuten ok.

Kuvat Tiina S.

Jälki meni myös hyvin kuumasta (eka hellepäivä) ja kuivasta kelistä huolimatta. Nostossa Taavi sai jo hajun ekasta esineestä ja siksi se oli vähän vaikea lukea, kun pää oli pystyssä. Loppujälki meni hyvin, vaikka olin ennen treeniä jäljestä tietämättäni käynyt siinä vähän kusettamassa Taavia 😆. Tapsu nosti silloin jo jäljen jostain sen puolivälistä ja siinä kohtaa kävi mielessä, että näinköhän olen jäljen luona. Oltiinhan me, kahteen kertaan olin kävellyt sen yli, mut eipä tuo haitannu varsinaista jäljestystä yhtään.

Maanantaina kävin tekemässä vielä Taavin kanssa tottistreeniä ja meni kyllä hyvin. Oltiin myös häiriönä BH-kokeekeen valmistautuvalle koirakolle. Paikkiksessa Taavi ei ois malttanut pysyä yhdessä asennossa, vaan vaihteli asentoa, mutta pysyi kyllä paikallaan. Seuruut ja muut meni ihan ok. 

Vähän rallattelua ja rakennusta

Mieli poukkoilee edelleen epätoivosta varovaiseen toiveikkuuteen. Pää on täynnä kysymyksiä, joihin kenelläkään ei ole vastauksia. Mitä Sinnin kanssa uskaltaa jatkossa tehdä? Mistä on hyötyä? Mistä haittaa? Voinko ottaa sen mukaan hölkälle? Voidaanko käydä vaeltamassa? Mitä uskallan harrastaa? Ja miljoona muuta kysymystä. Tuijotan Sinnin liikkeitä ja käytöstä sairaanloisesti ja olen koko ajan näkevinäni jotain kipuun viittaavaa, vaikkei mikään oikeasti ole muuttunut sen olemuksessa. Muru on ärsyttävän järkevä (onneksi), eikä yhtään ymmärrä mun ahdistusta ja tulevaisuuden kauhuskenaarioita.

Koska tieto lisää tuskaa, niin netissä on vierähtänyt hetki jos toinenkin. Ihan tolkuttoman ärsyttävää, kun lääkärit ja tutkijat ovat kovin erimielisiä keskenään. Ketä uskoa?!! Toinen suosittelee suurin piirtein samantien tekoniveliä ja pitää ravintolisiä huuhaana kuin taas toisen mielestä lääkkeettömillä hoidoilla ja tukitoimilla saadaan hyviä tuloksia ja pitkä kivuton elämä. Tietysti kaikki on yksilökohtaista, mutta silti kovasti tuntuu olevan erilaisia koulukuntia tässäkin asiassa ihan tuolla asiantuntijatasollakin.

Ja sitten vielä oma lukunsa olemme kaikki me tavan koiranomistajat omine kokemuksinemme. Ihan hirveitä kauhutarinoita ja sitten niitä toivoa luovia positiivisia juttuja. Mutta kuka osaa oikeasti arvioida koiran elämänlaadun? Omistajat ovat varmasti usein kovin sokeita totuudelle.

Menny tässä kaaoksessa päivätkin ihan sekaisin, mutta yritetään nyt kuitenkin jatkaa jonkinlaista normaalia arkea. Joku päivä käytiin hallilla tekemässä Sinnin kanssa rallyn niitä liikkeitä, jotka on meille vaikeita. Eli kaikkia, missä tarvii kiertää mut sekä askeltehtävät. Välillä ne menee paremmin, välillä huonommin.

Taavi koitti seurata hillitysti ja teki paikkiksen.

Perjantaina rakennusetsintää (lumet vois sulaa just nyt heti, haluun jo metsään!). Sinnillä pääpaino ilmaisussa irtorullilla. 

Lauantaina hallijuttuja, molemmille alla oleva rata ja lisäksi Sinnille seuruuta ja kaukoja, jotka päätin muuttaa takajalkakaukoiksi. Taavillekin seuruuta ja paikkis pallohäiriöllä mun kerätessä rataa pois. Ekan minuutin jälkeen petti itsehillintä ja Tapsu varasti pallon. Uus yritys meni sit tosi mallikkaasti.

Sunnuntain hallivuorolla Sinnille bh-treeniä. Tehtiin koko setti ilman hihnaa. Meni aika hyvin. Myös paikkis, jonka tein ekaa kertaa selin Sinniin. Kaverin luoksekutsu sai Sinnin säpsähtämään, mut ei ollut ollenkaan lähdössä mihinkään. Oikein mallikas treeni.

Maanantaina aamuhallilla molemmille alla oleva rata. Taavi meni omaan tyyliinsä äänekkäästi ja Sinnin kohdalla toistan itseäni, mutta hihna haittaa ihan pirusti. 

Taavi teki lisäksi häirityn paikkiksen ja eteenmenjo sekä seuruuta. Ihan ok.

Sinnin kanssa tehtiin seuruuta hihnassa ja ilman. Kun pidän itse hyvän vauhdin, niin hihnallakin onnistuu jotenkin, mutta radalla ei voi mennä niin kovaa, jää kyltit tekemättä...

Sinnille myös loppuun pidempi paikkis lentävillä leluhäiriöillä. Hyvin pysyi paikallaan.

Illalla Sinttu pääsi vielä Ainon kanssa lenkille ja mä saamaan vertaistukea nivelrikkokoiran omistajalta, taas helpotti vähän, kiitos!

Tottakai-päivät

Keskiviikkona Sinnin hallintaa metsässä. Vain kolme kertaa piti karata häiriöihmisen luo ennen kuin kykeni keskittymään omaan tekemiseen.

Torstaina molemmat hallilla, Sinni oli hyvä, tällä kertaa antoi jopa kiinni. Kokeiltiin merkin kiertoa tarjoamisen kautta. Saatiin muutama onnistuminut yritys ja sit paljon hampaita ja tassuja tötsään. Seurattiin myös ja tehtiin muutama toisto kaukojen liikeratoja. Kivalla fiiliksellä koko treeni.

Taaville rallyjuttuja, sekin oli hyvä. Tehtiin sivuaskelia ja peruutuksia. Sivuaskeleet onnistuu hyvin paikaltaan, mutta liikkeeseen yhdistettynä ne on kovin vaikeita. Miten saada omat askeleet osumaan kylttiin nähden niin, että homma onnistuu. Vaikea juttu, mut hinkataan. 

Peruutuksista yllättäen vasemmalla peruuttaminen oli hankalampaa kuin oikealla. Edessä peruutus jää vajaaksi, mut nyt Taavi ei juurikaan haukkunut. Edessä peruutuksesta oikealle palatessa Taavi kiertää herkästi kylttitelineen. En tiedä kuin iso virhe se on, vai -10... Pitää itse jäädä vaan huomattavan paljon kauemmaksi kyltistä, että Taavilla on paremmin tilaa palata sivulle.

Illalla Taavin näyttelytreenit, kovasti huutoa, mut pallien tarkastus meni hyvin.

Sinnille jälki vielä Taavin näyttelytreenien jälkeen. Vähän reilu 100 metriä, kolme kulmaa, neljä esinettä. Nameja vain vähän, ei vanhentunut juuri lainkaan, tuuli oli aika kova.

Nosto meni hyvin, vauhtia oli kyllä tosi paljon ja sain jarrutella kovasti. Kulmat meni ihan hyvin, mutta esineet jäi. Esineet meni kyllä mun piikkiin, olivat liian vaikeita. 

Perjantaina aamusta Taaville Murun tekemä jälki. Pituutta oli kuutisensataa metriä, kolme esinettä, ikää reilu pari tuntia, nostomatka sata metriä.

Nostossa Taavi tarkisteli hetken ja lähti sitten oikeaan suuntaan. Mustikat maistui Taaville varsinkin alkumatkasta mun makuun vähän liikaa, mutta silti jälki sujui ihan hyvin vaikkakin aika hitaasti, aikaa meni vartti. Kaikki esineet löytyivät.

Iltapäivällä ajeltiin Lintukotoon Tottakai-päiville. Miten mahtavan ihanaa oli nähdä pitkästä aikaa kaikkia tuttuja! Sinni oli koko viikonlopun kuin elo pellossa ja se sai puuhata muiden koirien kanssa just sitä mitä halusi. Uimassa se kävi ainakin sata kertaa. Nose workkia käytiin vähän sen kanssa kokeilemassa ja sillä oli hyvä tyyli työntää melkein koko naama sinne alkuhajupurkkiin. 

Taavi oli vähän valikoidummin muiden kanssa ja se kävi narttukoirien kanssa omilla kimppalenkeillään. Kyllä sekin olis varmaan menny tuossa koiralaumassa, mutta en halunnu sitä stressata hirveesti ja se sai nukkua rauhassa kotiautossa.

Taavin viikonlopun aktiviteetteihin kuului paikkamakuutreeni häirittynä, BH-harjoituksissa mallikoirana toimiminen ja pyrrirotumestiksiin osallistuminen. 

Sisarusparvea; Cina, Siru, Kosti ja Piko

Kiitos taas Seija kaikista järjestelyistä, oli mahtava viikonloppu!! 

Tiina ja Kosti tuli meille vielä kylään yhdeksi yöksi. Kosti on nykyään palliton ja oli kyllä ilo nähdä miten paljon se on rentouttanut sitä!