No josko nyt päästäis palaamaan normaaliin

Tämmönen pidempi saikku on ihan hanurista, kun ei pysty tekemään oikein mitään. Vasta viime päivinä olen saanut käden liikkumaan lähes normaalisti, vaikka edelleen on vajautta liikeradoissa ja arvio käden kuntoutusajasta on puolesta vuodesta vuoteen... Mitään painoa sille ei saa vielä ottaa ja kipeä se on, jos sitä vähänkään käyttää. Koska pääkoppa on ollut kovilla kaiken kipeyden ja tekemättömyyden keskellä, oli pakko lähteä mökille vikoiksi sairaslomapäiviksi. Uskomattoman paljon auttaa maiseman vaihdos henkiseen hyvinvointiin ja on tässä viikkojen aikana käyny useampaan kertaan mielessä, kuinka huonossa jamassa hoitojutut on, kun itse sairaus tai vamma kyllä hoidetaan ainakin jotenkin, mutta sairastamiseen/vammautumiseen liittyy aika paljon muutakin kuin vain se itse ongelma. Henkisestä puolesta ei kukaan ole kiinnostunut ja itselleni ainakin tuli aika kovasti yllätyksenä, kuinka ahdistavaa tämä on ollut. Sen lisäksi yksikätisenä ihan kaikki arjen pikku jututkin on hankalia, hitaita ja turhauttavia. 

Mökiltä ei ole pitkä matka Kana-areenalle ja käytiinkin siellä parina päivänä. Tokohallin pohja on vähän hanurista, mutta menetteli meidän rauhallisiin treeneihin. Rallya ja tokoa tehtiin. Rallyt meni Sinnillä kohtuullisesti, mun tarvii vaan olla ihan äärettömän tarkka ohjauksissani. Tokossa sitten Sinni keksikin kaikenlaisia uusia liikkeitä.

Jälkikausi päästiin myös korkkaamaan, vaikka paikoitellen lunta on vielä paljonkin.

Muuten sitten vaan nautittiin aurinkoisista kevätpäivistä ja haahuiltiin metsässä. Teki pääkopalle tosi hyvää.

Sunnuntaina hallilla tokojuttuja, jotka meni ihan kivasti. Näyttelytreeniosuus ei sitten ollutkaan meidän juttu ollenkaan, kun ringissä juostessa Sinni olisikin halunnut syödä edessä menevän koiran. No onneksi ei olla näyttelyihin menossa.

Maanantai aloitettiin uimalla, parasta.

.

Tiistaina kävin kuokkimassa vieraissa paikkiksissa. Meni hyvin, mut Sinni ei ollu kauheen rento, jotain sille on jäänyt painamaan taannoisesta häpsäkästä, toivottavasti ajan kanssa helpottaa.

Kun ei mee putkeen, niin ei mee

Mun käsihomma ei menny ihan nappiin ja kontrollissa sainkin lisää käyttökieltoa kädelle ja uuden saikun... Ennen kuin tiesin, etten saakaan käyttää kättäni, ehdittiin käydä kerran uimassa koirien kanssa.

Paappakoira kahmi kaikki lelut

Sinni kävi myös kimppalenkillä Kapun ja Lokin kanssa, oli kivaa!

Talviloma vaihtui sairaslomaksi, mut ykskätisyys ei estä autossa istumista, niin lähdettiin kuitenkin sovittuun reissuun. Sinni kävi hakemassa ekinokokit reissua varten. Kävi Taavikin, mut se ei ollu niin innokas asiakas.

Reissu oli kovin erilainen kuin mitä oli suunniteltu. Mun käsi esti melkein kaiken tekemisen ja huono keli torppas loput. Mut pieni maisemanvaihdos hetkeksi teki pääkopalle hyvää. Kotimatkalla käytiin moikkaamassa Kostia ❤️. Mukana menossa myös Ainu.

Reissusta palattuamme iskikin sitten ensin flunssa ja sen jälkeen sain vielä noronkin, joten potemista on riittänyt. Hallille raahauduin kerran rallyilemaan ja tokoilemaan, vaikkei ehkä ois kannattanut. Taavi oli super, kuten aina ja Sinnikin oli ihan mahtihyvä! 

"Lenkillä" käytiin myös Ainon kanssa ja Toto kävi meillä kylässä. Kiva kun on ollut koiraseuraa, kun ei ole taaskaan kyennyt lenkille.

Edellisenä sunnuntaina käytiin pööpöilemässä hallilla, ei oikein irronnut mitään järkevää, mut pikku paikkis kuitenkin. Kuva Tiina.

PRP-hoito Sinnin nivelrikkoon

Sinnin kanssa käytiin taas alkuvuodesta moikkaamassa Timo Talviota. Röntgenissä lonkat näyttivät tilanteeseen nähden hyviltä, nivelrikko ei ole edellisvuodesta edennyt. Lonkkiin injektoitiin ensimmäisellä käynnillä hyaluronaattia ja niskaan Sinni sai osteopen-pistoksen. Näitä pistettiin kuuri kevään aikana.

Toisella käynnillä lonkille tehtiin PRP-hoito, jota tehostettiin shockwave- eli paineaaltohoidolla. 

PRP tulee sanoista Platelet-Rich Plasma eli runsasverihiutaleinen plasma. Potilaan omasta verestä verihiutaleet erotellaan ja rikastetaan. Veriplasman sisältämät kasvutekijät kiihdyttävät solujen uudistumista ja auttavat paranemisessa sekä poistavat tulehdusta. Kun PRP:tä injektoidaan hoidettavalle alueelle, se stimuloi solujen uudistumisprosessia ja edistää paranemista sekä parantaa nivelruston toimintaa. Hoitoja kutsutaan myös kasvutekijäsiirroiksi plasman sisältämien kasvutekijöiden takia.

Nivelrikko on parantumaton sairaus, mutta hyvällä tuurilla edellinen IRAP-hoito ja nyt tämä PRP-hoito voivat jopa saada nivelpintoja hieman korjaantumaan. Suurin etu hoidoista kuitenkin on yritys saada tulehdus pidettyä poissa ja sitä kautta pysäyttää tai ainakin hidastaa nivelrikon edistymistä. Koska nivelrustossa ei ole kipua aistivia hermopäätteitä, lievän nivelrikon ei pitäisi olla kipeä ja on esiviarvoiden tärkeää yrittää säilyttää tai jopa hieman parantaa jäljellä olevaa rustoa. Paras hoitovaste PRP-hoidolla on alkavaan ja lievään nivelrikkoon.

PRP-hoitoa on ihmispuolella käytetty ensimmäisiä kertoja jo 1980-luvulla. Erityisen paljon sitä on käytetty jänteiden, lihasten ja rustojen hoitoon, mutta nykyään pistoshoitoa käytetään monipuoisesti lääketieteen eri osa-alueilla kauneudenhoidosta nivelrikkoon ja potilaat ovat suurimmalta osalta kokeneen saaneensa hoidosta ison hyödyn. Tutkimustulokset tästäkin hoidosta ovat kuitenkin hieman ristiriitaisia, eikä mitään ihmeparantumista kannata odottaa. Varmasti on myös yksiklöllisiä eroja hoitovasteessa, vaikka hoito yleisesti ottaen olisikin tehokas. PRP on myös hevospuolella paljon käytetty hoito.

Koska tästäkään hoidosta ei pitäisi olla mitään haittavaikutuksia, niin jos ei muuta, niin mun mielenrauha hoituu tällä. On ainakin yritetty tehdä kaikkemme Sinni hyvinvoinnin eteen. Meillä Muru on myös saanut tätä samaa hoitoa kroonisesti tulehtuneisiin kyynäriinsä ja tän ansiosta toisesta tuli täysin kivuton ja todennäköisesti siis terve (hoidosta jo monta vuotta) ja toinenkin on huomattavasti parempi kuin ennen hoitoa.

Sinnillä PRP-ruiskeiden tehoa parannettiin Shocwave hoidolla. Shockwave-paineaaltohoidossa kudoksiin kohdistetaan paineaaltoiskuja, jotka parantavat kipu- tai vamma-alueen aineenvaihduntaa, kudokset saavat paremmin happea ja mahdollinen tulehdus lievenee. Sivusta seuraten paineaaltohoito oli aika hurja, kun koko koira hytkyi kovasti naputtavan paineaaltolaitteen alla. Sain kokeilla paineaaltoja omaankin (terveeseen) käteeni ja oli kyllä kovasti ja syvällä tuntuva kokemus.

Molempien piikityshoitojen jälkeen Sinni sai parina ensimmäisenä päivänä käydä vain hihnassa tarpeillaan ja viikon verran piti elää ilman suurempia rasituksia eli hihnassa mentiin tämän ajan lyhyet lenkit. Myös kipulääkekuurit syötiin molempien käyntien jälkeen.

Koska monia kiinnostaa, niin tämä kahden käynnin hoitokokonaisuus, joka sisälsi röntgenkuvan lonkista, neljä Osteopen-pistosta, hyaluronaatti- ja PRP-pistokset lonkkiin, paineaaltohoidon sekä kipulääkekuurit, tuli maksamaan kaikkiaan 793 euroa. Mulla ei ole koirille vakuutuksia, joten siihen en osaa vastata, mitä vakuutus olisi korvannut. 

Jos Sinnin oireettomuus jatkuu edelleen, niin mennään kontrolliin taas varmaankin vuoden päästä keväällä. Kädet on kyynäriä myöden ristissä, että Talvion ennuste hyvästä ja kivuttomasta tulevaisuudesta pitäisi paikkansa. Hoitojen lisäksi tietysti Sinnin ruokavalioon kuuluu niveliä tukevat ravintolisät ja liikuntaa koitetaan harrastaa paljon ja monipuolisesti. Myös kotilaserointi on käytössä säännöllisen epäsäännöllisesti. Sterkan jälkeen painonhallinta on ollut hieman haastavaa ja tuntuu, että paino seilailee hyvinkin lyhyessä ajassa helposti ylöspäin, mutta yritys on kova pitää Sinttura solakassa kunnossa.

Omat ajatukset tulevaisuudesta ovat tällä hetkellä siis melko positiiviset, positiivista kevättä ja kesää myös muille!