Vähitellen takaisin hommiin

Lauantaina osallistuttiin tokon kokeenomaiseen hyväntekeväisyystreeniin, jossa sai suoritettavaksi valita kuusi liikettä.

Meidän liikkeet oli paikkis, seuruu, ruutu, hyppynouto, kaukot ja kierto.

Paikkis jännitti kovasti, kun se on ollut joulukuun häpsäkän jälkeen vähän epävarma ja nyt vielä vieruskaverina ihan vieras rotikka. Mut hienosti ja rauhallisesti meni, vaikkei ehkä ihan rennosti.

Liikkeistä kaikki muut oli melko lailla kympin suorituksia paitsi kaukot, jotka ei onnistuneet kuin läheltä. Liikkurin luo Sinni karkas vasta vikan liikkeen jälkeen. Tuomarilta kommentti, että hyvältä näyttää ja Sinni vaikutti itsevarmalta. Liikkuri kehui iloisuutta ja hauskuutta. Olin tosi iloisesti yllättynyt, kuin hyvin kaikki meni!

Sunnuntain tottisvuorolla tehtiin luoksetulo, kaukoja, jäävät ja jotain rallyn juttuja. Luoksetulossa meinasin saada luokseni kaksi koiraa ja Sinni meinas körmyyttää toisen kutsua totelleen, mut hienosti selvittiin ilaman mitään välikohtauksia ja uusintaluoksarikin onnistui hienosti.

Kaukoissa mulla ei ollut hajuakaan säännöistä ja Sinnillä vähän arpomista liikkeissä, mut paljon hyvääkin.

Kaukot tehtiin niin, että aloitin läheltä ja pidensin nopeesti etäisyyttä. Kaikki vaihdot onnistui.

Rallyjutut hioutuu pikku hiljaa.

Maanantauna kävin omineen hallilla molempien kanssa. Ensin pieni rallyrata ja sitten ruutua ja kiertoa sekä jääviä ja kaukoja.

Rallyssa oikealla seuratessa askel vasempaan ei onnistunut millään Sinnin kanssa. Muuten tuo pikkurata meni varsin mallikkaasti. Taavi teki rataa myös ja oli kovin innokas, kuten myös tokojutuissa, vaikkei ihan ruutuun löytänytkään.

Sinnin kanssa saatiin kaukot onnistumaan aika hyvin ja ruudun ja kierron erotteluakin harrastettiin kohtuullisella menestyksellä. Jäävät edelleen hukassa

Keskiviikon tokossa oli aiheena kokeenomainen treeni. Kun oltiin just lauantaina tehty Sinnin kanssa huippuhyvin onnistunut kokeenomainen, niin ajattelin tehdä nyt kokeenomaisen, mutta palkkaan aina sopivissa väleissä. Mutta mitenkäs meidän kävikään! Sinni kun pääsi halliin ja näki kaikki ihmiset pitkästä aikaa se innoistui ihan valtavasti. Vapaaksi päästessään se muistutti lähinnä heliumilmapalloa, joka sinkoilee iloisen päättömästi ympäri hallia. Lisäksi maassa olleet merkit ja kartiot oli sille tällä kertaa tosi vaikeita. Suurin osa liikkeistä meni ihan plörinäksi, kun se ei vaan kaikessa iloisessa sinkoilussaan pystynyt niitä tekemään, kun oli niin paljon kaikkea muuta kivaa. Ainoat onnistuneet liikkeet oli luoksetulo ja seuruu. Mut hauskaa Sinnillä ainakin oli ja itsekin kyllä lähinnä nauroin kippurassa sen touhuille. Sen ylitsevuotava iloisuus oli vaan niin hauskaa. Ehkä ens kerralla sitten taas enemmän tokoa muistuttavia suorituksia.

Torstaina pitkästä aikaa hakunmetsässä ja sekin oli Sinnin mielestä taas ihan superhauskaa. Kolme ukkoa etsittiin ja ilmaisut oli hyviä! Jopa yksi lähiukko onnistui hyvällä ilmaisulla. 

Saikku loppu, kädettömyys jatkuu

Onneksi on iso takametsä, jossa pääsin käsipuolena lenkittämään koiria ihan kohtuullisen hyvin teiden ollessa edelleen saikun ekat viikot luistinratoja. Kaikenlaista pientä aktivointia ruuan kanssa koitettiin myös lisätä paljon, kun muu tekeminen oli aika hankalaa. Kyllä meinas elo käydä tylsäksi niin mulla kuin koirillakin.

Ja ettei olis ollu liian helppoa, niin Murulta leikattiin käsi viikko mun tapaturman jälkeen. Sit meitä oli kaks kädetöntä. Ennen leikkausta sain houkuteltua Murun mulle avuksi viemään koirat kerran uimaan.

Tiina oli ihana ja asensi paksiinsa väliseinän ja kuskasi meitä sunnuntaitreeneihin. Teki kyllä tosi hyvää meille molemmille päästä hallille puuhailemaan. Sinniä ei vasemman käden puuttuminen (sidottu vartaloon) perusasennossa ja seuruussa haitannut. Ekana sunnuntaina tehtiin ruutua ja kiertoa, ne on oikeestaan koevalmiita. Hyppynoutoa vieraalla kapulalla kokeiltiin myös ja ekojen ihmishäiriöiden ylitsepääsemattömyyksien jälkeen sekin onnistui. Kaukot ja jäävät edelleen ihan mahdottomat, mitä hittoa teen näiden kanssa!?

Tokana sunnuntaina tehtiin hyppynoutoa ja jääviä. Molemmat on vaiheessa, mutta ihan hyvällä mallilla kuitenkin. Pikkasen vielä lisää treeniä niin hyppynouto on kisavalmis, jäävät tarvii vielä paljon varmuutta.

Kolmantena tehtiin kiertoa, ruutua, hyppynoutoa ja hinkattiin kaukoja sekä rallyjuttuja. Jos kierto on ekana, niin Sinni ei osaa mennä ruutuun, kun valitsee aina kierron. Hyppynoudosta nähtiin mm. versio jossa kapula palautetaan kauniiseen perusasentoon sen jälkeen, kun on ensin käyty vähän rakastamassa kaikkia kentällä olevia ihmisiä se kapula suussa... Voitas mennä kokeisiin väliaikanumeroksi naurattamaan ihmisiä.

Yhtenä perjantaina saikun lopulla oltiin Sirke Viitasen rallyvalkussa. Hitto, että tykkään Sirkestä, sillä on niin konkreettiset neuvot, että tyhmempikin tajuaa. Yllättävän hyvin meni rata, vaikkei vasen käsi ihan toiminutkaan, mut on kyllä tekemistä vielä monessa jutussa. Saatiin hyviä vinkkejä sivuaskeleeseen ja kukkasiin. Ja miks ihmeessä sitä aina ajautuu liian lähelle kylttejä, vaikka on omasta mielestään ihan hirmu kaukana niistä. Mut superhyvä valkku ja ainakin vielä toisen, ehkä kolmannenkin kerran ollaan tänä keväänä menossa Sirken oppiin. Jos jotakuta muutakin kiinnostaa, niin Koirakkona Oy järkkää nää koulutukset Haminassa ja paikkoja saattaa vielä olla vapaana. Rallyn lisäksi tarjolla jeesiä tokoon tai pk-tottikseen.

Tiina S. kuvaili

Ulla vei meitä saikun aikana lenkille, ihanaa, kiitos erittäin tarpeellisesta pääntuuletuksesta ja toisen lenkittämisestä. Yllättävän hyvin kävely kaupungilla väsyttää mettäläiskoiria. Välillä oli myös Aino mukana.

Kaukoja hinkattiin Sinnin kanssa saikun aikana tehostetusti ja kyllä niissä edistystä tapahtui. 

Saikku loppui, mutta osittainen kädettömyys jatkuu. Vielä menee monta viikkoa, että pystyy esim. pitämään hihnaa tossa kädessä kunnolla tai tekemään rallyn ohjausliikkeitä. Mut kai se joskus tulee kuntoon.