Työkiireistä huolimatta on tehty vähän jotain

Eka ja ainut vapaapäivä kolmen viikkon sisällä, niin päästiin Sinni Hinnukan kanssa tässä eräs lauantai treenaamaan kunnolla.

Ekaks oli hakutreenit kolmella ukolla. Ilmaisut oli lähes täydellisiä, mutta tänään nähtiin myös Sinnin muistaakseni eka valeilmaisu. Joka tapauksessa hyvä vähän pidempi treeni. Pitää taas ruveta treenaamaan enempi useammalla kuin kahdella ukolla, kun kolmannelle selkeesti vähän hyytyy jotenkin. Vale tuli nyt toisen jälkeen. Toi rullan tosi hienosti, mut näytölle lähtö olikin sit huono. Hetken menin liinan kanssa perässä ja sit liina irti ja jatkettiin vain hommia. Heti kohta löytyi sit kolmas ukko. Hajusta kanteli taas ajoittain vähän rullaa.

Hakutreenien perään bh-treenit. Hihnaseuruu huonoa, muutoin hyvää tekemistä. Paikkiksessa rapsututti ja Sinni nousi pariin kertaan istumaan. Lopulta makasi hyvin. Korvasta löytyikin sitten kotona punkki, joka varmaan aiheutti tätä eloisuutta paikkiksessa.

Kentältä poistuessa karkas toinen koira vähän turhan innokkaasti Sinnin "päälle". Ihan ystävällisesti tuli, mut tuli vaan kovaa ja voimalla ja Sinniä selkeästi pelotti kovasti. Käytiin sit vähän yhdessä kävelemässä, mut ehkä pieni jännä jäi. Katotaan kuin suhtautuu vieraisiin seuraavalla kerralla.

Maanantaina karkasin töistä, jotta ehdittiin mölli-bh -kokeeseen. Sinni aloitti paikkiksella ja olin ekaa kertaa koko makuun (n. 6 min) selin ilman, että seurasin Sinniä. Kyllä jännitti, mutta hyvin Sinni pötkötteli.

Kuva Tiina S.

Hihnaseuruu oli huonoa, kuten aina ja vapaana seuruussakin oli vähän ei niin tyypillistä haahuilua, mutta ihan ok suoritus kuitenkin. Ja vapaana seuruun alussa Sinni karkas kolmesti(!) lähdön perusasennosta rakastamaan tuomaria 🙈. Oltais kuitenkin päästy kuulemma oikea koe läpi.

Kaupunkiosuus meni kohtuullisesti sekin. Kerran Sinni karkas vieraan ihmisen luo ja kun kuljettiin auton ohi, minkä paksissa oli koira, Sinni vähän äksyili. Se ei kuulemma haittaa, koska käskyllä lopetti ja loppu meni hyvin. Vastaan kulkeva meille ihan vieras koira onnistuttiin ohittamaan varsin mallikkaasti.

Viime viikon keskiviikkona ehdin tokotreeneihin, aiheena oli hyppynouto. Me keskityttiin vinoihin heittoihin ja niiden palautukseen esteen yli. Välillä onnistui paremmin  välillä huonommin.

Paikkikseen saatiin ekstralisähäiriö, kun kesken kaiken lasten jalkapallojoukkue juoksi lämppälenkkiä koirien takaa. Vähän jänskätti, mut hienosti pysyi kaikki koirat, vaikka vähän piti katsella selän taakse.

Sinnin kanssa treenattiin myös seuruun lähtöjä hihnassa ja ilman. Meni hyvin.

Papsukka oli myös mukana ja se teki seuruuta, noutoa ja jättäviä omaan äänekkääseen tapaansa.

Viime viikon torstaina käytiin treenikentällä pikatreeneissä. Sinni HinniTinnikkä oli ihan superhyvä! Tehtiin hihnaseuruun lähtöjä ja henkilöryhmää. Se seuras ihan puskemalla! Mulla oli koira, jota piti heittää jalalla sivuun 🙈😮. Hurjaa, mut mahtia! Johtui ehkä siitä, että pienellä kentällä oli samaan aikaan viis muutakin koiraa, niin piti vähän Hinnukankin keskittyä.

Tällä viikolla käytiin Hesassa ja koirapuistossa ja sinne tulla tupsahti pieni Kerttu. Vähän ekaks hirvitti, kun tyyppi vaan tuli mitään kysymättä samaan aitaukseen, vaikka vieressä oli toinen puisto tyhjänä. Sinni vielä huus kurkku suorana sille aidan takaa. Noh, eipä siinä mitään, samalla puolen aitaa kaikki oli kavereita keskenään. Mut silti ois kiva, että kysyttäis ekaks, että onko ok tulla ja annettais edes rauhalliseen poistumiseen mahis, jos ei olis ok.

Torstaina oli vähän kevyempi työpäivä, joten ehdin sekä jäljelle että hakutreeneihin. Jälki on ollut jotenkin ihan nounou juttu tässä tän kesän aikana. Ei ole vaan yhtään huvittanut tehä sitä, vaikka yleensä olen rakastanut jälkeä. Jos joku homma tuntuu pakkopullalta, niin sitä ei kyllä sitten kannata tehdä, ei se ainakaan hommaa paranna ja siksi onkin pidetty jäljestä pitkä tauko. Nyt kuitenkin tuntui, että haluan vähän kokeilla taas ja tein ihan lyhyen jäljen, mittaa sille kertyin 250 metriä ja se vanheni 2,5 tuntia. Keli oli lämmin ja tuulinen. Esineitä kolme.

Otettiin kolmisenkymmentä metriä nostomatkaa ja Sinni nappasi jäljen ihan kohtalaisesti, mutta lähti ensin takajäljelle. En antanut jatkaa ja se kääntyikin sitten itse oikeaan suuntaan. Koko jälki mentiin hienosti lähes tai aivan jäljen päällä kivalla vedolla, vaikkakin kovin rauhallisesti. Esineet löytyivät myös hyvin. Tuntui tosi kivalta tämä pieni jälkimaistiainen pitkän tauon jälkeen. Josko se tästä taas lähtis... ja josko Sinni vihdoin rupeis jäljestämään mun omaa jälkeä ihan kunnolla.

Illan hakutreeneissä meillä oli teemana lähiukot. Kaksi maalia ja mentiin myötätuuleen. Tiesin maalien sijainnit, niin osasin ohjata Sinnin niin, että löydöt tulivat läheltä. Ohjaajan totaalikoomaväsymyksen piikkiin laitetaan se, että unohdin laittaa Sinnille rullan kaulaan... onneksi se oli sentään taskussa mukana, niin ekalta ukolta tullessa laitoin sen Sinnilli kaulaan ja katsoin mitä se tekee. Nappasi rullan suoraan suuhun ja tuli sivulle istumaan. Vei hyvin näytölle. Toka meni sitten paremmin. Rulla hajusta suuhun, maalimiehen luo, rulla suussa sivulle istumaam ja vauhdilla näytölle. Ei ollut nyt mitään vaikeuksia ilmaista läheltä, n. 15 m päästä löytyvää ukkoa. Ehkä nekin alkaa pikku hiljaa muodostua rutiiniksi.

Koiramaailman ihmetyttäviä asioita on taas näin syksyn tullen se, että hirvikoiria ei näe koskaan lenkillä, paitsi näin metsästyskauden kynnyksellä niitä juoksutetaan polkupyörillä niin maan perkuleesti. En tiedä metsästyskoirien valmennuksesta mitään, mutta luulis niihin pätevän saman kuin muihinkin, että siellä lenkillä pitäis käydä muulloinkin kuin just ennen h-hetkeä, jotta sais rakennettua hyvän kestävyyskunnon... Toinen ihmeellinen asia, mihin olen taas törmännyt muutamaan kertaan, on koirien ulkoiluttajat, jotka keskittyvät puhelimeensa niin intensiivisesti, ettei sen ulkopuolista maailmaa nähdä ollenkaan. Tässä eräänäkin päivänä meitä vastaan tuli vapaana oleva koira ja kännykkään keskittyvä omistaja. Tämä omistaja ei huomannut ollenkaan, että tultiin heitä vastaan ja hänen koiransa tuli tervehtimään meitä. Ei siinä mitään, kiva ja ystävällinen koira, mutta ois silti ihan kiva, jos omistaja tietäisi edes jollain tasolla mitä se oma karvakaveri puuhailee., eikä meinaisi kävellä vahingossa päin naama kännykän ruudussa.

Kiirettä pitää, ei kerkee treenata

Koska ensin Tattoo ja sitten työt haittasivat normaalia elämää, niin koirien aktiviteetit on jääneet aika vähiin viimeisen parin viikon aikana.

Tattooviikon keskiviikon aamulenkkiseurana oli Toto. 

Ja perjantaina lenkkeiltiin vesisateessa Ainon kanssa.

Seuraavalla viikolla pääsin keskiviikkona sen verran ihmisten ajoissa töistä kotiin, ettei edes kovasti myöhästytty tokoharkoista. Tällä kertaa meillä oli yhteisharkat toisen ryhmän kanssa ja saatiin paikkiksiin vähän vieraita koiria ja kentällä puuhasteli useampi koirakko yhtä aikaa sekä pari jalkapallistiakin.

Ennen meidän paikkisvuoroa hengailtiin hetki kentän laidalla odottamassa vuoroamme ja se oli varmaan paras osa meidän tämän kerran treeniä. Mukana hengailemassa oli kaksi isoa mustaa koiraa, jotka yleensä saavat Sinnissä aikaan vahvaa kiihtymistä, mutta nyt sain sen olemaan rento. Ihan mahtavaa.

Paikkis meni hyvin, vaikka vieruskavereita käytiin korjailemassa useampaan kertaan.

Treenattiin ruutua, mikä onnistui vaihtelevasti. Välillä Sinni meni suoraan maahan ja suurimmalla osalla kerroista kuitenkinn jäi hyvin seisomaan. Tehtiin targetilla ja ilman. 

Keli oli kuuma ja ruutu taisi viedä suurimmat innot ja kapulan kanssa leikkiminen oli vähän haastavaa, kun kieli roikkui polvissa. Ihan hirmu vaikeaa saada Sinni palauttamaan kapula sivulle, kun aina se syljetään suusta mun varpaille. Treeniä treeniä vaan...

Lauantaina iltasella treenattiin hakua. Alkuun otettiin pieni sosiaalisuusrinki ja Sinni oli superhyvä.

Sinnin maasto-osuuteen olin tosi tyytyväinen, vaikka kerran se sai jalkansa rullan väliin ja ja vaikka rullan nepparin pitäisi näissä tilanteissa aueta, niin ei se Sinnillä kyllö aukea. 

Sinni liikkui alueella hyvin ja molemmat löytynert se ilmaisi kohtuullisen hyvin. Rulla saisi tulla vähän lähemmäksi ja tokalta vaadinkin sen ottamaan rullan takaisin suuhunsa ja tuomaan sivulle. Näytöt hyviä. Oikein kiva treeni.

Mukana menossa oli myös Taavi ja sille kävin ennen treenejä jemmaamassa esineen metsään. Toisellakin treenaajalla oli eläkeläinen mukana, niin päätettiin jäädä varsinaisten treenien jälkeen tekemään niille vielä pienen treenin ja Taavibpääsi siis etsimään sekä ihmisen että esineen. Hienosti meni.

Video Mia: