Aika lailla tokojutuiksi on menny viime aikoina

Edellisen viikon maanantaina tein Sinnille kilsan jäljen, joka vanheni neljä tuntia. Nostomatkaa parisataa metriä.

Märkä metsä, +8 C, 6 m/s pohjoistuuli.

Sinni nosti jäljen hyvin ja alkujälki meni tosi varmasti, jopa innokkaasti. Muutamassa kohdassa riistan hajut kiinnosti, mutta kehotuksesta sain sen jatkamaan jälkeä. Meni oikeastaan yllättävän hyvin, kaikki kuusi esinettä löytyi ja aikaa meni kaikkinensa nelisenkymmentä minuuttia. Ehkä tästä vielä tulee jotain.

Sitten olinkin kovassa flunssassa, eikä tehty pariin päivään yhtään mitään. Olipa tylsää.

Perjantaina alkoi viiden kerran tokokurssi ja sinne raahauduin vielä hieman puolikuntoisena, mut olipa kivaa. Tällä ekalla kerralla käytiin alon liikkeet läpi ja koutsi katsoi meidän tason. Sinni oli seuruussa huono, haisteli yms... muuten liikkeet meni hyvin.

Kotiläksyksi perusasentoja, liikkeelle lähtöjä ja kapulan pitoon rauhallisuutta mulle. Hyviä vinkkejä saatiin paljon.

Sunnuntaina käytiin Linda Wikstedin rallyvalkussa. Keskityttiin puolen vaihtoihin. Periaatteessa ne menee hyvin ja olin tosi iloinen, että puolta vaihtavat yhdenaikaiset käännökset oli Lindan mielestä oikein hyviä. Oikean puolen seuruu nyt vaan kuntoon, niin Sinnin on helpompi hahmottaa mitä siltä halutaan. Ja sitten ihan semmoinen pieni oleellinen huomio, että mun ois hyvä sanoa käännöksessä, että kummalle puolelle haluan Sinnin tulevan. Saattais ehkä helpottaa kummasti.... Mut kokonaisuutena meidän tilanne on ihan hyvä, kunhan saadaan oikean seuruu paremmaksi.

Valkussa ilmeni yksi meidän isoista haasteista, johon en tosin pysty suhtautumaan sen vaativalla vakavuudella... Sinni karkaili Lindan luokse useamman kerran, kun oli vaan niin ihanaa, kun oli uusi ihminen. Että hallinta on hieman hukassa näiden rakkauskohtausten aikana.

Maanantaina pikaisesti hallilla tekemässä Sinnin kanssa tokokurssin kotiläksyjä. Kapulan pidon luovutus on rauhoittunut jo ihan kummasti, mutta silti liike on vähän epävarma. Aina ajoittain Sinni vaan heittää kapulan menemään, vaikka 97 % toistoista onnistuu oikein hyvin. 

Perusasentoon tuloja tehtiin ja seuruun aloituksia. Ihan alun pienen laamailun jälkeen Sinni oli oikein aktiivisesti mukana hommassa ja mun mittapuulla perusasennotkin oli hyviä.

Taavi paappakoiranen vietti 11-v. synttäreitään myös hallilla hömpöttelemällä kaikenlaisia tokojuttuja. Onnea rakas paappanen!! Ihanaa, kun ei vanhuus vielä näy arjessa ja tekemisen into on ihan hirveä.

Tiistaina kävin kuokkimassa toisen tokoryhmän treeneissä paikkiksen verran. Sinni jäi liikkuriin niin kiinni, ettei pystynyt kuin tuijottamaan sitä. Vähän kovemmalla huomautuksella sain sen irti liikkurista, mutta pasmat sillä meni niin sekaisin, ettei se kyennyt enää mihinkään... Pieni nollaus ja sitten kaksi toistoa paikkista onnistui erittäin hienosti. Toisella toistolla kutsuttiin rivistä vuorotellen kaikki muut kolme koiraa ohjaajien luokse ja Sinni oli hienosti ja rauhallisesti pötköllään koko ajan. 

Keskiviikkona tokotreeneissä paikkista yhdessä edellisen ryhmän kanssa. Aika paljon on nykyisin koiria, jotka ei syystä tai toisesta voi osallistua paikkikseen... No saatiin kuitenkin jonkinlainen treeni aikaiseksi ja oikein mojovalla häiriöllä. Grontulla oli takapalkka, jolle ohjaaja sen vapautti noin 25 s jälkeen. Kysyi ennen paikkista, onko homma meille ok ja sanoin sen olevan. Jos oisin tiennyt, että siellä syödään koko ilta-ateria pitkään ja hartaasti kuppia kolistellen ja nappuloita rouskutellen, niin olisin saattanut muuttaa mieleni. Ruoka ja syöminen kun on Sinnille ihan kaikkein tärkein asia ja kiihdyttää sitä valtavasti, jos joku muu syö, niin oli kyllä ihan hilkulla ettei Sinni lähtenyt myös syöminkeihin mukaan. Mutta onneksi sen paikkis on niin varma, että ei se sitten lähtenyt, varmistin kuitenkin parilla lisäkäskyllä. Paikkiksen loputtua oli syömäpaikka käytävä tutkimassa ihan erityisellä pieteetillä.

Omalla vuorolla tehtiin pito liikkuroituna ja taas oli liikkuri liikaa Sinnille ja homma kusi ihan totaalisesti. Uusi yritys ja se saatiin onnistumaan. Kokeissakin pitäisi olla aina kaksi yritystä...

Myös hyppyä, luoksetuloa, liikkeestä maahan ja seuruuta tehtiin ja niihin olin kaikkiin ihan tosi tyytyväinen.

Myös Taavi pääsi treenaamaan; hyppyä, seuruuta, pitoa ja luoksetuloa.

Perjantaina tokokurssia, joka aloitettiin häiriötreenillä kaikkien koirien kanssa. Tehtiin erilaisia paikkisharjoituksia ja sitten häirittyjä asennossa pysymisiä, joissa kurssin vetäjä yritti käskeä koiria istumasta maahan tai toisinpäin. Sinni oli oikein hyvä.

Tän kerran aiheena oli ruutu ja merkkien kierto. Ruutua Sinni tekee targetille ihan superinnoissaan ja se on hyvällä mallilla. Kierrossa se pysähtyy tötsille ja ruvettiin korjaamaan sitä lähtöön jätettävälle takapalkalle ja tää tuntui toimivan.

Heti treenin perään oli kokeenomainen treeni. Meidän suoritukset kuvasi Kylli. Muuten meni ihan hyvin, mutta luoksetulossa ihan totaalinen jäätyminen Sinniltä. Mietittiin sitten syyksi sitä, että liikkuri oli tokokurssin vetäjä ja Sinnille ehkä oli jäänyt mieleen se asennonvaihtamattomuustreeni, mutta tiedä sitten mikä oli oikea syy...

Lauantaina hakuiltiin irtorullilla kolme ukkoa. Kaks ekaa oikein hyvin, vaikka rulla kyllä putoaa aavistuksen liian aikaisin. Kolmannella oli sen verran haastavat vallihaudat mun ja maalin välissä, että rullaa Sinni ei sieltä saanut tuotua mulle asti. Siirryin sitten vallihautojen toiselle puolelle ja saatiin hyvä ilmaisu vikaltakin ukolta.

Julkaisut laahaa, mut parempi myöhään kuin ei milloinkaan

Pääsiäismaanantaina hakutreenit metsässä, olipa ihanaa! Löydettiin sen verran sulaa metsää, että saatiin autot parkkiin ja päästiin hyvin tekemään pienet treenit. Sinnillä pääpaino edelleen ilmaisussa ja se sai etsiä reilun hehtaarin alueelta (eipä sitä sulaa juuri enempää ollutkaan) kolme kadonnutta. Mentiin edelleen irtorullilla. Ihan hitokseen kivaa oli Sinnillä! Muutenkin varsin onnistunut treeni. Sitten joskus hamassa tulevaisuudessa täytyy ruveta roikkumaan enemmän sen perässä liinassa, vaikka nytkin teen sitä silloin tällöin. On nimittäin melkonen halu mennä takaisin kadonneen luo ja mulla on haasteita pysyä perässä.

Torstaina oltiin bh-kurssin vikalla kerralla ja tehtiin taas kaupunkiosuutta sekä jättävät ja paikkis.

Kaupunkiosuus meni paremmin kuin viimeksi, mut kyllä Sinni ottaa kierroksia toisista koirista. Jättävät ja paikkis meni hyvin, ite vähän mokailin.

Oltiin pitkä viikonloppu reissussa ilman koiria, jotka oli Seijan hellässä huomassa. Kiitos!!

Me ainakin ollaan lähdössä mukaan!

Keskiviikkona tokoiltiin paikkiksen ja melkein kaikkien aloliikkeiden muodossa. Paikkis oikein hyvä ja oikeastaan kaikki muukin. Sinni oli ihan jotenkin tosi kivan tuntuinen, innolla mukana ja keskittyi hyvin, mut niinhän se melkeistään aina onkin. Liikkeestä maahan hyvä, tosin pelkään että mulla on siinä pieni vartaloapu. Kapulan pito meni myös hyvin ja kaukot oli ihan super! Luoksetuloon tehtiin vauhtia ja sit treenattiin lopun sivulle tuloa, joka jää aika usein hieman vinoksi. Mut mikä fiilis!

Torstaina käytiin tekemässä rallyrataa kentällä molempien kanssa ja oli kiva aloittaa ulkokausi. Molemmat keskittyi hyvin tekemiseen. 

Tapsu veti radan hienosti

Sinnin kanssa tajusin, että nuo molemmat samaan suuntaan käännökset voidaan tehdä myös poispäin koirasta... eihän me semmoisia olla harjoiteltu. Ja oikean puolen seuruu tarvii vielä ihan kamalasti treeniä, mut oli kyllä kiva tehdä tätä rataa, Hinnukka oli hyvin messissä, mitä nyt pari kertaa jotkut äänet vähän häiritsi.

Perjantaina pitkä lenkki Ainon kanssa, kivaa ja vauhdikasta oli! Ja ihana ilma!

Lauantaina korkattiin rallyssa voivoivoiluokka, tuomarina Iiris Harju. Ilmoittautuessani jo tiesin, että tulokseen ei ole mahista, mut kun kisat oli kohtuullisen edulliset ja ne oli tässä ihan vieressä, niin lähdettiin hakemaan kisakokemusta.

Radalla oli tietysti kahteen kertaan tuo mulle torstaina valjennut käännöstehtävä, muuten ei mitään ihan ylitsepääsemättömän vaikeaa. Oltiin molemmat vähän poissaolevia ja vire ei todellakaan ollut hyvä. En tiedä reagoiko Sinni mun mielentilaan vai miksi oli niin kovin haistelevainen ja perässä vedettävä, ei ollenkaan oma itsensä... Joka tapauksessa haisteli tosi paljon ja laamaili. 

Positiivisena yllätyksenä oli se, että -10 virheitä oli vain kaksi, joista toinen oli oli peruutus, jossa peruutin neljä askelta. Perskules sentään, miten tuollainenkin on mahdollista?! Ja toinen kymppi tuli väärin tehdystä tehtävästä, jossa Sinni istui maahan menon sijaan enkä uusinut liikettä. Huomasin kyllä virheen, mut vire oli niin huono etten jaksanut ruveta uusimaan.

Eli sillai oikeesti tuli vaan ykkösen ja kolmosen virheitä, mut niitä tulikin sitten tosi paljon. Tässä lista niistä: 2. kyltiltä -3 py, vitoskyltiltä -1 tvä, 6. kyltiltä -1 kyl, -1 as ja - 1 vino. seiskakyltiltä -3 uusinnasta, kasilta -1 py ja - 1 as. Kyltti 11 -1 py, ja -1 vino, 13. kyltti -1 as, -3 py, -3 ov, 14. kyltiltä -1 vino, 15. kyltiltä -3 py ja -3 ov, 18. kyltiltä -1 tvä ja -1 vino ja vielä maalista kahmittiin -1 py ja -1 as. Yhteensä siis virhepisteitä kaikkinensa -52.

Tehtäviltä 3 ja 10 oli maininta hieno!

Kameran takana Tiina S.

Arvostelu tiukkenee kyllä ihan tosi paljon tässä luokassa. Mut kun viilataan toi oikea puoli kuntoon, niin katellaan syksyllä sit kisoja uudestaan.

Sunnuntaina hakutreenit. Kokeiltiin vaihteeksi kiintorullaa ja ihan liikaa sen kantelua. Ja pariin otteeseen oli kovasti erikoista haistelua, en tiedä yhtään mitä se oikein haisteli niin intensiivisesti. Mut kaikilta kolmelta tuli ihan kohtuulliset ilmaisut ja näytöt on kyllä vauhdikkaat! Yksi maaleista oli peitettynä maakuopassa, ei ongelmia siitä.

Treenin jälkeen käytiin Lokin kanssa pienellä lenkillä ja voi miten ihana rauha näillä oli. Sinniä aluksi vähän jännitti ja se oli vähän hurjaa myös, kun Loki pyysi leikkiin, mut muuten olivat niin seesteisesti yhessä lenkillä.