Hyvä fiilis palaa

Sunnuntaina kokeessa Kosti kävi sulattamassa kaikkien sydämet, kerjäämässä rapsutuksia, tutustumassa iiiisooon lempeään valkkariurokseen ja melkein syömässä buffan sämpylät. Kotiin ajelin Hyvinkään kautta. Kosti pääsi tutustumaan Nuttuun ja Taavi tietysti moikkaamaan rakasta tätiään. Nuttu ei hirveesti lämmennyt Kostille, mutta lenkillä käydessämme kävi kuitenkin nuuskimassa pentua. Kosti osasi käyttäytyä hienosti.


Maanantaina Kosti kävi kaupunkilenkillä katselemassa kaivinkoneita, niitä oli tällä kertaa kaksi eikä ne olleet enää yhtään jänniä. Tainnu pienessä päässä taas loksahtaa jotain kohdalleen ja viimeksi jännä juttu ei enää ollut mitään. Kaupungissa oli rauhallisempaa kuin viimeksi, mutta hyviä häiriöitä saatiin silti. Kotiin ajettiin kentän kautta, vähän perusasennon alkeita ja leikkiä.

Taavin kanssa otettiin heti härkää sarvista ja käytiin illalla kentällä. Alkuun estetreeniä loivalla A:lla ja hyppyä 70 - 80 -70 cm. Molemmat meni hyvin. Seuruuta, joka sekin oli taas ihan kivan oloista, paljon palkkaa ja käännöksiä. Sain avukseni kahden hengen henkilöryhmän ja leonbergiuroksen. Oli muuten aika karmee Taavin mielestä ja ohi seuratessamme se taas väisti paljon ja jäykisteli, mutta oli kuitenkin ihan hiljaa. Otin namit avuksi ja sitten mentiinkin tosi hienosti. Kuljin henkilöparin läpi useaan kertaan ja välillä pysähdyin istumaan. Kun mulla oli nami kädessä, ei ollut mitään ongelmaa.

Kosti kävi illalla vielä jäljellä. N. 150 askelta metsätiellä ja nami joka kolmannella. Laitoin jäljelle myös kuusi keppiä, ensimmaisen alkuun. Kosti on hirmu innokas jäljestäjä ja kahteen keppiin se reagoi, vahingossa varmaan. Hormilan oppien mukaan koitan nyt edetä, vaikken vierasta jäljentekijää saakaan. Mutta mennään nää alkujäljet nyt kovalla alustalla ja vähennetään nameja nopeaan tahtiin ja pidetään esineet/kepit mukana alusta asti.

Kosti muuten kävi tekemässä viime perjantaina asfaltilla Murun tekemän hajuvedellä tehostetun jäljen. Tai oikeastaan kolme jälkeä, jotka kaikki olivat noin 20 m pitkiä. Jokaisella jäljellä oli kolme rikkaa, alussa, keskellä ja lopussa. Kostilla ei ollut aluksi hajuakaan mistä on kyse, mutta viimeisen jäljen viimeinen pätkä näytti ihan jäljestykseltä.




Tässä näkyy yksi hajuvedellä tehostettu jälki. Jäljestettiin vasta kun vesi oli haihtunut. Mylpyröissä rikat. (Koiran kehittyessä hajuveden käyttöä vähennetään asteittain.

Keskiviikkona Tiina uhrautui mulle ihanasti koiratreenikamuksi ja saatiin illalla töiden jälkeen vielä Tapsan kanssa koirahäiriötreeniä Kuisma-parsonista. Kentälle mennessä Taavi haukkui kovasti ja selkeesti otti Kuismasta painetta. Seurattiin sitten moneen kertaan ees taas ja ympäri Kuidea sen välillä kävellen ja välillä istuen. Kokonaisuutena meni tosi hyvin ja Taavi teki heinosti töitä. Kerran se pääs vähän rähähtämään, mutta sekin oli sekunnissa ohi ja taas homma jatkui, täytyy ite pysyä skarppina! Kiitos Tiina!!

Kostikin pääsi kentälle Kuismaa kattomaan ja leikkimään. Kuisma oli ekaks vähän jännä, mutta kyllä sieltä leikkiä olis irronnu lopulta enempikin. Leikittiin Kostin kanssa myös ja taas on kädet verillä. Kovin ovat teräviä nuo naskalihampaat kun osuvat välillä vahingossa lelun ohi käteen...

Mun ei ehkä kannata enää koskaan sanoa, etten enää tee jotain. Joudun kuitenkin syömään sanani. Torstaina oltiin Taavin kanssa tokokokeessa Elimäella, tuomarina Kaarina Pirilä, hän oli yhtä mukava kuin edellisessäkin kokeessa. Jännityksen kanssa edistytään edelleen; mä nukuin yön, enkä oksentanut kertaakaan! Viime sunnuntain jälkeen vähän kyllä hirvitti, mutta päätin etten voi laittaa päätä pensaaseen. Koe alkoi pari tuntia myöhässä yksilöliikkeillä. Liikkurina oli mies, joka oli useaan kertaan aika lähellä ja tuuli heilutteli kehänauhoja melkoisesti, hyppy aivan toimitsijateltan edessä, joten kaikenlaisia häiriintymismahdollisuuksia oli tarjolla.

Seuraaminen oli todella pitkä, hidasta kävelyäkin oli varmaan kolmekymmentä askelta... Lähdössä Taavilla pieni vinkaisu, muuten se oli ihan hiljaa. Yhdessä pysähdyksessä Tapsa keksi kiertää mut ympäri ennen istumista. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä muuten hyvä, mutta pieni vinkaisu siinäkin liikkeelle lähdössä. Luoksetulo oli super! Saatiin palautteessa kehuja suorasta eteentulosta ja näyttävästä sivulletulosta. Noutoesineen pidossa Taavi hyppäs mua vasten sen jälkeen, kun oli luovuttanut kapulan (olen palkannu sitä liian nopeasti kapulan luovutuksen jälkeen). Kaket vaati ekassa maahanmenossa kaksi käskyä, mutta istumaan Taavi nousi ekalla!!! Estehypyssä Taavi tuli suoraan sivulle, mutta tuomarihan ei tiedä, että sen olis pitänyt tulla ekaks eteen. Viimeisenä liikkeenä paikkamakuu, joka harmittavasti nollattiin kolmella käskyllä... se siitä ykköstuloksesta, mutta mikä fiilis meillä oli kehässä!! Wuhuu!! Tätä lisää, me oltiin niin kimpassa kehänauhojen sisällä, ettei ole tosikaan. Makee fiilis, josta vois vaikka ruveta tykkäämään.

Paikalla makaaminen ryhmässä 1 min  0

Seuraaminen  9

Maahan meno seuraamisen yhteydessä  9,5

Luoksetulo  10

Noutoesineen pitäminen  8

Kauko-ohjaus  8

Estehyppy  10

Kokonaisvaikutus  9

146 pistettä ja kakkostulos. Päästiin palkinnoille, oltiin kolmansia.

Kosti toimitti taas maskotin virkaa ollen reipas rapsuteltava. Vieraat koiratkin kiinnosti kovasti, mutta ei menty katsomaan kuin yhtä kilttiä tervua. Kovasti sitten piti mielistellä ja kellistellä, kun jännitti vaikka kiinnosti.

Lauantaina samaan aikaan kun mä nukuin yövuoroväsymystäni pois, oli Taavi päiväretkellä Viipurissa Oskun kanssa. Tuliaisina tältä reissulta Venäjän muotovalion titteli. Kiitos Osku!! Vaikka tällaiset näyttelyreissut on huippuhelppoja, kun ei itse tarvi olla mukana, niin kyllä silti mieluusti olisin ollut.

Tuomatina Evgeny Kuplyauskas ja tässä arvostelu, jos siitä joku saa jotain selvää:

Kosti oli pari päivää Haru-siskon painikaverina, kiitosta vaan Seijalle!

Sunnuntaina aamusella Kosti kävi jäljellä. Kuusi keppiä, nami joka viidennellä, jälki vanheni 35 min ja pituutta oli n 40 metriä. Ens kerralla saa namit olla kyllä taas joka kolmannella, mut ompahan kokeiltu. Neljään keppiin Kosti reagoi ja muutenkin oli taas innokasta menoa.

Taavin sunnuntai kului luonnetestissä ja kotimatkalla pojat pääsivät pitkälle metsälenkille Pihkan kanssa.

Ongelmien paluu

Maanantai-ilta vietettiin pk-hakutreeneissä. Kosti oli tallomassa rataa ja oli jo ihan sinut muiden metsässäliikkujien kanssa. Kosti teki myös yhden peräänajon ja yhden ukkelin, joka oli 'valmiina' n. 20 m päässä ja huuteli sieltä Kostia. Hirmu reipas se oli taas.

Taaville tyhjä, piilo, kaksi tyhjää, valmis, kaksi tyhjää ja valmis. Rata meni ihan kohtuullisen hyvin, mutta kyllä useampi tyhjä selkeesti vähän hyydyttää. Ilmaisut tosi hyviä ja yhdellä ukolla otin hallintaan. Taavi oli tosi hienosti kuulolla ukkojen välit ja muutenkin.


Tiistaina saatiin kaveriporukalla kivat aamupäivätreenit aikaiseksi, kiitos mukana olleille! Kosti kävi tutustumassa ihmisiin ja sitten tehtiin kontaktiharjoituksia ja luoksetulo! Kosti myös leikki, jopa vieraan kanssa. Nami oli tällä kertaa kuitenkin selkeesti kovempi juttu kuin lelu.

Taaville paikkamakuu toisen koiran treenatessa, hyvin meni. Henkilöryhmää koiralla, vähän se taas aiheutti väistämistä, mutta noin niin kuin muuten seuras aikas kivasti. Käyttöesineen noutoa tein kerran vauhtinoutotyyppisesti ja taas onnistuttiin noukkimaan esine hienosti hiekalta, jee! Paikkamakuussa kaksi laukausta 9 mm startilla ja seuruussa kaksi laukausta 6 mm startilla. Eka 6 mm laikaus aiheutti säpsähdyksen, toiseen ei Taavi enää reagoinut mitenkään. Loppuun eteenmeni palkkapurkille. Taavi ei ollut nähnyt palkan vientiä, joten lähetys oli ns. tyhjään. Taavi lähti hyvin, mutta vähän vauhti hyytyi matkan edetessä. Kyllä se silti purkille asti kentän toiseen laitaan juoksi. Olin tyytyväinen, että ylipäätään lähti noinkin hyvin. Täytyy vaan treenata lisää ja luoda uskoa palkkapurkin löytymiseen aina sieltä, minne se lähetetään.


Keskiviikkona Tapsa kävi vähän kentällä kiertämässä seuruun merkeissä Runtu-sakemannia, tekemässä onnistuneet jättävät, luoksetulon maasta ja lopuksi juoksemassa eteenmenopurkille. Tosi hyvällä fiiliksellä oltiin taas. Tuntuu, kuin oltais molemmat ruvettu tykkäämään tottiksesta ihan tosissaan. Ainut miinus on perusasennosta maahan meno, jostain syystä vaatii nykyään aina useamman käskyn...

Kentällä pyörimisen jäljeen käytiin vielä Runtun kanssa kaupunkilenkillä. Edellisestä sivistyslenkistä olikin jo ihan liian kauan.

Kosti harjoitteli tän aikaa kotona yksin oloa ja palatessani ikkunasta vaklatessani totesin pennun nukkuvan. Lähtiessäkin se jäi tyytyväisenä syömään herkkuja.

Kosti pääsi myös omalle kaupunkilenkille. Pitäis oikeesti käydä enempi, eihän sillä raasulla ole ollu edes pantaa kaulassa pitkiin aikoihin ja muutenkin on pyöritty vaan metsissä. Kosti on olevinaan niin kovin reipas ja hötkymätön, että senkään takia en ole viitsinyt raahautua ihmisten ilmoille ja treeneissä se on kuitenkin nähnyt vieraita. Pitää nyt vähän yrittää ryhdistäytyä tän suhteen.

Lenkki meni muuten tosi hyvin ja kaikki mitä vastaan tuli, oli Kostista ihan jees paitsi torilla hyörivä kaivinkone. Traktori, pari rakennustyömaata, autot, pyörät, lapset, koira, rapsuttelijat, lastenvaunut, puistotyöntekijät haravoineen ja lapioineen, tuulessa lepattavat huomionauhat, kuorma-auto yms. ei mitään, mut kaivinkone oli kaamee (namit kyllä kelpas, vaikka hirvitti). Kierrettiin sitten tori ja hetki istuskeltiin ihmetelemään kaivuria. Vähän se jäi jännäksi vielä, pitää mennä ens viikolla uudestaan.


Torstaina olin kuuntelemassa Hormilaa käytännön jäljestyksestä kovalla alustalla. Tähän liityvöt muistiinpanot päivitän Hormilan luennon jatkoksi, kunhan kerkiän.

Perjantain tokoiluissa Taavi oli taas vallan ihana ja pätevä. Se on selkeesti löytänyt rentouden muiden koirien läsnä ollessa. Tehtiin kaukoja ja jättäviä. Loppuun paikkista pari toistoa ja tokalla häiriökoira teki luoksetulon paikkiksessa olevien edestä. Hienosti meni meiltä koko treeni.

Lauantaina oltiin Konttisen Antin hakuopissa. Taavi teki haamun, kaksi valmista ja metsään jäävän riekun. Hyvin meni kaikki ukot. Tyhjien opetusta käytiin teoriassa. Taavilta on vaadittava tarpeeksi syvät tyhjät pistot uusilla lähetyksillä. Aluksi palkka yliheitolla lähellä olevalta maalimieheltä.

Kosti teki neljä hienoa haamua noin 25 - 35 metriin. Jatkossa tehdään paljon näitä suoria pistoja ja pidennetään matkaan. Mm haamuilee pitkään ja kun Kosti on jo tulossa, putoaa piiloon.

Lauantaina ajelin illalla Lohjalle sunnuntaista pehakoetta varten. Jännitti taas kovasti. Tottiksen suhteen olin luottavainen, mutta maasto olisi varmasti meille haastava, kun ei olla paljoa nyt treenattu ja potkiä rtoja varsinkin on alla aika vähän.

Mutta niinhän vain kävi, ettei päästy edes sinne metsään testaamaan osaamista. Tottis meni meiltä tosi hyvin, kunnes tokavikana liikkeenä oli seuruu. Sekin meni hyvin henkilöryhmään asti, mutta henkilöryhmän koira oli Taaville liikaa ja se nosti karvat pystyyn ja alkoi haukkua eikä kyennyt enää seuraamaan. Se oli sitten siinä...

Näin niinkuin omasta mielestä leikkaamaton bortsu-utos ei ehkä täytä niitä kaikista neutraaleimman koiran vaatimuksia, mutta minkäs teet...

Taavin käytös tuli kyllä isona yllätyksenä, kun se viime aikoina on ollut niin rentoreiska muiden seurassa ja lenkeillä ohitukset on onnistuneet hyvin. Mut niin vain on Taavin traumat niin syvällä, ettei niistä taideta päästä koskaan eroon. Nyt mietin jätänkö pelastuskoirahaaveet täjän, vaihdanko pelastuskoiraliiton puolelle vai odotanko sääntömuutosta ja tottiksen poistumista myös palveluskoiraliiton pelastuskokeista... mut oli päätös mikä tahansa, räyhänhallintatreenit on taas aloitettava aktiivisesti. Mistähän sais uroskoiria treenikamuiksi??

Hakua, jälkeä ja tottelemistakin

Sunnuntaina molemmat koirat turistina mukana mätsärissä, hirmu vähän oli porukkaa liikkeellä. Kosti kävi myös käppäilemässä kaupan parkkihallissa, ajelemassa hissillä ja ihmettelemässä liukuovia.


Maanantaina aamusta Taaville kentällä paikkamakuu 9 mm laukauksin. Nousi ekalla seisomaan (?), uudella käskyllä maahan ja ammuttiin sitten vielä kaksi laukausta, nämä menivät hyvin. Seuruussa kaksi laukausta, ei juurikaan reagointia. Käyttöesineen (puinen puurokauha) noutoa kokeiltiin kerran ja nyt se nousi hiekalta ihan mukavasti, vauhtia olis saanu kyllä olla enempi. Lopuksi kolme eteenmenoa, joista keskimmäinen ilman purkkia maahanmenolla. Vauhti oli hyvä ja yritän ruveta ajamaan tohon vähän ennakoivaa merkkiä mukaan, josko onnistuis sitten kylmiltäänkin joskus.

Kostikin kävi tekemässä treenin! Kontaktiharjoituksia ja mahaanmenoja. Voi, millä tuon aktiivisuuden mua kohtaan saisi pidettyä yllä!?!? Maahanmenot onnistu tietenkin loistavasti!


Illalla tän vuoden ekat pk-hakutreenit. Kosti oli tallomassa rataa ja syömässä namia ihmisiltä. Vähän se oli ihmeissään, kun metsässä oli niin paljon porukkaa, kun eihän me kotikulmilla koskaan nähdä ketään. Namit maistui tietenkin loistavasti.

Taaville valmis, valmis umpipiilo, haamu, haamu, taputus ja muistikuva, joka meni umpipiiloon. Ekalle lähti tosi hyvin, mutta ukon löytyminen olisi vaatinut jyrkähkön kallion laskeutumisen aavistuksen takaviistoon ja tästä tuli tyhjä. Lähetin kuitenkin uudestaan ja löytö tuli. Piilolla Taavi oli mennyt piiloon, aloittanut haukun ja sitten oli iskenyt ihmetys "missäs mä oikein olen?". Äkkiä ulos piilosta ja ilmaisu jatkui tän jälkeen hyvin.

Molemmat haamut, taputus ja viimeinen muistikuvapiilo menivät odotetun mukaisesti hyvin ja hyvällä vauhdilla, ilmaisut Taavilla on tosi hyvät ja hallinta radalla ihan ok. Mä en jotenkin ehkä osaa vaatia siltä tarpeeksi, mulle riittää muutaman metrin säteellä kulkeminen...


Tiistaina hakutreenit uudessa porukassa. Mukavaa oli, toivottavasti pääsen usein mukaan. Porukassa on myös Kostia kaksi viikkoa nuorempi aussipentu. Pennut ja vanhempi aussitäti olivat tallomassa aluetta.

Kostille ensin makkararinki, ihan pikkusen ahne tuo rääpäle! Ringin jälkeen vielä kaksi peräänajoa, korvat lepattaen Kosti painui ahmimaan namit.

Taaville kokeenomainen treeni, mä en tienny missä ukot oli. Eka lähetys oli multa tosi huono, ihan vinoon ja sinne se Taavi tietty lähti. Ekasta tuli siis tyhjä. Toinen oikeeseen suuntaan etukulmaa kohti ja pienen etenemän jälkeen löytö. Toisesta etukulmasta myös löytö. Neljäs lähetys tyhjä ja viidennellä Taavi teki laajan laatikon. Näin sen tulevan takalinjaa pitkin keskilinjalle sen näköisenä että haju on ja oletin sen jatkavan keskilinjan yli toiseen takakulmaan. Vaan eipä se jatkanut, jäi kurottelemaan keskilinjalla olevaan kuoppaa, juomaan ajattelin. Mutta siellähän oli ukko ja Taavi ilmaisi hienosti. Kivat treenit!


Keskiviikkona Tapsalle pieni tokotreeni; ruutua, merkin kiertoa, kaket ja seuruuta. Seuruu oli hyvää, kakeissa pikkasen liikaa intoa ja peppu meinas vähän liikkua, mut olin kyl tyytyväinen tuohon innokkuuteen, viis pepusta. Eka ruutu lätkälle, eikä menny kauheen hyvin... jotenkin innoton meno. Toinen näyttöruutuna ja se oli hyvä.

Merkkiä kierrettäessä jätin Taavin ylipitkän matkan päähän, menin itse puoleen väliin koiran ja tötsän väliin ja siitä lähetys. Laukka pysyi mennessä useamman toiston ajan, hienoa!

Kosti kävi kentällä leikkimässä. Ehkä mä vähän olen edistynyt tossa leikkihommassa.

Kentältä kurvattiin vielä kuokkimaan BH-kurssin treeneihin, jossa saimme koirallisen henkilöryhmän, kiitos tästä mahdollisuudesta! Taavi on ollu viime aikoina melkoisen hiljainen, mutta nyt kyllä tuli ääntä enempi kuin tarpeeksi... Seuruuseen en ollu täysin tyytyväinen, mutta kyllä me henkilöryhmä ihan hyvin silti selvitettiin. Narttulansua Taavi kuitenkin vähän väisti. Näitä tarttis taas lisää.


Kosti oli yhtenä päivänä Murun mukana joella kalassa. Taukopaikalla oli rapsuttelijoita riittänyt ja muutama olisi halunnut kuulemma viedä pennun mukanaan, niin suloinen ja vieraskorea se osaa olla =P. Reippaasti oli Kosti kuulemma ollut kalassa. Mua vähän hirvitti, että Kosti putoaa jokeen ja huuhtoutuu mereen... onneksi ei.


Lauantaina Kostille tunnin vanha 200 askeleen suora jälki metsätiellä, nami joka askeleella. Nyt meni homma jo alusta asti paljon määrätietoisemmin, mutta homma parani silti loppua kohti. Kosti vetää mukavasti eikä häiriinny valjaiden kiristymisestä. Nuuskutus on jäljellä kova!


Taaville janaharjoitus puolitoista tuntia vanhoilla jäljillä:

En tiedä menikö se tosta enempi sekaisin vai oliko tästä treenistä hyötyä. Kyllä se jokaisella lähetyksellä löysi jäljen ja pääsääntöisesti lähti oikeaan suuntaakin, vaikka ekalta kepiltä kun lähdettiin takaisin tielle, oli Tapsu kovin hölmistynyt ja toka lähetys janalle oli tosi surkee. Loput se sitten taas tajus.

Pyllykuva ♥

Lahjattomat harjottelee vai miten se nyt menikään...

Toukokuu aloitettiin Kostin aamupalan syönnillä jäljeltä. Taas hiekkapohjalla n. 150 askelta ja jokaisella pieni pala kanansydäntä. Jälki vanheni n. 35 min. Kosti lähti hyvin, alussa oli namia vähän enemmän. Seuraavalla kerralla jälki saa olla selkeesti pidempi, sillä nyt alku oli välillä pientä pyörimistä ja tuumailua ja loppua kohden jutun juoni selvis Kostille selkeesti. Jarruttelin vähän menoa, että tulis kaikki namit syötyä, mutta jostain syystä vasemman jalan askeleella olleet namit tuli tarkemmin syötyä kuin oikean, nuuski kuitenkin aika hyvin molemmat askeleet.

Taavin kanssa tehtiin hyvänmielen seuruusulkeiset. Paljon lähtöjä, käännöksiä ja pitkiä suoria ja superpaljon palkkaa, Lärppä oli niin messissä kuin olla ja voi. Yritin olla vähän yllätyksellinen ja ennalta-arvaamaton, mutta tiiä sitten onnistuinko... Käytiin myös esteillä; hyppyä Arin opien 60 - 70 - 60 cm ja monta juoksua loivasta ja keskiloivasta A:sta. Tuolle A:lle Taavi jo hinkus ja juoksi sinne omineen ilman mitään kehotuksia, jei!! Tuo jyrkempi noista harjoitusesteistä oli ihan helppo nakki Tapsalle, ei pienintäkään haparointia tms. Myös alastulot oli hyviä, selkeesti talven harjoittelu tuottanut tulosta ja tuo otus ei enää halua suoraan hypätä sieltä harjalta alas, vaan tulee nätisti. Näitä lisää!


Kostin kanssa käytiin ihmettelemässä mätsäriä. Reippaasti pikkuinen liikkui ihmis- ja koiravilinässä vaikkakin välillä piti hetkeksi istua tuumailemaan. Innokkaiden koirien en antanut tulla lähelle, vaan keskityttiin välinpitämättömään oleiluun toisten seurassa. Parit rapsutukset kuitenkin Kosti otti mielellään vastaan.


Keskiviikkona Tapsa kävi fyssarilla. Rinta- ja lannerangan liitoskohta taas vähän jumissa ja lapojen seutu. Taitaa olla Kostin kanssa peuhaaminen pistänyt paikkoja vähän normia enempi jumiin, mut mitään isompaa ei kuitenkaan onneksi löytynyt. Eläinkaupan äänetkään ei enää jaksaneet Taavia hetkautta, se makas ihan lötkönä koko ajan, mut kipeissä kohdissa piti vähän öristä ja muutaman kerran yrittää pystyyn. Pitäs oikeesti taas yrittää vähän hieroa sitä joskus kotonakin...

Sanni yllätti mut illalla lenkkikutsulla ja koska Taavi oli just fyssattu, lenkille pääsi vaan Kosti. Teki kyllä hyvää yövuorokrapulaan käydä vähän kävelemässä hyvässä seurassa ja Kostinkin on hyvä oppia olemaan välillä ilman Taavin tukea. Reipas pentu se oli ja hyvin meni Sannin tyttöjen kanssa. Kiitos Sanni ja ihanat suipponokat!

Kuvat on huonoja, kun en osaa käyttää uutta puhelinta ollenkaan...

Leikkitäti Sisko ❤

Torstaina Kosti kävi ellillä, ekat rokotukset on nyt saatu. Reipas poika se oli eikä edes huomannut , kun piikki pistettiin niskaan. Molemmat pallit löytyy, sydän kuulostaa hyvältä, purenta on ok ja muutenkin terveen oloinen tapaus.

Loppupäivän suunnitelmat menivätkin uusiksi, kun lähdin kaverin tueksi lopettamaan sen koiraa ja sen jälkeen terapialenkille. Ei ole helppoja juttuja nuo koskaan, mutta välillä päätös on erityisen vaikea. Aina mikään apu ei riitä ja mikään koiran eteen tehty työ ei ole tarpeeksi. Ihminen on loppupelissä aika voimaton ja kykenemätön kun luonto on toista mieltä. Illan nunnuttelin Taavia ja Kostia ja pohdin elämää koirien kanssa. Toivottavasti elämä olisi meille hyvä ja selvittäisimme kaikki tiellemme tulevat vastoinkäymiset ja haasteet. Ja kun aika tulee, toivon olevani tarpeeksi rohkea ja oikeudenmukainen tehdäkseni koiran kannalta oikean päätöksen.


Perjantaina tokotreenit aloitettiin ruudulla. Kokeilin Taaville näyttöruutua, mutta kentällä olleet hajut vei voiton ja Taavi juoksi ruudun yli haistelemaan. Uusinta tehtiin kuitenkin samalla tavalla ja se onnistui huisin hienosti. Koko loppuajan oltiin kaikki koirat yhtä aikaa kentällä ja Taavi oli ihan superhyvin keskittynyt minuun. Tehtiin paikkamakuuta ringissä kaksi toisto. Tapsa oli niin hieno, vaikka molemmin puolin vieressä oli melkoiset inhokkikoirat. Loppuun kaikkia jättäviä useita toistoja höntsäten. Alkaiskohan taas pikkuhiljaa sujua tuo erottelukin! Näiden treenien jälkeen olin taas niin tyytyväinen, Taavi oli vapaana vaikka kentällä oli kolme sen suurta inhokkikoiraa ja niiden lisäksi vielä pari muutakin ja silti se oli todella rento ja keskittyi meidän omaan tekemiseen ja väliajoilla köllötteli rauhassa seläntakana puuhastelevista koirista huolimatta. Ollaan me vaan tultu melkoinen matka niistä pahimmista ajoista!


Lauantaina aamusta tokokokeeseen, jonka meinasin alkuviikolla perua. Ei olla ehitty tehä palkatonta treeniä eikä harjoitella liikeiden välejä ollenkaan. Menin sit kuitenkin vaikka olin superhuonosti valmistautunut ja taas oli maha sekaisin ja oksetti ja hyi hitto miten kamalaa tuo jännittäminen on!! Nyt kuitenkin jännitys oikeastaan loppui kisapaikalla ja koe meni ihan mukavasti. Kapulan pidossa mun kädet kyllä täris sen verran, etten meinnu saada pidettyä kapulaa. Tuomarina mukava Kaarina Pirilä.

Paikkamakuussa vieruskavereina mali ja bc, vähän sellaset Tapsan inhokkirodut, mut rento jätkä oli taas kentällä. Alasmeno vaati kaksi käskyä ja kun odotettiin lopussa lupaa nostaa koira, Taavi vähän vinkui. Mut kesken paikkiksen yks koira läks litomaan, onneksi omistajansa luo.

Seuruussa yhessä käännöksessä olen aivan varma että liikkuri sanoi vasen, mutta voi olla että itekin sekoilin. Joka tapauksessa käännös tuli tosi tyhmään paikkaan ja vähän sekosin jaloissani ja tää näky Taavissa, mut kun taas sain rytmistä kiinni, niin meni hyvin.

Kaket meni huonosti, mut osasyyn laitan kentän vieressä rähinöinneille koirille. Tuomari pyysi liikkuria hetken jopa odottamaan, josko rähinä rauhoittuisi, mutta näin ei käynyt. Epävarmin liike toi on meille joka tapauksessa, mutta ei se nyt välttämättä tota lisähäiriöö olis tarvinnu. Kaksi käskyä alun maahanmenoon ja kaksi vai jopa kolme istumiseen...

Liikkeestä maahan ja hyppy hyvät, luoksetulossa olis saanu olla vähän enempi vauhtia ja siinä annoin yhen turhan lisäkäskyn sivulle. Kapulan Taavi otti tyylilleen uskollisesti aika rauhallisesti, mutta se myös pitää sitä tosi nätisti.

Liikkeiden välit meni hyvin! Taavi oli koko ajan hiljaa! Oli kyllä niin voittajafiilis tän kokeen jälkeen. Tuomarilta saatiin paljon kehuja ja muutama vinkki. Tää oli nyt varmaankin meidän vika koe alossa, ollaan niin tylsistymiseen asti hinkattu noita liikkeitä. Heti on jo enempi intoo panostaa avon liikkeisiin.

Pisteet:
Paikkis 7,5
Seuruu 8,5
Liikkeestä maahan 10
Luoksetulo 9,5
Kaket 5
Hyppy 10
Kokonaisvaikutus 9

Yhteensä 169,5 ALO1

Kosti oli kokeessa maskottina ja liikku siellä milloin kenenkin käsipuolessa ja oli niin reipas poika! Tuomarikin kävi sitä moikkaassa ja oli nähnyt siskolikkaa Hyvinkäällä edelisellä viikolla, maailma on pieni.


Kostin unikuvia, melkoinen pallien tuulettelija! Nukkuu jopa autossa selällään =). Tyyppi myös nostaa nykyään tosi reteesti koipee, melkoista Taavin matkimista.