lauantai 23. marraskuuta 2019

Pari viikkoa on taas mennyt hujauksessa

Edellisen viikon keskiviikkona käytiin fyssarilla ja voi pojat, kun olikin Tahvolla jalka jumissa. En taaskaan ollut siinä mitään erikoista huomannut, mutta vasen etureisi ja kankku oli tosi jumissa. Sillä kyllä liikkuvuus oli jumista huolimatta todella hyvä, joten ehkä siksi en mitään huomaa, kun ei näy liikkeissä... saman jalan varpaiden nivelet napsuivat ja fyssarin mukaan tuntuivat kuivilta. Täytyy reittä nyt vähän venytellä ja hieroa kotonakin ja vetristellä varpaita. Mikä tuon on aiheuttanut, niin sitä voi vain arvailla. Ehkä joku huono alastulo Taavin hyppiessä ja loikkiessa sinne tänne tai sitten jalka on jäänyt johonkin vähän jumiin esimerkiksi juostessa siellä upottavalla suolla viime sunnuntaina tai sohvatyynyjen väliin sohvalla loikkiessa ja siitä ottanut siipeensä.  Vasemmalla myös lavassa pientä jumitusta, mutta se saatiin hyvin auki.


Lauantaina höntsäiltiin hakutreeneissä haamuilla ja äänillä. Kivaa ja helppoa hauskaa rankan Virran jälkeen. Palkan Taavi sai heti haukun aloituksesta ja ekalla maalilla oli ollut kuulemma vähän hölmistynyt, kun palkka tulikin melkein heti =D.

Treenien jälkeen käytiin lenkillä Otto Onnellisen ja Tare Karvasen kanssa. Tare meinas olla vähän liikaa Taaville. Iso, hieman holtittomasti liikkuva nuori uros hörökorvineen ja keppileikkeineen ei oikein mennyt hieman tosikon Tapsan ymmärrykseen. Hyvin meni lenkki silti.

Kotona vielä vähän rallyn tekniikkatreeniä kukkasten muodossa. Yllättävän helposti meni, jos vain ite pysy kartalla mihin suuntaan ois tarkoitus milloinkin kääntyä. Tuun niin olemaan hukassa noiden kanssa... ja tietty tarkkuutta tarvii paljon.


Sunnuntaina kävin pokkaamassa Suomen Pyreneläiset ry:n meille myöntämän palkinnon. Yhdistys palkitsi jäseniään, jotka ovat saavuttaneet jotain erityistä ja meidän pelastuskoirasaavutukset sekä muu aktiivinen harrastaminen laskettiin näihin saavutuksiin. Kiitän muistamisesta.


paikalle päässeitä palkittuja, kuva Seija V



Nipin napin ehdin Helsingistä illan tottistreeneihin hallille. Tuttu sunnuntain porukka on taas kasassa, mutta nyt vasta pääsin ekaa (ja syyskauden ehkä vikaa) kertaa osallistumaan. Josko kevätkaudella työvuorot olis suotuisemmat ja reissuja vähän vähempi.

Tehtiin seuruuta liikkuroituna ja ilman. Liikkuri aiheuttaa ääntä, possumaista röhkimistä, ilman on hiljaa. Henkilöryhmääkin tehtiin, meni kivasti. Jättävät meni muuten hyvin, mutta seisomisessa Taavi ei pysynyt paikallaan. Tähän etupalkka avuksi ja toimi. Lopuksi vielä oltiin kaikki koirat kimpassa hallissa ja höntsäiltiin kukin omiamme.


Maanantaina ajeltiin mökille ja tiistaina erittäin märässä ja melko tuulisessa metsässä Murun tekemän jäljen metsästystä. Jälki oli viitisen tuntia vanha. Nostomatkaa kertyi puolisen kilometriä. Taavi nosti jäljen, mutta pienen matkan päästä tajusin sen olevan takajälki. Ei muuta kuin koira pois jäljeltä ja uutta yritystä.

Nyt nousi jälki oikeaan suuntaan ja Taavi jäljesti hienosti. Mökkinurkilla maasto on ihan paskaa, hirveää sammaleen peittämää kivikkoa ja muutenkin epätasaista ja siellä on hankala kulkea, varsinkin kun koira vetää täyttä höyryä liinassa. Taavin oli siis kestettävä perässä jarruttavaa ja välillä vahingossa nykivää meikäläistä.

Kaikki viisi keppiä löytyivät, mutta toiseksi viimeiseltä kepiltä lähtö oli huolimaton ja melko pian rupesin epäilemään, että näinköhän ollaan enää jäljellä. Meni ihan liian kauan, ennen kuin uskalsin luottaa omaan tuntemukseeni ja palata takaisinpäin etsimään hukkunutta jälkeä. Taavi sen kyllä löysi ja kohta sitten sen viimeisen kepinkin. Ei mikään paras jälki, mut kovin opettavainen. Mittaa jäljellä oli 1,3 km ja meille matkaa kertyi kaikkinensa yli kaks kilometriä. Hyvin jaksoi Tahvo.

Jälki

Meidän kulkema reitti.


Keskiviikko aloitettiin eläinkokeella. Tarjolla oli lyhyt 17 tuntia vanha jälki kahdella kepillä. Keli oli jäljen säilymisen kannalta optimaalinen eli kostea, eikä kuitenkaan ollut satanut niin, että jälki olisi huuhtoutunut pois.

Lähdettiin nostamaan jälkeä liinassa ja Taavi sen nostikin heti oikeaan suuntaan n 70 m janalta. Koko jälki meni hienosti ja kepit löytyivät. Vauhti oli selkeästi rauhallisempi kuin tuoreemmalla jäljellä ja nenä oli syvemmällä.

Illaksi ajeltiin kotiin ja tokotreeneihin. Me aloitettiin omatoimijutuilla, seuruuta ja tunnaria. Samaan aikaan hallissa hoffiuros teki kiertohyppyhässäkkää ja oli melkoinen häiriö meille. Hienosti Taavi pystyi keskittymään omaan tekemiseen. Tunnarin eka kerta meni vähän häsläämiseksi, mutta toinen yritys oli oikein hyvä!

Kiertohyppyhässäkkää treenattiin palasissa. Ekaks kiertoa hyppyjen ohi ja sit nouto ja hyppy. Molemmat meni ihan hyvin, mut sit kun noutojen jälkeen yritettiin taas kiertoa, niin meinas mennä noudoksi. Loppuun vielä paikkista rivissä ja ringissä sekä pujottelutreeniä.


Torstaina Taavi kävi uimassa. Muisti paikan hyvin edellisen kerran jäljiltä ja into oli sen mukainen. Tykkään kun tuolla pääsee kiertämään altaan ympäri, saa koiran uimaan paljon enemmän kerrallaan kuin vain ees taas lelua hakiessa. Puoli tuntia meni ihan hujauksessa ja Taavi olisi halunnut vielä jatkaa. Tammikuussa sit taas.







Perjantaina pientä pimeetä treeniä metsässä teemalla hakua liinassa. Tuuli oli oikein passeli jaTaavin kanssa lähdettiin kulkemaan tien reunaa tuulen alapuolella ja pian Taavi saikin hajun ja lähti vimmalla kiskomaan kohti hajua. Taavin saama haju oli kuitenkin peräisin edellisen koiran treenialueelta. Palasimme takaisin päin ja Taavi sai hajun sille tarkoitetusta maalimiehestä. Pimeä on kyllä hankala itselle, kun vieraassa metsässä suuntavaisto menee ihan sekaisin.

1 kommentti:

  1. Se lenkki teki NIIN hyvää!

    Ja vähän ideoitiin mahdollisia uusia hakutreenien juttuja emän omistajan kanssa tässä yksi päivä :) Että jos taas joskus mahdutaan, niin mukaan tultaisiin Karvasen kanssa!

    VastaaPoista