maanantai 10. heinäkuuta 2023

Mökkilomaa ja ihania vieraita

Kesän lämpö tarkoittaa myös sinilevää meressä, joten luonnonvesiuinnit täällä on taas toistaiseksi uitu. Onneksi on uimala ja sinne suunnattiinkin keskiviikkoaamuna ennen mun yövuoroa. Sinnistä on tullut jo kovin reipas uimari ja se menee käskyllä lähes joka kerta uimaan. Molemmat ui tällä kertaa pidempää matkaa.




Perjantain helteisessä illassa ennen hakutreenejä minitottikset koko hakuporukalla. Tekee hyvää pieni häiriötreeni kaikille. Sinni oli oikein hyvä.

Hyvä se oli maastossakin, jonne Sinniä huudellen katosi kolme ihmistä. Kaikki piiloutuivat camopeittojen alle. Lämpöä taisi olla 28 astetta eli varsin tarpeeksi.

Sinni liikkui järkevästi ja alun rullan kantelun jälkeen malttoi sen antaa roikkua kaulassa. Poimi sen kyllä hajun saatuaan, mutta aina se silti kävi ukolla ennen rullan mulle tuontia. Toi rullan kaikilta paremmin kuin pitkiin aikoihin. Muutenkin oli jotenkin hyvää tekemistä kaikin puolin. Oikein mukava treeni.


Iltalenkin yhteydessä Taavi sai etsiä kolikoita tarkkuusruudusta.



Lauantaina ajeltiin Sinnin kanssa mökille kesälomareissuun. Helteet loppui ja koko päivän satoi vettä, mut käytiin silti hölkkäämässä pitkä lenkki. Voi luoja näitä mäkiä täällä! Kun on tottunut tasaiseen maastoon, josta ei kummoista mäkeä löydy vaikka kuin ettisi, niin täällä ei sit muuta olekaan kuin mäkiä, pitkiä mäkiä. Käytiin myös yhessä uimassa.


Sunnuntaina jälkeiltiin aamulla tunnin vanha 400 metrinen jälki viidellä esineellä. Maasto oli märkä ja tuulta ei yhtään ja hyttysiä ziljoona.

Sinni lähti jäljestämään jo mökin pihasta ja meni reippaasti jälkeä pitkin sen alotuskohtaan asti, jossa puin sille valjaat. Pitää ehkä joskus kokeilla vapaana ilman valjaita jäljestystä, kun kaikki rensselit on Sinnistä ällöjä ja meno ilman niitä näytti ehkä paremmalta.

Mut nyt mentiin siis ihan perinteisesti valjaissa ja liinassa. Sinni jäljesti tarkasti ja nosti kaikki esineet. Pari kertaa vähän hairahtui jäljeltä, mutta korjasi itse hyvin takaisin jäljelle. Karttakuvassa näkyy taas gps:n epätarkkuus, kun esimerkiksi jäljen loppu mentiin aivan jäljen päällä (kuten lähes koko jälki) ja silti karttaohjelma näyttää, että ollaan kovasti sivussa. Hidasta Sinnin meno on, siitä ei pääse mihinkään. 400 metrin jälkeen meni melkein 20 minuuttia. Tällä tahdilla kokeessa ei tule aika riittämään mitenkään, mut millä ihmeellä vauhtia saa lisää? Vai korjaako aika tän ongelman?





Iltapäivällä meidän vieraaksi saapuivat Tiina, Kosti ja Ainu-pentu. Neljä päivää pidettiin sadetta, uitiin, lenkkeiltiin, leikittiin ja parannettiin maailmaa. Ihanaa, että kävitte! Sinni ja Kosti on ihan parhaat kamut ja alun kankeuden jälkeen Sinni lämpes Ainullekin ❤️. Ei tehny hyvää mun pentukuumeelle...



Hinttura ja Kostimus

Ainu ❤️

Isojärven kansallispuistossa

Kosti ❤️

Ainu

Isojärvellä







Perjantaina jälkeä vapaana. Reilu 500 m, kaksi tuntia vanha jälki viidellä esineellä ja pienellä jäljen nostolla. Eka sateeton päivä monen päivän sateen jälkeen. Tuulta ei juurikan, lämpöä 18 °C.

Mentiin nyt sitten vapaana ja ei se ainakaan huonommin mennyt kuin liinassa. Sinni nosti jäljen hyvin, aika pitkä takajäljen tarkistus, mutta hienosti omatoimisesti oikeaan suuntaan. Mentiin aika lailla jäljen päällä lähes koko matka ja ne kohdat, missä ei menty Sinni korjas ite hienosti. Kaikki esineet ylös! Yhden jopa haki tosi hienosti, kun oli siinä kohtaa vähän sivussa. 

Nosto:




Tää vapaana jäljestetty jälki oli 0,4 km/h nopeampi kuin edellinen liinassa menty tunnin vanha jälki. Täytyy jatkaa tätä testailua, kun ainakin nyt vielä Sinnin perässä pysymisen kanssa ei ole mitään ongelmia vapaanakaan...



Lauantaina käytiin kylillä kesätapahtumassa. Mokomassa tuppukylässä oli kauheesti koiria liikenteessä ja saatiin monta hyvää ohitusharjoitusta. Osa meni paremmin ja osa huonommin. Ja uimaan piti tietty päästä. Torivilinä oli Sintulle ihan normimenoa, vaikkei olla juurikaan tuommoisissa vilinöissä käyty.




Sunnuntaina vielä ennen kotiinlähtöä 500 m tunnin vanha jälki viidellä esineellä. Muuten keli samanmoinen kuin edellisilläkin jäljillä, mut tuulta enemmän. Tein jäljen niin, että kuljin alussa tien yli ja nostettiin se tietä pitkin kulkien. Sinni oli taas vapaana.

Nosto meni hyvin, ei olla ennen moista kokeiltu, mut Sinni on aina reagoinut jälkiin hyvin.


Jäljestys meni kohtalaisen hyvin. Pari kertaa jos en olisi tiennyt, missä jälki menee, olisi Sinni saattanut päästä vaihtamaan riistalle. Nyt osasin puuttua heti. Hyvin Sinni jätti riistan jäljen ja palasi omalleen molemmilla kerroilla. Yks mutka mentiin vähän suoraksi, mut gepsin piirtämä jälki heittää taas vähän, sillä kaikki esineet Sinni kyllä löysi. Ja vauhti oli taas kovempi kuin edellisellä jäljellä, nyt nopeus oli jo 2 km/h.





Oli kiva viikko mökillä!

Taidenäyttelyssä

Märät murut




Kaikki kuralätäköt pitää aina lutrata


Murulla ja Taavilla oli laatuaikaa mun ja Sintun mökkeillessä. Hyvin oli pojilla mennyt.


maanantai 26. kesäkuuta 2023

Kesä on täällä

Helteet valtasi Suomen ja yksi hellepäivä vietettiin Sintun kanssa merellä, kun vielä ei ole sinilevää. Se on kyllä melkoinen lutra, kun vähän väliä käy pulikoimassa omineen. 

Tähystyshommia

Pulipuli

Evästauko


Kotimatkalla tuli väsy

Lauantaina iltasella lyhyt puoli tuntinen jälki Sinnille. Laitoin vähän namiakin sinne tänne ja esineitä oli kuusi. 

Nyt oli kova veto jäljelle. Nameja Sinni söi muutaman, mut taisi olla varotoimista huolimatta murkut kerenneet tarttua nappulouhin... Osa esineistä ei kiinnostanut yhtään, osan Sinni ilmaisi hyvin. Mut nyt oli hyvää reipasta jäljestystä. Tehdään siis vähän tuoreempia seuraavaksi, jos sillä sais intoa nostettua.

Hyttysiä oli ihan stanasti



Sunnuntaina uhmattiin hellettä hakutreeneissä, jotka aloitettiin Taavin tarjoamalla kakulla!


Ja ryhmäläiset onnitteli meitä kukin ja skumpin, kiitos!! Ootte parhaita ❤️




Sinnille kaksi kokonaan peitettyä maalimiestä. Molemmilta hyvä rullan tuonti ja muutenkin ilmaisut oli oikein hyvät. Ekaa ukkoa oli vähän tutkinut tarkemmin, tais kuitenkin olla Sinnillä eka kerta kokonaan peitossa olevalla ukolla. Toinen ukko meni tonkimatta  Keli vähän hyydytti menoa ja jostain syystä etsinnän aikana Sinni ilmaisi kolme kertaa saman tyhjän paikan. Siinä ei edes ollut ollut ketään muille koirille piilossa. Outo juttu.



Tiistaina aamusta oli jo kuuma, mutta lähdettiin Sintun kanssa silti jäljelle. Vieraan tekemä reilu 300 m, kuudella esineellä, ikää tunnin verran. Rutikuiva maa.

Ei otettu varsinaista nostoa, hyvin lähti jäljelle ja lähes koko jälki hyvin ja innokkaasti liinassa vetäen, joskin rauhallisesti. Yksi esine jäi, muuten häntä heilui esineillä. 




Illalla käytiin vielä tottistelemassa bh-juttuja. Koitettiin taas opetella sitä hihnaseuruuta, meni jo aika kivasti. Vähän seuruu on etenkin hihnassa haahuilevaa ja Sinnille entuudestaan vieraat koirat kiinnosti aika paljon. 

Henkilöryhmä oli hankala, mut paikkis (4 min) meni hyvin.



Keskiviikko aloitettiin uinnilla. Noi uisi varmaan koko päivän, jos vaan jaksais heittää niille keppiä.



Illalla tokoilua kuumassa kelissä. Sinni ei ole ehkä ihan yhtä kuumanarka kuin Taavi, mutta kyllä silläkin kieli roikkui pitkällä.

Seuruujuttuja, jättäviä, kapulan pitoa ja paikkista. Jättävät sujui, kapulan pito taas ei. Tuputti heti, en tiedä halusko vaan läähättää, vaikkei kyllä niin kuuma ois pitänyt olla. Saatiin kyllä onnistuminenkin. 

Paikkis meni tosi hyvin. Riitti yksi käsky maahan menoon ja yksi ylösnousuun, eikä Sinni ennakoinut.



Torstaina hautovassa aamussa jälkeä. Vieraan tekemä nelisensataa metriä, noin tunnin vanha, viisi esinettä, todella kuivassa maastossa. Ei nostoa.


Sinni lähti hyvin jäljestämään, vaikka alku oli vähän hankalaa maastoa. Kaikkinensa meni hyvin tarkasti koko jäljen ja nosti kaikki esineet hyvin. Ihan todella rauhallinen tahti sillä oli, kuumuus ei ainakaan tuonut lisää vauhtia.

Paikoitellen osasin jopa lukea sitä, mutta enempi on vielä mun osalta epävarmaa menoa. Näitä täytyy van saada paaaljon lisää.


Sunnuntaina taas jälkeä aika samalla teemalla kuin edelliselläkin kerralla. Nyt otettiin nosto ja Sinni reagoi hienosti jälkeen. Tarkisteli muutamaan otteeseen ja pienellä avustuksella oikea suunta. Periaatteessa se jäljestää ihan hyvin, mutta todella hitaasti. Kerran vei oja ja kerran hirvenjälki mennessään, mutta näiltä korjasi hyvin itse takaisin jäljelle, kun en antanut jatkaa. Yhdestä esineestä meni ohi, muut merkkas hyvin.




torstai 15. kesäkuuta 2023

Erinomainen ellei jopa täydellinen

Viime sunnuntaina oli jokatoinenvuotinen Suomen Pyreneläisten erikoisnäyttely. Kokonaiskoiramäärä sivusi kai edellistä ennätystä ja lyhytkarvojakin oli ilmoitettu näyttelyyn nelisenkymmentä, huikeeta!! Kaikkiaan koiria taisi olla 130. 

Mä olin ilmoittanut molemmat, Taavin ihan vaan muuten vaan, kun yli kymppivuotiaat pääsi ilmasiks. Se ei siis ollut menossa kehään, koska se ei tykkää näyttelyistä, mut se oli mukana, koska mentiin näyttelystä suoraan mökille. 

Kehän laidalla sitten porukka rupes höpöttämään, että kyllä Taavin pitää mennä kehään. En ekaks lämmennyt ajatukselle yhtään, mutta kun se oli ainut veteraaniuros, niin kaivoin sen sitten kuitenkin paksista.

En tiiä, se on jotenkin vanhemmiten pehmenny ja sillä näytti olevan ajoittain ihan kivaakin. Ja tuomari, ihan superihana ranskalainen Boris Cavillac, sai kattoa hampaat ja kopeloida mielin määrin ja Tapsusta se oli ihan fain, tais jopa vähän tykätä. Ja tuomarihan ihastui Taaviin, no kukapa ei.

Arvostelu kuului näin:

10 ans, super chien, magnifique construction, magnifique tête, mouvement typique

Suomeksi ehkä näin:

10 vuotta vanha, superkoira, upea rakenne, upea pää, tyypillinen liike

Taavi sai veteraani sertin ja oli rotunsa paras veteraani, vaikka nartuissa oli kyllä hyvää vastusta.

Kuva Claudia Ottka


Sinni oli avoimessa luokassa ja siellä oli 10 muutakin narttua, en ole koskaan nähny noin montaa lk pyrriä yhtä aikaa kehässä, ihan mahtavaa. Juoksutukset meni hyvin, mutta kopeloinnissa Sinni vähän jännitti, vaikka tuomari käsitteli koiria todella kauniisti ja huomaavaisesti.

Sinnin arvostelu:

Jolie ensemble, bien typée, un peu ronchon, excellent tête, excellente ossature

Suomeksi ehkä jotain tähän suuntaan: 

Hieno kokonaisuus, hyvin rakentunut, hieman töykeä, erinomainen pää, erinomainen luusto

Kuva Claudia Ottka


Sileä ERI.


Lopulta Taavi oli myös rotunsa paras ja saatiin (=jouduttiin) jäämään loppukehiin. Roppikehän lopuksi tuomari kertoi perusteluja, miksi juuri kyseinen koira on valittu rotunsa parhaaksi ja Taavihan nyt vaan on täydellinen. Sen mittasuhteet, pää, liikkeet, kaikki on juuri niin kuin pitääkin olla! Erityisen huikeeta on tietty myös se, että Taavi oli toista kertaa rop erkkarissa.

Kuva Pekka Romu


Pyreneläisten erkkarissa arvostellaan siis kolme rotua, paimenet lyhyessä ja pitkässä karvassa sekä laumanvartijarotu pyreneittenkoira. Ensin valittiin BIS-VET ja siinä Taavi sijoittui toiseksi ja lopuksi oli vielä koko näyttelyn parhaan koiran valinta, jossa Taavi jäi kolmanneksi (kuten lyhytkarvat aina ja kuten Taavi aiemminkin erkkarissa. Pitkävillat ja isot valkoiset nyt vaan ovat enemmän näyttelykoiria).  


paras veteraani kehä, kuva Jenni Heini

BIS kehä, kuva Seija Vikman


Mutta miten hienosti mun neljä vuotta sitten näyttelyistä eläköitynyt papsukoira esiintyin suoraan paksista vedettynä ilman mitään harjoitteluita! Joo, haukkuhan se, mikä on ihan sika ärsyttävää mun mielestä, mutta se ei haukkunut muille koirille, vaan mulle namia vaatien 🙈🙉🤣. 

Oli ihan huikeen hieno päivä muutenkin. Keli suosi ja oli tosi ihana nähdä montaa pyrri-ihmistä pitkästä aikaa, vaikka taas oli ihan liian vähän aikaa jutusteluun, ja niin paljon koiria! Kiitos kaikille mukavasta päivästä ja onnea menestyneille!


Näyttelystä ajettiin siis suoraan mökille muutamaksi päiväksi. Mä keskityin lähinnä puuhommiin, mut koirat pääsi pyörälenkeille ja uimaan monta kertaa. Sinnihän dippailee itseään mökkirannassa tuon tuostakin, mutta Taavi ui vaan, kun sille heittää keppiä.










Rapaliisa



Keskiviikkoillaksi ajelin kotiin Sinnin tokotreeneihin. Oltiin meille uudella kentällä helteessä. Kivasti oli häiriötä ohikulkijoista. 

Alkuun paikkis ja sit tehtiin kapulan pitoa, kaukoja ja seuruuta. Seuruusta tykkäsin kovasti ja kaukotkin meni hyvin targetin päällä. Kapula lenteli tänään vähän liikaa. Kiva treeni taas. Pitäis jotenkin aktivoitua tokon suhteen muutenkin kuin viikkotreeneissä...



tiistai 6. kesäkuuta 2023

Kesä tulee, vaikka onkin vähän kylmää

Edellisen viikon lauantaina Taaville vähän seuruuta ja paikkis sekä kaksi vieraan tekemään jäljen nostoa "vaikeista" kulmista. Seuruu on kadonnut jonnekin nyt ihan totaalisesti. Ehkä kolme askelta menee hyvin ja sitten homma herpaantuu... Paikkis meni nyt hyvin. Samoin jäljen nostot, vaikka ite olin niissä vähän epävarma. Onneksi Taavi oli varma. Jälkiosuudessa ei siis valittamista.


Tiistaina Tapsun kanssa uskomaton peko-t -koe. Siitä oma juttu täällä. Nyt sit pidän sanani, eikä me enää mennä kokeisiin Tapsun kanssa.

Keskiviikko meni kokeesta toipuessa ja Sintun toko jäi väliin. Olin jännittänyt koetta niin paljon, että kroppa oli ihan lukossa ja energiatasot nollissa. Ja vielä kokeen jälkeisen yön kävin niin kierroksilla, etten saanut nukutuksi. Pikku hiljaa toivutaan ja sisäistetään sitä, mitä oikein tapahtui.


Torstaina aloitettiin Sinnin rullanillitys. Tein aamupäivällä kotona vähän pohjia, mut hitto kun Sinni näytti tylsistyneeltä ja mielenkiinnottomalta koko juttua kohtaan... Illalla treeneissä sitten oli tosi hyvä tuuli, niin laitettiin kolme maalimiestä valmiiksi ja Sinttu etsimään. Kahdelta ekalta se toi rullan aikas hyvin ja näytöthän on aina toiminut. Kolmannelta sitten otti rullan suuhun varmaan 40 m ennen maalia, jolla kuitenkin kävi, mutta pudotti rullan tosi nopeesti takasinpäin tullessaan. Laitoin hakemaan rullan uudestaan ja hetken Sinni luuli menneensä näytölle, mutta älysi sitten kuitenkin tuoda rullan mulle ja toi sen hyvin.

Ensi kerralla täytyy kokeilla auttaako rullan tuontiin se, että olisin Sinniin sivuttain enkä kohtisuoraan, kun sillä selkeesti on tokonkin puolella hankalaa tulla mun eteen lähelle. 


Perjantaina ajeltiin yökylään Hyvinkäälle Hilden vieraaksi. Sinni ja Hilde ei tuu keskenään niin hyvin juttuun, että niitä viittisi laskea pihalle keskenään vapaaksi, niin Taavi sai riekkua rauhassa Hindurin kanssa.

Tottakai Lupaan Olla Sun Sininen Hetki "Hilde" ja Tottakai Uskomaton Olen "Taavi"



Sunnuntaina olin Sinnin kanssa jälkikoulutuksessa. Koulutuksen teema oli motivaatio, toisilla sitä on liikaa, toisilla sitä taas saisi olla enemmän. Sinttu kuuluu tähän jälkimmäiseen ryhmään. Päivän aikana tehtii erilaisia lyhyitä treenejä eri koirille. Yksi aivan superhyvä treeni aloitteleville vauhdikkaille koirille oli namiruutu. Tallattu pieni ruutu, jossa namia. Koirat hokaa tän lähes aina ihan älyttömän hyvin ja työskentely muuttuu rauhallisemmaksi ja tarkemmaksi. Tosin me on Sinnin kanssa aloitettu meidän jälkitreenit ekana kesänä tällä metodilla ja meille tuo rauhallisuus vähän niin kuin jäi liikaakin päälle.

Mulle uusia treeni-ideoita oli vauhdikkaan koiran kanssa lyhyt, noin 40 metriä pitkä suora namijälki. Jäljellä namia joka askeleella. Koira lähetetään jäljen päästä ja se saa mennä jäljen vapaana. Vauhdikkaat innokkaat koirat siis vain käytännössä juoksevat tämän läpi. Sitten mennään sama jälki uudestaan vielä kerran tai pari. Ihan huikeita eroja siinä, miten jäljen läpijuossut koira muuttuu keskittyneeksi ja rauhisen tarkasti työskenteleväksi, kun se joutuu tekemään saman jäljen uudestaan.

Esineistä yli rynniville koirille tehtiin muutama lyhyt suora jälki, jossa esine oli aina jossain jäljellä, mutta ei koskaan jäljen lopussa. Näissä myös koira tuotiin jäljen päähän ja se sai jäljestää vapaana. Ensimmäisellä kerralla yleensä hirveällä höngällä koirat juoksivat jäljen päähän ilman minkäänlaista reaktiota esineeseen. Sama jälki uudestaan ja jo vain oli ihan erilainen meno ja esinekin kiinnosti. Näitä pari toistoa, niin muutos oli useassa koirassa tosi iso.

Sinnille tehtiin 300 metriä pitkä suora jälki, josta jäljestimme ekalla kerralla ensimmäiset 100 metriä. Koira palkattiin jäljeltä ja lopetuskohtaan laitetiin merkkipaalu/keppi ja vähän hetsattiin, että tuonne se jälki jatkuu. Tunnin päästä mentiin tähän paalulle ja jatkettiin seuraava sata metriä ja sama merkkipaalun laitto ja pieni hetsaus jäljen jatkumisesta. Kolmannen kerran kun mentiin jäljelle, niin Sinni oli kyllä selkeästi innokkaampi menemään sinne ja kolmas pätkä oli kaikista parasta jäljestystä näistä, vaikka jälki oli jo useamman tunnin vanha ja keli ei ollut helppo, kun maasto oli kuiva ja tuuli aika kovaa.

Sinnille pitää myös saada esineet vielä kiinnostavimmiksi, jotta ne toisivat sille lisää motivaatiota jäljellä.

Video Tiina Tuovonen


Kuva Lotta Lassas-Tukiainen


Aion ehdottomasti tehdä tuon pätkäjälkitreenin uudestaan ja tuota namijälkeäkin haluan kokeilla, koska se tuo myös tarkkuutta, vaikkei vauhti olisikaan ongelma.


Maanantaina oltiin mölli-bh kokeessa, tuomarina Tiina Puustinen. Me aloitettiin paikkiksella. Maahan menoon ja istumaan nousuun Sinni tarvi (taas) useampia käskyjä, mutta itse paikkis meni tosi hyvin.

Suoritusvuorolla hihna aiheutti taas vähän lisähaasteita, kun sitä ei saakaan pitää oikeassa kädessä, kuten olen rallyssa pitänyt. Täytyy siis opetella uusi tapa pitää sitä vasemmassa kädessä jotenkin niin, ettei se ihan kamalasti haittaisi Sinniä. Hihnassa seuruu oli vähän niin ja näin ja henkilöryhmän ihmiset kiinnosti kovasti. Vapaana seuruut meni hyvin, kuten myös jättävät. Kentän kasvillisuus oli melko korkea ja se ei ainakaan auttanut Sintun tekemistä, kun luoksetulossakin piti oikein kierrellä ja kaarrella, että pääsee pujottelemaan viidakon läpi mun luokse. Loppuasento oli vino.

Kaupunkiosuudessa mentiin aika humputellen ja kaikki ois ollu niin kovin ihanaa eli sitä tuomarin toivomaa hallintaa ei ehkä ollut ihan niin kamalan paljoa, mutta haittaako tuo, jos toinen vaan rakastaa. Yksin jättäminen oli erka kerta, kun sitä Sinnin kanssa kokeilin ja se meni oikein hyvin ja rauhallisesti.

 

sirunluku

ilmoittautuminen


Hihnassa seuruussa oli hyviäkin pätkiä





Vähän ois pitänyt päästä haistamaan


Hienosti Sinttu kokosi itsensä ja keskittyi



Vapaana seuruu oli sit jo parempaa tekemistä


Oltaisiin tällä suorituksella saatu BH-läpi, mutta ehkä me nyt kuitenkin ruvetaan vähän treenaamaan ja katellaan jos sattuu loppukesälle tai syksylle kokeita sopivasti.